Suu kuntoon

Perjantaina teimme taas tutun 100 km/suunta -matkan läheiseen kaupunkiin. Eläinlääkäriasemalle, josta on muodostunut vakipaikkamme mitä tulee mm. somppujen anestesioihin.

Tällä kertaa eläinlääkäritätiä pääsi moikkaamaan Koda. Kodalla on ikenet punoittaneet etenkin vasemman puolen ylhäältä kahden hampaan kohdalta. Pojalla on ollut myös haluttomuutta pureskella broilerinsydämiä ja nielisi niitä kokonaisina, jos niitä ei paloittelisi valmiiksi.

Matka meni hyvin, Koda ilmaisi mielipidettään matkan alussa, mutta nopeasti torkahti ja perillepäästessämme alkoi kova kehräys kun auto oli saatu parkkiin ja poikakin sai taas huomiota.

"Rrrrakastan! Parasta!"

Eläinlääkärin tutkiessa Kodaa kävimme läpi myös sairaushistoriaa ja eläinlääkäri ehdotti, että voisimme ottaa hammashoidon yhteydessä myös astmakontrollin reseptien ylläpitämiseksi. Tämä sopi aivan erinomaisesti, eipä tarvitse varata uutta aikaa sitä varten. Koda oli tässä vaiheessa jo nukutettuna, mutta koska pojan oireissa ei ole tapahtunut muutosta sitten viime kontollin (heinäkuu 2020), niin tämä ei niin haitannut. Normaalisti keuhkoröntgen olisi parhain ottaa kissan ollessa hereillä. Myöskään verikokeita ei katsottu tarpeelliseksi, koska astma ei ole niissä Kodalla näkynyt.

Kodalla oli 2 syöpynyttä hammasta: suun oikealla puolella ylä- ja alaleuoissa P3-hampaat. Syöypymä oli kattanut nämä hampaat jo kokonaan juuresta kruunuun, vaikka viime vuonna röntgenissä ei ollut vielä ollut alkavaakaan syöpymää. Lisäksi pojalta poistettiin taas ikenen liikakasvua. Alkavaa syöypymää oli kahdessa kulmahampaassa, mutta ne jäivät vielä tarkkailuvaiheeseen. Vuosittainen käynti tarpeen ainakin toistaiseksi.

Kodan aiemman kontrollin tehnyt eläinlääkäri katsoo Kodan keuhkokuvat myöhemmin, mutta poika sai nyt reseptit pitkäksi aikaa ja olen niin iloinen, että poika sai nyt myös reseptin 250 mg -vahvuudelle kesäksi, jolloin astma on aina ollut pahimmillaan. Normaalisti poika saa 125 mg-vahvuudella, mutta kesäisin olen antanut tuplaa kohtausten ympärillä. Tupla-annoksia olen antanut kesäisin kuureittain, mutta nyt olisi tarkoitus antaa enemmän ylläpidon muodossa.

Kotiintullessa Koda oli heti hyvin paljon normaali itsensä pientä huojumista lukuunottamatta. Ruokaa sai yhdessä muiden kanssa ja tästä Koda oli hyvin onnellinen. 

Tässä parin päivän aikana on huomannut hyvin miten poika on puhjennut kukkaan mitä tulee leikkisyyteen, puheliaisuuteen ja hellyydenkipeyteen. Kun poika kehrää, se tulee joka kerta kunnolla syvältä. Hampaiden on ollutkin pakko olla olleet kipeät jo jonkin aikaa kun niin olivat jo syöpyneet, voi olla melkoisen kevyt olo nyt...

Resting bitch faceen ei kuitenkaan ole parannuskeinoa

Viisikon vanhimmat eläinlääkärissä

Meillä on jäänyt pari alkuvuoden eläinlääkärireissua kertomatta, koskien joukon vanhimpia: Haikua (käynnin aikaan 10 v) ja Rakua (10 v). Haikun kanssa mennään niinkin pitkälle taaksepäin kuin aikaa ennen Minhon tuloa.

Haiku 17.1.

Haiku alkoi joulukuun puolivälissä nirsoilemaan broilerinsydänten kanssa. Tämä on tytöllä aina yhdistynyt kipeään suuhun. Haiku jätti joko sydämet syömättä kokonaan tai söi todella hitaasti, välillä tiputtaen ruuan suusta. 

Hammaslääkäriajat ovat tiukassa ja saimme sen vasta tammikuun loppupuolelle, onneksi kuitenkin ennen Minhon tuloa, ettei uutta perheenjäsentä vastaanoteta kivuissa suin. Haikulla oli jäljellejäänyt yläkulmahammas minun silmääni tosi pahana ja varasinkin ajan suoraan hampaanpoistoon.

Puoli hammasta värjääntynyt

Koitti eläinlääkäripäivä ja sieltä tulikin hyvin yllättäviä uutisia: koko suu oltiin röntgenkuvattu eikä hampaissa ollut mitään vikaa, edes alkavia syöpymiä! Ell oli myös vilkaissut kurkkuun eikä sieltäkään ollut löytynyt syytä huonolle syömiselle. Pahannäköinen hammas oli vain värjääntymää, jonka ell muiden hampaiden lisäksi putsasi.

