Painia

Nora ja Raku otti matsia. :D

Nuorukainen rökittää talon kunkkua

Ulkoilu väsyttää

Mökkireissun jälkeen Nora ja Raku ei olekaan päässeet ulkoilemaan. Haikun kanssa sen sijaan ollaan päivittäin käyty hyvillä keleillä. Nyt kun helle tuli viimein takaisin, niin päätin kokeilla taas näitä rotukoita (rotukissoja) ulkoiluttaa. Rakun kanssa mennään illemmalla, Noran kanssa käytiin jo päivällä. Tytölle se oli 4. kerta kun kaupunkioloissa ulkoillaan ja jännäähän se yhä oli. Suuri edistys, että käytävämatkan ajan oli täysin rentona kun kannoin sen ulos eikä ulospäästyäänkään jännittynyt kuin vasta nurmikolla. Ulkoiltiin about 20 min, jonka jälkeen päätin viedä kisun jo sisälle. Parempi aikaisin kuin myöhään, jotta seuraavalla kerralla olisi kiva palata. Kotiin päästyään Nora olikin aikas poikki. :D

Heihei Kempele

Meillä jääkin tämän vuoden Kempele-näyttely välistä. Harmillisesti juuri samalle päivälle sattui hautajaiset, josta äitini kanssa emme halua olla pois. Tänään tupsahti vahvistuskirje postista ja kyllä niin hirmuisesti harmitti, kuulosti tosi mukavalta ja nähtävästi sinne olisi tullut mukavasti curlejakin. Huoh. No, toivottavasti ensi vuonna onnistuu. :) Helsinki on sentäneen ensi kuun lopulla, joten lohduttaa hieman.

Pinkkiä lautasella

Noralle olen kerran aiemmin koittanut tarjota pinkkiä ja se oli viime kuussa. Raku ei välitä niistä, joten toivoin että Nora innostuisi kun tuntuu turhalta vain Haikun takia niitä syöttää. Silloin ei maistunut. Nyt otettiin uusiksi kokeilu, vaikka olin skeptinen. Aluksi Nora ei taaskaan meinannut syödä, mutta kehujen avulla innostui ottamaan pinkin suuhunsa ja maistamaan. Ja siitä sitten lähti, Nora on nyt hiirensyöjä kuten Haikukin. :D Pinkki on siis vastasyntynyt hiirenpoikanen.

Tahtoooo

Amnomnom

Video

Huu, sainpas sen ladattua! Tässä siis videota Haikun ja Noran kanssa (erikseen) käydystä metsätielenkistä mökillä. :) Pakko sanoa että olen niin ylpeä miten hienosti ne kulkee, Noran kanssa eka kerta kun varsinaisella kävelyllä käydään.

Mökkeilyä

Kesän ensimmäinen mökkireissu! Reissu oli Noralle ensimmäinen, Hai ja Raku ovat käyneet mökillämme jo viime vuonna parikin kertaa. Tällä kertaa automatka sujui Rakun osalta rauhallisesti (Nora ei tapansa mukaan äännähtänytkään) kun sai Norasta koppakaverin, mutta Haiku metelöi koko ajomatkan ajan omassa kopassaan. Kotimatkalla sitä oltiinkin jo lähes hiljaa. :D

Reissu meni ihan älyttömän hyvin! Tosin sama kaava toistui: eka päivä tutkittiin ja riehuttiin, toka päivä nukuttiin puolet päivästä ja kolmantena päivänä alkoi jo varsinkin Rakulla koti-ikävä vaivata. Yönukkumiset  jäi meillä kaikilla aika vähiin, joten tänään uni varmasti maistuukin, vaikka ihme kyllä ei väsytä vielä.

Meillä piti olla huono tuuri sään kanssa, viileää ja sateista maanantaille, mutta pah! Sadepilvet meni meidän ohi, hitusen vain pisaroi parissa kohtaa, mutta kyllä siellä sai shortsit jalassa olla. Naurettiin isän kanssa (reissu oli me kaksi feat kisut) kun kotikaupungissamme puolentoista tunnin ajomatkan päässä oli satanut koko päivän. Tasan ei käy onnen lahjat. Kisut otti aurinkopäivän lähinnä nukkuen ja sääskiä sisältä jahdaten, mutta Haikun ja Noran kanssa käytiin myös viereisellä metsätiellä kävelyllä. Haiku on siellä käynyt ennenkin ja kulki yhtä reippaasti kuten aina, mutta Nora yllätti positiivisesti ja lähti hänkin Haikun jälkeen (Nora oli nukkumassa kun Haikun kanssa lähdettiin) ja ensikertalaisena meni erittäin hienosti ja rohkeasti! Laitan varmaan tänään videota lenkeistä.

