Täpy 2000 - 5.11.2021

Niin koitti aika raskaan päätöksen, meidän vanhin nelijalkainen perheenjäsen on nyt poissa. 21-vuotiaan Täpy-leopardigekon terveys tuli siihen kuntoon, että oli luopumisen aika. ❤ Ensimmäinen kuntoromahdus tapahtui alkukesästä 2020, sen myötä ongelmat ovat lisääntyneet hiljalleen. Elimme päivän kerrallaan. Olen onnellinen, että saimme vielä näinkin paljon aikaa.

Täpy oli koko elämänsä hyväntuulinen, utelias gekko, joka valloitti suurilla uteliailla silmillään. Poitsu oli omanlaatuinen siinä, että vaikka laji on hämäräaktiivinen, poitsu viihtyi todella paljon esillä etenkin valoisaan aikaan.

Täpy oli ensimmäinen lemmikkini. Hän tuli minulle 3-vuotiaana elokuussa 2003 ollessani 12-vuotias. Paljon ollaan yhdessä koettu, yhteistä matkaa ehti kertyä 18 vuotta.

Tultuaan Täpy oli ainut lemmikki n. viiden vuoden ajan, kunnes hiljalleen perhe kasvoi. Ensin tuli kääpiöparta-agama Ava vuonna 2008 (-2014) ja myöhemmin samana vuonna tuli kääpiöparta-agama Mia. Vuonna 2010 tulivat leopardigekkotytöt Shanti ja Dania ja kisut alkoivat liittyä joukkoon vuodesta 2011.

Oli kyseessä sitten karvaton tai karvainen, vapaana asunnossa tai terraariossa elävä perheenjäsen, kaikki ovat minulle yhtä tärkeitä ja rakkaita. Täpyn kanssa tuntui, että meillä oli ihan erityinen side. Täpy tuli aina rauhoittamaan läsnäolollaan kun kaipasin lohdutusta. Täpy oli myös ainut gekoistani, joka osasi ottaa ruokaa sormista varoen, ymmärtäen mikä on ruokaa ja mikä mamia.

Täpyn matka päättyi Oulun Kamussa ja poika jäi sinne odottamaan muistotuhkausta. Ikävä on ihan hirmuinen. Kiitos Täpy näistä 18 vuodesta. ❤

Rakkaudesta jauhomatoihin

Haiku rakastaa liskojen ruokana olevia jauhomatoja ja ne toimivat Haikulle supersuperherkkuna. Olenkin kerran tai pari kertonut täällä, miten Haiku on monesti mukana liskojen ruokintatilanteessa odottamassa toiveikkaana omaa osaansa saaliista.

Meille tuli eilen pitkästä aikaa matotäydennystä Matkahuollon kautta. Pidän yllä omaa matofarmia ja hankin silloin tällöin tarvittavat täydennykset viereisen paikkakunnan kivijalkaliikkeestä. Meillä uhkasi pitkästä aikaa loppua madot kesken (eivät ilmeisesti tykänneet joutua poikkeuksellisesti pienempään purkkiin, sillä eivät lisääntyneet siellä juuri lainkaan) ja tällä kertaa katsoin helpommaksi ostaa isomman satsin netin kautta. Samalla sain mukavan nostalgiaryöpyn, sillä ennen kivijalkaliikkeen tuloa ostin monesti hyönteiset netistä.

Lähetys tuli eilen ja Haiku oli jälleen syöttöapuna liskojen ruokintahetkellä. Juhlistimme uutta matosatsia ja sen nostalgisuutta temppujen muodossa, matopalkalla tietenkin:

Lismujen kuulumiset/Maailman liskopäivä

Saimme julkaisutoiveena kertoilla liskokansalaisten kuulumiset. Olin ajatellut kertoa ne minun ja ensimmäisen liskoni vuosipäivänä 8.8., mutta koska en ehtinyt siihen, niin kertoillaan kuulumiset näin Maailman liskopäivänä.

16-vuotias leopardigekko Täpy

8.8. vietimme Täpyn kanssa vuosipäivää. Yhteistä matkaa on kuljettu jo 13 vuotta. ♥ Vuodet ei näy Täpyssä lainkaan, "pappa" on yhä virkeä ja utelias oma itsensä. Leopardigekkojen odotettu elinikä on 15-20 vuotta, mutta yli 20-vuotiaatkaan ei taida olla harvinaisia. Uskon ja toivon, että Täpykin jaksaa olla meidän ilona vielä usean vuoden. 