Päädyimme ottamaan myös laajat verikokeet, myös ikänsä puolesta kun nuorekkaalla tyttösellä ikää kuitenkin jo on, mukamas. Niistäkin tuli erittäin hyvät tulokset: veriarvot ihanteelliset! Ainoastaan verensokeri koholla, mutta sekin virtsanäytteen avulla varmistettiin stressiperäiseksi. 

Syömättömyyden syy jäi epäselväksi, mutta eläinlääkäri epäili syyn olevan henkinen. Ruuan pureskelu on hankalampaa kun toinen puoli suusta on melkein hampaaton. Aloin sen jälkeen tarkkailemaan Haikun syömiskäytöstä tarkemmin ja todentotta: Haiku pudottaa sydämen silloin kun paloittelu siirtyy hampaattomalle puolelle suuta.

Pureskelu on kuulunut Haikun lempipuuhiin, mutta nyt tyttö saa sydämensä pienemmäksi, helpomminsyötäväksi paloiteltuna. Tämä on toiminut, paitsi välillä tyttö kaipaa spesiaaliherkkua (Noran märkäruokaa) kaveriksi.

Haiku muuten täytti tässä kuussa 11 vuotta, onnea rakkaalle!! ♥

Raku 28.2.

Raku lähti mukaan Minhon rokotuskäynnille astmatutkimuksiin, sillä Rakulla oli esiintynyt viime syksystä lähtien ajoittaista yskää, n. kerran kuukaudessa. Nyt kuitenkin kohtaukset olivat tihentyneet ja kohdentuivat tietyssä pedissä tapahtuviksi. Viikon sisään kohtauksia oli tullut kolme ja kaikki pidempikestoisia kuin Rakulla aiemmat. Peti ei ole ollut kenelläkään erityisen aktiivisessa käytössä, mutta ei myöskään ole aiheuttanut kenellekään ennen yskäkohtausta. Muuten Rakun yleiskunto on ollut koko ajan normaali eikä esimerkiksi helposti hengästymistä ole ollut.

Eläinlääkäri kuunteli sydämen (Minhon naukuessa äänekkäästi taustalla). Rakua jännitti paljon. Eläinlääkäri löysi sydämestä lievän systolisen sivuäänen, voimakkuudeltaan 2/6. Sivuääni kuului sykkeen ollessa rauhallisempi (160/min) ja katosi sykkeen noustessa. Eläinlääkäri ei ollut erityisen huolissaan löydöksestä, sillä myös stressi voi aiheuttaa sivuäänen. Viattomat sivuäänet ovat vaimeita, yleensä asteikkoa 1-2 eivätkä aiheuta oireita. Esimerkiksi pennuilla voi löytyä vaimea sivuääni, joka katoaa iän myötä. Muuten Rakulla oli hengitys ja hengitysäänet normaalit.

Sovimme kuitenkin eläinlääkärin kanssa, että laajan verenkuvan lisäksi otetaan myös sydänmarkkeri ProBNP. Tämä arvo kertoo sydämen senhetkisen venyttymisen/kudostuhon ja auttaa sydämen vajaatoiminnan diagnosoinnissa. Korkea arvo ei vielä kerro sairauden laatua, mutta matala kertoo, ettei sydämessä ole sillä hetkellä vajaatoimintaa. Sydänmarkkeri lähetettiin ulkopuoliseen labraan ja tulos oli huojentava: Rakun arvo oli <24 pmol/l kun <100 pmol/l on ylärajana matalalle tulokselle.

Myös Rakun muut veriarvot olivat normaalit! Näin myös puna- ja valkosoluarvot. Rakulta röntgenkuvattiin rintaontelo kolmesta eri suunnasta ja tulokset erinomaiset: sydämen muoto ja koko normaalit, keuhkoissa ei epänormaalia tiivistymää, trakea normaali. Ei astmaan viittavia löydöksiä. Myös vatsaontelon elinten varjot normaalinkokoiset ja -muotoiset.

Rakukin sai siis sinänsä terveen paperit, yskä ei ainakaan löydösten mukaan johdu astmasta. Yskää Rakulla ei olekaan nyt ollut, edes siinä tietyssä pedissä nukkuessa. Sydämen sivuääni tulee kontrolloitua vielä tämän vuoden puolella kun käyntitarpeita tulee mm. Rakun vuosittainen hammaslääkärikäynti.

Vaikkei kummaltakaan kisulta löytynytkään mitään, niin huojentavaa, että ovat kuitenkin terveiksi todetut ja molemmista on nyt otettuna senioritarkastuksiin kuuluvat verikokeet ja löydökset normaalit.

Mitä Minhon rokotuskäyntiin tulee, poikku oli oma reipas ja hurmaava itsensä. Rokotuspiikkiä ei edes huomattu ja huomiota vaadittiin taukoamatta.

