3-vuotias jellona!

Pehmopoika täyttää tänään 3 vuotta! Sen kunniaksi kisut saivat uuden onkilelun ja lahja oli mieluinen, sen perässä on juostu ja hypitty.

Lelu otettiin käyttöön yöllä kun kisut olivat mukavasti nukkumapaikoillaan olkkarimakkarissa ja yleensä tuolloin niitä (vähintään yhtä) joutuu hieman houkuttelemaan poistumaan paikaltaan leikkimään, mutta nyt kun kävelin huoneen ohi uusi lelu kädessäni, kisut huomasivat heti ettei kyseessä ole tuttu lelu, vaikka koitinkin pitää lelun yksityiskohtia piilossa. Kaikki katselivat suurin silmin, seurasivat keittiöön ja odottivat innolla hetkeä kun lelu pääsee pois pakkauksestaan. Sitten saikin naureskella Rakun ballerinatanssille, Noran hyrräilylle ja availla Haikun rautaotteita.

Päivällä kun kuvailin uudella lelulla leikkimistä, Rakua se ei kiinnostanutkaan niin paljoa, joten synttärikuva piti ottaa vanhemmalla lelulla.

Lelu Haikun rautaotteessa

Saalistaja hyökkää. Kameran salama oli liian hidas ottamaan varsinaisen loikkakuvan.

Rakulle oli päivällä enempi mieleen vanhempi lelu

Palloilemaankin innostuttiin

Olen treenaillut Rakun kanssa uutta temppua: jalkojen läpi pujottelua. Poika on innokas oppimaan ja tempun opettelu on jo hyvällä mallilla, jospa saataisiin videota siitä tämän vuoden puolella. :)

Ps. Niiiiiin orpo olo ilman lisäsalamaa..... Erityisesti sitä on ikävä sarjakuvaustilanteissa. Kun ennen monta kuvaa peräkkäin hoitui räpsräpsräpsräpsräps-tulituksella, nyt sarjakuvaus on Räps. Räps. Räps. Räps. -etanointia. En tykkää.

Kaappivalloitus ja matkahiekkalaatikko

Nykyisen asuntomme myötä kisuilla on viimein pääsy vaatekaappiin, edellisissä asunnoissa se on ollut kiellettyä. Pidän ovia kiinni, mutta ne on kevyet aukaista ja Haiku hoksasi tämän melko pian. Siitä lähtien kaapinovet eivät ole pysyneet kiinni, paitsi silloin kun kisut eivät pääse huoneeseen. Haiku tykkää availla ovia, mutta enimmäkseen kaapissa viihtyvät Nora ja Raku. Haikulla käynnit ovat pikaisia tutkimus- ja tiputusretkiä kun taasen curlit saattavat nukkuakin siellä.

"Miten nää tähän päätyi?"

Johtolankojen etsintää

"Hmmm, hmmm" Salapoliisit työssään

"Vartioin ettei tämä ainakaan tipu"

Kävin eilen Mustissa ja Mirrissä ostoksilla. Kiertelin huvikseni hyllyjä läpi ja mikä tuuri, sattumalta sieltä löytyi meille uusi matkahiekkalaatikko näyttelyhäkkiin! Edellinen matkahiekkalaatikko on ostettu Jyskistä ja olin ajatellut mennä sinne nytkin, tosin varautuen tuskailuihin, jos/kun haluamani mallista laatikkoa ei löydy. Onneksi säästyin tuskailuilta, tämä laatikko on täydellinen meille! Raku otti sen heti omakseen.

Laatikkopaini

"En poistu laatikosta, tule lähemmäs"

Kuvista pystyykin päättelemään, että lisäsalamani sanoi sopimuksensa irti eikä lähde enää käyntiin. Pitäisi lähettää se huoltoon, mutta menee todennäköisesti ensi kuun loppuun (takuuta ei enää jäljellä, joten synttäreitä odotellessa). Siihen asti pitää elellä kameran omalla salamalla...

