Elämää viiden kissan kanssa

Siinähän kolme kissaa menee kuin kaksikin? Entä kun kissoja onkin neljä... tai viisi...?

Tammikuun lopussa tuli vuosi täyteen siitä, kun Minho muutti meille. Millaista meidän arki sitten on ollut näin isolla porukalla ja mitä kaikkea siihen liittyy?

Uutta perheenjäsentä suunnitellessa minulla on 4 nyrkkisääntöä: 

1. Nykyisten joukkokemioiden tulee olla kohdillaan, ei vihanpitoa eikä kiusaamista
2. Tulevan kissan luonteen ja aktiivisuuden tulee sopia meidän joukkoon (pentujen kohdalla vanhempien luonteista voi hyvin arvioida tulevaa luonnetta)
3. Eläinlääkärikuluihin tulee olla sijoitettavissa vähintään 500 €/kissa/vuosi
4. Aikaa ja energiaa tulee olla jokaiselle

Keskinäiset kemiat

Meillä joukkokemia toimii todella hyvin, vaikka ikäjakaumaa on. Vanhin, Haiku, täyttää pian 12 vuotta ja nuorin, Minho, on 1-vuotias. Kaikilla on aktiivisuustaso korkea. Minho on leikkaamaton ja hormonit hyrrää, mutta luonne on silti hyvin tasainen ja pentumainen. Pojan rakkauden kohde on Haiku, mutta Minho ei ahdistele liikoja ja tottelee hyvin ohjausta, jos tarvittaessa puutun käytökseen.

Kisut leikkivät keskenään sekapareilla. Painia ei ole nähdä, paitsi pikaisia Ragnarin ja Minhon välillä. Hippaa leikkivät kaikki, kukin omilla kestorajoillaan ja hippaan huolitaan tietyt kaverit. Pesuja nähdään harvoin, nenutteluja usein. Toisiaan lähellä viihdytään, mutta ei suoranaisesti hakeuduta viereen.

Minhon pentuaikana pojan paras kaveri oli Koda, mutta nykyään se on Ragnar. Muita yhtä läheisiä suhteita ei ole muodostunut kissojen välille.

"Nyt leikitään!"

Koda ja Haiku on parivaljakko aamukahviseurana

Laatikon kuningas ei välitä ympärillä olevasta jonosta

Seuraan kissojen keskinäisiä kanssakäymisiä ja ohjaan käytöstä tarvittaessa, jottei välit pääse tulehtumaan, mikä voi tapahtua loppujen lopuksi hyvinkin äkkiä jonkun käytöksen saatua kipinän. Nykyisellään ohjausta vaativat vain Noran mustasukkaisuus minusta, mikä ilmenee vain Haikua kohtaan, sekä toisinaan Minhon huomio Haikua kohtaan. 

Välien ylläpitämiseen omiaan ovat mm. yhteiset herkku- ja temppuhetket. Kisut pysyvät tyytyväisenä saadessaan tekemistä ja tunne kaverista yhdistyy mukavaan asiaan.

Kulut

Kissat ovat Noraa lukuun ottamatta raakaruokinnalla. Minho saa kaverina hieman märkäruokaa makua/tuoksua parantamaan, sillä hormonit haittaavat ruokahalua. Nora on teollisella ruokavaliolla allergiasyistä.  

Lihaa menee meillä päivässä n. 700 g, kilohinnat nykyhinnoin pääosin 6 – 12 €/kg. Tämän päälle ravintolisät.

Aamupalana on aina broilerinsydäntä

Hiekkaa ostan säästöpakkauksina ja täytän aina laatikon pesun yhteydessä puolilleen, säkkien ostotiheyden mukaan laskettuna hiekkaa menee meillä n.14 kg/kk eli n. 18 €/kk.

Herkkuja menee vähän kuukaudesta vaihdellen, mutta kuitenkin 1 - 1 ½ purkkia kuukaudessa. Käytämme Noran allergian vuoksi Cosman Maxi Tube pakastekuivattua tonnikalaa, Zooplussasta säästöpakkauksena ostettuna kappalehinta on nyt 17 €/purkki.

Eläinlääkärikuluihin tulee luonnollisesti varata enemmän rahaa mitä enemmän on kissoja, yllättävien kulujen mahdollisuus on yhtä iso kuin kissamäärä eikä välttämättä edes 500 €/vuosi riitä yhden kissan eläinlääkärikuluihin. Tästä hyvänä esimerkkinä on Ragnarin viime vuosi kun hammashoito ei onnistunutkaan odotetusti ja tämä johti lisätutkimuksiin ennen uutta toimenpidettä. Tätä ennen oltiin myös tutkittu satunnaista yskää, joka tutkimusten jälkeen, tottakai, loppui. Uskaltaakohan sitä edes laskeakaan viime vuoden kustannuksia...?

Eläinlääkärikulut vuonna 2022

Ragnar

- Yskän tutkiminen (mm. laajat verikokeet, keuhkoröntgen, sydänveriarvo proBNP): 362 €
- Hammaskiven poisto ja hammasröntgen (hoidot keskeytettiin keuhkopöhön vuoksi): 318,95 €
- Sydänultra, keuhkoröntgen ja anestesian suunnittelu: 399,50 €
- Hammasröntgen ja 6 hampaan poisto: 723,03 €

Yhteensä Ragnarin eläinlääkärikuluihin meni 1803,48 €

Koda

- Astmakontrolli, hammaskiven poisto, hammasröntgen, 2 hampaan poisto: 517,84 €
- Jalan tikkaus (päivystysaika): 208 €

Yhteensä Kodan eläinlääkärikuluihin meni 725,84 €

Haiku

- Hammaskiven poisto ja hammasröntgen, laajat verikokeet: 474,51 €

Minho

- Rokotuksen tehostekäynti: 54 €

Nora

- 0 €

Yhteensä eläinlääkärikulut olivat siis 3057,83 €. Lemmikkien asema yhteiskunnassa paranee jatkuvasti, toivottavasti pian näemme myös päivän kun lemmikkien terveydenhuoltoa tuetaan alveja vähentämällä tai kokonaan poistamalla, kuten ihmisten terveydenhuollossa. Eläintä ei voi jättää eläinsuojelulainkaan nojalla hoitamatta sen tarvitessa eläinlääkärin tutkimusta.

Näiden lisäksi ulkomaan näyttelyitä varten Koda ja Nora kävivät hakemassa tehosteet rabies-rokotuksiin, samalla Minho sai ensimmäisen rabies-rokotteensa sekä lemmikkipassin. Käynnin hinta 166 €.

Kodan astmalääke maksaa n. 10 € kuukaudessa.

