Meidän hiiripuolesta on tähän asti huolehtineet vastasyntyneet hiirenpoikaset, pinkit. Aikoinaan lopetin aikuisten syöttämisen kun Rakulle ei kelpaa minkään kokoisena hiiret ja Haiku oksensi aikuisen syönnin jälkeen. Luultavasti liian isoja/liikaa karvaa. Joten ollaan syöty pieniä ja karvattomia. Noralle ne ovat maistuneet vaihtelevasti, välillä nirsoilee ja välillä syö hyvin. Pinkit on kuitenkin pieniä ja ateriana mitättömiä, niiden syöttäminen tulisi kalliiksi, jos haluaa mahan täyttyvän. Haikulla menee kerralla 4-6 pinkkiä (ja enemmänkin jos antaisin) ja kun yhden hinta on 0,50 €.... Nora syö yleensä vain 1-2.
Päätin että kokeillaan hieman isompaa. Seuraavalla kokoasteella, fuzzylla, on jo karvaa, mutta ovat kuitenkin pieniä. Kokoa löytyy kuitenkin sen verran, että yksikin riittää ateriana ja hintaa on 1,80 €/kpl eli tulee halvemmaksi kuin pinkit.
Kävin niitä ostamassa viime viikolla paikallisesta eläinkaupasta. Eläinkauppa on yksityinen ja omistaja kasvattaa jyrsijät itse. Aikoinaan tilasin pinkit netistä ja olin tyytymätön hinta/laatu-suhteeseen. Yksi pinkki maksoi 0,40 € ja kokoa oli paljon vähemmän kuin tämän paikallisen eläinkaupan pinkeillä. Saattaa tietenkin olla ikäeroakin, mutta näiden toisten alkuperä sijoittui ulkomaille, joten mieluummin tuen lähialueen kasvatusta.
Me ei ihan saatu kaikkia hiirinä. Normaalihintaa fuzzyille olisi ollut 2 €/kpl, mutta kun ostaa väh. 30 kpl kerrallaan, niin saa paljousalennuksen eli -0,20 €/kpl. Siellä ei ollut kuin 22 fuzzya, joten sain loput 8 rotanpinkkeinä. Ovat samaa kokoa kuin fuzzyt, mutta yhä nakuja.
Tänään kisut saivat ensimmäistä kertaa näitä. Valitsin Noralle rotanpojan ja Haiku kokeneempana sai karvaisen fuzzyn.
|
Vasemmalla rotta, oikealla hiiri |
Maistuvuus oli hyvä molemmilla, Haiku ei ole pinkeillä leikkinyt ja nyt innostuikin tästä vähän isommasta saaliista. Molemmat noista painoivat 9 g. Tuntuu pieneltä, mutta livenä olivat isoja. :D Jos haluaa syöttää kissat nopeasti, ei kannata fuzzya antaa. Haiku leikki tosi kauan, 15-20 min, ennen kuin asettui syömään. Nora ja Raku olivat kovasti kiinnostuneet Haikun leikkimisistä eivätkä meinanneet lainkaan syödä omia ruokiaan. Nora viimein söi, Raku ei. Myöhemmin sain sen syömään puolet ruuastaan (kalkkunan jauheliha), sen jälkeen kun Haiku oli käynyt varastamassa siitä toisen puolikkaan.
|
Saaliilla leikkimistä.... Onneksi on kuollut. |
|
Minun! |
|
Haikun hiiri. Älä koske ellet ole Haiku. |
|
Eihän sitä malta syödä kun kaveri riehuu vieressä |
|
Viimein sitten |