Sydämellinen Halloween

Lauantaina kävin hakemassa ensimmäisen Vauhti-Raksu -tilaukseni. Vauhti-Raksu on kiertävä raakaruoka-auto, ainut joka käy meidän suunnalla täällä pohjoisessa ja näemmä kulkee myös pyhinä. Olin himoinnut jo vuosia Vauhti-Raksussa myytäviä tipuja, mutten ollut saanut aikaiseksi tilata, sillä en kehtaa tilata pelkkiä tipuja ja isomman ruokamäärän kotiinkuljettamiseksi tarvitsen auton. Kyytejä ei viitsi olla jatkuvasti kyselemässä.

Sain tässä vasta tietää, että Vauhti-Raksussa myydään broilerinsydämiä 3,90 €/kg hintaan. Tähän asti olen käyttänyt Mustissa ja Mirrissä myytäviä Maukas-sarjan broilerinsydämiä, jotka ovat 7 €/kg. Selvisi myös, että Maukkaan sydämet on ylipäätään keskivertoa kalliimpaa hintaluokkaa, Helsingissä jopa ihmislaatuiset broilerinsydämet ovat halvempia. Sydämet on meillä niin isossa osassa ruokavaliota, että Vauhti-Raksun sydämiä ostamalla tekisi selvää säästöä. Tilauksen tekeminen tuntui houkuttelevammalta kuin koskaan.

Vauhti-Raksun broilerinsydämissä oli kuitenkin semmoinen juju, että 3,90 €/kg sydämet tulivat vain 10 kg pakkauksissa. Epäilin, ettei moinen määrä mahdu meidän pakastimeen ja sain onneksi luvan tuoda osan äitini pakastimeen tarvittaessa. Sitä pitää hyväksikäyttää muutenkin sitten kun poroauto tulee taas käymään täälläpäin ja pitää ostaa Noralle vähintään puolen vuoden lihat kerralla. 

Sitten kun myös kyytiasiat oli selvitettynä, oli tilaamisen vuoro. Tilasin broilerinsydänlaatikon lisäksi 10 tipua. Ne kaikki ovat Haikulle, sillä Raku ei välitä ja Nora ei pysty syömään. Lisäksi otin 10 hopper (n. 10-15 g) -kokoista hiirtä, josta on kaikille, mutta todennäköisesti vain tytöt haluavat syödä niitä.

Perjantaina otin viimein projektiksi paloitella kisuille viime jouluksi ostamani ankan, jotta saisin pakastimeen lisää tilaa. Ennen joulua en tainnut ehtiä paloitella sitä ja sitten se on vain jäänyt. Nyt sattui onneksi tulemaan hyvä motivaattori ja ankka pääsi viimein tarjoilukuntoon.

"Jos maistaisin vain yhden..." Haiku ehtikin napata yhden palan. :D

Nora ja Raku ovat ankalle allergisia, joten Haiku saa syödä ankan yksin. Haiku olisi aika onnellinen jos tietäisi, että se saa itselleen sekä ankan että tiput.

Vauhti-Raksun sydämet oli tosi positiivinen yllätys! Olin kuvitellut niiden olevan erilaisia ja pakkauksenkin isommaksi. Sydämet tuli tiiviissä ja helposti kannettavassa pakkauksessa ja paketin avatessa tiesin heti, ettei pussittamisurakasta tule niin pitkäkestoista mitä olin pelännyt ja että nyt tosissaan sanotaan hyvästit Maukkaan sydämille. Sydämet oli kauniisti pakattuna ja näyttivät kerrassaan herkullisilta.

Pulleiden sydänten vieressä tipu- ja hiiripussit

Vaikkei urakka ollut niin iso kuin olin ajatellut, meni siihen kuitenkin koko päivä. Pussitin lihat sitä mukaa kun ne olivat sulaneet sopivan kohmeisiksi. Seuraavan kerran urakka onkin sitten vasta joskus maaliskuun tienoilla. Kaikki sydämet mahtuivat pakkaseen.

Kisut saivat jo samana iltana ensimmäiset ateriansa. Haiku tipua ja Raku sydäntä. Haiku ihastui tipuun ikihyviksi, ruokailu kesti kauan kun Haikun piti murista ja sähistä jos joku vähänkin liikahti ja murisi myös vähän varman päällekin.

"Jos teen näin niin tuleeko ruoka nopeemmin?"

"Siellä on jotain hyvää!"

