sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Apina ja orava parvekkeella






Sarjassamme eläisikö nämä kaksi kahta sekuntiakaan suojaamattomalla parvekkeella.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Haikun ja Rakun välit kuntoon osa 3

Osa 1Osa 2


Yhäkään välit eivät ole täysin kunnossa, mutta hitaasti ja varmasti mennään parempaan päin. Haikulle on auttanut paljon jos silitän/rapsutan sitä samalla kun Raku sitä nuuhkii. Yleensäkin silloin kun Haikulla on jokin häiriö, sitä ei haittaa jos Raku pääsee lähelle. Olen myös leikittänyt kisuja niin, ettei Nora ole huoneessa ja herkkupaloja olen tarjoillut samalla tapaa. Leikkien aikana Raku on sylissä (koska muuten Haiku ei tule lähelle leikkimään) ja olen tarkoituksella leikittänyt niin, että kisut joutuvat ihan lähelle toisiaan.

Feliwaypullo käytettiin loppuun muutama päivä sitten ja koska tilanne on jo suht hyvä, päätin etten osta uutta, ellei tilanne ala pahenemaan. Kisut ei ole huomioineet haihduttimen poistumista ja arki on jatkunut samoin kuin ennen.

Toissapäivänä (26.9) oli historiallinen hetki kun Raku makoili terraariotornin alimman terraarion päällä ja Haiku meni sinne myös. Pelkäsin  että Haiku ajaa Rakun pois ja ottaa tason itselleen, mutta sen sijaan kissat huitoivat toisiaan leikkimielisesti valaisinkannen toisilta puolilta. Eilen taasen hetken aikaa painivat Haikun aloitteesta! Haiku hyökkäsi Rakun niskaan ja pian kisut vaihtoivat paikkaa niin, että Raku oli päällä. Haiku pisti metelin pystyyn kun Raku otti kiinni kaulan sivusta, mutta onneksi Raku päästi irti ja siirtyi hieman kauemmas valmiina hyökkäämään uudestaan. Haiku murisi, mutta lopetti sitten ja räpäytti silmiään ystävällisyyden eleeksi. Raku oli jo valmiina syöksymään uudestaan painiin, kun Nora tuli tilanteeseen tarkastamaan onko kisuilla kaikki ok, Haikuhan kuitenkin oli metelöinyt. Nora häiritsi Rakua ja Raku lähti huoneesta. Haiku katseli vähän aikaa ja meinasi lähteä syöksyyn perään, mutta Rakulla tilanne oli jo ohi ja Haikukin muutti mieltään. 

Hienoa edistystä kuitenkin, toivottavasti jatkuu. <3

Haiku on myös alkanut nukkua useammin ja lähemmin Rakua kuin ennen. <3 Ennen se on ollut Raku, joka tulee nukkumaan Haikun lähelle, mutta viime aikoina se on ollut toisinpäin.

25.9.


maanantai 23. syyskuuta 2013

Syyskuvailua

Viimein puista on tippunut kaunis kasa lehtiä kerrostalomme pihalle, harmi että samoin ilmat on kylmenneet tosi paljon, viimeksi kun Haikun kanssa käytiin ulkona, oli muistaakseni 15 c lämmintä, tällä kertaa oli vain 10 c eikä Haiku kauaa siellä viihtynyt, pikapyrähdys tehtiin. Arvelinkin näin, otin kuitenkin kameran mukaan, jotta saadaan hieman syksyisiäkin kuvia. :) Noraa ei kiinnostanut lähteä, käydään joku toinen päivä sen kanssa.







Ragnar leikkii -video

Raku leikkii yhdellä suosikkileluistaan: rapisevalla perhosella. On aivan ihanaa ja kuvaavaa, että Rakun kaltaisella lempeällä pojalla on perhoslelu suosikkilistalla. <3

Norakin vilahtaa videossa. :)


                                

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Laatikkokivaa

Eilen meille saapui pitkästä aikaa zooplus-lähetys. Tilasin kisuille joulu- ja synttärilahjoja etukäteen kun zooplussa niin ystävällisesti kosiskeli "emme ole kuulleet sinusta pitkään aikaan, etkö ole ollut tyytyväinen palveluumme? Tästä saat 5 % alennuksen seuraavasta tilauksestasi!". Joten ajattelin että miksei, pitää muutenkin käyttää kertyneet pisteet ennen kuin aikaraja menee umpeen. :D Kisut eivät siis vielä päässeet nautiskelemaan paketin sisällöstä, mutta mukavia lahjoja saivat kuitenkin: pahvilaatikon ja pakkaushihnan. Hihnalla on ollut hirmukivaa leikkiä ja tykkäsivät myös kun saivat uuden laatikon vanhan jo hieman ränsistyneen tilalle. :)

Uusi laatikko

Mitähän ne näkivät?

