perjantai 27. marraskuuta 2015

Zooplus-paketti

Noran märkäruokavarasto alkoi olla jo loppumassa päin, joten oli taas aika tehdä tilausta Zooplussaan. Samalla otin sieltä myös Cosman pakastekuivattua tonnikalaa, jotta kisut saisivat sopivanhintaisen herkun, mikä käy ja maistuu kaikille.

Kun ostaa Zooplussasta yli 49 eurolla, saa toimituskulut ilmaiseksi. Tämä tosin koskee vain toista kahdesta kuljetusfirmasta: DHL (Posti) tai DPD. Pitkän aikaa DPD oli ilmaisena ja jos halusikin Postin kautta, joutui maksamaan euron ylimääräistä. Olen viimeksi tehnyt tilauksen kesällä ja sen jälkeen ilmeisesti Posti on tehnyt paremman tarjouksen, sillä Posti on nyt ilmainen ja DPD maksaa euron. Mietin hetken näiden kahden välillä, mutta päädyin ottamaan paketin Postin kautta lakkoilusta huolimatta. Ei kai siinä kovin kauaa ylimääräistä kestäisi, ajattelin. 

No, sinänsä ei kauaa mennytkään: 2 viikkoa. Ehdin tässä ajassa jo kuitenkin panikoida ja katua päätöstäni, sillä vasta eilen paketti edes kirjattiin Postin järjestelmään ja ajattelin sen tulevan perille vasta ensi viikon puolella. Mitään varsinaisesti kriittistä paketissa ei ollut, mutta kurjaa ostaa kaupasta ruokaa kun tietää sitä olevan halvemmalla tuloillaan. Noralta loppui tänään viimeinen märkäruokapussi ja onneksi en ehtinyt ostaa hätävararuokaa. Olimme kaikki onnellisia paketin saavuttuakin jo tänään.

"Miksei tää paketti jo aukee? Hopihopi!"

*haum*

"Jee kiva paketti, täällä pystyy seisoakin hyvin!"

"Hei mitä nää on? Tahtoo!"

Raku vaikka se tuli paketin mukana, sakset ei ole ruokaa.


Uusi tukikohta

"Järjestelin mami sulle nää tuubit kuvaa varten."

"Kohti uusia seikkailuja!"


Vaikken tilannutkaan leluja, yksi tuli silti kaupan päälle.




Ostokset. Viimein lunastin palkkiopisteillä nuo kauan ihastelemani Zooplus-sakset. Noralle tuli vaihteluksi Almo Naturen tonnikalaakin, se on liemessä ja Portan tonnikala on hyytelössä.


"Ei mulla mitään asiaa ole, kunhan muuten vain heiluttelen tätä kantta."

"Okei no sen verran, että jotain tekemistä pliis?"


Nauhalle kyytiä

Haiku-karhu


Pitihän se heti testata Cosman nameja. 10/10 sanoo kisut. :D

Nora: "Minun namit, hanki omat!"
Raku: "*nuuuuuh* ♥"

"Anna anna anna!"

Ensivaikutelma näistä hyvä. Maistuvuus on erinomainen ja palat saa suht helposti pienemmäksi halutessaan.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Laadunvalvojat

Saimme perjantaina uuden jääkaappipakastimen. Entisestä, jo varmaan 20 vuotta vanhasta, hajosi termostaatti jääkaapin puolelta. Vuokranantajienkin mielestä jääkaappipakastimen iän vuoksi järkevintä oli hankkia suoraan kokonaan uusi jääkaappipakastin.

Samalla kun uusi tuotiin, vanha vietiin pois. Sulatin pakastimen poisvientiä varten ja kisut toimivat laadunvalvojina.

"Mayday! Mihin meidän ruuat katosi?!"

Ei palellut tassuja. Raku ehti olla hyvän tovin avonaisessa pakastimessa ennen kuin ehdin paikalle kameran kanssa ja toki juuri silloin poitsu päätti, että aika tulla alas.

"Ai täällähän ne on."

"Ruokitko lavuaaria vai mitä puuhaat?"

"Mistä tuo vesi tulee?"

Laitoin kissat vaihdon ajaksi toiseen huoneeseen. Miesten lähdön jälkeen kisut pääsivät tutkimaan minkälaisen muutoksen vieraat toivat mukanaan.

