sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Koda 4 v!!

Koda täytti tiistaina 17.5. 4 vuotta, suuret onnittelut hassulle puheliaalle ekstroverttipojalle!! Lähdin reissuun keskiviikkona, joten synttärijulkaisu tulee näin hieman myöhässä. 

On hurjaa ajatella, että siitä on jo 4 vuotta kun syntyi ihana pieni riistapoika, joka toteutti yli vuosikymmenen kestäneen haaveeni omasta somalikissasta. 

Miten monet ihmiset poika onkaan hurmannut puheliaalla ja sosiaalisella luonteellaan, miten hyvin poika on osa meidän porukkaa ja miten huippu harrastuskaveri hän onkaan. Miten näitä ihania kettukissoja asustaa meillä jo kaksi kappaletta. Ja miten Koda on saanut Minhosta itselleen parhaan kaverin.

Synttäripose

On harrastuskaveri

Ja on bestis (huom. tassut! ♥)


sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Evakossa

Meillä päättyi huhtikuun alussa putkiremontti ja heti perään alkoi viemäreiden sukitus. Tämä sukitus ilmenikin olevan vähän isompi remppa, sillä melutason luvattiin olevan isompi ja asunnosta on viemäreiden käyttö kielletty 2 vk ajan silloin kun on oman asunnon vuoro.  Lisäksi asuntoihin tullaan laittamaan muovisuojat lattiaan työskentelyn ajaksi.

Ja tämä yhdistelmä: viemäreiden käyttökielto ja muovisuojattu lattia tiesi ettemme pysty jäämään asuntoon. Haiku ja Minho ovat molemmat kiinnostuneita muovin järsimisestä, Minho jopa syömiseen asti ja Haiku taasen mieluummin repii. Lisäksi asunnon postiluukusta tullaan johdattamaan letku, mikä taasen voi houkuttaa etenkin Noraa pureskelupuuhiin. 

Meidän vuokranantaja - joka on myös ystäväni äiti - omistaa myös meidän viereisen asunnon, tyhjillään olevan kalustetun yksiön. Hän oli ihana ja tarjosi sitä meidän käyttöön sukituksen ajaksi.

Saimme huhtikuun ajan olla kotona normaalisti (luvattua melutasoa en ole havainnut silloin kun olen ollut kotona työmiesten työaikaan) ja meidän asunnon vuoro koitti maanantaina 9.5. Siirryimme yksiöön jo lauantaina 7.5., jotta ehdin olla yhden aamun kissojen kanssa uudessa paikassa.

Siirtyminen sujui hyvin; laitoin kissat koppeihinsa (paitsi Noran, sillä huomasin ison puutteen: minulla on kissoille vain 4 koppaa) ja vein asuntoon kisuille tuttuja asioita tuomaan kodin tuoksuja ja myös käytännön syistä. Mukaan lähti olohuoneen matto, yksi tunneli, jokunen lattialla oleva lelu, vessoja ja raapimatynnyri. Lisäksi toin toki meidän petivaatteita ja päiväpeiton, selkätyynyn sekä sohvan suojaksi lakanan. Feliwaykin siirtyi mukana.

Kopeissa olevat kisut vein ensin ja Noran kannoin asuntoon perästä. Nora sujahti heti sohvan alle, mutta kun muut pääsivät vankiloistaan ja lähtivät reippaana tutkimaan asuntoa, Norakin pian uskaltautui.

Kisut odottavat vielä vapauttaan, Koda ja Minho vaativasti ja innoissaan naukuen

Muuttaminen on kisuille jo niin tuttua, tämäkin paikka onneksi otettiin heti hyvin vastaan

On se hommaa käydä kaikki paikat läpi

"Juu eli täällä on raapimispaikka" "Juu ja täällä piilopaikkaa"

"Keittiö, tärkiä!"

"Katselupaikka!"

"Joko on turvallista tulla?"

"Vessat!"

"Ehkä myöhemmin..."

