keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Näyttelyyn valmistautumista

Aika lentää ja Noran ensimmäinen virallinen näyttelydebyytti on jo ovella! Tyttö on ollut kerran aikaisemmin testailemassa näyttelymaailman tuntua esittelynäyttelyn muodossa vuonna 2014, mutta nyt on luvassa ensimmäinen arvostelunäyttely. Superjännittävää nähdä mitä tuomari tykkää, sillä Noran virallinen taso on lemmikki, eli minkäänlaisia ns. menestyksen takeita ei ole. Eikä me sertiä korkeammasta saavutuksesta uskalleta haaveillakaan, toivottavasti saataisiin kuitenkin edes se.

Näyttelyn lähestyessä aloin kiinnittämään entistä enemmän huomiota Noran fyysiseen olemukseen. Silittäessäni sunnuntaina tyttöä otsasta huomasin, että vasemmassa ohimossa oli hieman rupea turkkiin piiloutuneena. Silmin sitä ei juurikaan huomannut, mutta tunnustelemalla sen huomasi selvästi. Ruven myötä testasin ensimmäistä kertaa Bepanthenia. Se on turvallinen voide käyttää ihovaurioiden hoitoon myös kissoille ja hämmästyin suuresti sen tehosta. Jo muutamassa tunnissa rupi oli kadonnut ja seuraavasta päivästä eteenpäin iho on ollut täysin sileä. Bepanthenia tarvitsi siis käyttää vain kerran. 

Pedin käyttö oikean käyttötavan mukaisesti on yliarvostettua

Tänään oli vuorossa pesuhetki. Nora on mukavan rauhallinen pestävä ja pesu sujui rimpuilutta ja vähin huudoin. Ja jälleen kerran saan todeta, että niiin rakastan vakkarishampoomme tuoksua!

R: "Mää tarkkailen tilannetta täältä kaueampaa, ok?"

Äitini on tehnyt Noralle upeat verhot. Verhot ovat vähintäänkin lähes identtiset esittelynäyttelyn tuplaverhojen kanssa, sininen väri sopii Noralle täydellisesti. Viime hetken pakkailut tapahtuu perjantaina töiden jälkeen ja lähdemme lauantaina aamukuudelta ajamaan näyttelypaikalle. Mukaan lähtee myös äitini kahden maatiaiskisunsa kanssa, joista toinen, Tuisku (7 v), osallistuu ensimmäistä kertaa myös veteraaniluokkaan!

Tervetuloa moikkaamaan meitä Kempeleelle lauantaina 2.7.! Paikalle tulee myös Rakun kasvattaja Dezzi ja eiköhän myös kasvatteja omistajineen päädy paikalle. :) Näyttelyssä on siis myös erinomainen tilaisuus tutustua livenä laajemminkin tähän upeaan rotuun!

"Näyttelyssä nähdään?"

Nora harjoittelee edustamista

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Arkea

Mitä meidän, tai pikemminkin minun, tämän kuun arkeen on kuulunut ovat kiire, flunssa ja väsymys. Työkiireet ja ylityöt ovat vieneet aikaa ja energiaa kisujen kanssa touhuamiselta sekä bloggaamiselta. Viime viikolla onnistuin saamaan itselleni flunssan, joka onneksi katosikin viikossa.

Olosuhteiden vuoksi harmittaa kun energia ei ole riittänyt kisujen kanssa touhuamiselle niin hyvin kuin normaalisti. Aloin pohtimaan uutta opetettavaa temppua Rakulle, mutta mitään jännittävää uutta ei tule mieleen. Ajattelin hankkia jonkin koiratemppukirjan tulevia temppuja varten, sieltä löytynee sopivan haastavia temppuja kisuillekin. 

Vaikka energia on ollut tiukilla, emme ole kuitenkaan olleet toimettomia. Kisut, etenkin Nora, pitävät huolen, että leikimme päivittäin vähintään kerran. Aamuisin kisujen syötyä aamupalansa Nora ilmoittaa leikkitarpeestaan:




Leikkinä toimii hippa tai myyräleikki joko sormin tai lelun kera. Myyräleikki on tullut aktiivisemmaksi osaksi iltaleikkejäkin, sillä se on erinomainen energianpurkutapa. Pomppiminen peittomuurin yli pehmeällä alustalla on itsessään uuvuttavaa, mutta Nora myös rakastaa heittäytyä kyljelleen ja napata lennosta peiton potkujen täyteiseen syleilyynsä. Siitä monesti jatkuu kaivuu peiton alle vaanimaan pahaa-aavistamatonta saalista.

