Kurkistus hiiren sisään

Hiiri on kieltämättä parasta ravintoa kissalle. Se on täydellinen ravintopaketti, josta kissa saa kaiken tarvitsemansa. Siinä on 70 % vettä, 14 % proteiinia, 10 % rasvaa, 1-2 % hiilihydraatteja ja max.1 % kuitua, sekä kaikki kissan tarvitsemat vitamiinit, kivennäisaineet ja rasvahapot. Hiiressä ei ole eroteltuna mitään, vaan se sisältää myös "turhakkeet", joilla niilläkin on kuitenkin vähintään epäsuora merkitys kissan hyvinvoinnille. Esimerkiksi jänteet, nahka, häntä yms antavat kissalle kallisarvoista pureskelutyötä, mikä samalla puhdistaa hampaat. 

Kaikille on tuttu hiiren ulkomuoto, mutta moniko on miettinyt miltä tämä paketti näyttää sisäpuolelta? Minulle tuli upea tilaisuus kurkata hiiren sisään Noran myötä, sillä se ei ahnehdi hiirtään yhtä nopeasti kuin Haiku ja muutenkin natustaa saaliinsa esillä, kun taas Haiku syö hiiren suojelevasti nurkkaa vasten.

Kissoille tyypilliseen tapaan Nora rakastaa leikkiä saaliillaan ennen sen syöntiä. Haikukin leikki paljon alkuaikoina, mutta nykyään leikki kestää korkeintaan muutaman minuutin. Noralla kesto on paljon pidempi, vaikka sekin on jo saanut useat kymmenet hiiret syötäväkseen. Yleensä leikin kesto on suhteessa syötyjen hiirten määrään: mitä useamman hiiren syö, sitä enemmän siitä tulee osa arkea eikä innostus ole enää niin suuri.

Noralla on hassu tapa aloittaa saaliin syöminen takapäästä. Tai tarkemmin sanottuna vatsan alaseutuvilta/jalasta. Lähteissä kerrotaan kissan aloittavan saaliin syömisen päästä sen vuoksi, että aivoissa ja silmissä on erittäin tärkeitä omega 3-rasvahappoja. Itse en usko kissan olevan niin kehittynyt, että se ymmärtäisi mikä osa saaliista on tärkeä, vaan kyse on omasta turvallisuudesta, sillä saaliin hampaat voivat tehdä kissalle pahoja haavoja. On loogista, että ensin syödään vaarallisin kohta ja täten tehdään saalis lopullisesti vaarattomaksi, vaikka se olisikin jo mahdollisesti kuollut. Tai ehkä pää on vain helpoimman näköinen aloituspaikka. Broilerinsiipienkin kanssa ensimmäisenä syödään ohut kärkiosa.

Haikulta en ole päässyt kovin usein kurkkimaan mistä osasta se aloittaa syönnin (pää), mutta Nora aloittaa siitä, missä on reikä. Ennen Norakin aloitti päästä, mutta jossain vaiheessa tyyli muuttui. Leikkien rajuudesta johtuen hiiren maha yleensä avautuu hieman ja Nora aloittaa saaliinsa syömisen siitä/sen välittömästä läheisyydestä.

"Tämä on minun!"

Nora ottaa saaliistaan ilon irti.

Nora syö hiiren väärinpäin. Yleensä aloitetaan päästä.

Nahka antaa arvokasta työtä hampaille.

Sangen terveellisen ja ravitsevan näköinen sisus

Ja kuten kuvista voi huomata, me ollaan taas siirrytty isompiin hiiriin. :) Näillä on painoa n. 20 g, mikä tarkoittaa, että hiiri on aikuinen tai lähes aikuinen (hopper 15-20 g, aikuinen 20-30 g).