Tuleva esittelynäyttely

Meidän seuraavan näyttelyn oli tarkoitus olla vasta ensi vuonna, mutta sattumalta tulikin tällainen vastustamaton tilaisuus kun ihan lähelle tulee esittelynäyttely! Ilmoitin Noran ja Rakun mukaan enkä malta odottaa, tosi kiva päivä tuloillaan! Jos satutte olemaan maisemissa, niin tulkaahan moikkaamaan! :)

Ilmeisesti mukaan mahtuu vielä kissoja, ilmoittautumisohjeet täällä, ilmoittautumisaika 31.10 asti!

Kuva Porokin sivuilta

Nora: "Päivä huomion kohteena, leluja ja silityksiä?"

"Millon lähetään?"

Näyttely on Rakun toinen ja Noran ensimmäinen, kisut pääsevät samaan häkkiin. Äitini teki niille upeat verhot ja minun pitäisi vielä huolehtia muutamasta käytännön asiasta, kuten uuden matkahiekkalaatikon hankkimisesta. Entinen todettiin viime vuonna ei-niin-mukavaksi käyttää. Lelut ja ruoka on jo valittuna, ensi viikolla voisi käydä katsomassa sen matkahiekkiksen. Äkkiäkös 3 viikkoa hurahtaa. :D

Karvattomat perheenjäsenemme

Esittelyssä meidän blogipuolella taka-alalle jäävät, mutta silti erittäin rakkaat perheenjäsenet: liskot! Liskoinnostukseni on lähtöisin mökillämme asuneista kesyistä sisiliskoista, niiden touhuja oli mielenkiintoista seurata (eikä se aina pelkäksi katselemiseksi jäänyt). Halusin kovasti lemmikin, mutta meille ei voinut ottaa kissaa tai muitakaan karvaisia lemmikkejä äitini allergian vuoksi, joten kun kuulimme, että liskojakin on saatavina lemmikeiksi, valinta oli selvä. Sain ensimmäisen liskoni Täpyn vuonna 2003 ollessani 12-vuotias. Liskoista toivottiin tänne esittelyä jo keväällä ja tarkoitus oli kirjoittaa tämä elokuussa, mutta erinäisistä syistä se viivästyi. Liskoilleni oli aiemmin omat nettisivutkin, mutta ne menivät alas sivuston muututtua maksulliseksi. Liskoille on nyt tehtynä oma tunniste tänne, josta löytyy myös vanhemmat niihin liittyvät julkaisut ja maininnat.

Leopardigekot

Leopardigekko (Eublepharis macularius) on yksi suosituimmista lemmikkiliskoista. Se on helppohoitoinen, luottavainen ja kiltti hoidokki. Leopardigekolla ei ole tarttumalevyjä varpaissaan eli se ei pysty kiipeämään seiniä pitkin. Luonnossa sitä tavataan Iranissa, Afganistanissa, Intiassa ja Pakistanissa. Leopardigekko on hämäräaktiivinen hyönteissyöjä. Elinikä on 15-20 vuotta.

Täpy

Vanhin liskoistani ja ensimmäinen oma lemmikkini. Täpy on ostettu 8.8.2003 ruotsalaisesta, todennäköisesti yksityisestä, eläinkaupasta. Leopardigekosta on olemassa lukuisia eri värimuotoja, Täpy edustaa normaalia. Täpyn tarkka kuoriutumisaika ei ole selvillä, mutta myyjän mukaan se on kuoriutunut vuonna 2000 eli on nyt 14-vuotias. Iästään huolimatta Täpy on yhä täysissä voimissaan, se on utelias ja innokas saalistaja. Se on myös kärsivällinen ja kiltti. Sen lempiruokaa on sirkat ja saalistusta on ihana seurata kun Täpyn häntä värisee innoissaan. Sirkkojen ohella se syö myös jauhomatoja ja toisinaan jättijauhomatoja.

Raku ja Täpy tammikuussa 2013. Valaisinkotelo on tykätty lämmittelypaikka

Nora ja Täpy syyskuussa 2014. Täpy vaaleana nahanluonnin vuoksi.

Elokuu 2014, muutama päivä vuosipäivämme jälkeen. 11 vuotta yhteistä matkaa ♥

Lempeä Täpy osaa ottaa ruuan nätisti sormista. Tytöt taasen käyvät ruuan kimppuun sellaisella ahneudella, että voisi sormet olla vaarassa. :D  Toukokuu 2014.