Leopardigekkojen saalistustapana on napata saalis suuhunsa salamannopealla iskulla. Täpy osaa kuitenkin ottaa nätisti ja varoo sormea. Tytöt (Shanti ja Dania) sen sijaan näkevät sormen saaliina ja ne saavat ruokansa pinseteistä.

Toinen joukon vanhus, kääpiöparta-agama Mia 8 v, taasen ei ole säilyttänyt nuorekkuuttaan. Kääpiöparta-agamien odotettu elinikä on 6-10 vuotta (toinen kääppärini Ava menehtyi vajaa 6-vuotiaana) ja Mia on ottanut tämän vuoden rauhallisesti. Se meni viime vuonna aikaisin talvilevolle ja nukkui pitkään helteiden alkamiseen saakka. Talvilevon päätyttyäkään Mia ei ole jaksanut riehua tuttuun tapaansa päivät pitkät, vaan viettää aktiivista eloa korkeintaan muutaman tunnin päivässä ja loppuajan makoilee viileässä päässä (terraariossa on ns. viileä ja lämmin pääty, jotta lisko saa valita missä lämpötilassa haluaa olla). Ruoka maistuu kuitenkin erinomaisesti.

Vanhuksille suosin ruokana mahdollisimman hyvinsulavia ja vähäkitiinisiä jauhomatoja, mm. ns. alieneita eli jauhomatojen kotelomuotoja (kuvassa) sekä vasta nahkansa luoneita valkoisia jauhomatoja ja jauhopukkeja

6-vuotiaista leoskitytöistä Shantille ei kuulu mitään tavallisesta poikkeavaa, tytön elämä pyörii nukkumisen, ihmettelyn ja syömisen ympärillä, mutta Dania on harmillisesti toistanut viime vuonna ensimmäistä kertaa tulleen valekantamisen. Liskot voivat munia tyhjiä munia ilman koiraan kanssa oloa, mikä on yhtälailla paljon voimia vievää kuin normaali kantokin ja harmillisesti joillakin liskoilla hormonit heittävät niinkin pahasti, että menehtyvät jatkuvan (tyhjien) munien munimisen seurauksena. 

Shanti

Dania tuli viime vuoden alussa ensimmäistä kertaa valekantavaksi ja oli sen seurauksena useamman kuukauden vilkas, mutta ruokahaluton. Onneksi hännän vararavintovarasto oli turvana eikä tyttö laihtunut liikaa, muuta kuin hännästä. Usean kuukauden jälkeen Dania alkoi viimein munimaan heinäkuussa, mutta normaalin usean munan sijaan ulos tulikin yksi jättimuna. Muna oli niin iso, että ihmettelin miten se ei ollut repinyt tietään ulos. Dania oli kuitenkin munimisen jälkeen hetken oma itsensä ja ruoka maistui, kunnes kauhukuvani uusiutui ja Dania tuli jälleen valekantavaksi ja muni syyskuussa taas jättimunan. Taisi olla jälkimmäisen kannon aikana kun tyttö pissi munan valkuaisen pienissä osissa ajan myötä ulos ja varsinaisessa muninnassa ulos tuli pelkkä keltuainen.

Toivoin kovasti, että munimiskokemukset olisivat jääneet tuohon, mutta suureksi harmikseni tänä keväällä Dania tuli jälleen valekantavaksi: masu paisui, ruokahalu katosi ja molempien tyttöjen käytös muuttui: pomotteleva Shanti alkoi väistämään itsevarmaksi muuttunutta Daniaa. Valekannon alkamisesta on kulunut jo useampi kuukausi, mutta munaa tai siihen liittyvää ei ole tullut ulos ja Danian ruokahalu on palannut. Tilanne on tarkkailussa. 

Dania

Raku esittää, ettei sitä kiinnosta

"Hei anna mulle pari, jooko?"

Mitä eläinharrastukseni on antanut minulle

Saimme jokin aika sitten Nethel-Esteliltä haasteen:

"Ideana on siis kertoa vastaus kysymykseen, mitä kissa-/koira-/hamsteri-/marsu-/fretti-/kani-/lintu-/hevos-/herppi-/eläinharrastuksesi on sinulle antanut?"