Ainoastaan Minholla on tällä hetkellä vakuutus. Pidän enemmän sairauskassan pitämisestä pankkitilillä, jossa on aina tietyn verran rahaa kissojen eläinlääkärikuluihin. Omasta säästöstä pidän enemmän, koska:

- Tällöin ei tule maksettua tyhjää jos vakuutuksen sisään kuuluvia käyntejä ei tulekaan

- Raha on kaikkien lemmikkien yhteisessä käytössä

- Summa on käytettävissä myös tavanomaisiin hoitoihin, kuten rokotuksiin ja hammaskiven puhdistuksiin.

Ennen vakuutuksien piiriin ei kuulunut kissoilla hammassyöpymien hoito, nykyään syöpymät kuuluvat vakuutukseen Pohjolalla ja Agrialla. Agrialla on ehtona, että kissa on vakuutettu heillä ennen 4 kk ikää. Esimerkiksi meillä 5 kissan kanssa vakuutusmaksut vuodessa olisivat n. 1000 € yhteensä ja tämän päälle omavastuut vakuutuskorvattavista hoidoista sekä täydet kustannukset vakuutuksen ulkopuolisista hoidoista, kuten hammaskiven putsaus ja röntgen silloin kun siihen ei liity suun sairauden hoitoa. Vakuutus on yksilökohtainen, joten vaikka useampi lemmikki olisi vakuutettuna, maksukaton tultua täyteen ei voi hyödyntää talouden toisen lemmikin vakuutusta.

Sekä vakuutuksessa että omassa säästössä on omat plussansa ja miinuksensa. Kodalla vakuutus olisi maksanut itsensä reippaasti takaisin, muiden kohdalla aikanaan otettuna oltaisiin tappiolla.

Kissojen käytössä olevat resurssit

Etenkin monikissatalouksissa korostuu kissojen turvallisuudentunteen tärkeys. Kissan tulee pystyä hakeutumaan omaan rauhaan, jossa se saa rauhassa levätä ja myös hiekkalaatikolla, syödessä ja juodessa tulee olla rauha, siisteyttä unohtamatta. Umpikujia mm. korkeilla paikoilla tulisi välttää, jotta aina löytyy tarvittaessa turvallinen pakoreitti.

Meiltä löytyy jokaisesta huoneesta mahdollisuus viettää aikaa katonrajassa asti, on kiipeilypuita, pitkä kirjahylly osana juoksurataa, petejä ja runsaasti muitakin nukkumapaikkoja. 4 isoa hiekkalaatikkoa, joissa on aina runsas kerros hiekkaa. Kisut on opetettu, että kaverille annetaan vessarauha. Laatikot siivotaan 2-3 krt päivässä.

Pikku-Minho seikkailuradalla

Leikkihetki bestiksen kanssa

Syödessä jokaisella kissalla on oma ruokapaikkansa ja on opetettu, ettei kaverin lautaselle mennä. 

Poikien ruokapaikat, Noran paikka on Ragnarilla olevan alustan toisessa päässä ja Haiku on nurkassa pyödän takana.

Lattia on täynnä erilaisia turvallisia leluja ja lattialta löytyy aina myös 2-3 pahvilaatikkoa leikkeihin ja oleskeluun. Myös putkia löytyy 2 sekä 1 teltta.

Kissojen hoitoon menevä aika

Mitä enemmän kissoja, sitä enemmän kuluu aikaa niiden hoitoon ja huomioimiseen. Hiekkalaatikot putsaan aamuin illoin, samoin aamuin illoin on myös Kodan astmalääke. Näihin ei kauaa mene. 

Eniten aikaa menee ruokailutilanteisiin, sillä viisikosta kolmella on allergiasyistä yksilöityjä erityisyyksiä ruokavaliossa eivätkä he saa mennä kaverin lautaselta syömään mahdollisia ruuanjämiä. Tämä heiltä toisinaan unohtuu (Nora käyttää tilaisuuden heti hyödyksi, jos huomaa etten valvo häntä), joten valvon ruokailutilanteita herkeämättä. Joskus ruuat syödään nopeasti, mutta toisinaan ruokailu kestää jopa puoli tuntia. Tämän lisäksi Minho yleensä tykkää syödä vasta kun muut ovat syöneet. Kissat saavat ruuan kolme kertaa päivässä.

Hampaiden harjaukseen menee kiinniottoineen puolesta minuutista muutamaan minuuttiin per kissa, hampaat harjataan joka toinen päivä. Nykyään Ragnarilla on vapaakortti harjauksesta, sillä pojalla on enää vain  2 hammasta suussaan ja nämä hampaat eivät tarvitse harjausta.

Kissan henkiselle hyvinvoinnille tärkeälle sosialisoinnille ja tekemiselle on mahdotonta antaa arvioitua aikaa. Jokainen kissa saa päivittäin runsaasti yksilöityä huomiota, kuten myös yhteistä huomiota. Huomiota ja tekemistä saavat myös toisiltaan, virikettä on myös mm. kaverin tekemisen seuraaminen. 

Lisäksi on yhteiset herkku- ja/tai tempputreenihetket. Esimerkiksi treenihetket voivat vaihdella muutamasta minuutista n. puoleen tuntiin päivässä. Leikkihetkiä huiskalla/keppilelulla on useampia päivän mittaan, etenkin Minho vaatii näitä ja muut osallistuvat satunnaisesti.

Treenihetket ovat aina hyvin odotettuja

Kuluja siis on ja niihin tulee varautua. Se ilo, lämpö ja sisältö elämään mitä kissoilta saa, on kuitenkin sen kaiken arvoista.

Nora-prinsessa elää huomiolle

Mikä kissanäyttelyissä on hienoa

Tänä viikonloppuna on meneillään Pohjoisen Rotukissayhdistyksen näyttely Kempeleellä. Meillä jäi tämä nyt välistä ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Ikävä on näyttelyihin ja näyttelykavereiden näkemistä, joten mikäs sen parempi kuin kirjoittaa tämä julkaisu, joka on ollut melkein parisen vuotta ideamuistiinpanona ja on viimein taas ajankohtainen.

Silloin tällöin törmää kommenttiin, missä kissanäyttelyt nähdään julmana kissoja kohtaan pienten häkkien ja käsittely- ja hajupaineiden vuoksi. Yleensä nämä kommentoijat eivät ole koskaan käyneet näyttelyssä tai jos ovat, heidän ensimmäinen ja ainut kokemuksensa on harmillisesti osunut siihen kun jollain kissalla ja/tai omistajalla on ollut huono päivä. 