Paketti nro 1

Perjantai-aamu: "lähe vaan, mä jään vartioimaan"

Meillä katkesi perjantaina 14.3 olohuoneen kiipeilypuun tolppa ja sen myötä meni viimeinen makoilupussi siitä puusta. Koska se oli Rakun yksi suosikkinukkumapaikoista ja koska on reilua, että huoneessa on vähintään 2 korkeaa nukkumapaikkaa, ajattelin tilata tämän puun rinnalle toisen puun, jotta saataisiin nukkumapaikkoja takaisin. Kiitos kuitenkin rouva.kisumirrin vinkkauksen verkkokaupasta, josta saa kiipeilypuun varaosia, säästinkin muutaman kympin ja tilaa tilaamalla varaosat kokonaan uuden puun tilalta! Silloin kun ensimmäinen tolppa rikkoontui tuosta puusta syksyllä, mietin jo silloin varaosien mahdollisuutta, mutta en löytänyt niitä Mustista ja Mirristä enkä myöskään muistaakseni verkkokaupoistakaan, joten varaosan osto sitten toki jäi. Varaosasivu kuitenkin näytti tutulta, joten voi olla, että olen sen aikaisemmin jo löytänyt, mutta syystä x varaosa(t) on jäänyt hankkimatta.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun tilasin PetNetStoresta ja kuten aina uusien verkkokauppojen kanssa (varsinkin niiden, joiden maineesta ei tiedä), jännitin kovasti missä kunnossa ja milloin paketti saapuisi. Tilauksen saapumisessa meni 8 päivää verkkomaksulla maksettaessa. Keskiviikkona sain tekstiviestin, että paketti on saapunut postiin. Seuraavana päivänä sain saapumiskirjeen ja sähköpostistakin löytyi ilmoitus. Viesti tuli ainakin perille. :DD Eilen viimein pääsin hakemaan paketin kun sain kyydin. Paketti oli kevyt, mutta varmempi hakea autolla kuin lähteä kävelemään kaupungin läpi mahdollisesti hankalanmallisen paketin kanssa. 

Paketin nähdessäni sydän alkoi pamppailemaan. Se oli litistetty pahvilaatikko, jossa oli ammottavat kolot, josta tilaamani ohuet keppilelut mahtuisivat helposti luisumaan ulos. Kotona oli kuitenkin helpotus huomata, että kaikki tilaamani tavarat olivat tulleet perille. 

Tuosta raosta mahtuisi lelu jos toinenkin

Kisut tykkäsivät kovasti uusista leluista (2 kpl) ja varaosien vaihtoon osallistuttiin tavallaan. Sain rauhassa vaihtaa tolpan ja asentaa pedin, mutta kissat riehuivat taustalla keskenään. Pidin ikkunaa raollaan huonon huoneilman vuoksi, joten saattoi sekin vaikuttaa. Harmikseni meidän parvekkeen yhdestä lasista meni lukko rikki parisen viikkoa sitten ja tee-se-itse-korjauksesta huolimatta rikkoontui taas, joten kissoilla on nyt parvekkeelle pääsy kielletty kun lasi ammottaa aukinaisena. Maanantaina lähden soittelemaan, jospa saataisiin se pian kunnolla korjatuksi.

Haiku seinäninjailee. Myöhästyin sekunnilla seinähyppykuvan kanssa. :<

Ralli vei puuhun

Nuuuuh

Pussi tutkintaan

Rakukin tutkii

Rallin lopputulos: väsymys

Jälkiviisaana huomasin tämän tilauksen kanssa muutama päivä maksun jälkeen että eihän minun olisi tarvinnut laittaa uutta makoilupussia tilaukseen, sillä vanha on yhä ehjä. Mutta saavatpa kisut ainakin vaihtelua ja väri on kyllä tässä uudessa nätti. Eilen mennessämme nukkumaan Nora makoilikin uudessa pussissa (Nora ei nuku koskaan pusseissa!), mutta en tiedä oliko siinä koko yötä. 

Toinen uusista leluista: rapiseva hiiri

Ja huiska

Joskus käy näin, mokomat korvat :D

Sulkaaaaaaaa!