Haikun laatikko

Vallanvaihto

Salamyhkäistä

Uusi valtias

tiistai 17. syyskuuta 2013

torstai 12. syyskuuta 2013

Hyönteistason pikkupeto

Haikun herkut: sirkat. Niitä on kiva katsella ja syödä. Haiku oppi sirkan makuun keväällä ja siitä asti se on aina kirkkain silmin seuraamassa kun annan liskoille niitä. Välillä liskoille ei maistu ja jos sirkka on jo sen verran haavoittunut (tai kuollut), etten halua päästää sitä takaisin muiden joukkoon, annan sen Haikulle syötäväksi. Samoin myös kuolevat sirkat, jos ne ei maistu lismuille. Tapan sirkan aina ensin, sillä kissamaiseen tapaan Haiku tykkää leikkiä ruuallaan ennen syöntiä. Win-win -tapa päästä kelpaamattomista sirkoista eroon. :D Tänäänkin Haiku sai nautiskella sirkkaherkulla.








keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Nirsoilu

Nirsoilu on opittua käytöstä. Kun kissa tottuu tietynlaiseen koostumukseen, hajuun tai ruokintatapaan, sen voi olla vaikea saada syömään muunlaista tai muunlaisesti ruokaa. Ongelma on yleinen varsinkin kuivaruokaa syövien kissojen kanssa: usein raksut maistuvat niin hyvin, ettei välttämättä muunlainen ruoka maistu juuri lainkaan. Kissat ovat herkkiä nirsoilemaan varsinkin silloin, jos niille annetaan vaihtoehtoja: joko syö ruokaa A tai B (esim. raksut koko ajan esillä) tai sitten jos ruoka A ei maita, niin seuraavalla tai peräti samalla aterialla tarjotaan jo ruokaa, josta kissa pitää. Kuivaruokaa syövillä kissoilla nirsoilu yleensä loppuu kun kuivaruoka poistetaan ruokavaliosta.

Kissoilla on ihmisiin nähden surkea makuaisti. Niillä on vain 500 makunystyrää siinä missä ihmisillä on n. 10 000. Kissat päättävät ruuan syömäkelpoisuuden siis enemmän hajun kuin maun perusteella. Kissa syö luonnossa saaliinsa tuoreeltaan, joten se on myös kotioloissa tarkka ruuan tuoreudesta. Kissat usein kieltäytyvät syömästä hiemankaan pilaantunutta ruokaa tai märkä-/raakaruokaa, joka on ollut usean tunnin kupissa huoneenlämmössä ja jossa täten on jo bakteerikanta noussut. Myös lämmin ruoka maistuu usein jääkaappikylmää ruokaa paremmin, koska lämpö saa ruuan tuoksumaan voimakkaammin.

Kissan nirsoilu on usein omistajalle riesa. Toki omistaja haluaisi, että lemmikki söisi sitä ruokaa minkä omistaja on katsonut olevan sille hyväksi, mutta aina kissan ja omistajan mielipiteet ei mene heti yhteen. Pennun kanssa olisikin tärkeää totuttaa se monenlaisiin eri ruokiin, jotta vältyttäisiin aikuisiän nirsoilulta. Mitä kauemmin kissa saa vain tietynlaista ruokaa, sitä vaikeampi se on myöhemmin saada maistamaan toisenlaista.

Kissa nirsoilee kun sillä on varaa nirsoilla. Sanotaan, että nälkä on paras mauste. Jos kissa kieltäytyy syömästä, sillä ei ole nälkä. Säännölliset ruoka-ajat on paras apu nirsoilevalle kissalle, tällöin se ei pysty valitsemaan ruoka-aikojaan itse ja maha pääsee myös hieman tyhjentymään ennen seuraavaa ateriaa, mikä on myös eduksi virtsan ph-tasapainon kannalta. 

Nirsoilua aiheuttavaa ruokaa voidaan alkaa totuttamaan kissalle sekoittamalla sitä hyväksytyn ruuan sekaan ensin pieni hippu, ja ajan myötä määrää nostetaan, ruuat kannattaa myös sekoittaa keskenään niin, ettei kissa pääse noukkimaan "pahoja" paloja pois. Ruuan hiljalleen lisääminen auttaa myös elimistöä sopeutumaan uuteen ruokaan, jos se siis ei ole kissalle entuudestaan tuttu. Jos nirsoilua aiheuttaa jokin tuttu ruoka, joskus pelkkä hippunen jotain toista ruokaa sekaanlaitettuna saa ruokahalun heräämään.

Jos kissa ei tästä huolimatta suostu syömään ruokaansa tai onnistuu sekoituksesta huolimatta syömään vain "hyvät" kohdat, voi myös kokeilla jämerämpää tapaa eli paastoa. Tai pikemminkin "vähäisempää ruokintaa", koska kissaa ei saa paastottaa yli vuorokautta, jo kahdesta kolmeen päivään paastoaminen voi aiheuttaa maksan rasvoittumista. Kissa on tottunut syömään luonnossa useita aterioita päivässä ja siihen myös sen elimistö on kehittynyt. Tästä syystä pidempi aikaväli ilman ruokaa (energiaa) johtaa siihen, että maksa joutuu turvautumaan kehon omiin rasvavarastoihin energiansaantia varten. Kissan maksa ei kuitenkaan osaa käsitellä rasvaa tätä kautta ja kertynyt rasva jää maksaan haittamaan sen toimintakykyä. Turvallisena syömättömyyden rajana pidetään vuorokautta. Eli kissan tulee syödä ainakin vähän päivittäin. Rasvamaksan riski on suurin ylipainoisilla kissoilla.

Joillekin kissoille riittää jo yhden aterian jääminen välistä herättämään ruokahalun, mutta joillakin se vaatii enemmän. Monille tekee tiukkaa paastottaa lemmikkiään, mutta kunhan muistaa vuorokausisäännön ja sen, että parhaimillaan jo yksi paasto riittää lopettamaan nirsoilun kokonaan, niin se on sen arvoista. Jotkut kissat ovat sitkeämpiä kuin toiset ja voivat mennä useamman päivän vähäisemällä ruokinnalla.