Hyvää Uutta Vuotta!

Kisujen kanssa ollaan otettu viime päivät rennosti. Täällä on käynyt porukkaa melko paljon ja minäkin olen viettänyt normaalia enemmän aikaa pois kotoa. Välipäivinä ollaan ladailtu henkisiä akkuja. Toissapäivänä kisut tutustuivat uusiin ihmisiin (joukossa kisuille tuttuja, puolituttuja ja uusia tuttavuuksia), joista erikoisin oli puolitoistavuotias vauva. Noralle ja Haikulla lapset ovat tuttua juttua, mutta ne eivät silti päästäneet omatoimisesti kosketusetäisyydelle. Rakua vauva pääsi silittämään kun poitsu oli ystäväni sylissä ja myös Nora pääsi useampaan otteeseen silitettäväksi sitä kautta. Haiku sai oleskella rauhassa, mutta sekin tuli hakemaan (aikuisilta) huomiota. Nora nautti huomiosta. Tänäänkin tänne tulee ystäviäni, joten voisin vielä viettää leikkihetken kisujen kanssa ennen sitä, viime aikoina olen paljon turvautunut Brain Moveriin aktivoinnin suhteen. Se on ollut tosi tykätty ja kerta kerralla se sujuu kisuilta nopeammin. Ainakin Nora tietää nyt, miten palikoita pitää liikuttaa, että niiden alta saa namin ja viputasokin sujuu nopeammin.

Kiirettä/tekemistä on riittänyt siltäkin osin, etten ole ehtinyt/jaksanut tehdä laskelmaa tämän vuoden ruokakuluista, hieman kauhulla odotan mitä sieltä paljastuu. :D Yleensä kirjaan menneen kuukauden menot ja tulot ylös aina kuun vaihteessa, mutta syksyllä siihen tuli viivästystä ja nyt olen pari kuukautta jäljessä, kuitit odottavat vieressä laskijaansa. Tällä viikolla jos saisin sen tehtyä, saa nähdä kun posti toi eilen pari uutta peliä ja tv-sarjaa...

Oikein mahtavaa Uutta Vuotta!! :)

Ragnar ja Ragnar. 2 samannimistä täysin vastakkaisilla luonteilla.

Kummipojan kuulumisia

Elokuussa äitini adoptoi punaisen poikakissan paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä. Pääsin kisun kummiksi ja esittelin hänet täällä. Silloin Elmon kotiutumisesta oli vasta viikko ja kisu oli vielä hieman arka, mikä tosiaan meni muuttojännityksen piikkiin, sillä nykyään Elmo on rohkea poika, joka tulee ovelle vieraita vastaan ja hakee reippaasti silityksiä vierailtakin.

Perheen vanhemman kissan, Tuiskun, kanssa Elmo ei ole vielä sydänystävä, mutta pojat ovat kuitenkin kiintyneitä toisiinsa ja leikkivät jahtausta ja läimimistä. Tuiskun kautta Elmo on rakastunut ulkoiluun eikä se lainkaan ujostellut valjaita kun sai ne ensimmäistä kertaa päälleen. Äitini käyttää kissoja yhtä aikaa ulkona, mutta isännän kanssa ne pääsevät erikseen ja sisällejääneelle tulee hätä kun se ei pääse kaverin mukaan. Kaverin ulkoilua seurataan tarkkaan ikkunoista. Elmon ulkoilutyyli on pentumaisen rauhaton kun taasen Tuisku liikkuu määrätietoisesti. Elmoa sanotaan puunhalaajaksi, se kun tykkää hyppiä puihin.

Elmo rakastaa aktivointipelejä. Annoin äitini kissoille yhden meidän aktivointipeleistä lainaan jokusen aika sitten ja Elmo on tykästynyt siihen niin, että mieluummin syö raksuja siitä kuin vapaasti tarjolla olevasta kupista. Lelu sai jäädä ikilainaan kun meillä suositaan (minun toimesta) enemmän toista aktivointilelua ja nyt kisut saivat sen Brain Moverinkin joululahjaksi. 2 aktivointilelua riittää temppujen opettelun ohella. :)

Tuisku

Elmo on yhä hyvin leikkisä ja on aina valmiina leikkiin.

Cat Dancer

Tuisku ihmettelee Cat Danceria

Vaanimista

Annoin kisuille joululahjaksi pallon lisäksi haisukalan (sis. paaaaljon kissanminttua). Tuisku rakastui siihen heti ja jo ensimmäisenä päivänä se oli pahemmassa kunnossa kuin meidän kisujen kala koskaan. :D Puolet kalasta ihan mustana, löllönä ja täynnä syviä hampaanjälkiä. Tuisku esitteli ylpeänä leluaan.

