sunnuntai 5. syyskuuta 2021

10 vuotta Haikun kanssa, 10 vuotta kissanomistajuutta

Tänään on meille hyvin tärkeä päivä. Haikun tulosta on nyt 10 vuotta ja samaten minulla tuli täyteen ihanat 10 vuotta kissanomistajuutta. ❤ 

Jengi ♥

13-vuotiaana minulle iski kissakuume kovaa ja korkealta, mutta kissaa ei voitu ottaa äitini (nykyään 2 kissan omistaja itsekin) allergian vuoksi. Kovan kissakuumeen lieventämiseksi aloitin 16-vuotiaana aktiivisesti lukemaan kirjallisuutta ja keskusteluja, haluten oppia kissoista ja niiden oikeanlaisesta hoidosta mahdollisimman paljon. Kunnes viimein 20-vuotiaana muutin omilleni ja tuli mahdollisuus ottaa oma kissa. Haiku tuli minulle kodinvaihtajana n. puolivuotiaana ja hyvin pian ilmeni, ettei se pysty olemaan ainoana kissana ja näin meille kotiutui Raku puoli vuotta myöhemmin. Sittemmin porukka on siitä vieläkin kasvanut ja nykyäänhän meidän porukassa on 4 karvakaveria, ollut jo usean vuoden ajan.


Vieläkin muistan elävästi sen kun Haiku tuli meille. Se tunne, kun viimein oli oma kisu kotona. Vaikka kuinka oli lukenut kissasta lajina, oli kaikki ihan ihmetystä täynnä. Haiku kotiutui erinomaisesti, oli utelias, energinen ja superfiksu. Näitä tyttö on vieläkin. Haikun kanssa ollaan tehty paljon töitä, jotta vieraat ja syli nähtäisiin mukavana asiana. Huhtikuussa Haikun täytettyä 10 vuotta tyttö oli tilanteessa, että syliin tultiin kun istuin tietokoneen äärellä. Tätä ei ollut tapahtunut ennen marraskuuta 2020. Synttärijulkaisun jälkeen ollaan menty kuin huomaamatta vieläkin eteenpäin niin, että Haiku tulee syliin muissakin tilanteissa, esimerkiksi sohvalla Haikusta saattaa nykyään helpostikin saada lämpimän painon.



Muitakin haasteita matkalla on riittänyt, mutta itsehän olenkin toivonut haasteita, vaikken ehkä ihan tällaisia. Kaikista ollaan selvitty ja yhden ison ajatusmallin olen joutunut muuttamaan sitten kissanomistajuuden alettua: Hyvän kissanomistajan merkki ei ole se kuinka vähän kissa on käynyt eläinlääkärissä, vaan se, että käyttää silloin kun on tarve. Vaikka kuinka parhaansa tekee, kaikkia terveysongelmia ei ennaltaehkäisevästä hoidosta huolimatta pysty välttämään.

Kissojen kokonaisvaltainen hyvinvointi on minulle kaikki kaikessa ja tähän olen pyrkinyt panostamaan niin hyvin kuin pystyn. Olen toivonut kissoista aktiivisia harrastuskavereita kotioloihin ja tämän olen saanut. Nelikon kanssa on erihauskaa harrastaa ja siinä tulee haastettua niin kissat kuin omistajakin. Nelikon porukkakemia toimii erinomaisesti ja joka päivä saa nauraa kisujen touhuille. Kissat eivät nuku keskenään, mutta mamin ei tarvitse nukkua yksin kun sängyssä on yleensä 1-2 kissaa, Nora kainalossa on vakio. 


Pitää silti hetki sulatella, että aikaa on kulunut jo 10 vuotta, kokonainen vuosikymmen. Miten ihanaa ja opettavaista aikaa se onkin ollut. ❤


sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Mikä kissanäyttelyissä on hienoa

Tänä viikonloppuna on meneillään Pohjoisen Rotukissayhdistyksen näyttely Kempeleellä. Meillä jäi tämä nyt välistä ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Ikävä on näyttelyihin ja näyttelykavereiden näkemistä, joten mikäs sen parempi kuin kirjoittaa tämä julkaisu, joka on ollut melkein parisen vuotta ideamuistiinpanona ja on viimein taas ajankohtainen.

