tiistai 26. kesäkuuta 2018

Temppu: Jalkojen päällä kävely

VIIMEIN VALMIS! Tätä temppua on työstetty Rakun kanssa 2 vuotta, kertoo julkaisuhistoria. Temppu sai alkunsa siitä, kun Raku oma-aloitteisesti pyörähti jalkojen väliin, kuten tempun alussa. Sain idea lähtä kehittämään temppua pidemmälle, mutta matka veikin yllättävän kauan aikaa.

Ensimmäinen ongelma oli, ettei Raku tahtonut laittaa tassuaan jalkani päälle. Jumituimme heti alkuunsa ja vei pitkän aikaa, ennen kuin poitsu läpäisi tämän vaiheen. Jo tässä vaiheessa pidimme pitkiä taukoja motivaatiota etsien.

Toinen vaihe oli opettaa poitsua pitämään tassunsa jalan päällä kun houkutan sen astumaan myös toiselle jalalle. Tempun opettamistapoja on monia, minä valitsin suoraan asentoon opettamisen (koirapuolella monet treenaavat ensin kädessä olevalla kengällä ennen kuin siirtyvät treenaamaan jalat kenkien sisällä) ja se tuntui nopeasti selässä. Ei tee hyvää kumarrella ja toistaa samaa edestakaisinliikettä kun ohjaa sormella tassua jalalle.

Kun kumartumisosuudesta oltiin viiiiiiimein, useiden välissä opittujen temppujen jälkeen, päästy, niin alkoi helpompi osuus. Pieni jalannosto ja heti palkkaus. Uudestaan. Sitten pieni liikahdus eteenpäin. Palkkaus. Vähän korkeammalle jalan nostoa jne. Pitkän aikaa herkun piti olla lähes Rakun nenässä kiinni, ettei poitsu ala hyppimään ja malttamattomana poistu jalkojen päältä noutamaan herkkua itse. Siitäkin lähdettiin pikkuhiljaa siedättymään pois ja tässä nyt viimein ollaan! Nuo villasukat koin parhaimmaksi tähän temppuun, sillä etenkin kesäsukkien kanssa poitsun jalat lipesivät maahan jatkuvasti.

Yhä olen niin kovin ylpeä poitsusta, joka aina on kehräten treenaamassa ja tekemässä. Tämä on kohta 7-vuotiaan Rakun 22. temppu!


tiistai 19. kesäkuuta 2018

Vihreänauhainen paketti

Eilen maanantaina rantautui taas pitkästä aikaa Zooplussan paketti. Tähän pakettiin päätyi perusostojen lisäksi mukaan jotain spesiaalimpaa, johon kisut pääsevät tutustumaan myöhemmin.

21 kg kivaa

Oli siinä teippauksilla pitämistä!

Noralle ruokaa ja raakailijoille laiskanruokaa (Portan purkit). Lisää herkkuja, uusi merileväpurkki ja palkkiopisteillä ostettu huiska.

Harmikseni tähän tilaukseen päätyi ensimmäistä kertaa 7-vuotisen asiakashistoriani aikana väärä tuote. Ostin Noralle 2 kpl 24 x 100 g Porta 21 -säästöpakkauksia makuna ainut maku mitä Nora voi syödä: tonnikala&surimi. Minulla on tapana tarkastaa tilauksen sisältö moneen kertaan ennen tilauksen tekoa, joten olen varma, että tein tilauksen oikein. Jossain vaiheessa tilausta tilaukseen oltiin muutettu nimeksi "säästöpakkaus lajitelma" ja toinen tonnikala&surimeista muutettu kanaksi. Lähetyksen saavuttua kävin myös tarkastamassa Zooplussan säästöpakkaustuoteet 24 x 100 g Portan tuotteista varmistaakseni, etten kuitenkin ollut tehnyt virhettä ja sieltä oli häipynyt tonnikala&surimi valikoimasta kokonaan.... Lähetin Zooplussaan palautetta ja pyysin tuotevaihtoa, koska kanaversio on meille hyödytön.