Raku oli ensimmäisenä päivänä narun nokassa muiden kanssa, mutta sen jälkeen se ei enää ulos tahtonut. Tai tahtoi, mutta alkoi heti naukumaan ja vetämään takaisin sisälle, joten se sai tyytyä ikkunatarkkailuun. Oli kaikki kisut tyytyväisiä kummalla puolen ikkunaa olivatkaan, riitti tutkittavaa ja seurattavaa. :)

Raku vahtikoirana :D

Noran kanssa tutkitaan aluetta

Kävelyllä <3

Menossa kävelylle, mutta pysähdyttiin hyönteisjahtiin :D

Takan päällä

Ensimmäiset takkatuoksut <3

Materialistinen kauneus

Olen ihan hirveän heikkona kaikkeen kivaan kissatavaraan. Tai siis tavaraan kissoille. Mikä näyttää kivalta ja tekee kisun onnelliseksi, sen tahdon. Sen takia meillä on lattiat ja kaapit täynnä kaiken näköistä lelua ja yhä edelleen Nora syö kaapinpohjalta märkäruokapurkkeja ja -pusseja pois eikä loppua näy ihan hetkeen. Tämä monikiloinen märkäruokamäärä on etsinyt uutta kotia jo ties kuinka pitkään (ehkä jo vuoden), mutta nyt Noran myötä päätin ne lopulta syöttää pois kun Noraan uppoaa sen verran ruokaa (eikä vieläkään ole ihannepainoinen, mihin ihmeeseen se ruoka katoaa?). 

Noh, siis. Viime kuussa ostin kisuille uuden ihanan rapisevan pitkän tunnelin. Tänne ei enää mahdu kiipeilypuita eikä muutakaan tilaa vievää härpäkettä, leluja on jo liikaakin eikä ruokaa voi ostaa liian paljon jemmaan kun pakastin loppuu kesken. Hetkeksi tuli ahdistus että mitä kivaa kisuille sitten ostaisi? Uusia herkkujakaan ei voi ostaa kokeiluun kun ei tiedä miten Raku reagoi (ettei tule siis allergiaa), vaan tietyissä turvallisissa tulee pysyä.

Kisujen ulkoilun myötä keksin viimein ehkä vähään hetkeen viimeisen kivan uuden asian, minkä voin ostaa. Noralle oma fleksi! Meillä on jokaiselle kissalle omat valjaat (Primacat-sarjan eri värit: Haiku violetti, Ragnar sininen, Nora musta) ja koska ulkoilutan kissoja erikseen, olen ajatellut käyttää Haikulla ja Noralla samaa fleksiä (punainen perusfleksi, 3 m) ja Rakulle on oma sininen perusfleksi, sekin 3 m. Noran kanssa kun ollaan vasta treenailtu ulkoilua, niin olen käyttänyt fleksin sijaan joustavaa pentuhihnaa, joka on helpompi kuljettaa sylissä olevan kissan kanssa kuin iso mötikkäfleksi. Noralle tahtoisin kuitenkin ikioman fleksin ja ehkä tällä kertaa jonkinlaista omaperäisyyttä siihen. Katselin muutamaa verkkokauppaa ja sitten Mustin ja Mirrin kohdalla onnisti, tämä on ihan täydellinen Noran näköinen fleksi! <3 Pitää käydä ensi viikolla sitä Mustista ja Mirristä katselemassa, jos sen saisi suoraan myymälästä nopeammin.

Haiku on nyt kuuuuunnnolla innostunut ulkoilusta. :D

Ulkokissa-asiaa

Olen seurannut ja osallistunutkin ulkokissakeskusteluihin noin neljän vuoden ajan. Nämä keskustelut saivat minut aikoinaan havahtumaan, ettei vapaana olo ole kissalle hyväksi. Sen jälkeen elin monta vuotta hyvin jämäkässä ulkokissavastaisuudessa, mutta ajan myötä opin näkemään asioita myös vastapuolen näkökulmasta.

