Tilauksia

Meillä onkin nyt esiteltävänä ei yksi, vaan KAKSI Zooplus-lähetystä. Hupsista miten tämä aika menee, ensimmäinen paketti saapui meille jo lokakuun alussa. Sitten tulikin jo joulukuu ja uusi tilaus!

Aloitetaan loogisesti ensimmäisestä. Tämä lähetys oli muuten meille aivan tavallinen, paitsi Minhon tuloon valmistautumiseen kuului uuden vessan hankkiminen. Selailin Zooplussan valikoimaa huvikseni, vaikka olin varsin varma, että tilaan muualta. Zooplussan lähetyksistä toisinaan kuulee, että juuri hiekkalaatikko on mennyt kuljetuksessa rikki. Mikä on sinänsä ymmärrettävää, jos pakkaamisesta ei ole kunnolla huolehdittu. Hiekkalaatikon seinät ovat heppoisia painavien ruokapakkausten keskellä. 

Uskaltauduin tilaamaan lupaavanoloisen ja kivanhintaisen vessan. Pakkaaminen oltiin toteutettu erinomaisesti! Vessan sisällä oli tuotteita tuomassa tasausta painoeroon ja vessaa ympäröi runsaat pehmusteet.

Vessa herätti heti kiinnostusta

Hyvänkokoiseksi todettu

Koko tilaus. Noralle ruokaa, kaikille herkkuja ja Rakulle monivitamiinivalmistetta. Koda poseerasi aivan kuin kaikki olisi hänelle ja aivan kuin edes Noran ruoka maistuisi. Hetki kuninkaana aarteiden kanssa!

Ottakaa kaikki yksi pala... "Miksei kaikkia kerralla?" Kysyy Koda

Tilavuutta riittää!

Vessa on Kissanvessa Big Box. Ragnar, Haiku ja Nora kävivät sisällä tutustumassa ja kaikki totesivat hyväksi. Meidän lattia-ala ei anna kovasti pelivaraa uusille hankinnoille, mutta tämä vessa muuttaa keittiön pieneen ja juuri sopivankokoiseen koloon. Huonona puolena on, että se tulee Kodan ruokapaikan viereen, mutta olemme jo testanneet vessapaikkaa eikä se onneksi häiritse poitsua mitenkään. Eikä muitakaan kissoja, sillä Rakun ruokapaikka on myös lähellä.

Joulukuisessa tilauksessa olikin enemmän erilaista, sillä myös äitini oli tilauksessa mukana ja me molemmat ostimme ruokaa paikallisen esyn ruokakeräystä varten. Tein myös lisää tavarahankintoja Minhon kuljetuskopan ja Kodan ja Minhon ruokailualustojen muodossa. Kodalla on nykyinen alusta jo roskiskunnossa.

On taas pitkää!

Vauhtia, vauhtia!

Raku löysi itsensä

Vasemmalta: äitini osti kisuilleen herkkuja ja kynsisakset, keskellä yhteiset ruokaostokset esykissuille ja oikealla meidän talouden ostoksia. Herkkutäydennystä sillä ajatuksella, ettei tarvitse olla ihan heti taas tilaamassa.

Zooplussalla on nättejä ruokailualustoja. Kodalla on nyt käytössään mustavalkoinen makaava kissa ja saa myös kyseisen vanhan tilalle

Eläinystäväni 2018

Toissaviikonloppuna pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni osallistuttuani eläinaiheiselle messulle. Eläinystäväni 2018 oli osa kokonaisuutta, johon kuului myös Lapsimessut, HupiCon ja OutletExpo. Eläinystäväni kesti la-su ja ainakin Lapsimessut alkoi jo perjantaina. Lauantaina etenkin puolesta päivästä eteenpäin tuntui välillä, että messukeskuksessa sai edetä kyynärpäätaktiikalla eikä ihme, sillä kokonaisuudessaan messuilla oli pe-su välillä jopa yli 47 000 kävijää! 47 000!!

Eläinystäväni-tapahtuma sisälsi kaikille pieneläimistä kiinnostuneille jotain. Oli kissanäyttely, koiranäyttely, koira-aiheisia ohjelmanumeroita, lintuja, kaneja, jyrsijöitä, matelijoita... Ja hulppeasti kaikenlaista näihin liittyvää myytävää!

Ei ollut yllätys, että suurimman ohjelmanumeron veivät koirat. Harmillisesti kiireet estivät näkemästä rallytoko-näytökset, mutta ehdin koiratanssiin ja sirkuskoiriin. Koiratanssia en tosin voinut katsoa kuin vilaukselta. Koiratanssi on niitä harvoja asioita, mikä nostaa todella nopeasti tunteet pintaan. Se syvä luottamus ja yhteistyö, kymmenet takanaolevat treenitunnit, tekemisen ilo, musiikki, ihastunut yleisö.... Piti liueta nopsaa paikalta ennen kuin silmät aloittivat vuotamisen.