"Joko voi tulla?"

"Enpäs tuu!"

"Mikä tää on, mitä tuolla on?"

Pakastimessa peräti 4 minun tavaraa, loput kissojen :D

Raku antaa arvosanaksi 10+ kissaystävällisestä muotoilusta

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Mitä eläinharrastukseni on antanut minulle

Saimme jokin aika sitten Nethel-Esteliltä haasteen:

"Ideana on siis kertoa vastaus kysymykseen, mitä kissa-/koira-/hamsteri-/marsu-/fretti-/kani-/lintu-/hevos-/herppi-/eläinharrastuksesi on sinulle antanut?"

Eläinharrastus on todella iso osa minua ja elämäni pyörii sen ympärillä. Se on ohjannut elämäni suuntaa ja kehittänyt persoonaani.

Olen aina ollut eläinrakas, mutta äitini allergian vuoksi meille ei voinut ottaa karvaisia eläimiä. Halu olla tekemisissä eläinten kanssa oli kova, joten purin pienenä eläinrakkauttani sitten muiden eläimiin ulkoiluttamalla enoni koiraa sekä etsimällä lähialueelta muitakin eläimiä, joita voisin käydä moikkailemassa. Tämän avulla pääsin tutustumaan moniin koiriin ja kissoihin. Parin uuden tuttavuuden koiraa pääsin ulkoiluttamaankin.


Eläinrakkaudestani huolimatta olin tuolloin vielä hyvin luottavainen yleisiin lemmikinhoito-ohjeisiin enkä esimerkiksi kyseenalaistanut markettiruokien laadukkuutta. Pieni sysäys muutosta kohti tuli vuonna 2003 ollessani 12-vuotias kun isäni kertoi lemmikkiliskomahdollisuudesta. Hän oli kuullut työkaveriltaan, että leopardigekko-niminen laji oli saatavilla lemmikiksi ja oli aloittelijoillekin sopiva helppohoitoisuutensa vuoksi. Koska laji oli minulle (ja vanhemmilleni) tuntematon, aloin etsimään tietoa sen hoidosta ja asuinvaatimuksista. Tästä avautui ovi hoitoa koskevaan tiedonetsintään.

Leopardigekko-Täpystä, joka kotiutui meille pian lemmikkiliskouutisen ja sitä seuranneen ostopäätöksen jälkeen, lähti myös syvempi käytännön oppiminen, sillä Täpy on opettanut minulle mm. eläinten käsittelyä, psykologiaa sekä vastuuta ja tunnen, että meidän välillä on yhä erityinen side.

5 vuotta Täpyn tulon jälkeen törmäsin sattumalta kääpiöparta-agama -lajiin ja ihastuin siihen heti. Kääpiöparta-agama oli tuolloin vielä varsin harvinainen Suomessa (esimerkiksi kasvatustoimintaa ei ollut) eikä siitä löytynyt erityisen paljon tietoa suomeksi, joten päädyin etsimään tietoa myös ulkomaalaisilta sivuilta. Tiedonetsintä johdatti minut myös suomalaiselle herppi.net -keskustelufoorumille ja sitä kautta alkoi foorumikirjoitteluni. Foorumikirjoittelun myötä herppiharrastukseni alkoi saada uudenlaista puhtia ja aloin kiinnostumaan enemmän valokuvaamisesta sekä itseni kehittämisestä omistajana ja asiantuntijana.

Englannin kielen taitoni on karttunut valtavasti eläinharrastuksen myötä. Koulussa englanti ei kiinnostanut minua ja olin siinä huono. Vasta lukioikäisenä vapaa-ajallani aloin kiinnostua siitä enemmän ja aloin lukemaan myös englanninkielisiä matelijakirjoja. Kissaharrastuksen myötä englannin kielen taitoni laajeni entisestään.