Norasta on ollut jonkin aikaa huoli. Vähän aika sitten (parisen viikkoa sitten?) Nora alkoi vetäytyä enemmän itseensä. Arkikiireiden keskellä oli kamala tajuta, että Nora ei enää viihdy juurikaan sylissä eikä pyydä leikkimään eikä dominoi leikeissä. Ennen niin energiapallo-Nora alkoi olemaan enemmän hällä väliä-Nora, vaikka osallistuikin leikkeihin ja tahtoi huomiota, se ei enää tapahtunut entisellä kipinällä. Nora on erittäin seurankipeä kissa, joten arvelin käytöksen johtuvan siitä, ettei minulla ole ollut enää aikaa huomioda kissoja entiseen tapaan ja tottakai olen paljon pois kotoa töiden vuoksi (eilen tosin työt loppuivat). 

Taisin olla oikeassa sen suhteen, että Nora tunsi jääneensä vähemmälle huomiolle ja reagoi siihen, sillä keskiviikkona harjasin pitkästä aikaa Noran läpikotaisin ja pitkään. Vaikka Nora onkin pitkäkarvainen, sillä on ohut turkki eikä se vaadi harjausta, joten harjailuja meillä harrastetaan vain silloin tällöin. Harjauksen myötä muutos oli silminnähtävissä. Nora kehräsi ja pyöri ympäriinsä sen sijaan, että koittaisi laittaa leikiksi harjan kanssa. Harjauksen myötä Norasta kuoriutui se vanha energiapallo-Nora, joka naukuu jatkuvasti leikkiseuraa, leikkii yksikseen, dominoi leikeissä, tulee kehräämään syliin ja antaa pusuja. Hassu juttu, mutta ihanaa, että Nora on taas oma itsensä. <3

Hankintoja

Lähes tyhjä pakastin kertoi, että oli taas aika tehdä reissu eläinkauppaan. Ruokaostosten lisäksi ajattelin viimein katsella vakavammin sillä silmällä Atlas 10 -kantoboksia, joka on ollut hankintalistallani jo muutaman viikon. Meillä on käytössä 2 Atlas 20 -boksia, joista toinen on ikilainassa äidiltäni. Atlas 20 -boksin ostin vuonna 2011 ennen Haikun tuloa ja kokemattomana tulevana kissanomistajana en vielä osannut arvata miten pieneen tilaan kissa mahtuukaan. Pitkään mietittyäni boksikokojen välillä päädyin ostamaan isomman, sillä 10-koko näytti silmääni epämiellyttävän ahtaalta aikuiselle kissalle. Tämä on tosin tullut todistettua vääräksi monet kerrat, mutta en ole aikaisemmin harkinnut pienemmän ostoa kun isompikin toimii. Kahden kissan kuljetukseen isompi koko on kätevä, mutta yhdelle kissalle epäkäytännöllinen, sillä ainakin meillä kissa menee ihan boksin perälle, mikä sitten epätasapainottaa boksin ja sen kuljetuksesta tulee taitolaji, jos haluaa pitää sen vaakatasossa ilmassa ilman toisella kädellä tukemista. 

Joten, päätin hankkia pienemmän boksin yhden kissan kuljetukseen. Mustissa ja Mirrissä oli kahta eri väriä: limenvihreä ja harmaa. Meillä on jo yksi harmaa boksi ja limenvihreä on mukavan keväinen väri, joten se lähti mukaan.

Viimeksi kun meille tuli kantoboksi, sen sisällä oli kissa. Nytkin kotiintullessani kisut pälyilivät laatikkoa epäluuloisen uteliaina, mutta nuuskivat sen rohkeasti läpi ja olivat mielissään boksin tyhjyydestä. Itse tykkään kovasti tuon koon vahvasta kantorivasta. Tuntuu kestävämmältä kuin Atlas 20'ssa oleva.