Piilossa

Myös Raku rakastaa myyräleikkiä

Haiku yleensä jättää suosiolla tämän leikin väliin, mutta joskus tyttökin rohkaistuu ja astuu innokkaiden curlien keskelle leikkimään

Muuten meillä on leikkiminen pitkälti rajoittunut ns. epäleluihin, kuten paperinpaloihin, pilleihin, heinänkorsiin ja muihin, mitkä ovat varmoja leikkiininnostajia ja helposti saatavilla olevia. 

"Leikitään?"

"Mulle, mulle!"

"Tänne, mami!"

"Yltää yltää!"

Takatassulle hali

"Hei mikä...?"

"Kiehtovaa"

"Anna tänne!"

"Leikkimään?"

Olen ollut supertyytyväinen siihen, miten kisut ovat tuntuneet alkamaan ottaa viihdyttämisvastuuta myös itselleen. Etenkin Raku leikkii leluilla itsekseen tosi ahkerasti ja tytöt juhlivat kotiinpaluutani hipan muodossa. Hippaa näytetään juoksevan ainakin silloin tällöin myös poissaollessani. 

Rentoilua on sopivasti, mutta kisut ovat koko ajan valmiita touhuiluun. Milloin mami sitten tarttuukaan leluun joko omatoimisesti tai pyytämällä.

"Ei tarvi nostaa tätä takaisin paikalleen, tässä on hyvä!"

"Moi"

"Miksi lamppu liikkuu?" Haiku oli päätynyt pussipetiin. Yleensä jos tyttö nukkuu puussa, se valitsee ylimmän pedin.

"Wapsuja."

"Wapsujaaaa!"

Tää on jokin tassujuttu

Rennon puuhakasta viikonloppua!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Feline Hyperesthesia Syndrome

Eräässä facebookin kissaryhmässä aloitettiin vastikään keskustelu tästä aiheesta ja naputellessani kommenttia siihen huomasin, etten olekaan tainnut puhua aiheesta meidän blogissa, vaikka meillä ikävä kyllä kokemusta löytyykin.

Sana "hyperesthesia" tarkoittaa epänormaalia ihon herkkyyttä ("feline" taasen tarkoittaa kissaeläintä) ja syndrooma tunnetaan myös nimellä rolling skin syndrome, jonka itse kääntäisin väreilevän ihon syndroomaksi. Suomeksi aiheesta ei löydy juurikaan tietoa ja syndrooma on kohtuullisen harvinainen. Roduissa sitä tavataan eniten abessinialaisilla, burmilla, siamilaisilla sekä colourpoint persialaisilla. Omiin silmiin on sattunut eniten maatiaiskissojen tapauksia. Syndrooman puhkeamiselle voi olla monia syitä, mutta yhteistä on, että yleensä se puhkeaa aikuisiällä.

Kuka meidän poppoosta on saanut syndrooman riesakseen on ehkä helppo arvata: rakas ja rakastettava multiallergikko, stressihutipissijä Nora.


Oireet

FHS:n oireet ovat moninaiset ja kohtaus voi kestää muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Oireita ovat mm. 

  • Väreilevä selkä
  • Hännän nykiminen
  • Laajaeleinen hännän liikehdintä
  • Ahdistuneisuus
  • Pakonomainen selän/hännänjuuren/lantion nuoleminen ja/tai pureminen
  • Hallusinaatiot
  • Laajentuneet pupillit
  • Päämäärätön juokseminen ja hyppiminen aivan kuin jokin jahtaisi
  • Muorunta
  • Joissain tapauksissa hallitsematon pissaaminen

Noralla kohtauksen oireina ovat selän väreily, hännän laajaeleinen heilunta sekä hännän pyöriminen, hännänjuuren nuoleminen, laajentuneet pupillit sekä juokseminen ja hyppiminen, joskin päämäärällisesti. Kissalla on selvästi ahdistunut olo.

Syndroomassa kohtaus voi alkaa itsestään tai kosketuksen seurauksena. Yleensä kissa välttää kohtauksen aikana kosketusta.

