lauantai 31. elokuuta 2013

Haikun ja Rakun välit kuntoon osa 2


Pysyviä tuloksia ei olla vielä saatu, Feliway porskuttaa yhä seinässä. Haiku sietää vaihtelevasti Rakun läheisyyttä, yksi päivä Raku sai kipittää eestaas pöydällämakoilevan Haikun naaman edestä ilman sanomista, mutta sitten Raku vahingossa tallasi Haikun häntää ja Hai työnsi Rakun pois. Yksi yö bongasin ne nukkumassa samassa kiipeilypuussa:

25.8.

Yksi yö myös leikkivät pienen hetken hippaa kahdestaan. <3

Hai on alkanut viime aikoina nukkua Rakun vakipaikalla Avan terraarion päällä ja pari kertaa Raku on hypännyt sinne huomaamatta Haikua. Hai on sähissyt, muttei ole vaivautunut nousemaan ylös häätämään tunkeilijaa. Raku yleensä istuskelee hetken vaivautuneena ja poistuu sitten lattialle. Eilen (perjantaina) Raku kuitenkin jäi Haikun viereen nukkumaan ilman sanomista. :] Samana päivänä kissat myös melkein leikkivät keskenään, Haiku antoi Rakun vaania itseään ja jopa syöksyä päin (R pysähtyi ennen kosketuskontaktia) ja Hai juoksi Rakua kohti putken läpi.

30.8.

30.8.

maanantai 26. elokuuta 2013

Herkkuillallinen



Broilerinmaksaa, broilerin koipireittä, broilerin jauhelihaa, kananmunankeltuaista ja lohiöljyä. Nommmmmm.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Loppu hyvin kaikki hyvin

Pari tuntia ruokailusta, Nora on pirteä ja osallistuva ja ruoka on pysynyt sisällä, joten eiköhän voida huokaista helpotuksesta. :) Otetaan tämä yö kuitenkin rauhallisesti. <3


Nora kipeänä

Aamulla heräsin oksentelun ääneen. Yleensä en herää kissojen metelöintiin (välillä aamuisin mattojakin rullalla), mutta oksennusääni on sellainen johon olen ehdollistunut. Yleensä kyseessä on Raku, joten yllätyin kun se olikin sängyn viereisessä kiipeilypuussa nukkumassa. Kohta kuului myös kuopsutusta ja tassujen tepsuttelua ja sitten pikku puklaus. Nousin istumaan ja näin Noran makkarin hiekkiksellä. Väsytti, mutta pakko oli nousta korjaamaan oksennus kun välillä Haikulla on ällöttävä tapa koittaa syödä oksennukset pois lattialta.

Etsin pitkin poikin huoneistoa oksennusläikkää, mutta ei löytynyt. Laatikossa sen sijaan oli jokin ripulin tapainen, mutta taisi olla että Nora kävi oksentamassa hiekkalaatikkoon x2. Eli takaisin nukkumaan. Ensimmäinen oksennus oli aamukuudelta, kymmeneltä kun soi herätyskello, olin varmaan neljästi herännyt siivoamaan oksennusjälkiä. Osa oli lattialla, yksi kiipeilypuussa ja yksi kantoboksin viltillä. Yksi meinasi tulla sänkyyn, mutta ehdin nostamaan Noran lattialle. 

Nora oli, ymmärrettävästi, tosi väsynyt tämän jälkeen eikä tahtonut oikein jaksaa pitää silmiäkään auki. Taisi olla vielä vähän huono olo kun ei kovin kauaa tykännyt olla silitettävänä. Klo 10-13 tuli vielä pari oksennusta ja puklausta, joista viimeisimmässä tuli antamani vedet ulos.

Siitä asti Nora on nukkunut ja alkaa olla jo paranemaan päin. Kolmelta uskalsin antaa taas keitinlientä eikä Nora ole edes nieleskellyt oksennusta sen jälkeen. Nora on nukkunut nyt koko päivän eikä ruoka maistu, mutta meillä on Nutriplussaa iltaa varten, jos ei vielä silloinkaan maistu. Toivottavasti tämä oksennusrumba oli nyt tässä. Suolitukoksenkin mahdollisuus kävi mielessä, mutta Nora ei arista vatsaa ja se on suhteellisen pehmeä. Parafiiniöljyä kuitenkin löytyy ja se on seuraavaksi kokeiluvuorossa, jos oksentelut jatkuu. Attapect tuli heti ulos, joten sitä ei enää uskalleta kokeilla.