Silloin tällöin törmää kommenttiin, missä kissanäyttelyt nähdään julmana kissoja kohtaan pienten häkkien ja käsittely- ja hajupaineiden vuoksi. Yleensä nämä kommentoijat eivät ole koskaan käyneet näyttelyssä tai jos ovat, heidän ensimmäinen ja ainut kokemuksensa on harmillisesti osunut siihen kun jollain kissalla ja/tai omistajalla on ollut huono päivä. 

Todellisuudessa näyttelyt ovat kissan ja omistajan yhteinen mukava harrastus, jossa kissan hyvinvointi ja viihtyvyys ovat aina prioriteettina. Monet kissat nauttivat esiintymisestä tai ainakin omistajan kanssa yhdessäolosta. Joskus näyttelyissä näkyy myös arkoja kissoja, mutta nämä kissat ovat lähes aina ensikertalaisia. Vaikka kissa olisi kuinka rohkea kotonaan omalla reviirillään, se voi olla hyvin stressaantunut kodin ulkopuolella ja etenkin muiden kissojen äänien ja hajujen ympäröimänä. Kissan käytöstä näyttelyssä ei voi täten aina ennustaa, kuten ei aina myöskään kokeneelta näyttelyissäkävijältäkään. Kissallakin voi olla huono päivä, johtuen esimerkiksi hormoneista (leikkaamaton), kuumuudesta tai muusta syystä. 

Arka ensikertalainen voi rohkaistua näyttelykokemusten myötä, jos se saa kokemuksia tiiviillä tahdilla. Omistajan moraalinen velvollisuus on arvioida tuleeko kissa viihtymään näyttelyissä ja reagoida sen mukaisesti, kissaa kunnioittaen.

Kissojen häkit ovat pieniä, mutta koko on tarpeeksi täyttämään perustarpeet ja häkki on täynnä kissan omia tuoksuja, tehden häkistä kissalle turvallisen. Yleensä pienuus on ongelma vain aktiivisille yksilöille, mutta heitä viihdytetään leikittämällä ja muuten huomioimalla. Muut rentoutuvat pedissään tai muuten nauttivat huomiosta ja läheisyydestä omistajansa kanssa. Häkissä ollaan vain jokunen tunti päivän aikana, se ei missään nimessä jäljittele kissan kotioloja, jossa näyttelykissakin on ensisijaisesti perheenjäsen, lemmikki.


Jotkut kaipaavat enemmän aktiviteettia. Kuvassa pikku-Koda ensimmäisessä näyttelyssään.

Aktiveettia voidaan myös keksiä itse

Toiset ottavat rauhallisesti



Ja sitten ne varsinaiset hyvät asiat.


Rotu-PR


Näyttelyt ovat erinomainen tapa tuoda omaa rotuaan muiden ihmisten tietouteen. Näyttelyissä muilla on mahdollisuus tutustua rotuun käytännönläheisesti ja useamman rodun välillä pohtiva tai muuten rotutarjonnasta kiinnostunut henkilö saa hyvän kuvan vaihtoehdoista. 

Kissa ei kuitenkaan välttämättä tuo todellista luonnettaan esille näyttely-ympäristössä (esimerkiksi kissa voi olla paljon rauhallisempi kuin kotonaan), joten yleensä omistajat mielellään kertovat lisää yksilöstä ja rodusta ylipäätään. Kissaan ei tule koskea ilman omistajan lupaa kissan rauhan vuoksi ja tautiriskien minimoimiseksi, mutta etenkin osana esittelyä monet mielellään antavat silittää kissaansa.

Mitä enemmän kissa viihtyy näyttelyssä, sitä paremmin PR-työ onnistuu. Noralle ehdottomasti parasta näyttelyssä on mamin kanssa vietetty aika. Koda taasen rakastaa kaikkea huomiota ja tekemistä.


Valistus


Kissanäyttelyiden yksi päätarkoitus on valistaa ns. suurta yleisöä kissan laadukkaasta hoitamisesta ja kohtelusta. Tässä konkreettisin vastuu on näytteilleasettajilla eli omistajilla, jotka ovat tuoneet kissansa näyttelyyn. Suurin osa valistustyöstä, kuten muustakin kontakteista, tapahtuu kissojen häkkien luona. Tarinoiden, kokemusten ja kommenttien vaihtaminen näyttelyvierailijoiden kanssa on hyvinkin tavallista ja asiaankuuluvaa. Monesti kissoja ihasteleva on mielellään myös pelkässä kuuntelijan roolissa.