Eläinharrastus on todella iso osa minua ja elämäni pyörii sen ympärillä. Se on ohjannut elämäni suuntaa ja kehittänyt persoonaani.

Olen aina ollut eläinrakas, mutta äitini allergian vuoksi meille ei voinut ottaa karvaisia eläimiä. Halu olla tekemisissä eläinten kanssa oli kova, joten purin pienenä eläinrakkauttani sitten muiden eläimiin ulkoiluttamalla enoni koiraa sekä etsimällä lähialueelta muitakin eläimiä, joita voisin käydä moikkailemassa. Tämän avulla pääsin tutustumaan moniin koiriin ja kissoihin. Parin uuden tuttavuuden koiraa pääsin ulkoiluttamaankin.

Eläinrakkaudestani huolimatta olin tuolloin vielä hyvin luottavainen yleisiin lemmikinhoito-ohjeisiin enkä esimerkiksi kyseenalaistanut markettiruokien laadukkuutta. Pieni sysäys muutosta kohti tuli vuonna 2003 ollessani 12-vuotias kun isäni kertoi lemmikkiliskomahdollisuudesta. Hän oli kuullut työkaveriltaan, että leopardigekko-niminen laji oli saatavilla lemmikiksi ja oli aloittelijoillekin sopiva helppohoitoisuutensa vuoksi. Koska laji oli minulle (ja vanhemmilleni) tuntematon, aloin etsimään tietoa sen hoidosta ja asuinvaatimuksista. Tästä avautui ovi hoitoa koskevaan tiedonetsintään.

Leopardigekko-Täpystä, joka kotiutui meille pian lemmikkiliskouutisen ja sitä seuranneen ostopäätöksen jälkeen, lähti myös syvempi käytännön oppiminen, sillä Täpy on opettanut minulle mm. eläinten käsittelyä, psykologiaa sekä vastuuta ja tunnen, että meidän välillä on yhä erityinen side.

5 vuotta Täpyn tulon jälkeen törmäsin sattumalta kääpiöparta-agama -lajiin ja ihastuin siihen heti. Kääpiöparta-agama oli tuolloin vielä varsin harvinainen Suomessa (esimerkiksi kasvatustoimintaa ei ollut) eikä siitä löytynyt erityisen paljon tietoa suomeksi, joten päädyin etsimään tietoa myös ulkomaalaisilta sivuilta. Tiedonetsintä johdatti minut myös suomalaiselle herppi.net -keskustelufoorumille ja sitä kautta alkoi foorumikirjoitteluni. Foorumikirjoittelun myötä herppiharrastukseni alkoi saada uudenlaista puhtia ja aloin kiinnostumaan enemmän valokuvaamisesta sekä itseni kehittämisestä omistajana ja asiantuntijana.

Englannin kielen taitoni on karttunut valtavasti eläinharrastuksen myötä. Koulussa englanti ei kiinnostanut minua ja olin siinä huono. Vasta lukioikäisenä vapaa-ajallani aloin kiinnostua siitä enemmän ja aloin lukemaan myös englanninkielisiä matelijakirjoja. Kissaharrastuksen myötä englannin kielen taitoni laajeni entisestään.

Liskot ovat vaikuttaneet minuun myös siten, että niiden(kin) ansiosta en ole koskaan päässyt alkoholin makuun. Lapsuudenkodissani minulla oli Täpyn terraario suoraan huoneeni oven vieressä enkä halunnut aloittaa juomista edes pienissä määrin, jotten vahingossakaan aiheuttaisi tahatonta vahinkoa Täpylle ja toki myös rahaa jäisi enemmän eläinharrastukseen ilman alkoholia. Ja eläinharrastukseen ylimääräinen raha on pitkälti mennytkin, sillä minulle tuli Täpyn ja kääpiöparta-agama -Avan lisäksi vielä kolme liskoa, kääpiöparta-agama Mia (2008) ja leopardigekot Shanti ja Dania (2010). 2011 kissaharrastus pääsi viimein kunnolla käyntiin ensimmäisen kissani myötä.