Shanti ja Dania

Shanti ja Dania ovat ensimmäiset liskoni, jotka hankin suoraan kasvattajalta (NuanReptiles, nyk. Beyond Geckos). Olin haaveillut jo vuosia punertavasta leopardigekosta ja myös ajatus kahdesta tytöstä samassa terraariossa innosti. Kun viimein sain luvan (asuin tuolloin vielä vanhemmillani) kahteen tyttöön, aloin innokkaasti etsimään sopivaa kasvattajaa, jolta liskot hankkisin. Sattumalta Suomessa oli punertavaa värimuotoa tarjolla ja sain varattua kaksi liskoa itselleni, joista toinen, Dania, oli punertava (värimuodoltaan Super hypo tangerine carrot tail). Shantilla (Tangerine het Tremper albino) ja Danialla on vain muutama päivä ikäeroa: Shanti on kuoriutunut 1.4.2010 ja Dania 5.4.2010. Shanti luonteeltaan rohkea ja utelias, Dania taasen on arka ja säikkyy nopeita liikkeitä. Molemmat ovat ystävällisiä ja antavat käsitellä tarpeen tullen. Ruokavalio sama kuin Täpyllä.

Kisut tarkkailevat valppaana juuri heränneitä liskoja (maatason kaarnan alla). Toukokuu 2013

Dania helmikuussa 2012. Kokovartalokuvia on vaikea saada arkuuden vuoksi.

Supernätti Dania. Elokuu 2011

Shanti tykkää olla esillä. Syyskuu 2013

Kaunis Shanti. Marraskuu 2013

Kääpiöparta-agama

Kääpiöparta-agamaan (pogona henrylawsoni) ihastuin vuonna 2008. Kääpiöparta-agama on Australiasta kotoisin oleva päiväaktiivinen, puolikiipeilevä laji. Se on helppohoitoinen ja luonteeltaan ystävällinen ja aktiivinen. Kääpiöparta-agama syö hyönteisiä ja kasviksia. Elinikä on 6-10 vuotta. Vuonna 2008 meille tuli 2 kääpiöparta-agamaa, joista toinen, Ava, menehtyi 16.1.2014 äkilliseen sydämen toiminnanvajaukseen lähes 6 vuoden iässä. RIP ♥

Mia

Kävin äitini kanssa shoppailemassa viereisellä paikkakunnalla muutama päivä joulun (2008) jälkeen. Kävimme Faunattaressa ihastelemassa liskoja ja näimme siellä Mian. Mia oli ainut lisko suuressa terraariossaan ja se ravasi aktiivisesti terraarion etulasia edestakaisin. Sen aktiivisuus ja puolihäntäisyys (kaveri purrut poikki) herättivät kiinnostuksemme. Äitini halusi Mian meille ja se lähti mukaamme lemmikikseni. Ajatuksena oli laittaa se yhteen Avan kanssa, mutta Mia paljastui pojaksi eli se tarvitsi oman terraarion (2 urosta eivät tule toimeen keskenään). Mia on stressiherkkä, kuten Avakin oli, mutta lempeä ja aktiivinen otus. Se tykkää kiipeillä ja juoksennella terraariossaan. Mia syö vihreää salaattia ja jauhomatojen kotelomuotoa.

Molemminpuolista ihmettelyä maaliskuussa 2014

Tausta rapisee kivasti. Maaliskuu 2014

Pienestä ei hätkähdetä. Kesäkuu 2013

Uhkarohkea Mia olisi halunnut seikkailemaan. Kesäkuu 2013

Mialle vaihtui laatat pohjamateriaaliksi syyskuussa 2014

Liskojen hoito

Liskot ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, jotka vaativat lajityypillisen ilmaston voidakseen hyvin. Leopardigekko ja kääpiöparta-agama ovat kotoisin kuivilta, lämpimiltä alueilta eli vaativat sen mukaiset olosuhteet. Nämä molemmat lajit vaativat viileän ja lämpimän puolen terraarioonsa, jotta voivat valita missä lämpötilassa haluavat milloinkin oleskella. Kääpiöparta-agama tarvitsee puolikiipeilevänä ja päiväaktiivisena eläimenä myös kiipeiltävää ja UV-valaistuksen. Hämäräaktiivinen leopardigekko ei tarvitse UV'ta, mutta tavallisen päivänvalon kuitenkin päivärytmin luomiseksi.

