keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ei hyvin mene

Tänään ei ole ollut hyvä päivä. Noralla on kutissut ohimo tosi paljon jo nelisen päivää ja eilen tein viimein päätöksen tilata Zooplussasta kalattomia märkäruokia tukemaan luuruokien maittavuutta. Kalaruokia olen tähän asti käyttänyt kun muita varmasti kanattomia täällä ei ole ja nyt ajattelin nautamärkäruokien avulla testata jättää kala pois, allergiaoireet kun tosiaan ei ole vielä hävinneet. Tänään ohimon kutina yltyi kuitenkin niin suureksi, että silmä on paikoin hyvinkin ärtynyt ja sitä pitää pitää kiinni. Nora on ollut nykyisellä ruokavaliolla vasta 3 viikkoa ja allergiaoireiden poistumisessa voi mennä jopa 8 viikkoa, mutta epäilen silti, että Nora on myös joko naudalle tai kalalle allerginen, sillä kanaruuallakaan ei ole ollut näin pahoja oireita. Jätetään nauta nyt pois, kalaa kun on kuitenkin raakaruokina ennenkin saanut eikä ainakaan tällaisia oireita ole tullut. Nautamärkäruokaakin saadaan vasta vähintään viikon päästä, niin helpompi luopua naudasta nyt ensin. Jos ei auta, jätetään kalakin pois.

Korvien kutina on sentäneen lakannut lähes kokonaan, mutta kutina on nyt siirtynyt ohimoon. Soitan perjantaina eläinlääkäriin ja kyselen pitäisikö tuohon hankkia jotain lääkettä. Ettei ihan silmätulehdukseksi kehity. Nora on myös alkanut järsiä anturoitaan, mahtaakohan olla stressioire?

Kutisee



Tänään sain kuulla, että vuokrasopimukseni on irtisanottu. Olen asunut tässä asunnossa jo kohta 4 vuotta ja tämä on ollut täydellinen meille, nyt minulla on 6 kuukautta aikaa etsiä uusi. Harmittaa kovin paljon, toivottavasti löydetään yhtä hyvä!

Koitetaan virittäytyä olosuhteista huolimatta juhlatunnelmiin, oikein mukavaa Vappua kaikille!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Haaste: Päivä kuvina 5

Aka viimeinen haastepäivä. Tänään on ollut sekä rieha- että nirsoilupäivä. Riehavastaava onkin varmasti arvattavissa, mutta nirsoiluun liittyi yllättäen mukaan Raku. Rakulle ja Haikulle oli aamupalaksi broilerin sisäelinseosta ja vaikka se on yleensä Rakulle maistunut, tällä kertaa se ei herättänyt lainkaan mielenkiintoa. Noralle keitin naudanmaksaa, mutta ahkeran nuuskuttelun jälkeen se jäi kuppiin. Tosi harmi, jos Noralle ei maistu naudanmaksa, sillä juuri ennen allergiaepäilyn toteamista sain sen viimein syömään maksaa: kypsennettynä. Kypsennys oli kokeilun tulos kun Noralle maistuu kuivattu broilerinmaksa, niin päätin sitten kypsentää maksaa mikrossa ja kokeilla maistuuko. Broilerin ja naudan maksassa on varmaan maku- ja hajueroa, joten nyt ei maistunut. Tai ehkä kypsennystapa oli väärä? Pitää kokeilla ensi viikolla vielä mikron kautta. Mitään akuuttia hätää tässä ei sentään ole, sillä poroon on jauhettu myös maksaa mukaan, mutta toki vain pienesti.

Porosta puheenollen, sekään ei tänään maistunut. Eilen meni mukisematta, tänään sai heti peittely-yrityksiä osakseen, vaikka märkäruokaakin oli laitettu normaalia enemmän sekaan. Koska aamupalakin oli jäänyt välistä, oli pakko antaa märkäruokaa päiväruuaksi, jotta Nora saa edes vähän energiaa tänä kuumana ja riehakkaana päivänä. Olen alkanut harkita Zooplus-tilauksen tekemistä....

Riehapäivästä johtuen täällä on leikitty ahkerasti ja pitkästä aikaa kisut saivat leikkiä ruokapuolta hoitavalla aktivointilelulla. Noraa ei alun jälkeen enää kiinnostanut, mutta Haiku ja Raku touhusivat sen parissa innoissaan. 