Sirkuskoiraesitys veti yleisöä niin paljon paikalle, että oli vaikea löytää kuvauskohtaa. Esitykset sattuivat parhaaseen aikaan kun yleisöä oli eniten liikkeellä.

Tästäkin esityksestä välittyi todella upeasti kouluttajan ja koirien jaettu ilo yhteiseen tekemiseen ja temput olivat vaikuttavia. Koiria oli monta ja ne jaksoivat hyvin odottaa omaa vuoroaan. Musiikkikin oli tarpeeksi hilpeää, ettei allekirjoittaneen tarvinut lähteä kesken kaiken pois silmien vuotovaaran vuoksi. 

Koirien ohella temppuilua tarjosivat myös rotat pienen agilityradan muodossa. Olisin toivonut niille turvallisempaa harrasteympäristöä, mutta onneksi ilmeisesti rotat eivät karanneet pöydältä kertaakaan, ainakaan kauas. Agilityrata oli hauska nähdä, vaikkei rotat sillä hetkellä siinä harrastaneetkaan. Olen harkinnut, josko joskus ottaisi hiiriä ja tekisi niiden kanssa agilityä.

Rottia agiradalla

Matelijoiden puoli oli kaukana muista eläinosastoista ja ihmismassan keskeltä sen löytäminen oli varsin vaikeaa. Jopa niin, että melkein unohdin matelijat kokonaan kun joka puolella oli niin paljon muuta ihmeteltävää. Onneksi kuitenkin muistin, koska matelijapuoleen oltiin panostettu upeasti! Oli myyntipöytää tarvikkeille ja ruokaeläimille ja eri lajeja oltiin tuotu näytille panostettujen terraariosisusteiden ja ohjetaulujen kera. Yleisöllä oli myös mahdollista tutustua tarkemmin leopardigekkoon sekä kahteen käärmelajiin.

Sateenkaariboa

Näitä terraarioita oli ilo katsoa. Ne oli sisustettu eläimen hyvinvointi edellä, ei ihmisten huvia varten.

Leopardigekko

Lajipöydistä pidin todella kovasti kanipöydästä. Pehmolelujen avulla se erottui edukseen. Kaneillakin oli näyttely, mutta sitä en ehtinyt näkemään.

Pupuja!

Vaikka suurin osa lajeista olikin varsin tiiviisti lähellä toisiaan, ei sen kanssa ollut ongelmia. Minua oli vähän jännittänyt miten iso meteli hallissa on kun koiranäyttely on niin lähellä. Monista raporteista kun on saanut aiempina vuosina lukea, että koirapuolen melua on koettu hieman häiritseväksi.

Koirat käyttäytyivät todella mallikkaasti! Silloin tällöin satunnaiset haukahdukset hukkuivat hyvin  muuhun äänimaailmaan eikä haukahdukset olleet lainkaan häiritseviä.

Isoja vuffeja!

Ja sitten kissanäyttelyyn! Noran näyttelyraportista pystyykin lukemaan jo hieman meidän yleisiäkin kokemuksia, mutta paljon on vielä kertomatta! Kissanäyttelypäivät olivat aivan huikeita! Näin monia blogikavereita, kuten Tarua ja Mamma N:ää. Oli ihana tavata! Kuin Kissa Kermakupilla emännänkin näin, mutta hän oli kiireinen assarointipuuhissa emmekä ehtineet harmillisesti juttelemaan. 

Messukeskuksessa oli paljon rotupöytiä paikalla ja ehdottomat tärpit olivat American curlit ry ja Somakiss ry.

Curliosasto

Somakissin rotupöydässä oli silityskissana lempeä jätti Dean (GIC FI*SunnyPace Galega)

Somakissin pöydältä bongasin Penan ja Punkun paikasta tutut pompulamaiset lelut. Ostin tarjoushinnalla 3 ja annoin yhden äitini kisuille. Meillä tuliaisesta innostui eniten Raku ja äidilläni punainen poika Elmo. Raku rakastui leluun täysin, mutta kuten oletettua, molemmat lelut ovat jo päätyneet teille tietämättömille. Lienisi tänään vapun kunniaksi aika lähteä penkomaan sohvanalusia.

Etelän näyttelyssä oli myös paljon muuta sellaista, mikä on olematonta herkkua pohjoisessa. Kuten somppujen määrä. Lauantaina oli paikalla 2 somppua ja sunnuntaina peräti 8!