Aiheuttajat ja hoito


Syndrooman puhkeamiselle ei ole antaa yhtä ainoaa syytä, vaan laukaisijana voi toimia monikin asia. Syy voi olla esimerkiksi ihosairaudet, kiputilat tai stressi. Yhdeksi syyksi on arvioitu, että ahdistuneisuuden aiheuttamat kemikaalimuutokset aivoissa saavat kohtauksen aikaan.

Syndrooman puhjettua onkin tärkeää koittaa selvittää liittyykö kohtauksiin mitään kaavaa. Alkaako se jonkin tietyn asian jälkeen tai sitä ennen vai onko kohtaukset satunnaisia? Tietyn kaavan mukainen oireilu on helpompi kitkeä pois, mutta kaavaton oireilu on paljon vaikeampi. Siinä tapauksessa on tärkeää käyttää kissa eläinlääkärillä kiputilojen poissulkemiseksi.

Jos kissalla on kuiva iho tai muita iho-ongelmia, ruokavalioon kannattaa tehdä muutoksia. Eritoten nesteen riittävään saantiin on tärkeä kiinnittää huomiota, mutta tarpeen voi olla huomioida myös ruokavalion omega 3 ja 6 -rasvahappotilanne, proteiinien laatu ja määrä sekä mm. sinkin saanti. Joskus syndrooman puhkeaminen voi johtua myös ruoka-aineallergiasta, mikä vaatii selvittämistä. Meidän eliminaatiodieettikokemuksista löytyy oma julkaisunsa.

Koska syndroomaan voi olla monenlaisia syitä, siihen ei ole olemassa täsmälääkettä. Ainut vaihtoehto on sulkea mahdollisia aiheuttajia pois yksi kerrallaan. Jos fyysisiä aiheuttajia ei löydy ja ruokavalio on ok, keskitytään tekemään kissan arjesta mahdollisimman stressivapaata. Kissalle mielihyvää tuottaa rutiinit, turvallisuudentunne (paljon korkeita paikkoja ja piiloja, mahdollisimman vähän umpikujia) sekä leikki- ja aktivointihetket. Suurimmalle osasta kissoista myös silitys- ja rapsutushetket.



Meidän kokemukset


Noralla Feline Hyperesthesia Syndrome puhkesi viime kesänä eli kesällä 2015. Nora oli tuolloin 3-vuotias. 

Puhkeamispäivänä ei tapahtunut mitään erityisen erikoista. Olin työttömänä ja lähes koko ajan kotona. Ystäviäni ja vanhempani kävi meillä kylässä säännöllisesti, mutta suurimman osan ajasta olimme kisujen kanssa keskenämme. 

Eräs päivä meille saapui ystävieni lisäksi yksi tai kaksi kisuille tuntematonta henkilöä. Alkuun kisut suhtautuivat asiaan normaalisti, mutta siirtyessämme tietokoneen ääreen tekemään erästä projektia, jonkin ajan (ehkä n. 1 - 1,5 h) kuluttua Nora syöksyi vauhkona viereisen kirjahyllyn päälle selkä väreillen ja häntä pyörien. Nora nuoli maanisesti häntäänsä ja pyöri kirjahyllyn kattoa vasten koittaessaan karistaa tuntemuksen. Itse olin tuolloin istumassa toisten keskellä, joten pyysin muita Noraa lähempänä olevia henkilöitä koskettamaan tyttöä kohtauksen pysäyttämiseksi.

Nora väisti kosketusta, mutta minun noustessani apuun tyttö antoi ottaa syliin ja rauhottuikin siihen heti. 

Kohtauksia on tullut jokunen tuon jälkeen ja huomasin nopeasti niiden kaavan. Kohtaukset tulevat ainoastaan silloin kun meillä on vieraita, ei koskaan silloin kun olemme keskenämme. Sillä ei ole väliä onko vieras tuttu vai tuntematon, onko heitä yksi vai useampi. Jossain vaiheessa tapaamista Nora ryntää huoneeseen samoilla oireilla kuin mitä oli ensimmäisellä kerrallakin ja rauhoittuu vasta kun minä silitän sitä tai otan syliini. Vieraiden kosketuksella ei ole vaikutusta.

