Mitä Haiku sanoo?

Tässä se viimein on: uusi temppu Haikulta! Tämä on tytön 16. temppu. Edellisestä valmiiksisaadusta tempusta on jo pieni iäisyys kun yli-innokkaat curlit valtaavat aina estradin, vaikka niiden oma pitkä temppuvuoro oltaisiin juuri saatu päätettyä.

Haikulle riittää palkkioksi myös pelkät kehut ja silitykset silloin kun kyseessä on tuttu temppu (herkuilla motivoituu kuitenkin parhaiten), joten ajattelin kokeilla opettaa tytölle jonkun luontaisesti sujuvan tempun ilman ruokapalkkioita. Haiku rakastaa jutella, joten puhuminen oli luonteva valinta tempuksi.

Aloin toistamaan "mitä Haiku sanoo?" silloin tällöin kun Haiku oli juttutuulella. Jos ja kun tyttö vastasi, se sai palkakseen vuolaasti kehuja ja silityksiä. Temppu ei kuitenkaan lähtenyt sujumaan omana temppuhetkenään ja ajan myötä lopetimme harjoittelun.

Aikaisemmin tällä viikolla muistin yhtäkkiä tempun kun Haiku tuttuun tapaansa seurasi liskojen ruokintahetkeä ja pyysi itselleen jauhomatoherkkua. Pyysin Haikua puhumaan ja kun tyttö vastasi, se sai jauhomadon. Toistimme tämän muutaman kerran. Seuraavalla liskojen ruokintakerralla toistimme tämän ja koska Haiku tuntui hallitsevan tempun jo erinomaisesti, kokeilin ruokintatilanteen päätyttyä temppua myös kisujen normaaleilla treeninameilla. Tulos oli myös niiden avulla onnistunut, mutta tyttö ei ollut kuitenkaan yhtä innokkaasti mukana kuin jauhomatojen avulla. 

Alla kuvatussa videossa on käytetty palkkana jauhomatoja ja curlit suljettiin huoneesta pois, jotta tyttö saa temppuilla rauhassa. Ihme kyllä, Haikua ei kiinnostanut lainkaan oven taakse jääneet kaverit.

Vieraita ja tempputreenejä

Viime viikolla pidin 2 ylityövapaata, joista ei ollut loppujen lopuksi kisuille juurikaan iloa. Ensimmäisestä vapaapäivästä kului 3,5 tuntia Pokemonjahdissa ja toisena päivänä olin koko päivän toisella paikkakunnalla ja takaisintullessa kisut eivät saaneetkaan takaisin pelkästään minua, vaan ystäväni tuli meille yöksi. Seuraavana päivänä kisut jäivät taas keskenään kotiin ja palatessamme toimme yhden henkilön lisää ja myöhemmin joukkoon liittyi vielä yksi.

Vaikka kisut olivat kiltisti ja kohtuullisen sosiaalisia, ne huokaisivat helpotuksesta kun vieraat lähtivät jo iltapäivästä pois. Jäädessämme keskenämme ja asettuessani sängylle selaamaan puhelinta, Raku tuli heti viereeni varmistamaan, etten lähde enää mihinkään. Ettei tunteet menisi liian avoimiksi niin poitsu hoiti homman pesuhetken varjolla.

"En pidä kädestä kiinni, otan vain paremman pesuasennon."

"Ei ole pepun vika, että pidät kättä siinä."

"Häntää tässä tavoittelen."

Illemmalla pidimme pitkästä aikaa temppuhetken. Sain viimein päätettyä mitä lähden opettamaan Rakulle seuraavaksi. Kerroin vähän aika sitten aikeistani etsiä temppuideoita koirakirjoista, mutta muistinkin Petsie-keskustelufoorumiajoiltani koirapuolen aktiivisen temppuringin, jonkalaista koitettiin tuloksetta saada liikkeelle kissapuolellakin. Temppuringissä on tarkoituksena opettaa koirille määrätty temppu tietttyyn aikaan mennessä ja kuvata/videoida se. Tempun parhaiten suorittanut sai valita seuraavan tempun. Ringin yksi parhaimmista asioista oli, että saman tempun uusiminen oli kiellettyä. Temppurinkilistaan ehti kerääntyä jopa 100 erilaista temppua.

Aloin opettamaan Rakulle piiloonmenemistä. Poitsu oppi tempun jo ensimmäisellä harjoittelukerralla, joten pääsemme varmasti näyttämään tempun hyvinkin pian, kunhan ensin hiomme hieman vaativuustasoa.

