4 vuotta apinointia

Raku täytti tänään 4 vuotta! Minun oli tarkoitus olla ostamatta lahjaa, sillä Nora ja Haikukaan eivät saaneet lahjaa tänä vuonna eikä kisut oikeastaan enää mitään tarvitsekaan. Lattia ja kaapit on leluja täynnä, pahvilaatikoita on runsaasti ja herkkukaappikin on ihan vasta täytetty.

Kävin eilen Mustissa ja Mirrissä ja vahingossa kuitenkin eksyin leluhyllylle. Sieltä löytyi lelu, mikä oli niin täydellinen Rakulle, että se oli pakko ostaa. Kyseessä on All For Paws Fruits -sarjan kissanmintulta tuoksuvat banaanit. Meillä on jo saman sarjan porkkanat, joiden viehätys on jo pitkälti laantunut. Banaanit poikkeavat muodoltaan porkkanoista ja itse asiassa banaanit muistuttavat enemmän kisujen edesmennyttä porkkanalelua kuin mitä sarjan porkkanalelut, mitkä ostin edesmenneen tilalle. Raku tykkäsi kanniskella edesmennyttä porkkanaa ja ajattelin banaanien kelpaavan siihen myös.

Tänään tajusin myös toisen syyn miksi banaanit tuntuivat niin täydelliseltä lahjaidealta Rakulle ja sille onkin tullut naureskeltua. Apinalle banaaneja. 

Eritoten Nora ihastui banaaneihin heti ja Rakukin innostui hetken Nora-show'n seuraamisen jälkeen. Haiku tuli hieman jälkijunassa, mutta on kelpuuttanut banaanit jo tyynyksikin asti. Hitaahkon syttymisen jälkeen Raku on ottanut ilon irti banaaneista.

"Vien jemmaan!"

"Hyvää banaania"

Raku: "Niin kenelle nää olikaan?"

"Minulle!" Onneksi banaaneja on kaksi

Apina nauttii banaanista

Pakollinen synttäripose

Paljon onnea rakkaalle hupsulle jellona-apinalle! ♥ 

Blogimme tarina

Saimme Tassulinnalta ja Penan paikalta haasteen kertoa blogimme tarinan.

5.9.2011 koitti viimein se kauan ja hartaasti odotettu hetki kun sain oman kissan. Elämä pienen kissan kanssa oli niin ihanaa ja ihmeellistä, että spämmäsin facebookiin kissakuvia ja lyhyitä kuulumisia muistaakseni päivittäin. Se oli kivaa hetken aikaa, kunnes minulle tuli halu kertoa kuulumisia ja ylipäätään meidän elämästä vähän monisanaisemmin. Niitä olisi kiva palata lukemaan sitten vanhemmalla iällä. Facebook ei ollut sopiva alusta siihen, joten katse suuntautui blogipalveluiden suuntaan. Blogin perustaminen ja kirjoittaminen oli minulle jo tuttua kouluni kautta, jossa olin eräällä kurssilla testaillut ja vertaillut eri blogipalveluja. Blogger oli minusta käytettävyydeltään mukavin ja selkein, joten perustin blogin tänne. Ensimmäisen blogikirjoitukseni julkaisin 18.9.11.

Tuohon aikaan en kirjoitellut vielä erityisen aktiivisesti ja juuri viikkoa ennen Rakun tuloa blogi jäi puolen vuoden päivitystauolle. Kun kirjoitusvimma taas iski, muistan kuinka kovasti pähkäilin sen kanssa miten minun olisi järkevintä palata tauolta kun niin paljon oli tapahtunut puolen vuoden aikana. Lopulta päädyin vain suoraan kertomaan meidän sen hetken kuulumisia. Niihin aikoihin (kesä 2012) kiinnostuin myös kissojen pienpetoraakaruokinnasta ja aloin muuttamaan meidän raakaruokapuolta enemmän siihen suuntaan. Kisut olivat tuolloin vielä puoliraakaruokinnalla.

Let the beat drop!