"Tää näyttää tyhjältä"

"Mutta onko se sittenkään?"

"Parempi tarkistaa vielä kerran"

Koska viikonlopputunnelmissa on aina mukava shoppailla, päätin yllättää kissat uusilla herkuilla. Meillä on vielä kaapissa pakastekuivattuja kananpaloja, joten päätin ostaa kokeeksi paljon puhuttuja ja kehuttuja Thriven kuivattuja herkkuja, makuna katkaravut. Kisut rakastavat katkarapuja, joten toivoin ja oletin kuivattujenkin olevan hitti. Ja niinhän siinä kävi! Maistuvuus oli kaikille 10+++ ja Raku ei tahtonut lopettaa kehräämistä. Herkkutuokion jälkeen poika alkoi kehrätä aina kun lähestyin kaappia, jossa säilytän herkut. Höpö pieni. <3

"Uusi tuoksu!"

"Tykkään!"

"Hetkinen..."

"Eikun..."

"Rakastan!"

"Vähän nopeampaa sitä namia"

Vaikka Raku koittikin rohmuta kaikki, Haikukin onnistui saamaan muutaman

"Minullekin"

Thrive - se vie koko sormen

Kuivatut katkaravut

Ainut huono puoli näissä herkuissa oli, että ne menivät rikki herkästi. Tasainen jako oli vaikeaa ku poika läpsi herkkuja kädestäni, jos koitin antaa niitä jollekin muulle. Usein Nora ja Haiku saivat vain puolikkaan katkaravun kun se toinen puoli jäi Rakulle. :D

Luontoääniä

Olen jo pitkään koittanut saada Ragnarin "leijonakarjaisun" videolle. Sillä kun on tapana päästellä outoja(/hassuja) ääniä rallin aikaan. Välillä ääni kuuluu niin kovaa, että mietin mahtoiko kurkkuun sattua äänen tekeminen ja tätä jättiääntä kutsunkin leijokarjasuksi. Kunnollisen videon saaminen on ollut yllättävän haasteellista. Vaikka Ragnarille nuo äänet ovat päivittäisiä, hetket ovat niin pian ohi, etten ehdi ottamaan kameraa käteen ajoissa. Ja jos ehdin, poika tuntuu vaistoavan kameran läsnäolon ja rauhoittuu. Ja kun lasken kameran, meno lähtee taas käyntiin. Huoh. :D Nytkin tuossa takana "karjahtelee".

Tämän kuun alussa onnistuin viimein saamaan jonkinnäköisen näytteen videolle, mutta vielä on kunnon "karjaisun" taltioiminen haasteena.

Viikonloppu!

Viime viikonloppu oli selkeästi kissojen mieleen kun mami oli kerrankin koko ajan kotona. Tänä viikonloppuna oli kuitenkin taas ohjelmaa kissojen harmiksi. Eilen töiden jälkeen ehdin olla kotona tunnin, jonka jälkeen lähdin ystävieni kanssa syömään. Ruokailun jälkeen tultiinkin meille ja kisut saivat huomiota oikein urakalla. Mukavaksi yllätyksekseni ystäväni toimivat mielellään apuna kissakuvailussa ja sain viimein tilaisuuden ottaa kunnompia leikkikuvia. Kamerani putki kun on sen verran ahdas, että itse leikittäessäni ja kuvatessani hyppykuviin mahtuu vain puolikas kissa. Paitsi, etteivät kissat olleet hyppytuulella, joten saimme tyytyä laiskempaan leikkimiseen, mutta mukavia kuvia tuli silti. :) Leikin jälkeen Nora jatkoi riehumista yksinään kissanminttulelulla ja hyppimällä sohvan takaosaa vasten siinä kohtaa, missä toinen ystävistäni istui. Tervetuloa meille pääsemään kissakammosta eroon! :'D

"Paljon leikittäjiä kivaa!"

Raku leikki alkuun tunnelin kautta

"Nappaan!"