Vieraan viihdyttämisen jälkeen pojille maistui päiväunet.

Touhujoulu

Kisut ovat taitavia aistimaan hiemankaan erikoiset päivät. Nora piti ti-ke välisenä yönä sellaista meteliä, että päätin antaa yhden lelulahjan etukäteen, nimittäin Noran kaikkien aikojen suosikkilelun riikinkukkosulkaongen. Entinen oli jo revitty niin, että lähinnä tappi oli jäljellä, joten uudelle oli jo tarvetta. Tuore lelu sai normaaliin tapaan aikaan mahtihyppyjä ja syöksypyrähdyksiä, mutta kerrankin otettiin rauhallisemmin eikä läkähdystä päässyt tulemaan, joten saimme myös nauttia leikistä pidempään.

Aamulla kisut saivat toisen lahjansa - aktivointipeli Brain Moverin. Kaikki olivat siitä kiinnostuneita ja peli tarjosikin tosi hyvin haastetta olematta kuitenkaan niin haasteellinen, että kissa kyllästyisi. Osa luukuista oli helpompia ja osaa sai vähän etsiä miten sieltä saisi namin. Viputason Raku hoksasi heti, mutta taisi olla vain moukan tuuria oikeasta suunnasta väännettynä, sillä sen jälkeen Raku koitti vipua väärästä suunnasta eikä sillä tietenkään ollut vaikutusta. Nora tapansa mukaan läimi muita kisuja kauemmaksi lelun ääreltä, joten se piti ottaa syliin, jotta muutkin saivat kokeilla. Haiku tuli testaamaan vasta kun Rakukin oli otettuna syrjemmälle. Haiku oli ainut, joka sai naruvetolaatikon auki.

Haiku näyttää mallia

Kisujen iloksi ne saivat tänä jouluna jäädä kotiin kun lähdin isäni luokse jouluaterialle. Kotiin tultuani ja kisut ruokittuani oli lahjojen aukomisen aika. Kisut olivat innokkaina apureina ja saivat nekin loput lahjoistaan eli uuden vessan tietokonehuoneessa sijaitsevan vessan tilalle ja iloiseksi yllätyksekseni se otettiin tosi hyvin vastaan! Nora kävi siinä heti pisulla ja Raku tänä aamuna. Illemmalla kun poistin paakut, laskin, että laatikolla oltiin käyty 4 kertaa! Putsauksen jälkeenkin sitä on käytetty, joten toivottavasti suosio pysyy. Poisotettua hiekkistä ei käyttänyt kuin Haiku ja sekin tosi harvoin eli teoriassa sitä ei käytetty lainkaan. Uusi hiekkis on vähän pidempi (ja korkeampi), joten on varmaan siksi tykätympi.

Uusi hiekkalaatikko

Kisut saivat jouluna 3 uutta lelua, joista viimeinen oli Rekku Rescuelta ostamani kissanminttupallo, jollaisen annoin joululahjaksi myös äitini kissoille. Ostin pallon lähinnä Rakulle, mutta yllätyksekseni se olikin Haiku, joka sillä tahtoi leikkiä. Heittelin palloa ja Haiku juoksi salamana sen perässä. Tätä se tekee muillekin palloleluille, mutta toisin kuin Raku, se ei leiki niillä itsenäisesti. Raku kiinnostui pallosta vasta illemmalla ja palloili innokkaasti sillä jonkin aikaa.

Lurps!

Mitä hankalammin sen kivemmin

Ekstraleluna tuli saamieni lapasten mukana tullut villalanka. Tähän ihastuivat kaikki.

"Mikä se on?"

"RAAR!"

Ja suklaakääreistä tuli hetkellisiä lisäleluja, päivässä riitti kisuille ihmeteltävää ja touhuttavaa. :)

Joulu on jo ovella

Jouluun on enää 2 yötä! Kisutkin ovat jo huomanneet, että kaikki lahjat on hankittuna, joten pieni tottelemattomuus ei enää tässä vaiheessa vaikuta lahjojen määrään. 

Kapinallinen

Kapinallinen (liesituulettimen päälle meno kielletty)

Koitin viime kuussa ottaa jouluisia kuvia Pohjanmaan kissayhdistyksen jouluaiheista kansikuvakilpailua varten, mutta eihän siitä mitään tullut. Hyvä muistutus, miksen ota kissoista lavastekuvia. Oli työn ja tuskan takana saada nämäkin kuvat otettua kun kisuja ei yhtään kiinnostanut olla lavasteiden luona ja jos kiinnostikin, niin se oli joko lavasteiden syömistä tai nokan tunkemista nauhakoristeeseen niin ettei siitä saanut mitään järkevää kuvaa/kisu oli peppu edellä kameraan yms. Varmaan huomaakin mikä näistä edes jotenkin onnistuneista lähti kisaan mukaan. :D

Nora, ei sitä saa syödä!