Olemme siirtyneet Noran kanssa isompiin Thrive-kuivaruokapakkauksiin. 800 g kestää Noralla n. 1,5 kk ja vaikka säilytän sitä jääkaapissa, niin loppuvaiheessa ruuan rasva alkaa olla jo härskiintynyttä eikä ruoka maita niin hyvin kuin tuoreempien raksujen kanssa. Ostin alkuvuodesta tuon isomman 1,5 kg säkin testiin pakastinsäilytyksen osalta. Otan pakkauksesta 2 viikon ruuat kerrallaan jääkaappiin ja avatun pussin säilytän pakastimessa. Siellä ruoka ei jäädy, vaan pysyy hitusen jääkaappia kylmempänä. Pystyisi silti tarjoamaan lautaselle suoraan pakastimestakin. Ensimmäisen ison säkin ostin helmikuun lopulla ja Nora söi sen loppuun pari päivää sitten. Maistuvuudessa ei ollut ongelmia missään vaiheessa, joten pakastinsäilytyksen voi todeta toimivan. Kiva näin, onhan isommassa säkissä pienempi kilohinta, joten säästöä tulee hieman.

Huiskan perässä mennään niin että purkit kolisee!

Väijy-Haiku!

Salamurhausyritys!

Salamurhaaja asemissaan

Raku auttaa täyttämään ruoka- ja herkkukaapin:



sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Kuningattaresta mammantytöksi

Haiku luovutti kruununsa Noralle vuosia sitten, mutta on silti säilyttänyt joukon kovis -statuksensa. Iän karttuessa tyttö on kuitenkin pehmentynyt ihmisille jatkuvasti, mistä olen myös ajan saatossa raportoinutkin.

Viimeisimmät raportoinnit koskivat Haikun lisääntynyttä sylissäoloa ja siinä olemisen sietämistä (aiemmin Haiku on singonnut pois kun vähänkin liikahtaa, mutta nykyään tyttö kestää jonkin verran asennon parantamisia, etenkin jos samalla pitää Haikusta kiinni, ettei se tulkitse liikettä väärin). 

Marraskuussa kerroin miten Haiku on alkanut viettämään aikaa kanssani tietokoneen äärellä ja on siedättynyt erilaisiin nosteluihin.

Tuostakin raportoinnista tyttö on ottanut askelia eteenpäin:

  • Nykyään Haiku on tuttu näky sängyssä aamulla kun herään: joko tyttö on nukkumassa tyynyni vieressä tai jalkopään pedissä.

Huomenta!

  • Haikun yksi pahimpia inhoja on ollut "vangituksi tuleminen", tarkoittaen että poistuminen tilanteesta ei ole täysin Haikun hallinnassa. Tästä syystä Haiku ei ole nauttinut samasta tavasta mitä teen monesti curlien kanssa; rapsutuksesta missä otan kropan ns. lukitukseen itseäni vasten ja rapsutan toisella kädellä. Nykyään Haiku nauttii siitäkin. 

  • Haiku on ottanut tavaksi vaatia rapsutuksia vetämällä tassuillaan käden poskeaan vasten:


  • Tyttö on horjuuttanut myös julkisempaa kovis-statustaan hyppäämällä syliin rapsutettavaksi vieraiden nenän edessä 

On se ihana kovispehmo.

"Moi mami!"

"Et viittis lopettaa kuvaamista..."

"No iha sama"

"Rapsuta!"



tiistai 5. kesäkuuta 2018

Löytynyt aarre

Siivouspäivä tarkoittaa kissojen lelukarkkipäivää kun sohvan, sängyn, pakastimen ja uunin aluset pääsevät tarkastukseen. Joskus kisuja onnistaa ihan kunnolla kun mami viimein vaivaantuu syynäämään koko sohvan alusen, sillä jotkut lelut löytävät sohvan alta kuolleita kulmia eivätkä tartu huiskanvarren matkaan.

Meidän viimeisin kaivuu-urakka tienasi kisuille taas lukuisia "uusia" leluja, kuten tämä Rakun uusi lemppari: jäniksenkarvalelu, joka on ostettu kisuille 2 vuotta sitten yhdessä toisen karvalelun kanssa. Lelu lienee myös viettänyt tuon 2 vuotta sohvan alla, koska olin jo unohtanut sen olemassaolon kokonaan.

Videolla hyvin onnellinen karvalelun omistaja:



"Mie ja mun bestis"