Järjestyksenvalvojat

Kissojen kanssa moni asia tapahtuu hitaammin. Yksi niistä on meillä imurointi. Ennen imurointia pitää kerätä kaikki kissanlelut pois lattialta, nostaa laatikot ja tunnelit pois maantasalta sekä kerätä tiputetut käsipyyhkeet takaisin kaappiin. Näiden lisäksi pitää toivoa, etteivät kisut kiinnostu liikaa tulleesta epäjärjestyksestä ja lähde sisustamaan lattiaa takaisin mieleisekseen. Meillä kisut eivät pelkää imuria, vaan touhuilevat tavalliseen tapaansa imuroinnin aikanakin. Kaikki epätavallinen kiinnostaa, joten kisut usein käyvät tutkimassa uuteen paikkaan siirretyt tavarat. Joskus niiden annetaan olla, joskus taas....

Nora: "Miksi meidän lelut on tässä?" Haiku: "Ihan kumma juttu."

Raku: "Hei mitäs täällä tapahtuu?"

Raku: "Meidän lelut!" Haiku: "No nii-i!"

"Mitä te siinä teette?"

"Ja laatikot!"

"Menkää, olette vapaita!"

"Ensimmäiset paikoillaan."

"Ja sitten te loputkin!"

"Noh, menkää vain!"

"Autanko vähän?"

"Noin!"

"Ei kestä kiittää!"

"Kaikki onnellisesti siellä missä kuuluukin."

Haiku: "Ootteko kunnossa?"

"Miten tää on taas tässä?"

"Tosi tyhmää."

Raku: "Mami tän paikka on kyllä lattialla."

"Kaikenlaista sitä..."

"Rakas laatikko älä huoli, kohta olet taas oikeassa paikkaa."

"Hei täällä on kiva kolo!"

"Älä huoli mami, tää on täysin turvallista!"

"No niin laatikko, aika mennä takaisin lattialle!"

"Ei kun siis...  Mene vaan mami takaisin imuroimaan, minä vain pusken tätä laatikkoa ja vartioin, ettei se lähde minnekään (kjeh kjeh)."

Tunnelmia viikon varrelta

Kovat pakkaset ovat vaikuttaneet itse kuhunkin. Meillä on patterit hehkuneet täysillä ja todennäköisesti sen ja kuivan huoneilman vuoksi kisut ovat käyneet juomakupilla huomattavasti normaalia ahkerammin. Patterin vieressä sijaitsevat keittiötuolit ovat olleet suosittu nukkumapaikka ja myös viileämmällä keittiöpöydällä on viihdytty ahkerasti, siinä yhdistyy kivasti viereisestä ikkunasta tuleva viileys ja alhaalla olevasta patterista tuleva lämpö.

Työpäivien aikana kisut ovat leikkineet kiitettävän ahkerasti. Lähes joka kerta ainakin yksi matto on rytyssä tullessani kotiin. Annettuani kisuille päiväruuan minulla on tapana siirtyä koneen ääreen kahvikupposen kera. Tämä tarkoittaa Noralle syliaikaa. Nora tulee heti syliini ja nukkuu siinä niin pitkään kuin istun aloillani. Etenkin kovilla pakkasilla tapaa tuli arvostettua erityisen paljon, mutta jouduin silti monesti käyttämään myös fleecetakkia ja etenkin villasukkia kaverina.

Lämpöä puolin ja toisin

"Tämä jalka on nyt MINUN, rapsuta!"

Harvinainen sylikuva Haikusta. Haiku ahdistuu herkästi liikkeistäni ollessaan sylissä ja yleensä kameran kurottelu kauempaa Haikun yli on tytölle sylistälähdön merkki. Tällä kertaa sain otettua kameran ilman ahdistumista ja Haiku jopa poseerasi kameralle, vau!

"Mami hei..."

"Rapsuta!"

Toki muistetaan myös pitää leikkihetkiä yhdessä ja kisut myös keskenään. Haiku ja Nora hyödyntävät välillä terraarioita leikeissään ja tuntuu, että viime aikoina terraarioleikki on kasvattanut suosiotaan. Siinä Nora menee pyörimään terraariotornin ylemmälle tasolle ja Haiku menee alemman terraarion päälle. Omilta paikoiltaan tytöt sitten vaanivat ja läimivät toisiaan. Liskoja ei onneksi moinen leikki haittaa.

N: "Hei." H: "Moi."

N: "Maista tassua"

Perjantaina aktivointia tuli myös hiiriaterian muodossa.

"Viimein maton alla on oikea hiiri!"

"Mikä toi on?!"

Haiku ei alkanut leikkimään, vaan nautiskeli rauhassa omasta hiirestään sillä välin kun Nora leikki omallaan.

Peto isolla O'lla

*boing*

Perjantaina kotiintullessani oli postiluukusta tippunut oikein miellyttävä yllätys. Tiistaina tilaamani Suuri kissatemppukirja tulikin jo nyt perille asti, vaikka olin uumoillut sen saapuvan vasta ensi viikolla. 

