maanantai 26. lokakuuta 2020

Huijari joukossamme

Haiku on tainnut kiinnittää huomiota, että olen viime aikoina katsonut aika paljon Among Us -peliä koskevia videoita tubesta. Peli on onlinessa muiden kanssa pelattava indie-peli, jossa on vähintään 4 pelaajaa, joista vähintään yksi on huijari. Huijari näyttää ihan samalta kuin muutkin, mutta hänen tehtävänsä on koittaa tappaa muut pelaajat. Näin yksinkertaistetusti.

Ehkä Haiku ei sentään yritä tappaa muita, mutta ovelaa naamioitumista oli silti eräänä päivänä havaittavissa. Sai hyvin mamin aivonystyrät aktivoitua kun sitä koitti prosessoida näkemäänsä. Haiku kun poikkesi tavoistaan ja nukkui molempien poikien paikoilla, missä ei ole nukkunut koskaan tai max. kerran aiemmin. Sittemmin Rakun paikka on tullut aktiivisempaankin käyttöön.

Raku (hyvä peti muuten, 5/5)

Raku??

Koda

Koda???


perjantai 16. lokakuuta 2020

Kuulumisia

Uskaltaako sanoa? Ehkä. Meille kuuluu hyvää. Erinomaista. Stressitöntä. Päivät ovat kuluneet siitä nauttiessa. 

Niinkus näin

Kodan kanssa ollaan pikkuhiljaa palailtu tuttuun ruokaan. Ensin lisäämällä ovelasti pieniä paloja maistuvan ruuan joukkoon ja sittemmin nostamalla suhdetta, kunnes vanha ruoka on maistunut taas omana aterianaan ilman apuja. Alkuun onnistuneista syöntikerroista palkaksi tuli naminami Multicat-tabletti, mutta siitäkin pikkuhiljaa ollaan poistumassa (tuttu kalsiumlisäkin maistuu taas). Erävoitto oli, kun poika meni syömään oman broilerinsydänannoksensa jälkeen myös Rakun jämät.

Broilerinsydämet olivat sairastelun aikana päätyneet Kodan hyi-listalle. Nyt maistuu taas!

Heoooo

Pitkää poikaa. Ei muuten kuvan höpötatti saanut supersuurta suosiota meillä, mutta on monesti silti kiekkoiluleikin kohde (Koda/Raku/Haiku(?)).

Haiku - aina lähellä. Tässä aamukaffella

Mitään ihmeellistä ei olla tehty, paitsi kovasti ollaan kaipailtu treenien ääreen, mitä sitäkin ollaan taas pikkuhiljaa tehty. Niin ja Haiku ja Raku ovat muodostaneet murtoparin. Ovat hienosti keksineet, että mukikaapin saa pienellä vaivalla auki ja siellä on tilaa kiikkua... Ei ole kuitenkaan kovin aktiiviseksi tavaksi muodostunut.

"Mami mie vaan katon että kaikki on paikoillaan!"

Treeneissä meillä on ollut pitkää taukoa sairasteluiden vuoksi. Ei ole viitsinyt niiden keskellä rasittaa sitäkään vähää saati ollut energiaa (onnistunut treenihetki vaatii omanlaisensa energian), joten ollaan menty herkkujen heittelyillä. Tällä viikolla taas treenattiin kunnommin ja siinä samassa Koda oppi uuden tempun: olan takaa kurkkaamisen, "kurkkaa". Tämän poitsu oppi kolmella toistolla. On se fiksu, pakko taas sanoa. Tempusta tuli Kodan yhdeksäs osaama.

Kesästä asti meillä on ollut Kodan, Rakun ja Noran kanssa treenissä koronan inspiroima yski-temppu, se toivottavasti saadaan tämän vuoden puolella maaliin. Liike on hallussa, mutta käsiohjauksesta poisoppiminen on vielä alkutekijöissään.

"Kurkkaa"

Herkkujen saalistus/parkour/agility/temppuilu. Hetkistä on moneksi

Radalla taas ruuhkaa

Bjoin! Koda jääköön pölypilveen!

Haikun lempparia on pyydystää herkkuja ilmasta. Tässä se todella hyvin yleensä onnistuukin ja sen seurauksena herkku lentää suuntaan x ja tyttö sinkoaa sen perässä. Haikusta tulisi erinomainen maalivahti

"Herkkua plz, olen söpö"


perjantai 2. lokakuuta 2020

Akuutti munuaisten vajaatoiminta, osa 3 - viimein ohi?