En silti kannata ulkokissoja, olen yhä syvästi niitä vastaan, mutta ymmärrän hieman myös minkä vuoksi moni kokee vapaana ulkoilun olevan kissalle paras ratkaisu. Valitettavasti ulkokissakeskustelut kiertävät kehää ja monesti yltyvät tappeluksi ja lapsellisia argumentteja heitellään puolin ja toisin. Tämän vuoksi en ole enää aikoihin niihin sen kummemmin osallistunut, mutta nyt näppäinsuoni sykkii ja haluan ilmaista mielipiteeni aiheeseen tämän kirjoituksen kautta.

Ulkokissa = vapaana valvomatta ulkoileva kissa

Sisäkissa = valvotusti ulkoileva kissa

Vanhat tavat istuvat lujassa

Sisäkissat on oikeastaan vielä tuore keksintö (muistelisin että joskus 1950-luvun jälkeen vasta yleistynyt, samoihin aikoihin kuin kissanruokateollisuus tuli kuvioihin (dunduun)), sen takia varsinkin vanhemmat ikäpolvet ja maalla asuvat ihmiset kokevat kissan olevan onnellisimmillaan vapaana ulkona. Kissa elää sen mitä elää ja jos kissa katoaa tai kuolee ennen aikojaan, on se kuitenkin elänyt hyvän elämän tehden sitä mitä eniten rakastaa. Näin on aina ollut ja ajatus kissan lukitsemisesta sisälle on suuri vääryys kissaa, tuota itsenäistä vapautta kaipaavaa saalistajaa kohtaan. Kissojen hinta ja arvostus on edelleen alhainen varsinkin maalla, jossa voi myös kissan leikkauttaminen olla vielä outo tai tuntematon käsite, mutta onneksi se sentään on valistuksen avulla jo hyvin jäänyt monien mieleen. Monesti kuitenkin tapaa niitä naaraita, joilla on useita pentueita jo muutaman vuoden ikäisenä eli työtä yhä riittää. Uroksiakin pidetään leikkaamattomina, silläkin perusteella että uroksen omistaja ei joudu mahdollisia pentuja hoitamaan, joten leikkaaminen ei ole heidän mielestään tarpeen.

Leikkaamattomuuden ongelmat kuitenkin ovat myös uroksilla nähtävillä. Leikkaamattomat urokset vaeltavat pidemmälle kuin leikatut ja joutuvat herkemmin tappeluihin kilpaillessaan naaraiden suosiosta tai puolustaessaan reviiriään. Leikkaamattomilla naarailla keho rasittuu suuresti jatkuvista kiimoista, tiineydestä ja pennuista. Riskinä on kohtutulehdus ja nisä- sekä kohtusyöpä. Leikkaamattomuuden tuoma fyysinen ja henkinen rasite lyhentää kissan elinikää muutamalla vuodella.

Hiirten karkotukseksi on nykyaikana olemassa paljon tehokkaita laitteita, joten kissaa ei enää samalla tavalla tarvita hiirikannan kurissapitoon kuin ennen. Yhä enemmän mennään siihen suuntaan, että kissaa arvostetaan lemmikkinä, ei työvälineenä ja näin sen kuuluisi mennäkin.

Onnellisuus

Ei voi sanoa, että ulkona vapaana liikkuva kissa on sisällä elävää onnellisempi. Onnellisuus on suhteellinen käsite. Kissa on onnellinen, kun sillä on ruokaa, juomaa, tekemistä ja turvapaikka. Kissa kuin kissa masentuu, jos sille ei tarjota tekemistä. Sisäkissan omistajalta vaaditaan enemmän (ulkona kissa aktivoi itseään), mutta esimerkiksi jo kissakaverin avulla saa kissan onnellisuutta paljon korkeammalle, tietenkin jos vain kissa huolii lajitovereita elämäänsä. Kissa ei myöskään välitä leikkiikö se oikealla vai leluhiirellä, sille on tärkeintä, että se saa saalistaa ja käydä läpi saalistusprosessin: vaani-hyökkää-sieppaa-tapa. Se saa mielihyvää yhtä lailla lelusta kuin elävästä saaliistakin. Kissa syö vain nälkäänsä, joten se ei välitä, jos ei pääse syömään saalistaan, kunhan se saa ravintoa muuta kautta, kuten ruokalautaselta.