"Siis mitkä näköalat! Ja molempiin suuntiin!"

Tietenkin heti tutkittiin myös asunnon korkeat paikat

Jääkaapin ja viereisen seinän välissä tiedettiin olevan kissojen mentävä tyhjä tila, joka on näkösuojattu laudanpätkällä. Olin varma, ettei tyhjä tila kissoja kiinnostaisi ja jääkaapin päällinen olisi täten turvallinen paikka, mutta n. tunti siirtymisestä alkoi kuulua vaimeaa miukunaa eikä Minhoa näkynyt, vaikka vasta poika oli vielä ollut tutkimuskierroksellaan. Äänenpaikannut johti, minnekäs muualle kuin sinne tyhjään tilaan... Lauta on irrotettavissa, mutta työmiehet olivat käyttäneet sitä remontin aikana pois ja laittaneet sen niin tiukasti paikoilleen, etten saanut sitä hievahtamaan. Olin hakenut kaapista porrastikkaat ja tuijasin puhelimen taskulampulla alas Minhoa kohti, samalla kuin puhuin paniikkipuhelua vuokranantajan kanssa. Pian Minho kyllästyi odottamaan ja kiipesi rakeista betoniseinää pitkin itse pois. Tilanne oli jotenkin niin koominen, ettei sille voinut kuin nauraa, isolta osin myös helpotuksesta. Mutta kun näytti, että Minho oli menossa heti takaisin, aukko sai äkkiä esteen kantokopasta ja -laukusta.

Hetki ennen lisäseikkailua ja esteen asettamista. Tyhjä tila on tuossa Minhon etutassujen alla.

Koko porukka

Olin vähän jännittänyt miten tämä aktiivinen viisikko pärjää yksiössä, mutta meillä on mennyt todella hyvin! Noraa ahdistaa villien aikaan korkeiden paikkojen puute, mutta muuten asunnossa on mahtunut hyvin ralleilemaan yksin ja kaverin kanssa. Ja mikä tärkeintä, muutoin kisut ovat viihtyneet erinomaisesti. Makuu- ja piilopaikkojen runsauden vuoksi ei myöskään ole ollut erisoputilanteita. Ikkunasta pääsee katselemaan päiväsaikaan ja leikitykset ja aktivoinnit ovat kuten meidän kotonakin. Iltaisin sängyssä kaverina on tutut kisut Nora kainalossa ja Raku jalkopäässä.

Ruokapaikkojen suhteen oli alkuun vähän hakeminen kun en ottanut kisujen ruoka-alustoja mukaan eikä tokikaan kunkin paikatkaan olleet vielä selvillä. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena toin kisujen ruoka-alustat yksiöön ja se rauhoitti tilannetta ja kolmannella kerralla paikatkin olivat jo niin tuttuja, että ruokailu meni melkeinpä leikiten verrattuna ensimmäisen kerran kaaokseen. 

Auringonpalvojat

Ruokapaikkoja, Haikun on syrjemmässä eikä mahtunut kuvaan (lieden sulake on otettuna pois, en luota etenkään näin pienessä tilassa, etteikö kisut saattaisi sitä vahingossa naksauttaa päälle villien aikaan)

Koda on käyttänyt raapimatynnyriä ahkerasti. Kodan kehuminen aiheuttaa hauskan reaktion, sillä silloin Minhokin hakeutuu vierelle raapimaan ja sitten molemmat pojat raapivat yhdessä ja nauttivat kehukylvystä

Rennosti

Minusta on ollut omituista elää vähän kuin kahden asunnon väliä. Viihdepuoli ja liskot ovat kotona, joten täällä meidänkin asunnolla tulee oltua aika paljon. Ensi viikonloppuna jo kuitenkin onneksi pääsemme palaamaan kotiin.

Jossain välissä Minhosta on kasvanut teini

Eteisen kiva lipasto, viltti tuotu kotoa

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Suu kuntoon

Perjantaina teimme taas tutun 100 km/suunta -matkan läheiseen kaupunkiin. Eläinlääkäriasemalle, josta on muodostunut vakipaikkamme mitä tulee mm. somppujen anestesioihin.