"Ai mitä pitää tehä?"

"Siis minne pitää mennä?"

"Ai tänne?"

Noran kanssa olemme opetelleet kumartamista

Uusi puhelin, uudet kujeet

Minulle puhelimen yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on laadukas kamera. Se tulee tarpeeseen silloin kun ei pysty tai halua napata isompaa ja kalliimpaa kameraa mukaan ja kissakuvauksissa se on erittäin hyödyllinen kuvien nappaamiseen tilanteissa, joissa ei ole aikaa hakea kameraa toisesta huoneesta.

Valitsin edellisen puhelimeni myös kameran perusteella, joka osoittautuikin lopulta pettymykseksi. Ulkokuvien kanssa se ajoi asiansa, mutta sisäkuvissa, etenkin hämärä-, se oli surkea. Salama teki kuvista rumia ja ilman salamaa kuvatessa kuviin tuli kohinaa ja epätarkkuutta. Niinpä puhelinkuvaukset jäivät todella vähäisiksi.

Kun kissablogeissa alkoi jokin aika sitten säännöllinen instagram-/puhelinkuvien jako, aloin kaipaamaan laadukasta kännykkäkameraa entistä kovemmin. Liian monta hauskaa ja/tai söpöä tilannekuvamahdollisuutta on mennyt sivu suun kun olen lähtenyt hakemaan järkkäriä toisesta huoneesta.

Kun puhelimeni muisti alkoi kaipaamaan laajennusta, päätin uuden muistikortin sijaan hankkia uuden puhelimen. Parissa kissablogissa ja työpaikallani on näkynyt Samsung Galaxy S7 Edgeä ja se herätti kiinnostukseni juurikin laadukkaan kameran ansiosta. Pikaisen vertailun jälkeen puhelinvaihtoehdoiksi nousi Samsung Galaxy S7, S7 Edge ja iPhone S6. S7 tippui nopeasti vaihtoehdoista ja lopullisen voiton puhelimesta vei Samsung Galaxy S7 Edge laadukkaamman kameransa (etenkin automaattitarkennusnopeutensa ja valovoimansa (f/1.7 vs iPhonen f/2.2)) sekä paremman akunkestonsa puolesta. 

S7 Edge kotiutui 30.6. ja rakastuin siihen heti. Kamera ei ole turhaan kehuttu, laatu on todella kaunista ja hämäräkuvauskin huippuluokkaa! 

Haiku-pehmolelu

"Moikka!"

"Wut?"

Etukamerakuva

Näyttelyä edeltänyt yö. Raku halusi nukkua pitkästä aikaa niinkin vieressä kuin peiton päällä. Vaistosi varmasti, että jotain poikkeavaa on tapahtumassa ♥

Yhdistettynä penkkiurheilu ja liikunta. Myöhäisiltakuva.

Kukkuu

"Kukkuu täältäkin!"

Kivaa olla sisällä etenkin sadesäällä

"Saaks tän syödä?"

"Mitä tuijotat?"

"Mitä se tuijotti?"

Kuvankäsittelyapuri on vähän touchy feely

"Ahkera apuri vaatii rapsupalkkaa etukäteen!"

Kuningatar tarkkailee valtakuntaansa

Katsoimme Rakun kanssa leffaa ja testattiin laajemmin hämäräkuvausta. Oli todella pimeä alkuyö etenkin kun verhot oli kiinni, kameran toisella puolen Rakusta erottui pelkkä siluetti.

Sama tilanne ilman salamaa. Kuvaa ei käsitelty (kuten ei ylempääkään). Valovoima ♥

"Plääh, taasko mamin pitää lähteä töihin?" Etsi kuvasta 3 kissaa

Kuvausinto on saanut uuden sykkeen nyt kun pystyn paremmin tallentamaan tilannekuvia ilman järkkärin apua. Tein puhelinkuville tänne oman tunnisteen.

Jokke-jäniksenkarvalelut

Kissankujeita-blogissa esiteltiin aitoa jäniksenkarvaa oleva lelu ja Viktor-abyn leikki näytti niin innokkaalta, että heti videon päätyttyä googletin valmistajan tilatakseni meillekin samantyylisen lelun. Valmistajalta itseltään ei pystynyt tilaamaan, mutta sivuilla oli pitkä lista jälleenmyyjiä, mm. Faunatar ja Megaeläin. Pitkältä listalta puuttui kokonaan meidän paikkakunnalta löytyvät liikkeet ja kun katsoin noiden kahden verkkokauppaa, niissä myytiinkin vain muita valmistajan tuotteita. Onneksi löysin täsmällisemmällä googletuksella verkkokaupan, jossa myydään myös Joken jäniksenkarvaleluja.