Moni kokee, että kissa ahdistuu valjaissa. Totta kai, harvassa on kissa, joka hyväksyy valjaat heti ensi yrittämällä. Valjaat vaativat tottumista, mutta yleensä viimeistään ulkona niiden olemassaolo unohdetaan, kun kissa saa paljon muuta mietittävää uusien hajujen ja äänien muodossa. Yhtä lailla oletetaan, että rajoittamalla kissan reviiriä kissasta tulee apaattinen. Ei sekään pidä paikkaansa, kissalle riittää, että sen reviiri tarjoaa sille yllä mainittuja perustarpeita, mutta tietenkin iso reviiri on mukavampi kuin pieni. Ulkona kissa viihtyy täysin myös valjaissa kuin kissalle rakennetussa ulkotarhassakin, missä se saa ulkoilla ilman valjaita, mutta kuitenkin rajoitetulla alueella.

Ravinto

”Kissa on halpa lemmikki, sillä se pyydystää itse ruokansa.” Tästä ei voi kiistellä, saalistavat kissat ovat siitä hyvässä asemassa, että ne saavat aktivoinnin lisäksi myös lajityypillistä ruokaa. Harmi vain, että sillä on hintansa. Saalistetun ruuan mukana kissalla on suuri riski saada sisäloisia, mitkä suurina määrinä elimistössä verottavat yleiskuntoa. Madotus ei suojaa madoilta, vaan pelkästään poistaa sen hetkiset madot (tässäkin monella on väärinymmärrystä madotuksen vaikutuksissa) eli jo pari päivää myöhemmin madotuksesta kissalla voi olla taas matoja, jos se saa vapaasti saalistaa. 2 kertaa vuodessa madottaminen on hyvin vähän verraten siihen, miten paljon matoja elimistöön ehtii puolessa vuodessa kertyä. Kuka vastuuntuntoinen omistaja antaisi lemmikkinsä syödä loisia sisältävää ruokaa? Toki myös valvotusti ulkoileva kissa voi saada saaliseläimiä kiinni, mutta niiden määrä on paljon vähäisempi kuin vapaana ulkoilevilla.

Turvallisuus

Tästä ei ole toista puhetta kumpi on turvallisempaa: vapaana ulkoilu vai valvotusti ulkoilu. Vapaana liikkuvat kissat altistuvat monenmoisille vaaroille sekä saattavat myös ympäristön vaaraan. Kissat ovat alttiita liikenteelle, pedoille, tappeluille, myrkyille, työkoneille, kissavihaajille, loukkuun jäämisille…. Sen lisäksi että kissa on vaarassa, on myös esim. liikenteessä vaarana, että auto/moottoripyörä tms väistää kissaa ja ajaa ojaan. Vaikka kissan kokoista eläintä ei lain mukaan tulisi väistää, on se monella refleksinä. On myös niitä, jotka tahallaan tähtäävät kissaan, jos näkevät sen tiellä.

Vastoin yleistä luuloa, maallakaan ei ole turvallista kissoille liikkua vapaana. Siellä voi olla liikenne vähäisempää, mutta kissoja kuolee siihenkin vuosittain hyvin monta, kuten myös maatalouskoneiden alle ja pedon suihin tai sitten kissa yksinkertaisesti vain katoaa. Kissojen väliset tappelutkin ovat kissalle vaaraksi, haava voi tulehtua ja rokotuksista huolimatta kissalla on riski saada flunssa ja ruttotartunta toisesta kissasta. Ulkokissojen elinikä on usein huomattavasti lyhyempi kuin sisäkissojen, harmittavan moni ei elä edes 5-vuotiaaksi.

Valvotusti ulkoilemisen kannalta tarha on kissan kannalta turvallisempi, sillä valjaista sillä on riski rimpuilla irti, vaikka ne olisikin tiukasti paikoillaan. Ja jos kissan annetaan olla narunnokassa ulkona, tulee varmistaa, ettei kissa voi sotkeentua narun kanssa mihinkään pihaelementtiin.

Sen lisäksi että valjasulkoilu on kissan turvallisuuden kannalta oleellista, yhteinen ulkoilu myös syventää lemmikin ja omistajan välistä suhdetta

Tuhot ja kissaviha

Vapaana liikkuva kissa on potentiaalinen tuho ympäristölle. Se ei välitä saalistaako se rauhoitettuja tai uhanalaisia eläimiä tai kenen tontilla se liikkuu. Kissa voi tulla häiriköimään naapurin lemmikkejä, tulla sisälle vieraisiin asuntoihin tai varastoihin (ja jäädä niihin loukkuun), tuhota kukkapenkkejä, naarmuttaa autoja jne. Ei siis ihme, että monet vihaavat syvästi kissoja. Varsinkin niitä vapaana ulkoilevia. Harva omistaja tuskin tulee ajatelleeksi, että hän on korvausvelvollinen kissansa aiheuttamista tuhoista. Kissan mukaan harvemmin laitetaan kaulapantaa yhteystietoineen, joten omistaja ei tiedä mitä hänen kissansa saa aikaan retkillään. Vastuuntuntoinen omistaja kuitenkin huolehtii, ettei hänen lemmikkinsä aiheuta muille haittaa.