Todellisuudessa näyttelyt ovat kissan ja omistajan yhteinen mukava harrastus, jossa kissan hyvinvointi ja viihtyvyys ovat aina prioriteettina. Monet kissat nauttivat esiintymisestä tai ainakin omistajan kanssa yhdessäolosta. Joskus näyttelyissä näkyy myös arkoja kissoja, mutta nämä kissat ovat lähes aina ensikertalaisia. Vaikka kissa olisi kuinka rohkea kotonaan omalla reviirillään, se voi olla hyvin stressaantunut kodin ulkopuolella ja etenkin muiden kissojen äänien ja hajujen ympäröimänä. Kissan käytöstä näyttelyssä ei voi täten aina ennustaa, kuten ei aina myöskään kokeneelta näyttelyissäkävijältäkään. Kissallakin voi olla huono päivä, johtuen esimerkiksi hormoneista (leikkaamaton), kuumuudesta tai muusta syystä. 

Arka ensikertalainen voi rohkaistua näyttelykokemusten myötä, jos se saa kokemuksia tiiviillä tahdilla. Omistajan moraalinen velvollisuus on arvioida tuleeko kissa viihtymään näyttelyissä ja reagoida sen mukaisesti, kissaa kunnioittaen.

Kissojen häkit ovat pieniä, mutta koko on tarpeeksi täyttämään perustarpeet ja häkki on täynnä kissan omia tuoksuja, tehden häkistä kissalle turvallisen. Yleensä pienuus on ongelma vain aktiivisille yksilöille, mutta heitä viihdytetään leikittämällä ja muuten huomioimalla. Muut rentoutuvat pedissään tai muuten nauttivat huomiosta ja läheisyydestä omistajansa kanssa. Häkissä ollaan vain jokunen tunti päivän aikana, se ei missään nimessä jäljittele kissan kotioloja, jossa näyttelykissakin on ensisijaisesti perheenjäsen, lemmikki.

Jotkut kaipaavat enemmän aktiviteettia. Kuvassa pikku-Koda ensimmäisessä näyttelyssään.

Aktiveettia voidaan myös keksiä itse

Toiset ottavat rauhallisesti

Ja sitten ne varsinaiset hyvät asiat.

Rotu-PR

Näyttelyt ovat erinomainen tapa tuoda omaa rotuaan muiden ihmisten tietouteen. Näyttelyissä muilla on mahdollisuus tutustua rotuun käytännönläheisesti ja useamman rodun välillä pohtiva tai muuten rotutarjonnasta kiinnostunut henkilö saa hyvän kuvan vaihtoehdoista. 

Kissa ei kuitenkaan välttämättä tuo todellista luonnettaan esille näyttely-ympäristössä (esimerkiksi kissa voi olla paljon rauhallisempi kuin kotonaan), joten yleensä omistajat mielellään kertovat lisää yksilöstä ja rodusta ylipäätään. Kissaan ei tule koskea ilman omistajan lupaa kissan rauhan vuoksi ja tautiriskien minimoimiseksi, mutta etenkin osana esittelyä monet mielellään antavat silittää kissaansa.

Mitä enemmän kissa viihtyy näyttelyssä, sitä paremmin PR-työ onnistuu. Noralle ehdottomasti parasta näyttelyssä on mamin kanssa vietetty aika. Koda taasen rakastaa kaikkea huomiota ja tekemistä.

Valistus

Kissanäyttelyiden yksi päätarkoitus on valistaa ns. suurta yleisöä kissan laadukkaasta hoitamisesta ja kohtelusta. Tässä konkreettisin vastuu on näytteilleasettajilla eli omistajilla, jotka ovat tuoneet kissansa näyttelyyn. Suurin osa valistustyöstä, kuten muustakin kontakteista, tapahtuu kissojen häkkien luona. Tarinoiden, kokemusten ja kommenttien vaihtaminen näyttelyvierailijoiden kanssa on hyvinkin tavallista ja asiaankuuluvaa. Monesti kissoja ihasteleva on mielellään myös pelkässä kuuntelijan roolissa.

Näyttelytoimijoiden osalta valistus on eritoten kissan kohtelussa, kissan arvostamisessa. Kissojen viihtyvyyteen on pyritty panostamaan mahdollisimman hyvin ja yleisöä ohjeistetaan kissaystävällisestä käytöksestä, esimerkiksi juokseminen näyttelypaikalla on kiellettyä. Tuomarit kohtelevat kissoja arvostavasti ja rakastavasti, kissan hyvä olotila on jatkuva prioriteetti.

Nora pääsi tuomarin kainaloon

Kilpailu

Näyttelyt eivät ole vain kauneuskilpailu, vaan myös kissan luonteella on merkitystä. Myös varsinaisesti kauneuskilpailu on väärä sana, sillä arvostelussa kissa saa pisteitä rodunomaisuudestaan, rodun ulkonäköstandardin täyttymisestä. Jokaisella rodulla on oma määrityksensä ja pisteytyksensä sille, miltä kissan tulee näyttää ja mitä alueita erityisesti painotetaan. Esimerkiksi rotujen välillä on eroa siinä, miten suuressa roolissa korvien tietty koko ja asento, silmien väri ja muoto, turkin väri ja sävy tai turkin kuviointi on.

On tärkeää, että kissa vähintäänkin sietää arvostelu- ja myöhemmin vertailutilannetta. Pelkäävää tai ärsyyntynyttä kissaa ei helposti valita jatkoon lisästressin välttämiseksi, vihaista kissaa ei edes arvostella. Huonolla luonteella tai heikkohermoisuudella ei siis pärjää, joten kasvattajat saavat tärkeää palautetta kasvatuksestaan sekä ulkonäöllisesti että luonteellisesti.

Vaikka oma kissa ei menestyisikään perusarvostelua pidemmälle, on silti hirmuisen mukava saada palautetta. Tuomarit rakastavat kissoja ja se näkyy ja monesti kuuluu heidän arvosteluissaan. Suullisen palautteen lisäksi arvosteluseteleissä näkyy monesti sydämiä ja kehut löytävät paikkansa. Tunnelma on kilpailutilanteesta huolimatta rento.

Sosiaaliset kontaktit

Näyttelyt ovat samanhenkisten ihmisten kokoontumispaikka, joten jutun juurta on hyvinkin helppo löytää yli roturajojenkin. Mikä olisikaan kivempaa kuin ihastella kissoja, jutella niistä ja kannustaa uusia kissakavereita heidän kilpailuvuorollaan. On ihmisiä, joiden näkemistä näyttelyissä odottaa ja ystävystyminen voi johtaa jopa näyttelyiden ulkopuoliseen ystävyyteen.

Kasvattajien verkostoituminen

Kasvattajille ja tuleville kasvattajille näyttelyt ovat erinomainen verkostoitumismahdollisuus. Tutustua toisiin kasvattajiin ja sitä kautta mahdollisesti muodostaa jopa kasvattajayhteistöitä esimerkiksi tuontikissojen suhteen.