Viimein Haiku suvaitsi tuoda naamansa lavasteiden lähelle, surullisen ilmeen kera...

Raku innostui leikkimään lelulla hetken aikaa

Oikein ihanaa Joulua kaikille! ♥

Pötkölle haastaja

Kävin kuun alussa hakemassa isäni luota varastosta vanhoja leluja myyntiin. Joukossa oli myös yksi pehmoporkkana, joka vaikutti oivalliselta kissojen lelulta ja heitin sen ahkerille apulaisilleni. Siinä vaiheessa siitä kiinnostui vain Haiku ja kuten pötkökin, porkkana on kokonsa puolesta oiva katoamaan ja se tekikin nopeaa katoamistempun.

Haiku leikki sillä aina kun porkkana ongittiin esiin ja viimein siitä innostui Rakukin kun heittelin sitä sille kiinniotettavaksi. Noran mielestä lelun täytyi olla tosi jännä kun sillä leikki jo 2 kissaa ja sekin sitten kiinnostui. Lopulta meinasi mennä kilpailuksi kuka sillä leikkii. :D Nora vielä välillä käy uskollisesti höykyttämässä pötköä, mutta Haiku on siirtynyt enemmän porkkanan puoleen ja Raku, joka ei pötköstä välitä, leikkii porkkanalla eniten. Eilen tapahtui sellainen ihme, että Raku toi naukuen porkkanan tietokonehuoneeseen. Raku kantaa tosi harvoin leluja, korkeintaan palloa, enkä muista sen koskaan ennen naukuneen lelu suussaan. Porkkana on erittäin tykätty lelu.

Ensileikit porkkanan kanssa, hylätty pötkö takana

Nora: "Ei kinosta"

"Minun porkkana"

Noran ruokapaketti

Jouluruuhkista selvittiin ja paketti ehti viikonlopuksi perille! Aamulla Nora söikin viimeisen Porta-pussin puolikkaan loppuun, joten tuuri kävi monelta osin. En malttanut odottaa ja tarjosin Noralle heti (paketti tuli sopivasti juuri ennen ruoka-aikaa) ensimmäisen uutuusruoka-annoksensa. 

Siitä lähtien kun totesin, että Noran raakaruokavalio jää allergioiden vuoksi mahdollisesti hyvinkin rajoittuneeksi, olen tuskaillut miten saan pidettyä ruokavalion tasapainoisena. Kalkkunasta ei ole täällä saatavilla kuin vaaleaa lihaa, joten ravintoarvojen kanssa monipuolisuus ei pääse loistoonsa kun Nora ei voi syödä kanaa, possua tai nautaakaan, joista olisi laajasti eri osia, kuten himoitsemaani sydänlisäystä, saatavilla. Possunsydämen tosin meinaan testata uudestaan, koska minusta oireet tuli nimenomaan lihasta, ei sydämestä, mutta varmistetaan asia myöhemmin. Kuitenkin, jotain piti keksiä monipuolisuuden ja tasapainoisen ruokavalion takaamiseksi.

Olen selaillut paljon eri märkäruokia, mutta mitään sopivaa täysravintoa ei ole tullut vastaan. Nekin kalamärkäruuat, mitkä mainostavat itseään täysravinnoksi, ovatkin olleet todellisuudessa täydennysravintoa eli käytännössä rasvattomia. Ja rasvaa nimenomaan tarvisin lisää energiselle Noralle, eritoten jos se kalkkunakaan ei sovikaan. Kalkkunan jäätyä oireiden vuoksi tauolle, koin erityisen kovan epätoivon hetken, sillä kalkkuna oli ainut rasvainen ruoka, jota Nora pystyy syömään. Harkitsin jo hetken kalakuivaruokaan siirtymistä, siinä sentään olisi rasvaa ja ravintoaineita riittävästi, vaikka koko ajatus kuivaruuan syöttämisestä inhottikin. 

