VIIMEIN VALMIS! Tätä temppua on työstetty Rakun kanssa 2 vuotta, kertoo julkaisuhistoria. Temppu sai alkunsa siitä, kun Raku oma-aloitteisesti pyörähti jalkojen väliin, kuten tempun alussa. Sain idea lähtä kehittämään temppua pidemmälle, mutta matka veikin yllättävän kauan aikaa.
Ensimmäinen ongelma oli, ettei Raku tahtonut laittaa tassuaan jalkani päälle. Jumituimme heti alkuunsa ja vei pitkän aikaa, ennen kuin poitsu läpäisi tämän vaiheen. Jo tässä vaiheessa pidimme pitkiä taukoja motivaatiota etsien.
Toinen vaihe oli opettaa poitsua pitämään tassunsa jalan päällä kun houkutan sen astumaan myös toiselle jalalle. Tempun opettamistapoja on monia, minä valitsin suoraan asentoon opettamisen (koirapuolella monet treenaavat ensin kädessä olevalla kengällä ennen kuin siirtyvät treenaamaan jalat kenkien sisällä) ja se tuntui nopeasti selässä. Ei tee hyvää kumarrella ja toistaa samaa edestakaisinliikettä kun ohjaa sormella tassua jalalle.
Kun kumartumisosuudesta oltiin viiiiiiimein, useiden välissä opittujen temppujen jälkeen, päästy, niin alkoi helpompi osuus. Pieni jalannosto ja heti palkkaus. Uudestaan. Sitten pieni liikahdus eteenpäin. Palkkaus. Vähän korkeammalle jalan nostoa jne. Pitkän aikaa herkun piti olla lähes Rakun nenässä kiinni, ettei poitsu ala hyppimään ja malttamattomana poistu jalkojen päältä noutamaan herkkua itse. Siitäkin lähdettiin pikkuhiljaa siedättymään pois ja tässä nyt viimein ollaan! Nuo villasukat koin parhaimmaksi tähän temppuun, sillä etenkin kesäsukkien kanssa poitsun jalat lipesivät maahan jatkuvasti.
Yhä olen niin kovin ylpeä poitsusta, joka aina on kehräten treenaamassa ja tekemässä. Tämä on kohta 7-vuotiaan Rakun 22. temppu!
Ensimmäinen ongelma oli, ettei Raku tahtonut laittaa tassuaan jalkani päälle. Jumituimme heti alkuunsa ja vei pitkän aikaa, ennen kuin poitsu läpäisi tämän vaiheen. Jo tässä vaiheessa pidimme pitkiä taukoja motivaatiota etsien.
Toinen vaihe oli opettaa poitsua pitämään tassunsa jalan päällä kun houkutan sen astumaan myös toiselle jalalle. Tempun opettamistapoja on monia, minä valitsin suoraan asentoon opettamisen (koirapuolella monet treenaavat ensin kädessä olevalla kengällä ennen kuin siirtyvät treenaamaan jalat kenkien sisällä) ja se tuntui nopeasti selässä. Ei tee hyvää kumarrella ja toistaa samaa edestakaisinliikettä kun ohjaa sormella tassua jalalle.
Kun kumartumisosuudesta oltiin viiiiiiimein, useiden välissä opittujen temppujen jälkeen, päästy, niin alkoi helpompi osuus. Pieni jalannosto ja heti palkkaus. Uudestaan. Sitten pieni liikahdus eteenpäin. Palkkaus. Vähän korkeammalle jalan nostoa jne. Pitkän aikaa herkun piti olla lähes Rakun nenässä kiinni, ettei poitsu ala hyppimään ja malttamattomana poistu jalkojen päältä noutamaan herkkua itse. Siitäkin lähdettiin pikkuhiljaa siedättymään pois ja tässä nyt viimein ollaan! Nuo villasukat koin parhaimmaksi tähän temppuun, sillä etenkin kesäsukkien kanssa poitsun jalat lipesivät maahan jatkuvasti.
Yhä olen niin kovin ylpeä poitsusta, joka aina on kehräten treenaamassa ja tekemässä. Tämä on kohta 7-vuotiaan Rakun 22. temppu!