Synttäripoika Raku

Raku täytti eilen 6 vuotta! Ikä tuntuu tosi hurjalta, mutta asiaa lieventää, että kyseinen shokki on käsitelty jo vuoden alussa Haikun kanssa ja ikähän on vain numero. Sen poitsu huomaavaisesti muistutti sinkoamalla synttäripäivänään seinän kautta (opittu Haikulta, kiitos Haiku) suoraan mahani päälle makoillessani sängyllä ja juoksi siitä kauhealla ryminällä ja uristen keittiön "rallirataa" pakastin-ikkunalauta-keittiötasot-liesituuletin.

Synttäreitä ei juhlittu, osittain myös koska iso osa päivästä kului työjuttujen ympärillä ja niiden jälkeen olin ihan poikki. Poitsu oli tyytyväinen kun sai illalla juosta namien perässä, temppuilla ja leikkiä kanssani. Siinähän ne poitsun elämän tärkeimmät tulikin: leikki ja herkuttelu.

"Hei vaan kaikki siellä toisella puolen!"

"Kattokaa kun nuori ja vetree venyy!"

"Lelu! Mulle!"

"Tästäs saat!"

Joku muukin oli muistanut Rakun synttäreitä: postiluukusta oli tupsahtanut iloinen yllätys perjantaina Tassulinnan mamilta sekä kisukaksikolta Pepsiltä ja Maxilta. Raku sai lahjaksi oman leluliskon, koska meidän perheen oikeat vastaavat eivät ole sallittuja leikkivälineitä. 

Poitsu tykästyi liskoon kovasti; nosteli ja läimi. Läimi niinkin innokkaasti, että heti alkuunsa lismu katosi jääkaapin alle ja kyllä siinä oli pienellä pojalla kova ihmetys ja surku, vaikka oli itse antanut viimeisen työnnön kohdassa, jossa vaihtoehtoina oli pelastus tai upotus. Lismun pelastuksen jälkeen leikki jatkui, sillä kertaa kauempana jääkaapista.

Onnea ikinuorelle pikkuapinalle ja kiitos Tassulinnan väki ihanasta lahjasta!

Kissamaista elämää, osa 10

Lähemmäs 3 kk edellisestä, herranjestas! Tässähän saa palata muistelemaan kesätunnelmiakin hetkeksi, vaikkakin kylmän myöhäiskesän vuoksi kuvat eivät tunnelmiltaan juurikaan eroa syksykuvista. 

"Raku valtasi pöydän toiselta  puolen mun nukkumapaikan ja rapsuttajan, potuttaa!"

"Täällä on vieraita, potuttaa!"

"Rapsuja odottelen"

"Vauhtia mami, nyt aamupalalle!"

"Moro!"

1.9. Nyt kun patterit ovat viimein alkaneet lämmittämään, on villasukatkin jääneet toistaiseksi pois.

"Me saatiin hurrrjasti ruokaa! Mutta ei saatu syödä niitä heti, pöhköä."

Pelihetki

Raku: "Apua, mä kualen!"

Derp, mutta mitään ei myönnetä

"Mamiii, Nora ei tuu putkesta ulos!"

"Leekataan!"

Nora kehitti itselleen takaevän, epäilemättä vauhdikkaampia ralleja varten

"Ette sitten koske massuun!"

Syli-Haiku ♥

Tää päivä oli niin odotettavissa. Pakastimen tulon jälkeen kisut ovat aika-ajoin vilkuilleet jääkaapin päälle, mutta kukaan ei ole onneksi rohjennut kokeilla päästä sinne. Paitsi Nora erään hippaleikin päätteeksi. Oli tyttö itsekin vähän ihmeissään turvapaikkavalinnastaan.

"Miksei saa ottaa maistiaisia, tossahan on vaikka kuinka paljon?!"

Valmiina, paikoillanne...

"Mitä mami?"

"Huomio oleellisempiin asioihin, kiits!"

"Se tunne kun mami lepertelee vaan puussa olevalle Noralle..."

Taas yllättävä hippapäätös. Yleensä kisut hyppäävät kaapiston päälle liesituulettimen kautta, mutta tällä kertaa Nora hyppäsi hellan edessä olevalta pikkutasolta.

"Kukkuu! It me, Raku!"

Pöwwömasu!

Haiku tulee nykyisin usein selänkin päälle. Selän päälle tyttö tuli ensimmäistä kertaa viime vuoden joulukuussa ja on sen jälkeen etenevissä määrin rohkaistunut siihen.

Mummin siliteltävänä

"Omnomnom!"

Noran kuvionmuutos

Viime kuussa Luleån näyttelyssä Nora kävi tuomarin suosituksesta värintarkastuksessa ja tytön kuvio todettiin täplikkääksi entisen tabbyn sijaan. Sain näyttelykonkareilta ohjeen ilmoittaa muutoksesta Omakissaan maksukuitti- ja tuomarien päätöskuvan kera ja ajattelin asian olevan siinä. Muutos paljastuikin hitusen laajemmaksi tehtäväksi.

Olin lähettänyt liittoon väärän maksukuitin (värintarkastus n. 15 €). Kuvion muuttamista varten tulikin maksaa vielä erillinen 17 € suuruinen maksu Kissaliittoon, josta myös kuitin tuli olla muutospyynnön mukana ja lähettää kissan senhetkinen rekisterikirja sinne heille.

