maanantai 14. tammikuuta 2019

Oma mökki, oma rauha

Meillä joulun alla vietetyistä pikkujouluista seurasi iloa kisuillekin (runsaiden rapsujen lisäksi) kun yhden lahjan laatikosta sai aseteltua näppärän mökkipedin. Olin jo ajatellut meidän lattiatilan olevan täynnä näiden osalta, mutta niin vain mökki löysi paikkansa olohuoneesta ja etenkin Raku, mutta myös Haiku, on hyödyntänyt mökin rauhaa aktiivisesti.

Ei oman mökin voittanutta

Sinne ei pikkuveljet tule häiritsemään

Ja tilaa on juuri sopivasti

Ja bonuksena

Leikkikenttä on heti etupihalla!

perjantai 4. tammikuuta 2019

Iso pikkupoika

Eloisa, puhelias ja huonojarruinen kettuorava Koda on kasvanut hurjaa vauhtia. Niinkin hurjaa, että Koda saavutti 4 kg painon jo nyt 7 kk ikäisenä! Rakusta löysin tiedon, että jellona oli 4,1 kg 9 kk ikäisenä.


Kodan kasvu on ollut tasainen (n. 100 g/vk), kokien ainoastaan parin viikon ajan notkahduksen joulukuussa kun Koda päätti, ettei enää halua syödä aamupalaksi 100 g edestä broilerinsydäntä ja napsi lautaselta vain 40-60 g jättäen jäljellejääneet sydämet syömättä myös päivän myöhemmillä aterioilla. Ajattelin poitsun laskeneen itsekseen tarvitsemaansa ruokamäärää enkä tarjonnut tilalta maittavampaa ruokaa mikä johti siihen, että poitsu alkoi laihtua. Tämä korjattiin pikaisesti. Ruokaa kuluu yhä ainakin 200 g/pv, kuten nuorempanakin.

"Leikitään!"

Innokas koiranpentu!

"Hop!"

"Tänne se!"


Välillä Kodaa katsoessa on vaikea muistaa, ettei poitsu ole jo vuoden ikäinen. Hän on ollut meillä nyt 4 kuukautta!


Söpö nenu


Tässä kuvassa vertailuna Koda 3 kk ja 7 kk:


Tätä tahtia poitsusta tulee melkoinen jättiläinen!

tiistai 1. tammikuuta 2019

Herkutellen uuteen vuoteen

Ja Kodan ensimmäinen hiiri!

Vuosi 2018 hurahti ohitse nopsaan, kuten edeltäjänsäkin. Viime vuosi oli minulle erittäin hyvä kissavuosi näyttelyineen, uusine kavereineen ja eritoten somppu-unelman toteutumisena. Kissojen näkökulmasta vuosi päättyi kivasti, koska olen viettänyt joulukuun alusta asti laatuaikaa kissujen kanssa kotona. Kuinka kauan vielä - siihen en osaa minäkään vastata, mutta toivottavasti en kovin pitkään, koska töi-hommelit on ihmisille varsin oleellisia asioita, niin mielellään kuin sitä kissujen kanssa kotona olisikin.

Viime vuonna jätin kesken perinteisiini kuuluneen ostokulujen kirjaamisen, johon kuuluu myös kissojen ruokakulujen seuraaminen. Ostokulujen kirjaus on näppärä tapa hillitä heräteostoksia ja myös antaa näyttöä sekä hallintaa mistä voi karsia, jos jostain syystä joskus rahatilanteessa tulee tiukempi hetki. Ehkä aloitan kirjanpidon taas, koska rahatilanne tiukkenee työttömänä huomattavasti.

Eläinlääkärikulujen suhteen viime vuosi oli tähänastisista suurin: 1181,40 € meni eläinlääkäriasemille, josta 150 € oli Kodan perusterveydenhuollolliset menot (3. rokotus ja leikkaus) ja n. 760 € Rakun FORL-kuluja röngteneineen, hampaidenpoistoineen ja -putsauksineen. Loput on tyttöjen hammasputsauskuluja.