Kun huomasin, että kohtaukset johtuvat vieraista, aloin kiinnittämään huomiota myös tilanteita edeltäviin asioihin. Huomasin, että kohtausten todennäköisyys kasvaa, jos en huomioi Noraa lainkaan tapaamisen aikana (vaikkei Nora itse hakisikaan huomiota ja pysyttelisi toisessa huoneessa) ja myös silloin, jos en ole aktivoinut kissoja kunnolla samana päivänä ennen tapaamisen alkua.

Kohtaukset ovat pysyneet pois kun olen varmistanut, että kisut saavat jonkinlaisen aktivointihetken ennen vieraiden tuloa ja etenkin pitkien tapaamisten aikaan käyn välillä silittelemässä tai leikittämässä kisuja. Etenkin Nora on niissä tilanteissa ihan onnessaan kun jaan huomiota sillekin.



Lähteet


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Temppu: ota

Tämän tempun opettelun aloitin Rakun kanssa varmaan vuodenvaihteen tienoilla. Inspiraation temppuun sain kun Raku teki kerran sattumalta vastaavantapaisen pitoliikkeen mitä koirat tekevät tempussaan, jossa ottavat mm. pehmolelun syliin. Alkuperäinen suunnitelma olikin opettaa Raku nappaamaan lelu ilmasta syliinsä, mutta temppu muovautui nopeasti siihen, että Raku ottaisi objektin kädestäni ja pitelisi sitä sylissään.

Ajattelin tempun olevan helppo tassutempuista pitävälle Rakulle, mutta se olikin yllättävän vaikea. Treenasimme temppua säännöllisesti ja siitä huolimatta eteneminen oli sen verran hidasta, että yhdessä vaiheessa meinasin jo luovuttaa ajatellessani tempun olevan liian vaikea Rakulle. 

Pidimme tempusta hetken paussia ja keskityimme toisiin temppuihin. Palatessamme takaisin tämän tempun pariin jonkin ajan päästä, tauko oli selvästi tehnyt Rakulle hyvää, sillä selkeää edistystä oli havaittavissa. Rakulle yksi suurimmista haasteista oli pitää lelusta kiinni senkin jälkeen kun itse päästän siitä irti. Edistyksestä raportoimme pikaisesti aktivointiviikon yhteydessä maaliskuussa.

Kun lelun piteleminen sujui, aloin pikkuhiljaa pidentämään lelunpitelemisaikaa ennen palkkaamista. Tässäkin alkoi näkyä kehitystä, mutta eteneminen oli sen verran hidasta, että näin tempun n. puolen vuoden treenaamisen jälkeen täytyy viimein todeta, että jätämme tempun "ota"-vaiheeseen ja palaamme "pidä"-vaiheeseen mahdollisesti myöhemmin ja uudesta lähestymistavasta.

Jälleen kerran saan olla ihan älyttömän onnellinen miten kisuilla riittää kärsivällisyyttä haastavienkin temppujen opetteluun. Yhä kaiken tämän ajan jälkeen Raku tekee temppua innolla ja koko ajan äänekkäästi kehräten. Tässä tosin kehräys ei tallentunut kunnolla kameraan kameran ollessa sen verran kaukana.



Meiltä pyydettiin jo viime vuoden puolella tempunopetusvideota ja olen kovasti pähkäillyt mikä temppu olisi siihen tarkoitukseen hyvä. Koska opetan tätä temppua myös Haikulle ja tempun opettelu on hyvin monivaiheinen ainakin meillä, niin tästä tempusta on tulossa jossain vaiheessa jomman kumman kisun kanssa opetusvideota.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Parvekeleikkejä

Auringon ja lämmön myötä etenkin Noran aktiivisuus on lisääntynyt huimasti. Syliinhuutamiset ovat vaihtuneet leikkiinkutsuhuutamisiksi eikä sylissä viihdytä kovin kauaa kerrallaan. Noralle erityisen mieluinen leikkipaikka on parveke, jonne kisuilla on lämpimillä ilmoilla pääsy koko ajan silloin kun olen kotona. 

"Tääkin on jees, mutta haluttaisi juosta ja tanssia..."

"Vaaniminen ja yllätyshyökkäykset ne parasta on!"

"PAM!"

H: "Hei mää leikin sillä!"

"No voi."

"Se on minun saalis nyt!"

"Banzai!"

"Välillä tarkastellaan ulkomaailman menoa."

"Ja jatkuu."