Ihmetystä on tuonut kovasti koko päivän rappukäytävästä kuuluvat muuttoäänet, joka on osaltaan vaikuttanut Rakuun. Poika ei uskaltanut tulla olohuoneesta keittiöön päiväruualle kun ihmiset tömistelivät käytävässä. Onneksi hiljeni vähäksi aikaa niin Raku pääsi vähän natustamaan broilerinsiipeä.

Katkarapuja onkimassa




Tähyilyä

"Ai syömään? No tulisin kyllä, jos noi äänet lakkais!"

Tänään on ollut hirmuisen kaunis päivä, pitääpä katsoa jos illalla vähän hämärän tultua lähdettäisiin testaamaan Haikun kanssa ulkomaailmaa. :) Se on kuulemma ihan kiva paikka.

Haaste lähtee The Zoolandialle!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Haaste: Päivä kuvina 4

Leppoisaa oleskelua

"Moi!"

Reppuhullut vauhdissa

Haiku odottaa kärsivällisesti mahtaako Rakulta jäädä ruuanjämiä

Tämä päivä on mennyt pitkälti muissa puuhissa kuin kisujen parissa, joten kuulumisissa ei mitään uutta. :D Rakulle maistui tänäänkin jauhettu broilerinsiipi oikein hyvin, joten ne kaulat saa tosiaan unohtaa.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Haaste: Päivä kuvina 3

Tänään Nora otti vähän rauhallisemmin. Virtaa riitti silti, kuten aina. :D Tällä kertaa oli Haikun vuoro olla erityisen aktiivisella tuulella ja pedin petaukseenkin osallistuttiin varsin innokkaasti.

Haiku hyökkää peiton alla liikkuvan käden kimppuun

Ja siitä pikarallia kiipelypuuhun

Oli myös oikein hyvä kuvailupäivä ja Nora rakasti kameran edessä keikistelyä.

"Ai sää kuvaat? Kato mitä mä teen!"

"Mallikissa on mallikissa"

Rakulta pestiin taas hampaat, toistaiseksi pesut menee hyvin. Poika tykkää kovasti kun saa alkuun maistiaisia.

Noms

"Joko se on ohi?"

Päiväruuaksi Raku sai vain jauhettua broilerinsiipeä ja nähtävästi aiempi nirsoilu oli kuin olikin yhteydessä pätkittyihin kanankaulanpaloihin, sillä tänään ei ollut nirsoilua nähtävällä. Huoh, kissat. :D



Haastan mukaan Parasta ikinä! -blogin!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Haaste: Päivä kuvina 2

Tänään on ollut oikein kisutäyteinen päivä, kiitos Noran yhtäkkisen energiarysäyksen. Sillä oli meno päällä heti kun nousin ylös. Laitoin kahvin kiehumaan ja annoin kisuille aamupalan. Raku ja Haiku saivat Rakun "lempparia", kivipiiraa (ihme kyllä Raku söi mukisematta) ja Nora naudan palalihaa, jota käytiin vain nuuhkaisemassa. Noralle yleensäkin maistuu nauta huonommin kuin possu. Niiden sekoitukset vielä menee (esim. karjalanpaisti), mutta paljas nauta on arveluttava. Naudan jauheliha ei maistu ilman märkäruokaa apuna ja nähtävästi ei palalihakaan. Uuden ruokavalion alussa se tosin sai naudan keittolihaa, jota se söi hyvin, joten nähtäväksi jää oliko tämänpäiväinen nirsoilu yksittäistä vai eikö nauta maistu.

Nora tosiaan kävi vain pyörähtämässä lautasen luona ja meni sitten naukumaan eteiseen leikkitoveria kutsuen. Tämä päivä on pitkälti mennyt Noran kanssa haliessa, pusutellessa, kanniskellessa ja leikkiessä ja tyttö tahtoo koko ajan lisää. Leikittiin pitkästä aikaa "myyräleikkiä" missä huiskanjämä piilotetaan mahdollisimman pitkäksi levitetyn viltin/peiton alle ja sen sulkapäätä tuodaan esiin milloin mistäkin kohdasta. Raku rakastaa tätä leikkiä ja kovasti dominoikin, mutta Norankin onnistui saada syöksyvuoroja. Haiku katseli syrjemmästä.