"Leikkiä! Huomiota!"

Loikka loikkanen!

Rawr!

Eilen sattui myös harmillinen tapaus. Olohuoneen kiipeilypuusta katkesi taas pölkky! Siitä meni syksyllä ensimmäinen, mutta siihen jäi vielä yksi pussitolppa jäljelle ja nyt se oli tippunut alas työpäiväni aikana. Jäljelle jäi Noran suosikkinukkumapaikka, mutta Rakun yksi lemppariunipaikoista on nyt pois. 

Ankeaa

Ajattelin ensin tilata jäljellejääneen kiipeilypuun tilalle kokonaan uuden, jotta saadaan pussillinen versio olohuoneeseenkin, tuohon viereen kun ei mahdu toista yhtä isoa puuta. Mutta olisi aikamoista hukkaanheittoa laittaa loppuosa puusta pois, sillä muuten se on vielä oikein käyttökelpoinen eikä noita enää ainakaan zooplussalla näkynyt. Harkitsen laittaa tilaukseen tynnyripuun. Se on mukavankokoinen ja varmasti mahtuu tuohon viereen. Näin ei tarvitse tuosta luopua, mutta kisut saa taas enemmän nukkumapaikkoja olkkariin. Pitää vielä mittoa kuinka paljon siihen viereen mahtuu, mutta jompi kumpu näistä taitaa tulla: Tynnyrillä tai ilman. Tynnyrillä oleva olisi kapeampi ja korkeampi, mutta jälkimmäisessä taasen olisi enemmän kivoja nukkumapaikkoja. Hmmm....

Ja sitten hieman ruoka-asiaa!

Oikein iloiseksi yllätykseksi olen huomannut, että Noralle maistuu taas broilerinsydämet ilman, että niiden kanssa tarvitsee tarjoilla mitään muuta! <3 Kyllästyminen tapahtui parisen (?) kuukautta takaperin ja mentiin vähän aikaa pelkälllä possusydämellä ja pikkuhiljaa aloin laittamaan broilerinsydämiä mukaan. Silloin nekin maistuivat. Eräänä kauniina päivänä possunsydämet loppuivat ja tarjosin kokeeksi pelkästään broilerinsydämiä. Ja kaikki men! Sen jälkeen ei ole enää ollut nirsoilua  broilerinsydänten kanssa.

Rakulta taasen voin harmillisesti todeta, että poika näyttäisi olevan yliherkkä ankanlihalle. Viime kuun alussa pilkoin kissoille ankan ja tottakai sitä on tullut myös tarjottua. Tammikuussa poika onnistui napsia maistiaisia märkäruuista, joita ei oltu sille tarkoitettu ja maistiaisia seurasi korvien töhnintä. Töhnintä jatkui vielä helmikuussakin ja ajattelin sen olevan vain sitkeä reaktio märkäruuista, mutta kun se vain jatkui, epäilykseni heräsivät. Jätin vähäksi aikaa ankan ja kananmunan pois ruokinnasta ja korvat palautuivat entiselleen. Seuraavan kerran kun tarjosin ankkaa ja kananmunaa (tyhmästi) peräkkäisinä päivinä, korvat alkoivat taas töhnimään. Kananmunan kanssa olen ollut pitkään on/off - fiiliksillä aiheuttaako se oireita, mutta useasti olen lopulta saanut todeta, ettei se aiheuta. Kananmunaa tarjosinkin tämän viikon alussa kun korvat olivat taas kunnossa eikä oireita tullut. 

Eilen aamulla annoin kissoille ankkaa aamupalaksi ja kymmenen tunnin päästä kun tulin kotiin, Rakun korvat töhnivät. Tänään ne ovat taas kunnossa, eli pahasta yliherkkyydestä ei näytä olevan kyse, mutta mahdolliset jäljelläolevat pussit tarjoilen vain tytöille. 