Näyttelytoimijoiden osalta valistus on eritoten kissan kohtelussa, kissan arvostamisessa. Kissojen viihtyvyyteen on pyritty panostamaan mahdollisimman hyvin ja yleisöä ohjeistetaan kissaystävällisestä käytöksestä, esimerkiksi juokseminen näyttelypaikalla on kiellettyä. Tuomarit kohtelevat kissoja arvostavasti ja rakastavasti, kissan hyvä olotila on jatkuva prioriteetti.

Nora pääsi tuomarin kainaloon


Kilpailu


Näyttelyt eivät ole vain kauneuskilpailu, vaan myös kissan luonteella on merkitystä. Myös varsinaisesti kauneuskilpailu on väärä sana, sillä arvostelussa kissa saa pisteitä rodunomaisuudestaan, rodun ulkonäköstandardin täyttymisestä. Jokaisella rodulla on oma määrityksensä ja pisteytyksensä sille, miltä kissan tulee näyttää ja mitä alueita erityisesti painotetaan. Esimerkiksi rotujen välillä on eroa siinä, miten suuressa roolissa korvien tietty koko ja asento, silmien väri ja muoto, turkin väri ja sävy tai turkin kuviointi on.

On tärkeää, että kissa vähintäänkin sietää arvostelu- ja myöhemmin vertailutilannetta. Pelkäävää tai ärsyyntynyttä kissaa ei helposti valita jatkoon lisästressin välttämiseksi, vihaista kissaa ei edes arvostella. Huonolla luonteella tai heikkohermoisuudella ei siis pärjää, joten kasvattajat saavat tärkeää palautetta kasvatuksestaan sekä ulkonäöllisesti että luonteellisesti.


Vaikka oma kissa ei menestyisikään perusarvostelua pidemmälle, on silti hirmuisen mukava saada palautetta. Tuomarit rakastavat kissoja ja se näkyy ja monesti kuuluu heidän arvosteluissaan. Suullisen palautteen lisäksi arvosteluseteleissä näkyy monesti sydämiä ja kehut löytävät paikkansa. Tunnelma on kilpailutilanteesta huolimatta rento.


Sosiaaliset kontaktit


Näyttelyt ovat samanhenkisten ihmisten kokoontumispaikka, joten jutun juurta on hyvinkin helppo löytää yli roturajojenkin. Mikä olisikaan kivempaa kuin ihastella kissoja, jutella niistä ja kannustaa uusia kissakavereita heidän kilpailuvuorollaan. On ihmisiä, joiden näkemistä näyttelyissä odottaa ja ystävystyminen voi johtaa jopa näyttelyiden ulkopuoliseen ystävyyteen.


Kasvattajien verkostoituminen


Kasvattajille ja tuleville kasvattajille näyttelyt ovat erinomainen verkostoitumismahdollisuus. Tutustua toisiin kasvattajiin ja sitä kautta mahdollisesti muodostaa jopa kasvattajayhteistöitä esimerkiksi tuontikissojen suhteen.

Irtiotto arjesta


Näyttelyt ovat irtiotto arjesta, oli kyseessä sitten näytteilleasettaja, vierailija, toimihenkilö tai tuomari. Monet yleisöstäkin ovat sanoneet, että ovat tulleet näyttelyyn rentoutumaan ja kissojen keskellä oleminen on heille kuin zen-paikka. Voin tähän yhtyä täysin. Olla kissojen ja kissaihmisten ympäröimänä, omat kissat nauttimassa mamin huomioista, kaikilla iloinen mieli. Ja hotelliyöpymiset. Ne kruunaa koko kokemuksen. Rakastan hotelliyöpymisiä ja niiden tunnelmaa, mutta kotihiirenä näyttelyreissuja lukuunottamatta hotelliyöpymiset ovat käytännössä nollassa. Hotellihuoneissa on oma tunnelmansa ja niissä on ihana rentoutua näyttelypäivän päätteeksi.

Hotellitunnelmaa


perjantai 2. heinäkuuta 2021

Yhdessä hyvää, osa 8

Voi te ihanat, olemme jälleen saaneet kokoon lahjoitusvarat ja vielä ennätyspotilla! Aiempi ennätys on 30,32 €, nyt lahjoitettavaksi tuli 32,42 €. Suuret kiitokset kaikille meidän linkin kautta shopanneille, nämä ovat tärkeitä rahoja esykissoille!