Liskoille syötetään tuoretta ravintoa. Hyönteiset tarjotaan niinkin tuoreena kuin elävinä. Tuoreessa (hyvinruokitussa) ravinnossa on ravintoarvot parhaimmillaan eivätkä kaikki liskot edes suostu syömään kuollutta ruokaa. Aikuiset leopardigekot ruokitaan 3 krt viikossa ja kääpiöparta-agama päivittäin. Vitamiinit lisätään ruokaan aikuiselle leopardigekolle kerran viikossa ja kääpiöparta-agamalle kahdesti. Kalsiumia koko ajan tarjolla.

Liskot eivät ole sylilemmikkejä, mutta niiden elämää on mielenkiintoista seurata lasin takaakin. Jotkut yksilöt ovat kuitenkin niin rohkeita ja luottavaisia, että tulevat mielellään ulkoilemaan terraarion ulkopuolelle. Tällaisia yksilöitä löytyy erityisesti parta-agamista. Shanti-leoski tuli pienempänä usein kädelle lämmittelemään ja pari kertaa pääsi kävelylle sohvallekin. Kissojen tultua käsittely jäi myös turvallisuussyistä. Kaikki liskoni ovat käsikesyjä, mutta eivät pääse jaloittelemaan terraariostaan. Eivätkä sitä kaipaakaan.

Ilmojen viilentyessä syksyllä/talvella, liskot vetäytyvät talvilevolle, joka voi kestää viikosta useampaan kuukauteen. Leopardigekoilla on talvilevon jälkeen kevätpaasto, mikä tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin ruoka ei maistu. Pisimmillään tämä on kestänyt meillä 5 kk. Täpy ei ole ollut talvilevolla muutamaan vuoteen eikä sillä ole ollut paastoakaan.

Liskoille on oma huone (joka on myös tietokonehuone), jotta saavat olla rauhassa kissoilta silloin kun en ole vahtimassa. Erityisesti Mian kohdalla oma huone on myös turvallisuussyistä, sillä verkkokatto ei kestä aikuisen kissan painoa, joten terraarion katolle meno on ehdottomasti kiellettyä. Raku tykkää välillä testailla tätä sääntöä. Myös hyönteiset on kissoilta eristyksissä, niitä säilytän vaatekomerossa.

Sirkat tarvitsevat runsaasti proteiinia. Tässä ruokana murskattuja kissanraksuja.

Raikas talvisää

Eilen oli upea ilma! Yön aikana maa oli saanu valkoista peitettä ja aurinko lämmitti ihanasti parvekkeen. Yleensä eniten parvekkeella viihtyy Nora, mutta eilen jopa Haiku innostui nukkumaan parvekkeen kiipeilypuussa. 

Kävin eilen Mustissa ja Mirrissä hyödyntämässä Maukkaan tarjouksen: 5 pötkön ostajalle 2 kaupan päälle. Tarjous on voimassa vielä tänään ja huomenna, joten kannattaa käydä ostoksilla, jos ei ole käynyt vielä (tai vaikka olisikin ;) )! Nora sai jauhettua poroa ja kalkkunan luista jauhelihaa, Haiku ja Raku saivat jauhettua broilerinsiipeä, broilerinsydäntä ja citymarketista broilerin jauhelihaa. Kiva että nähtävästi sitä saa nyt 400 g pakkauksissa, ennen siellä myytiin vain 250 g paketeissa.

Ps. Päivitin eilen Kissan luonnonmukainen ruokinta -tekstin.

Parvekkeella oloa ja hankintoja

Eilen ja tänään on ollut lämmin päivä ja jopa minä olen viihtynyt parvekkeella, kunhan vain kuitenkin villasukat on jalassa suojaamassa kylmältä lattialta. Eilen oli niin nätti ilma, että päätin kuvailla ja leikittää kisuja parvekkeella.