Kepeitä uutisia tiistaiselta (maanantain ell oli estynyt) eläinlääkärikäynniltä: Kodan munuaisarvot ovat normalisoituneet!! Tai no, urea-arvo oli taas hieman noussut (13,2, viitearvot 5,7 - 12,9), mutta eläinlääkäri ei ollut huolissaan siitä, sillä krea oli kaunis 176 (viitearvot 71-212) eli arvo oli laskenut itsekseen viimeviikkoisesta 285:stä. Myös muut arvot ok.

Kodalta mitattiin varalta ihan aluksi verenpaine, sillä joskus korkea verenpaine voi olla syynä akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan eikä verenpainetta oltu vielä tähän asti tutkittu. Verenpaineen mittaus on tärkeää ottaa ennen mitään muita toimenpiteitä/stressin nousua, jotta tulos olisi mahdollisimman luotettava. Toki vieraassa paikassa olo itsessään on jo stressitilannetta. Tiesittekö, että kissalta mitataan verenpaine yleensä hännän tyvestä? Hauska. Vaikeinta oli pitää Kodaa makuuasennossa usean minuutin ajan (luotettavuuden lisäämiseksi arvot otettiin väliajoin), mutta jotenkin siinä onnistuttiin. Verenpaine oli kohdallaan.

Taas matkattiin

"Viimeinkin; vapaus!"

Verikokeen otto taas... No, kuka tahansa kypsyy kun piikitellään useaan kertaan parin viikon aikana. Siinäkin kuitenkin onnistuttiin ilman haavereita tai suurempaa mielipahaa. Koda on jännä tyyppi sinänsä, että vaikka huutoa olikin näytettä ottaessa, anteeksi annettiin heti kun tilanne oli ohi. Siteenlaiton jälkeen poika taas kehräsi silittäessä ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Tapahtuks tässä äsken jotain? Ei voi muistaa."

Koska verikoetulokset olivat noin hyvät, ei ollut tarvetta lisätutkimuksille. Jos tulehdusta vielä olisi, se olisi näkynyt verikokeessa. Terveen papereita ei kuitenkaan vielä saatu. Ainakin vielä yksi kontrolli tulee tehdä 2-4 vk päästä. Se me tehdään taas meitä lähempänä olevalla ellasemalla ja todennäköisesti tuolloin 4 vk päästä eli lokakuun lopulla.

Koda oli koko käynnin ajan reipas seikkailunhaluinen itsensä. Sydäntäkuunnellessa antoi jopa pusun eläinlääkärille. Paino oli noussut n. 100 g tässä viikon aikana, painoa nyt 4,7 kg (ennen sairastumista 4,8 kg). Samalla ruualla jatketaan ja pikkuhiljaa tunnustellaan josko vanha ruoka lähtisi taas maistumaan, kuten siis on ollut suunnitelmissakin. Ainakin lempiruokaa broilerinmaksaa syötiin onnessaan toissailtana, sitä en vahvuuden vuoksi ollut uskaltanut antaa sairastelun aikana.

"Mie hyppään!"


Mutta. HUHUH. Ei voi muuta sanoa. H U H H U H. Verikoetulosten kuulemisen jälkeen en pystynyt muuhun ajatteluun. HUHUH. Onko se nyt viimein ohi 2,5 viikon piinan jälkeen? Toivottavasti. Eläinlääkäri kertoi, että näissä akuuteissa syy jää usein selviämättä. 

Ihan tärkeintähän on, että Koda on nyt oireeton ja tuloksetkin jo erittäin lupaavat.

On tämä vaan ollut kuukausi. 11.9. alkoi oireet ja 16.9. ensimmäistä kertaa tutkimuksiin. Kodaa on hoidettu 3 eri paikassa: kahdella eläinlääkäriasemalla ja Pohjois-Suomen eläinsairaalassa. Matkaa on kertynyt karkeasti 650 km. Yhteensä hoitoihin ja tutkimuksiin on uponnut 1653,20 € + vielä se ainakin yksi tuleva kontrolli. Josko se nyt viimein olisi tässä? Koda on onneksi samaa mieltä.

"Hiiohoi meri kutsuu!! Kaikki kyytiin!"