Tällä kertaa eläinlääkäritätiä pääsi moikkaamaan Koda. Kodalla on ikenet punoittaneet etenkin vasemman puolen ylhäältä kahden hampaan kohdalta. Pojalla on ollut myös haluttomuutta pureskella broilerinsydämiä ja nielisi niitä kokonaisina, jos niitä ei paloittelisi valmiiksi.

Matka meni hyvin, Koda ilmaisi mielipidettään matkan alussa, mutta nopeasti torkahti ja perillepäästessämme alkoi kova kehräys kun auto oli saatu parkkiin ja poikakin sai taas huomiota.

"Rrrrakastan! Parasta!"


Eläinlääkärin tutkiessa Kodaa kävimme läpi myös sairaushistoriaa ja eläinlääkäri ehdotti, että voisimme ottaa hammashoidon yhteydessä myös astmakontrollin reseptien ylläpitämiseksi. Tämä sopi aivan erinomaisesti, eipä tarvitse varata uutta aikaa sitä varten. Koda oli tässä vaiheessa jo nukutettuna, mutta koska pojan oireissa ei ole tapahtunut muutosta sitten viime kontollin (heinäkuu 2020), niin tämä ei niin haitannut. Normaalisti keuhkoröntgen olisi parhain ottaa kissan ollessa hereillä. Myöskään verikokeita ei katsottu tarpeelliseksi, koska astma ei ole niissä Kodalla näkynyt.

Kodalla oli 2 syöpynyttä hammasta: suun oikealla puolella ylä- ja alaleuoissa P3-hampaat. Syöypymä oli kattanut nämä hampaat jo kokonaan juuresta kruunuun, vaikka viime vuonna röntgenissä ei ollut vielä ollut alkavaakaan syöpymää. Lisäksi pojalta poistettiin taas ikenen liikakasvua. Alkavaa syöypymää oli kahdessa kulmahampaassa, mutta ne jäivät vielä tarkkailuvaiheeseen. Vuosittainen käynti tarpeen ainakin toistaiseksi.

Kodan aiemman kontrollin tehnyt eläinlääkäri katsoo Kodan keuhkokuvat myöhemmin, mutta poika sai nyt reseptit pitkäksi aikaa ja olen niin iloinen, että poika sai nyt myös reseptin 250 mg -vahvuudelle kesäksi, jolloin astma on aina ollut pahimmillaan. Normaalisti poika saa 125 mg-vahvuudella, mutta kesäisin olen antanut tuplaa kohtausten ympärillä. Tupla-annoksia olen antanut kesäisin kuureittain, mutta nyt olisi tarkoitus antaa enemmän ylläpidon muodossa.

Kotiintullessa Koda oli heti hyvin paljon normaali itsensä pientä huojumista lukuunottamatta. Ruokaa sai yhdessä muiden kanssa ja tästä Koda oli hyvin onnellinen. 

Tässä parin päivän aikana on huomannut hyvin miten poika on puhjennut kukkaan mitä tulee leikkisyyteen, puheliaisuuteen ja hellyydenkipeyteen. Kun poika kehrää, se tulee joka kerta kunnolla syvältä. Hampaiden on ollutkin pakko olla olleet kipeät jo jonkin aikaa kun niin olivat jo syöpyneet, voi olla melkoisen kevyt olo nyt...

Resting bitch faceen ei kuitenkaan ole parannuskeinoa


sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Puolivuotias pikkukettu

Minho täytti viime viikon lauantaina puoli vuotta. Ai mahroton miten iso hänestä onkin jo tullut! Painoa on 2,7 kg, näyttää jo niin aikuiselta.