Selasin kirjan heti läpi ja bongasin pari mielenkiintoista temppua Noralle opetettavaksi. Toinen tempuista löytyy myös saman kirjoittajan Kissan aktivointi -kirjasta, mutta viimein tämän kirjan myötä päätin laittaa sen opetuslistalle.

Bongasin kirjasta myös yhden erittäin mielenkiintoisen tempun, nimittäin soittimien soittamisen ja sitä myötä kissabändin perustamisen. Siinä olisi hauska ja suhteellisen yksinkertainen temppu opetettavaksi. Äitini sattuikin löytämään meille lauantaina ensimmäisen soittimen, rummun, kirpparilta. Lähdettiin heti opettelemaan sen soittamista. Vielä hankittavana olisi ainakin kitara ja piano. Noran ajattelin olevan sopiva pianisti ja Raku voisi toimia kitaristina ja jos muita mieluisia soittimia tulee vastaan niin soittimia voisi vaihdella. Haikulle ajattelin nämä rummut. Haikulla on vähän voimakkaampi ote rumpuiluun, mutta myös Raku tykkää rummuttamisesta. Vielä toistaiseksi rummusta ei kuitenkaan lähde kummoisempaa ääntä.

*rummuti rummuti*

*pauk*

"Tämä pitää hassua ääntä."

Ollaan muutenkin nyt ahkeroitu temppuilussa (ja muussa aktivoinnissa) kun minulla on nykyään enemmän virtaa työpäivien jälkeen kuin vielä vähän aika sitten. Noran kanssa uuden tempun opettelu, mikä ehdittiin aloittaa ennen kirjan tuloa, on oikein hyvällä mallilla ja myös Rakulla jo pitkään opettelussa ollut temppu on pikkuhiljaa hallinnassa. Haikun kanssa jummataan yhä ikivanhassa tempun opettelussa, mutta jospa päästäisiin siinä pikkuhiljaa eteenpäin ahkeramman treenaamisen myötä. Haikun oman kiinnostuksen myötä aloin opettamaan sille myös samaa temppua mikä Rakulla on nyt opettelun alla. Mukavaa vaihtelua Haikulle.

Ps. Loppuun toinen harvinainen kuva Haikusta, tyttö nukkui verivihollisensa, klementiinien, vieressä. Haiku inhoaa niiden hajua, mutta nähtävästi pahvilaatikko oli liian vastustamaton nukkumapaikka. Kuvassa Haiku on hyvin epäileväinen kuvasta poisnostamaani juomalasia kohtaan, siirtyihän se sentään syrjäisestä paikkaa melkein keskelle pöytää.

"Epäilyttävää!"

Tilaus sinne, toinen tänne

Tilasin Noralle testiin poron leikkojauhelihaa Vauhti-Raksusta. Tuotteen proteiini/rasva-suhde ei harmillisesti ole esillä sivuilla, mutta onneksi Nora ei ole erityisen herkkä lihomaan ja ostinkin ruuan tarjoiltavaksi laadukkaamman ihmislaatuisen lihan kaverina, jolloin voin säädellä antokertoja Noran mahdollisten painomuutosten mukaan. Ja tokikaan koska tuote ei yllä laadultaan ihmislaatuisen tasolle, en halua tarjota tuotetta pääasiallisena lihana siltäkään osin. Ostin kuitenkin testiin, jos ei muuten, niin ainakin nähdäkseni minkälaista leikkoliha käytännössä on. Olin vähän turhan positiivisin mielin liikkeellä, sillä yllätyin miten paljon turhaa tuossa onkaan mukana.

Kisuilla on hammastahna loppumaisillaan, joten tilasin sitäkin lisää. Viime vuonna kävi niin kurjasti, että maistuva ja kisuille sopiva Petosan-hammastahna poistui meidän vakiostopaikan, Mustin & Mirrin, valikoimista. Olen ostanut testiin joskus aikoinaan Virbacin kalatahnaa ja se ei ole lainkaan maistuva, joten Petosanilla meidän pitää kuitenkin jatkaa. Onneksi kyseessä näyttää olevan vain valikoimasta poistuminen eikä kokonaan tuotannon lakkaaminen, sillä Petosania löytyy yhä ainakin parista suomalaisesta verkkokaupasta. Tilasin Petosanin PetenKoiratarvikkeesta, mutta vasta myöhemmin tuli mieleen, että olisin voinut ostaa tuotteen samasta paikkaa mistä ostan kisuille hammasharjatkin.... Aikoinaan kun hädissäni etsin uutta ostopaikkaa Petosanille, niin Pete jäi niin vahvasti mieleen, etten tullut nyt ajatelleeksikaan, että sitä voisi saada muualtakin. Ostin heti suoriltaan 2 tuubia, jotta postikulut jäävät pienemmiksi.

Kilon poropaketit ja (ei kilon) hammastahnat

Poron leikkojauhelihassa on paljon turhaa mukana, joten tämä hankinta jäi testiostotasolle.

