lauantai 25. huhtikuuta 2020

Haikun suu

Haikulla on eläinlääkäriaika tiistaina, tällä kertaa menemme naapurikunnan asemalle vakkarimme sijaan käytännön syistä. 100 km/suunta sijaan matkaa tulee vain n. 10 km, joten pystymme hoitamaan käynnin työpäiväni yhteydessä. Ja tottakai myös vallitseva tilanne vaikuttaa, ettemme lähde tekemään noin pitkää matkaa.

Haikulla ei tullut vielä maaliskuun alussa tehdyllä hammaslääkärikäynnillä suu kuntoon hampaiden putsauksesta ja antibioottikuurista huolimatta, vaan kuurin jälkeen toisen puolen ikenet jäivät yhä hieman eriparisiksi toisen puolen kanssa ja suu haisi yhä. Käynnin yhteydessä otettiin röngten, mutta tulehduksesta johtuen siitä ei saanut luotettavaa tulosta. Röngtenissä ei näkynyt syöpymiä.

Tuleva eläinlääkäriasemamme pyysi lähettämään Haikun hoitohistorian ja koska pyysin suoraan hammasröngteniin ilman esitutkimusaikaa, pyydettiin sieltä myös lähettämään kuvia suun nykyisestä tilanteesta, jotta he voisivat arvioida tarvitaanko vielä yksi antibioottikuuri ennen uutta röngteniä.

Uskon suuresti, että posken alahammas on se kaiken pahan alku ja juuri, mutta Haiku osaa pitää suutaan niin tiukasti kiinni, että vaikka saisin suupieliä nostettua, ylähampaat menevät alahampaan päälle niin, etten pysty sitä tarkastamaan. Paitsi yhtenä päivänä parisen viikkoa sitten kun onnistuin kurkkaamaan suuhun hyvässä valossa ja Haikun ollessa rentona. Mutta kun koitin ottaa hampaasta kuvia, niin vanha ongelma toistui enkä saanut kuvia kuin ylähampaista. 

Mutta ai että joskus sitä osaa olla ihminen höperö. Kun mietin miten saisin yksin otettua hyvät kuvat eläinlääkäriä varten, muistin, että minulla on ollut silloin tällöin tapana tarkastaa suun kunto kuvaamalla haukotustilanteita. Tällöin on enemmän aikaa tarkkailla ja näkee myös hampaiden sisäpuolelle, mutta näitä kuvia en ole ottanut pitkiin aikoihin. Joten, ei muuta kuin aloittaa projekti Haikun Haukotuttaminen.

Onneksi Haiku on tässä helppo. Se haukottelee herkästi kun se on hämmentynyt/vaivaantunut, joten nämä kuvat sain kun heilutin Haikun yllä sormea. Haiku odotti herkkuhetkeä ja herkuton sormi hämmensi. Mamin lepertely ja teatraaliset feikkihaukottelut taisivat tehdä osansa myös. Kuvat on otettu keskiviikkona.

Aaaaa

Taitaa olla heippa alahampaalle

AAAAA. Huom myös eripariset yläikenet

Onneksi ei ole enää montaa päivää tutkimuksiin. Haiku ei ole oireillut hammasta mitenkään (ahne pirteä itsensä). Viime kuisen lääkärikäynnin jälkeen emme ole harjanneet hampaita ja vaihdoin pari viikkoa sitten päiväruokana toimivan broilerinkaulan jauhettuun siipeen kovan pureskeltavan vähentämiseksi.

PS. Haiku täytti tässä kuussa 9 v! Onnea ihanuudelle! ♥


maanantai 13. huhtikuuta 2020

Viikon kuulumiset

Haluan aloittaa mitä helpottavimmilla uutisilla: Koda läpäisi lyhyen rasitustestin! Olen tarkoituksella välttänyt niitä tilanteita, missä poitsu on tavannut hengästyä. Yksi niistä on laservalon perässä juokseminen, mistä poitsu on hengästynyt todella nopeasti, viimeisimmän leikin (viime vuonna) myötä jo suurin piirtein kahden-neljän syöksähdyksen jälkeen. 

Tarvitsin viime viikolla valoa ja koska taskulamppu oli puhelinta lähempänä, otin esiin lampun, jonka yksi asetuksista on kisuille tuttu laser. Kodahan tunnisti lampun heti ja vaati leikkiä. Ajattelin, ettei siitä ole haittaa, jos käytän laserin päällä ja yhden syöksähdyksen jälkeen laitan taas pois (Koda ei jää etsimään valoa, koska kisut tunnistavat sanan "loppu"), mutta pian huomasinkin, että olin juoksuttanut Kodaa useamman huoneen väliä ja poitsu oli tehnyt paljon nopeita juoksupyrähdyksiä ja syöksyjä. Hengästymättä! Lopetimme leikin ennen rasittumista.

Raku: "Tuleeko niitä herkkuja vai oliko tämä huijaus?"

