sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Koda hammaslääkärissä

Mihinhän nämä viikot katoaa? Palataanpa melkein 3 viikkoa taaksepäin, sillä Koda kävi keskiviikkona 31.3. hammaslääkärissä. Olen koronan vuoksi suosinut mahdollisimman paljon lähempänä olevaa ellasemaa, mutta nyt, koska Koda on anestesian tuplariskiryhmäläinen rotunsa ja astman vuoksi, menimme poitsulle jo tutuksi tulleeseen ellasemalle läheiseen kaupunkiin 100 km päähän. Siellä on lähialueen parhaimmistoon kuuluva anestesiavalvonta.

Poitsu pääsi taas pitkälle ajomatkalle, mutta totutusti se meni ilman ongelmia. Olimme perillä puoli tuntia etuajassa ja sen ajan odottelimme autossa, poitsun kehrätessä taukoamatta.

Silti koppapakko, mälsää!

Kodan eläinlääkärillä oli toinen hammaspotilas meitä ennen ja se olikin haastavampi tapaus; meidän aika viivästyi jopa 1,5 tunnilla! Onneksi meillä ei ollut kiireitä. Saimme hengata tutkimushuoneessa ja meille ihmisille (Kodan mummi oli mukana) tarjottiin kahvia ja porkkanakakkua. Aika meni rattoisasti poristen ja Koda tutki huonetta ja nautti huomiosta.

"Mamiii, täällä! Huomaa!!"

Mummin rapsut 10/10

Lattia, täältä tullaan!


Kodan hammashuollossa anestesia oli mennyt täysin ongelmitta. Yläleuasta molempien puolien P4-hampaista oltiin tehty ikenen liikakasvuhavainto ja liiallista kudosta oltiin poistettu. Yläleuan vasemmalta puolen P3- ja P2 -hampaissa oli hampaan pinnalla sijaitsevaa syöpymää ja nämä hampaat oltiin poistettu kruunultaan ja pinnallisimmalta juurenosaltaan. Ko. hampaiden tilanne ei ollut vielä erityisen paha, mutta olivat kuitenkin poistoa vaativia. Muut hampaat olivat hyvässä kunnossa.

Poitsu oli jo yllättävän virkeänä kun tulimme häntä hakemaan. Ruokaakin oli saanut. Kotiinpäästyämme ei olisi uskonut, että mitään nukutusta tai käyntiä olisi ollutkaan. Koordinaatio oli kohdillaan, ei pissivahinkoja. Ainoastaan katse paljasti. Ruokakin maistui ja vesikuppi oli kaveri. 

Vähän seisova katse

Seuraavana päivänä piti ihan muistutella itseä, että Kodalla on tuoreet tikit suussa. Koda sai seuraavat 2 viikkoa lihat pilkottuna pehmeä ruoka -suosituksen mukaisesti,

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Haiku 10 v!!!!

Tässä kuussa on Haikun, ihka ensimmäisen kissani, 10 v-synttärit!! Tytön tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa. 

Haiku tuli minulle n. puolivuotiaana kodinvaihtajana, tyttö haettiin 100 km päässä sijaitsevalta paikkakunnalta. Etsin luonteeltaan aktiivista kissaa harrastuskaveriksi ja Haikun myynti-ilmoituksessa mainittu luonnekuvaus kuulosti juuri unelmalta. Tytön kuvan saatuani olin aivan myyty. Haiku etsi uutta kotia, koska oli liian aktiivinen perheen toisen kissan makuun ja kisu oli jo stressaantunut Haikun jatkuvista leikkihaluista.

Haiku on yhä samanluonteinen kuin pentuna: superfiksu, superpuhelias ja superleikkisä. Hellyydenkipeä ja oman arvonsa tunteva. Tyttö nauttii aivopähkinöistä, kun saa aivoilleen ja aisteilleen tekemistä. Nenätehtävissä Haiku on omiaan ja myös temppujen opettelu on todella mieluista puuhaa. Haiku ei kuitenkaan arvosta toisten tunkeilua yhteisissä temppuiluhetkissä ja jää sen vuoksi taka-alalle, ollen kuitenkin treeneissä täysillä mukana. Haiku seuraa tarkkaavaisena ja on onnellinen kun hänelle heitetään aina välillä herkku saalistettavaksi. Syrjässäpysymisen vuoksi uusien temppujen opettelussa on ollut pitkää paussia, tällä hetkellä treenataan Haikun kanssa ympyrä-temppua.