Kalkkunan jäätyä tauolle märkäruuan (Feline Porta) tarve luonnollisestikin lisääntyi ja viime kuussa ostamani ruuat uhkasivat loppua kesken, vaikka niiden piti riittää ensi vuoden alkuun asti. Kun tein uutta Zooplus-tilausta, päätin vielä kerran selata märkäruuat läpi. Joku oli vasta maininnut blogissaan Smilla-märkäruokamerkin ja vaikka olin aiemmin sen käynyt katsomassa ja toteamassa Noralle sopimattomaksi raaka-ainesisältönsä vuoksi, päätin käydä tarkistamassa ruuan vielä kerran. Ja höh, olen aiemmin varmaan katsonut väärää lajitelmaa, sillä nyt kun katsoin kalalajitelman läpi, siinä oli juuri se ruoka mitä etsin! Täysravinto, jossa oikeasti on rasvaa mukana ja tuoteselosteessakaan ei mitään ylimääräisyyksiä! Jesjes! ♥ Otin sitä heti 2,2 kg, että voidaan testata sitä reippaammin. Toivottavasti on sopiva, vaikkei mitään ongelmaa pitäisikään olla!

Smilla Tonnikala & Sardiini

"Punainen tonnikala 26%, sardiini 3,1% auringonkukkaöljy, 0,5% trikalsiumfosfaatti, vesi 42,7%.

Lisäaineita kg:aa kohden: ravintofysiologiset lisäaineet: A-vitamiini (9000 IE), D3-vitamiini (335 IE), E-vitamiini (49 mg), tauriini (985 mg). Teknologiset lisäaineet: hyytelöimisaine E427 (5250 mg).
Proteiini: 12 %, rasva 5 %"

Huonoa tuossa ruuassa on, ettei se sisällä lisättyjä kivennäisaineita. Katsotaan mitä sen suhteen tehdään, jos tuo otetaan pääruuaksi (jos kalkkuna ei sovi).

Toinen upea löytö oli MAC'sin Sensitive-tuotesarja, jossa toisena makuvaihtoehtona on kalkkuna. Tämä ruoka koostuu myös sisäelimistä, joten se toisi monipuolisuutta, jos kalkkuna onkin sopiva ruoka. Sitäkin otin  2,4 kg varalta, mutta jos Nora ei pystykään sitä syömään, muut saa syödä ne hissukseen.

MAC´s Cat Sensitive kalkkuna

"liha (vähintään 70% kalkkunaa) ja lihan sivutuotteet (kalkkunansydän, kalkkunan mahalaukku, kalkkunanmaksa), porkkana (2%), kivennäisaineet (1%), safloriöljy (2%).

Lisäaineet:

D3-vitamiini (200 ky/kg), E-vitamiini (30 mg/kg), tauriini (1500 mg/kg), sinkki [sinkkisulfaattimonohydraatti] (15 mg/kg), mangaani [mangaani(II)sulfaattimonohydraatti] (3 mg/kg), jodi [kalsiumjodaatti, vedetön] (0,75 mg/kg), seleeni [natriumseleniitti] (0,03 mg/kg).

Proteiini: 10,8 %, rasva 6,3 %"

Porkkana on toki huono, mutta sitä ei onneksi ole kuin 2 %.Tässä ruuassa on myös hyvin kivennäisaineita mukana.

Löydöistä innostuneena päätin tutkia huvikseni herkkupuolta ja sielläkin tein löydön! Orijenilla on tullut uusia herkkuja, joilla tosin on hirmu kallis kilohinta, mutta sisältönsä puolesta yksi lähti heti matkaan:

Orijen Cat Snack Tundra

"tuore peuranliha 40%, tuore hirvenmaksa 30%, tuore hirvenliha 15%, tuore viiriäisenliha 10%, tuore kirjolohi 5%."

Tämänkään kanssa en malttanut odottaa, joten kaikki kisut saivat heti maistiaiset ja kaikille myös maistui erittäin hyvin.

Ruokatilaus kokonaisuudessaan,Tigeria oli kaupanpäällisenä palkkiokaupasta

Nyt vain peukut pystyssä, että ainakin Smilla olisi sopiva! :)

Ps. Suuuuuret kiitokset kaikille blogistamme kiinnostuneille!! Tänään lukijamittari pyörähti kolminumeroiseksi! ♥

Ruokarintamalla tapahtuu

Raakaruokarintamalla tapahtuu jälleen. Ensinnäkin Mush on päivittänyt lihaisten luiden kalsium- ja fosforitietoja, ainakin broilerin, mikä tarkoittaa, että lihaisten luiden tarve pitää laskea uusiksi. Taas. Lihaisten luiden tarve on kasvanut, kuten tarkkaavaisimmat ehkä huomasivat viime viikon laskentajulkaisusta. Minun olisi tarkoitus päivittää lihaisten luiden tarve tällä viikolla.