Kiitos kaikille asianosaisille ja myös myötäelijöille, se on merkinnyt paljon.

sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Akuutti munuaisten vajaatoiminta, osa 2 - kontrolli

Osa 1

Maanantain kontrolliaika


Maanantaina oli kontrolliaika meidän alueen ellasemaan, jonne sairaalasta oltiin jo välitetty hoitohistoria ja otin varalta myös oululaisen ellaseman paperit mukaan. 

Oli ihana nähdä miten viimeviikkoinen kokemus ei ollut jättänyt traumoja! Koda oli helppo saada koppaan ja eläinlääkärillä poika oli superreipas pikku potilas, jolla riitti asiaa, rakkautta ja tutkisteluintoa.

"Hei tää on tää kivojen tätien paikka!!"

"Mami täällä! Täällä näin!"

"Moi!"


Tulokset eivät kuitenkaan olleet erityisen hyviä... Verikokeesta näkyi, että munuaisarvo krea, joka oli laskenut sairaalassa takaisin viitearvoihin, oli taas noussut sen ulkopuolelle (285, viitearvot 71-212). Urea oli onneksi kuitenkin jatkanut laskuaan (13 -> 12.5) ja SDMA oli viitearvojen rajalla (14, viitearvot 0-14). Kodalta ei ainakaan tietojeni mukaan oltu otettu SDMA-arvoa sairastelun aikana ennen tätä, mutta maaliskuussa se on ollut 11. Krea oli ollut tuolloin 145 ja urea 9,8.

Kodaa nesteytettiin nahan alle - tai ainakin yritettiin. Sitä varten pitäisi pysyä paikoillaan useampi minuutti ja se oli hankalaa. Inhottavaa vapauden riistoa kun olisi paikkoja tutkittavana, oli ekstrovertin mielipide! En päässyt mukaan verikokeeseen enkä nesteytykseen, kuulin Kodan naukunan selvästi toimenpidehuoneesta odotustilaan. Aggressiivinen Koda ei ole, mutta ilmaisee närkästyksensä naukumalla ja rimpuilemalla. Hoitaja kertoi, että poika oli siitä huolimatta puskenut kovasti.

"HEI TE KAIKKI SIELLÄ ULKONA MIE OON TÄÄLLÄ!!" Koda pääsi katsomaan ikkunasta


Eläinlääkäri suositteli munuaisten uudelleen ultraamista rakkoa myöten, etenkin kun Kodalla oli yhä sairaalan jälkeen alkanutta tiheämpää virtsaamista. Aikoja ei ollut enää tälle viikolle, mutta ensi viikolle olisi ja ell otti vaihtoehdoksi esiin myös Kodan diagnosoineeseen ellasemaan palaamisen nopeamman ajan saamiseksi. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä tähän asemaan olisi saanut ajan vasta ensi viikon perjantaille eli melkein 2 vk päähän. 

"Tyylsäää!"


Ell suositteli myös lisänesteytystä ja koska sain ajan seuraavalle maanantaille eli huomiselle tähän oululaiseen ellasemaan, niin sovittiin, että Koda kävisi vielä torstaina ottamassa nesteytyksen nahan alle. Pärjäisi paremmin viikonlopun yli. Lisäksi Koda sai mukaansa pahoinvointiestolääkettä ja ruokahalua lisäävää lääkettä siltä varalta, että nyt tuo yksi kelpuutettukaan ruoka ei enää maistuisi. Sitä kun syötiin vähän huonommin sunnuntai-illalla ja ma aamulla.

"Päästäkää miut ulos täältä!"


Ruokinta


Siitä päästäänkin Kodan ruokintaan, jota olen miettinyt paljon perjantaista lähtien. Noran ruoka ei ole ratkaisu; se ei ole täysravintoa ja rasvaisuuskin on olematon. Oma ruoka taasen ei maistu. Oma teoriani on, että poika yhdistää sen nyt huonoon oloon ja siksi välttelee.

Jotain energiapitoista, mutta munuaisystävällistä tulisi silti syödä ja päätin kokeilla isompien eläinten lihoja. Niitä meillä ei kisut saa, joten ehkä se olisi tarpeeksi vieras ruoka. Kalsiumiin saa fosforittomia valmisteita.

Ostin alkuviikosta possunsuikaletta ja naudanjauhelihaa. Broilerin sisäfilettä, koska se ei ole kuulunut viikottaiseen menuun. Lisäksi kalsiumiksi Multicatin, sillä se menisi todennäköisesti jauheista valmistetta paremmin alas. Ostin myös varalta Thriven "täysravinto"märkäruokaa Noran ruuan tilalle vaihtelua tuomaan. 

