Hitusen yli kuukausi sitten Haiku kävi uudestaan hammashoidoissa, jossa poistettiin syöpynyt alahammas sekä luunpala ylhäältä ikenestä. Haiku toipui omasta mielestään heti samana iltana, mutta eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti Haiku söi vain pehmeää ruokaa seuraavat kaksi viikkoa. Tästä johtuen koko porukka päätyi herkkulakkoon, sillä meillä käytetään herkkuina ja treeninameina pakastekuivattua tonnikalaa. Ja vaikka palat ovat pieniä, Haiku pyrkii silti pureskelemaan niitä.
Tietenkin - kuinkas muuten - vasta melkein tuon kahden viikon jälkeen muistin, että allergiaton Haiku pystyy poikkeamaan meidän perusherkuista ja että Mustissa ja Mirrissä myydään pateemuodossa olevaa herkkua. Täten voisimme muiden kanssa mennä normiherkuilla ja Haikulle olisi oma spesiaaliherkkunsa, mitä ei edes pysty pureksia.
Haikun oma, pusss |
Ei ole Rakulle, vaikka kuinka tahtoo. Spessuherkku. |
Pääsimme takaisin herkkupainotteisiin harrastuksiin ja leikkeihin ja niin tuli 2 vk päätökseensä. Menimme silti varalta muutaman päivän yli, kunnes uskalsin antaa palalihaa.
Ja silloin ilmeni uusi ongelma.
Poistettu luunpala oli jättänyt jälkeensä kuopan, joka osoittautui melkoiseksi ruokamagneetiksi. Kolmisen palaliha-ateriaa myöhemmin huomasin kamalaa hajua suussa ja punertavaa ientä ("ei kai taaas..."), kunnes huomasin hammasrivissä ylimääräisen möykyn, mikä oli, tadaa, kuoppaan kiinnijäänyt lihanpala. Se onneksi lähti hammasharjalla rapsuttamalla.
Onneksi olin ilmeisesti ollut kaukaa viisas, sillä olin pitänyt lihaisat luut pois ruokavaliosta paranemisen ajan. Ja kuoppalöydöksen jälkeen oli harmillisesti todettava, että riski uudelleenjuuttumiselle on liian suuri ja Haikun on sanottava lihaisille luille heipat.
Varmistin vielä hoitaneelta eläinlääkäriltä tasoittuuko kuoppa ajan kanssa, mutta vastauksena oli, että todennäköisimmin ei.
Vampyyri-Haiku ottaa sapelihampaansa kaveriksi huippuherkun metsästykseen! |
Eihän tämä mikään elämää sen suuremmin mullistava kompastuskivi ole ja on kaikessa perspektiivissään pieni ongelma, mutta se on kuitenkin vetänyt mieltäni kovastikin matalaksi. Juuri kun Kodan astma saatiin hoidon alle ja astmatietouden keräämiseen olin käyttänyt lukuisia tunteja ("tunne vihollisesi") ja stressi Haikun suun tilanteesta oli hieman lauennut uusimman hoidon myötä, oli seuraavaksi otettava Haikun uusi tilanne mietinnän alle.
Haiku rrrakastaa palalihoja ja oleellisemmin niiden pureskelua, mutta nyt mahdollisesti palalihatkin olisivat pois menusta, ettei huomaamattajääneet juuttuneet lihanpalat aiheuttaisi tuhoja suussa. Ja mikä lisä lihaisen luun tilalle? Koda on enää ainut, jolla on luu mukana ruokavaliossa.
Päädyin ottamaan Haikun kalsiuminlähteeksi Kalkvita-monivitamiinin, joka nimestään huolimatta on kelvollinen vain kalsiumlisänä. Vitamiinien osuus on tuotteessa niin pieni verrattuna kalsiumiin ja fosforiin, ettei niitä edes tarvitse huomioda laskelmissa. Kodakin siirtyy ottamaan osan kalsiumistaan Kalkvitasta kunhan on syönyt nykyisen tuotteen loppuun.
Päädyin ottamaan Haikun kalsiuminlähteeksi Kalkvita-monivitamiinin, joka nimestään huolimatta on kelvollinen vain kalsiumlisänä. Vitamiinien osuus on tuotteessa niin pieni verrattuna kalsiumiin ja fosforiin, ettei niitä edes tarvitse huomioda laskelmissa. Kodakin siirtyy ottamaan osan kalsiumistaan Kalkvitasta kunhan on syönyt nykyisen tuotteen loppuun.
Palalihojen suhteen olen nyt lopulta päättänyt seurailla tilannetta. Lihamenu pysyy siis samana kuin ennenkin (lihaisen luun tilalta Haiku syö samaa luutonta kanapullaa kuin Rakukin, mutta pienemmällä annoksella). Kurkin suuhun joka päivä ja myös puhdistan suuta päivittäin klooriheksidiinigeeli Hexagelillä. Hampaiden harjaus on ainakin toistaiseksi pois.
Toistaiseksi ei ole enää jäänyt paloja kiinni, liekkö Haikukin oppinut niitä jo irrottamaan. Mutta jos paloja alkaa tarttua tai muuten epäilyttää, niin mennään jauhetulla ja pilkotuilla lihoilla.