Silmäkontrolli

Alkuun on aivan pakko kehua miten hirmuisen reipas Nora on ollut tippojen oton kanssa! Vaikka kortisonitippoja on laitettu 4 kertaa päivässä, tyttö on ottanut ne tyynesti eikä ole kehittänyt pakoreaktiota lääkitysaikoja kohtaan.

Tämä stressittömyys on varmasti auttanut myös paranemisessa, sillä saimme aivan loistavia uutisia tänään kontrollissa: jo viikon lääkityksen jälkeen tulehdus on kokonaan poissa!! Silmänpainekin on noussut normaalimmaksi (10 mmHg -> 13 mmHg), mutta koska se ei ole vielä täysin tasoissa oikean silmän kanssa (16 mmHg), lääkitystä jatketaan vielä 3 vk joka viikko vähentäen annostusta. Tämä on myös varmistamiseksi, ettei tulehdus palaa heti takaisin. Tulehduskipulääkkeen saimme lopettaa jo heti.

"Kotona taas!"

Pieni söpöilijä pelikaverina eilen illalla

Koda sai AeroKatinsa. On se vain pieni verrattuna babyhaleriin! Paljon käytännöllisemmän kokoinen.

"WTF niitä on kaks?!"

"Mut hei... tuplaherkut?"

Astmakontrolli

En muistanutkaan sanoa siinä kaiken Nora-huolen keskellä, että spesialisti-eläinlääkäriasemalle lähti mukaan myös Koda. Tämä eläinlääkäriasema on samassa kaupungissa kuin vakieläinlääkärimmekin ja olin varannut Kodalle astmakontrolliajan vakkarillemme ensi perjantaiksi jo hyvän aikaa sitten. Meiltä on matkaa kyseiseen kaupunkiin 100 km, joten Noran aikaa varatessa kysyin voisiko Kodan ottaa kontrolliin heille, pääsisimme vähemmillä ajoilla. Tämä onnistui, kisut menisivät tosin eri lääkäreille.

Automatka oli taas supertylsää, mutta voi sitä riemua kun poitsu pääsi ulos kopastaan mikrosirunlukua/potilastietojen keräystä varten! Sen jälkeen Koda ei enää koppaan mennytkään, vaan kun Noran tutkimusten aika koitti, Koda oleskeli mumminsa sylissä koko ajan kehräten ja välillä kommentoiden. Lopulta poitsu meni kuitenkin takaisin koppaansa, mutta halusi jatkaa tarkkailua ja kommentoimista kopan suulta.

"Hei tätiii, mieki täällä! Mitä noi kaikki jutut tekee?"

Noran jälkeen jouduttiin odottelemaan hetki odotustilassa ennen Kodan vuoroa, sen aikaa poikakin oleskeli kopassaan. Päästessämme röngtenhuoneeseen ja kopasta pois tottumaan tilaan, sama kehräys jatkui ja henkilökuntakin sai osansa taitavista leipurinotteista. Viimeinkin, huomiota kivoilta tädeiltä!

Röngtenkuvat olivat siistit, mutta koska maaliskuista kuvaa ei ollut nähtävillä, vertailua ei tokikaan voitu tehdä. Lääkitys pysyy ennallaan toistaiseksi ja eläinlääkäri aikoi lähettää kuvat vakkarillemme. Myös minulle, mutta ei ole ainakaan vielä tullut.

Tällä asemalla on AeroKat valikoimissaan. Ei ole kuitenkaan tietoa onko kammion pituudella eroa tehokkuudessa (AeroKat vs. ihmisten babyhaler, mikä meillä nyt on). Kodalla on edelleen ollut kerran kuussa yskäkohtaus, vaikkakin paljon lyhytkestoisempi kuin ennen lääkitystä. Varasin varalta poitsulle Aeron, onpahan ainakin yritetty. Saan sen ensi viikolla kun mennään Noran kanssa silmäkontrolliin. 

Hiekkakokeilun tulos

Meidän hiekkakokeilu lähti hyvin käyntiin. Kisut tykästyivät Ever Cleaniin ja käyttivät sitä hyvin alusta lähtien.

Mutta about parin viikon jälkeen kokeilun alkamisesta raati oli tehnyt päätöksensä. Ever Clean... ei jatkoon. Hissukseen kisut siirtyivät enemmän ja enemmän suosimaan Compact Caren laatikkoa huolimatta siitä, että koska meillä oli kaapissa vain EC:tä, CC-laatikon hiekkasyvyys väheni runsaan käytön myötä kun taas EC-laatikossa oli jatkuvasti totuttu korkea syvyys. Ja matalampi syvyys = nopeasti paakkuvuorinen.

Lopulta mielipide tehtiin niinkin selväksi, että Compact Care valittiin myös silloin kun se oli todella täysi ja EC taasen loisti koskemattomuuttaan. EC:stä löytyy ehkä 1-2 pissaa ja 1 kakka päivässä, loput ovat CC-laatikossa.