Tilaus saapui todella nopeasti: tilasin lelut keskiviikkona yötä vasten ja perjantaina pääsimme jo leikkimään. Meille tuli 2 narunpäässä olevaa jäniksenkarvalelua ja yhden kissanmintulla höystetyn jäniksenkarva"tyynyn". Tilasin myös äitini kisuille yhden molempia.

Haiku ja Raku ovat ottaneet lelut innokkaimmin vastaan. Norakin innostuu pienen houkuttelun jälkeen. Olen kerran antanut Haikulle jäniksenkorvan leikittäväksi, mutta tyttö oli eri mieltä käyttötarkoituksesta ja söi sen. Tästä syystä en aluksi meinannut uskaltaa jättää tyynyä vahtimatta kisujen saataville, mutta unohdettuani sen yöksi lattialle ilman seuraamuksia, tyyny on saanut jäädä kisujen vapaastisaataville. Narulelua pidän visusti piilossa leikkien ulkopuolella, kuten muitakin samantyylisiä leluja.

Tappopuuhissa todistajien läsnäollessa

Jänis parvekkeelle niin hyvä tulee!

Peto isolla t:llä

Kun meno käy kovaksi, kovat panee mukkelis makkelis

"Tein sen tahallaan. Tietty!"

"High five kani!"

"Hups, taas! Eiku siis, paljon tehokkaampaahan se on näin."

"No jos nyt vähän tunnustelen."

"Vähän vaan..."

"Hei tänne se takas niinku olis jo."

Suosittelemme! Äitini kisut Tuisku ja Elmo nostavat viiksiään myös. Tuiskun osalta tosin ei voi varmuudella sanoa oliko huuma kissanmintusta vai jäniksestä johtuvaa ja Elmo rakastaa naruleluja jokatapauksessa. Meillä jo muutaman leikkikerran jälkeen naru alkaa olemaan jo aika rispaantunut jäniksenkarvan tuntumasta.

Love-kuvaukset

Sain äidiltäni ihanaakin ihanamman keltaisen kisuharjan. Kisutkin ihastuivat harjaan heti ja jopa Haiku pyrkii osingoille kun harjaan jotakuta toista. Tämä harja poikkeaa meidän teräspiikkisestä harjasta/karstasta ollen paljon pehmeämpi ja piikkien muoto ja pinta-alakin on erilainen, mitkä ominaisuudet ovat selvästi kisujen mieleen.

Rakastan harjan raikasta väriä ja ihanaa kisukuviota kauniilla "love"-teksti -yksityiskohdalla. Niinpä halusin ottaa kisuista kuvaavat "love"-kuvat harjan kanssa.

Kuvasimme eilen illalla parvekkeella sielläolevan mahtavan valaistuksen vuoksi. Raku oli ensimmäinen kuvattava ja poseerasikin hienosti. Raku halusi pitää kuvateemaan yksinoikeuden ja meni sabotoimaan toisten kuvaussessioita. 

R: "Kato, lentävä hiiri!"

Tämä kuva saatiin vasta myöhemmin Rakun poistuttua

Nora pysytteli liikkeessä ja/tai poissa otollisista kuvauspaikoista eikä kuvaus onnistunut lainkaan.

R: "Ihan taatusti näin ötökän!"

"Ai jotkut kuvaukset? Ei nyt kiinnosta."

Uusi yritys tänään.

Luovutan

Luv

Niiin söpö!

"Harjailua tännepäin, kiitti!"

Harjausvenyttely

Ja eikun kimppuun!

"Vitsi, vitsi." 

Rakunkin mielestä harja on hyvä painikaveri

"Ai täällä harjaillaan? Minuakin, kiitos!"

Harja on ollut meillä jo useamman päivän ja tänään vasta sain kuulla, että se on oikeasti ihmisille tarkoitettu harja, hups! Hyvä, etten ehtinyt alkaa etsimään tätä Mustin ja Mirrin valikoimasta linkkausta varten.

Kuvat on otettu uudella Samsung Galaxy S7 Edge -puhelimellani. Rakastan. ♥