Haikun kanssa ollaan myös työstetty pitkää projektia tytön meilletulosta asti: tytöllä on ollut hyvin voimakas sylistätippumisen pelko. Tästä johtuen Haiku on inhonnut sylissäoloa, oli kyseessä sitten istuva syli tai kannettavana oleminen. Tätä ollaan työstetty Haikun ehdoilla aina välillä, enkä ole tainnut montaa kertaa tästä kertoa blogin puolella. 

Meni vuosia, ennen kuin Haiku alkoi tulla istuvaan syliin, mutta silloinkin vain kun välissä oli viltti. Pienikin liikahdus sai tytön ampaisemaan sylistä pois, ei väliä miten syvässä unessa oltiin. Kantamisissa Haiku vaati jokaisen jalkapohjan olemista tukevalla alustalla. Tällöinkin tyttö pysyi jännittyneenä, valmistautuen ottamaan itsensä vastaan, jos putoaa.

Meni vielä lisää vuosia, ennen kuin Haiku oppi rentoutumaan ja luottamaan ilmassaolon aikana niin paljon, että pysyi rentona, vaikka jaloista ainoastaan etutassut olivat tuettuna, ja muuten tukeminen kohdentui vartaloon.

Olen pitkään koittanut työstää sitä, että Haiku oppisi rentoutumaan niin paljon, että pystyisi myös nauttimaan ollessaan kannettavana. Pikkuhiljaa saatiin tilanne siihen, ettei kehräys loppunut heti kun tytön nosti kannettavaksi.

Ajattelin, ettei tuon paremmaksi päästäisi ja se olisi ollut täysin ok. Nämä ovat vain pieniä bonuksia arjessa, Haiku nauttii täysin rinnoin kun saa olla vieressä rapsutettavana.

Viime alkutalvesta onnistui kuitenkin kuin ihmeen kaupalla tapahtua läpimurtoja. Haiku alkoi kannettavana ollessaan puskemaan takaisin kun sen otsaa pusutteli! Ja siitä päästiin vielä niinkin eteenpäin, että Haiku avautui niin paljon, että alkoi jopa kehräämään näissä tilanteissa! Tätä päivää en uskonut näkeväni.

Enkä myöskään sitä, että myös tuolloin alkutalvesta sain tytön houkuteltua syliini ilman välissäolevaa vilttiä, ja tästä alkoi luottamusharjoitukset sylissäolon suhteen. Pikkuhiljaa Haiku alkoi oppia, ettei sylissä tapahdu mitään pahaa ja että se voi luottaa siihen, ettei se pääse tippumaan sylistä. Tyttö alkoi nauttia näistä hetkistä, niinkin paljon, että päivittäiset sylirapsutukset tulivat rutiiniksi tytön omasta aloitteesta. Mutta vain istuessani tietokoneen äärellä. Tässä rutiinissa ollaan yhä, eikä enää liikuskelutkaan saa tyttöä ampaisemaan pois sylistä. Syliin ei kuitenkaan tulla vielä makaamaan.

Olen niin kovin ylpeä ja onnellinen tytöstä, miten hurjan paljon ollaan päästy eteenpäin vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. ♥ Hurjanpaljon onnea rakkaalle Haikulle!! ♥



Herkkuhetki

Söpöliini

Kuninkaallinen, mutta ilman kruunua

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Vihreämpi ruoho, makoisampi maksa

Kerran viikossa on maksapäivä. Se on Kodan lemppari ja Haikun inhokki. Raku ei saa kun se syö reippaasti A-vitamiinia sisältävää monivitamiinilisää. Nora ei saa, koska sillä on ihan omat ruuat. Koda ja Haiku saavat siis jakaa aterian keskenään. 

Siinä missä Koda imaisee oman ruokansa melkeinpä kehräten, Haiku on tarkka millaisena ateria hänelle tarjotaan. Vuosien ajan Haiku kelpuutti yhdistelmän jauhettu maksa-broilerinjauheliha-lohiöljy(-lisät), mutta nyt muutaman kuukauden sisään sekin on alkanut tökkiä. Vuosien varrella ollaan kokeiltu monia eri kikkoja ja väännetty kättä millaisessa muodossa rouva soisi maksan päätyvän masuunsa asti, joten tällä kertaa olen antanut periksi ja päästänyt meidät molemmat helpolla: Haiku saa omaan ruokaansa lisäksi hieman Noran tonnikalamärkäruokaa. Sitä riittää ihan pieni määrä ja sitten ruoka on taas hyvää.