Poikun upea pitkä punaturkki

Minho on sosiaalinen ja rohkea poika. Erittäin hyväkäytöksinen, paitsi mitä ruokarauhan antamisiin tulee. Toisten kissojen on erittäin helppo tulla poikun kanssa toimeen, sillä Minho kuuntelee ja kunniottaa toisten tilantarpeita olematta kuitenkaan varsinaisesti alistuva. Esimerkiksi jos kissakaveri suutahtaa Minholle, Minho tekee itsestään mahdollisimman epäuhkaavan teeskentelemällä olleensa kiinnostunut jostain toisesta asiasta muualla tai laittamalla maaten ja odottamalla, että toinen ottaa itse tilaa siirtymällä kauemmas. Minho uskaltaa kuitenkin myös pitää puoliaan.

Leikki ja muu tekeminen on Minholle lempparia ja poika on sylikissa isolla s:llä! Minho kiipeää itse syliin kehräämään ja mitä lähemmäs kasvoja sen parempi. Sylissä jaksetaan olla pitkiäkin aikoja. Välillä saatetaan käydä pois, mutta pian tullaan jo takaisin. 

Vauhdin hurmaa, tähän kamerakin ehti mukaan

"Onko viimeisiä sanoja?"

Meillä on työarkena muodostunut tapa, että kun minä herään sulkemaan yhtä monista herätyskellon herätyksistä, niin poikku hyppää olkapäälle kehräämään. Pidän herätyskelloa sen verran kaukana, että joudun aina nousemaan ylös asti siihen yltääkseni. Palaan kuitenkin aina torkkujen väliksi takaisin peiton alle. Ja sitten kun viimein nousen, niin aamu alkaa leikkihetkellä. Minho jaksaa myös keskittyä paremmin syömiseen sen jälkeen ja mikäs olisikaan parempi tapa aloittaa aamu?

"Puikula!"

Minholla on jokunen lempparilelu, mutta ei ole kuitenkaan leluista nirso

"Lisää! Heitä lisää!"

Minho on kova juttelemaan ja asiaa löytyy paljon etenkin syliintullessa. 

Paksu puuhkahäntä, jota poikku kantaa komeasti

Minho on kaikinpuolin aivan täydellinen pikkupoika. Eritoten olen onnellinen siitä miten hyvät ystävät Koda ja Minho ovat keskenään. Koda ei välitä leluista, mutta hippaa ja painia leikkii Minhon kanssa mielellään.

"Katoin sängyn alta, ei ollu lelua siellä!!"


maanantai 18. huhtikuuta 2022

Viisikon vanhimmat eläinlääkärissä

Meillä on jäänyt pari alkuvuoden eläinlääkärireissua kertomatta, koskien joukon vanhimpia: Haikua (käynnin aikaan 10 v) ja Rakua (10 v). Haikun kanssa mennään niinkin pitkälle taaksepäin kuin aikaa ennen Minhon tuloa.

Haiku 17.1.


Haiku alkoi joulukuun puolivälissä nirsoilemaan broilerinsydänten kanssa. Tämä on tytöllä aina yhdistynyt kipeään suuhun. Haiku jätti joko sydämet syömättä kokonaan tai söi todella hitaasti, välillä tiputtaen ruuan suusta. 

Hammaslääkäriajat ovat tiukassa ja saimme sen vasta tammikuun loppupuolelle, onneksi kuitenkin ennen Minhon tuloa, ettei uutta perheenjäsentä vastaanoteta kivuissa suin. Haikulla oli jäljellejäänyt yläkulmahammas minun silmääni tosi pahana ja varasinkin ajan suoraan hampaanpoistoon.

Puoli hammasta värjääntynyt


Koitti eläinlääkäripäivä ja sieltä tulikin hyvin yllättäviä uutisia: koko suu oltiin röntgenkuvattu eikä hampaissa ollut mitään vikaa, edes alkavia syöpymiä! Ell oli myös vilkaissut kurkkuun eikä sieltäkään ollut löytynyt syytä huonolle syömiselle. Pahannäköinen hammas oli vain värjääntymää, jonka ell muiden hampaiden lisäksi putsasi.