Samana vuonna (2008) kun pääsin herppi.netin foorumin makuun, liityin myös lemmikkieläingalleria Petsieen. Aluksi liikuskelin vain kuvien ja ehkä ryhmienkin puolella, mutta pian päädyin Petsien keskustelufoorumillekin ja aloin lukemaan myös kissakeskusteluja, joiden toivoin lievittävän edes hiukan kroonista kissakuumettani ja olin utelias lukemaan minkälaisia keskusteluja kissoista käytiin. Keskusteluja lukemalla selvisi, että kissatiedossani oli paaaaaljon parannettavaa. Petsie loi minulle vahvan pohjan uudenlaiselle, vastuulliselle, kissanhoitotiedolle. Opin paljon uusia asioita ja aloin myös ajattelemaan kriittisesti.

Foorumikeskustelut ovat itsessäänkin opettaneet minulle paljon. Ne ovat opettaneet minulle ihmisten kanssa toimimista. Minkälainen on oikeasti kehittävä keskustelu ja miten haluan kohdella muita. Eli toisin sanoen on antanut sosiaalisia taitoja.

Ennen kaikkeahan eläinharrastus on antanut minulle ihan hurjasti sisältöä elämään. Suurin osa siitä on positiivista, mutta negatiiviseltakaan sisällöltä ei olla vältytty. Mutta ajattelen ne kokemuksena siinä missä positiivisetkin. Mikään kokemus ei ole hyödytön, vaikka toki sitä tekee kaikkensa, että ikävät kokemukset pysyisivät minimissään. 

En tiedä minkälainen henkilö olisin tai mitä nyt tekisin ilman eläimiä, ne ovat... no, elämäni. On ilo kokea onnistumisen tunteita eläinten kanssa ja nähdä miten ne nauttivat olostaan ja tekemisestä. Minusta on myös erittäin innostavaa, ettei oppiminen (niin minulla kuin kissoillakaan) lopu koskaan. Se on yksi iso osa, joka pitää harrastusta koskevaa liekkiä yllä. Jatkuva itsensä kehittäminen. Ja koska olen kotona viihtyvää tyyppiä, kissat pitävät huolen siitä, että koko päivä ei kuitenkaan kulu tietokoneen ääressä. Niin kissat kuin liskotkin ovat taatusti antaneet runsaasti elämääni lisävuosia huvituksillaan. Harrastuksen myötä olen päässyt myös tutustumaan moniin upeisiin kissa- ja ihmispersooniin.

Haastan mukaan:

Viiruvarpaat (haastespämmi, hoho)

Kissankujeita

Marraskuun Muruset

Penan paikka
Trio MiuMau ja Herra Nilsson

Mökillä jälleen

Toinen kerta toden sanoo, tai ainakin pääsimme lähemmäs päämäärää eli ulkoilusta nauttivia kisuja, sillä tällä kertaa mökkeillessä ulkoilu sujui paremmin! Lähdimme tiistaina pariksi yöksi mökkeilemään ja saimme onneksi säätkin puolellemme, sillä lämpöä riitti! Ja sääskiä. Noraa ei kiinnostanut ulkoilu lainkaan ja Haikuakin nihkeästi, sillä se mieluiten lehmäili terassin juurella. Raku taasen yllätti jälleen positiivisesti. Laitoin Rakun ulos kiinni Haikun seuraksi ja aluksi sekin jäi vain syömään ruohoa, mutta lähti sitten ruhtinaallisin elein tutkimaan ympäristöä, paljon pidemmälle kuin viime kerralla ja kaiken lisäksi itsenäisesti. Raku suorastaan loisti itsevarmuutta ja ylvästä arvokkuutta, lähes harmittaa kun en kuvannut kävelyä videolle, sillä se oli myös hauskaa katsottavaa.

"Jaa lenkille? Emmä tiä..."

Ruohobuffet

Haiku irroittautui terassin suojista houkuttelun ansiosta

Houkutin

Harmi kun Raku ei yleensä tykkää ulkoilusta, sininen pukee sitä niiiiin hyvin!

"Mitä tuolla on?"

"Entä tuolla?"

Ylvästä kävelyä

Näin pitkälle mentiin

Ulkoilu rajoittui lähinnä vain tiistaille. Keskiviikkona ulkona ei viihtynyt kuin Haiku ja sekin vain niukasti. Sisälläkin riitti kuitenkin tekemistä: tipu-tv'n lisäksi viihdykkeinä toimivat mm. heinänkorret, ulkoa löytämäni (ja desinfioimani) linnunsulka ja sisälle eksyneet sääsket. Ajattelin sulan saavan kisut aivan villeiksi, mutta siihen nähden reaktio jäi vaimeaksi. Sillä leikittiin silti erittäin mieluusti. 