"Ooo, naru!"

"Tules tänne"

Olen alkanut pitämään tuota kuminauhaa olohousujeni taskussa. Nyt minulla on entistä alempi kynnys vastata leikkipyyntöihin tai vaikkapa aloittaa leikit itse, kun kaikkien tykkäämä lelu kulkee jatkuvasti mukana.

Raku on opportunisti

Busted!

Prinsessan bebaa ei nuuskita luvatta

Myöhemmin päivällä Nora huomasi kärpäsen, harmi vain se oli väärällä puolen

Olenkin kertonut ja kuvista näkee, että muuton yhteydessä kahdesta kiipeilypuusta katkesi tolppa. Jäljellejääneet törröttävät ruuvit eivät ole olleet kiva, eikä edes turvallinen, näky ja eilen saatiin viimein uudet tolpat tilalle. Aloin asentamaan innoissani parvekkeen puun tolppaa ja heti tuli kiviä matkalle kun tolppa ei mennyt täysin paikoilleen vaan jäi huteran oloisesti hieman irti tasosta. Yritin siitä huolimatta pyörittää sen perille asti ja alatolpasta, missä toinen puoli ruuvista oli kiinni, taisi mennä pidike rikki, sillä kuulin raksahduksen enkä saanut tolppaa enää pyöritettyä irti. Tietokonehuoneen puun tolppa sentään meni paikoilleen ilman vastaväitteitä, tosin jouduin kaivamaan ruuvilaatikosta sopivamman ruuvin makuualustan kiinnittämiseen, tolpan mukanatullut oli liian pitkä. Vielä pitäisi käydä ostamassa toinen samanlainen, että saisi kolmannenkin makuualustan paikoilleen, ellei siihen kokeile muita ruuvivaihtoehtoja.

Onneksi äitini avomies vilkaisi tänään parvekkeen puuta ja pienen kikkailun avulla sai tolpan irti. Ja siinä kun ajattelin syyn olevan mahdollisesti ylipitkässä ruuvissa, syynä olikin se, että olin jättänyt mutterin ruuvin ympärille ja se oli estänyt tolppaa menemästä loppun asti! Tarina sai siis onnellisen lopun ja tolppa on nyt tukevasti paikoillaan. 

Nyt näkee hyvin!

2/3 paikoillaan

Tilasin myös leluja. 2 huiskalelua tulee lahjoiksi (toinen Rakulle synttärilahjaksi, toinen joululahjaksi) ja yksi leluista tuli jo nyt käyttöön. Uudenlaisten lelujen osto on aina jännää, kisuilla kun on omat makumieltymyksensä. Pahimmillaan kukaan ei innostu uudesta lelusta tarpeeksi. Tämän kalalelun kanssa pelko oli kuitenkin turha, sillä kaikki leikkivät innokkaasti ja Haiku saikin yhden pyrstönarun jo vedettyä irti.

"Kiinni jäit!"

Nom narua

"Kai se kohta tännekin tulee?"

Naru on Norankin mielestä namia

Se vie koko tassun

Muutos lihaisten luiden määrään

Sen siitä saa kun ei luota omiin silmiinsä. Viime vuoden lopulla kun laskin meidän ruokavalion kalsium:fosfori-suhdetta, järkytyin kun se oli hurjan iso (1,67:1 ilman Multicatia), vaikka ruokavaliossa oli vain 1/3 lihaista luuta eli suositeltu määrä. Ajattelin laskeneeni väärin ja yritin uudestaan alkujärkytyksestä toivuttuani. En tiedä millä laskukaavalla, mutta sitten sain sen "oikein".

Tässä lähes vuoden aikana olen pari kertaa kuullut samanlaista ihmettelyä suuresta suhteesta, mutta jättänyt ne mietintämyssyyn ja samalla koittaen muistaa itse käyttämääni kaavaa, fiksuna kun heitin laskelmat roskiin tulosten saannin jälkeen. Viime kuussa käytiin kissojen raakaruokintaryhmässä iso kalsiumkeskustelu, jonka myötä totesin viimein, että alkuperäiset laskelmani oli oikein ja kalsiumia tulee nykyisellä ruokavaliolla liikaa.