Siltikään ruoka ei saa Haikua anehtimaan asti, mutta ruoka silti syödään ihan kohtuu nopeudella. Joskus Haiku syö lautasen tyhjäksi, mutta usein jättää vähän yli-innokkaalle Kodallekin, joka on syönyt oman ruokansa jo aikoja sitten ja odottelee sallitun välimatkan rajoilla milloin Haiku ymmärtäisi siirtyä pois ja päästää poitsu imuroimaan loput.

Eräs päivä olinkin tainnut laittaa Kodalle vähän tuhdimman annoksen, sillä poitsu ei jaksanut syödä ihan kaikkea. Tämä oli myös niitä päiviä, kun Haiku oli sitä mieltä, että tonnikalatuoksuton maksanpala on hyi yök (mamin oma vika kun ei levittänyt tuoksua tarpeeksi hyvin).

Niinpä Haiku jätti syömättä tonnikalatuoksuttomat hyi yök maksapalat ja siirtyi katsomaan olisiko Kodan jämät parempia. Sieltä löytyi sitä tismalleen samaa tonnikalatuoksutonta maksaa, mutta hei, se on jonkun muun ruokaa; nam nam!

Raku koittaa ymmärtää logiikkaa


perjantai 5. maaliskuuta 2021

Jotain mamille, jotain kisuille

Kirjahyllymme, joka on myös osa kissojen seikkailurataa, kaipasi uutta ilmettä joukkoonsa. Viime jouluna saamamme kettulelu on tuonut mahtavasti piristystä asuttamaansa hyllyyn ja osaltaan sen inspiroimana sain idean omistaa yhden lyhyen hyllyn kokonaan figuureille ja patsaille, mutta tällä kertaa hahmoista, jotka ovat erityisen lähellä sydäntäni. Lähinnä peleistä. 

Meille valikoitui 4 uutta asukasta.

Bonuksena jättilaatikko kisuille!

Patsas on aikas iso

Kaikki hyötykäyttöön, pakkausmateriaalista tuli erikiva pesä

Seuraava! Tämä on Assassin's Creed Origins Gods Edition, jossa on patsaan lisäksi paljon muutakin oheistuotetta. Ja toki itse peli

Tämä laatikko > eka laatikko

Kissuja

Pakkauksesta saatiin ihan 10/10 -peti!

Parasta

Loput tulivatkin sen verran pienissä pakkauksissa, ettei niistä ollut iloa kisuille.

Steeeeeeve!

Pakkauksen sisältö on yllätys

Spyro 2:n pääpahis Ripto

Rakastan miten paljon eloa nämä ovat tuoneet kirjahyllyyn. Etenkin patsaat ovat todella näyttävät, toimivat myös hyvin figuurien kanssa. Vaikka nyt yhdessä vähän crossoveria tuleekin, toimii nykyinen asetelma paljon paremmin kuin erotettuna, ja ainakin itse olen todella tyytyväinen ilmeeseen.



Spyro oli ehdoton mukaan, sillä tästä hurmaavasta pienestä lohikäärmeestä peliharrastukseni on aikoinaan alkanut. Spyro 2 oli ensimmäisiä pelejäni. Se ja Spyro 3 ovat yhäkin todella rakkaita. Patsaan lisäksi halusin ostaa yllätysminifiguurin, johon törmäsin Steve Irwin -figuuria etsiessä.


Steve Irwin tunnetaan parhaiten televisiosarjastaan Krokotiilimies. Steve oli australialainen eläinasiantuntija ja luonnonsuojelija, joka suhtautui eläimiin äärimmäisellä innokkuudella ja rakkaudella ja jonka innokkuuteen oli todella helppo lähteä mukaan. Hänestä muodostui jo eläessään legenda sekä osa luonnonsuojelun kasvoja. Hän oli myös eläintarhan johtaja. Steve menehtyi sarjansa kuvauksissa rauskun pistokseen vuonna 2006. Hänen perheensä on jatkanut Steven legendaa luonnonsuojelussa sekä eläintarhan pidossa.