Rekisterikirjassa on eläinlääkärien allekirjoittamia todistuksia mm. mikrosirusta, steriloinnista ja rokotuksista, joten odotin suurella mielenkiinnolla miten nämä näkyvät uudessa rekisterikirjassa. Muuttuisiko eläinlääkärien allekirjoitukset Kissaliiton työntekijän kuittauksiksi ja päivämäärämerkinnöiksi vai miten tällaiset muutosasiat hoidetaan?

Lähetin rekisterikirjan 21.9. ja Noran kuvio muutettiin 27.9. Vähän jännitti lähettää rekisterikirja postitse, joten otin varalta jokaisesta sivusta kuvat katoamisen varalta. Onneksi posti kuitenkin toimi kuten kuului. 

Kuun vaihteessa sain jännityksellä odotetun kirjeen Kissaliitolta. 

Rekisterikirjan muutos oli niin simppeli, etten osannut edes odottaa tällaista. Nora sai alkuperäisen rekisterikirjansa takaisin jokaisessa sivussa olevilla Copy-merkinnöillä ja sukutaulusivun mitätöinnillä. Uudessa rekisterikirjassa on joka sivulle muutettu Noran uusi EMS ja nyt olen myös saanut oman nimeni Omistaja-kohtaan. Uudessa sukutaulussa on myös mainittuna Noran näyttelytitteli tytön nimen edessä. 

Eläinlääkärin merkintöjä vaativat kohdat ovat tyhjillään, joten niiden todisteeksi minun tulee ottaa näyttelyihin molemmat rekisterikirjat mukaan. Vanhassa näkyy rokotusten yms. ajantasaisuus ja uudessa näkyy todiste EMS-koodista. Uuteen on myös merkitty (etukansi), että alkuperäinen alkuperäisine tietoineen on olemassa ja siksi oleellisia eläinlääkärintodistuskohtia on siinä tyhjillään.

Oli hauska miten Noran väri oli saanut nimenpidennyksen matkalla. 

Vanha

Uusi

Kilpikonna on nyt ruskeakilpikonna. Ilmeisesti "kilpikonna" on vain lyhenne tuosta perusväristä eli ruskeasta, joka on jossain vaiheessa alkanut ehkä yleistyä virallisessa kielessä. Minulle ruskeakilpikonna-nimitys oli uusi ja hämmentävä, joten piti vähän googlailla onko se todella käytössä ja juuri tuolla f-koodilla. Nähtävästi on.

Ennen kuin sain tietää, että minun tuli lähettää liittoon myös rekisterikirja, olin ihmetellyt Kissaliiton vaatimaa 17 € maksua, sillä ulkomaalaisten näyttelytulosten kirjaus on ilmainen palvelu. Mutta katsoessani rekisterikirjoja ymmärsin perusteen hyvin. Ei mikään pieni työ.

Vanhan rekisterikirjan sukutaulu mitätöitynä.

Luleån näyttely onnistui siis tarjoamaan uusia mielenkiintoisia kokemuksia itse reissun jälkeenkin. Mielenkiintoista oli myös nähdä Kissaliitton muuttunut ulkoasu rekisterikirjalle, huima ero vuoden 2012 kirjalle. 

Uusivanha huiska

Tämän julkaisun tapahtumat sijoittuvat niinkin kauas kuin elokuun lopulle, mutta mm. näyttelyvalmistelujen vuoksi julkaisu on jäänyt roikkumaan.

Eräällä Musti&Mirri -käynnilläni huomasin valikoimiin palanneen jotain vanhoja klassikkoleluja. Yksi niistä oli riikinkukonsulkahuiska. Sitä ei näy Mustin ja Mirrin verkkosivuilla, mutta toivottavasti on yhä valikoimissa myymälöissä eikä vain tehnyt kuukauden-parin pikapaluuta.

Kyseinen lelu on ollut Noran suosikki jo vuosia. Meidän kaapissa pyörinyt yksilö tuhottiin sulistaan tehokkaasti varsin nopeassa ajassa, mutta vasta sen jälkeen kun Musti ja Mirri lopetti lelun myymisen. Rähjääntyneisyydestään huolimatta Nora on rakastanut lelua syvästi eikä uudelle lelulle ole ollut tarvetta. Lelun virkaa toimittaa musta tappi, jossa sulka on ollut kiinnitettynä.

"Mitä sulla on meille?"

Halusin ostaa Noralle tuliterän huiskan ja nähdä miten tyttö reagoi.

"Mulle ainakin kelpaa!"

"Miks tolla on tommonen pyrstö? Iha outo!"

"Nora se pyrstö on just paras!"

"Ihan mahtava!"

"Anna mie tapan sen!"

Vastoin odotuksia, Nora ei innostunutkaan lelusta kuin vasta varsin pitkän houkuttelun jälkeen. Haiku taasen oli innoissaan. Nora ei meinannut ymmärtää miksi hänen lempilelunsa oli yhtäkkiä tylsän pitkä, mutta leikki jonkin aikaa kohteliaisuuttaan.

Tässä parin kuukauden aikana Nora on innostunut sulasta hieman enemmän, mutta leikkii kuitenkin mieluummin rähjääntyneemmällä versiolla.

"Täähän on ihan tyhmä kun menee solmuunki! Haiku mitä sää teit tälle?"

"Tappi!"

"Aukeshan se solmu."

"Siellä se lentää."

Muitakin kivoja klassikoita oli palannut, mutta tällä kertaa otimme vain tämän. Mutta kohtahan on jouluaatto, kuten kauppoihin ilmestyneet jouluhyllyt jo muistuttelevat....