Kaikki Zooplus-yhteistyöllä kerätyt lahjoitusvarat

Kyselin Facebookin Kissanomistajat-ryhmässä vinkkejä lahjoituskohteista ja vastauksia aion hyödyntää myös tulevissa lahjoituksissa. Yhä voi tottakai ehdottaa kohteita myös kommenttikentässä tai muuta kautta! Kaikki kohteet ovat tärkeitä. Tämä uusin palkkiosumma lahjoitettiin Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistykselle ja Kissakummit ry:lle.




Kissakummien viitenumero on populaatiokissojen hätäkeräykseen. Tälläkin hetkellä Kissakummeilla on populaatioprojekti meneillään ja siihen apua kaivataan kovasti! Kissakummien lahjoitussivuilla sanotaan näin: "Järjestämme akuutin hätäkeräyksen von Schwarzschild -populaation kissoille. Jo nyt kissojen hoitokulut ovat nousseet korkealle, sillä lähes kaikilla kissoilla on ollut voimakas, useita häätökertoja vaatinut korvapunkki-infektio. Lisäksi osalla kissoista on muita sairauksia ja vaivoja. Syöpää sairastanutta vanhaa Leia-kissaa lukuunottamatta kaikki muut ovat lähteneet kuntoutumaan hyvin Kissakummien hoivissa, ja tulemme tarjoamaan laadukkaan hoidon myös jokaiselle vielä saapuvalle kissalle. 

Lahjoittamalla keräykseen autat meitä von Schwarzschild – populaation hoidossa! Hoitokulut ovat jo suuret, mutta mikäli lahjoitukset kuitenkin ylittäisivät tämän populaation kulut, käytetään ylijääneet varat myös muiden hoivissamme olevien kissojen hyväksi. (...)"

Voimia Kissakummeille isoon projektiin ja myös muille eläinsuojelutahoille omiin projekteihinsa ja tilanteisiin! 

Jokainen euro ja sentti on iso apu heidän työnsä tukemiseksi.


Tukemista Zooplus-shoppaamalla

Blogin oikeasta laidasta löytyvän Zooplus-linkin kautta tehdyistä ostoista saan komissiopalkkiota 4 % oston verottomasta myyntihinnasta ja se lahjoitetaan lyhentämättömästi esykissojen käyttöön. Saan palkkion tililleni kun summaa on kertynyt vähintään 25 €. Linkin kautta shoppailijalle ei kerry tästä mitään lisäkuluja, eli linkin kautta shoppaillessasi jäät vain plussalle kun ostojen lisäksi tulee autettua esykissoja! :) 

Iso kiitos linkin kautta shoppailijoille! Kiitokset välittää kesäpöksyinen Koda


keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Hempeitä värejä

Aina on hienoa kun kauppojen tuotevalikoima muuttuu ja laajenee, vaikkakin ne kovasti altistavat heräteostoksille. Kuten on tarkoituskin - vastata tarpeeseen ja tarpeettomuuteen. Omistajan kukkaro köyhtyy, mutta tärkeintä, että rakkaan lemmikin ilo lisääntyy, ainakin teoriassa ja yrityksenä.

Kesä on tuonut Mustin ja Mirrin myymälöihin kaikkea hienoa, niiden joukossa ihanan hempeillä väreillä varustettuja Little&Bigger -tuotteita. Meillä on lattiat täynnä leluja, mutta niin sitä vain löytöjä pystyy tekemään! Nimittäin löytyi hiiruja, jonka kokoisia leluja meillä ei juurikaan ole. Mitäpä siinä muuta mami voi kuin ostaa kisuille testiin, hiirien muotokin vaikutti oikein lupaavalta meidän porukan makuun.

Nättejä leluja ja nätit tassut

Raku olisi leikkinyt jo ennen kuin hiirut saatiin vapaaksikaan

Just hyvä koko!

Wee!

Hiiren pitkä häntä helpottaa omistajan osallistumista leikkiin; lelu liikkuu mielenkiintoisemmin kun pitokohta ei ole lähellä vartaloa eikä omistajan sormetkaan ole vaarassa

Kokoero

Kiinni!