Laki

Laissa sanotaan, ettei kissa saisi poistua yksinään kotipihan ulkopuolelle. Kissaan vaikuttavat niin metsästyslaki kuin järjestyslakikin. Järjestyslaissa kielletään päästämästä kissaa tai koiraa vapaana kuntopoluille, yleisille uimarannoille lasten leikkipaikoille, torille, ladulle tai urheilukentälle. Metsästyslaki taasen määrittää, että oman tontin ulkopuolella yksin vapaana liikkuva lemmikki on heitteillejätetty ja heitteillejättö taasen on rikos. Eläimen tulisi siis lain mukaan pysyä omalla pihallaan.

Kissalla on lain tuoma suoja. Vapaana liikkuvaa kissaa ei saa tappaa (muu kuin omistaja) ellei se ole selkeästi villiintynyt. Vapaana liikkuvan kissan voi kuitenkin loukuttaa ja viedä eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin, mikä olisikin ihannetapaus, sillä aina ei tiedä onko kissa karannut vai sallitusti vapaana. Korjaamalla kissan suojaan ehkäistään myös liikenneonnettomuuksia.

Ulkokissasta sisäkissaksi

Jos olet harkitsemassa kissanottoa, toivottavasti aiot pitää kissan sisäkissana. Jos sinulla on ulkokissa, toivottavasti aiot tehdä siitä sisäkissan. Näin saat todennäköisemmin lisää yhteisiä elinvuosia sekä ilman muuta mielenrauhan kun ei tarvitse miettiä missä kissa milloinkin liikkuu. Vanhakin ulkokissa tottuu sisäkissaksi, kunhan sen kanssa ollaan määrätietoisia ja periksiantamattomia. Tästä on todisteena tuhannet eläinsuojeluyhdistyskissat, joita ei ole enää sopimuksen mukaan saanut päästää takaisin vapaana ulos (tällöinhän eläinsuojelutyö olisi yhtä tyhjän kanssa kun kohta kissa olisi taas esyn hoivissa) ja monet yksityishenkilöiden kertomat tarinat. Jopa 20 v kissa voi tottua vielä sisälle. 

Jos valjaat tuntuvat hankalilta, on ulkotarha kaunis ja mukava vaihtoehto. Siitä voi tehdä mieleisensä kokoisen (kunhan käyttää kestävää verkkoa rakennukseen, ettei kissa tule ajan kanssa verkosta läpi) ja sisustaa haluamakseen. Ulkotarhoista löytyy googlettamalla paljon kuvia ja ohjeita tekemiseen. Jos kuitenkin haluaa lenkkeillä kissan kanssa, on valjaat kiva apu siihen. Kaulapantaa ei kannata käyttää paitsi yhteystietojen vuoksi, hihnan nokassa kissalla tulisi olla valjaat, ne on turvallisempi ja varmempi vaihtoehto kuin panta. Pannan lisäksi kissa kannattaa siruttaa, sillä jos kissa syystä tai toisesta pääsee karkuun, panta saattaa lähteä karkureissun aikana irti (pannan tulee olla joustava, että kissa saa sen hädän hetkellä pois). Siru laitetaan eläinlääkärillä ihon sisään ja sen pystyy lukemaan lukulaitteella, mikä löytyy eläinlääkäriasemilta ja joiltain eläinsuojeluyhdistyksiltä. Sirutus on halpa ja nopea toimenpide ja rekisteröiminen on ilmaista Suomen kissaliittoon (turvasiru.fi taasen maksaa n. 20 €).

Ulkokissan voi kestää tottua sisäkissuuteen, mutta ajan kanssa se onnistuu kyllä. Joillakin se onnistuu heti, joillakin se vie useamman kuukauden. Periksi ei tule kuitenkaan antaa, kissan itsensä vuoksi. Tsemppiä siis!