sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Lisää lahjoja

Kisut saivat vielä yhden lahjan maanantaina, tällä kertaa äidiltäni. Äitini oli tehnyt kisuille aivan upean pedin käytetyistä farkuista. Peti on otettu innolla vastaan etenkin leikkeihin. Pedistä on mahtava vaania pahaa-aavistamattomia leluja ja on siinä myös oleskeltukin.

Peti ja taustalla metrimitta?

Rentoilua uudessa pedissä

Hai: "Joko ois mun vuoro?" N: "No arvaa."

Korkea reuna tarjoaa erinomaisen väijymismahdollisuuden

"No höh, ei se tullutkaan lähelle."

"Jospa nyt!"

"Voitto!"



"Eiii älä mene sinne alle!"

"Äläkä sinne!"

"Uudestaan, uudestaan!"


Komistus mikä komistus

Haikukin pääsi viimein testaamaan

Myöhemmin sain äidiltäni kissapussit, jotka on tehty suihkuverhosta. Pussit ovat aivan ihanat!

Miu

Mau

Vielä kerran suuret kiitokset äidille ihanista lahjoista!! :)

perjantai 26. helmikuuta 2016

Herrasmieskerholainen

Ellei jopa puheenjohtaja.


Kännykkäkuvatodistetta siitä, että vaikka poitsu on lahjakas monessa asiassa, käytöstavat kaipaa vielä hiomista. :D Kuva viime sunnuntailta.

Ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Lahja

Eräs henkilö, jota olen auttanut hänen kisujensa raakaruokavalion koostamisessa, halusi lähettää meille pienen kiitoksen avusta. Autan mielelläni ihmisiä heidän kissojensa ruokavalioiden kanssa ja kisujen parempi terveys ja hyvinvointi ovat minulle iso kiitos jo itsessään (tässäkin tapauksessa raakaruokinnan positiivinen vaikutus oli ihastuttavan nopeasti nähtävillä) enkä odota muuta kiitosta, joten oli yhtä aikaa hämmentävää ja mieltä lämmittävää kun meitä haluttiin kiittää myös postitse. 

Lahja saapui perjantaina (tai ainakin sain saapumisilmoituksen perjantaina, mutta ilmeisesti paketti olisi ollut noudettavissa jo keskiviikkona...) ja oli enemmän kuin pieni, oikea lelutaivas! Lelut onnistuivat olemaan vieläpä sellaisia, mitä meillä ei vielä ole ollut. Ovat tosi suloisia ja tykättyjä. Vihreä kissa tuoksui erilaiselta, mahtoikohan olla sitä paljon kehuttua valerianaa? Meillä ei ole ollut vielä valerianalelua ja kissasta tuli Rakun suosikki näistä leluista, sitä on mäiskitty ahkerasti pitkin poikin ja kosteudenkestävyyttä on testattu.

Nora taasen ihastui eniten sudenkorentoon, myös hämis on kiva. Haiku on pitänyt aika tasaisesti kaikista leluista, helisevien pallojen perässä on ollut hirmuisen hauska juosta. Ja kuten kisujenkin lahjat, minulle suunnattu on aivan ihana! Se on niin osuva kaikin puolin, että päätyi jääkaapin oveen alkuperäisen tarkoituksensa sijaan.

Supersuloinen lahja kokonaisuudessaan

"Noni, heitä!"

"Siellä se lentää!"

"Minä nappaan!"

"Ai miten niin se piti tuoda takaisinkin? Hae ite!"

"Seuraavan kimppuun hyökkään ylhäältä!"

"Kohta se lähtee..."

"Ihan just...!"

"Ihan. Just."

"JEE!"

"Maistas tätä!"

"Hmmm muistinkohan kuopsuttaa pisun piiloon?"

"Heiii anna se takaisin"

"Ilkeä mami."

Varokaa petoa

"Yllätys!"

"Kimppuun!"

"Hippa"

"Höhö, etpäs lähdekään minnekään!"

"Jännä hämis"

"Anna kun silitän sinua!"

"Raur!"

"Hämis on kiva"

"Mutta mikäs se tässä on?"

"Tämä. Tämä on kiva."