Koda: "Oota ne kohta tulee, eikö? Tässois jo vesi kielellä!"

Toinen Kodaan liittyvä iloinen juttu on, että saimme viimein aloitettua "odota"-käskyn treenaamisen keittiön ulkopuolella. Meillä on ollut ongelmana, että Noran rakastama seikkailurata on menettänyt tytölle viehätystään kun se ei ole enää ollut sen "oma juttu", vaan Kodalla on tapana tunkea mukaan Noran vuorolla. Eräänä kertana Nora kieltäytyi radasta kokonaan kun tiesi, ettei saisi mennä sitä yksin. Ja silloin kun kieltäydytään lempparista, on asiat jo todella huonosti.

Odota-käskyn treenaaminen poikkeaa meidän perustreeneistä hyvinkin paljon ja ekan treenikerran jälkeen oltiin Kodan kanssa molemmat ihan poikki. Tässä käskyssä oppiminen perustuu virheiden tekemiseen. Luon realistisen skenaarion, missä menen kirjahyllyn keskiosan kohdalle, josta tapaan aloittaa Noran kanssa radan menon, ja kurotan herkku kädessäni kirjahyllyn katolle. Ja odotan hiljaa, että Koda lähtee liikkeelle. Kun Koda aikoo hypätä radalle, sanon "odota" (minkä Koda tietää keittiökäskynä) ja kun Koda ryntää kirjahyllylle käteni luo kiellosta huolimatta, ohjaan poitsun takaisin alkuun ikkunalaudalle satunnaisesti palkiten lähtöruutuun palaamisesta. Liikuntaa saa siis mamikin. Ekalla treenikerralla päästiin siihen, ettei Koda enää tullut aina koko matkaa käteni luo, vaan pysähtyi monesti puolitiehen Ananimalabin tunnelielementtiin. Kerran tai pari pääsin jopa palkitsemaan siitä kun poitsu pysähtyi käskyn kuultuaan harkitsemaan sekunniksi oliko radalle meno sille edes ylipäätään hyödyllistä.

Lähtötilanne. "Sä mokasit mun kuviot!"

Toisella treenikerralla onnistumisprosentti oli jo suurempi, sillä muutaman kerran (tällä kertaa tositilanteessa kun Nora meni radalle) Koda tuli suoraan luokseni sängyn/lattian kautta hakemaan namia sen sijaan, että yritti mennä Noran perään radalle. Mutta niitäkin tilanteita tuli. Nora pystyi kuitenkin jo paremmin luottamaan siihen, että saisi olla radalla rauhassa ja se näkyi tytön motivaatiossa. Tyttö oli suurimman osan kerroista yhtä innoissaan kuin normaalistikin.

Noran vuorojen jälkeen mentiin myös Kodan kanssa rata muutaman kerran, ettei poitsu oppisi, että sen tulisi vältellä rataa kokonaan. Radalle saa ja on toivottavaakin tulla - kunhan siellä ei ole muita treeni/herkkuhetkien aikana.



Haikun kanssa meillä on edessä eläinlääkärireissu.Suu ei ole vielä kunnossa. Veikkaan, että tällä kertaa röngten paljastaa syöpyneen hampaan.



perjantai 10. huhtikuuta 2020

Vessapaperihaaste

Vierailimme rotuyhdistyksemme Somakiss ry:n tubessa vessapaperihaasteen muodossa. Joko teillä on kokeiltu tätä somessa kiertänyttä haastetta? Haastamme kaikki mukaan! Esteissä apuna voi käyttää myös muita elementtejä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Yhdessä hyvää, osa 5

Saimme nyt Zooplus-yhteistyöhistoriamme suurimman komission lahjoitettavaksi eteenpäin: 30,32 €! Hyvä te ja me! Esykisut kiittävät kaikkia linkkimme kautta Zooplussaan ostoksia tehneitä ja vinkata saa myös kavereille ja somessa, niin ehkä saamme pottia vieläkin suuremmaksi! Etenkin näin korona-aikaan kaikkien apua tarvitaan, sillä Zooplus on ilmoittanut, että vallitsevan tilanteen vuoksi komissiopalkkio on kaikille sama: 1,4 % verottomasta myyntihinnasta (normaalisti blogiyhteistöissä 4 %). 

Yhteensä kerätyt lahjoitussummat


Lahjoitus lähti tällä kertaa Alavuden seudun Eläintiimi ry:lle sekä Vaasan Kissatalolle. Alavuden seudun Eläintiimillä on ollut vastikään ison 30 kissan populaation turvaanotto, johon on kuulunut laajasti eri-ikäisiä ja kuntoisia kissoja. Osa kisuista on jakautunut kahden toisen yhdistysten hoiviin. Toinen niistä on Vaasan Kissatalo, johon meni populaatiosta 7 kissaa, joista 2 on todella heikossa kunnossa olevaa pentua. Jokaiselle eurolle on käyttökohteensa.