FI*Amajan Quispe Quinevera

Aby Iivo (FI*Amajan Proteo Protolica) oli Tuomarin Paras sunnuntaina!

IC  FI*Amajan Neffi Nerea

Kermakupin Ruusu oli Tuomarin Paras sunnuntaina! PR SC  FI*Redcheetah's Ruusu

FI*Amajan Queran Quercina Värin Paras ja Tuomarin Paras ensimmäisessä näyttelyssään!

Samalla kun pyörin kuvaamassa abysomppuja ja juttelemassa omistajille, pyörähdin tutustumassa myös balineeseihin tutun kasvattajan kisujen luona. Oli suuri ilo tutustua kisuihin, aivan hurmaavia!

FI*Willicon Diaval

Tässä näyttelyssä oli myös pari todella kiintoisaa rotua, mitä pohjoisessa ei ole näkynyt: egyptin mau ja kurilian bobtail. Bobtailista olen haaveillut, joten oli ihana nähdä näitä myös livenä! 

Ruskeatäplikäs egyptin MAU

Kurilian botail -kisu oli Tuomarin Paras sunnuntaina!

Muutakin kissakansalaisnähtävää riitti kovasti, kuten: 

Hyvin Noran näköinen siperiankisu. Tämä oli lähes suoraan meidän takana häkkirivissä ja pari kertaa katsoin pikaisella silmäyksellä, että heillä oli Nora sylissä.

Suklaanvärinen britti on varsinainen herkku!

Pyhä birma

Olisi tehnyt mieli kuvata vaikka kuinka paljon, mutta aika ei riittänyt. Ihanien kisujen ohella tarjolla oli jos jonkinmoista herkkua niin ruoka- kuin tavarapuolella. Itse odotin toooodella kovasti matkavessashoppailua koska jälleen; sitä herkkua ei ole tarjolla pohjoisessa. Messuilta lähti mukaan myös Primacatin tarjousruokia, ihan vain ostamisen halusta. Varsin hulppeat tarjoukset olikin, sillä hinta oli melkein -50 % markettien hintoihin nähden joissakin määräalennuksissa.

Petejä, kannellisia kokoontaitettavia matkavessoja, riippumattoja....

Lauantain yksi iso kissatärppi oli Sankarikissat 2017 -palkintojen jako. Se meni valitettavasti minulta ohi karvanmitalla. Tutustuimme yhteen palkinnon saajan omistajaan, joka kävi kiertelemässä katsomassa kisuja. Hänen kissansa on opettu etsimään omistajansa ihmismassastakin värien avulla ja reagoimaan ongelmiin tilanteiden, kuten epilepsiakohtauksen, verensokerin laskun tai hengityskatkon, vaatimalla tavalla. Ei voi kun olla syvästi liikuttunut moisesta osaamisesta ja omistajan ja kissan välisestä yhteydestä, mikä välittyi omistajan puheesta. Sankarikissoista 2017 voi lukea tarkemmin Kissaliiton sivuilta.

Lauantaina jaettiin myös RUROKin Vuoden Kissa -palkinnot

Messuilla oli hurjan hauskaa, niin paljon nähtävää ja tutustuttavaa! Vaikka ohjelmaa olikin runsaasti,  se painottui selvästi koirapuolelle. Toivottavaa laajennusta kissapuolen ohjelmaan olisi ainakin:

•  kissa-agilityesityksiä
• -temppuesityksiä
• Nose Work-esityksiä yhteiseksi koirilla ja kissoille

Vessapäivitystä

Nora hutipissailee laatikon yli silloin kun sitä stressaa. Syy voi olla turhautuminen tekemisen puutteesta, likaisesta tai liian täydestä hiekkalaatikosta. Tyttö käyttää eniten vessassa sijaitsevaa avolaatikkoa kuten muutkin eikä hutipissoja tule onneksi usein. Vessassa on vedenkestävä lattia, joten siellä hutipisut eivät ole yhtä haitallisia kuin muualla asunnossa oleville laminaateille. 

Kisut saivat viime kesän lopulla äidiltäni lahjaksi Mustin ja Mirrin silloisen uutuusvessan MyPet Bertyn. Kyseinen vessa on katon kautta kuljettava ja täten seinät ovat ihanteellisen korkeat estämään hutipissailut. 