Irtiotto arjesta

Näyttelyt ovat irtiotto arjesta, oli kyseessä sitten näytteilleasettaja, vierailija, toimihenkilö tai tuomari. Monet yleisöstäkin ovat sanoneet, että ovat tulleet näyttelyyn rentoutumaan ja kissojen keskellä oleminen on heille kuin zen-paikka. Voin tähän yhtyä täysin. Olla kissojen ja kissaihmisten ympäröimänä, omat kissat nauttimassa mamin huomioista, kaikilla iloinen mieli. Ja hotelliyöpymiset. Ne kruunaa koko kokemuksen. Rakastan hotelliyöpymisiä ja niiden tunnelmaa, mutta kotihiirenä näyttelyreissuja lukuunottamatta hotelliyöpymiset ovat käytännössä nollassa. Hotellihuoneissa on oma tunnelmansa ja niissä on ihana rentoutua näyttelypäivän päätteeksi.

Hotellitunnelmaa

Kasvainepäily

Sellaiset viikot. 

Varoitus: Jos otsikon aihe ja sen läpikäynti aiheuttaa ahdistusta, suosittelen hyppäämään jutun loppuun, kahdesta viimeisestä otsikosta selviää tiivistetysti meidän tilanne. Tämän kirjoittaminen ja viikkojen muistelu ei ollut helppo tehtävä, mutta minulle itselleni on aina iso apu kaikki asiatieto ja kokemukset, joten haluan tämän jakaa.

Haikkeli, huhtikuussa 10 v

Perjantaina 15.1. Haikun käydessä hammashuollossa, eläinlääkäri teki syöpyneen yläkulmahampaan kohdalta epäilyn kasvainmuutoksesta; alueella oli voimakasta turvotusta ja röntgenissä näkyi luun harvenemista syöpymäalueella. Alueesta otettiin koepalat ja sovittiin, että ne lähetetään patologille tutkittavaksi.

En ollut huolissani epäilystä, vaisto sanoi kyseessä olevan väärinkäsitys. Haikulla on normaalistikin isot ikenet. Luun harveneminen sen sijaan oli huomattavasti enemmän huolestuttava asia enkä ymmärrä miten tilanteen pahuus oli noin voinut mennä minulta ohi. Haiku on ollut liian hyvä piilottamaan kipunsa: sillä ei ole ollut kipukäytöstä mikä olisi kielinyt tilanteen vakavuudesta. Lihanpalatkin oltiin syöty ongelmitta. Eläinlääkäri ei kuitenkaan kommentoinut röntgenlöydöstä enempää ja minäkin päätin jättää kysymyksen kontrollikäynnille.

Poistetut hampaat ja antibioottikuuri tekivät nopeasti taikansa; punoitus häipyi. Sen myötä heräsi jättimäinen epäilymörkö. Haikulla oli tosiaan iso patti poistetun kulmahampaan kohdalla, apua! Oliko se ollut aina vai tullut vasta? Toisen yläkulmahampaan ien ei näyttänyt yhtä isolta. Alkoi maaninen suun tarkkailu patologin tuloksia odotellessa. Aloin pelätä huonoja uutisia.

Suu muutama päivä hampaanpoiston jälkeen. Näyttää normaalilta, mutta...

Patti

Patologin tulokset saatiinkin onneksi nopeasti; jo keskiviikkona 20. päivä eläinlääkäri soitti tuloksista ja ne olivat musertavat. Näytteessä näkyi krooninen märkäinen tulehdus ja vahva epäily levyepiteelikarsinoomasta, mutta näyte ei ollut riittänyt varmaan kasvaintulokseen. Jos kyseessä on kasvain, ennuste on huono. Puhuttiin mahdollisista uusista koepaloista tuloksen varmistamiseksi, mutta tästä puhuttaisiin enemmän sitten kontrollikäynnillä. Eläinlääkäri lähetti patologin lausunnon sähköpostiini.

Minun tyylini kohdata ongelma on etsiä siitä niin paljon tietoa kuin mahdollista. Niinpä aloin tutkimaan tätä mahdollista kasvainta ja onko sen kanssa mitään tehtävissä. Sukelletaan pikaisesti aiheeseen. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin kirjoittanut asiaosan aktiivisen tutkinnan ja spekuloinnin yhteydessä. Näin jälkikäteen aiheeseen oli vaikea palata.

-------------------------------------

Levyepiteelikarsinooma lyhyesti

Levyepiteelikarsinooma on kissojen yleisin suukasvain, mutta jostain syystä siitä löytyy asiatietoa Suomeksi vain yhden hyvin lyhyen kuvailun verran. Englanniksi taasen löytyy todella kattavasti tietoa tutkimuksia myöten. Kasvain on englanninkieliseltä lyhenteeltään SCC, suun kasvaimesta käytetään myös omaa nimikettään: FOSCC eli feline oral squamous cell carcinoma. Minusta suomalainen nimike on melkoinen sanahirviö, joten käytän helppouden vuoksi jatkossa SCC-nimikettä.

SCC on paikallinen kasvain, joka saa alkunsa normaaleista levyepiteelisoluista eikä leviä esiintymisalueeltaan herkästi muualle kehoon (1). Mutta se on todella uusiutumisherkkä sekä invasoiva (yleensä levittäytyy luuhun asti), mikä tekee siitä aggressiivisen. SCC:tä esiintyy lähinnä pään alueella: suussa, korvissa, ohimolla/silmäkulmassa ja nenänpäässä, mutta sitä voi esiintyä muuallakin, kuten varpaissa (1).

Jos FOSCC todetaan jo varhaisessa vaiheessa, selviytymisennuste on huomattavasti parempi, mutta kasvain tyypillisimmin todetaan siinä vaiheessa kun se on jo ehtinyt kasvaa pahanlaatuiseksi, sillä näkyvä osa kasvainta on yleensä vain pieni osa kokonaisuutta (2).

Herkkutahnaa, Haikun yksinoikeudella

Tyypillisimmin FOSCC todetaan yllättävänä löydöksenä eläinlääkärin vastaanotolla, sillä kasvaimen oireet ovat paljolti samat kuin esimerkiksi hammassyöpymässä: suun paha haju, syömättömyys, verinen kuola ja/tai kuolaaminen (3). Anestesiassa eläinlääkäri näkee kissan suuhun kokonaisvaltaisesti, mikä on hankalaa hereillä ollessa.

Tyypillinen sairastumisikä on 11-12 vuotta, mutta kasvain voi kehittyä minkäikäisenä vain.

Kasvain todetaan parhaiten koepalalla eli kirurgisesti poistetulla kudosnäytteellä, mikä lähetetään patologille tutkittavaksi. Myös suppeampaa ohutneulanäytettä voidaan käyttää. Joskus SCC näkyy veriarvoissa hyperkalsemiana (kohonnut kalsium). Leviämislaajuuden selvittämiseen käytetään apuna röntgeniä, ultraa ja tietokonekerroskuvausta (CT).