"Tipu!!"

Kisut ikkunalla

"Pääsiskö vielä vähän ylemmäs?"

Sääski lensi pääni yli

Sulkaleikkiä

"Mulle!"

Raku Mustasimmu

Sulan kanssa piti myös painia

Paini jatkui lattialle asti

Mökkeilyn kruunasi ehdottomasti nämä kaverit. Liskoharrastukseni lähti aikoinaan liikkeelle mökkimme terassin alla asuvista kesyistä sisiliskoista, joten niillä on suuri paikka sydämessäni. Tuntemattomasta syystä sisiliskoja ei ollut kuitenkaan näkynyt enää moneen vuoteen terassilla, mutta tänä vuonna ne ovat palanneet.

Lisko-tv aktiivisena

Liskon elämä on rankkaa. Niinkin rankkaa, että se vaatii puolen vuoden talvilevon. Ainakin Mialla. Viimein kevät voitti ja Mia on ollut jo pari viikkoa hereillä touhuilemassa tuttuun tapaansa. Vaikka yleensä liike terraariossa kerää paikalle kissayleisöä, Mian touhuilu päivät pitkät on ilmeisesti jo taas turhan tuttua eikä herätä kiinnostusta juuri muulloin paitsi kun terraariosta kuuluu erityisen kovaa meteliä. Joskus Mia saa yleisöä muuten vainkin, mutta yleisö ei jaksa olla koko aikaa tarkkaavaisena.

"Zzzz"

"Hei, herää!"

"Kato mun masuu!"

Nora: "Täh?"

"Ei kurkita vieraisiin terroihin!"

"Tylsimys"

Bonuskuvana Noran mukavan oloinen asento:

"Juu näin on hyvä"

Bonuskuva 2, Raku-possu:

"Röh"

Ahkera apulainen

Tänään tein vuosittaisen suursiivouksen Täpyn terraarioon. Eli kaikki sisusteet ulos ja tulikuumalla keitinvedellä pesu. Sen jälkeen terraarion desinfiointi. Tässä kaikessa meni 2 tuntia ja Haiku seurasi tarkkana, että laatu on varmasti hyvä. Nora ja Rakukin kävivät välillä tarkistamassa mitä milloinkin tapahtuu.

2 tunnin tarkkailu ottaa voimille ja kun otin viime vuotisen kissojen matkahiekkalaatikon esille pesuämpäriksi (jota ei sitten tarvittukaan) Haiku käytti tilaisuuden hyväkseen ja otti sen nukkumapaikakseen. Laatikossa mahtuu niukasti istumaankaan, mutta Haiku onnistui löytämään mukavan nukkuma-asennon.

"Tässä on hyvä."

Myös Täpylle varmasti uni maittaa yöllä, sillä nyt kun kaikki hajut on menneet uusiksi, terraario vaatii asukin oman laatuvarmistuksen. Haiku on yhä ihan väsyksissä, mutta Raku ja Nora ovat kovin kiinnostuneina seuranneet Täpyn tutkimusretkiä.

Uudet hajut tutkintaan

Maistellen eteenpäin

Karvattomat perheenjäsenemme

Esittelyssä meidän blogipuolella taka-alalle jäävät, mutta silti erittäin rakkaat perheenjäsenet: liskot! Liskoinnostukseni on lähtöisin mökillämme asuneista kesyistä sisiliskoista, niiden touhuja oli mielenkiintoista seurata (eikä se aina pelkäksi katselemiseksi jäänyt). Halusin kovasti lemmikin, mutta meille ei voinut ottaa kissaa tai muitakaan karvaisia lemmikkejä äitini allergian vuoksi, joten kun kuulimme, että liskojakin on saatavina lemmikeiksi, valinta oli selvä. Sain ensimmäisen liskoni Täpyn vuonna 2003 ollessani 12-vuotias. Liskoista toivottiin tänne esittelyä jo keväällä ja tarkoitus oli kirjoittaa tämä elokuussa, mutta erinäisistä syistä se viivästyi. Liskoilleni oli aiemmin omat nettisivutkin, mutta ne menivät alas sivuston muututtua maksulliseksi. Liskoille on nyt tehtynä oma tunniste tänne, josta löytyy myös vanhemmat niihin liittyvät julkaisut ja maininnat.