Tätä leikkiä leikittiin kahdesti varmaan tunnin sisään. Senkin jälkeen Nora maukui tietokonetuolini takana ja koska netti ei tarjonnut mitään jännää, päätin pestä Noran. Nora oli muutenkin tarkoitus pestä tänään, sen poskikarvat korvien lähettyviltä kun ovat rasvaiset kuurin jäljiltä ja koska osa kissaa joutuu pesuun niin miksei sitten pestäisi kokonaankin. Nora-parka ei aavistanut mitään kun kaappasin sen kainaloon ja vein vessaan. Vasta kun aloin kauhomaan vettä sen päälle se lopetti kehräyksen ja pian sillä selkeästi alkoi aivot raksuttamaan. Nora on kuitenkin mukava pesukohde ja koko aikana se naukui vain kahdesti. Rimpuiluakin oli suhteellisen vähän. Raku ja Haiku olivat hyvin ihmeissään mitä vessassa tapahtuu.

"Mitä siellä tapahtuu heiiii?"

"Miks sä oot märkä?"

"Annas mä autan"

Päiväruuan aikaan Nora tuli paikalle epäilyistäni huolimatta. Pesusta oli kulunut tunti ja turkki oli hyvin kuivunut. Nora sai ensimmäistä kertaa sian luumursketta ja se maistui. Kaikkia ei kuitenkaan syönyt, mahtoiko päivän tapahtumilla olla siihen vaikutusta. Raku osoitti mielenkiintoaan mursketta kohtaan ja laitoin hitusen sitä senkin lautaselle sen oman aterian maistuvuuden parantamiseksi. Ei kuitenkaan maistunut. Mikään. Huomenna pitänee jättää sekoitukset pois ja katsoa johtuuko nirsoilu nyt vain sekoituksesta vai onko poika tosiaan kyllästynyt jauhettuun siipeen. Pitänee ostaa jauhettua kalkkunaa kokeiluun. Se on muistaakseni joskus sille maistunut.

Syöminen on vakavaa puuhaa


Tänään haaste lähtee Kissankujeita-blogille! :) Haasteessa kuvataan arkea kuvin ja sanoin viiden päivän ajan ja haastetaan joka päivä joku mukaan.


Yöllä kerättiin voimia päivän riehuntaan

"Whaaaaa?"

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Haaste: Päivä kuvina

Kiitokset Elämää Kisun ensikodissa -blogille haasteesta! :) Tässä haasteessa kerrotaan kuvin ja sanoin päivästä viiden päivän ajan ja tänään onkin hyvä päivä aloittaa. Noralla nimittäin on viimeinen korvatippapäivä ja nyt jännätään, että onko selkeästi vähentynyt kutina kiitosta tippakuurista vai myös ruokavalion muutoksesta. Nora on ollut siipikarjattomana jo pari viikkoa. Sen sijaan tyttö on saanut possua, nautaa, poroa ja hiirtä. Olisin halunnut vaihtaa ruokavalion kokonaan poroksi testin ajaksi, mutta luuttomana sitä on vaikea/kallis saada, joten joudutaan käyttämään myös possua ja nautaa. Nora on ottanut avosylin vastaan possunsydämen ja isot lihanpalat, mutta naudan jauheliha ja poron luinen jauheliha ei mene ilman märkäruuan sekoittamista mukaan.

Viimeinen korvatippapäivä

Sen sanon, että hirmu vaikeaa löytää kaupoista märkäruokaa, jossa ei ole kanaa mukana. Zooplussassa sentään on paljon kanattomia ruokia, mutta koska märkäruokaa ei ole tarkoitus lisätä meidän ruokavalioon sen enempää kuin on tarpeen, mennään eläinkaupasta ostetuilla kalamärkäruuilla (Feline Porta). Kävin tänään ostamassa sian luumursketta, jotta saataisiin märkäruokaa vähennettyä poistamalla poro ainakin pariksi päiväksi viikossa. Odotan innolla testin ensimmäisen vaiheen päättymistä, jotta päästäisiin testaamaan kalkkuna. Vielä mennään n. kuukausi nykyisellä ruokavaliolla.