Ensimmäisen blogikommenttimme saimme 5.8.2012. Siitä alkoi yleensäkin aktiivisempi kommentointi, joten ilmeisesti blogi alkoi tuolloin saamaan enemmän lukijoita. Blogitekstien julkaisuaktiivisuus nousi huomattavasti vasta 2013 keväällä ja oli korkeimmillaan vuonna 2014. Tänä vuonna tahti on ollut taas hieman rauhallisempi, mutta minun makuuni juuri sopiva ja tässä olisi tavoitteena pysyä.

Pikku-Raku: "Älä säikyttele!"

Varsinaisena blogin taitekohtana sanoisin pienpetoraakaruokinnasta kiinnostumisen, sen kautta avautui ovi aihetta käsittelevien asiatekstien kirjoittamiselle. Kisujen ollessa vielä perinteisellä raakaruokatarjonnalla halusin kovasti kirjoitella asiatekstejä aiheesta, mutta tuntui, ettei minulla ollut mitään uutta tarjottavaa aiheeseen liittyen kun netti oli jo pullollaan toisiaan toistavia ohjeita. Pienpetoraakaruokinnasta taasen ei löytynyt kuin lyhyitä mainintoja suomeksi. Asiatekstien kirjoittamiseen ja raakaruokintaan tarkemmin perehtymiseen jäinkin nopeasti koukkuun.

Asiatekstien kirjoittamisen kautta aloin kiinnittämään huomiota myös muiden blogitekstieni kielioppiin ja päätin ottaa virallisemman linjan tavallisissa julkaisuissakin. Aloin kiinnittämään huomiota mm. sanajärjestykseen sekä pyrin vähentämään hymiöiden, turhien täytesanojen sekä murteen  käytön minimiin.

"Tuus alas sieltä!"

Vaikka alussa kirjoittelinkin julkaisuja rennommalla otteella, minulla oli ollut jo ihan alusta asti periaate, etten laita sanoja kissojen suihin. Monessa blogissa vähintään kuvatekstit olivat kuitenkin kirjoitettuna kissan näkökulmasta ja minäkin aloin hiljalleen kiinnostumaan ideasta. Puheenvuorot toivat mukavaa elävyyttä ja syvyyttä teksteihin. Puheenvuorot tuli meillä mukaan aika vaivihkaa ja olen tosi iloinen, että päätin ottaa ne mukaan. Nykyään blogin kirjoitustyylilinja on puolivirallinen. Koitan yhä välttää hymiöitä ja pitää murteet pois tekstistä, mutta suhtaudun tekstien kirjoittamiseen kuitenkin aiempaa huolettomammin eikä esimerkiksi tekstien oikolukemisessa ja muokkailussa kestä enää läheskään niin kauaa kuin vielä ehkä vuosi sitten.

Harmillista myöntää, mutten yhtään muista miten olin tarinamme alkutaipaleella vuorovaikutuksessa muihin kissablogeihin. On kuitenkin ollut ilo huomata miten kissablogien määrä on kasvanut aina enemmän ja enemmän mikä näkyy jo lukulistani kiitettävänä pituutena. On aina ilo lukea ja kommentoida toisten kisujen kuulumisia ja kommentteja on aina ihana saada itsekin, ne piristivät suuresti. Kissablogimaailmassa vallitsee mahtava yhteisöllisyys mikä tekee bloggaamisesta erityisen mielekästä, ihan kuin en olisi koukussa jo muutenkin.

"Nyt on SINUN vuorosi!"

Ainakin jo lähes kaikki ovat tainneet jo haasteen saadakin, mutta haittaneeko tuo, jos joku saa haasteen kahdesti, jos ei ole vielä vastannut. Meiltä haasteen saa:

Viiruvarpaat

Nethel-Estel

Tassunjälkiä sydämessä

 Harmitonta ja Huoletonta elämää

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Hauskaa nenätyöskentelyä

Alunperin koirapuolelta tunnettu Nose Work on rantautunut jo ainakin kolmeen eri kissablogiin. Harrastus näytti niin hauskalta ja täydelliseltä meille, että minunkin oli viimein aika tarttua piiiitkäaikaisesta tuumasta toimeen ja aloittaa nenänkäyttöharrastus meilläkin. Eritoten Haikusta tiesin, että se nauttisi Nose Workista suuresti, sillä sillä on erittäin tarkka hajuaisti, jota se myös rakastaa käyttää.