Leopardigekot

Leopardigekko (Eublepharis macularius) on yksi suosituimmista lemmikkiliskoista. Se on helppohoitoinen, luottavainen ja kiltti hoidokki. Leopardigekolla ei ole tarttumalevyjä varpaissaan eli se ei pysty kiipeämään seiniä pitkin. Luonnossa sitä tavataan Iranissa, Afganistanissa, Intiassa ja Pakistanissa. Leopardigekko on hämäräaktiivinen hyönteissyöjä. Elinikä on 15-20 vuotta.

Täpy

Vanhin liskoistani ja ensimmäinen oma lemmikkini. Täpy on ostettu 8.8.2003 ruotsalaisesta, todennäköisesti yksityisestä, eläinkaupasta. Leopardigekosta on olemassa lukuisia eri värimuotoja, Täpy edustaa normaalia. Täpyn tarkka kuoriutumisaika ei ole selvillä, mutta myyjän mukaan se on kuoriutunut vuonna 2000 eli on nyt 14-vuotias. Iästään huolimatta Täpy on yhä täysissä voimissaan, se on utelias ja innokas saalistaja. Se on myös kärsivällinen ja kiltti. Sen lempiruokaa on sirkat ja saalistusta on ihana seurata kun Täpyn häntä värisee innoissaan. Sirkkojen ohella se syö myös jauhomatoja ja toisinaan jättijauhomatoja.

Raku ja Täpy tammikuussa 2013. Valaisinkotelo on tykätty lämmittelypaikka

Nora ja Täpy syyskuussa 2014. Täpy vaaleana nahanluonnin vuoksi.

Elokuu 2014, muutama päivä vuosipäivämme jälkeen. 11 vuotta yhteistä matkaa ♥

Lempeä Täpy osaa ottaa ruuan nätisti sormista. Tytöt taasen käyvät ruuan kimppuun sellaisella ahneudella, että voisi sormet olla vaarassa. :D  Toukokuu 2014.

Shanti ja Dania

Shanti ja Dania ovat ensimmäiset liskoni, jotka hankin suoraan kasvattajalta (NuanReptiles, nyk. Beyond Geckos). Olin haaveillut jo vuosia punertavasta leopardigekosta ja myös ajatus kahdesta tytöstä samassa terraariossa innosti. Kun viimein sain luvan (asuin tuolloin vielä vanhemmillani) kahteen tyttöön, aloin innokkaasti etsimään sopivaa kasvattajaa, jolta liskot hankkisin. Sattumalta Suomessa oli punertavaa värimuotoa tarjolla ja sain varattua kaksi liskoa itselleni, joista toinen, Dania, oli punertava (värimuodoltaan Super hypo tangerine carrot tail). Shantilla (Tangerine het Tremper albino) ja Danialla on vain muutama päivä ikäeroa: Shanti on kuoriutunut 1.4.2010 ja Dania 5.4.2010. Shanti luonteeltaan rohkea ja utelias, Dania taasen on arka ja säikkyy nopeita liikkeitä. Molemmat ovat ystävällisiä ja antavat käsitellä tarpeen tullen. Ruokavalio sama kuin Täpyllä.

Kisut tarkkailevat valppaana juuri heränneitä liskoja (maatason kaarnan alla). Toukokuu 2013

Dania helmikuussa 2012. Kokovartalokuvia on vaikea saada arkuuden vuoksi.

Supernätti Dania. Elokuu 2011

Shanti tykkää olla esillä. Syyskuu 2013

Kaunis Shanti. Marraskuu 2013

Kääpiöparta-agama

Kääpiöparta-agamaan (pogona henrylawsoni) ihastuin vuonna 2008. Kääpiöparta-agama on Australiasta kotoisin oleva päiväaktiivinen, puolikiipeilevä laji. Se on helppohoitoinen ja luonteeltaan ystävällinen ja aktiivinen. Kääpiöparta-agama syö hyönteisiä ja kasviksia. Elinikä on 6-10 vuotta. Vuonna 2008 meille tuli 2 kääpiöparta-agamaa, joista toinen, Ava, menehtyi 16.1.2014 äkilliseen sydämen toiminnanvajaukseen lähes 6 vuoden iässä. RIP ♥