EMP:llä oli jokin aika sitten Steve Irwin -viikko, johon sisältyi Steve Irwin - Funko Popeja rajoitetun määrän. Ne menivät hetkessä enkä ehtinyt ajoissa tilata omaani. En ollut aiemmin erityisen kiinnostunut figuureista, mutta Steven olisin ottanut ilomielin hyllyyni ja asia jäi kaivertamaan.Tuolloin en löytänyt Suomesta muualtakaan tilattuna Steve-Funkoja, mutta nyt kun kokeilin uudestaan, niin onnistuin löytämään CDONista. Stevestä on olemassa käärme-, kilpikonna- ja krokotiiliversiot. Kaikki ovat upeita, mutta valinnaksi päätyi krokotiili.


Halusin mukaan myös jotain Assassin's Creed -pelisarjasta. Vertaillessani eri vaihtoehtoja törmäsin AC Originsin patsaaseen, joka sopii kuin nakutettu meidän hyllyyn: päähenkilö Bayek leijonapäisen Sekhmet-jumalan pään päällä! Origins sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja jumalat on siinä vahvasti läsnä. Origins on suosikkini AC-peleistä, joten tämän täydellisempää meille ei löytyisikään. Onneksi patsaan sisältävä paketti sattui olemaan Huuto.netissä juuri myynnissä. Pakettiversio on sen verran vanha, että se on käytännössä joka paikasta loppu.

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Little&Bigger aktivointimatto 2.0

Olen aivan rakastanut Little&Biggerin aktivointimattoihin. Ei pelkästään, että ne ovat todella hauskaa nenätyöskentelyä, niitä on nykyään useassa silmiähivelevässä värissä. Meillä on 2 samaa väriä olevaa, mutta ne on hankittu silloin kun värejä ei ollut vielä kuin 1-2, sittemmin on ollut keltaista sesonkiväriä ym. Ja! Uutuutena aktivointimatto 2.0 aka Puuhamatto aka Puzzle!

Ihastelin mattoa jo joulun alla, mutta koska meillä on jo 2 mattoa, en ostanut. Mutta siinä se on hyllyssään aina houkutellut joka kerta kun olen asioinut paikallisessa Mustin ja Mirrin myymälässä. Se on sijoitettuna niin, että käytännössä se on ensimmäisiä asioita mitä huomaa myymälään saapuessa. Ja on se niin nätti!

Tässä eräs kerta taas jälleen mattoa huokaillessani muistin, että nelijalkaiset olivat saaneet isomummoltaan ja -papaltaan rahaa joululahjaksi ja minun tehtäväni oli hankkia sillä jotain kivaa. Se raha riittäisi erinomaisesti mattoon ja jäisi vielä liskoillekin. Olimme juuri toipumassa Haiku-episodista, joten lahja tähän väliin olisi tosi kiva piristys meille kaikille. Niinpä yksi matoista muutti meille. 

Tänään viimein testattiin.

Tässä matossa on enemmän haastetta kuin 1.0:ssa, joka ei ole muuta kuin hapsuosaa.

Rakastan väriä ja tekstuuria. Pehmeää!

Tuleekohan kisut hoksaaman uusien piilojen ideaa. Taskut ovat aika tiukkoja!

Me nenäillään näiden kanssan hassun harvoin, mutta hyvin nenu vei heti oikeisiin herkkukohtiin!

Tilaa riittää kaikille. Nora ei kuitenkaan tullut kilpailemaan.

Tuuh nuuh!

Nopeat syö hitaidenkin herkut!

Siinä missä pojat hakivat herkkuja nenä edellä alusta loppuun, herkun saamiseksi Haiku hyödynsi paljon tassujaan.

Raku nappasi helpoimmat.

"Ahkeroikaa te tyhmelit, täällä on herkkubuffa, ei tarvi kun napata!"

Kuinka monta tuonne nurkkaan päätyi..?!

Monta. t. Haiku

Sukeltaja-Raku

Haiku hoksasi ensimmäisenä taskupiilot.

Työskentely veti puoleensa yleisöä.

Raku: "Hetkinen... vieläkö siellä on?!"


"Tulkaa herkut!"

"Täälläkin!"


*kaivin kaivin*

Tämä matto oli selvästi haasteellisempi kuin 1.0 ja monikissatalouksien kannalta tosi hyvän kokoinen! Todella kiva lisä aktivointimattosarjaan, tosin taskupiiloissa materiaali (fleece) on vähän hankala pakastekuivatuille herkuille. Käydessäni mattoa läpi kisujen lopetettua, moni taskupiilon herkku oli tiukahkosti juuttunut katon kankaaseen, mikä tekee niistä todella vaikeita irrottaa tassutuntumalla. 