torstai 22. elokuuta 2013

Haikun ja Rakun välit kuntoon

Haikulla ja Rakulla lähti viilenemään välit jo hieman ennen Noran tuloa, johtuen Rakun kovakouraisesta leikkityylistä. Rakulla on tapana painiessa ottaa ote kaulasta ja myöhemmin mukaan liittyi myös "taisteluhuuto", mikä taisi osaltaan vaikuttaa nykyiseen tilanteeseen. Pitkään aikaan leikkityyli ei Haikua haitannut, mutta ajan myötä se alkoi tympimään ja varsinkin kun Raku ei kovinkaan protesteja huomioinut (ei meinannut irottaa otetta vaikka Haiku halusi jo irti), Haikun kärsivällisyys lähti lyhenemään mennen siihen pisteeseen, että lähes heti kun Raku lähti painimaan, Haiku pisti metelin pystyyn, muttei poistunut paikalta. Raku ei aina huomannut vihjettä, vaan pyrki uudestaan painiin ja kierre jatkui. Välillä leikki sujui suht pitkään ns. hiljaisena ja joskus taas Haiku alkoi huutamaan lähes heti. Muuten kissojen välit oli ok.

Tilanne paheni Noran tultua, vaikka olin toivonut sen tuovan helpotusta väleihin kun Rakulla olisi 2 leikkikaveria. Nora ei välitä lainkaan Rakun leikkityylistä, vaan antaa samalla mitalla takaisin ja leikit pysyy hyväntahtoisina. Noran tultua Haiku kuitenkin alkoi häätämään Rakua lähettyviltään, tappeluksi ei koskaan ole mennyt, mutta Haiku sähisee, ärähtelee ja läpsii (ilman kynsiä) kunnes Raku on poistunut välittömästä läheisyydestä. Tämä varsinkin, jos Raku erehtyy katsomaan Haikua silmiin. Ruoka-aika on yleensä poikkeus ja silloin Hai päästää Rakun nenuttelemaan.

Tilanteesta huolimatta meillä ei hengenhätää ole ollut, Raku on jättänyt Haikun rauhaan ja välillä innostutaan leikkimään kolmestaan hippaa. Olin toivonut tilanteen raukeavan itsestään, mutta muutama päivä sitten lakanoita vaihtaessa kissat riehuivat sängyllä ja Raku vahingossa koitti lähteä Haikun kanssa painimaan (ei ole enää yrittänyt Noran tultua ja Haikun käytöksen alettua) ja Haiku, ihme kyllä, meni alistuvaan asentoon odottamaan Rakun syöksyä eli olisi varmaan lähtenyt leikkiin mukaan, jos jokin ei olisi hetkeä pilannut ja saanut Haikua poistumaan paikalta.

Päätin lähteä puuttumaan tilanteeseen, nähtävästi tarvivat hieman auttavaa kättä. Kävin ostamassa Feliway-haihduttimen, joka lieventää kissan stressiä ja auttaa monissa vaikeissa tilanteissa ja ongelmakäytöksessä.

Feliwayn toimintaperiaate: kun kissa merkitsee reviiriään, se hieroo kasvojaan esinettä/ihmistä/eläintä vasten, jättäen näin kohteeseen hajuainetta, feromonia. Näiden feromonien avulla kissa luo itselleen turvallisuuden ja rauhallisuuden tunnetta. Feliway on synteettinen naamaferomoniaine, joka lieventää kissan stressiä ja auttaa rentoutumaan. Auttaa monissa stressaavissa tilanteissa, kuten: muutto, matkustus, uusi perheenjäsen, kissojenväliset erimielisyydet ja (stressiperäinen) hutipissailu. Auttaa myös epätoivottujen paikkojen raapimiseen (suihkeena). Saatavilla haihduttimena ja suihkeena.