Suun alueen hoitokeinoina on kasvainalueen leikkaus (mitä käytetään yleensä paikallisissa kasvaimissa ensisijaisena hoitona) tai sädehoito. Luuhun asti invasoivan luonteen vuoksi ikenessä olevan kasvaimen leikkaus vaatii myös osan leuan poistoa, mikä on kissoille kallonmuodosta johtuen todella haasteellinen myös elämänlaadun kannalta.

Leuanpoistosta on tehty tutkimus 42 kissan otannalla, joista 21 oli SCC-kissoja (4). Jopa 78 % kissoista oli pitkäaikaisia sivuvaikutuksia, kuten vaikeuksia niellä, runsas kuolaaminen ja ruokahaluttomuus. Lyhytaikaisesti 41 % kissoista joutui käyttämään ruokintaletkua syömiseen, 12 % kissoista ei saanut syömiskykyään lainkaan takaisin. Minusta erittäin huolestuttavaa oli, että suurin osa omistajista oli kuitenkin tyytyväisiä leikkaustulokseen ja olisivat valmiita ryhtymään siihen uudestaankin. SCC-kissojen mediaani selvityminen oli leikkauksestakin huolimatta vain 217 päivää. Myös toisten tutkimusten mukaan selviytymisaika on ollut vain 1-10 kuukautta pelkän leikkauksen avulla. Leikkauspoistoa hankaloittaa myös mahdolliset etäpesäkkeet. Jotta leikkauspoistosta olisi hyötyä, kasvain tulee poistaa kokonaan.

Sädehoito toimii kasvaimeen, mutta hoitojen loputtua kasvain yleensä uusiutuu muutamassa kuukaudessa. Sädehoitoa ei ole Suomessa saatavillakaan.

Ylipäätään selviytymisaika FOSCC-kissoilla on lyhyt. Eräässä tutkimuksessa seurattiin 54 FOSCC-kissan selviytymistä. Mediaani oli 44 päivää, vain 9,5 % kissoista eli vuoden (5).

-------------------------------------------------------

Eläinlääkäri oli maininnut sairaan leukaosan kirurgisen poiston yhtenä mahdollisuutena, jos kasvain todetaan, mutta näitä lähteitä lukiessani oli selvää, että se on a. turhaa ja b. elämänlaatua alentevaa eli ei missään nimessä vaihtoehto. Ainoa vaihtoehto olisi eutanasia, mutta sekään ei ole täysin yksiselitteinen aihe. Haiku on äärimmäisen hyvä peittämään oireensa, voimakas märkäinen tulehdus oli oireillut vain suun pahana hajuna ja punoituksena. Ruokahalu oli senkin kanssa erinomainen, lihanpalat pureskeltiin, leikkihalu ja keskittyminen oli ennallaan, ei muutosta käytökseen toisia kissoja kohtaan. Ei näkyvää veristä kuolaa tai ylipäätään lisääntynyttä kuolaamista. Suuhun sai koskea. Miten siis arvioida toisen kipu ja milloin päästää irti?

Selvää oli kuitenkin, että Haiku ei saa kärsiä. Varauduin mahdollisuuteen, ettei Haiku tule enää takaisin kontrollikäynniltä. Kontrolli meni työkuvioiden vuoksi pitkälle: patologin lausunnon saapumisesta vasta 3 viikon päästä päästäisiin käymään läpi tilannetta tarkemmin kontrollissa. Toisaalta, ajattelin, onpahan enemmän aikaa Haikun kanssa, vaikka tiedossa onkin kipeää epätietoisuutta.

Viikot menivät samaa kaavaa noudattaen: murehtimista, surua, päivittäin teorian tutkimista, kasvainkuvien katselemista, vertaamista, juupas kasvain – eipäs kasvain -sisäistä väittelyä. Toisinaan näin alueella selkeän kasvaimen, toisinaan selkeän normaalin ison ikenen. Haikulle oltiin jatkettu antibioottia, ellin luota saatu ilmeisesti tavallinen antibiootti vaihtui kuitenkin 10 pv kuurinsa jälkeen sellaiseen, mikä tehoaa tehokkaasti myös luutulehdukseen. Tätä Haikun piti syödä kontrolliin asti. Lepsuilin, ja annoin Haikulle paljon märkäruokaa. Siihen sai hyvin sekoitettua antibiootit, se oli tikkihaavojen paranemiselle tärkeää pehmeää ruokaa ja erityisesti: se oli spesiaaliherkku.

Leikin hurmaa!

Isoiten minua ihmetytti miten Haikun epäilty kasvainalue poikkesi niin suuresti internetin FOSCC-kuvista. Haikun suu oli erilainen väriltään, pinnaltaan ja vaikutti olevan massaltaankin. Mutta kasvaimiahan on keskenäänkin erilaisia ja patologin löydös antoi vahvan epäilyn. Vain yhden kuvan löysin, mikä osui aika lähelle.

Haikun yleiskuntokin oli koko ajan erinomainen, kuten ruokahalukin. Haiku leikki minun, toisten kissojen kanssa ja myös yksinään. Tuli hakemaan huomiota. Ei selkeää pahoinvointia.

Lopulta, viikkoa ennen kontrollia, päädyin lopulta näkemykseen, että kyseessä oli ollut väärä hälytys. Poistetun hampaan ien oli saanut ajan (ja antibiootin?) kuluessa terveen värin valkoisuuden sijaan ja näytti olevan yhtäläinen vastapuolen kanssa. Olin ottanut haukottelukuvia ja verratessani niitä vuoden takaisiin kuviin, samanlaiset isot ikenet oli niissäkin nähtävillä. Etsin netistä hampaattomien kissojen suukuvia ja osalla oli nähtävillä samanlaiset pallerot kulmahampaiden kohdalla.

Patologi oli ohjeistanut löydön epävarmuuden vuoksi vertaamaan näytetuloksia kliinisiin oireisiin. Minusta kaikki kliiniset oireet viittasivat siihen, ettei kasvainta ole. Pattikaan ei ollut kasvanut näiden viikkojen aikana ja tosiaan samanlaiset ne olivat olleet jo vuosi sitten. Kuulostaisi erikoiselta aggressiiviselta kasvaimelta.

Mutta eihän ne näytteestä saadut epäilyt tyhjästäkään synny? Viitteitä oli, solumuutoksia. Aloin selvittämään voiko näyte olla väärässä. Ihmispuolelta löysin lähteen, jonka mukaan arviolta jopa 1-2 % näytteistä voi olla vääriä positiivisia tai vääriä negatiivisia. Väärään positiiviseen voi olla syynä esimerkiksi se, että vioittunut alue imitoi kasvainta (6). Samantyylisen maininnan löysin myös yhdestä käyttämästäni lähteestä sittemmin tätä tekstiä kirjoittaessani: voimakas tulehdus voi saada aikaan epiteelin erilaistumishäiriön, mikä saa normaalin solun jäljittelemään kasvainmuutosta (4).