Ja arvatkaas - kaikki nämä ovat maistuneet aivan erinomaisesti!! Koda syö empimättä kaikki mitä annetaan ja on nyt viikon aikana saanut todella hyvin kadonnutta massaa takaisin. Mami on onnellinen. Tällä linjalla siis jatketaankin, loppuviikosta laajensin lihavalikoimaa hieman ja pikkuhiljaa testaillaan tuttujakin ruokia taas. Torstaina broilerinsydäntä syötiin, mutta vain puolet ateriasta.


"Hurrhurrhurr, saisko aamupalaa?" Tiedustelee Koda the märkäkuono


Kodan vointi


Pahoinvointiestolääkettä ei olla syöty tiistaiaamun jälkeen ja antibioottikuuri loppui keskiviikkoaamuna. Kodallahan on ollut koko ajan yleisvointi pirteä ja osallistuva, mutta se tuntui runsastuneen antibioottikuurin loppumisen jälkeen. Muiden kisujen kanssa hippaillaan ja yksinäänkin juostaan ja hypitään. Kovasti osallistutaan. Koda on pitänyt koppaansa turvapaikkana, mutta nykyään nukkuu jo monissa tutuissa paikoissa, vaikka mahdollisuus koppaankin olisi. Herkut maistuu erinomaisesti. Pissauskin tasaantui tiistaina.

Torstainen nesteytyskäynti meni hyvin. Nyt sain olla mukana ja Koda pysyi paremmin paikoillaan. Siitä huolimatta onnistui pari kertaa saamaan neulan irti niin, että mamin paita kastui. 

Ainut merkki mahdollisesta yhä päälläolevasta sairaudesta on, että poika juo yhä paljon. Lisään ruokaan vettä, siitä huolimatta poitsu on yhä käynyt ahkerasti kupilla. Juontimäärä ehkä yhä samaa kuin ennen diagnoosia. Paitsi eilen. Eilen en nähnyt poitsua lainkaan kupilla eikä vedenpinta ollut laskenut kuten ennen. Tänään taas kuitenkin on juotu, mutta vähemmän kuin perjantaina.

Varovaisen toiveikkain mielin huomenna tutkimuksiin.



sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Akuutti munuaisten vajaatoiminta

Saisi tämä vuosi stresseineen ja sydänsuruineen todellakin loppua jo. Koda vietti juuri 2 yötä eläinsairaalan teho-osastolla akuutin munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. 


Oireiden alku 



perjantai 11.9.


Joko perjantaiaamuna tai torstaiyönä Koda alkoi viettää enemmän aikaa juomakupin äärellä. Normaalisti poitsu joisi max. kerran päivässä, mutta perjantain aikana juomakupilla käytiin useasti eikä ruokakaan maistunut niin hyvin. Juomakuppia täytin ainakin kahdesti, jotta pinta pysyisi helpostijuotavalla korkeudella. Yhteensä vettä meni ehkä puolikas Mariskooli, paljon se desilitroissa sitten onkaan. Poika oli muuten oma reipas itsensä, herkut maistui eikä laatikolla ravattu, pissa kulki normaalisti.

Ajatukseni tässä vaiheessa oli, että poitsulla olisi todennäköisesti vain hetkellinen huono olo.

Lauantai


Lauantaina heti herättyäni Koda meni taas juomaan, jopa 2 kertaa. Aamupalaa ei mennyt edes nuuskimaan. Selvästi jokin vialla! Soitin alueemme päivystävään, mutta heillä ei ole omaa labraa käytössään eikä kuljetukset liiku viikonloppuisin, joten verikoetuloksia pitäisi odottaa tiistaihin eikä täten päivystyskäynnistä olisi poitsulle hyötyä. Päätimme tarkkailla tilannetta ja tärkeää olisi, että edes vähän saisi syötyä päivän aikana. Pitikin sattua juuri viikonloppuna!

Soiton jälkeen tarjosin ruokaa sormisyötöllä ja siten Koda söi kehräten. Mutta vain pieniä paloja, isommat sylki pois tai kieltäytyi kokonaan. Soitin uudestaan päivystävään, josko vika olisi nielussa? Heillä ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta anestesiavalvontaan ja anestesia oltaisiin vaadittu nielun tutkimukseen. Mutta 100 km päässä Oulussa 24/7 - aukiolevalla Pohjois-Suomen eläinsairaalalla olisi valmiudet kaikkeen, soitin sinne. Hetken hoitajan kanssa juteltuani päädyin odottamaan maanantaita ja varsinaista ajanvarausta johonkin oululaiseen ellasemaan, jossa oma labra. Ties miten pitkään siellä Oulussa menisi jo pelkässä päivystyksen sisäänpääsyssä ja järkeilin, että koskan poitsun yleiskunto oli kuitenkin yhä hyvä, pystyisimme odottamaan, jos vointi ei huonone.