Mamin piti siis nöyrtyä ja täyttää CC-varasto. EC:n loputtua kokeilemme vielä jotain, mutta täysiä laatikoita on vielä 2 jäljellä, joten aikaa voi mennä.

Nyt saimme taas tuttua hajustamatonta

Prinsessa Nora vaatii kissakansalle turvattua CC:n saantia!

Koda käyttää ainakin jossain määrin molempia, mutta poitsunkin löytää suurimman osan kerroista CC:n laatikosta

Etsinnässä astmaystävällinen mikrohiekka

Suurimman osan kissanomistajuuden ajastani olen ollut Compact Care -merkin uskollinen ostaja. Hajustamaton 14 kg säkki on ollut hinta/laatu-suhteeltaan mitä erinomaisin ja määräalennukset ovat olleet hyvin kilpailukykyiset hinnaltaan. Tuotteen pölyävyyskään ei ole ollut paha. 

Olemme nyt kuitenkin käyttäneet useamman kuukauden poikkeuksellisesti Flower- ja Babypowder -versioita myymäläsaatavuuden vuoksi. Nämä pölyävät enemmän kuin hajustamaton, tosin keskustelupalstojen mukaan merkin laatu on muuttunut viime kuukausina, joten nykyiseltään en osaa sanoa hajustamattoman tilannetta. 

Kodan astmadiagnoosin aikaan meillä oli vielä varastot täynnä CC:tä, joten en pitänyt kiirettä pölyämättömämmän hiekkamerkin löytämiseksi. Olen lukenut paljon hyvää Ever Cleanista ja pienen tutkinnan jälkeen se päätyi meille testiin.Tuotteeksi valikoitui Total Cover, joka tuntui Mustin ja Mirrin käyttäjäarvostelujen perusteella olevan sarjan vähiten pölisevä tuote.

Viime torstaina pesin molemmat kissojen vessat (tiedän, ettei määrä ole suositusten (mikä on kissojen määrä + 1) mukainen, mutta kissat ovat aina suosineet vain 1-2 vessaa kolmesta eikä meidän nykyisessä asunnossa ole kunnollista paikkaa kolmannelle, saati enemmälle. Vessat siivotaan 2-3 krt/pv seinien mahdollisia pisujälkiä myöten ja pisujen määriä tarkkaillaan.) ja vaihdoin toiseen vessaan kokonaan Ever Cleanin ja toiseen jätin tutun hiekan, CC:n. 

Ever Clean Total Cover

"Heiiiii mitäs täällä tapahtuu? Meiki tutkin!"

"Mami mitä täältä pitäisi niinku löytyä? Ei täällä ole mitään jännää!"

Ilokseni Koda on käyttänyt nyt koko ajan vain EC:tä ja muutkin kisut ovat sen löytäneet. Nora ja Raku vuorottelevat vessojen välillä ja Haiku tuntuu kallistuvan ainakin enemmän EC:n puoleen. Tyttö käy yleensä varkain vessassa, joten sen kunnollisempi mielipide ei ole tullut selville.

Ever Clean Total Cover ei ole ihan niin pölyämätön kuin olin toivonut, mutta ero on kuitenkin huomattava CC:n Floweriin ja Babypowderiin. En ole itse astmaatikko, mutta välillä on ottanut henkeen CC:stä paakkuja siivotessa kun kauha laittaa hiekan pölyämään. Samanlaista reaktiota ei ole tullut EC:stä, vaikka tarkkaan katsoessa pieni pölypilvi siitäkin nousee. Mutta. Pieni. CC:n hajustettujen kanssa ei tarvitse edes paljoa katsoa.

Vaihdan piakkoin kokonaan CC:stä pois kunhan olen varmistanut, että kaikki kisut varmasti hyväksyvät EC:n korvaajaksi. 

Jos sinä olet kokeillut eri hiekkoja myös merkkien sisältä ja löytänyt Erittäin Vähäpölyisen Mikrohiekan, kuulisin mielelläni! 

Tämä kokeilu/muutos tuli juuri oikeaan aikaan, sillä kevät/kesä kukintoineen on vaikeaa aikaa astmaatikoille. Meilläpäin vasta viime viikolla ilmat lämpenivät niin paljon, että tuuletuskausi pääsi alkamaan ja ikkuna on ollut nyt raollaan suurimman osan päivästä. Viime yönä Koda sai ensimmäisen astmakohtauksen kahteen kuukauteen. Eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti poitsu ottaa nyt muutaman päivän ajan lääkettä tupla-annoksen ja sitten taas seuraillaan.

Viikon kuulumiset

Haluan aloittaa mitä helpottavimmilla uutisilla: Koda läpäisi lyhyen rasitustestin! Olen tarkoituksella välttänyt niitä tilanteita, missä poitsu on tavannut hengästyä. Yksi niistä on laservalon perässä juokseminen, mistä poitsu on hengästynyt todella nopeasti, viimeisimmän leikin (viime vuonna) myötä jo suurin piirtein kahden-neljän syöksähdyksen jälkeen. 