Kaikkia herkkuja kisut eivät löytäneet, osittain tuon juuttumisen vuoksi, osittain eivät vain paikantaneet. 

Matto tarjosi kuitenkin tosi hauskaa tekemistä ja on monipuolinen, joten saa meiltä ison suosituksen!

torstai 18. helmikuuta 2021

Kasvainepäily

Sellaiset viikot. 

Varoitus: Jos otsikon aihe ja sen läpikäynti aiheuttaa ahdistusta, suosittelen hyppäämään jutun loppuun, kahdesta viimeisestä otsikosta selviää tiivistetysti meidän tilanne. Tämän kirjoittaminen ja viikkojen muistelu ei ollut helppo tehtävä, mutta minulle itselleni on aina iso apu kaikki asiatieto ja kokemukset, joten haluan tämän jakaa.

Haikkeli, huhtikuussa 10 v

Perjantaina 15.1. Haikun käydessä hammashuollossa, eläinlääkäri teki syöpyneen yläkulmahampaan kohdalta epäilyn kasvainmuutoksesta; alueella oli voimakasta turvotusta ja röntgenissä näkyi luun harvenemista syöpymäalueella. Alueesta otettiin koepalat ja sovittiin, että ne lähetetään patologille tutkittavaksi.

En ollut huolissani epäilystä, vaisto sanoi kyseessä olevan väärinkäsitys. Haikulla on normaalistikin isot ikenet. Luun harveneminen sen sijaan oli huomattavasti enemmän huolestuttava asia enkä ymmärrä miten tilanteen pahuus oli noin voinut mennä minulta ohi. Haiku on ollut liian hyvä piilottamaan kipunsa: sillä ei ole ollut kipukäytöstä mikä olisi kielinyt tilanteen vakavuudesta. Lihanpalatkin oltiin syöty ongelmitta. Eläinlääkäri ei kuitenkaan kommentoinut röntgenlöydöstä enempää ja minäkin päätin jättää kysymyksen kontrollikäynnille.

Poistetut hampaat ja antibioottikuuri tekivät nopeasti taikansa; punoitus häipyi. Sen myötä heräsi jättimäinen epäilymörkö. Haikulla oli tosiaan iso patti poistetun kulmahampaan kohdalla, apua! Oliko se ollut aina vai tullut vasta? Toisen yläkulmahampaan ien ei näyttänyt yhtä isolta. Alkoi maaninen suun tarkkailu patologin tuloksia odotellessa. Aloin pelätä huonoja uutisia.


Suu muutama päivä hampaanpoiston jälkeen. Näyttää normaalilta, mutta...

Patti

Patologin tulokset saatiinkin onneksi nopeasti; jo keskiviikkona 20. päivä eläinlääkäri soitti tuloksista ja ne olivat musertavat. Näytteessä näkyi krooninen märkäinen tulehdus ja vahva epäily levyepiteelikarsinoomasta, mutta näyte ei ollut riittänyt varmaan kasvaintulokseen. Jos kyseessä on kasvain, ennuste on huono. Puhuttiin mahdollisista uusista koepaloista tuloksen varmistamiseksi, mutta tästä puhuttaisiin enemmän sitten kontrollikäynnillä. Eläinlääkäri lähetti patologin lausunnon sähköpostiini.

Minun tyylini kohdata ongelma on etsiä siitä niin paljon tietoa kuin mahdollista. Niinpä aloin tutkimaan tätä mahdollista kasvainta ja onko sen kanssa mitään tehtävissä. Sukelletaan pikaisesti aiheeseen. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin kirjoittanut asiaosan aktiivisen tutkinnan ja spekuloinnin yhteydessä. Näin jälkikäteen aiheeseen oli vaikea palata.

-------------------------------------

Levyepiteelikarsinooma lyhyesti


Levyepiteelikarsinooma on kissojen yleisin suukasvain, mutta jostain syystä siitä löytyy asiatietoa Suomeksi vain yhden hyvin lyhyen kuvailun verran. Englanniksi taasen löytyy todella kattavasti tietoa tutkimuksia myöten. Kasvain on englanninkieliseltä lyhenteeltään SCC, suun kasvaimesta käytetään myös omaa nimikettään: FOSCC eli feline oral squamous cell carcinoma. Minusta suomalainen nimike on melkoinen sanahirviö, joten käytän helppouden vuoksi jatkossa SCC-nimikettä.