Sain Kodan syömään tarjoamalla veteen muussattua broilerin jauhelihaa, päällä herkkumuruja. Lauantain ruokasaldo oli n. 45 g.



Sunnuntai


Sunnuntaina Koda kävi juomassa n. 7 kertaa, yhteensä n. 2 dl verran. Ruokaa meni n. 85 g eli vähän enemmän kuin lauantaina, mutta kaukana yhä normaalista. Muuten poitsu täysin oma itsensä, ei ongelmia virtsaamisen kanssa eikä paakkujen koossa tai määrässä mitään huomiotaherättävää.

Su yöllä tarjosin broilerinsydäntä, jota poitsu söi pureskellen jokusen kappaleen. Nielussa siis ei todennäköisesti vikaa, mutta poitsu näytti aika pahoinvoivalta näiden jälkeen.

Maanantai


Heti aamusta soitin siihen ellasemaan, jossa hoidettiin heinäkuussa Noran silmätulehdus. Heillä on laadukkaat ja monipuoliset laitteet ja henkilökunnan suuruuden ja aukioloaikojen vuoksi hyvin myös aikoja, ainakin jääneen mielikuvani mukaan.

Ja näinhän kävi: saimme ajan onneksi jo 2 pv päähän eli keskiviikolle! Kodalla alkoi näkyä kaavaa juomisissa: useimmin juominen tapahtui ennen ja jälkeen ruokailun. Ruokaa yhä odotettiin aina kehräten, vaikka maanantainakin ruokaa meni vain n.70 g.

Tiistai


Ei muutoksia. Kävi ensimmäistä kertaa kakalla tänä aikana nähteni, ei ongelmia ja koostumus normaali kiinteä. Ei kuitenkaan vaikuttanut juomiseen tai syömiseen.

Vaikka Kodan yleiskäytös oli yhä normaali, minulla oli ollut koko tämän ajan todella ahdistunut olo kun selvästi jokin siellä vaivaa. En ollut löytänyt mitään erityisen täsmällistä syyvaihtoehtoa tai vertaistukea näin nuoren kissan kohdalle. Onneksi keskiviikko koittaisi pian.


Tutkimukset ja hoito



Keskiviikko 16.9.


Keskiviikkoaamuna Koda oksensi läpinäkyvää limaa. Onneksi meillä oli aika jo klo 13.40, joten enää ei tarvinut pitkään elää epätietoisuudessa. 

Eläinlääkärissä otettiin verikoe, virtsanäyte ja munuaisultra. Koda oli todella reipas potilas, kehräsi kovaa hoitopöydällä. Tosin verikokeen otto oli todella inhottavaa poitsusta kun piti pysytellä paikoillaan. 2 kertaa hän onnistuikin vetämään tassun pois kesken näytteenoton. Kun viimein onnistuttiin, Koda antoi pian anteeksi ja jatkoi taas kehräämistään.

"Hurrr rapsujaaa!"



Verikoe toi mukanaan pelkäämäni tuloksen. Munuaisarvo krea huiteli taivaissa: arvo oli jopa 410 (viitearvot 71-212). Myös toinen munuaisarvo urea oli yli viitteen: 16,1 (viitearvot 5,7-12,9).

Virtsanäytteessä koostumus oli hieman utuinen ja siitä löytyi bakteereja ja tulehdussoluja. Näytteen viljely kertoisi kuitenkin enemmän bakteerista ja sitä tulosta piti odottaa seuraavaan päivään.

Ultrassa munuaisten muoto oli onneksi normaali, ainut huomio oli munuaisten vaaleudessa ja korkeakaikuisuudessa. Pienenpieniä munuaisaltaita ei saatu ultrattua kun poitsu heilui liikaa. Koda ei arvostanut lainkaan, että joutui viettämään paikoillaan selällään niin pitkän aikaa.

Diagnoosi: akuutti munuaisten vajaatoiminta ja joko virtsatieinfektio tai pyelonefriitti (munuaisaltaan tulehdus).