Liskot ovat vaikuttaneet minuun myös siten, että niiden(kin) ansiosta en ole koskaan päässyt alkoholin makuun. Lapsuudenkodissani minulla oli Täpyn terraario suoraan huoneeni oven vieressä enkä halunnut aloittaa juomista edes pienissä määrin, jotten vahingossakaan aiheuttaisi tahatonta vahinkoa Täpylle ja toki myös rahaa jäisi enemmän eläinharrastukseen ilman alkoholia. Ja eläinharrastukseen ylimääräinen raha on pitkälti mennytkin, sillä minulle tuli Täpyn ja kääpiöparta-agama -Avan lisäksi vielä kolme liskoa, kääpiöparta-agama Mia (2008) ja leopardigekot Shanti ja Dania (2010). 2011 kissaharrastus pääsi viimein kunnolla käyntiin ensimmäisen kissani myötä.


Samana vuonna (2008) kun pääsin herppi.netin foorumin makuun, liityin myös lemmikkieläingalleria Petsieen. Aluksi liikuskelin vain kuvien ja ehkä ryhmienkin puolella, mutta pian päädyin Petsien keskustelufoorumillekin ja aloin lukemaan myös kissakeskusteluja, joiden toivoin lievittävän edes hiukan kroonista kissakuumettani ja olin utelias lukemaan minkälaisia keskusteluja kissoista käytiin. Keskusteluja lukemalla selvisi, että kissatiedossani oli paaaaaljon parannettavaa. Petsie loi minulle vahvan pohjan uudenlaiselle, vastuulliselle, kissanhoitotiedolle. Opin paljon uusia asioita ja aloin myös ajattelemaan kriittisesti.

Foorumikeskustelut ovat itsessäänkin opettaneet minulle paljon. Ne ovat opettaneet minulle ihmisten kanssa toimimista. Minkälainen on oikeasti kehittävä keskustelu ja miten haluan kohdella muita. Eli toisin sanoen on antanut sosiaalisia taitoja.

Ennen kaikkeahan eläinharrastus on antanut minulle ihan hurjasti sisältöä elämään. Suurin osa siitä on positiivista, mutta negatiiviseltakaan sisällöltä ei olla vältytty. Mutta ajattelen ne kokemuksena siinä missä positiivisetkin. Mikään kokemus ei ole hyödytön, vaikka toki sitä tekee kaikkensa, että ikävät kokemukset pysyisivät minimissään. 

En tiedä minkälainen henkilö olisin tai mitä nyt tekisin ilman eläimiä, ne ovat... no, elämäni. On ilo kokea onnistumisen tunteita eläinten kanssa ja nähdä miten ne nauttivat olostaan ja tekemisestä. Minusta on myös erittäin innostavaa, ettei oppiminen (niin minulla kuin kissoillakaan) lopu koskaan. Se on yksi iso osa, joka pitää harrastusta koskevaa liekkiä yllä. Jatkuva itsensä kehittäminen. Ja koska olen kotona viihtyvää tyyppiä, kissat pitävät huolen siitä, että koko päivä ei kuitenkaan kulu tietokoneen ääressä. Niin kissat kuin liskotkin ovat taatusti antaneet runsaasti elämääni lisävuosia huvituksillaan. Harrastuksen myötä olen päässyt myös tutustumaan moniin upeisiin kissa- ja ihmispersooniin.


Haastan mukaan:

Viiruvarpaat (haastespämmi, hoho)

maanantai 16. marraskuuta 2015

Derp-torstai

Lyhyt kokoelma viime torstain hassutteluja Rakun ja Haikun tyyliin. 

Raku esitteli omaa riehupuussa riehumistaan:

"Hihii!"

Minä olla viisas

"Sieltä se tulee, piiloon!"

Haiku taasen laittoi tanssiksi. Raku oli onnistunut aiemmin päivällä pudottamaan pyyhkeen oven päältä enkä ollut jaksanut nostaa sitä takaisin, joten hyödynnettiin sitä sitten huiskaleikissä. Haiku innostui leikistä täysin, mutta kun curlitkin kiinnostuivat pyyhkeen alla rapisevasta lelusta, niin Haiku väistyi tarkkailijan rooliin. Yhteisleikin jälkeen Haiku halusi vielä jatkaa pyyhkeellä leikkimistä.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Arvontavoitto

Tassulinnan mami järjesti viime kuussa kissakoruarvonnan ja kerrankin arpaonni suosi, sillä minusta tuli kauniin korun omistaja! Koru saapui viime viikolla ja paketti sisälsi myös muuta kissamaista kivaa:

Korun lisäksi tuli söpö kortti ja kisuille pari lelua


Meidän palloilijat ihastuivat palloon heti (suihkin siihen vähän kissanminttua tuomaan lisähauskuutta) ja ihme kyllä Norakin innostui pallosta. Nora ei kuitenkaan leiki sillä samalla tapaa kuin Raku ja Haiku, mutta pallon kanssa on ainakin kiva piehtaroida.