Päädyimme ottamaan myös laajat verikokeet, myös ikänsä puolesta kun nuorekkaalla tyttösellä ikää kuitenkin jo on, mukamas. Niistäkin tuli erittäin hyvät tulokset: veriarvot ihanteelliset! Ainoastaan verensokeri koholla, mutta sekin virtsanäytteen avulla varmistettiin stressiperäiseksi. 

Syömättömyyden syy jäi epäselväksi, mutta eläinlääkäri epäili syyn olevan henkinen. Ruuan pureskelu on hankalampaa kun toinen puoli suusta on melkein hampaaton. Aloin sen jälkeen tarkkailemaan Haikun syömiskäytöstä tarkemmin ja todentotta: Haiku pudottaa sydämen silloin kun paloittelu siirtyy hampaattomalle puolelle suuta.

Pureskelu on kuulunut Haikun lempipuuhiin, mutta nyt tyttö saa sydämensä pienemmäksi, helpomminsyötäväksi paloiteltuna. Tämä on toiminut, paitsi välillä tyttö kaipaa spesiaaliherkkua (Noran märkäruokaa) kaveriksi.

Haiku muuten täytti tässä kuussa 11 vuotta, onnea rakkaalle!! ♥



Raku 28.2.


Raku lähti mukaan Minhon rokotuskäynnille astmatutkimuksiin, sillä Rakulla oli esiintynyt viime syksystä lähtien ajoittaista yskää, n. kerran kuukaudessa. Nyt kuitenkin kohtaukset olivat tihentyneet ja kohdentuivat tietyssä pedissä tapahtuviksi. Viikon sisään kohtauksia oli tullut kolme ja kaikki pidempikestoisia kuin Rakulla aiemmat. Peti ei ole ollut kenelläkään erityisen aktiivisessa käytössä, mutta ei myöskään ole aiheuttanut kenellekään ennen yskäkohtausta. Muuten Rakun yleiskunto on ollut koko ajan normaali eikä esimerkiksi helposti hengästymistä ole ollut.

Eläinlääkäri kuunteli sydämen (Minhon naukuessa äänekkäästi taustalla). Rakua jännitti paljon. Eläinlääkäri löysi sydämestä lievän systolisen sivuäänen, voimakkuudeltaan 2/6. Sivuääni kuului sykkeen ollessa rauhallisempi (160/min) ja katosi sykkeen noustessa. Eläinlääkäri ei ollut erityisen huolissaan löydöksestä, sillä myös stressi voi aiheuttaa sivuäänen. Viattomat sivuäänet ovat vaimeita, yleensä asteikkoa 1-2 eivätkä aiheuta oireita. Esimerkiksi pennuilla voi löytyä vaimea sivuääni, joka katoaa iän myötä. Muuten Rakulla oli hengitys ja hengitysäänet normaalit.

Sovimme kuitenkin eläinlääkärin kanssa, että laajan verenkuvan lisäksi otetaan myös sydänmarkkeri ProBNP. Tämä arvo kertoo sydämen senhetkisen venyttymisen/kudostuhon ja auttaa sydämen vajaatoiminnan diagnosoinnissa. Korkea arvo ei vielä kerro sairauden laatua, mutta matala kertoo, ettei sydämessä ole sillä hetkellä vajaatoimintaa. Sydänmarkkeri lähetettiin ulkopuoliseen labraan ja tulos oli huojentava: Rakun arvo oli <24 pmol/l kun <100 pmol/l on ylärajana matalalle tulokselle.

Myös Rakun muut veriarvot olivat normaalit! Näin myös puna- ja valkosoluarvot. Rakulta röntgenkuvattiin rintaontelo kolmesta eri suunnasta ja tulokset erinomaiset: sydämen muoto ja koko normaalit, keuhkoissa ei epänormaalia tiivistymää, trakea normaali. Ei astmaan viittavia löydöksiä. Myös vatsaontelon elinten varjot normaalinkokoiset ja -muotoiset.