Eläinlääkäri suositteli siirtymistä eläinsairaalaan teho-osastolle nesteytystä ja valvontaa varten. Siinä vaiheessa lamaannuin hetkeksi kun aivot koittivat prosessoida tilannetta. ...Koda yöksi sairaalaan? Se oli kuitenkin ainoa oikea ratkaisu ja sinnehän lähdettiin.

Siirtymässä sairaalaan. Ei paljoa kinosta, tassu pitää saada puhtaaksi!


Koda reippaana poikana kehräsi ja naukui kopassaan kun saavuttiin uuteen jännään paikkaan. Mami keskittyi itsensä kasassapitämiseen. Eläinlääkäri otti meidän pian sisään ja hän otti Koda perustietoja ylös. Mitä on tehty (sain kaikki paperit mukaan ellasemalta), millainen poika on käytökseltään jne. Kyseli myös pakolliset kysymykset liittyen elvytykseen ja hätäeutanasiaan, mitä kysytään aina teholle mentäessä. Kävimme läpi myös hinta-arvion.

Aivan liian pian koitti hetki kun lääkäri lähti viemään Kodaa häkkiinsä ja oli aika sanoa heipat joksikin aikaa. Minun oli vuoro lähteä ostamaan Kodalle ruokaa ja herkkuja, mistä jälkimmäistä lääkäri lupasi poitsun saavan PALJON. 

Kodan häkki tulisi onneksi olemaan sen verran tilava, että siellä olisi edes hieman liikkumavaraa ja koppa sai toimia turvapaikkana ja petinä. Koda saisi myös rapsutuksia ja huomiota ja sitä tärkeintä, eli jatkuvaa nesteystä ja valvontaa, jos kunto yhtäkkiä romahtaakin. Poitsu oli hyvissä käsissä kivojen tätien luona.

Vein Kodalle tuttuja herkkuja: broilerin paistisuikaletta ja Thrive tuna-herkkuja. Jotain tuttua ja turvallista uuden keskelle. Kello oli tässä vaiheessa jo yli 17, oli aika lähteä kotiin.

Sairaalan automaatti tuli todella tarpeeseen.

Arviona oli, että Koda pääsisi kotiin jo seuraavana päivänä. 

Kotona kaverimokomat eivät tuntuneet edes huomaavan kaverinsa poissaoloa, mutta onneksi tytöt hakeutuivat lähelle ja se lohdutti vähän.

Torstai


Odottavan aika on pitkä. Olimme sopineet, että lääkäri soittaisi sen päivän verikoetulokset aamupäivästä/puolenpäivän aikaan, mutta lopulta soitto tuli siinä viiden aikoihin. Hyviä uutisia: Krea-arvo oli palannut takaisin viitearvojen sisään! Mutta urea oli yhä koholla. Eläinlääkäri suositteli, että Koda jäisi nesteytykseen ja tarkkailuun vielä toiseksikin yöksi. Slam! Matto oltiin vedetty pois jalkojen alta ja taas meni hetki sisäistää sanoma, vaikka samalla järjen ääni kuiskutteli, että näin on parasta. Hoitoa ei tule katkaista ratkaisevassa kohtaa. 

Koda oli kuulemma syönyt siellä hyvin ja käyttänyt laatikkoa, ei siis mitään hätää siltä osin. Antibioottikuuri oltiin aloitettu varalta, vaikka viljelystä ei löytynyt bakteeria ja se toimisi sekä virtsa-, että munuaisperäiseen, sillä ei tiedetty kummassa tulehdus on eikä sen katsottu olevan enää oleellinen tieto kun antibiootti toimii molempiin. Ruokaa oli vielä jäljellä ja astmalääkkeitäkään ei tarvinut lähtä sinne viemään, käyttäisivät kortisonitabletteja jos tarve. Lääkäri kävi läpi sen hetkisen hinnan ja tulevan loppusumman. Mutta pysyinkö kasassa puhelun jälkeen? En.

Koda jäi siis sinne vielä ainakin yhdeksi yöksi. Hoitaja soitti vielä klo 20, että kaikki hyvin. Ruoka maistuu, vessassa ollaan käyty molemmilla tarpeillaan, mutta lähinnä poitsu on nukkunut. Perjantaiaamuna soittaisi se sama lääkäri, joka oli ottanut Kodan vastaan. Hoitaja lupasi antaa poitsulle isot rapsutukset.

Haikulle ei maistunut iltapala. Mutta ehkä vika oli myös ruuassa.

