Ihanaa, vauhdikasta ja aktivoinnintäyteistä eläinten viikkoa! Eläinten viikkoa vietetään vuosittain 4.10. - 10.10, viikon käynnistää 4.10. vietettävä kansainvälinen eläintenpäivä. Tämän vuoden eläinten viikon teemana on oppiva eläin.
Meidän tekemän videosarjan kissan virikkeellistämismahdollisuuksista pääsee katsomaan Suomen Kissaliitonyoutube-kanavalla! Tässä 3-osaisessa sarjassa esittelemme erilaisia aktivointitapoja ja harrastuksia, sekä käymme läpi aloitukseen liittyviä asioita, kuten virikkeellistämisen hyötyjä ja motivointitapoja.
Osa 1: Kissan fyysinen aktivointi (sis. pohjustukset)
Viime vuonna meillä jäi ulkoilut käytännössä kokonaan parvekeulkoilun varaan, sillä Haiku ei enää tykännyt pukea Primacatin valjaita ylleen. Nora taasen inhoaa ulkoilua fleksin vuoksi (on vahingossa pari kertaa irronnut otteestani ja lähtenyt kelautumaan tyttöä kohti) ja Raku pelkää ulkona. Haikun Primacat-inho meni siihen pisteeseen, että tyttö juoksi karkuun kun näki valjaat ja etenkin rintakehän ympäri menevää solkea kiinnittäessäni tai valjaiden tiukkuutta testatessani Haiku saattoi yrittää näykätä. Valjaiden ollessa yllä Haiku pyörähteli aika ajoin maassa ja koitti saada valjaita irti. En ymmärrä mistä inho kehittyi, sillä Primacatit kelpasivat moitteetta useamman vuoden.
Olin jo pari-kolme vuotta harkinnut Vänttisiä niiden laadun, suomalaisuuden ja värivalikoiman vuoksi. Erittäin paljon plussaa myös siitä, että valjaista löytyy heijastinta sekä että heijastinominaisuuden saa myös taluttimeen. Meillä ulkoillaan lähinnä hämärällä/öisin kun ihmisiä ei ole enää niin paljon liikkeellä, joten heijastimet ovat tärkeä osa turvallisuutta. Primacatien kanssa olen käyttänyt lisänä erillistä heijastinkaulapantaa.
Haikun ihan ensimmäiset valjaat olivat Vänttiset, mutta niiden jäädessä pieneksi Haikun kasvaessa, siirryin Primacatiin ja niihin jäin, sillä ne ajoivat asiansa moitteettomasti. Viime vuonna olin jo todella lähellä Vänttisten hankkimista, mutten saanut tilaamista aikaiseksi ennen iltojen viilenemistä, jolloin oli jo myöhäistä, sillä Haiku tykkää ulkoilla vain kun on lämmintä.
Tänä vuonna, ihanien kesäisten valjas- ja tarhaulkoilukuvien taas ilmestyessä blogeihin, päätin, että nyt on viimein aika hankkia meillekin Vänttiset ja päästä taas nauttimaan ulkoiluhetkistä Haikun kanssa. Uskon vahvasti, että Primacatin epämieluisuus johtuu sen muodosta. Vänttiset poikkeavat siitä kovasti, joten luotin, että niiden kanssa pääsisimme taas nauttimaan valjasteluista.
Tykkään tosi paljon, että valjaisiin saa myös yhteensopivan taluttimen. Meillä on tähän asti ollut käytössä fleksi(t), mutta pidän enemmän perinteisistä taluttimista. Ne ovat nostalgiset, sillä ulkoilutin lapsena enoni koiraa aina hihnassa, sekä perinteinen talutin on mukavamman tuntuinen kädessä. Koen sen myös fleksiä turvallisemmaksi, sillä taluttimen kädensijan saa kiedottua käden ympärille, jolloin nykäistessä talutin ei irtoa niin helposti otteesta, ja ohuen kahvan ansiosta samalla kädellä voi pidellä muutakin kun taluttimen kahva ei vaadi koko käden tilaa.