SCC on paikallinen kasvain, joka saa alkunsa normaaleista levyepiteelisoluista eikä leviä esiintymisalueeltaan herkästi muualle kehoon (1). Mutta se on todella uusiutumisherkkä sekä invasoiva (yleensä levittäytyy luuhun asti), mikä tekee siitä aggressiivisen. SCC:tä esiintyy lähinnä pään alueella: suussa, korvissa, ohimolla/silmäkulmassa ja nenänpäässä, mutta sitä voi esiintyä muuallakin, kuten varpaissa (1).

Jos FOSCC todetaan jo varhaisessa vaiheessa, selviytymisennuste on huomattavasti parempi, mutta kasvain tyypillisimmin todetaan siinä vaiheessa kun se on jo ehtinyt kasvaa pahanlaatuiseksi, sillä näkyvä osa kasvainta on yleensä vain pieni osa kokonaisuutta (2).


Herkkutahnaa, Haikun yksinoikeudella


Tyypillisimmin FOSCC todetaan yllättävänä löydöksenä eläinlääkärin vastaanotolla, sillä kasvaimen oireet ovat paljolti samat kuin esimerkiksi hammassyöpymässä: suun paha haju, syömättömyys, verinen kuola ja/tai kuolaaminen (3). Anestesiassa eläinlääkäri näkee kissan suuhun kokonaisvaltaisesti, mikä on hankalaa hereillä ollessa.

Tyypillinen sairastumisikä on 11-12 vuotta, mutta kasvain voi kehittyä minkäikäisenä vain.

Kasvain todetaan parhaiten koepalalla eli kirurgisesti poistetulla kudosnäytteellä, mikä lähetetään patologille tutkittavaksi. Myös suppeampaa ohutneulanäytettä voidaan käyttää. Joskus SCC näkyy veriarvoissa hyperkalsemiana (kohonnut kalsium). Leviämislaajuuden selvittämiseen käytetään apuna röntgeniä, ultraa ja tietokonekerroskuvausta (CT).

Suun alueen hoitokeinoina on kasvainalueen leikkaus (mitä käytetään yleensä paikallisissa kasvaimissa ensisijaisena hoitona) tai sädehoito. Luuhun asti invasoivan luonteen vuoksi ikenessä olevan kasvaimen leikkaus vaatii myös osan leuan poistoa, mikä on kissoille kallonmuodosta johtuen todella haasteellinen myös elämänlaadun kannalta.

Leuanpoistosta on tehty tutkimus 42 kissan otannalla, joista 21 oli SCC-kissoja (4). Jopa 78 % kissoista oli pitkäaikaisia sivuvaikutuksia, kuten vaikeuksia niellä, runsas kuolaaminen ja ruokahaluttomuus. Lyhytaikaisesti 41 % kissoista joutui käyttämään ruokintaletkua syömiseen, 12 % kissoista ei saanut syömiskykyään lainkaan takaisin. Minusta erittäin huolestuttavaa oli, että suurin osa omistajista oli kuitenkin tyytyväisiä leikkaustulokseen ja olisivat valmiita ryhtymään siihen uudestaankin. SCC-kissojen mediaani selvityminen oli leikkauksestakin huolimatta vain 217 päivää. Myös toisten tutkimusten mukaan selviytymisaika on ollut vain 1-10 kuukautta pelkän leikkauksen avulla. Leikkauspoistoa hankaloittaa myös mahdolliset etäpesäkkeet. Jotta leikkauspoistosta olisi hyötyä, kasvain tulee poistaa kokonaan.

Sädehoito toimii kasvaimeen, mutta hoitojen loputtua kasvain yleensä uusiutuu muutamassa kuukaudessa. Sädehoitoa ei ole Suomessa saatavillakaan.

Ylipäätään selviytymisaika FOSCC-kissoilla on lyhyt. Eräässä tutkimuksessa seurattiin 54 FOSCC-kissan selviytymistä. Mediaani oli 44 päivää, vain 9,5 % kissoista eli vuoden (5).