Rakukin sai siis sinänsä terveen paperit, yskä ei ainakaan löydösten mukaan johdu astmasta. Yskää Rakulla ei olekaan nyt ollut, edes siinä tietyssä pedissä nukkuessa. Sydämen sivuääni tulee kontrolloitua vielä tämän vuoden puolella kun käyntitarpeita tulee mm. Rakun vuosittainen hammaslääkärikäynti.

Vaikkei kummaltakaan kisulta löytynytkään mitään, niin huojentavaa, että ovat kuitenkin terveiksi todetut ja molemmista on nyt otettuna senioritarkastuksiin kuuluvat verikokeet ja löydökset normaalit.



Mitä Minhon rokotuskäyntiin tulee, poikku oli oma reipas ja hurmaava itsensä. Rokotuspiikkiä ei edes huomattu ja huomiota vaadittiin taukoamatta.

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Noralle uusi märkäruoka

Allergisten kissojen kanssa sitä aina toivoisi, ettei valmistajat muuttaisi tuotteidensa reseptejä. Pienikin muutos voi aiheuttaa sen, ettei ruoka, ravintolisä tai herkku enää sovikaan.

Noran kanssa jännitys on erityisen suurta, koska tytöllä on todella rajoittunut ruokavalio. Teollisista ruuista vain yksi täysravinto on todettu tytölle sopivaksi, raakaruuissa rajoittaa mm. saatavuus ja kustannukset. 

Ostin jokin aika sitten uuden lohiöljypullon ja huomasin meidän vakikäytössä olleen Salmopetin saaneen sisältöönsä täydennystä luontaisesta säilöntäaineesta rosmaariniuuteesta. Pullon muuttunut ulkonäkö sai onneksi vilkaisemaan sisällysluetteloa. Uusi Salmopet tuntui kutisuttavan Kodan korvia, joten tuote meni vaihtoon. Meillä on tällä hetkellä 2 lohiöljyä käytössä: Avital lohiöljy Kodalle ja Minholle (Minholle maistuvuuden vuoksi) ja Rakulle ja Haikulle Oscarin lohiöljy, jota kokeilin myös Kodalle huonoin tuloksin. Myös Oscarissa on mukana rosmariiniuute, Avitalissa ei. Oscar vaihtuu takaisin Salmopetiin nykyisen pullon loputtua, lähinnä saatavuuden vuoksi. Avital ei taasen jostain syystä sovi Rakulle, tuote testattu vuosia sitten. Nora ei syö lohiöljyä, koska ruokavalio itsessään on kalapohjainen.

Muutakin muutosta on ollut ravintolisäpuolella: meillä käytössäoleva D-vitamiinivalmiste Devisol Drops on saanut kaverikseen suuremman pullokoon. Noralla alkoi olla kutinaa niihin aikoihin kun ostin ensimmäisen isomman pullon ja siinä iski taas pieni ahdistus mahdollisesta reseptimuutoksesta ja tuotteen sopimattomuudesta. (Lopputuloksena: onneksi syy ei ollut Devisolissa.)

Nämä tapaukset saivat kuitenkin taas miettimään Noran erittäin suppeaa ruokavaliota ja sen riskejä. Otin tehtäväkseni tutkia nettiä mahdollisten märkäruokien varalta, mitä voisi vielä tytölle testata. Löytyi kaksi: Trovet RRD Hypoallergenic (Rabbit) ja Concept for Life Veterinary Diet Hypoallergenic Salmon.

Trovetin kani

Nora pystyy syömään lohta tuoreeltaan, mutta yksi purkkilohimärkäruoka täysravintona ei ollut ollut sopiva. Kania tyttö taasen on testannut märkäruokana, jossa oli myös kasvista mukana. Ruoka ei ollut sopinut.

Näistä kahdesta tuotteesta Concept for Life kutisutti, mutta Trovetin kani vaikutti erittäin lupaavalta. Olin tilannut 12 purkin paketin ja syötin tarkoituksella yhtä purkkia usean päivän ajan muun ruuan joukossa, välillä myös sellaisenaan. Ei oireita.