Jauhettua poroa ja märkäruokaa

Myös Raku on joutunut ruokavaliomuutokseen luiden osalta. Antibiootit on tehonneet hyvin ja nyt on aika lähteä treenaamaan isompia luunpaloja, jotta hampaat pysyisivät paremmin kunnossa. Viimeksi kun koitin saada sen syömään pätkittyjä kanankauloja, se mieluummin oli vähäisellä ruokinnalla useamman päivän kuin suostui edes maistamaan. Tällä kertaa mennään hitaammin ja oikeaoppisemmin, sekoittamalla aivan pieneksi pätkittyjä kaulanpaloja jauhetun broilerinsiiven joukkoon. Jottei tämäkään ihan liian yksinkertaista olisi, Raku päätti kolmisen päivää sitten, että broilerinsiivet alkaa tulla jo korvista eikä mielellään enää syö sitäkään. Eilen se suostui syömään päiväruokansa vasta iltapalan jälkeen, tänään sentään natusti osan oikeaan aikaan. Loppu tarjoillaan taas iltapalan jälkeen, jos poika tahtoo lisää. Ei sentään ole eritellyt siipeä ja kaulaa toisistaan syödessään, mikä on hyvä merkki. Pikkuhiljaa lähden nostamaan kaulan osuutta ja kun kaula on koko ateria, lähden nostamaan palojen suuruutta, tavoitteena että Raku söisi tämän päätyttyä kokonaisia kauloja.

Luusekoitus

Pakastimen täydennystä

Ja toki leikitty ollaan tänään myös. :) Lelukori-inventaarion avulla löytynyt riikinkukonsulkalelu on ollut nyt ahkerassa käytössä ja pitkästä aikaa Nora on läähättänyt leikkien jälkeen.

Valmiina loikkaan

Haaste lähtee eteenpäin Purrfecting Lifelle!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Lelukori-inventaario

Pidän kissojen keppileluja kissoilta piilossa tietokonehuoneen lukitussa komerossa. Lelut pidetään piilossa vahinkojen välttämiseksi, sillä keppilelu voi olla turvallisuusriski, esimerkiksi lelua edessään raahaava kissa voi törmätä esteeseen ja lelu tökätä kipeästi kurkkuun. Keppileluille meillä on oma kori. Kori on pyhitetty vain keppileluille, jotta sen käyttö olisi mahdollisimman helppoa ja nopeaa (lelu tulisi pystyä ottamaan korista ilman esteitä). Viime aikoina lelut ovat alkaneet mennä sotkuun keskenään ja käytettävyys on laskenut. En edes muista mitä kaikkea korista löytyy ja onko kaikki enää käytettävissäkään. Oli aika tehdä kevätsiivous.

Sekamelska

Tämäkin on joskus ollut hieno ja tuuhea :D

Ajaa silti asiansa

Yksi Haikun ensimmäisistä leluista, tällä sai kätevästi yliaktiivisen kissan väsytettyä muutamaksi minuutiksi

Hups!

"asdfgfjhyjdrhfgyjkty!" Harmi kun se ei kameraan niin tallentunut!


Ihanat sulkalelut

Riikinkukkosulkalelun jämät


Raku varasti lelun

Vähän siistimpänä

Laskin samalla ensimmäistä kertaa onki- ja huiskalelut. Niitä on yhteensä 19 kpl Cat Dancerit mukaanlukien. Kisut tykkäsivät kovasti olla mukana tässä projektissa ja yhdessä vaiheessa Haiku rymisti korin kumoon leikin huumassaan. :'D Ihme kyllä yksikään lelu ei päätynyt roskakoriin, vaikka olin varma, että siellä olisi muodon vuoksi säilytettyjä leluja.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Jälleen eläinlääkärissä

Klo 7.00 Raku-parka joutui taas inhottavaan koppaan. Tällä kertaa poika matkasi pienemmässä kopassa, mutta se ei ainakaan näyttävästi tuonut lohtua. Ei myöskään koppaan suihkuttamani Feliway. Raku koitti murtautua ulos heti koppaan jouduttuaan ja rappukäytävässäkin naukui niin että naapurit varmasti heräsivät. Yleensä Raku lopettaa naukumisen jonkin ajan päästä, mutta tänään nau'uttiin koko 5 min bussiasemalle kävelyn ajan, bussin tulon odotuksen ja vielä bussiin nousemisen jälkeenkin. Matkalla nau'unta oli on/off. Junassa Raku matkustaa hiljaa, taisi nyt bussin tärisevämpi liikehdintä tehdä levottomaksi.