Halusin aloittaa alkaneen vuoden mahdollisimman hyvin ja täten aaton kahden herkkuhetken lisäksi kisut saivat iltapalaksi (/yöpalaksi, koska elettiin jo tätä päivää) lempiruokiaan ilman lisäravinteita "haittaamassa makua". Haiku sai harvinaista herkkuaan eli märkäruokaa (Kodalle syyskuussa ostettu matkaruoka), Raku suosikkiaan broilerin paistisuikaletta, Nora piiiitkästä aikaa hiiren ja Kodakin pääsi maistamaan ensimmäistä hiirtään - poikaskoossa. Hiiret ostin jo ennen Kodan tuloa, mutta en ole saanut kunnollista tilaisuutta (saati muistamista) testaukselle aiemmin.

Haikulle ja Rakulle nannaa, Koda kovasti haluaisi Rakun nannan mielellään hetinyt

Noran nanna ja Kodalle maistiaisia ennen varsinaista ruokaa (sama kuin Rakulle + broilerin paistileike)

"Nää tuoksuu tosi hyviltä, mums!"

"Älkääkä yrittäkö apajille kamut, nää on mun vaikka yks onki pois lautaselta!"

Nora oli syönyt oman hiirensä jo aikaa sitten ennen kuin Koda sai viimeisteltyä omansa.

Herkkuateriat selvästi kannatti, sillä menin nukkumaan jopa kolmen kissan kanssa: Koda oli perinteisellä paikallaan jalkaa vasten peiton päällä, Nora kehräsi kainalossa ja Haiku asettui peiton viereen leivottuaan ensin hartaasti pehmonallea. 

maanantai 31. joulukuuta 2018

Joulunaika

Tämä joulu meni meillä sinänsä erilaisissa merkeissä, että Koda pääsi sukuloimaan kun muut kisut jäivät (tyytyväisinä) kotiin. Koda lähti mukaan siksi, että se on usein uteliaana uusissa paikoissa, joten ajattelin sen viihtyvän vierailuillakin.

Ensin kävimme isäni luona Kodan perspektiivistä katsottuna suuressa omakotitalossa; neliöitä on n. tuplat totutusta. Isäni luona on Erittäin Hyvä lintutelkkari, mutta Koda ei rauhoittunutkaan vierailun aikana lainkaan edes katsomaan lintuja, vaan kiersi asuntoa naukuen ottamatta meihin suuremmin kontaktia. Leikki ja herkut maistui, mutta heti niiden loputtua alkoi taas vaeltelu. Uskon, että rauhattomuus johtui suuren neliömäärän ja avaran tilan lisäksi totuttua viileämmästä sisälämpötilasta, onhan poitsu asunut koko ikänsä kerrostaloasunnossa. 

Isäni jälkeen vierailimme mummoni ja pappani luona rivitalossa ja siellä Koda oli paljon rennompi, hakien huomiota ja pysytellen meidän ihmisten seurassa. 

Olin tänä vuonna ajatellut, etten osta kisuille lahjoja. Niillä on jo kaikkea, osaa vähän liikaakin, ja jouluspesiaalina oli jo tiedossa keitettyä lohta menuuseen. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kun eräällä kauppareissulla eksyin Mustin ja Mirrin leluhyllyn ääreen ja näin siellä Jackson Galaxyn  kehittelemiä kalaleluja, Marinatereja. Niiden suutuntuma näytti hyvältä, joten ajattelin kisujen rakastuvan niihin. Ainakin poikien.

Kalat eivät kuitenkaan saaneet aikaan spesiaalia tykästymistä, vaan Koda leikkii niillä kuten muillakin lattialla olevilla leluilla. Muiden en ole nähnyt kiinnostuneen.

"Meh, ihan ok."

Kisut saivat myös uuden aktivointimaton. Tähän idea tuli kun jälleen kiertelin muuten vain Mustissa ja Mirrissä ja harmittelin myyjälle, ettei aktivointimattoa ole isommassa koossa. Maton koko ei tarjoa kovinkaan paljon haastetta nenätyöhön, edes yhden kissan kanssa, saatika kolmen tai neljän.

Siinä samalla kun sanat lipuivat suustani, vastasin omaan ongelmaani ja sain aihetta kunnon naamapalmuiluun. Jos ei ole isompaa kokoa, niin alueen saa suuremmaksi yhdistämällä kaksi mattoa. D'oh!