-------------------------------------------------------

Eläinlääkäri oli maininnut sairaan leukaosan kirurgisen poiston yhtenä mahdollisuutena, jos kasvain todetaan, mutta näitä lähteitä lukiessani oli selvää, että se on a. turhaa ja b. elämänlaatua alentevaa eli ei missään nimessä vaihtoehto. Ainoa vaihtoehto olisi eutanasia, mutta sekään ei ole täysin yksiselitteinen aihe. Haiku on äärimmäisen hyvä peittämään oireensa, voimakas märkäinen tulehdus oli oireillut vain suun pahana hajuna ja punoituksena. Ruokahalu oli senkin kanssa erinomainen, lihanpalat pureskeltiin, leikkihalu ja keskittyminen oli ennallaan, ei muutosta käytökseen toisia kissoja kohtaan. Ei näkyvää veristä kuolaa tai ylipäätään lisääntynyttä kuolaamista. Suuhun sai koskea. Miten siis arvioida toisen kipu ja milloin päästää irti?



Selvää oli kuitenkin, että Haiku ei saa kärsiä. Varauduin mahdollisuuteen, ettei Haiku tule enää takaisin kontrollikäynniltä. Kontrolli meni työkuvioiden vuoksi pitkälle: patologin lausunnon saapumisesta vasta 3 viikon päästä päästäisiin käymään läpi tilannetta tarkemmin kontrollissa. Toisaalta, ajattelin, onpahan enemmän aikaa Haikun kanssa, vaikka tiedossa onkin kipeää epätietoisuutta.

Viikot menivät samaa kaavaa noudattaen: murehtimista, surua, päivittäin teorian tutkimista, kasvainkuvien katselemista, vertaamista, juupas kasvain – eipäs kasvain -sisäistä väittelyä. Toisinaan näin alueella selkeän kasvaimen, toisinaan selkeän normaalin ison ikenen. Haikulle oltiin jatkettu antibioottia, ellin luota saatu ilmeisesti tavallinen antibiootti vaihtui kuitenkin 10 pv kuurinsa jälkeen sellaiseen, mikä tehoaa tehokkaasti myös luutulehdukseen. Tätä Haikun piti syödä kontrolliin asti. Lepsuilin, ja annoin Haikulle paljon märkäruokaa. Siihen sai hyvin sekoitettua antibiootit, se oli tikkihaavojen paranemiselle tärkeää pehmeää ruokaa ja erityisesti: se oli spesiaaliherkku.


Leikin hurmaa!

Isoiten minua ihmetytti miten Haikun epäilty kasvainalue poikkesi niin suuresti internetin FOSCC-kuvista. Haikun suu oli erilainen väriltään, pinnaltaan ja vaikutti olevan massaltaankin. Mutta kasvaimiahan on keskenäänkin erilaisia ja patologin löydös antoi vahvan epäilyn. Vain yhden kuvan löysin, mikä osui aika lähelle.

Haikun yleiskuntokin oli koko ajan erinomainen, kuten ruokahalukin. Haiku leikki minun, toisten kissojen kanssa ja myös yksinään. Tuli hakemaan huomiota. Ei selkeää pahoinvointia.

Lopulta, viikkoa ennen kontrollia, päädyin lopulta näkemykseen, että kyseessä oli ollut väärä hälytys. Poistetun hampaan ien oli saanut ajan (ja antibiootin?) kuluessa terveen värin valkoisuuden sijaan ja näytti olevan yhtäläinen vastapuolen kanssa. Olin ottanut haukottelukuvia ja verratessani niitä vuoden takaisiin kuviin, samanlaiset isot ikenet oli niissäkin nähtävillä. Etsin netistä hampaattomien kissojen suukuvia ja osalla oli nähtävillä samanlaiset pallerot kulmahampaiden kohdalla.

Patologi oli ohjeistanut löydön epävarmuuden vuoksi vertaamaan näytetuloksia kliinisiin oireisiin. Minusta kaikki kliiniset oireet viittasivat siihen, ettei kasvainta ole. Pattikaan ei ollut kasvanut näiden viikkojen aikana ja tosiaan samanlaiset ne olivat olleet jo vuosi sitten. Kuulostaisi erikoiselta aggressiiviselta kasvaimelta.

Mutta eihän ne näytteestä saadut epäilyt tyhjästäkään synny? Viitteitä oli, solumuutoksia. Aloin selvittämään voiko näyte olla väärässä. Ihmispuolelta löysin lähteen, jonka mukaan arviolta jopa 1-2 % näytteistä voi olla vääriä positiivisia tai vääriä negatiivisia. Väärään positiiviseen voi olla syynä esimerkiksi se, että vioittunut alue imitoi kasvainta (6). Samantyylisen maininnan löysin myös yhdestä käyttämästäni lähteestä sittemmin tätä tekstiä kirjoittaessani: voimakas tulehdus voi saada aikaan epiteelin erilaistumishäiriön, mikä saa normaalin solun jäljittelemään kasvainmuutosta (4).