Jos näyte otetaan oikeaoppisesti, patologi saa siitä todella kattavasti tietoa kasvaimen vakavuusaste ja ennuste mukaanlukien. Selkeästi siis Haikun näyte ei ollut riittävä, vaikka se oltiinkin otettu 3 eri kohtaa.

Mahdollisen ns. virhetuloksen myötä oloni keveni selkeästi. Otin vielä varalta kuvia suusta, mutta en jaksanut olla enää huolissani, vaikka edelleen piti pysyä varpaillaan huonojen uutisten varalta. Olisi ihan mahdotonta tuudittautua hyviin uutisiin ja romauttaa maailma uudestaan kun ne olisivatkin huonoja.

Viikonloppu ennen kontrollikäynti (kontrolli ma 8.2.) olin taas aivan hermona. Tuleeko Haiku enää kotiin, mitä jos uutiset on huonoja? Lähetin eläinlääkärille paranemisprosessin aikana ottamani kuvat sekä vuodentakaisen vertailuksi.

Kontrollikäynti 8.2.

Otin töistä vapaata tätä käyntiä varten. Toivoin kuitenkin hyviä uutisia. Tämä melkein romautettiin heti alkuunsa kun eläinlääkäri saapui huoneeseen ja totesi, etteivät kuvat näyttäneet hyviltä. Minusta ne näyttivät.

Eläinlääkäri tutki suun ja käytiin läpi Haikun paranemista ja vähän mitä tehdä, jos kasvain todetaan. Päätettiin, ettei uutta koepalaa oteta, sillä sitä pitäisi ottaa luusta asti ja toimenpide olisi tosi rankka tikkien hyvä umpeutuminen ja Haikun yleiskunto huomioonottaen. Eikä näytteestä olisi hyötyäkään, jos en aio hoitaa (ts. leikkauttaa) kasvainta, mitä en aio. Haikun yleiskunto on nyt niin hyvä (normaali), että jatko mennään Haikun kuntoa mukaillen.

Mikä oli minua jäänyt vielä vaivaamaan oli se röntgenlöydös luun harvenemisesta, mutta tämä näyttikin olevan asia, mistä ei tarvinut huolehtia enää tässä vaiheessa. Olin luullut harvenemisen olevan laajalta alueelta, mutta se olikin osa poistettua hammasta. Suussa on siis yhä vahvat normaalit leuat.

Sano aaaAAA! (3 viikkoa hampaanpoistosta)

Loppusanat

En enää jaksa uskoa ollenkaan, että kyseessä olisi kasvain. Mutta edelleen pienesti varovaisesti sitä pitää pitää mahdollisena. Uskon, että jos tulevina viikkoina ei ilmene muutoksia niin suussa kuin Haikun kunnossakaan, ei ole kasvaintakaan., aggressiivisesta puhumattakaan. Se yksi suuhun jäänyt pinnaltaan syöpynyt hammas tulee vielä poistaa ennen kesää, joten siinä tulee tehtyä vielä yksi ellkontrollikin. 8.2. kontrollikäynnillä uudeksi selitysmahdollisuudeksi Haikun kulmahammasikeneen oli BBE-muutos eli buccal bone expansion. Tämä kuulostaisi paljon todennäköisemmältä.

Haiku on edelleen oma puhelias, hellyydenkipeä ja leikkisä itsensä. Palattiin normaaliruokinnalle ja lihanpaloja pureskellaan nyt antaumuksella toisella poskella, jossa on vielä kaikki hampaat tallella.

Olen tämän viikon töistä lomalla. On tullut tarpeeseen.

Lähteet

1. Debbie Stoewen DVM, MSW, RSW, PhD; Christopher Pinard, DVM: Squamous Cell Carcinomas in Cats

2. Davies Veterinary Specialists: Feline Oral Squamous Cell Carcinoma Fact Sheet

3. VNC State Veterinary Hospital: Feline Oral Squamous Cell Carcinoma

4. Today's Veterinary Practice: A Review of Feline Oral Squamous Cell Carcinoma

5. A M Hayes 1, V J Adams, T J Scase, S Murphy, 2007: Survival of 54 cats with oral squamous cell carcinoma in United Kingdom general practice

6. Charles LeVea, MD, PhD, Professor and Chair of the Department of Pathology and Laboratory Medicine: Can a Cancer Biopsy Result Be Wrong?

Kissojen persoonallisuustutkimus KISPET

kuva: kissangeenit.fi

Suomalainen kissojen persoonallisuustutkimus KISPET on käynnistynyt professori Hannes Lohen tutkimusryhmässä. Lohen johdolla toteutettiin aiemmin myös laaja terveystutkimus, josta saatiin erittäin tärkeää tietoa suomalaisten kissojen terveydestä.

Nyt ryhmä on saanut valmiiksi kissojen persoonallisuus- ja käyttäytymiskyselyn, jonka pohjalta kartoitetaan erilaisten ympäristö- ja biologisten tekijöiden vaikutusta käyttäytymiseen. Tulosten avulla pyritään ymmärtämään syvemmin kissojen käyttäytymistä ja parantamaan kissojen hyvinvointia. Jotta aineisto olisi mahdollisimman kattava ja hyödyllinen, mukaan tarvitaan mahdollisimman paljon erilaisia, erilaisista lähtökohdista olevia ja eri-ikäisiä kissoja, mutta vähintään 1000 kissaa. Ryhmän tavoitteena on kerätä maailman laajin käyttäytymisaineisto. Laajan aineiston avulla on myös mahdollista saada rotukohtaista tietoutta ja vertailla oman kissan tuloksia muihin samanrotuisiin tai koko aineiston kissoihin (lähde). Myös maatiaiskissat ovat äärimmäisen tärkeitä tulosten osalta!

Lisätietoa saa tutkimuksen virallisilta sivuilta ja kyselyyn pääsee osallistumaan täältä.

Kissoille luodaan omat profiilit ja mukaan voi laittaa profiilikuvan

Jokaisella kisulla on oma kyselysivu, jonne täytetään monivalintoina terveystiedot, persoonallisuus ja kissan taustatiedot

Kyselyyn vastaaminen on helppoa ja hauskaakin, koska siinä kunnolla huomaa omien kisujensa persoonallisuuserot. Olen tällä hetkellä täyttänyt tiedot vasta tyttöjen osalta ja valintoja tehdessä naureskelin monesti miten erilainen vastaus tulisi toisen kisun kanssa. "On aktiivisimmillaan aamulla auringonnousun aikaan"; Nora on energisimmillään valoisaan aikaan, muilla ei ole väliä. " Murisee tai sähisee tutulle kissalle, jos tuttu kissa tuijottaa, murisee tai sähisee sille." Pojat vastaamassa agressiivisuudella? Ehkä kun lehmät lentää. Norakin väistää, jos Haiku sähisee sille. Ainut, joka joskus vastaa sähinällä, on Haiku. Ja silloin tuijottajana on Nora, koska pojat on pehmukoita eivätkä harrasta moista. Kodan en muista koskaan sähisseen kenellekään kolmikosta, mutta Raku sähähtää Kodalle silloin tällöin ja Koda kunnioittaa sähähdystä antamalla heti tilaa.