Laadunvalvoja työssään

Kisuille pitää tilata lisää hammasharjojakin, meillä on enää 1 käyttämätön kaapissa. Ostan nykyään usean kuukauden tarpeen verran verkkokauppa Kivuttomasta, jossa yhden harjan hinta on 2,60 € (Mustissa ja Mirrissä näyttää nyt olevan yhden harjan hinta jopa 4,90 €, jessus...). Harjoja meillä menee ahkeraan tahtiin, ehkä n. kerran kuussa/kisu on vaihto. Kivuttomassa on tosi isot postikulut, mutta kun ostaa paljon kerralla, hinta ei nouse juurikaan per harja. Harmillisesti tällä hetkellä harjat on loppu Kivuttomasta (ja verkkosivuapteekista), mutta onneksi me ollaan juuri vaihdettu uudet. Toivon mukaan saadaan harjoja taas kaappiin ennen kuin vaihdon tarve tulee.

Tilasin myös kissakirjojen huippu-uutuuden, Elina Väyrysen Suuren kissatemppukirjan! Kirja tulikin "kuin tilauksesta", sillä olen ollut vähän sormi suussa pähkäillessäni mitä lähtisin opettamaan Noralle seuraavaksi. Toivottavasti kirjasta löytyy kivoja uusia temppuja opetettavaksi ja ihan satavarmasti on joka tapauksessa mielenkiintoista ja miellyttävää luettavaa! :)

Ps. Hihi, eikä meidän paketit vielä tähänkään lopu.... Viimeistään ensi viikolla kisujen myöhäisen joululahjan pitäisi viimein saapua! Oi, oi!

Ensimmäinen sisäetsintä

Viime viikon sunnuntaina meillä oli pitkästä aikaa Nose Workia. Olin aluksi ajatellut tekeväni tavallisen laatikkoradan, mutta koska viikonloppu oli ollut kisujen osalta aiottua rennompi, päätinkin laittaa kisujen aivonystyrät kunnolla töihin ja siirryimme suoraan sisäetsintään, jossa haju piilotetaan huonekaluihin laatikoiden sijaan.

Tähän asti olin tutustuttanut kisuja sisäetsintään vain yhden helpon kirjahyllypiilon muodossa, minkä kisut saivat etsiä laatikkoetsinnän yhteydessä. Tällä kertaa laitoin nameja ympäri huonetta. Suurin osa meni kuitenkin helposti löydettäviin piiloihin lähelle maantasaa, jotta kisut pääsisivät hommasta jyvälle ilman turhautumista ja mielenkiinnon lopahtamista. Osan laitoin korkeammallekin, jottei rata olisi ihan liian helppo.

Koska olin aluksi suunnitellut tekeväni perus laatikkoradan, kamerakaan ei ollut suuremmin valmiudessa. Halusin videokuvata kisujen ensimmäisen sisäetsinnän, mutta jo Haikun etsinnän loppupuolella kamera ilmoitti muistikortin tilan loppuneen, joten menin curlien kanssa pelkkillä vähemmän tilaa vievillä valokuvilla.

Kisut hoksasivat todella nopeasti mitä niiden kuuluu tehdä. Rata jäi ehkä jopa liian helpoksi, mutta ensi kerralla tiedän sitten, että voin laittaa nameja haasteellisimpiinkin piiloihin. Etenkin Rakusta olen todella ylpeä, on vaikea kuvitella, että harrastuksen alussa sillä oli kaikkein eniten keskittymisvaikeuksia ja rata piti tehdä sille tyttöjen ratoja helpommaksi. Nyt huoneeseen päästyään Raku kuittasi hyvin nopeasti, että jaha, laatikot puuttuu, mutta selvästi nameja täällä on etsittävänä. Raku käveli itsevarmuutta hehkuen ja etsi nameja vuoroin nenä kiinni maassa ja vuoroin ilmaa haistellen. Keskittyminen oli täydellistä ja yhtä namia lukuunottamatta kaikki löytyivät hyvin. Se yksi nami oli sellainen, jota kukaan kissoista ei jostain syystä löytänyt, vaikka kävelivät ihan vierestä tai jopa katsoivat namia päin. Ehkä siinä oli liskojen hajuja häiritsevästi.

"Ei laatikoita, mutta jotain täällä on."

"Tuoksuu, se on lähellä..."

"Haa!"

"Nenä ohjaa tänne."

"Wipii!"

*nuuuuh*

"Helppo!"

Ei huomannut namia, vaikka oli naaman edessä... :D

Noralle taasen hyppy sisäetsintään tuotti vähän enemmän vaikeuksia. Tytöllä oli jonkin verran keskittymisvaikeuksia, mutta lopulta kaikki namit sitä yhtä lukuunottamatta löytyivät hyvin.

"Jaa näinkö sitä nyt etsitään?"

"On mami hyvää namia!"

"Ja sitten varsinaisiin etsintöihin."

"Helppoa."

"Missä seuraava?"

"Tuoksu johtaa tuonne."

"Jep."

"Mami ei sulta sais namia helpommin?"

"Anna nami!"

"Löytyykö tääääältä?"

.....

"Täällä!"