Lisäksi Maukaan valikoima on laajentunut ja saatavilla on nyt kalkkunankaulaa ja pyrstöä, joista jälkimmäistä on ollut saatavilla Best-In:in tuotteena jo jonkin aikaa ainakin citymarketeissa.  Pyrstöt tosin ovat aivan liian rasvaisia kissoille, mutta koirille varmaan mukava laajennus. Kalkkunankaulat taasen ovat turhan isoja kissoille syötäviksi, paitsi ehkä pätkittynä, mutta vinkkasin myyjälle, että jauhettuna tuote olisi sopivampi ja hän aikoi laittaa palautteen eteenpäin. Aika näyttää tuleeko Maukkaalta myös jauhettu versio. Tämä voisi olla myös Rakulle sopiva, se kun ei suostu syömään broilerinkaulaa ja nihkeästi siipipaloja, joten saa lihaisat luut (=broilerinsiipi) pääasiassa jauhettuna. Jauhettua kalkkunankaulaa on saatavilla ainakin Mur-Kisilta.

Noran kannalta oikein kiva Maukas-uutuus on suomalainen heppa (näyttäisi tosin olevan vain kausituote...)! Sen kilohinta on 10 € luokkaa ja sisältää lihaa, sydäntä ja maksaa, mutta se on luuton ja vähärasvainen, tosi hyvä Noran erikoisruokavalioon, jos se vaan pystyy sitä syömään. Noran eliminaatiodieetin kanssa otettiin taas takapakkia kun korvat alkoivat yhtäkkiä kutisemaan. Meidän oli tarkoitus saada eliminaatiodieetti suoritettua tämän vuoden puolella loppuun (ja julkaista sitä käsittelevä teksti), mutta se venyykin ensi vuoteen. Olin luullut kalkkunan olevan sopiva, mutta jätettiin se hetkeksi pois kutinan alettua, se kun oli uusin lisätty ruoka. Testattuani Kariniemen kalk.jauhelihaa paussin jälkeen korvien kutina palasi... Tosin huomasin jo kalkkunan testivaiheen alussa, että Nora vaikuttaisi sietävän paremmin eläimille suunnattua kalkkunan jauhelihaa kuin ihmisille suunnattua... Liekkö vain kuvitelma vai tosi juttu, mutta eläintenkin version kanssa pidetään paussia kunnes uskallan taas testata.

Jauhettua heppaa

Sen verran voin paljastaa dieetin tilanteesta, että tässä yli puolen vuoden aikana ollaan testattu jos jonkinnäköistä proteiininlähdettä ja sopivaksi on löytynyt vain kala, rapu (ei katkarapu), poro ja hiiri.... Kalkkunan piti oli sopiva ja siitä tuli jo Noran pääruoka, kunnes kutina taas alkoi... Katsellaan. Heppa on kuitenkin oivallinen kalkkunan korvike ja ainakaan vielä ei ole kutinaa näkynyt! Suomalainen hirvikin on sopiva, mutta sitä ei tule kuin jahtiaikana ja melko niukasti, annospussit menevät äkkiä. Saksanhirvelle Nora reagoi...

Teollisella puolella tein löytöjä Noralle ja odotan innoissani/onnessani Zooplus-tilausta! Melkein sorruin ja esittelin löydöt jo tässä julkaisussa, tai "löydöt" pikemminkin, mutta ehkä maltan odottaa. Jouluruuhkat näkyy toimituksessa, normaalisti paketti olisi jo perillä, nyt se ei ole edes vielä Suomessa.

Tee se itse -pesä

Itsetehdyt pesät ovat olleet nyt esittelyssä monessa kissablogissa ja koska Me Like ystävällisesti linkitti pesänteko-ohjeen, päätin minäkin sitä testata. Kuka voisikaan vastustaa pehmoista ja suojaisaa pahvilaatikkoa?

Lähtötilanne

Valmis! Ja mitkä kissankarvat?

"Ihan jees,"

Joko olen kertonut miten superbubersuosittu tämä lelu meillä on? :D

"Heijjee täällä on taatusti jotain jännää!"

"Ei kiinnosta mikään laatikko, nyt leikitään!"

Pieni pyörähdys ei kinosta -asenteen kera

"On tää paikka vaan niin jännä!"

"Mitä siellä tapahtuu?"

Ensivaikutelma ei ollut järin innostunut, mutta illalla Raku oli mennyt laatikkoon oleskelemaan ja tuli suulle seuraamaan minun ja Noran hippaleikkiä. Aika vähällä käytöllä tuo laatikko on ollut ja ainut käyttäjä on Raku. Parempaa onnea muihin kisutalouksiin!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!