Haihdutin


Meille siis haettiin pari päivää sitten kys. tuote ja olin odottanut jonkinlaista tulosta loppuviikolle, joten täytyy sanoa että olen hyvin onnellinen ja ylpeä nassukoista kun jo eilen muutoksia oli nähtävillä! Vieläkin Haiku sähisee, mutta päästää jo Rakua lähemmäs ja eilen jopa nukkuivat yhtä aikaa sohvalla! :) Sitä näkyä en ole nähnyt kuukausiin. Ehkä tämä tästä. <3

Päivä 2
Päivä 3. Yleensä Hai häätää Rakun pois, jos se erehtyy tulemaan yhtä aikaa suihkuverhon sisään. Tällä kertaa olivat siellä sulassa sovussa


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kania lautaselle

Viimein! Johan tätä hetkeä on varmaan kohta vuosi odotettu. Ja silti tässä kesti näin kauan, vaikka liike sijaitsee pyörämatkan päässä.... Noh, nyt meillä on viimein kania pakkasessa! :] Jänikset on kissalle luontaisia saaliseläimiä, joten olen odottanut tätä hetkeä hyvin kauan. Samalla sain toteutettua haaveeni myös sekapussien osalta. Kokonaista saaliseläintä pilkkoessa on helppo sekoittaa eri ruuminosien lihat ja sisäelimet keskenään jäljentämään enemmän normaalia ruokailutilannetta, jossa siis kissa syö saaliinsa kokonaisena. Siipikarjaa ostaessa sisäelimet on poistettu, mutta kani on koskematon, eli pääsin viimein sekoittamaan joukkoon sisäelimetkin.

Kani on eläinkaupasta ostettu pakastekani, alkujaan käärmeenruuaksi tarkoitettu. Viime kaninostosta oppineena annoin sen sulaa ensin ennen pilkonnan aloitusta. Tässä meni vähän yli vuorokausi, yöksi laitoin sen jääkaappiin ja muuten sai olla huoneenlämmössä.

Noraa nuuskii

Kissat olivat kovin uteliaita tästä uutuudesta, mutta antoivat hyvin työskentelyrauhan. Haiku välillä tuli pöydälle istuskelemaan ja seuraamaan ja välillä koitti vaivihkaa laittaa tassua lihalautaselle, mutta jätti sen sitten rauhaan viimeistään kun sen hääti lattialle. Norakin tuli muutaman kerran seuraamaan, mutta ei koittanut varastaa maistiaisia. Raku vilkuili välillä, mutta ei tullut pöydälle asti.

Pilkonnassa kesti puolitoista-kaksi tuntia, vaikein osa oli suoli ja mahalaukku. Kani on yksityisestä eläinkaupasta ja liikkeen omistaja/myyjä kasvattaa myytävät (ja syötävät) jyrsijät, kanit ja ymmärtääkseni pikkulinnutkin itse. Tämä kani oli hyvinpidetty ennen lopetusta, maha oli täynnä papanoita ja vieläsulamatonta ruokaa. Menin vahingossa puhkaisemaan suolen ja mahalaukun, joten sotkun siivoamisessa meni hieman aikaa. Loppujen lopuksi pilkonta meni kuitenkin hyvin ja olen tyytyväinen saaliiseen. 

Kani painoi 1800 g, lihaa ja sisäelimiä saatiin saaliiksi yhteensä 600 g eli neljän aterian verran. Saaliille tuli hintaa 16,7 €/kg.

Sekalautanen

Annospusseissa

sunnuntai 11. elokuuta 2013

perjantai 9. elokuuta 2013

Kissojen herkut

Minua häiritsee hirmuisesti mitä kaikkea ihmiset antavat kissoilleen herkkuina. Listalta löytyy sipsiä, keksiä, pullaa, popcornia, jäätelöä, ihmisten ruokaa (makaranilaatikkoa, keittoja, leipää, pizzaa...)... Olenpa jopa kuullut kissasta, joka saa päivittäin pienen tilkan kahvia.

Vaikka lemmikkiään rakastaisi kuinka, tulee muistaa, että se on eläin, ei ihminen. Se vaatii omanlaisensa virikkeellisen ympäristön ja ruokavalion voidakseen hyvin. Lällyttelyt ja hemmottelut ei ole pahasta, kunhan ne toteutetaan eläintä kunnioittaen. Tämä siis tarkoittaa, että vaatteet jätetään ihmisille, lempeä kuri muistetaan tarvittaessa, ruokavalio pidetään lajityypillisenä ja herkullisessa hemmottelussakin muistetaan oikea herkku oikeaan kohteeseen. Toisin sanoen ihmisten herkut ja ruuat jätetään ihmisille. Herkkujen varasteluakin voi ehkäistä pitämällä kissalta kielletyt ruuat ja herkut suljettavissa rasioissa.