Jos näyte otetaan oikeaoppisesti, patologi saa siitä todella kattavasti tietoa kasvaimen vakavuusaste ja ennuste mukaanlukien. Selkeästi siis Haikun näyte ei ollut riittävä, vaikka se oltiinkin otettu 3 eri kohtaa.

Mahdollisen ns. virhetuloksen myötä oloni keveni selkeästi. Otin vielä varalta kuvia suusta, mutta en jaksanut olla enää huolissani, vaikka edelleen piti pysyä varpaillaan huonojen uutisten varalta. Olisi ihan mahdotonta tuudittautua hyviin uutisiin ja romauttaa maailma uudestaan kun ne olisivatkin huonoja.

Viikonloppu ennen kontrollikäynti (kontrolli ma 8.2.) olin taas aivan hermona. Tuleeko Haiku enää kotiin, mitä jos uutiset on huonoja? Lähetin eläinlääkärille paranemisprosessin aikana ottamani kuvat sekä vuodentakaisen vertailuksi.


Kontrollikäynti 8.2.

Otin töistä vapaata tätä käyntiä varten. Toivoin kuitenkin hyviä uutisia. Tämä melkein romautettiin heti alkuunsa kun eläinlääkäri saapui huoneeseen ja totesi, etteivät kuvat näyttäneet hyviltä. Minusta ne näyttivät.

Eläinlääkäri tutki suun ja käytiin läpi Haikun paranemista ja vähän mitä tehdä, jos kasvain todetaan. Päätettiin, ettei uutta koepalaa oteta, sillä sitä pitäisi ottaa luusta asti ja toimenpide olisi tosi rankka tikkien hyvä umpeutuminen ja Haikun yleiskunto huomioonottaen. Eikä näytteestä olisi hyötyäkään, jos en aio hoitaa (ts. leikkauttaa) kasvainta, mitä en aio. Haikun yleiskunto on nyt niin hyvä (normaali), että jatko mennään Haikun kuntoa mukaillen.

Mikä oli minua jäänyt vielä vaivaamaan oli se röntgenlöydös luun harvenemisesta, mutta tämä näyttikin olevan asia, mistä ei tarvinut huolehtia enää tässä vaiheessa. Olin luullut harvenemisen olevan laajalta alueelta, mutta se olikin osa poistettua hammasta. Suussa on siis yhä vahvat normaalit leuat.


Sano aaaAAA! (3 viikkoa hampaanpoistosta)


Loppusanat

En enää jaksa uskoa ollenkaan, että kyseessä olisi kasvain. Mutta edelleen pienesti varovaisesti sitä pitää pitää mahdollisena. Uskon, että jos tulevina viikkoina ei ilmene muutoksia niin suussa kuin Haikun kunnossakaan, ei ole kasvaintakaan., aggressiivisesta puhumattakaan. Se yksi suuhun jäänyt pinnaltaan syöpynyt hammas tulee vielä poistaa ennen kesää, joten siinä tulee tehtyä vielä yksi ellkontrollikin. 8.2. kontrollikäynnillä uudeksi selitysmahdollisuudeksi Haikun kulmahammasikeneen oli BBE-muutos eli buccal bone expansion. Tämä kuulostaisi paljon todennäköisemmältä.



Haiku on edelleen oma puhelias, hellyydenkipeä ja leikkisä itsensä. Palattiin normaaliruokinnalle ja lihanpaloja pureskellaan nyt antaumuksella toisella poskella, jossa on vielä kaikki hampaat tallella.

Olen tämän viikon töistä lomalla. On tullut tarpeeseen.


Lähteet


1. Debbie Stoewen DVM, MSW, RSW, PhD; Christopher Pinard, DVM: Squamous Cell Carcinomas in Cats

2. Davies Veterinary Specialists: Feline Oral Squamous Cell Carcinoma Fact Sheet

3. VNC State Veterinary Hospital: Feline Oral Squamous Cell Carcinoma

4. Today's Veterinary Practice: A Review of Feline Oral Squamous Cell Carcinoma

5. A M Hayes 1, V J Adams, T J Scase, S Murphy, 2007: Survival of 54 cats with oral squamous cell carcinoma in United Kingdom general practice

6. Charles LeVea, MD, PhD, Professor and Chair of the Department of Pathology and Laboratory Medicine: Can a Cancer Biopsy Result Be Wrong?