Tilasin Haikulle turkin väriä mukailevat valjaat ja taluttimen ja pyysin taluttimen mitaksi 250 cm. Meillä talutinhankintoja on aina jarruttanut yhteensopivuuden lisäksi hihnan mitta. Koen etenkin max. 200 cm mittaiset hihnat turhan lyhyiksi meidän tarpeille ja 220 cm'kin on aika nafti. Onneksi Vänttisiä saa muutenkin kuin standardimittoina (180 cm ja 220 cm), joten sain Haikulle sen pituisen hihnan kuin halusin.
Ensin totuteltiin uusiin valjaisiin sisällä herkkujen avulla
Tykkään!
Ihana yhdistelmä, talutin on juuri sopivan pituinen: ei liian pitkä eikä lyhyt
Tilausta tehdessäni nappasin heräteostoksena saman yhdistelmän myös Noralle. Koska Noran suurin inhotus ulkoilussa on ollut fleksipelko, ajattelin kokeilla, josko Nora innostuisi taas ulkoilemaan kun taluttimena on turvallisempi hihna ja valjainakin jokin muu kuin samat, joiden kanssa ikävät tilanteet ovat sattuneet. Ennen nimittäin myös Nora tykkäsi ulkoilusta. Norankin valjaat ja hihna mukailevat turkin väriä. Taluttimen pituus on sama kuin Haikulla eli 250 cm.
"Olisit ottanut vain Haikulle, kiitos."
"Ugh, en liiku."
"Ota nämä pois, jooko?"
"Uuu, nami!"
Haiku tottui todella nopeasti Vänttisiin herkkujen avulla, mutta Nora lämpenee huomattavasti hitaammin. Tyttö yrittää kävellä matalana piiloihin, mutta sentään kulkee reippaammin kun heitän sille namin vähän matkan päähän. Namikättä se ei kuitenkaan seuraa toisin kuin Haiku. Noran kanssa menemme toki tytön mukaan eikä minua haittaa, vaikka emme pääsisi Noran kanssa ulkoilemaan tänä kesänä. Nora ei enää kasva, joten voimme yrittää tarvittaessa uudestaan sitten vuosien päästä kun meillä on oma talo ja rauhallinen piha.
Myös facebook on huomannut missä mennään ja on jo kahtena päivänä peräkkäin tarjonnut muistoina ulkoilukuvia. Saimme valjaat tällä viikolla (valjaat tulivat todella nopeasti, viikko tilauksesta! Olin varautunut paljon pidempään odotusaikaan) ja olin ajatellut mennä myös Haikun kanssa hitaasti, mutta facen muistoista inspiroituneena päätinkin yrittää ulkoilua jo nyt.
Vänttiset tuntuvat olevan mukavat Haikulle, sillä tyttö ei enää yritä näykkiä pukuhetkellä eikä myöskään kieriskele maassa koittaakseen saada valjaat irrotettua.
"Noni mami, mennään jo!"
Pitkän paussin jälkeen ulkomaailma oli kuitenkin vielä liian jännittävä ja ulkoilu jäi lyhyeen. Osaltaan jännyyteen vaikutti varmasti se, että menimme ulos aamupäivästä. Pitää yrittää seuraavalla kerralla hämärän aikaan ja varmasti kun alku näyttää näin lupaavalta, pääsemme nautiskelemaan pitkistäkin ulkoiluhetkistä tänä kesänä.