Ostin kisuille viime talvena Ikeasta kehutun hiirilelun, mutta kukaan kissoista ei innostunut siitä edes kissanmintun avustuksella, joten ilahduin kovasti kun Raku innostui leikkimään normaalia lelua isommalla lampaalla (jossa oli jo valmiiksi kissanminttua). Rakusta lammaskin soveltuu palloiluun, mutta toki palloilu tapahtuu silloin kun en ole kameran kanssa paikalla. 

Pallo on ollut todella mieluinen lelu, aina kun palautan sen takaisin keskelle keittiön lattiaa niin yleensä seuraavalla kerralla keittiössä käydessäni pallo on vaihtanut paikkaa.



Halipallo

Potkupallo

Nojapallo

Seurapallo

Puskupallo

Ps. Meinasi käydä moka tänään. Sen siitä saa kun ajatuksissaan ottaa kissojen ruokia jääkaapista ja Noran tonnikalapussin paikalla olikin jäävuorisalaatti. Huomasin sentään ennen kuin ehti päätyä lautaselle. :D


tiistai 10. marraskuuta 2015

Oi riehupuu

On suuren päätöksen aika. Heinäkuussa mittani täyttyi jatkuvasti hajoavien pahvikiipeilypuiden osalta ja vannoin seuraavan puun olevan kestävämpää täyttä puuta. Aloinkin heti katselemaan valikoimia. Harmikseni olen tykästynyt pahvipuiden ulkonäköön todella paljon eikä täyspuisista löytynyt niin esteettiseltä kuin käytännölliseltäkään osalta täydellistä puuta nykyisen tilalle.

"Minne se meni?"

"Siellä!"

Tässä kuukausien aikana olen miettinyt eri näkökulmia miten voisin toimia. Olin ensin ajatellut hävittää nykyisen rikkoontuneen puun kokonaan, mutta tajusin, ettei siinä olisi mitään järkeä kun se soveltuu kuitenkin vielä leikkeihin. Kun siitä kysymyksestä oltiin päästy, piti miettiä otanko uuden puun nykyisen kaveriksi tähän huoneeseen vai siirränkö tuon parvekkeelle pois uuden tieltä. Molemmissa oli omat ongelmansa: ajattelin huoneen menevän liian ahtaaksi kahden korkean puun kanssa ja jos siirtäisin Noran rakastaman riehupuun parvekkeelle, niin kisut eivät pääsisi leikkimään siinä kuin vain vähän aikaa vuodessa. Lisäksi puu pitäisi laittaa ikkunan eteen kun meidän ikkunat ovat koko seinän pituiset. Tietokonehuonetta lukuunottamatta asuntoon ei mahdu sisälle enää isoa puuta.

"Kato mami, ilman päätä!"

Näätäeläin saalistaa


Koska sopivaa ratkaisua ei tuntunut löytyvän, aloin jo miettimään pystynkö ylipäätään ostamaan meille uutta puuta, sillä jos hävittäisinkin nykyisen puun tai edes siirtäisin sen parvekkeelle, olisi todella kurjaa, jos useamman satasen maksava uusi puu ei olisikaan niin mieluinen kissoille, etenkin Noralle, joka on niin tykästynyt tolppatansseilemaan ja muutenkin riehumaan nykyisessä puussa.

"Vähän täältä tolpan takaa huitelen"

"Ja toiselta puolen"

"Nyt se ei tiiä kummasta se isku tulee"

Aloin jo kovasti kallistumaan siihen, että jätettäisiin puukokoonpano entiselleen. Harmi, jos kisut eivät pääsisi oikein nukkumaan kiipeilypuussa tässä huoneessa, muttei se onneksi kisuja liikoja haittaisi. Ne löytävät kyllä muita paikkoja nukuttavaksi. Raku viihtyy puun jäljellejääneellä huteralla makuupaikalla, mutta Nora joutuu vaihtamaan huonetta, jos haluaa nukkua puussa.