Kumpi pää vain, hauska on!


Oikein tykätyt hiirut, jotka ovat päässeet aktiivisiksi leluiksi yksinleikkeihinkin. Kodaa ei kiinnostanut hiirut vielä kuvauksissa, mutta yksinleikeissä ne ovat olleet mieluisia. Tervetuloa hiirut siis meidän lattialle! (Pitäisi varmaan tätä myöten napata ainakin pari lelua kaappia asustamaan.)

maanantai 17. toukokuuta 2021

Koda 3 v!!!

Paljon, paljon onnea ihanalle moniääniselle energiselle hassukalle ekstrovertti-Kodalle!! Skoda 3 v!!!

Poitsu komistuu aina vaan ja turkkikin on ottanut kasvupyrähdystä. 

Meillä ei ole harrastettu tavaralahjoja aikoihin, mutta Koda on alkanut taas kiinnostua tuoksubanaanista. Vanha oli jo niin kulahtanut, joten uusi kotiutui meille näin juhlapäivän kunniaksi.

Synttäripose

Jotkin asiat ei muutu ♥

Paras bansku

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Pientä vaihtelua arkiaktivointiin

Miten tuoda vaivattomasti pientä säväystä arkiaktivointiin? Eräänä myöhäisiltana "kehitin" laiskuuttani meille pienen twistin. Meillä on jokapäiväisenä rutiinina joko temppuilu tai herkkujen heittely, tuona iltana oli vuorossa heittely ja olohuoneen valot olivat kiinni. Katkaisin on keittiötä, ja täten herkkuja, vastapäätä, joten miksikäs ei: pimeässä saalistusta! Kissojen pimeänäkö on paljon ihmistä parempi, mutta ainakin hämärä tuo muutosta värimaailmaan. Ehkä myös hyväilee hämäräaktiivisen saalistajan vaistoja pienen ekstran verran? Ainakin tuntui, että kissujen vauhdissa oli aavistuksen enemmän ponnekkuutta. Jos ei muuta, niin näin kissoihin nähden hämäräsokean omistajan näkökulmasta oli hauskaa heitellä herkkuja hämärämpiin alueisiin.

Kameran salama tuo valoa kuviin ja poistaa valon ja varjon erot. Noraa kismittää kun Haiku ehti herkulle ensin

"Mami, tänne! Mii, ää!"

Tarkkana!

Mitä on nopeus? Ei mitään pikakiitäjä-Kodalle!

Paitsi, suljetummat laatikot on Noran bravuuri

Blep! T. Nora

Keittiöön jäi valot, voisi kokeilla sitäkin pimeänä

"MII! ÄÄÄ!"

Herkut karkaa monesti pöydän alle, mutta sitä pidemmälle eivät pääse


Hauskaa, riehasta ja herkuntäyteistä vappua kaikille!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Koda hammaslääkärissä

Mihinhän nämä viikot katoaa? Palataanpa melkein 3 viikkoa taaksepäin, sillä Koda kävi keskiviikkona 31.3. hammaslääkärissä. Olen koronan vuoksi suosinut mahdollisimman paljon lähempänä olevaa ellasemaa, mutta nyt, koska Koda on anestesian tuplariskiryhmäläinen rotunsa ja astman vuoksi, menimme poitsulle jo tutuksi tulleeseen ellasemalle läheiseen kaupunkiin 100 km päähän. Siellä on lähialueen parhaimmistoon kuuluva anestesiavalvonta.

Poitsu pääsi taas pitkälle ajomatkalle, mutta totutusti se meni ilman ongelmia. Olimme perillä puoli tuntia etuajassa ja sen ajan odottelimme autossa, poitsun kehrätessä taukoamatta.

Silti koppapakko, mälsää!

Kodan eläinlääkärillä oli toinen hammaspotilas meitä ennen ja se olikin haastavampi tapaus; meidän aika viivästyi jopa 1,5 tunnilla! Onneksi meillä ei ollut kiireitä. Saimme hengata tutkimushuoneessa ja meille ihmisille (Kodan mummi oli mukana) tarjottiin kahvia ja porkkanakakkua. Aika meni rattoisasti poristen ja Koda tutki huonetta ja nautti huomiosta.

"Mamiii, täällä! Huomaa!!"