"Molemmat on kivoja"

Suuret kiitokset vielä kerran lahjan lähettäjälle!! :)

lauantai 20. helmikuuta 2016

Noran uudet temput

Meillä on vietetty temppuilurikasta arkea, sillä minulla tuntuu olevan töiden jälkeen eniten energiaa juurikin temppuilulle kun siinä ei vaadita ainakaan minun osaltani aktiivista liikkumista. Soittimien lisäksi ollaan harjoiteltu muitakin temppuja, niin vanhempia kuin uudempiakin keskeneräisiä.

Tällä hetkellä kisuille on vähän kuin vahingossa kertynyt useampikin temppu yhtä aikaa opeteltavaksi, mutta koska se ei kissojen oppimista häiritse, niin se toimii varsin mukavana piristeenä vaihtelun muodossa ja useamman tempun opettelu onkin saanut hyvän vastaanoton kisuilta. Soittimet mukaanluettuna Rakulla on tällä hetkellä opettelussa 3 eri temppua ja samoin Haikulla. Nyt kun Nora oppi kiertämisen, toisen tässä julkaisussa nähtävistä tempuista, niin sillä on enää vain soittimet opettelussa eli jotain muutakin pitäisi keksiä.

Ympyrä-tempun Nora oppi todella nopeasti, jälleen kerran eniten aikaa meni käsimerkistä poisoppimiseen. Siinäkään ei kuitenkaan mennyt erityisen kauaa, jokunen harjoittelukerta, ja koska temppu on itsessään helppo, halusin tarjota Noralle aivopähkinän käsimerkistä poisoppimisen muodossa. Alkuun jätin namilla ohjaamisen (Nora oli liian energinen hissukseen liikkeen opetteluun, joten sen kanssa piti heti aloittaa täydellä ympyrällä namia seuraamalla) puolitiehen niin, että Nora itse teki kuitenkin koko ympyrän. Tässä vaiheessa otin äänivihjeen mukaan. Sen jälkeen hyppäsin suoriltaan pelkkään äänivihjeeseen ja jos/kun Nora hetken mietittyään ei siltikään tiennyt mitä tehdä, ohjasin kädellä alkumatkan samalla toistaen äänivihjeen. Ja ai että miten ylpeä Nora oli kun ensimmäisen kerran onnistui ilman käsivihjettä! Ympyrästä onkin tullut Noran yksi lempitempuista.

Kiertämisen Nora oppi paljon nopeammin kuin ympyrän. Tämä temppu on minusta hankala opettaa yksin, joten opetin sen ilman naksutinta (tai naksuttimen kaltaisia ääniä), jotta saan enemmän käsitilaa käyttöön. Naksuttimen puuttuminen ei kuitenkaan haitannut oppimista ja Nora oppi tämän tempun todella nopeasti.  Ohjeen löysin, kuten ympyränkin tekemiseen, Suuresta kissatemppukirjasta. Jätimme Noran kanssa kuitenkin monia vaiheita pois, mm. aloitimme suoraan sillä, että seisoin. Haasteita rakastavana kisuna Nora päätti, että käden käyttäminen apuna on turhaa.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Liikkeessä nukkuessa ja valveilla

Nora on kisuista se, jonka olen nähnyt eniten näkevän REM-unia. REM eli Rapid Eye Movement, nopeat silmäliikeet, tunnetaan myös mm. nimellä vilkeuni. Tässä unen vaiheessa tapahtuu suurin osa unien näkemisistä ja aivot toimivat yhtä vilkkaasti kuin valveilla. Sen lisäksi, että silmät liikkuvat, hengityksessä, aivosähkökäyrissä ja verenkierrossa tapahtuu voimakkaita muutoksia. Sain kuvattua videon Noran nukkuessa sylissäni. Videota ennen Noralla jalat heiluivat niin, että varmasti oli makoisa jahti päällä. Tietenkin, perinteisesti, ne isoimmat jutut ehtivät tapahtua ennen kuin ehdin laittaa kameran kuvausvalmiuteen. Videolle päätyi kuitenkin mm. lähikuvaa nopeista silmäliikkeistä.