*murinaa sähinää*

Rakulla on ollut yhä nirsoilua sydänten osalta eikä sydänten päälle murskattu herkkukaan toimi enää, sillä Raku vain nuolee herkun pois. Kokeilin paloitella sydämiä, muttei sekään tunnu auttavan kuten ei myöskään herkkujen kunnompi sekoitus ruokaan. Todennäköisesti broilerin paistisuikaleen taika on jo hiipunut, sillä alunperinkään en halunnut nostaa ruokamäärää juuri tällaisen nirsoilun vuoksi, mutta paistisuikaleella ei näyttänyt olevan sitä vaikutusta. Uskoisin, että nirsoilu kitkeentyisi ruokamäärän vähentämisellä, mutten oikein haluaisi sitä tehdä, sillä Raku on nyt oikein hyvässä massassa, vaikka vieläkin nostovaraa olisi. Kokeiltavana kikkana on vielä sydänten tarjoiluajan vaihto aamupalaksi. Jos se ei toimi (epäilen vahvasti), Raku siirtyy takaisin pienempään ruokamäärään (130 g/pv).

Sydämiä

Paloiteltuna Hänen Korkeudelleen. Maistui tuon aterian verran.

Ankkaa pöytään

Viime vuoden lopulla ankka oli sesonkituotteena Lidlissä. Tarjolla oli vuorotellen ankankoipea, rintaa ja kokonaista. Kokonainen oli viimeisenä ja niin houkuttelevaan hintaan, että pakkohan se oli ostaa: 2,4 kg painoinen vaakku maksoi 10 € ! Oli tarkoitus pilkkoa se jo jouluksi, mutta kiireiden vuoksi en ehtinytkään. Eilen sain viimein otettua itseäni niskasta kiinni ja otin ankan sulamaan.

Yllätyin kovasti sulamisnopeudesta. Se ehti sulaa huoneenlämmössä kokonaan seitsämässä tunnissa. Haiku oli minulle seurana paloittelun alusta loppuun. :) Alku meni pitkälti "Haiku, ei"tä hokiessa ja pari kertaa piti uhkailla lattialle päätymisellä (mikä tehosi), pian tyttö rauhoittui ja tuli nukkumaan viereiselleni tuolille.

Tällä kerralla olin kunnolla varautunut suojakäsineiden kanssa! Aina kokonaisia eläimiä paloitellessa on käynyt joko niin, että en ole muistanut ostaa käsineitä tai minulla on vain 1-2 paria, jotka molemmat menevät rikki ennen paloittelun lopettamista. Näistä kerroista oppineena.

Täysi paketti suojakäsineitä

Paloitteluun meni 2 tuntia. Saaliiksi saatiin 860 g lihaa, luista en ottanut kuin siivenkärjet ja hännän. Saaliille tuli kilohinnaksi 11,63 €.

Tehokas siivooja

Houkuttaa...

Raku oli nukkunut pöydän alla koko ajan, viimein herättiin ihmettelemään menoa

Nutritionvaluen mukaan ankanlihassa on 6 % rasvaa ja 18 % proteiinia.

Kania lautaselle

Viimein! Johan tätä hetkeä on varmaan kohta vuosi odotettu. Ja silti tässä kesti näin kauan, vaikka liike sijaitsee pyörämatkan päässä.... Noh, nyt meillä on viimein kania pakkasessa! :] Jänikset on kissalle luontaisia saaliseläimiä, joten olen odottanut tätä hetkeä hyvin kauan. Samalla sain toteutettua haaveeni myös sekapussien osalta. Kokonaista saaliseläintä pilkkoessa on helppo sekoittaa eri ruuminosien lihat ja sisäelimet keskenään jäljentämään enemmän normaalia ruokailutilannetta, jossa siis kissa syö saaliinsa kokonaisena. Siipikarjaa ostaessa sisäelimet on poistettu, mutta kani on koskematon, eli pääsin viimein sekoittamaan joukkoon sisäelimetkin.

Kani on eläinkaupasta ostettu pakastekani, alkujaan käärmeenruuaksi tarkoitettu. Viime kaninostosta oppineena annoin sen sulaa ensin ennen pilkonnan aloitusta. Tässä meni vähän yli vuorokausi, yöksi laitoin sen jääkaappiin ja muuten sai olla huoneenlämmössä.