Mummin rapsut 10/10

Lattia, täältä tullaan!


Kodan hammashuollossa anestesia oli mennyt täysin ongelmitta. Yläleuasta molempien puolien P4-hampaista oltiin tehty ikenen liikakasvuhavainto ja liiallista kudosta oltiin poistettu. Yläleuan vasemmalta puolen P3- ja P2 -hampaissa oli hampaan pinnalla sijaitsevaa syöpymää ja nämä hampaat oltiin poistettu kruunultaan ja pinnallisimmalta juurenosaltaan. Ko. hampaiden tilanne ei ollut vielä erityisen paha, mutta olivat kuitenkin poistoa vaativia. Muut hampaat olivat hyvässä kunnossa.

Poitsu oli jo yllättävän virkeänä kun tulimme häntä hakemaan. Ruokaakin oli saanut. Kotiinpäästyämme ei olisi uskonut, että mitään nukutusta tai käyntiä olisi ollutkaan. Koordinaatio oli kohdillaan, ei pissivahinkoja. Ainoastaan katse paljasti. Ruokakin maistui ja vesikuppi oli kaveri. 

Vähän seisova katse

Seuraavana päivänä piti ihan muistutella itseä, että Kodalla on tuoreet tikit suussa. Koda sai seuraavat 2 viikkoa lihat pilkottuna pehmeä ruoka -suosituksen mukaisesti,

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Haiku 10 v!!!!

Tässä kuussa on Haikun, ihka ensimmäisen kissani, 10 v-synttärit!! Tytön tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa. 

Haiku tuli minulle n. puolivuotiaana kodinvaihtajana, tyttö haettiin 100 km päässä sijaitsevalta paikkakunnalta. Etsin luonteeltaan aktiivista kissaa harrastuskaveriksi ja Haikun myynti-ilmoituksessa mainittu luonnekuvaus kuulosti juuri unelmalta. Tytön kuvan saatuani olin aivan myyty. Haiku etsi uutta kotia, koska oli liian aktiivinen perheen toisen kissan makuun ja kisu oli jo stressaantunut Haikun jatkuvista leikkihaluista.

Haiku on yhä samanluonteinen kuin pentuna: superfiksu, superpuhelias ja superleikkisä. Hellyydenkipeä ja oman arvonsa tunteva. Tyttö nauttii aivopähkinöistä, kun saa aivoilleen ja aisteilleen tekemistä. Nenätehtävissä Haiku on omiaan ja myös temppujen opettelu on todella mieluista puuhaa. Haiku ei kuitenkaan arvosta toisten tunkeilua yhteisissä temppuiluhetkissä ja jää sen vuoksi taka-alalle, ollen kuitenkin treeneissä täysillä mukana. Haiku seuraa tarkkaavaisena ja on onnellinen kun hänelle heitetään aina välillä herkku saalistettavaksi. Syrjässäpysymisen vuoksi uusien temppujen opettelussa on ollut pitkää paussia, tällä hetkellä treenataan Haikun kanssa ympyrä-temppua.

Haikun kanssa ollaan myös työstetty pitkää projektia tytön meilletulosta asti: tytöllä on ollut hyvin voimakas sylistätippumisen pelko. Tästä johtuen Haiku on inhonnut sylissäoloa, oli kyseessä sitten istuva syli tai kannettavana oleminen. Tätä ollaan työstetty Haikun ehdoilla aina välillä, enkä ole tainnut montaa kertaa tästä kertoa blogin puolella. 

Meni vuosia, ennen kuin Haiku alkoi tulla istuvaan syliin, mutta silloinkin vain kun välissä oli viltti. Pienikin liikahdus sai tytön ampaisemaan sylistä pois, ei väliä miten syvässä unessa oltiin. Kantamisissa Haiku vaati jokaisen jalkapohjan olemista tukevalla alustalla. Tällöinkin tyttö pysyi jännittyneenä, valmistautuen ottamaan itsensä vastaan, jos putoaa.

Meni vielä lisää vuosia, ennen kuin Haiku oppi rentoutumaan ja luottamaan ilmassaolon aikana niin paljon, että pysyi rentona, vaikka jaloista ainoastaan etutassut olivat tuettuna, ja muuten tukeminen kohdentui vartaloon.