Niinpä kisut saivat toisen maton entisen rinnalle. 


Nyt on tilaa!

Nuuuuuh

Nuuuuh

Kisut saivat mummiltaan lahjaksi ihanan leluhiiren! 

"Kyllä. Se on hiiri."

Nyt on kulunut lähes 2 viikkoa Rakun hampaanpoistosta. Suun paraneminen on sujunut hyvin, mutta poitsu otti harmillisen kiinnostuksen tassussa olevaan karvattomaan kohtaan, mikä sheivattiin siihen kanyylia varten. Raku on nuollut alueen vereslihalle. Kokeilin viime viikon alussa laittaa Bepanthenia, mutta se tuntui pahentavan asiaa ja poitsu nuoli aluetta pitkään ja hartaasti sen jälkeen kun olin pyyhkinyt voiteenjämät pois. 

Sen jälkeen jätin alueen rauhaan ja niin Rakukin. Kunnes la-su yönä alue oli jälleen märkivänä vereslihana liian runsaan nuolemisen seurauksena. Kävin eilen apteekissa katsomassa tähän lohduketta. Ensinnäkin ostin uuden Bepanthen-voiteen siltä varalta, että edellinen olisi ärsyttänyt ihoa viimeisen käyttökuukautensa vuoksi (12/2018). Lisäksi harkitsin uutta kauluria, mutta päätin kokeilla meillä olevaa ennen sitä. Ostin myös pahanmakuista No chew-sidettä, jos kauluri ei toimi.

"MIKSI?"

"Mitä oon tehny ansaitakseni tällasta kohtelua?"

Aktiivisen kissan päässä kauluri on aikas.... vaarallinen viritelmä. Alkuun Raku yritti hieroa kauluria eri pintoihin ja koittipa hypätä myös vaatekaapin ylähyllylle. Kun laitoin esteitä oven eteen, poitsu yritti silti saada ovea auki. Oli sanomattakin selvää, että kauluri olisi liian vaarallinen jätettäväksi paikoilleen valvomatta.

Annoin kaulurin olla paikoillaan 2 tuntia ja heti kun kauluri otettiin pois, poitsu alkoi nuolemaan karvatonta kohtaa. Kokeilin no chew-sidettä, mutta no chew-ominaisuus ei ollutkaan erityisen tehokas: Haiku varasti sideharsorullan pöydältä ja alkoi repimään sitä. Ei mennyt muutamaa minuuttiakaan kun Raku oli saanut harson irti tassun ympäriltä ja ennätin juuri ajoissa paikalle pelastamaan irronneen harson Haikun hampaista. 

Erävoitto Rakulle. Katsellaan taas jättääkö poitsu alueen rauhaan (on jättänyt tuon jälkeen), mutta jos ei, niin sitten pitää ostaa pahanhajuista Cothivet-haavasuihketta ja toivoa, että se riittää.


Ihanaa uutta vuotta 2019 kaikille!

torstai 20. joulukuuta 2018

Rakun FORL etenee

Raku kävi viimeksi elokuussa hammashuollossa röngtenkuvauksineen. Marraskuussa oikeanpuoleisen ylähampaan ien alkoi vuotaa verta harjatessa. Pidin muutaman päivän paussia harjauksesta, mutta koska ien ärsyyntyi uudella harjauskerralla jälleen, konsultoin eläinlääkäriä. Huomasin, että vuotavan ikenen hampaaseen oli myös ilmestynyt tummempi piste, mikä vuonna 2016 todettiin Haikun tapauksessa reiäksi ja hammas piti poistaa.

Olin "onneksi" kuullut jo aiemmin tapauksesta, jossa syöpymä oli edennyt alle puolessa vuodessa edellisestä käynnistä uutta käyntiä vaativaksi, muuten olisi ollut vaikea uskoa, että jo nyt pitäisi mennä takaisin ja hyvin todennäköisesti poistattaa hammas.

Koska Raku ei oireillut hammasta eikä suu haissut, eläinlääkäri halusi kokeilla vielä desinfioivaa suugeeliä ennen uutta nukutusta röngtenkuvauksineen.