Nose Workin idea on, että siinä etsitään tiettyä hajua piilojen joukosta. Piilot voivat olla oikeastaan mitä vain, aina pahvilaatikoista kodin huonekaluihin ja ulkotiloihin asti. Harrastuksessa ohjaajan rooli on vähäinen ja eläin toimii pääasiassa itsenäisesti, jolloin harrastus on todella mainio myös laiskemmille omistajille sekä myös laiskemmille lemmikeille, sillä harrastus ei vaadi fyysistä kuntoa, ainoastaan kiinnostusta hajun etsintään. Jotta kissa ymmärtäisi harrastuksen idean, harrastus aloitetaan ensin herkkuetsinnällä ja myöhemmin halutessaan sen voi korvata toisella hajulla, esim. eucalyptuksella. Viimeistään siinä vaiheessa kun ruokahajua aletaan muuttamaan pelkäksi hajuksi, kissalle opetetaan jokin ilmaisutapa, jolla se kertoo hajun löytymisestä.

5. harjoittelukerta

"Tuoksuu..."

"Löytyi!"

Aloitimme Nose Workin toissaviikonloppuna. Piiloja oli heti alkuun 6. Koska kissoilla ei ollut kummoisempaa pohjustusta harrastukseen, laitoin herkun jokaiseen piiloon ja suurin osa herkuista oli helposti silmin nähtävissäkin. Täten kissat oppisivat ymmärtämään laatikoiden tarkoituksen ja mielenkiinto etsimiseen heräisi. Kissat pääsivät huoneeseen yksi kerrallaan, jottei kaveri häiritsisi suoritusta.

Olin oikeastaan vähän yllättynyt miten vaivattomasti Haiku tuntui heti käsittävän homman idean. Ehkä syynä on ainakin osittain kissojen luontainen uteliaisuus, sillä myös Nora ja Rakukin pärjäsivät erinomaisesti heti ensimmäisellä harjoittelukerralla, Raku tosin ei jaksanut keskittyä yhtä hyvin kuin tytöt ja lähti muutaman piilon jälkeen paikantamaan herkkuja vyölaukustani. Kaikki kuitenkin rakastuivat harrastukseen heti. Videolla näkyy meidän ensimmäinen Nose Work -harjoittelukerta. Rakusta en harmillisesti saanut videota, sillä muistikortti ehti täyttyä sitä ennen.

Haikun ensimmäisellä kerralla käytin yhtenä piilona keksipakettia, mikä oli virhe. Se vaihtuikin sitten kananmunankennon puoliskoon.

Toisella harjoittelukerralla piiloja tuli yksi lisää ja haasteellisuus nousi siten, että osa laatikoista jäi tyhjäksi ja kaksi piiloa meni päällekkäin ja vain toisessa oli herkku. Ylempi piilo oli melko huomaamaton ja laitoin herkun sinne varmana siitä, että piilo aiheuttaisi kisuille hieman päänvaivaa. Kaikki kissat löysivät kuitenkin herkun oikeasta paikkaa vaivatta.

Kolmannella harjoittelukerralla nostin taas vaativuustasoa ja piilojen lukumääräksi nousi 12. Taaskin osa laatikoista jäi tyhjäksi. Osa herkuista oli yhä helposti nähtävissä silmilläkin, osa taasen oli enemmän piilossa. Tämä rata tarjosikin jo mukavasti kaivattua aivopähkinää eikä se haitannut kissojen menoa lainkaan. Jopa Haikulla oli vähän vaikeuksia löytää yhtä herkkua ja Noralla meinasi jäädä 2 herkkua löytämättä. Rakulla oli paljon keskittymisvaikeuksia. Vähän mietin Rakun vuoron tullessa pitäisikö sen vaikeustasoa alentaa, sillä edellisissäkään radoissa sen keskittyminen ei ole ollut yhtä hyvää kuin tytöillä, mutta päätin kokeilla samaa vaikeustasoa Rakullekin. Hyvin meni, vaikka vähän hidastempoisesti.