Olen pitkään koittanut työstää sitä, että Haiku oppisi rentoutumaan niin paljon, että pystyisi myös nauttimaan ollessaan kannettavana. Pikkuhiljaa saatiin tilanne siihen, ettei kehräys loppunut heti kun tytön nosti kannettavaksi.

Ajattelin, ettei tuon paremmaksi päästäisi ja se olisi ollut täysin ok. Nämä ovat vain pieniä bonuksia arjessa, Haiku nauttii täysin rinnoin kun saa olla vieressä rapsutettavana.

Viime alkutalvesta onnistui kuitenkin kuin ihmeen kaupalla tapahtua läpimurtoja. Haiku alkoi kannettavana ollessaan puskemaan takaisin kun sen otsaa pusutteli! Ja siitä päästiin vielä niinkin eteenpäin, että Haiku avautui niin paljon, että alkoi jopa kehräämään näissä tilanteissa! Tätä päivää en uskonut näkeväni.

Enkä myöskään sitä, että myös tuolloin alkutalvesta sain tytön houkuteltua syliini ilman välissäolevaa vilttiä, ja tästä alkoi luottamusharjoitukset sylissäolon suhteen. Pikkuhiljaa Haiku alkoi oppia, ettei sylissä tapahdu mitään pahaa ja että se voi luottaa siihen, ettei se pääse tippumaan sylistä. Tyttö alkoi nauttia näistä hetkistä, niinkin paljon, että päivittäiset sylirapsutukset tulivat rutiiniksi tytön omasta aloitteesta. Mutta vain istuessani tietokoneen äärellä. Tässä rutiinissa ollaan yhä, eikä enää liikuskelutkaan saa tyttöä ampaisemaan pois sylistä. Syliin ei kuitenkaan tulla vielä makaamaan.

Olen niin kovin ylpeä ja onnellinen tytöstä, miten hurjan paljon ollaan päästy eteenpäin vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. ♥ Hurjanpaljon onnea rakkaalle Haikulle!! ♥



Herkkuhetki

Söpöliini

Kuninkaallinen, mutta ilman kruunua

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Vihreämpi ruoho, makoisampi maksa

Kerran viikossa on maksapäivä. Se on Kodan lemppari ja Haikun inhokki. Raku ei saa kun se syö reippaasti A-vitamiinia sisältävää monivitamiinilisää. Nora ei saa, koska sillä on ihan omat ruuat. Koda ja Haiku saavat siis jakaa aterian keskenään. 

Siinä missä Koda imaisee oman ruokansa melkeinpä kehräten, Haiku on tarkka millaisena ateria hänelle tarjotaan. Vuosien ajan Haiku kelpuutti yhdistelmän jauhettu maksa-broilerinjauheliha-lohiöljy(-lisät), mutta nyt muutaman kuukauden sisään sekin on alkanut tökkiä. Vuosien varrella ollaan kokeiltu monia eri kikkoja ja väännetty kättä millaisessa muodossa rouva soisi maksan päätyvän masuunsa asti, joten tällä kertaa olen antanut periksi ja päästänyt meidät molemmat helpolla: Haiku saa omaan ruokaansa lisäksi hieman Noran tonnikalamärkäruokaa. Sitä riittää ihan pieni määrä ja sitten ruoka on taas hyvää.

Siltikään ruoka ei saa Haikua anehtimaan asti, mutta ruoka silti syödään ihan kohtuu nopeudella. Joskus Haiku syö lautasen tyhjäksi, mutta usein jättää vähän yli-innokkaalle Kodallekin, joka on syönyt oman ruokansa jo aikoja sitten ja odottelee sallitun välimatkan rajoilla milloin Haiku ymmärtäisi siirtyä pois ja päästää poitsu imuroimaan loput.

Eräs päivä olinkin tainnut laittaa Kodalle vähän tuhdimman annoksen, sillä poitsu ei jaksanut syödä ihan kaikkea. Tämä oli myös niitä päiviä, kun Haiku oli sitä mieltä, että tonnikalatuoksuton maksanpala on hyi yök (mamin oma vika kun ei levittänyt tuoksua tarpeeksi hyvin).

Niinpä Haiku jätti syömättä tonnikalatuoksuttomat hyi yök maksapalat ja siirtyi katsomaan olisiko Kodan jämät parempia. Sieltä löytyi sitä tismalleen samaa tonnikalatuoksutonta maksaa, mutta hei, se on jonkun muun ruokaa; nam nam!