Mia

Kävin äitini kanssa shoppailemassa viereisellä paikkakunnalla muutama päivä joulun (2008) jälkeen. Kävimme Faunattaressa ihastelemassa liskoja ja näimme siellä Mian. Mia oli ainut lisko suuressa terraariossaan ja se ravasi aktiivisesti terraarion etulasia edestakaisin. Sen aktiivisuus ja puolihäntäisyys (kaveri purrut poikki) herättivät kiinnostuksemme. Äitini halusi Mian meille ja se lähti mukaamme lemmikikseni. Ajatuksena oli laittaa se yhteen Avan kanssa, mutta Mia paljastui pojaksi eli se tarvitsi oman terraarion (2 urosta eivät tule toimeen keskenään). Mia on stressiherkkä, kuten Avakin oli, mutta lempeä ja aktiivinen otus. Se tykkää kiipeillä ja juoksennella terraariossaan. Mia syö vihreää salaattia ja jauhomatojen kotelomuotoa.

Molemminpuolista ihmettelyä maaliskuussa 2014

Tausta rapisee kivasti. Maaliskuu 2014

Pienestä ei hätkähdetä. Kesäkuu 2013

Uhkarohkea Mia olisi halunnut seikkailemaan. Kesäkuu 2013

Mialle vaihtui laatat pohjamateriaaliksi syyskuussa 2014

Liskojen hoito

Liskot ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, jotka vaativat lajityypillisen ilmaston voidakseen hyvin. Leopardigekko ja kääpiöparta-agama ovat kotoisin kuivilta, lämpimiltä alueilta eli vaativat sen mukaiset olosuhteet. Nämä molemmat lajit vaativat viileän ja lämpimän puolen terraarioonsa, jotta voivat valita missä lämpötilassa haluavat milloinkin oleskella. Kääpiöparta-agama tarvitsee puolikiipeilevänä ja päiväaktiivisena eläimenä myös kiipeiltävää ja UV-valaistuksen. Hämäräaktiivinen leopardigekko ei tarvitse UV'ta, mutta tavallisen päivänvalon kuitenkin päivärytmin luomiseksi.

Liskoille syötetään tuoretta ravintoa. Hyönteiset tarjotaan niinkin tuoreena kuin elävinä. Tuoreessa (hyvinruokitussa) ravinnossa on ravintoarvot parhaimmillaan eivätkä kaikki liskot edes suostu syömään kuollutta ruokaa. Aikuiset leopardigekot ruokitaan 3 krt viikossa ja kääpiöparta-agama päivittäin. Vitamiinit lisätään ruokaan aikuiselle leopardigekolle kerran viikossa ja kääpiöparta-agamalle kahdesti. Kalsiumia koko ajan tarjolla.

Liskot eivät ole sylilemmikkejä, mutta niiden elämää on mielenkiintoista seurata lasin takaakin. Jotkut yksilöt ovat kuitenkin niin rohkeita ja luottavaisia, että tulevat mielellään ulkoilemaan terraarion ulkopuolelle. Tällaisia yksilöitä löytyy erityisesti parta-agamista. Shanti-leoski tuli pienempänä usein kädelle lämmittelemään ja pari kertaa pääsi kävelylle sohvallekin. Kissojen tultua käsittely jäi myös turvallisuussyistä. Kaikki liskoni ovat käsikesyjä, mutta eivät pääse jaloittelemaan terraariostaan. Eivätkä sitä kaipaakaan.

Ilmojen viilentyessä syksyllä/talvella, liskot vetäytyvät talvilevolle, joka voi kestää viikosta useampaan kuukauteen. Leopardigekoilla on talvilevon jälkeen kevätpaasto, mikä tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin ruoka ei maistu. Pisimmillään tämä on kestänyt meillä 5 kk. Täpy ei ole ollut talvilevolla muutamaan vuoteen eikä sillä ole ollut paastoakaan.

Liskoille on oma huone (joka on myös tietokonehuone), jotta saavat olla rauhassa kissoilta silloin kun en ole vahtimassa. Erityisesti Mian kohdalla oma huone on myös turvallisuussyistä, sillä verkkokatto ei kestä aikuisen kissan painoa, joten terraarion katolle meno on ehdottomasti kiellettyä. Raku tykkää välillä testailla tätä sääntöä. Myös hyönteiset on kissoilta eristyksissä, niitä säilytän vaatekomerossa.

Sirkat tarvitsevat runsaasti proteiinia. Tässä ruokana murskattuja kissanraksuja.