Toinen kerta toden sanoo, tai ainakin pääsimme lähemmäs päämäärää eli ulkoilusta nauttivia kisuja, sillä tällä kertaa mökkeillessä ulkoilu sujui paremmin! Lähdimme tiistaina pariksi yöksi mökkeilemään ja saimme onneksi säätkin puolellemme, sillä lämpöä riitti! Ja sääskiä. Noraa ei kiinnostanut ulkoilu lainkaan ja Haikuakin nihkeästi, sillä se mieluiten lehmäili terassin juurella. Raku taasen yllätti jälleen positiivisesti. Laitoin Rakun ulos kiinni Haikun seuraksi ja aluksi sekin jäi vain syömään ruohoa, mutta lähti sitten ruhtinaallisin elein tutkimaan ympäristöä, paljon pidemmälle kuin viime kerralla ja kaiken lisäksi itsenäisesti. Raku suorastaan loisti itsevarmuutta ja ylvästä arvokkuutta, lähes harmittaa kun en kuvannut kävelyä videolle, sillä se oli myös hauskaa katsottavaa.
"Jaa lenkille? Emmä tiä..."
Ruohobuffet
Haiku irroittautui terassin suojista houkuttelun ansiosta
Houkutin
Harmi kun Raku ei yleensä tykkää ulkoilusta, sininen pukee sitä niiiiin hyvin!
"Mitä tuolla on?"
"Entä tuolla?"
Ylvästä kävelyä
Näin pitkälle mentiin
Ulkoilu rajoittui lähinnä vain tiistaille. Keskiviikkona ulkona ei viihtynyt kuin Haiku ja sekin vain niukasti. Sisälläkin riitti kuitenkin tekemistä: tipu-tv'n lisäksi viihdykkeinä toimivat mm. heinänkorret, ulkoa löytämäni (ja desinfioimani) linnunsulka ja sisälle eksyneet sääsket. Ajattelin sulan saavan kisut aivan villeiksi, mutta siihen nähden reaktio jäi vaimeaksi. Sillä leikittiin silti erittäin mieluusti.
"Tipu!!"
Kisut ikkunalla
"Pääsiskö vielä vähän ylemmäs?"
Sääski lensi pääni yli
Sulkaleikkiä
"Mulle!"
Raku Mustasimmu
Sulan kanssa piti myös painia
Paini jatkui lattialle asti
Mökkeilyn kruunasi ehdottomasti nämä kaverit. Liskoharrastukseni lähti aikoinaan liikkeelle mökkimme terassin alla asuvista kesyistä sisiliskoista, joten niillä on suuri paikka sydämessäni. Tuntemattomasta syystä sisiliskoja ei ollut kuitenkaan näkynyt enää moneen vuoteen terassilla, mutta tänä vuonna ne ovat palanneet.
Yksi asunnon tärkeä valintakriteeri oli iso piha. Kerrostalomme nurmikkoalue on upean iso ja rauhallinen, mikä on ihanteellinen minulle ja kissoille. Lapsia ei kerrostalossamme asu, joten niistäkään meidän ei tarvitse murehtia. Suosimme kuitenkin myöhäiseen ajankohtaan tapahtuvaa ulkoilua, sillä silloin on vain harvat liikkeellä ja minulla on paremmat mahdollisuudet saada Haiku kävelylle pihamme ulkopuolelle.
Kerrostalomme pihalla
Ihminen, hui!
Haiku ei kuitenkaan viihdy ulkona viileällä ilmalla (väistelee silloin valjaiden pukemista), joten kovin monena iltana emme ole päässeet ulos. Niinä joina olemme, Haiku on kulkenut uteliaasti nurmikolla syöden heinää ja leikkien. Lähellämme on iso puisto, jonne olen koittanut Haikua houkutella. Haiku on itsessäänkin utelias mitä pihaporttimme ulkopuolella on, mutta säikähtää aina sen avaamisesta kuuluvaa ääntä ja kääntyy takaisin kotiinpäin. Houkuttelut ei silloin enää auta.