Onnistuin eilen myös nappamaan videolle Noran hypyn kirjahyllyltä kiipeilypuuhun. On se tyttö hurja, arvasinkin, että se alkaisi käyttämään tuota reittiä. Huvihyppelyn lisäksi Noralla on nyt pakoreitti kirjahyllyn päältä, mikä on tärkeää, sillä joskus kun Rakulla on liikaa virtaa, poitsu ajattaa Noran kiipeilypuuhun eikä välitä murinasta, vaan koittaa painia väkisin. Välillä Nora on sitten poistunut tilanteesta hyppäämällä suoraan kirjahyllyn päältä matolle, jos en ole ehtinyt ajoissa paikalle komentamaan Rakua alas. Tarpeen tullen kiipeilypuu on vähän mukavampi laskeutumispaikka tuolta korkeudelta ja ylipäänsä vähentää loukkuunjäämisen tunnetta.



Kehräyksentäyteistä ystävänpäivää kaikille karvallisille ja karvattomille! ♥

perjantai 12. helmikuuta 2016

Apinoiden

Kisujen apinapuusta on tullut hyvin rakastettu. Jopa Haiku on innostunut siitä ja on käynyt nukkumassa jopa kahdessa eri pedissä. Kisujen suosiossa on selkeästi eniten pyöreä peti, jonka jälkeen toiseksi suosituin on putkipeti. Putkipetiä käyttävät lähinnä Raku ja, hyvin yllättävästi, Haiku. Haiku ei ole suljettujen piilojen ystävä, joten hämmästyin suuresti kun löysin Haikun tuolta nukkumasta. Useamman kerran.


Puussa on ralleiltu niin yksinään, yhdessä kuin lelun perässäkin ja Nora on jo tehnyt yhden hurjahypyn viereisen kirjahyllyn päältä pyöreällä pedille. 

Taiteilin seinäkiinnikkeen kanssa, jonka jälkeen palli unohtui tuohon. Käyhän tuokin nukkumapaikasta kun hyville paikoille ei mahdu. :D

"Haluan testata ton!" T. Ralleileva Nora

"Hups." Nopeus on avain, mutta ei luja nopeus.

"Ei kun näin mun oli tarkotuski mennä."

"Jännä paikka. Ja sit ylöspäin!"

"Ei ku siis tähän."

"Mikä tässä on?!?" (huom. leikatut kynnet, joten ei satu)

"Lelu!"

"Vauuu!"

"Ei ollut lelu."

"Minun estradivuoro!"

"Näytän nyt teille kaksi tapaa päästä ylös."

"Ensimmäinen tapa on edetä hissukseen tasoja pitkin. Näin."

"Ja näin."

"Mutta tämä tapa on paljon kivempi! Kunnon pomppu eikä turhia välipysähdyksiä!"

"Ja tästä ponnistus ylös."

"Ja vielä viimeinen kiipeäminen."

"Näin."

"Perillä!"

"Alas pääsee näin."

"Helppoa!"

Olen ollut erittäin tyytyväinen puuhun, se on täydellinen joka kantilta. Eritoten on ollut mahtavaa miten Haikukin on innostunut puusta. Se kävi eilen viimein myös tietääkseni ensimmäistä kertaa ihan ylhäällä. Haiku teki sen niin hiljaa, etten meinannut huomata tapahtumaa. Onneksi satuin juuri tuolloin nousemaan tietokoneen ääreltä.

"Ei hitsi, se siitä salatutkimisesta."

Apinapuu elää nimelleen

On ollut mielenkiintoista huomata miten kisujen alastuloissa on eroja. Raku tulee alas itsevarmasti, mutta taso kerrallaan, Haiku ottaa ylimmältä tasolta laskeutuessaan hännällään tukea tolpasta ja laskeutuu Rakun tavoin taso kerrallaan. Nora laskeutuu pussiin Rakun tavoin ja hyppää sitten siitä maahan matolle.

Ja kuten Haikun kuvista näkyy, saatiin viimein kattotukikin paikoilleen! Otin yhteyttä Pet Funiin asian tiimoilta ja tolpan sisällä ollut ruuvi oli kuin olikin ruuvattavissa... Se oli niin jäykkä, että olin luullut sen kuuluvan olla lyhyt. Pihdeillä lähti ruuvautumaan, wipii!

*hyörin pyörin*

"Nora mitä puuhaat? Pitääkö tulla kattoon kattoon?" 

Kiipeilyn ja tarkkailun jälkeen maistuu kunnon nokoset.