Herkkuja annetaan arjen hemmottelussa, koulutuspalkkioina ja muuhun aktivointiin kuten herkkujen etsintään tai pyydystämiseen. Kissoja kiehtoo varsinkin rasvainen ruoka ja monilla on vastustamaton halu jakaa ruokansa vieressä tapittavan lemmikkiystävänsä kanssa. Välillä siis jäätelöstä jätetään pieni osa kissan nuoltavaksi tai leivästä murretaan pala kissan syötäväksi. Tämä voi tuntua mukavalta omistaja-lemmikki-hetkeltä, mutta ihmisten herkut tekevät hallaa kissalle. Tulee muistaa, että kissa on lihansyöjä. Kaikki mitä kissa ei pysty käsittelemään, kuormittaa kehoa turhaan. Tällaiset ovat mm. kasviperäiset aineet, laktoosi, suola, sokeri, mausteet ja teolliset lisäaineet (maku-, väri- ja säilöntäaineet). Sanomattakin selvää, että ihmisten herkut ja ruuat sisältävät liikaa ylimääräisyyksiä kissalle ja jotkut ruoka-aineet ovat jopa myrkyllisiä.

Kissalle sopivat herkut ovat eläinperäisiä. Kissa ei katso, saako se herkkuna tai palkkiona tuttua ruokaa vai "eksotiikkia". Herkkuna käy oikein hyvin esim. mikrossa kypsytetty liha (meillä rakastetaan broilerinsydäntä ja kanafilettä). Jos tahtoo vähemmän sotkua ja vaivaa, on olemassa myös kuivattuja lihoja, joita myydään jopa marketeissa. Lihojen ei tarvitse olla kissankuvalla varustettuja, vaan koirallekin suunnatut herkkupussit käy, kunhan ne ovat 100 % eläinperäistä ja lisäaineettomia. Koirille suunnatut herkut ovat yleensä isompia, mutta saksilla ne saa nopeasti kissalle sopivaan kokoon. Sisällysluettelo on tarpeen tutkia ennen ostoa, kuten eläinruokateollisuudessa yleensä, ostajia yritetään huijata. Jotkut kissoille tai koirille suunnatut "lihaisat" herkut sisältävät pääasiassa viljaa tai sitten pääraaka-aineena käytetään esim. possua, vaikka kyljessä mainostetaan herkkujen sisältävän kanaa (mitä se kyllä tekeekin, mutta ei ole pääraaka-aineena). Joihinkin lisätään myös suolaa tai sokeria. Myös tuotemerkin sisällä tuoteseloste vaihtelee, joten uutta makua ostaessa kannattaa varmistaa että se on kissalle sopivaa syötävää.

Brit Caren Let's Bite!


Itse ostan lähinnä Brit Caren Let's Bite! - sarjan kuivattuja lihoja (kana ja ankka). Kuivattua ja/tai pakastekuivattua lihaa löytyy myös mm. Hau-haulta, Primacatilta, Planet Petiltä ja Cosmalta. Lisäksi jos tahtoo esim. kuivattua kokonaista kalaa antaa, sitä löytyy mm. Maukkaalta.

Valikoimaa kun riittää, niin pidetäänhän kissan kroppa kunnossa oikeilla herkuilla. :)












Kissalle haitallisia ruoka-aineita: http://www.elainlaakari.fi/klinikat/koiraklinikka/ensiapu/trkeimpi-kissalle-ja-koiralle-haitallisia-ruoka-aineita/

lauantai 3. elokuuta 2013

Nora 1 v!

Niin se nuorinkin on jo iso tyttö! Energiaa riittää yhä kuin pienelle kissalaumalle ja kestävyydessä Haikulla ja Rakulla onkin työ pysyä perässä. :D Meidän arki olisi varmasti hyvinkin vaikeaa ilman kahta kissaleikkikaveria kun välillä tuntuu ettei nekään riitä! :D Nora tulee erinomaisesti juttuun molempien kanssa, Haikun kanssa leikitään hippaa ja juostaan niin lujaa kuin jaloista pääsee. Rakun kanssa Noralla on hieman syvempi suhde, niiden välillä vallitsee kaunis yhteisymmärrys. Rakun kanssa leikitään myös vähän rajumpia leikkejä ja harrastetaan hyväntahtoista kiusoittelua. Ihan pelkkä toisen läsnäolokin saa ne tyytyväisiksi.