Puistokäynti Haikun kanssa on ollut tavoitteeni jo koko kuukauden ja kun viime yönä kävimme taas ulkona, päätin, että tällä kertaa työstämme porttipelkoa ja menemme puistoon. Kuten tavallista, nurmikon tutkittuaan Haiku alkoi siirtyä kohti porttia ja kohdalle päästyämme koitti luikkia takaisin kotiin kun avasin portin. Nappasin Haikun syliini ja nostin sen portin toiselle puolen. Portin ohitettuaan Haiku oli heti kiinnostunut uudesta näköalasta ja laskin sen maahan tutkimaan.
Emme päässeet montaa metriä eteenpäin kun kadun toiselle puolen pysähtyi auto ja sieltä noussut tyttö tuli porttimme luokse. Koska olin sulkenut sen perässäni, tyttö jäi portille odottamaan aukaisijaa. Haikun mielestä tyttö oli tosi pelottava kun se jäi näkösälle seisomaan, joten otin Haikun syliini ja kannoin puistoon. Matkalla Hai katseli kiinnostuneena ympärilleen ja olisi varmaan kävellyt loppumatkan sen jälkeen kun tyttö jäi näkyvistä, mutta kannoin sen varalta koko matkan.
Puistossa, jossa oli paljon kävelytilaa eikä lainkaan ihmisiä, Haiku tunsi olonsa taas itsevarmemmaksi ja tutki uteliaana paikkoja.
Ulkoilimme tunnin, josta suurin osa kului puistossa. Ilma ei ollutkaan niin lämmin kuin olin ajatellut, joten vaikka Haiku olisikin mieluusti jatkanut tutkiskelujaan pidempäänkin, alkoi silläkin olla jo hieman viileä ja levoton olo, joten käännyimme kotiinpäin. Osan matkasta Haiku kulki itse, mutta suurimmaksi osaksi kannoin sen (myös koska toimi kätevänä lämpöpatterina :D). Takaisin sisälle lämpimään päästyään Hai oli kovin tyytyväinen, pitää ottaa uusiksi taas joku yö ja sillä kertaa varata takki mukaan.
Eilen oli ihana päivä! Sain aamulla, vielä makoillessani mukavasti sängyssä, puhelun ystävältäni. Hän pyysi minua jäätelölle ja olin ihan ihmeissäni, ei täällä ole ollut jäätelöilmoja. Hän oli juuri ulkona ja sanoi siellä olevan tosi lämmintä. Nousin ylös ja kurkkasin lämpömittaria, 31 astetta auringossa! Kesäää! Jätskillä käytiin kahden ystäväni voimin ja lämmöstä ja merinäköalasta nautittuamme erkanimmme eri suuntiin. Illemmalla minulla oli ensimmäinen asuntoesittely, mutta 55 neliöinen kaksio tuntui pieneltä meidän tavaroille ja tarpeisiin. Pihan nurmikkoaluekaan ei ollut kovin suuri, joten valjastelu ei olisi niin kummoista siellä. Se siis jäi ottamatta.
Kotiin palattuani lähdin Haikun kanssa ulos. Se varmasti tiesi, että nyt on hyvä ulkoiluilma, sillä se ei yhtään paennut valjaita. Tänä keväänä olemme käyneet tätä ennen kolmesti ulkona ja ensimmäisen kerran jälkeen se on kyllä kipittänyt ovelle kun annan ulosmenovihjeen, mutta kun valjaat otetaan hattuhyllyltä se kuristen juoksee niitä karkuun. Pari ulkoilukertaa meillä on mennytkin sivu suun tämän säätämisen kanssa. Viimeksi käytiin n. parisen yötä sitten ja silloin oli ihanan rauhallista, vaikkakin ulos paleltui.
Tällä kertaa ei paleltunut ja tykättiin molemmat olla ulkona. Haiku on aina niin onnellinen päästyään ulos ja nytkin puski ja kehräsi paljon. Pitkälti ulkoilu meni paikoillaan ollessa, mutta vähän myös leikittiin oksanpätkällä ja kuivuneella lehdellä.