Laskin nyt meidän kalsiumin saantia uudestaan, tällä kertaa suoraan mutkittelematta milligrammatasolla ja uusi lihaisten luiden määrä on 9 - 11 %  + 1 tbl Multicatia. Maksapäivinä (2x vk, 50 g/kissa/kerta) määrä on 18 % maksan suuren fosforipitoisuuden vuoksi ja keltuaispäivänä kun ei tule Multicatia, määrä on 19 %.

Prosentit voi muuttaa grammoiksi kissan ruokamäärän mukaan täällä. Esim. Rakulla 130 g ruokamäärällä lihaisten luiden osuus on 12 g 9 % mukaan ja 14 g 11 % mukaan.

Näillä luvuilla meidän ruokavalion kalsium:fosfori-suhde on 1,1:1 - 1,3:1 (suotuisa suhde 1,2:1). Suhteeseen vaikuttaa valittujen ruokien ja määrien lisäksi myös käyttääkö kaulaa vai siipeä, kaulalla suhde on hieman suurempi. Muuttelen ensi viikolla raakaruokintatekstieni tiedot ajan tasalle.

Jos haluaa tarkastella oman kisun ruokavalion kalsium:fosfori-suhdetta, se lasketaan päiväsaannin mukaan eli eritellään päivän menun ruuat ja niiden grammaosuus, lasketaan niistä saatavat kalsium ja fosfori (arvoja saa mm. Finelistä, Mushin sivuilta, Nutritionvalue.orgista ja kokoamistani ravintoarvotaulukoista), lasketaan kaavalla: ruuan sisältämä arvo mg'nä per 100 g x 0,kys. ruuan osuus päivän menusta (jos taasen jotain tulee yli 100 g, kerrotaan 1,x), esim. broilerinsydäntä päivän menussa 40 g: 177 mg fosforia x 0,40 = 70,8 mg, 12 mg kalsiumia x 0,40 = 4,8 mg) ja jaetaan päivän yhteenlaskettu kalsiumtulos fosforituloksella (muista lisätä lisäravinteiden kalsium, esim. Multicat) saaden kalsiumin osuus ruokavaliosta. Fosfori on aina 1.

Tasapaino

Vähän vastapainoa edelliselle kakkapostaukselle. Kisujen söpöilyä ja kuulumisia muutaman päivän ajalta.

Noralla on alkanut kesästä asti takkuuntumaan kaulurikarvat sieltä täältä silloin tällöin. En tiedä onko sillä salakavalasti kasvanut karvat takkuuntumisherkkyyspituuteen(?) vai onko syynä ruokinta, Nora kun ei ole ollut kuukausiin täysin raa'alla. Anyway, Nora ei ole koskaan tarvinut säännöllistä harjausta (tai harjausta ylipäätään muuten kuin huvin vuoksi), mutta ajattelin alkaa harjaamaan kauluria pari - muutama kertaa viikkoon ja alkutaipale näyttää jo hyvältä, takkuja ei ole enää ollut selvitettävänä. 

Noralla on tapana laittaa harjan kanssa leikiksi eikä siltä vältytty nytkään.

Suuri saalistaja Nora tekee vastahyökkäyksen ilkeää harjaa vastaan

Tappopuraisu lähestyy

Harja tapettu ja voitettu

Kuolleen harjan voi antaa silittää

Harjan tappaminen on väsyttävää

Haiku leikki suosikkilelullaan.

Kalalle kyytiä

Ja vähän maistiaisia pedolle

Kun kalan heitti väärin... "Mikä kala?"

"En mä näe mitään kalaa."

Noraa lapsetti vähän harjauksen jälkeen.

"Tää tolppa on nykyään yks mun suosikkipeuhauspaikoista."

"Moiiii!"

Kaikki on vinksin vonksin

Saatiin eilen kisujen kanssa pyykinpesukone! Koneen tulo oli jännittävää meille kaikille. 

Roska-auton puuhailut kiinnosti

Loppuun voisin vielä sanoa, että Promax on alkanut vaikuttamaan ja tänään ei ole löytynyt kuralammikoita laatikosta! :)