3. harjoittelukerta

4. harjoittelukerralla kaikki herkut olivat piilossa, jolloin se varsinainen nenänkäyttö korostui. Kaikki kissat pärjäsivät taas hienosti ja Rakun keskittymiskykykin oli parantanut huomattavasti.

Tänään meillä oli 5. harjoittelukerta ja koitin piilottaa herkkuja entistä paremmin. Kissat ottivat haasteen innolla vastaan ja pärjäsivät taas entistä paremmin. 4. harjoittelukerralla kisut olivat välillä todenneet aluksi tyhjiksi niitäkin laatikoita, missä oli ollut herkku, mutta tällä kertaa herkut löytyivät paljon vaivattomammin. Syynä saattaa tosin olla herkkujen vaihtuminen, nämä herkut tuoksuvat voimakkaammin kuin edelliset.

5. harjoittelukerta

"Tuolla tuoksuu!"

"Seuraava laatikko!"

On ollut ihan mahtava huomata miten paljon kisut nauttivat Nose Workista, innokas odotus on havaittavissa jo siinä vaiheessa kun kokoan laatikoita kasaan tietokonehuoneeseen viemistä varten. Kissojen ilmeet kirkastuvat ja hännät alkavat huiskia, Haiku saattaa naukuakin. Laitan huoneen oven kiinni kootessani rataa ja kaikki kissat kerääntyvät oven taakse odottamaan pääsyä radalle. Meillä on tullut jo järjestykseksi ensin Haiku, sitten Nora ja viimeisenä Raku. Haikun vuoron ollessa Nora raapii malttamattomana ovea.

"Löyty!"

"Taas löyty!"

"Täälläkin!"

Jossain vaiheessa lähdetään kokeilemaan huonekaluratojakin, mutta niin kauan kuin laatikoista on mahdollista saada mukavaa aivopähkinää hauskan puuhastelun lisäksi niin jatketaan niillä.

Kenno kuin kenno

Ystäväni linkkasi vähän aika sitten 26 kissaa, jotka möllöttävät oudoissa paikoissa -koosteen ja sanoi 13. kuvan kissan muistuttavan Haikua. 

Haiku "naulasi" kuvan, kissamaisesti omalla tavallaan.

"Hyvin mahtuu, ei mitään ongelmaa."

"Miten niin ei sama asia? Kenno kuin kenno!"

"Ei oo niin justiinsa."

"Menes nyt pois kuvaamasta!"

Etsi kuvasta Haiku

"Eikö täälläkään saa olla rauhassa?"

Entinen leivänpaahdin sanoi sopimuksensa irti, kuvassa olevat rekvisiitat on uuden paahtimen pakkauksesta. Kissat ihastuivat laatikkoon niin paljon, että meillä nyt yhteensä 2 laatikkoa keittiön lattiaa koristamassa. Minä taasen olen ihan rakastunut tähän uuteen kuparinväriseen paahtimeen ja paahdan sillä välillä nyt niitäkin leipiä, mitä ennen en ole paahtanut (ruisleivät). :D

Lugolin jodi

Huhtikuusta lähtien Raku ja Nora söivät jodilisänä Jozon jodioitua mineraalisuolaa merileväallergian vuoksi. Mineraalisuola on melko voimakkaan makuista, joten totutus piti tehdä todella hissukseen. Minulla itselläni ei ollut mitään ongelmaa vajaan annoksen kanssa, mutta kun viimein pääsimme täyteen annostukseen (Rakulle 2 g/pv), se oli minusta turhan iso. 2 g laitettuna 50 g ruoka-annoksen päälle tuntui liialliselta, mutta myöskään jakaminen kahdelle aterialle ei tuntunut lainkaan houkuttelevalta, sehän "pilaisi" kahden aterian maun. Kissoilla itseillään, varsinkaan Rakulla, ei ollut tottumisen jälkeen ongelmia moisen suolamäärän syömisessä, mutta itseäni soimasi huono omatunto sellaisen määrän laittamisesta.