Raku koittaa ymmärtää logiikkaa


perjantai 5. maaliskuuta 2021

Jotain mamille, jotain kisuille

Kirjahyllymme, joka on myös osa kissojen seikkailurataa, kaipasi uutta ilmettä joukkoonsa. Viime jouluna saamamme kettulelu on tuonut mahtavasti piristystä asuttamaansa hyllyyn ja osaltaan sen inspiroimana sain idean omistaa yhden lyhyen hyllyn kokonaan figuureille ja patsaille, mutta tällä kertaa hahmoista, jotka ovat erityisen lähellä sydäntäni. Lähinnä peleistä. 

Meille valikoitui 4 uutta asukasta.

Bonuksena jättilaatikko kisuille!

Patsas on aikas iso

Kaikki hyötykäyttöön, pakkausmateriaalista tuli erikiva pesä

Seuraava! Tämä on Assassin's Creed Origins Gods Edition, jossa on patsaan lisäksi paljon muutakin oheistuotetta. Ja toki itse peli

Tämä laatikko > eka laatikko

Kissuja

Pakkauksesta saatiin ihan 10/10 -peti!

Parasta

Loput tulivatkin sen verran pienissä pakkauksissa, ettei niistä ollut iloa kisuille.

Steeeeeeve!

Pakkauksen sisältö on yllätys

Spyro 2:n pääpahis Ripto

Rakastan miten paljon eloa nämä ovat tuoneet kirjahyllyyn. Etenkin patsaat ovat todella näyttävät, toimivat myös hyvin figuurien kanssa. Vaikka nyt yhdessä vähän crossoveria tuleekin, toimii nykyinen asetelma paljon paremmin kuin erotettuna, ja ainakin itse olen todella tyytyväinen ilmeeseen.



Spyro oli ehdoton mukaan, sillä tästä hurmaavasta pienestä lohikäärmeestä peliharrastukseni on aikoinaan alkanut. Spyro 2 oli ensimmäisiä pelejäni. Se ja Spyro 3 ovat yhäkin todella rakkaita. Patsaan lisäksi halusin ostaa yllätysminifiguurin, johon törmäsin Steve Irwin -figuuria etsiessä.


Steve Irwin tunnetaan parhaiten televisiosarjastaan Krokotiilimies. Steve oli australialainen eläinasiantuntija ja luonnonsuojelija, joka suhtautui eläimiin äärimmäisellä innokkuudella ja rakkaudella ja jonka innokkuuteen oli todella helppo lähteä mukaan. Hänestä muodostui jo eläessään legenda sekä osa luonnonsuojelun kasvoja. Hän oli myös eläintarhan johtaja. Steve menehtyi sarjansa kuvauksissa rauskun pistokseen vuonna 2006. Hänen perheensä on jatkanut Steven legendaa luonnonsuojelussa sekä eläintarhan pidossa.

EMP:llä oli jokin aika sitten Steve Irwin -viikko, johon sisältyi Steve Irwin - Funko Popeja rajoitetun määrän. Ne menivät hetkessä enkä ehtinyt ajoissa tilata omaani. En ollut aiemmin erityisen kiinnostunut figuureista, mutta Steven olisin ottanut ilomielin hyllyyni ja asia jäi kaivertamaan.Tuolloin en löytänyt Suomesta muualtakaan tilattuna Steve-Funkoja, mutta nyt kun kokeilin uudestaan, niin onnistuin löytämään CDONista. Stevestä on olemassa käärme-, kilpikonna- ja krokotiiliversiot. Kaikki ovat upeita, mutta valinnaksi päätyi krokotiili.


Halusin mukaan myös jotain Assassin's Creed -pelisarjasta. Vertaillessani eri vaihtoehtoja törmäsin AC Originsin patsaaseen, joka sopii kuin nakutettu meidän hyllyyn: päähenkilö Bayek leijonapäisen Sekhmet-jumalan pään päällä! Origins sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja jumalat on siinä vahvasti läsnä. Origins on suosikkini AC-peleistä, joten tämän täydellisempää meille ei löytyisikään. Onneksi patsaan sisältävä paketti sattui olemaan Huuto.netissä juuri myynnissä. Pakettiversio on sen verran vanha, että se on käytännössä joka paikasta loppu.