Munakennohaaste

Tässä ajan kuluessa on tullut vastattua muutamaan haasteeseen, joten ajattelin tuoda korteni kekoon ja toimia kerrankin itse haastajana. Mutta, minä haastan sekä omistajat että kissat! Luvassa mukavaa puuhastelua yhdessä, josta toivon mukaan nauttivat molemmat. Nimittäin kissoille on vuorossa aivorattaiden öljyämistä.

Säännöt:

1. Kehitä kissallesi aktivointilelu tyhjästä munakennosta.

2. Sekä kissalla että omistajalla tulee olla hauskaa, tee siis vaikeustaso kissan persoona huomioiden.

3. Dokumentoi suoritus joko valokuvin tai videon avulla. 

Haikun kanssa meillä on nykyään tapana hyödyntää tyhjät kennot älypelin ominaisuudessa. Tämä antaa kissalle erinomaista aivotyöskentelyä ja tekemistä parhaimmillaan pidemmäksikin aikaa. Älyllinen puuhastelu on paljon uuvuttavampaa kuin fyysinen, sillä energia tulee käyttää kohdistetusti, eikä sitä pääse purkamaan hallitsemattomasti.

Joskus Haiku on suoriutunut kennosta hyvinkin nopeasti, mutta tällä kertaa meni 7 minuuttia. Tehtävän jälkeen tyttö makoilikin tyytyväisenä pitkän aikaa. Nora ja Rakukin kokeilivat, mutta taisivat kyllästyä kun nami ei tullutkaan niin helpolla. Nora sen sijaan sai toisenlaisen saaliin.

Nameina käytin Primacatin pakastekuivattuja kananpaloja (3 kpl).

Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuu haasteeseen ja kertoo suorituksesta kommenttikentässä! :)

Kehittyneempi Cat Dancer

Cat Dancer on tämän asunnon suosituimpia leluja. Ja kestävä! Kisut saivat sen vuonna 2012 Rakun pentupaketin mukana ja vasta viime vuoden lopulla se alkoi menemään hieman rikki. Kulunuthan se on, vaikkakin vielä käytettävissä, mutta ostin kissoille joululahjaksi uuden, se kun oli Mustissa ja Mirrissä poistomyynnissä (!!!) n. kolmella eurolla. Jouluna kuitenkin kissojen maailma oli niin näynnä uutta ja jännää, että tämä lahja jäi antamatta.

Eilen päätin viimein päästää lelun paketistaan. Olin ajatellut käydä ostamassa kisuille uuden huiskalelun, mutta mitä turhaan, kun kaapissa on varmasti tykättävä lelu vielä paketissaan. Niinpä kisut pääsivät nauttimaan tästä kissanminttuöljyn täyttämästä versiosta. Tässä Cat Dancerissa on kaksi leikittävää päätä; toisessa kissanmintun tuoksuinen muovihiiri ja toisessa muutama rullattu kartonginpala.

Tottakai, tämä lelu oli odotettavasti menestys. Yllättävää kyllä, että hiiri ei saanut erityisen paljon innostusta osakseen. Sitä kyllä haisteltiin kovasti, mutta ehkä liian iso ja kova lintuleikkeihin. Maassa vedettynä siitä kuitenkin tykättiin kovasti. Kartonkiosalla tuli todella kaunista tanssia aikaan, harmi kun kameran putki on liian ahdas hyppykuvien kuvaamiseen läheltä. 

Kaksipäinen Cat Dancer

Kissat vaanii

Hiiressä on todella voimakas haju

Silti kartongit oli kivempia

Kiik!

Pehmopoika keskittyneenä

Nomnom

Raku toivottaa hyvää naistenpäivää kaikille kauniille kisutytöille!

Kyllä lentävästä hiirestä vähäsen innostuttiin

Siellä lentää

Can't think. Eating now.

Perinteinen Cat Dancer on zooplussalla nyt kolmella eurolla. Suosittelen, jos tämän tyylistä lelua ei vielä taloudesta löydy! :)