Tarvitsin viime viikolla valoa ja koska taskulamppu oli puhelinta lähempänä, otin esiin lampun, jonka yksi asetuksista on kisuille tuttu laser. Kodahan tunnisti lampun heti ja vaati leikkiä. Ajattelin, ettei siitä ole haittaa, jos käytän laserin päällä ja yhden syöksähdyksen jälkeen laitan taas pois (Koda ei jää etsimään valoa, koska kisut tunnistavat sanan "loppu"), mutta pian huomasinkin, että olin juoksuttanut Kodaa useamman huoneen väliä ja poitsu oli tehnyt paljon nopeita juoksupyrähdyksiä ja syöksyjä. Hengästymättä! Lopetimme leikin ennen rasittumista.

Raku: "Tuleeko niitä herkkuja vai oliko tämä huijaus?"

Koda: "Oota ne kohta tulee, eikö? Tässois jo vesi kielellä!"

Toinen Kodaan liittyvä iloinen juttu on, että saimme viimein aloitettua "odota"-käskyn treenaamisen keittiön ulkopuolella. Meillä on ollut ongelmana, että Noran rakastama seikkailurata on menettänyt tytölle viehätystään kun se ei ole enää ollut sen "oma juttu", vaan Kodalla on tapana tunkea mukaan Noran vuorolla. Eräänä kertana Nora kieltäytyi radasta kokonaan kun tiesi, ettei saisi mennä sitä yksin. Ja silloin kun kieltäydytään lempparista, on asiat jo todella huonosti.

Odota-käskyn treenaaminen poikkeaa meidän perustreeneistä hyvinkin paljon ja ekan treenikerran jälkeen oltiin Kodan kanssa molemmat ihan poikki. Tässä käskyssä oppiminen perustuu virheiden tekemiseen. Luon realistisen skenaarion, missä menen kirjahyllyn keskiosan kohdalle, josta tapaan aloittaa Noran kanssa radan menon, ja kurotan herkku kädessäni kirjahyllyn katolle. Ja odotan hiljaa, että Koda lähtee liikkeelle. Kun Koda aikoo hypätä radalle, sanon "odota" (minkä Koda tietää keittiökäskynä) ja kun Koda ryntää kirjahyllylle käteni luo kiellosta huolimatta, ohjaan poitsun takaisin alkuun ikkunalaudalle satunnaisesti palkiten lähtöruutuun palaamisesta. Liikuntaa saa siis mamikin. Ekalla treenikerralla päästiin siihen, ettei Koda enää tullut aina koko matkaa käteni luo, vaan pysähtyi monesti puolitiehen Ananimalabin tunnelielementtiin. Kerran tai pari pääsin jopa palkitsemaan siitä kun poitsu pysähtyi käskyn kuultuaan harkitsemaan sekunniksi oliko radalle meno sille edes ylipäätään hyödyllistä.

Lähtötilanne. "Sä mokasit mun kuviot!"

Toisella treenikerralla onnistumisprosentti oli jo suurempi, sillä muutaman kerran (tällä kertaa tositilanteessa kun Nora meni radalle) Koda tuli suoraan luokseni sängyn/lattian kautta hakemaan namia sen sijaan, että yritti mennä Noran perään radalle. Mutta niitäkin tilanteita tuli. Nora pystyi kuitenkin jo paremmin luottamaan siihen, että saisi olla radalla rauhassa ja se näkyi tytön motivaatiossa. Tyttö oli suurimman osan kerroista yhtä innoissaan kuin normaalistikin.

Noran vuorojen jälkeen mentiin myös Kodan kanssa rata muutaman kerran, ettei poitsu oppisi, että sen tulisi vältellä rataa kokonaan. Radalle saa ja on toivottavaakin tulla - kunhan siellä ei ole muita treeni/herkkuhetkien aikana.

Haikun kanssa meillä on edessä eläinlääkärireissu.Suu ei ole vielä kunnossa. Veikkaan, että tällä kertaa röngten paljastaa syöpyneen hampaan.

Astmakuulumisia ja asiaa komissioista

Ilmankostutin on ollut minulla mielen päällä jo pitkän aikaa. Sitäkin enemmän Kodan astmadiagnoosin jälkeen. Verkkokaupassa shoppaillessani vaihdoin kuitenkin kostuttimen viime hetkellä lämpö- ja kosteusmittariin, sillä liika kosteuskaan ei ole hyväksi rakennukselle.

Meillä näyttääkin olevan hyvä ilmankosteus, talviaikaan sen tulisi olla n. 20-40 %. Kevätaurinko on lämmittänyt asuntoa.

Koda sai alkuviikosta ensimmäisen astmakohtauksen lääkityksen aloittamisen jälkeen. Kohtaus tuli varsin tasan 1 kk edellisestä. Vaikka astmalääke ei ole ihmelääke, olin kovasti toivonut 2x päivässä tapahtuvan lääkityksen pitävän kohtaukset poissa. Positiivista oli kuitenkin, että kohtaus oli terveempi aiempiin nähden: lyhytkestoisempi, kosteampi eikä Koda ollut kaula pitkällä koko aikaa eli ilmeisesti oli helpompi hengittää kun yskät onnistuivat "kaula lytyssäkin". Kohtaus tuli suoraan imuroinnin jälkeen ja olin laistanut muutamalla päivällä viikkoimuroinnista. Tästä lähin pidän tarkempaa huolta rytmistä.