Viihtyy korkeilla paikoilla? Täysin.

Lepää tai nukkuu lämpimissä paikoissa? Täysin

Juttelee ihmisille? TÄYSIN

TÄYSIN

Nora: "Mami minne me-"

Nora: "Jestas tännekkö tulit kuvaamaan vaikka mie jäin poseeraamaan keittiöön?"

Nora: "Siis kato nyt tota, missä on loisto ja ylväys?"

Tässä näkyy myös hyvin luonne-erot: Kisut luulivat saavansa herkkuja ja Koda asettui tarkkaavaisena herkkukaapin eteen kytikselle, Nora jäi rennosti odottamaan viereen, Raku höpsötti itsensä pieneen rasiaan ja Haiku antoi tilaa innokkaammille, mutta oli lähellä kiinnostuksen merkiksi

Käykäähän osallistumassa tutkimukseen, jokainen kissa on tärkeä! 

Patalappuja esykisujen hyväksi

Me saatiin yllärinä aivan hurmaavat patalaput kiitokseksi raakaruokinnan alkuun auttamisessa ja ehdottomasti haluttiin kertoa näistä täällä blogissa, koska kyseessä ei ole mitä tahansa patalappuja! Näillä patalapuilla on patalappuilun ohella todella tärkeä tehtävä, sillä niistä tuleva raha menee Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi. Patalappuja on myyty reilusti yli 300 kpl ja ne ovat keränneet rahaa Pesun kisuille pyöreästi jo 1750 €! Aivan huimaa ja tarpeen jokaikinen sentti! Eikä ihme, että laput ovat olleet suosittuja: laatu on tottakai yksi, mutta lisäksi muotona on valittavana joko kissa tai pöllö ja väreissä riittää valinnanvaraa, sillä myös omia toiveita saa esittää käytettävissä olevien lankavärien puitteissa. Saatavilla on myös lasinalusia.

Meille valikoitui lila ja vihreä patalappu, kuvassa Haiku ilmaisee suosikkinsa

Patalapun hinta on 5 €/kpl ja tai jos ostaa useamman, niin 4 €/kpl. Mahtava keino samalla auttaa esykisuja ja somistaa kotia. Lasinaluset taasen maksavat 2 €/kpl tai 10 €/6 kpl. Tilaukset ja kyselyt osoitteeseen: hannamj71@gmail.com.

Täältä voi lukea projektin taustoista.

Kiitos vielä kerran Hanna upeista patalapuista ja iso hatunnosto projektillesi!

"Mitä täällä tapahtuu?"

Nora valikoi oman suosikkinsa.

PS. Muistattehan, että yksi tapa yleisesti tukea esykisuja on tehdä Zooplus-tilauksia sitoutuneen yhteistyöblogin kautta, jolloin 4 % tilauksen verottomasta myyntihinnasta päätyy esykisujen käyttöön. Esyä tukevia tilauksia voit tehdä mm. meidän blogin kautta tästä.

Valoa kuvauksiin

Olen äärimmäisen hidas muuttamaan aikeet teoksi. Tästä hyvä esimerkki on kun viime vuoden joulukuussa kuvasin ystäväni luona hänen mustavalkoista kissaansa ja huomasin, että olohuoneen valkoisemmassa valossa kuvista tuli huomattavasti parempia kuin muissa huoneissa, missä käytettiin perinteistä kellertävää valoa. 

Koska Rakukin on väriltään haastava onnistuneiden kuvien osalta, sain idean kokeilla hankkia meillekin ainakin yksi valkoisempi valolamppu. En kuitenkaan saanut ideaa toteutettua ennen kesää ja kesä menikin kätevästi luonnonvaloa hyödyntäen. 

Nyt iltojen alettua hämärtymään aina vain aiemmin, ajatus valkoisesta valolampusta tuli taas ajankohtaiseksi. Niitä ei saa siitä kaupasta missä käyn eniten, joten hankinta jäi. Ajatus kuitenkin kolkutti jatkuvasti taustalla.

Viivyttelin yli kuukauden kunnes sain tarpeekseni ja poikkesin isommassa kaupassa, Citymarketissa. Olin etsinyt netistä tietoa minkälaista valoa kaipaan, jotta tiedän ostaa oikeanlaisen lampun. Perushehkulamppu on värilämpötilaltaan 2800 k, valkoinen valo 4000 k ja luonnonvalo 5500 k. Mitä korkeampi k eli kelvin, sitä kylmempi on värisävy. Toinen mikä vaikuttaa on valon määrä eli lumen. Mitä isompi lumen, sitä kirkkaampi valo.

Citymarketissa ei ollut kuin lämmin keltainen -sävyä, 2800 k, joten jatkoin etsintöjäni kauempana sijaitsevasta Prismasta.

Valkoinen ei näytä olevan kovin yleinen sisustusvalo, sillä pitkästä lamppurivistöstä löytyi vain 2 etsintöjäni vastaavaa lamppua. Toinen oli Rainbowin ei-himmentävä keittiöön, missä kuvaan eniten, ja toinen Airamin himmentävä tietokonehuoneeseen.

Rainbow, 3,50 €

Airam, 8,90 €

Ero on todella huima entiseen! Airamin valo näyttää todella miellyttävältä, mutta Rainbowin valo on hieman vihertävä, mikä häiritsee vähän. Tämä voi johtua myös valaisimen kuvusta, joten jos alkaa häiritsemään liikaa, niin pitää kokeilla ilman kupua ja tarvittaessa vaihtaa valaisin.

Mutta kuvat! Ai että! Etenkin Rakun kanssa olen tuskaillut todella paljon kun valkotasapainon säätö on ollut vaikeaa. Yhdessä vaiheessa mietin jo studiovalojenkin hankkimista valon määrän ja värin parantamiseksi, mutta on tuo lampun vaihto hitusen halvempi ja helpompi vaihtoehto.

Aikaisemmalla lampulla kuvatut, muokkaamaton ja muokattu kuva

Uudella lampulla kuvatut, muokkaamaton ja muokattu kuva

Tietokonehuone, muokkaamattomat kuvat vanha lamppu vs uusi lamppu

Kannatti nähdä se pieni vaiva.