Hampaidenharjaus oltiin jätetty pois siinä vaiheessa kun totesin, ettei kyse ole pelkästä ikenien ärsyyntyneisyydestä. Geeliä laitoin joka päivä 2 vk ajan ja sillä poistui ikenen punoitus, mutta kun kokeilin harjata, niin verta tuli yhä.

Yö ennen uutta röngtenkuvausta, Raku peliseurana. Poitsu näki omia aktiivisa uniaan ja välillä heräsi kehräämään.

Eilen kävimme lääkärissä ottamassa uudet röngtenkuvat ja poistamassa syöpynyt hammas. Niitä löytyikin 2.

Yllä elokuun huomiot ja sen jälkeen tämänhetkinen tilanne, numerot kertovat mikä hammas kyseessä

Vuotavan ienkohdan hammas poistettiin, kuten myös toiseksi viimeinen vasemman puolen hammas, joka saikin elokuussa erityisvaroituksen, mutta ei ollut tuolloin vielä poistoa vaativassa tilassa.

Hammas 108 merkittiin poistoa vaativaksi lähitulevaisuudessa. Toivottavasti se kuitenkin kestää seuraavaan vuositarkastukseen asti. Poitsulla on enää 10 hammasta jäljellä 30:stä.

Raku sai klinikalla herätyspiikin. Kotiinsaapuessamme poitsu oli kuolannut voimakkaasti ja kauhukseni kuolaus ei ottanut loppuakseen. Koskaan aiemmin Raku ei ole kuolannut kotiinpäästyä ja jouduin laittamaan poitsun vessaan, jottei se levottomana kuolaa koko asuntoa. Menin poitsun seurauksi sinne, käsi monta kertaa päivystävän eläinlääkärin numeron kohdalla, vaikka koitin vakuutella itselleni, että kuolaus on ymmärrettävää kun on paha olo. Sankkaa kuolaa vain tuli ja tuli. Meni 4 tuntia ennen kuin kuolaus oli lakannut kokonaan ja sen jälkeen poitsu oli pitkälti normaali hellyydenkipeä itsensä. 

Ruoka maistui erinomaisesti. 2 viikkoa mennään pehmeällä ruualla, kunnes tikit ovat sulaneet ja Metacam-tulehduskipulääkekuuri 3-5 pv. Metacam on käytännössä sama kuin Loxicom (jota meillä on tähän asti käytetty), mutta Loxicomin on sanottu olevan munuaisystävällisempi. Olen aiheesta löytänyt ristiriitaista tietoa ja toisaalta myös suomalaisilla kissoihin erikoistuneilla klinikoilla käytetään Metacamia. Lisään silti varalta ruokaan myös vettä.

Syöpymien tilanne olisi jäänyt huomaamatta ilman hampaiden harjaamista, joten jälleen; harjauksen tärkeyttä ei voi kylliksi korostaa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kun mami ei tajuu!

Koda:

"Mami anto mulle puheenvuoron kun halusin kertoa tuohtuneisuudestani tästä mahottoman korkeasta kielimuurista! Mamin mielestä on hirveen hauskaa kun se ei ymmärrä minua näinkään pitkän ajan jälkeen, mutta ei ole hauskaa! Onko teidänkin mamit tyhmiä? 

Kerron monta kertaa päivässä mamille mitä haluaisin tehdä ja kun kerron, niin mami silti kyselee, että mitä se Koda nyt tahtoo tai että mitä siellä on, aivan kuin se ei tietäisi... Miehän koko ajan kerron! Siskoja ja veljeä mami ymmärtää heti, niiden ei tarvi kuin katsoa mamia ja mami menee lepertelemään. Kun minä koitan sanoa mamille, että haluan leikkiä, se tulee silloinkin lepertelemään. Ja kyselemään tyhmiä!

Kyllä mami sitten yleensä lopuksi tajuu kun olen tarpeeksi kauan sille selittänyt, mutta luulisi, että tulisi jo ihan suoraan. Ei voi olla niin vaikeaa mami!

Mami on jopa kuvannut sitä kun se ei tajuu. Ehkä se kuvasi nämä toiseen tarkoitukseen, mutta mie nimesin videot ihan vinkiksi! Viimiseen mami laitto oman lisäyksen ku oon kuulemma niin söpö."









"Miu! Leikkiä!"