Jonoa pedille

Loppuun vielä harmillinen ilmoitus liittyen Zooplussan komissioihin, sillä vallitseva koronatilanne on vaikuttanut niihinkin. Komissio on nyt alentunut 4 %:sta 1,4 %:iin määrittelemättömäksi ajaksi. Kiitos kuitenkin shoppailijoille, toivottavasti jatkatte yhä tukemista! pelkästään tämän kuun puolella olemme keränneet jo 5,91 € esykissoille! Pian pitäisi tulla myös seuraava komissiotilitys, joka on tähänastisista suurin: 30,32 €!! Lahjoituskohteita saa esittää, summa jaetaan kahteen kohteeseen. Näinä aikoina esykissat tarvitsevat erityisen paljon tukeamme, sillä koronatilanne on vaikuttanut uusien kotien löytymiseen negatiivisesti. Syöjien ja hoidettavien määrä ei vähene samaan tahtiin kuin mitä tulee uusia sisään. Hätähuuto on kuulunut jo monesta suunnasta.

Tyhjät kupit ammottaa esykisuillakin, hätä on suuri! (Tällä nelikolla sentään on ruokapuoli turvattu, vaikka välillä eri mieltä ovatkin)

Toipilaat

Pian on kulunut jo kaksi viikkoa kisujen eläinlääkärireissusta ja Kodan astmadiagnoosista. Raku ja Haiku saivat 2 viikon antibioottikuurin reissun tuliaisena ja kuuri on tulossa päätökseensä. Viimeinkin, sillä se on ihmisvauvoille suunnattu makuantibiootti, jota annetaan ruiskulla suuhun aamuin illoin. Haju on sen verran voimakas (persilja-mango, jos oikein muistan), ettei sitä voi peittää ruuan joukkoon. Kisut ovat onneksi suhtautuneet lääkkeeseen sen verran suopeasti, ettei ruokailuhetkien jälkeen sijoittuvat lääkehetket ole aiheuttaneet oppimista, että ruokailun jälkeen olisi tarpeellista piiloutua tai paeta lähestyvää mamia.

Itse lääkkeen anto on sujunut nopeasti; kissa syliin ja sen kun vain truuttaa annoksen suun perälle. Tai näin oli sunnuntaihin asti.

Maanantaina tullessani töistä kotiin, odotti kiipeilytolpan korkeimmalta pediltä lattialle asti tehty oksu. Siellä nukkuu vain Nora ja Raku, joten syypää on ollut jompi kumpi niistä. Samaisena yönä, juuri kun olin jo kömpimässä sänkyyn, Raku oksensi iltapalan ja antibioottiannoksen kirjahyllyn päältä lattialle välttäen juuri ja juuri sängyn. Mutta ystävällisesti hyppäsi sen jälkeen radan alimmalle hyllylle ja oksensi sieltä pienen jälkioksun, joka sitten osui myös sänkyyn.

Kun tiistaiyönä tuli 3 oksua iltapalan ja lääkkeenannon jälkeen juuri kun olin jo päässyt sänkyyn, aloin miettimään onko asioilla yhteys. Rakullahan oli vuosia sitten niin herkkä masu, että klo 22 jälkeen annettu ruoka aiheutti pahaa oloa. Aamuiset lääkkeet ei ole aiheuttaneet oksentelua.

Annan iltapalan pääsääntöisesti klo 0.30 - 1 yöllä, joten keskiviikkona kokeilin aikaistaa iltapalan ja lääkkeen annettavaksi 21.30. Se pysyi sisällä. Myös torstainen. Viime yönä venähti ja kisut saivat iltapalan lähempänä klo 00. Se ja lääke oksennettiin.

"Ei minun vika..."

Toinen ongelma on ollut myös, että Raku on alkanut kuolaamaan lääkkeen ulos, sekä aamuiset että iltaiset. Tämä alkoi oksentelujen jälkeen. Vaikka truuttaan lääkkeen suun perälle, poitsu ei niele, vaan tuottaa valtavat määrät kuolaa. Vaikea sanoa, meneekö mitään masuun asti vai tuleeko kaikki ulos. Huoh.

"Parhaani yritän. Mutta on pahaa ja yh. Riittäisi jo."

Haikulla taasen suu on tarkkailussa. Tytöllä oli ollut hieman verenvuotoa hampaita harjatessa ennen lekurille menoa ja minusta yhden hampaan ympärillä on ollut erityisen herkkää ja punertavaa. Lääkäri kertoi röngtenin olevan ok, mutta ei voinut antaa satavarmaa tulosta tulehduksen vuoksi. Vaikka antibioottikuuria on kestänyt jo kohta 2 vk, Haikun toinen puoli suusta punoittaa vähän yhä ja suu tuoksahtaa. Joudumme mahdollisesti menemään uudestaan lääkärille, mutta tällä kertaa lähempänä olevalle, tuplasti kalliimmalle asemalle. Tähän syynä on aseman täsmällisempi röngtenlaite ja lisäksi minun ei tarvitsisi ottaa koko päivää töistä vapaata, vaan voisin viedä Haikun asemalle ja hakea töiden jälkeen. Seuraillaan.