Raakaruokintaryhmässä joku vinkkasi nestemäisestä jodivalmisteesta Lugolin jodista ja tilasin sen meille testiin. Lugolin Jodia saa ainakin Lootuskaupasta ja tilaamallakin Luontaisvoimasta. Lugolin saapui meille heinäkuun alussa.

Lugolin jodin tosi hyvä puoli on, että se sisältää ainoastaan vettä ja jodia (jodia ja natriumjodidia), joten sen teoriassa pitäisi olla allergiaystävällinen tuote. Sitä pitää laimentaa vielä reippaasti kotonakin, sillä yksi tippa sisältää jopa 2700 ug jodia. Laimennus tehdään sekoittamalla 1 tippa 1 dl veteen. Laimennettuna jodia on 27,6 ug/ml. Kissan jodintarve on 22 ug/painokilo eli jodilisää tarvitaan 0,8 ml/painokilo/pv.

Tippa juuri laitettuna

Ensimmäisenä päivänä neste oli varsin tummaa, kuten kuvasta näkyy, ja voimakkaan makuista (maistoin, muistutti paljon jodioitua mineraalisuolaa) mutta 2 päivää myöhemmin neste haalistui lähes värittömäksi eikä makukaan ollut enää niin voimakas. Yritin löytää netistä tietoa vaikuttaako haaleneminen jodin määrään, mutta en löytänyt asiasta väitteitä tai tutkimuksia puolesta enkä vastaan. Kysyin asiaa Lootuskaupalta ja sieltä vastattiin, että valmistajan mukaan haaleneminen johtuu hapetuksesta eikä vaikuta jodin määrään.

2 pv myöhemmin

Suht voimakkaan maun vuoksi en laittanut heti alkuun koko annosta, vaan vain pienen tipan maistiaisiksi. Kisuilla varmasti auttoi se, että ne olivat jo tottuneet mineraalisuolan makuun eikä täten uusi jodilisä vaikuttanut lainkaan niiden ruokahaluun. 3 pv päästä aloituksesta kisut saivatkin jo täyttä annostusta.

Noralle oli helppo laittaa jodilisä raksujen vesikastikkeen joukkoon ja märkäruuan päälle

Jodilisä fileen päällä

Vaikka Lugolin jodi kuulostaakin allergiaystävälliseltä tuotteelta, niin sitä se ei valitettavasti tuntunut olevan. Olisikohan ollut 3 viikkoa käytön aloituksen jälkeen kun Noralla alkoi korvat kutisemaan normaalia enemmän. Rakulla taasen korvat töhni suht usein. Tässä kuukausien aikana olen poistanut Lugolin jodin 3 kertaa ruokavaliosta nähdäkseni johtuuko oireet siitä. Nyt kolmannen kerran jälkeen siirryimme viimein lopullisesti Jozoon, sillä Noran ohimon vieno punoitus katosi Lugolin poistumisen myötä.

Se hyvä tässä kokeilussa kuitenkin oli, että nyt kun Lugolin on testattu, se ilmeisesti sai rauhoitettua minut mineraalisuolan käytön osalta eikä täyden annostuksen laittaminen ruokaan tunnu enää lainkaan pahalta.

Mineraalisuolaan paluun jälkeen huomaa, että Lugolin jodin maku oli enemmän kissojen mieleen, vaikka ne syövätkin kiltisti myös mineraalisuolaa. Maun lisäksi Lugolin jodin vahvuus (ja heikkous) oli suuri nestemäärä. Jodin lisänä tuli annettua myös ekstranestettä. Heikkoudeksi tämän kuitenkin teki se, että jodi oli vaikea saada pysymään koko annostuksena palalihan päällä eikä Raku ollut kiinnostunut lipittämään jodilisää sellaisenaan. Noralle täyden annostuksen saaminen oli helpompaa kun Noran vesikastikkeessa on ruuan ansiosta sen verran makua, että tyttö juo mielellään vesikastikkeen kokonaan.