Matkasimme eläinlääkäriin 100 km päähän hampaiden röngtenkuvauksiin. Meillä oli aika varattuna 9.30 sille eläinlääkärille, joka on hoitanut liskojani vuodesta 2010 (eli siitä lähtien kun ensimmäisen kerran lääkäriä tarvitsimme). Olin viimeksi tähän asemaan yhteyksissä vuosi sitten, joten oli kovin mukava yllätys maanantaina aikaa varatessani kun puhelimeen vastannut eläintenhoitaja muisti vielä ääneni.

Kävi ilmi, että eläinlääkärimme tykkää kovasti curleista. :) Hän kyseli olemmeko tulossa kesällä näyttelyyn ja Raku sai kovasti kehuja. Hampaidentutkinnassa todettiin ientulehdus, mutta hampaat eivät kuulemma näyttäneet vielä niin pahoilta, että syöpymää/kiillevauriota olisi. Röngtenkuvauksissa vielä varmennettiin asia, tosin diagnoosiin kirjoitettiin, että aivan lievää alkavaa kiillevauriota kahdessa hampaassa, joten vuoden päästä mennään kontrollikäynnille. 

Rakulta poistettiin käynnillä hammaskivi ja annettiin ihonsisäinen antibiootti ja kipulääke ientulehdukseen, joten kotona minun ei tarvitse enää lääkitä. 

Kotimatkalla Raku oli niin pökkyräinen lääkkeistä, että nukkui koko matkan. Kotiintullessa oksensi olohuoneeseen ja eteiseen pissasi Pissojen kuninkaan. Koppaan mukaansaatu alustakin oli hieman kostea, joten taisi lirauttaa hieman sinnekin. 

Kotiin tultiin puoli kolmen aikoihin. Raku on nukkunut/nuokkunut siitä asti. Pitkä päivä takana, mutta olen onnellinen, ettei vakavampaa diagnoosia saatu. :) 

Zzzz

Zzzz

Zzzz

Zzzz

Hampaidenhoidossa on nyt erittäin oleellista, että putsaillaan Rakun hampaat säännöllisesti. Aloitinkin hampaidenharjauksen viime viikon diagnoosin jälkeen ja toistaiseksi Raku on ottanut harjauksen hyvin vastaan. Harjasin Rakun hampaat säännöllisesti sen ollessa nuori, mutta pojan kyllästymisen jälkeen se alkoi mennä tappeluksi, joten lopetin. Tällä kertaa emme lopeta, vaikka kyllästymisen merkkejä näkyisikin. Silloin vaihdetaan kalanmakuiseen tahnaan. Onneksi vaihtoehtoja on. :)

Raku tykkää kovasti siipikarjan makuisesta Petosan-hammastahnasta

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Jännitystä

Raku on onneksi antanut jo anteeksi kamalan eläinlääkärireissun ja on käytökseltään oma itsensä. :) Rakulla alkoi korvien lotina heti kotiuduttuamme eläinlääkärireissulta ja laitoin varalta senkin korvatippakuurille tulehduksen varalta. Lotina kuitenkin loppui jo torstaina, joten pidin kuurin vain lauantaihin. En halua turhaan stressata Rakua, jos kuurille ei olekaan tarve. Saatetaan testauttaa korvat sitten kun saadaan aika asemalle, jossa myös hampaat tutkitaan.

Toinen syy tippakuurin lopetukselle on, etten tahdo viedä Rakua uudestaan eläinlääkäriin kuurin ollessa päällä. Kissa olisi jo valmiiksi stressaantunut ja korvat kosteina. Joudumme menemään julkisilla toiselle paikkakunnalle, joten saattaisi tulla nuhainen kissa takaisin. Ja/tai enemmän korvaongelmainen. Rakun hampaat ovat vaivanneet minua koko viikon ja haluan tutkimuksiin mahdollisimman pian. Entistä enemmän, sillä reissun jälkeen Rakulle ei ole maistunut ruoka entiseen malliin. Se saattaa jättää aterioita väliin ja tänäänkin vain näykki ruokaansa. Sentään iltapalana ollut keltuainen/lohiöljy-sekoitus meni kokonaan (alunperin mukana oli myös broilerin jauhelihaa, mutta jouduin ottamaan sen pois). Syynä voi olla myös stressi, sillä Raku on reissun jälkeen myös oksennellut karvapalloja joinain aamuina. Rakulta lähtee paljon karvaa stressaantuneena.