Noralla on ennenkin mennyt joskus viikkojakin ennen oireiden ilmaantumista, mutta yleensä oireet tulevat vuorokaudessa. 

Tilasin viime kuussa kania lisää pitkän saatavuusodottelun jälkeen, taas on syöty useana päivänä oireetta. 

Tyttö on ollut aivan haltioissaan uudesta ruuasta. Toivottavasti saamme pitää sen osana ruokavaliota tuomassa sekä vaihtelua, että turvaa.

Namnam

Trovet RRD Hypoallergenic rabbit-märkäruuan sisältö:

"Ominaisuudet: tarkoin valittu proteiini- (pelkkää kania) ja hiilihydraattilähde (pelkkä riisi).

Analyysi:
kosteus 80%, raakavalkuainen 8,5%, raakarasva 5,5%, epäorgaaninen aine 3%, kuitu 1%, Ca0,17%, P (fosfori) 0,13%, K 0,22%, Na 0,04%. Lisäaineet /kg: Ravintoperäiset lisäaineet:/kg: A-vitamiini 2000ky, D3-vitamiini 300ky, E-vitamiini 40mg, Tauriini 2,500mg, Zn 16mg, Fe 6,5mg, Mn 1,1mg, Cu 1mg, I 0,38mg, Se 0,08mg.

Ainesosat:
liha ja eläinperäiset tuotteet, kasviperäiset tuotteet, öljyt ja rasvat, kivennäisaineet."
-Kivuton-verkkokauppa

Onnellinen prinsessa

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Minhon ruokinnan taide

Minho - täydellisen ihana, fiksu, utelias ja vilkas pikkupoika, jonka kanssa arki on ollut täysin mutkatonta ja helppoa. Tai no, mutkatonta ja helppoa jos - vähän ironisesti - ruokintaa ei oteta lukuun. Ei siinäkään mitään mahdottomia haasteita ole ollut, mutta jonka parissa on saanut alussa vähän enemmän pähkäillä ja testailla. 

Kasvattajan luona Minholle maistui kaikki niin hyvin, ettei mitään lempparia ollut muodostunut eikä myöskään inhokkia. Jokin yksittäinen ruoka oli maisteluissa maistunut vähän huonommin, mutta koska sekin oli kuitenkin mennyt, ei ruoka ollut jäänyt kasvattajan mieleen sen tarkemmin. Erittäin lupaavaa siis. Myös osaan ravintolisistä Minho oli tottunut kasvattajalla, mikä oli hyvä asia meillä alkavan raakaruokinnan osalta.

Kotiutumisen ensimmäisenä päivänä kaikesta reippaudestaan huolimatta Minholle maistui ruoka varsin huonosti. Tämä oli tottakai ymmärrettävää ison elämänmuutoksen aikana ja eri ruokia kokeilemalla ja usean ateriakerran myötä masuun päätyi kuitenkin mamin silmään ihan siedettävä määrä ravintoa. 

Pienten ruokamäärien syönti per ateria kuitenkin jatkui useana päivänä ja kävimme läpi monia ruokia niin raakaruuista kuin märkäruuistakin löytääksemme ne maistuvimmat. Rakun monivitamiini- ja kivennäisainevalmiste Felini Complete aiheutti ruokaan isompaa nyrpistelyä, mutta puhdas kalsiumjauhekaan ei ollut oikein mieleen ruokaan sekoitettuna. Maistui kuitenkin paremmin kuin Felini. Raakaruokintatavoitteista huolimatta märkäruoka oli ensimmäisen viikon ajan isommin läsnä turvaamassa kalsiumin, ja muiden tärkeiden ravintoaineiden, saannin. Kasvava pentu tarvitsee paljon energiaa ja siirtyminen raakaan voitaisiin tehdä pehmeästi myöhemmin. Parhaiten märkäruuasta maistui Pure Natural Kitten.