Välillä kuitenkin mietin sopivaa kohtaa ja järjestelyä, miten saisin mahdutettua 2 puuta tähän huoneeseen ilman, että tulisi liian ahdasta, mutta aina päädyin samaan lopputulokseen: ei toimisi.

"Hyökkäykseen!"


"Mihin se taas katosi?"

"Saalistajaa ei noin vain karisteta!"

"Täältä tullaan!"

"Sainpas!"

"Aaaaaaa"

"Aaaaa"

"Luuletko olevasi hyvässäkin piilossa?"

"Banzai!"

"Hups"

Alien-takatassu... :D

"Tunnen sisäisen jellonani heräävän..."

"RAAAR!"

Jätin ajatuksen muhimaan, mutta enemmän ja enemmän alkoi tuntua siltä, että puu jää hankkimatta.

Nyt kun joulu on lähestymässä ja olisi jo aika alkaa katselemaan kisuille joululahjoja, oli päätöksenteon aika. Noran märkäruokavarasto alkaa olla jo lopuillaan ja pian on asiaa Zooplussaan. Jos en ottaisi puuta, Zooplussasta voisi löytyä kivoja lahjoja. Mutta yhtäkkiä puun ostamattajättäminen ei tuntunutkaan enää hyvältä ja aloin taas selaamaan tarjontaa. Tein myös päätöksen, että tuli ahdasta tai ei, riehupuu saa jäädä nykyiselle paikalleen (näin on helpointa, ei tarvitse stressata uuden puun soveltuvuutta leikkeihin) ja täyspuinen puu tulisi lähinnä vain unipuuksi, vaikka ihan varmasti siinä myös riehuttaisiinkin tavalla tai toisella. Tämä päätös helpotti kovasti sopivan puun etsintää ja aika pian löytyikin 4 potentiaalista vaihtoehtoa siihen tarkoitukseen. Päätin puulle sopivan kohdan huoneesta ja testasin meidän nykyistä puuta miten se siihen sopii. Ei näyttänyt eikä tuntunutkaan liian ahtaalta ja selvisi myös millainen pohja-ala tulevassa puussa olisi hyvä olla. Tämän avulla yksi puista karsiutui pois ja toinenkin jäi pois lyhyehkön harkinnan jälkeen.

Kun puuksi riittääkin unipuu, sopivaa valikoimaa löytyy myös halvemmasta hintaluokasta. Kesällä kun katselin valikoimaa, niin sopivimman oloinen puu maksoi yli 500 € ja tämän hetkisten vaihtoehtojen hinnat ovat alle 400 €. Vaihtoehtoina ovat EMMA-puu ja SONJA-puu. Sonjassa tykkään monista ympyräpedeistä (ainakin Raku ja Nora tykkäisivät) ja puun mukana tulisi myös tynnyri, mitä meillä ei vielä ole ollut. Emmassa taasen houkuttaa petien monipuolisuus. Petejä löytyy varmasti kaikkien makuun: on ympyräpetiä, riippupetiä, perustasoa ja syvää pussia. Lisäksi puussa tulisi kiva piilo leikkeihin, josta eritoten Haiku varmaan pitäisi. Emmassa olisi myös halvempi hinta.

Olen iloinen, että asiat alkavat selkeytyä enkä nyt malta odottaa joulukuuta ja puun tilaamista ja eritoten sitä, mitä kisut tulevat tykkäämään puusta! Matto-ostoksillekin pitää lähteä, sillä meidän nykyinen matto on liian iso jakamaan tilaa kiipeilypuun kanssa.

"Vauhdilla eteenpäin!"

"Huuups"

"Mayday"


"Moi moi!"

"...Ei ku tuus sittenki takasi!"

"Helppo nakki, onnistuu vaikka pää piilossa"


"Vuh?"

"Poseeraustauko"

"Ja jatkuu..."

"Hop!"

"Mami mitä sää sielä alhalla?"

Vinksin vonksin

"Nii oliko puhe jostain uuesta puusta?"

Ja miten se puun paikan testaaminen sujui? Ei ilman apureita.

Nora: "Raku mee pois, mää näin tän puun eka!" Haiku: "Kaverit hei..."

Raku: "Tää on niin jännää!" Haiku: "...." Nora: "Mikä tämä on?"