MyMoney - kisujen kuvat pankkikorteissa

Kun Kissankujeita-blogissa kerrottiin viime vuoden puolella Nordean uniikista pankkikorttikuvamahdollisuudesta, innostuin heti. Idea on mitä erinomaisin ja ihmeellistä, etteivät Danske Bank ja Osuuspankki ole vielä tarttuneet siihen myös.

Nordea antaa valita pankkikortin kuvaksi itseotetun valokuvan tai muun kuvan. Mikä parasta, käyttämäni pankki on juurikin Nordea! Tuolloin en vielä kuitenkaan halunnut käyttää rahaa pelkän kuvan vaihtoon. Ajatus jäi muhimaan ja nyt kun halusin tehdä korttimuutoksia muissakin asioissa, niin luontaisesti myös kuva(t) lähti vaihtoon!

Koska kortti on monivuotinen ja ahkerassa käytössä, halusin kortin kuvaksi sellaisen, jolla on minulle jokin merkitys, kuten nostalginen tunneside tai vain erityisen tunnelmallinen kuva. Kuvan tuli olla myös silmälle lempeä eli taustan häiriötön. Kriteerit myös helpottavat yhden kuvan valitsemista tuhansien kuvien joukosta. 

Ensimmäiseen korttiin valikoitui hyvin nostalginen kuva pikku-Rakusta. Muistan yhä tämän kuvaustilanteen, miten harras se oli ja kuinka paljon poitsu kehräsi. Katse ulottuu syvälle sisimpään. Kuva on yksi kaikkien aikojen suosikeistani.

Toiseen korttiin päätyi tällä kertaa Nora. En ollut alunperin ajatellut tätä kuvaa, mutta kuvan hypätessä eteen selaillessani kuvakansiota, se suorastaan vaati päästä koristamaan pankkikorttia.

Olen hyvin innoissani näistä korteista. Sen lisäksi, että ne näyttävät kauniilta sen pelkän perussinisen sijaan, nyt rakkaat pysyvät aina lähellä. Mietin aluksi teenkö kortteihin kollaasit kaikista mussuista (kisut ja lismut), mutta korteista olisi tullut turhan sekavia.

Kauan odotettu joulu

Kauan odotettu aatto tuli ja meni nopeasti. Joululeffoja emme ehtineet katsoa, mutta aamu alkoi The Joulukalenterilla Haikun kanssa. Sen jälkeen lähdin sukuloimaan ja kisut olivat iltaan asti keskenään. Kotiinjääminen on niille paljon stressivapaampaa, vaikka mielellään kisut olisi ottanut mukaan vierailuille.

Puhelinkuva. 

Säästin kisujen lahjan iltaan kun pääsin kunnolla rentoutumaan silkkiturkkien kanssa. Yhden lahjan, raapimistynnyrin, ne saivatkin etukäteen jo viime kuun lopulla.

Toisena lahjana kisut saivat uuden pedin, jonka ajattelin olevan etenkin Rakulle mieleinen. Tutustuessaan petiin Raku hyväksyi sen leipomisalustaksi, mutta kukaan ei käynyt aaton aikana edes istumassa siinä. 

"Hei mikä tää on?"

"Ainakin tässä on hyvä leipoa."

23. päivänä alkanut kalateema jatkui jouluaterialla, tällä kertaa lautaselle päätyi keitettyä lohta. Joulun kunniaksi en tarkkaillut annoskokoja sen kummemmin.

"Ei haittaa mami!" (löysin kirpparilta kisuille lautastäydennystä: 10 kpl yhteensä vain 2 €!)

Kisut olivat selvästi olleet kilttejä tänä vuonna ja saivat isovanhemmiltani rahaa yhteiseksi lismujen kanssa ja äidiltäni useamman lahjan: pari riepulelua, itsestäänliikkuvan leppäkertun ja kumimadon. Kumimadon jouduin harmillisesti heti hävittämään, sillä siinä oli helposti irtoavia osia ja Haiku olisi syönyt sen hetkessä. Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistys on varoitellut lelun vaarallisuudesta facebooksivuillaan. On ihmeellistä miten tällaiset lelut hyväksytään myyntiin asti, suolitukoksilta ja potentiaalisilta sellaisilta ei ole vältytty julkaisun kommenttien mukaankaan. 

Vähän sama kun ostin joskus vuonna 2011 Haikulle kepin päässä olevan discovalohiiren, jossa "nimensä mukaisesti" välkkyi valot. Kaupassa se kuulosti mielenkiintoiselta, mutta kotona, etenkin pimeässä leikittäessä, välkkyvä valo kävi silmiin ja jos se kävi minunkin silmiin, vaikka olin n. metrin päässä valosta, niin mitä se tekee kissan silmille, joka on naama kiinni lelussa. Leikkasin hiiren roskiin ja leikitin pelkällä narulla. Kyseinen lelu oli myynnissä vielä jokusen vuoden jälkeen liikkeessä.

Kiitos siis äidilleni ihanasta ajatuksesta, lelu näyttää siltä, että varmasti ainakin Haiku ja Raku olisivat rakastaneet leikkiä sillä (ellei Haiku olisi skipannut heti syömisvaiheeseen). Vaarallisuudesta johtuen emme voineet kuitenkaan sitä pitää ja toivottavasti muutkin ovat valveutuneita kyseisen ja samankaltaisten lelujen kohdalla. Ehkäpä jossain vaiheessa se vedetään pois myynnistä.

Muut lelut ovat olleet oikein tykättyjä! Raku tykkää tanssia ketun kanssa, tosin ainakaan toistaiseksi paikoillaan makaavana se ei ole herättänyt innostusta. Myös Haiku innostui ketusta. Haisunäädällä on leikitty hillitymmin, mutta Haiku on ottanut senkin vastaan urheilullisin ottein. 

"Hypätäkö saaliin perään tuolille vai pysytelläkö piilossa?"

"Hih, tyhmä saalis!"

"Tuus tänne"

Haisunäätä: "Piip piip!"

Molemmat lelut ovat äänteleviä, haisunäätä hitusen täyteläisempi ja rapisee.

Itsestäänliikkuva leppäkerttu ei saanut aattona kuin ihmetystä osakseen, mutta eilen sillä ryhdyttiin leikkimään oikein kunnolla, leikkiin intoutuivat Haiku ja Raku.

"Mitä tapahtuu, jos kosken?"

"Hups, se karkaa!"

"Älä yritä!"

"Vähän vaan hipasen tai ehkä vähän kovemmin.."

Raku: "Minun vuoro välillä!"

Ilokseni myös peti on alkanut saada enemmän suosiota osakseen. Nora on ollut siinä kahdesti nukkumassa ja Raku kerran. Ensimmäisellä kerralla nostin tytön petiin, oli mukamas pedin vieressä ollut vaatekasa kivempi nojailupaikka.

Hyvää asentoa etsimässä

"Juu on hyvä."

Lomafiilis