Testailujen aikana tuli myös vastaan jotain mitä en olisi uskonut näkeväni: kissa jättää tonnikalamärkäruuan syömättä.

N. viikko kotiutumisesta raakaruoka alkoi maistua paremmin ja aloin vähentämään märkäruuan tarjoamista. Ravintolisät tulivat mukaan täydellä annostuksella (4 kg aikuispainon mukaan laskettuna). 

Kuitenkaan ruokaa ei syöty kovin paljon aterian aikana, joten otin ruokintakertojen määräksi 5 kertaa päivässä. Kodan kanssa aikoinaan tarvittiin 4, jotta poika söi tarpeeksi kulutukseen nähden.

Minholle kehittyi lemppariraakaruuaksi broilerinsydän ja broilerin paistisuikale. Mikä sopi mamillekin oikein hyvin; broilerinsydän on iso osa meidän raakaruokintaa ollen mukana päivittäin ja myös paistisuikale on aktiivisessa käytössä. Märkäruuan tarjonta väheni entisestään. 

Olen pitänyt kirjaa painonkehityksestä ja ero ensimmäisen ja toisen viikon välillä oli selvä: ensimmäisellä viikolla painoa oli tullut 100 g, toisella 200 g (toki on myös luonnollista, ettei paino kehity tasaisesti joka viikko).

17 vk

Parantuneen ruokahalun myötä koitin vähentää ruokakertoja neljään, mutta viikon päätteeksi paino oli yhä sama kuin edellisellä viikolla ja palasimme takaisin viiteen.

Kolmannen viikon jälkeen ruokavalio saatiin viimein ihannemittoihinsa. Minho on syönyt todella hyvin tarjotut ruuat ja märkäruoka on toiminut enää vain hätävarana, jos mami on unohtanut ottaa poikkua varten enemmän ruokaa sulamaan. Ruokamääräksi on vakiintunut 170-200 g/pv, Kodan ja Rakun verran. Kasvavana pentuna Minho saa syödä niin paljon kuin jaksaa, mutta harvemmin (silmämääräisesti) jaksaa tuota enempää. Kodalla oli aikoinaan ruokamäärä 200-250 g/pv, mutta myös painoa oli enemmän. Minhosta ei kasva yhtä isoa, vaan paino tulee olemaan n. 4 kg, mahdollisesti jopa hieman alle (Koda taasen painaa 4,7 kg).

18 vk ja namnam-broilerinmaksa -ateria paistisuikaleen kera + lohiöljy ja muut lisät

Meillä aikuiset syövät 3 kertaa päivässä. Minhon ylimääräiset on toteutettu niin, että arkena olen käynyt lounastauolla kotona syömässä ja ruokkimassa (ja leikittämässä) Minhon. Illalla Minho saa ylimääräisen aterian päiväruuan ja iltapalan välillä. 

Paino on kehittynyt nätisti ja myös ruokamäärät per ateria. Tämän viikon alussa käydessäni ruokkiksella kotona, Minhoa sai houkutella syömään eikä parina päivänä tullut lainkaan, vaan halusi sen sijaan leikkiä. Torstaina söin kokeeksi töissä eikä töistätullessani Minho vaikuttanut vieläkään lainkaan nälkäiseltä. Perjantaina otin eväät töihin ja taas oli tyytyväinen poika vastassa töistätullessani, ei kiire syömään. 

Minho täyttää ensi viikolla 5 kk ja syö nyt siis tästä lähin neljä kertaa päivässä.

Minho painoi 2,1 kg 19 vk ikäisenä. Viime viikolla jäi punnitsematta, mutta eilen 21-viikkoisena paino on pompannut jo 2,4 kg:hen. Mietinkin jo viikolla, että kylläpä Minho tuntuu raskaammalta sylissä ja kasvoihinkin tullut aikuismaisempia piirteitä. Sellainen yhden yön kasvupyrähdys?

Lapset, kun ne kasvaa niin nopeaa.

"Mitä, miekö?!"