Niin tai näin, 2 viikkoa jatkotutkimuksiin kuulostaa liian pitkältä ajalta. Mitä nopeammin pääsemme, sitä parempi. Mieluusti ma-ke akselilla, huomenna soitankin pari asemaa läpi, josko jommastakummasta saisi ajan näin lyhyellä varoitusajalla.

Minua jännittää kovasti julkisilla meno. En ole koskaan matkustanut yksin lemmikin kanssa. Mietin pitkään olisiko bussi vai juna parempi vaihtoehto (ellasema(t) 100 km päässä). Bussi on minulle mukavampi vaihtoehto ja todennäköisesti halvempi, mutta se kestää pidempään ja on rauhattomampi. Bussilla on kuitenkin myös monipuolisemmat kulkuajat, joten päädyin bussiin. Kaupungissa on onneksi bussi- ja rautatieasema lähekkäin ja eläinlääkärivaihtoehtoni max. 500 m päässä asemilta. Toista on asumassani kaupungissa, jossa käyttämäni eläinlääkärit on 20 km päässä keskustasta....

Raku kävi tutkimassa uuden paikan

Stressasin tulevaa matkaa koko tämän päivän (saattanut sekin vaikuttaa Rakun ruokahaluun), mutta onneksi erään puhelun jälkeen olo helpotti ja nyt voin taas rentoutua. Eiköhän reissu hyvin mene ja tuli tulokseksi mitä tahansa, ainakin on sitten kivi pois sydämeltä kun tietää mikä poikaa vaivaa vai vaivaako mikään. Toki toivon, ettei siellä olisi eläinlääkärin arvelemaa syöpymää. Google on kuitenkin paljastanut kamalia lukuja syöpymän yleisyydestä ja puhkeamis/toteamisiästä, joten saattaa hyvinkin tosiaan syöpymää siellä olla...

Saadakseni ajatuksia muualle, olen tänään leikkinyt uuden kännykkäni kameran kanssa. Sain viimein päätettyä minkä kännykän tilaan joululahjarahoillani ja nyt kun se on tullut, olen tykännyt siitä todella paljon. Toimii huomattavasti paremmin kuin vanha kännykkäni ja kamerakin on parempi. Mikä kivointa, siinä on salama!

"No niin Raku, otahan edustava ilme!"





Nora tarkkailee Täpy-liskoa :)

"Kyllä tää vahtiminen on rankkaa..."

Ostin vähän aika sitten kirpparilta kivankuuloisen kirjan: Perheeseemme kuuluu leijona. Kirja on tositarina kauniilla kuvilla varustettuna. Kirjoitettu 1960-luvulla ja tuoksuu kerrassaan hurmaavasti vanhalle kirjalle. Haikukin ilmeisesti rakastaa tuoksua, sillä jo pariin otteeseen kirjaa lukiessani se on tullut kiehnäämään ja nuuskii kirjan ihan voimalla läpi. 

Omimisyritystä havaittavissa

"Tämä on nyt minun"



Tiesin jo kirjan ostaessani, etten pety. Kirja on todella mielenkiintoisesti kirjoitettu ja kuvat erittäin mukava lisä. Kirja kertoo pariskunnasta, joka ottaa 3 orpoa leijonanpentua asumaan luokseen. Kirjassa seurataan pentujen kasvua ja ruokintanäkökulman kannalta olen erittäin onnellinen siitä, että he ovat ottaneet leijonien luontaisen ravinnon hyvin huomioon. Siihen asti mitä olen lukenut, leijonille ei ole tarjottu mitään eläinkunnasta poikkeavaa. Ihan pentuina ne saivat vain nestemäistä ruokaa, kuten maitoa ja kalanmaksaöljyä. Hieman kasvettuaan myös raakaa jauhelihaa ja vielä myöhemmin kunnon lihanpaloja, ydinluita ja rustoja. Tosi fiksua oli myös tarjota ruuat raakana, mutta kaipa he luonnon keskellä elävinä tiesivätkin, ettei ruuantähteet, kasvituotteet ja kypsennetyt ruuat kuulu petojen ruokavalioon. Kirjalle on myös jatko-osa, joka sekin oli tarjolla kirpparilla ja nyt harmittaa kun en ostanut sitä. Ehkä se tulee vielä joskus vastaan.