Perjantai


7.30 eläinlääkäri soitti, että urea oli laskenut melkein viitearvojen sisään (16 -> 13), mutta krea oli lähtenyt vähän nousuun, vaikkakin oli yhä viitearvojen sisällä. Koda itse oli kuitenkin kuulemma jo sen verran kypsä sairaalaelämään (rapsuja haluttiin, mutta ne eivät sitten kelvanneetkaan), että ell oli valmis päästämään poitsun kotiin. 

Tärkeää oli kuitenkin päästä jonnekin heti maanantaina kontrolliverikokeisiin ja tottakai aiemmin, jos vointi huononee. Soitin meidän alueen ainoaan ellasemaan, jossa on oma labra. Heille on yleensä aikoja n. kk päähän, mutta onneksi olivat heti mukana ja tekivät raon maanantaille. Siitä olen äärimmäisen kiitollinen.

Olimme sairaalassa vähän jälkeen klo 13. Olin ottanut kotoa mukaan tuttuja tuoksuja sisältäviä tekstiilejä, että laittaisin ne koppaan tuomaan Kodaan taas kodin tuoksuja, ettei muille kisuille kotiinpaluu sairaalatuoksuineen olisi täysi shokki.

Sairaalassa oli ruuhkaa ja saimme Kodan mukaan vasta kahden aikoihin. Poitsusta oltiin pidetty siellä hyvää huolta, mutta oma väki on oma väki. Rapsuttelin Kodaa autossa hetken ennen kuin lähdettiin ja poika oli onnensa kukkuloilla, kehräsi ja naukui. Automatka sujui kuitenkin varsin rauhallisesti, vaikka mamilla oli vaikeaa pitää kättä itsellään. Kaiken tämän jälkeen Kodan lämmin henkäys kättä vasten... vei kaiken stressin mennessään ja tilalla oli rauha.

    Kotiin!

Kotiinpaluun suhteen olin turhaan huolissani. Kisut tunsivat kaverinsa oudoista tuoksuista huolimatta. Koda juoksi heti Haikun nenään kiinni ja siitä vähän pörrättyään käytti raapimapuuta antaumuksella. 

Tätä venyttelyä oli varmasti ikävä

K.O.T.O.N.A!!



Ruoka maistui, mutta yhä on nähtävillä normaalia huonompaa ruokahalua. Juomisen suhteen kotiohjeena on, että tulee juoda paljon.

Koda onkin jatkanut hyvin juomistaan. Antibiootti on 2 krt päivässä.

Iltapäivästä tuli tekstari, ettei myöskään viljelyn toisena päivänä ollut löytynyt bakteereja virtstasta.

------------

Jospa, voi kunpa, maanantai toisi tullessaan hyviä uutisia! Onni on, että poitsun yleisvireys on kuitenkin ollut ihan koko ajan hyvä. Ja onneksi se tajusi juoda!! Jos ainut oire olisi ollut pelkkä huono ruokahalu, niin oltaisiin oltu ihan väärällä jalalla liikkeellä ja ainakin 2 pv myöhemmin, sillä meillä oli mahdollista ottaa myös perjantaille aika Kodalle tutulle eläinlääkärille.

Tulehduksen syy on täysi mysteeri. Akuutti munuaisten vajaatoiminta on itsessään aina seuraus, mutta mistä tulehdus olisi voinut tulla... Ei tietoa. Koda ei ole päässyt pesuaineiden ääreen eikä meillä ole kasveja, joten myrkytystilakaan ei ole kyseessä.

Hintahan on toissijainen, mutta näistä on silti hyvä puhua. Koskaan ei voi tietää milloin eläin sairastuu ja aina parempi, jos on pystynyt vähän valmistautumaan säästöjen kanssa, jos vakuutusta ei ole turvana. Meillä ei ole. Yhteensä tälle viikolle tuli hintaa 1 178,16 € (eläinsairaala 854,43 € + eläinlääkäriasema 323,73 €). Huomisen kontrollin hinta-arvio on 200-300 €.

Tärkeintä, että pieni saadaan kuntoon. Nyt kotona Kodalle ei ole maistunut oma ruoka, mutta onneksi Noran märkäruoka maistuu senkin edestä. Se ei ole ollut erityisen herkku sairastumista ennen. 

Koda on jatkanut hyvää juomistaan ja käy pissalla tiheämmin kuin ennen sairaalareissua, mutta pissat ovat tiheyteen nähden hyvän kokoisia. 