Kyseinen hiekkalaatikko vähensi laminaattivaurioriskiä, mutta tietokonehuoneeseen jäi yhä avomallinen riskivessa. Nora mieluummin pissii täyden laatikon reunan yli kuin menisi puhtaaseen toiseen hiekkalaatikkoon, joten suuresta riskistä ei sentään ollut kyse. Mahdollisuus on kuitenkin vaivannut minua ja ostin viime kuussa tietokonehuoneen vessalle korvaajan: toisen Bertyn.

"Mami onks tää nyt ihan oikeessa paikassa?"

"Tähänkö tää jäi?"

Uusi vessa oli suosittu 1-2 päivää käyttöönotosta, mutta sen jälkeen tätä käytetään vain kun toiseen vessaan ei pääse. Mutta ainakaan ei tarvitse enää pelätä pisujen päätymistä laminaatille.

Uusi vessa: MyPet Berty

Kisut saivat toissaviikonloppuna äidiltäni lahjaksi uuden vessan. Äitini oli alunperin ostanut sen omille kisuilleen, mutta laatikko ei ollutkaan sopinut heille, joten se päätyi meidän käyttöömme. 

Meillä on ollut aina vain avonaisia vessoja, sillä minusta ne ovat mukavampia sekä minulle että kissoille. Kissojen vessakäyttäytymistä on helpompi seurata niistä eikä kissoille pääse tulemaan nurkkaan ahdistettua oloa/kaveri ei pääse yllättämään. Yhdessä vaiheessa harkitsin kuitenkin katollista vessaa, jos sillä saisi estettyä Noran silloin tällöin tapahtuvia laidan yli pissailuja. Ajatus kuitenkin hautautui kun kuulin, että katolliset voivat olla seisomapisujen kannalta avonaisia työläämpiä putsata kun pissaa pääsee valumaan katon ja alaosan välistä.

MyPet Berty on uutuustuote Mustissa ja Mirrissä ja jäljittelee malliltaan suosittua, mutta kallista, Modkat-kissanvessaa. Minulle Modkat on tullut tutuksi vasta viime aikoina kissablogien ansiosta, tai pikemminkin sen käyttötapa on selvinnyt minulle vasta vastikään. Luulin pitkään, että Modkat on kuin ihmisten vessanpönttö eli kissa tekee tarpeensa sisään reiästä (ja että reikä on sen verran pieni, ettei kissa mahdu "pönttöön"), mutta todellisuudessa onkin tarkoitus, että kissa menee sisään tarpeilleen. Tästä valaistuksesta suuri kiitos Trio MiuMaulle ja Herra Nilssonille. 

Ymmärrettyäni laatikon tarkoituksen paremmin, ajattelin heti sen olevan ihanteellinen Noralle. En kuitenkaan ostanut, mm. hinnan vuoksi.

Myös äitini ajatteli ensimmäisenä Noraa kun tarjosi vessaa meille. Koska kyseessä ei ole tavallinen kannellinen vessa ja juurikin tuo olisi omiaan ehkäisemään hutipissoja, olisin ostanut sen mielelläni äidiltäni pois, mutta hän halusikin antaa sen kisuille lahjaksi.

Olin ajatellut sijoittaa laatikon vessaan kissojen eniten käyttämän laatikon, kulmavessan, tilalle, täten myös ehkäistyisi hiekkojen päätyminen viereiseen viemäriin, mutta lopullinen paikka löytyikin eteisestä.

Laatikko löysi paikkansa eteisestä vähän käytetyn vihreän vessan tilalle

"Mikä tää on?"

"Täällähän on meidän hiekkaa!"

Laatikko on otettu odotettua paremmin vastaan! Kaikki kolme käyttävät sitä eikä ketään tunnu ahdistavan suljetumpi tila. Kisut tykkäävät kun vessan päällä mahtuu myös seisomaan. Pari kertaa kisuille on tuottanut päänvaivaa kun kaveri on jättänyt suoraan suuaukon alle tehdyn pissan peittelemättä, mutta muuten vessan kanssa ei ole ollut vaikeuksia. 

Hyvin mahtuu 3,5 kg kisu olemaan ja pyörimäänkin

R: "Heiii mitä puuhaat?"

R: "Oota annan sulle vauhtia!"

"Ei sit, testaan tän kans!"

"Wuhuu, sporttivessa!"

Siirsin väliaikaisratkaisuna vihreän hiekkiksen tietokonehuoneeseen toisen vessan viereen, mutta dilemmaksi on muodostunut, että kisut ovat alkaneet käyttämään nyt myös vihreää laatikkoa aiempaa enemmän. Neljä laatikkoa on meillä kuitenkin etenkin kolmen kissan käytössä melkoisen turha, joten taitaa käydä niin, että vihreä laatikko tulee valkoisen tilalle ja valkoinen siirtyy yläkerran varastoon.