H: "Mokoma Nora, ootas ku saan sut kiinni!" N: "Lällällää!"

Rakulla oli oma ralli

"Mami, semmoinen kehitysehdotus, että tämä rata saisi olla pidempi!"

"On se hyvä, että ratoja kuitenkin riittää."

"Mami tuu leikkiin!"

Nora tuntuu rakastavan parvekkeen lattian tarjoamaa äänimaailmaa, runsaita vaanispaikkoja ja pienistä raoista tulevaa ulkoilmatuoksua. Tyttö arvostaa kun lelut vaihtelevat ja huiskan lisäksi pilli on suosittu lelu.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Töihinlähtösabotoijat

Herään aina 2 tuntia ennen töiden alkamista, josta 10-15 min kuluu työmatkaan. Inhoan kiireisiä aamuja, joten tuossa ajassa ehdin hyvin hoitaa kissat ja itseni sekä myös rentoutua hieman. Kissojen osalta tuohon aikaan kuuluu aamupala, hippa Noran kanssa sekä halukkaiden rapsuttelua. 

Aikaisemmin Noran aamurutiinina oli tulla mukanani vessaan ja vaatia pyykinpesukoneen päällä rapsuja. Alunperin siihen kuului myös seinän nuolemista, mutta siitä tavasta onnistuimme pääsemään eroon.

Nykyään Nora tulee vaatimaan rapsuja vessaan enää satunnaisesti. Haiku ottaa töihinlähtöni raskaimmin ja on kehittänyt rutiinin, että tulee aina aamuisin ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa seurakseni vessaan ja kehrää ääneen. Äänekäs kehräys kertoo todella paljon, sillä Haikun normaali kehräys on äänetön. Samalla tyttö vaatii paljon rapsuja ja leipoo ilmaa.

Haikun hellyyspuuska jatkuu myös aamupalalla. Ruokin kisut ja teen vasta sen jälkeen itselleni aamupalan. Syödessäni ja näprätessäni kännykkää Haiku tulee usein vaatimaan rapsutuksia ja jää seuraksi pöydälle istumaan tai makoilemaan. 

Hyvästä heräämisajasta huolimatta töihinlähtö jää kisujen vuoksi yleensä viime tippaan. Vaikka sitä kuinka koittaa ajoittaa asiat niin, ettei suurta kiirettä tulisi, kisujen rapsuttaminen nappaa aamuista salaa oman aikansa. Nora yleensä menee hipan päätteeksi nukkumaan kiipeilypuuhun, mutta Haiku ja Raku jäävät lähistölle. Haikun lisäksi monesti myös Raku tulee vaatimaan rapsuja, yleensä siinä vaiheessa kun olen jo pikkuhiljaa tekemässä lähtöä. Jos kisut saisivat päättää, en poistuisi kotoa mihinkään, etenkään noin pitkäksi ajaksi.

Kisut myös reagoivat nopeasti uusiin rutiineista poikkeaviin tilanteisiin. Esimerkiksi eräs aamu ennen lähtöä päätin nopeaan vielä liimailla tarroja tarrakirjaan, jotta voisin ottaa kirjan mukaan töihin ja vaihdella ylimääräisiä tarroja vähemmäksi. Raku huomasi heti, että jotain uutta tapahtuu ja tuli kaveriksi.

"Hurr, autan! Palkaksi rapsuja, kiitos. Ai miten niin sinulla on kiire ja olen nyt auttamisen vastakohta? Autan paljon!"

Eilen otin ylityövapaata ja olin töissä vain kolmisen tuntia. Heräsin tuntia normaalia myöhemmin, joten kisut luulivat, että jään kotiin. Nora vaati hippaleikin lisäksi myyräleikin ja Haiku oli entistä hellyydenkipeämpänä. Lukiessani lehteä Haikun mielestä se oli ihan höpöhöpötouhua.

"Mami, keskity ollenaiseen. Rapsuja! Ja pusuja. Rakastan sinua."

Nora poikkesi rutiineistaan ja kiipeilypuun sijasta tuli sekin vaatimaan rapsuja.

"Hurrpurr, tästä tulee ihana päivä! Mami kotona ja aurinko paistaa!"

"Miten niin lähdet vielä töihin? Ei se voi olla meitä tärkeämpää. Rapsuja!"

Onneksi on vapaapäivät. Ne ovat aina niin juhlaa.