Lehtijuttuja

Kulunut kesä oli harvinaisen kiireinen ja uusia asioita tapahtui paljon. Yksi niistä oli, että pääsin naputtelemaan jutun kissalehteen. Enkä vain yhteen, vaan jopa kahteen.

Ensimmäinen kirjoitus oli meidän temppuilusta Pohjanmaan Kissayhdistys ry:n jäsenlehteen pohojan kissiin. Rakun kasvattaja on siinä päätoimittajana ja hän kyseli minulta keväällä haluaisinko kirjoittaa temppuilusta jutun Elämää kissan kanssa -sarjaan. Tottahan toki!

Ensimmäisen, ja suhteellisen pitkän, lehtijutun kirjoittaminen jännitti hieman ja jutun kirjoittamiseen menikin enemmän aikaa kuin mitä olen valmis myöntämään. Käsittelin kirjoituksessa mahdollisimman laajasti meidän temppuilua: mm. mitä kisut osaavat, miten ne oppivat ja minkälaisia meidän temppuiluhetket ovat.

Haikun huido-temppu pääsi jääättikuvaksi ♥

Heinäkuussa, jolloin sain myös temppuilukirjoituksen valmiiksi, somali- ja abessinialaiskissayhdistys Somakiss ry:stä otettiin yhteyttä ja kyseltiin haluaisinko kirjoittaa vieraskynäilijänä raakaruokinnasta artikkelin. Tottahan toki tähänkin! Saisin kirjoitupalkkiona lehden irtonumeron, joten samalla artikkelin kirjoittaminen oli mahtava tilaisuus tutustua minkälaisia juttuja rotulehteen kuuluu (oma somali haaveissa) ja ihastella upeiden kisujen kuvia!

Noran terveiset alakulmaan: "Mami älä availe postia vaan anna meille aamupalaa!"

Koska käsittelin (pienpeto)raakaruokintaa hieman syventävän yleisluonteisesti, artikkeli sisälsi pitkälti samaa juttua mitä Kissan luonnonmukainen ruokinta -kirjoitukseni, mutta koitin tuoda siihen myös hieman uusia asioita, mitä en ole maininnut blogikirjoituksissa. Yritin myös pysyä erossa matemaattisista luvuista, jottei teksti tuntuisi vasta aiheeseen tutustuville liian vaikealta ja raskaalta. Esimerkiksi vitamiinien ja kivennäisaineiden saantisuositukset jätin mainitsematta, mutta yrityksestä huolimatta muutama numerokin eksyi tekstiin.

Blogiin nähden suurimpana uutena asiana otin esille puoliraakaruokinnan. Puoliraakaruokinta on todella yleinen ruokintamuoto, mutta sillä voi olla mainettaan vaikeampi koostaa tasapainoinen ruokavalio. Puoliraakaruokintaa en ole kuitenkaan käsitellyt blogikirjoituksissa asiatekstin muodossa ja artikkelissakin mainitsin siitä vain lyhyen pintaraapaisun verran. Olen harkinnut jo pitkään tehdä puoliraakaruokinnasta oman blogijulkaisunsa ja nyt kun artikkelista inspiroituneena aloin sitä vahingossa päässäni pohtimaan ja kirjoittamaan, pitää jossain vaiheessa löytää sopiva hetki näpytellä siitä blogiin asti. 

Odotin innoissani Somakissin lehteä, sillä se oli ensikosketukseni rotulehtien maailmaan ja käsiteltävät rodutkin olivat tuttuja ja erittäin mieleisiä (toinen jopa unelmarotu). Curleilla harmillisesti ei ole omaa lehteä. Somakissin lehti oli todella mielenkiintoinen ja sisälsi upeita kuvia, kuten arvasinkin. Ei auttanut kyllä yhtään kroonista somppukuumetta!

"Sitä vaan ihastellaan toisten kissojen kuvia, soosoo!"

"Psst, tän jutun kirjotti mami!"