Haikun jälkeen oli vuoro viedä Nora ulos ensimmäistä kertaa tällä vuodelle. Nora ei ole innokas ulkoilija, mutta ulos päästyään yleensä se tutkii mielenkiinnolla paikkoja. Hetken tutkiskelun jälkeen Nora löysi mehiläisen ja meidän piti vaihtaa paikkaa, jottei Nora olisi käynyt sen kimppuun. :D Näin ensimmäisellä ulkoilukerralla se pysytteli lähinnä puiden suojissa nurmikko-alueen takaosassa.
Ps. "Hetkellinen kesä", koska tänään on taas pilvistä ja vain 8 astetta lämmintä.
Viimein puista on tippunut kaunis kasa lehtiä kerrostalomme pihalle, harmi että samoin ilmat on kylmenneet tosi paljon, viimeksi kun Haikun kanssa käytiin ulkona, oli muistaakseni 15 c lämmintä, tällä kertaa oli vain 10 c eikä Haiku kauaa siellä viihtynyt, pikapyrähdys tehtiin. Arvelinkin näin, otin kuitenkin kameran mukaan, jotta saadaan hieman syksyisiäkin kuvia. :) Noraa ei kiinnostanut lähteä, käydään joku toinen päivä sen kanssa.
Kesän ensimmäinen mökkireissu! Reissu oli Noralle ensimmäinen, Hai ja Raku ovat käyneet mökillämme jo viime vuonna parikin kertaa. Tällä kertaa automatka sujui Rakun osalta rauhallisesti (Nora ei tapansa mukaan äännähtänytkään) kun sai Norasta koppakaverin, mutta Haiku metelöi koko ajomatkan ajan omassa kopassaan. Kotimatkalla sitä oltiinkin jo lähes hiljaa. :D
Reissu meni ihan älyttömän hyvin! Tosin sama kaava toistui: eka päivä tutkittiin ja riehuttiin, toka päivä nukuttiin puolet päivästä ja kolmantena päivänä alkoi jo varsinkin Rakulla koti-ikävä vaivata. Yönukkumiset jäi meillä kaikilla aika vähiin, joten tänään uni varmasti maistuukin, vaikka ihme kyllä ei väsytä vielä.
Meillä piti olla huono tuuri sään kanssa, viileää ja sateista maanantaille, mutta pah! Sadepilvet meni meidän ohi, hitusen vain pisaroi parissa kohtaa, mutta kyllä siellä sai shortsit jalassa olla. Naurettiin isän kanssa (reissu oli me kaksi feat kisut) kun kotikaupungissamme puolentoista tunnin ajomatkan päässä oli satanut koko päivän. Tasan ei käy onnen lahjat. Kisut otti aurinkopäivän lähinnä nukkuen ja sääskiä sisältä jahdaten, mutta Haikun ja Noran kanssa käytiin myös viereisellä metsätiellä kävelyllä. Haiku on siellä käynyt ennenkin ja kulki yhtä reippaasti kuten aina, mutta Nora yllätti positiivisesti ja lähti hänkin Haikun jälkeen (Nora oli nukkumassa kun Haikun kanssa lähdettiin) ja ensikertalaisena meni erittäin hienosti ja rohkeasti! Laitan varmaan tänään videota lenkeistä.
Raku oli ensimmäisenä päivänä narun nokassa muiden kanssa, mutta sen jälkeen se ei enää ulos tahtonut. Tai tahtoi, mutta alkoi heti naukumaan ja vetämään takaisin sisälle, joten se sai tyytyä ikkunatarkkailuun. Oli kaikki kisut tyytyväisiä kummalla puolen ikkunaa olivatkaan, riitti tutkittavaa ja seurattavaa. :)
Raku vahtikoirana :D
Noran kanssa tutkitaan aluetta
Kävelyllä <3
Menossa kävelylle, mutta pysähdyttiin hyönteisjahtiin :D