Noraa nuuskii

Kissat olivat kovin uteliaita tästä uutuudesta, mutta antoivat hyvin työskentelyrauhan. Haiku välillä tuli pöydälle istuskelemaan ja seuraamaan ja välillä koitti vaivihkaa laittaa tassua lihalautaselle, mutta jätti sen sitten rauhaan viimeistään kun sen hääti lattialle. Norakin tuli muutaman kerran seuraamaan, mutta ei koittanut varastaa maistiaisia. Raku vilkuili välillä, mutta ei tullut pöydälle asti.

Pilkonnassa kesti puolitoista-kaksi tuntia, vaikein osa oli suoli ja mahalaukku. Kani on yksityisestä eläinkaupasta ja liikkeen omistaja/myyjä kasvattaa myytävät (ja syötävät) jyrsijät, kanit ja ymmärtääkseni pikkulinnutkin itse. Tämä kani oli hyvinpidetty ennen lopetusta, maha oli täynnä papanoita ja vieläsulamatonta ruokaa. Menin vahingossa puhkaisemaan suolen ja mahalaukun, joten sotkun siivoamisessa meni hieman aikaa. Loppujen lopuksi pilkonta meni kuitenkin hyvin ja olen tyytyväinen saaliiseen. 

Kani painoi 1800 g, lihaa ja sisäelimiä saatiin saaliiksi yhteensä 600 g eli neljän aterian verran. Saaliille tuli hintaa 16,7 €/kg.

Sekalautanen

Annospusseissa

Operaatio Kalkkuna

Niin sitä mentiin, että 5 kg kalkkuna lähti toissapäivänä kaupasta mukaan. Ja se oli mielenkiintoinen kalkkuna. Ainakin hinnaltaan. Bongasin kahdesta eri kaupasta saman valmistajan kalkkunoita, toisessa kaupassa kilohinta 3.40 € ja toisessa olikohan jotain 5 € paikkeilla. Ajattelin että no onpas halpaa, ilman muuta lähtee mukaan, jos alle 4 €/kg! Kassalla paljastuikin, että kilohinta on oikeasti 6,75 €. Sen olisi saanut selville kalkkunapussin kyljestä, mutta enhän minä hoksannut sitä katsoa. Ei silti paha, joten kalkkuna lähti mukaan joka tapauksessa.

5 kg kalkkunan sulatus on ihan erilaista kuin 1,5 kg broilerin. 10 h huoneenlämmössä sulatuksen jälkeen se oli edelleen kovin jäinen, mutta pakkohan se oli alkaa pilkkoa. Ihan kivasti se pilkkominen meni, varsinkin alueilta, joissa ei ollut luita. Kalkkuna oli kuitenkin yllättävän (iso)luinen ja suuri osa painosta tulikin niistä. 

Lihaa saatiin saaliksi jotain 2,5 kg kieppeillä ja lihan kilohinnaksi tuli yli 10 €. Pilkkomiseenkin meni useampi tunti, pitää sanoa että ihan kiva kokemus oli, mutta ei kiitos enää! :D

Kaikki valmiina pilkontaan

Broilerin pilkontaa

Saatiin ensimmäistä kertaa kokonainen broileri syötäväksi ja pilkottavaksi. Kyseessä on kauppojen pakastehyllyiltä löytyvä 1,5 kg broileri. Annoin sen sulaa ensin muutaman tunnin ennen projektin aloittamista.

Valmiina urakkaan

Pilkonta meni todella joutuisasti. Näin aloittelijana pilkkomiseen meni tunteroinen, joka on oikein sopiva aika.  Harmikseni tosin huomasin, että broilerista oli poistettu suurin osa sisäelimistä, mutta siitä huolimatta broileri oli oikein riittoisa ja olen iloinen että sain viimein toteutettua sekapussisuunnitelmani edes sitten lihojen osalta.

Broilerista oltiin poistettu sisäelimet

Tullaan kyllä uudestaankin kokonainen broileri hankkimaan, on sen verta halpaa (5-6 €/kg) verraten erikseen ostettuihin osiin eikä pilkonta ollut työlästä. 14 annospussia (joihinkin saattoi olla 2 annosta, en niin tarkkaan laskenut) lihaa ja luita saatiin saaliiksi. Käyttämättömäksi jäi vain nahat, koipiluut ja rintaluut.

Myöhemmin, viimeistään kesällä, voisi myös kokeilla uudestaan pakastekanin ostamista eläinkaupasta. :) Viime kertainen meni pieleen kun yritin jäistä kania pilkkoa, mutta nyt kun tiedän ja osaan paremmin, niin eiköhän se suju sekin.

Haiku esiputsaa leikkuulaudan