Taikaviltti

Punainen viltti on taikaviltti! Norakin on viimein innostunut viltistä ja nukkuu siinä toisinaan. Jos viltti sattuu olemaan varattuna, niin sitten ollaan vain mahdollisimman lähellä, vaikkei normaalisti viihdyttäisikään kaverin vieressä unilla. ♥

3.10.15

6.10.15

Sirpaleet ja linnunsulat tuovat onnea

Meidän eilinen Eläinten päivä alkoi lupaavasti kun lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kissojen ruokalautashyllyn yksi pidikkeistä petti ja lautaset tulivat alas kaapista lavuaarissa olleet kattilat soiden. Kello oli n. 2 yöllä enkä onneksi ollut silloin vielä nukkumassa, mutta sen metelin jälkeen eivät varmasti enää nukkuneet naapuritkaan.

Onni onnettomuudessa, sillä selvittiin säikähdyksellä ja yli puolet lautasista säilyi ehjinä. Sunnuntaina päivällä tarkistin loputkin hyllyn kiinnikkeet, että onko hyllyä turvallista ottaa käyttöön tuon rikkoontuneen kiinnikkeen vaihdon jälkeen ja jopa kahdesta muusta kiinnikkeestä löytyi hiusmurtumia... Kissojen lautashylly on nyt toisessa kaapissa, siinä kaikki pidikkeet yhtä lukuunottamatta olivat täysin ehjiä. Vaihdoin sen yhden epävarman (hiusmurtuma) tilalle rikkoontuneesta hyllystä ehjän kiinnikkeen.

Rikkoontunut kiinnike sai hyllyn epätasapainoon

Lopputulos

Muuten meidän Eläinten päivä menikin oikeastaan pitkälti hyvin arkisissa merkeissä. Treenasimme temppuja, jokaisella kisulla on opettelussa uusi temppu. Nora hallitsee jo ilahduttavan hyvin omansa, pitää vain vielä opettaa käsimerkki hillitymmäksi tai kokonaan pois, niin temppu on esityskelpoinen.

Vähän mukavampaa erikoisuutta päivään toi kuitenkin isäni tuoma pyy, jonka kissat saivat ikiomaksi. Haiku oli, kuten arvasinkin, hyvin tohkeissaan linnusta ja onnistuikin nappaamaan sen suuhunsa ja kantamaan pöydän alle. 

"Minun!"

Pyystä tuli lihaa yhteensä 150 g (joukossa pari pientä luuta) eli kolmen kissan yhden aterian verran. Liha päätyi pakkaseen odottamaan sopivaa juhlavaa nautiskeluhetkeä (joulu?). Sulat ja höyhenet hyödynnetään leikkeihin.

Tänään tein ensimmäisen sulkalelun. Sulat tulevat vain valvottuihin yhteisiin leikkihetkiin, sillä Haiku söi viime kuussa leluksi saadun jäniksenkorvan... Sulkien olisi kiva säilyä vähän pidempiaikaisena viihdykkeenä.

Naru sulkien ympärille ja ei kun leikkimään!

"Hei jee, mikä sää oot? Tuus lähemmäs!"

"Ei ku se tulee nyt tänne!"

"Yltääks tästä paremmin?"

Nora: "Mahtuuks mukaan?"

Raku: "Joo kunhan minäkin saan leikkiä."

"Pfft! Mami, älä anna sitä Rakulle! Ps. Lainaan sun olkapäätä."

"Hoi täälläkin yksi innokas!"

Nora: "Vai koittaa Haikukin apajille..."

"Karatepotku!"

"Hähäh."

Jotain tuttua tässä kuvassa...

"En enää vie, lupaan!"

"Anna minäkin taas välillä."

"Tässä on hyvät tuoksut"

"Nii oliks tää jostain metsästä?"

"Nuuuh!"

"Se hyökkää!"

Nora muuten välillä läimii sulkaa "et sitten yritä mitään!" -tyyliin. On varmaan sen verran vahvat luonnon tuoksut, että välillä pitää varmistaa onhan sulka varmasti kuollut. :D

Kävin tänään etsimässä kirpputoreilta lautasia rikkoontuneiden tilalle. Nämä lautaset löytyivät hintaan 0,30 €/kpl. On niin kauniit, että olen melkein kateellinen kissoille. Nuo olivat ihme kyllä halvimmat lautaset mitä oli tarjolla.