Huomisen tulokset pelottavat silti vähän.




sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Hiio hoi! Kodan meriseikkailut

Meillä nähtävästi tämä vuosi on "sellainen vuosi". Tiedättekö, kun monieläintaloudessa tuntuu sattumalta eläimet sairastelevan vuorollaan. Tällä kertaa huoli on ollut meidän porukan vanhimmasta nelijalkaisesta, 20-vuotiaasta leopardigekko Täpystä. Sillä alkoi mystinen painonlasku kesän alussa. Laskun pysäytyksen kanssa ollaan taisteltu kesä ja elokuussa tilanteen näyttäessä jo todella pahalta, painonlasku viimein saatiin joko lepotilaan tai kokonaan pysäytettyä. Nyt ollaan kuukausi eletty tasaisella painolla ja Täpykin on nyt paljon terveemmän näköinen, vaikka paino ei olekaan ainakaan vielä lähtenyt takaisin noususuuntaan.

Tasainen tilanne tarkoittaa kuitenkin, että nyt on taas energiaa bloggaukselle. Mitään erikoista ei ole tapahtunut kisurintamalla, mutta Koda innokkaana haluaa esitellä hienon harrastuksensa! Lempipedistä on moneksi: sillä voi myös seikkailla suuressa meressä.

"Hiio hoi! Seikkailut täältä tullaan!"

"Raku mitä nää hommaat?! Kastutaan molemmat!!"

"Yeet!"

Koda: "Yksi urhea ja yksi rannallaruikuttaja"

Hups, monet meriseikkailut johtivat simpukoitumiseen!

Haaksirikko!
Mutta Merimies ei luovuta!!

tiistai 18. elokuuta 2020

Unboxing-kuvakollaasi

Säännöllinen Zooplus-lähetys, eikös nämä ole jo nähty sen ziljoona kertaa? No, näiden ahkerien apulaisten kanssa pakettien avaamiset menevät yleensä tietyn kaavan mukaan. Tällä kertaa mukana oli vähän ekstrasäpinäkiin.

Koda: "Unboxing? Tarkoititko: noboxing. Tällä vauhdilla."

"Mami, tämä laatikko tässä!"

"Juu tutulta näyttää!"

Yksi herkkupurkki otti vähän osumaa lähetyksessä

Kuhinaa herkkupurkeilla. Kyllä nyt taas kelpaa! Kissojen sitä tietämättä, kaikki purkit ei ole kuitenkaan heille.
Ja sitten se säpinätwist: uusi lelu! Pitkästä aikaa. Koda oli heti liekeissä.

Ihan tanssittaa!

Boing!

Haikukin sai osansa leikkihetkestä

Mistä tietää lelun olevan oikein superhyvä? Norakin leikkii sillä! Ainakin tämän uutuudenviehätyksen verran. Tyttö ei oikein leluista välitä.

Koda-hylje valmiina loikkaan!

Parkour!

Noran taktiikka: söpöä saalistamista

*tähtisimmuus maksimus*

Laatikon täyttöä. Koda auttaa lisäämällä itsensä.

Tarkastaja Raku oli myös sitä mieltä, että tyhjä tila laatikossa täyttyi aivan liian hitaasti.

Kisujen mummi oli tilauksesa mukana, herkkuhetkiä tiedossa Tuiskulle ja Elmolle!

Mikä kuvassa ei kuulu joukkoon? Felini Complete, sillä se ei ole herkku. ;)

TAI Mitä eroa on Kodalla ja pakastekuivatulla tonnikalapalalla? Molemmat ovat herkkuja, mutta Kodaa ei voi syödä. ;)

Onko mamin aika vähentää kahvinjuontia? Ehkä. 

Meillä on vakiherkkuna Cosman namit niiden kilohinnan ja palakoon vuoksi, mutta viime aikoina Noralle on tullut niistä suht nopeaa huono olo ja treenitilanteissa herkkujen määrän kanssa on saanut olla tarkempi. Tilasin varalta Thrivea pitkästä aikaa, josko kyseessä on itse herkku. Yksi vaihtoehto on myös, että Nora haukkaa herkun myötä niin paljon ilmaa mukana, että niistä tulee nopsaa paha olo. Olenkin varalta vaihtanut herkunantotekniikkaa ja annan napata kämmeneltä sen sijaan, että nappaisi sormien välistä.

Unboxaukseen mennyt aika: 45 min. On se kisujen kanssa nopiaa. Ja helppoa.