"Ei kai taas.."

Koda on ottanut uuden lääkerutiinin todella hyvin vastaan. Ihan niin hienosti ei mene kuin treenivideolla, jossa totuteltiin inhalaatiolaitteen tuntuun ja kehitettiin positiivisia kokemuksia. Laitetta tulee pitää suun ympärillä n. 10 s, jos ei pysty laskemaan hengityksiä. Aluksi poitsu koitti poistua tilanteesta muutaman sekunnin jälkeen, mutta muutamassa päivässä tottui ja tänäänkin poitsu alkoi kehräämään laskennan puolessavälissä (lasken aina ääneen). Lääkehetkiin tullaan juosten kun tiedetään, että sen jälkeen saa herkun. On se hieno poika.

Kodan astmadiagnoosi

Tiistaina oli taas aika viedä kisut hampaiden vuosihuoltoihin 100 km päähän luottoeläinlääkärimme luokse. Tällä kertaa otin kaikki kisut mukaan ja halusin myös kaikille hampaiden röngtenkuvauksen; Haikulle ja Rakulle syöpymätaustan vuoksi, Noralle iän vuoksi ja Kodalle, koska sairasti loppuvuodesta ientulehduksen ilman sen suurempaa hammaskiveä alueella, joten oli hyvä kurkata ettei pinnan alla ole ikäviä yllätyksiä.

4 kissaa ei ole helppo saada toisiltaan huomaamatta kiinni. Lukitsin kisut keittiöön helpomman kiinnioton vuoksi. Kopat olin laittanut jo paria päivää ennen.

Halusin Kodalle myös keuhkoröngtenin. Viime syksynä Kodan sukua kohtasi syvä suru ja järkytys kun Kodan sisko menehtyi yllättäen sairaskohtaukseen ilman mitään ennakkovaroitusta. Sittemmin ilmeni, että kyseessä oli ollut harvinaisen vakava astmakohtaus. Loki-siskolla oli ollut elämänsä aikana astmaoireita, mutta ne olivat olleet niin harvassa, etteivät lääkärit yleisestikään aloita vielä sen pohjalta lääkitystä. Oireet olivat olleet samat kuin mitä Kodalla on ollut pennusta asti: helposti hengästymistä ja satunnaista yskää.

Olen pitänyt Kodan yskäkerroista kirjaa viime kesästä lähtien siltä varalta, että ne tihentyvät ja olisi aika mennä lääkäriin. Tiheimmät yskäkohtaukset, 1-2 krt/kk, ovat sijoittuneet kesäaikaan. Syyskuun jälkeen olen merkinnyt vain yhden yskäkerran ja se oli helmikuussa. Pentuajan pahimman villivaiheen jälkeen ollaan pidetty leikitykset sen verran rauhallisina, ettei hengästymistä tule. Kodan riehuessa itsekseen se ei hengästy, mutta leikittäessä hengästyminen tapahtuu nopeiden ja lyhyiden spurttien jälkeen.

Joten vaikka poitsu oli ollut oireeton jo kuukausia, oli nyt hyvä katsoa keuhkojen tilanne ja tärkeäkin, huomioden samanlaiset oireet siskon kanssa. Luottolääkärimme otti tilanteen todella vakavasti, mitä arvostan yli sanojen ja hän halusikin tutkia Kodan ennen kuin siirtyisi muihin. Senkin vuoksi, että jos keuhkoista jotain löytyisi, anestesia olisi turhan suuri riski otettavaksi kun lääkitystä ei oltu vielä aloitettu.

Odotushuoneessa. Koda kehräsi ja naukui, kovasti olisi pitänyt päästä kopasta pois.

Keuhkoröngten otetaan kissan ollessa hereillä ja pääsin siihen kaveriksi. Rauhattomasta ja jännittyneestä pojasta saatiin onneksi heti ensimmäisellä kerralla hyvä kuva, mutta kuva kertoi, että keuhkossa todella oli astmamuutoksia: keuhkot olivat laajentuneet ja niissä näkyi tiivistymiä. Laajentuma on seurausta siitä, että keuhkot ovat täynnä liikaa ilmaa, sillä ilma ei pääse kunnolla kiertämään ulos ahtautuneiden keuhkoputkien vuoksi. Verikoetuloksia jouduimme odottamaan seuraavaan päivään.

Joten, Kodalle koitti pitkä päivä kun se joutui olemaan hereillä muiden ollessa hammashoidoissa. Lääkäri sanoi, ettei normaalisti olisi Kodan oireilla ja röngtentuloksen perusteella aloittanut lääkitystä, mutta taustat huomioiden aloitetaan lääkitys, mutta tarkemmin se selviäisi vasta verikoetulosten jälkeen.

Sivuhuom, että vaikka poitsu onkin todella hoikka, röngtenissä näkyi, että vähän turhan paljon on läskiä alavatsassa ja että se jo painaa vähän sisäelimiä. Hups. Poitsun paino oli 4,8 kg. Poitsu on saanut hoikkuutensa vuoksi varsin vapaita ruoka-annoksia, mutta pitää nyt alkaa seuraamaan tarkempaa määrää.

Keskiviikkona eläinlääkäri soitti, että verikoetulokset olivat ok, mutta lääkitys tosiaan aloitetaan. Astma on parantumaton sairaus, joten myös lääkitys on loppuelämän. Koda saa 2 krt/pv kortisonia inhalaationa. Koska röngtentulosten myötä Kodan hammashoidot jäivät välistä, niitä katsotaan uudestaan joskus kesän tienoilla.

Lääke ja väline

Nuuuuuh

Minulla on vähän outo olo siitä, miten tyynesti olen ottanut diagnoosin vastaan. Astma itsessäänhän on varsin yleinen, sitä tavataan lähteiden mukaan ainakin 1 % kissoista. Diagnoosi ei oikein tuntunut missään, vaikkakin päällimmäisenä tietenkin oli helpotus. Helpotus siitä, että nyt poitsu saa hoitoa, joka toivottavasti ehkäisee tulevat kohtaukset. Ja helpotus siitä, ettei enää tarvitse miettiä missä menee raja lääkäriin viennin suhteen. Ehkä reaktioon tai sen puutteeseen vaikuttaa sekin osaltaan, että onhan tässä jo useampi vuosi käyty kahden allergikon kanssa erilaisia testailuja niin ruokavaliossa kuin ympäristöllisesti (Nora) tasapainoisen ruokavalion ja ympäristöärsykkeiden minimoinnin saavuttamiseksi (molemmat ovat nyt viimein ok). Astma sentään on suoraan selkeä hoidoltaan ja täten nopeahoitoinen elämänlaadun parantamiseksi.

Niin eläimen kuin vauvojenkin, eli niiden olentojen, jotka eivät osaa tehdä käskystä tarvittavaa syvää hengitystä, inhalaatiolääkitykseen tarvitaan inhalaatiolaite. Kissoille on omansa, mutta koska meidän lähiapteekissa ei ollut sitä, saimme vauvojen version, jonka jossain vaiheesssa tulevaisuudessa vaihdamme kissaversioon.

Koda on onneksi lähtökohdiltaan helppo lääkittävä: se rakastaa kuonotemppua, jossa kuono laitetaan sormista tehdyn ympyrän läpi. Joten ajattelin poitsun oppivan nopeasti inhalaatiolaitteeseenkin ja oikeassa olin! Alla video ekoista treeneistä, jotka teimme tyhjällä laitteella. Seuraavana päivänä eli torstaina olikin jo ensimmäinen lääkintäpäivä.

Tukikeinoja astmaoireiden helpottamiseen on ilmankostutin, joka menee meillä hankintalistalle. Lisäksi kalaöljyn omega 3 voi auttaa vähentämään astmaoireita aiheuttavia vasta-aineita, joten kalaöljyä on suositeltavaa antaa päivittäin. EPA-rasvahappo auttaa myös tulehdusten hillitsemisessä. D-vitamiinin puutteen on todettu olevan yhteydessä astmaoireisiin, joten D-vitamiinia kannattaa antaa korkeinta suositusannosta eli 1 µg/painokilo/pv. Olen itse suositellut allergiaan ja astmaan 1,25 µg/painokilo/pv perustuen poikkeavaan immunologiseen tilaan ja osaan ihmistutkimuksista, mutta D-vitamiinin hyödyt vaikuttavat kiistellysti olevan siinä, että tutkituilla on lähtökohtaisestikin ollut puutosta ja saannin nosto vastaamaan nykysuosituksia helpottaisi astmaoireita. Täten jo ennestään virallisen tarpeen ylittävän suosituksen ylitys ei mahdollisesti tuo lisähyötyä.



Harmillisesti suomeksi ei kovin paljon löydy virallista luettavaa aiheesta etenkään eläimiä koskevana, tässä lähteitä ja lisää luettavaa:

Asthma in Cats
Feline asthma
Feline Asthma: What You Need To Know
Evidence Points to Fish Oil to Fight Asthma
Omega-3 and omega-6 fatty acids may play opposite roles in childhood asthma
Astma ja D-vitamiini
A Review on the Role of Vitamin D in Asthma
High quality evidence suggests Vitamin D can reduce asthma attacks


Mitä tulee näihin meidän hammaspotilaisiin, kaikilta putsattiin hampaat. Rakulta poistettiin yksi silminnähdenkin syöpynyt hammas, Haikulla oli ientulehdus, mutta röngten ok, vaikkakin tulehduksen vuoksi ei voinut sanoa satavarmaa tulosta. Noralla moitteeton suu.