Ihmistenkin huomiota Nora rakastaa ja vaatiikin sitä kovaan ääneen ja heittäytymällä selälleen rapsutuksia odotellen. Nora on pieni kehruukone ja pusuttelija, aamuisin mönkii kainaloon peiton alle kun huomaa minun heränneen. Leikeissä Noran lempparia on tehdä näyttäviä hyppyjä lelun perässä ja mikä tahansa kelpaa leluksi. :) Noralla on myös tapana (sen bravuuri) varastaa jättipehmonalleni makkarista ja raahata se keittiöön tai eteiseen tapettavaksi. 


Onnea aina aurinkoiselle Nora Normaalille! <3

Nora leikkii synttärilahjallaan


torstai 1. elokuuta 2013

Kissanäyttely + american curlien erikoisnäyttely

Ensimmäinen näyttely takana! Eikä ollut lainkaan niin paha kuin mitä olin pitkään stressannut. :D Tunnelma oli rento, vaikka curliporukalla olikin kiireinen aikataulu. Oon Rakusta niin ylpee ku olla ja voi, vaikka viikonlopun aikana tapahtui kaikenlaista uutta ja jännää, niin jellona käyttäytyi tosi hienosti!

Lähdettiin Rakun ja äitini kanssa lauantaina 27.7 aamupäivästä junalla kohti Helsinkiä. Matka oli pitkä, 8 tuntia per suunta. Raku ei tykkää matkustamisesta, joten olin varautunut monituntiseen huutokonserttiin. Poika kuitenkin maukui satunnaisesti kahden ensimmäisen tunnin ajan ja muuten oli hiljaa. Aikaa se vietti sekä matkahiekkalaatikossa maaten että myös kopan suulta tarkkaillen. Harmitti kun ne valjaat jäi kotiin, olisi ehkä voinut päästää poikaa vähän tutkimaan paikkojakin.

Junamatka meni siis hyvin. Illalla saavuttiin Helsinkiin niin myöhään, että pikaisen laukkujenpurkamisen ja Rakun vapauttamisen jälkeen saatiin melkeinpä heti lähteä iltapalalle, että ehditään vähän ollakin ennen nukkumaanmenoa. Raku sujahti heti sängyn alle kopasta päästyään, mutta uskaltautui sitten tutkimaan huonetta ja hieman syömäänkin. Käytiin äitini kanssa syömässä hotelliravintolassa, jossa myös Rakun kasvattaja ja Rakun setäpuolen perhe olivat jo odottamassa. Ruoka oli hyvää ja ruokailun jälkeen Rakun kasvattaja tuli vielä moikkaamaan Rakua huoneeseen ja mekin käytiin moikkaamassa kasvattajan mukana olleita kissoja, Rakun isää Raideria ja isopappa Figaroa.

Yöksi piti ottaa buranaa, migreeni oli yllättänyt heti hotellille päästyä, mutta olin toivonut sen menevän itsestään ohi. Junamatkan aikana tuli syötyä aika huonosti, ikkunasta välkkyvät valot, huono ilmastointi ja hyvin kuuma vaunu (35 c yhdessä vaiheessa) saivat migreenin vissiin aikaan. Onneksi lähti lääkkeen avulla pois, mutta yön aikana ei silti montaa tuntia nukuttu huonojen muhkuraisten tyynyjen ansiosta. Raku käyttäytyi kuitenkin esimerkillisesti, olin yöksikin odottanut meteliä jos ja kun Raku ikävöisi kavereitaan ja vieroksuisi outoa ympäristöä, mutta poitsu otti sen kannalta matkan rennosti, ainoastaan minua sillä tuli ikävä ja naukui aina kun kävin vessassa. Muuten se oli rennosti ja yöllä nukkui jalkojani vasten ja välillä kävi kiertelemässä huonetta.

Näyttelyaamuna sunnuntaina herätyskello soi kuudelta. Oltiin päätetty olla paikalla heti 7.30 kun eläinlääkäritarkistus alkaa. Hotelliltamme oli onneksi vain vähän päälle 500 m matkaa näyttelypaikalle, joten pystyimme menemään sinne jalan. Huomasin aamulla ettei Raku ollut käynyt vessassa lainkaan koko reissun aikana. Viimeksi se oli käynyt lähes vuorokausi sitten, silloin kun oltiin vielä kotona. Huolestuin mahtaako se pantata koska ei tykkää matkahiekkalaatikosta, se kun on pieni, vaikka siellä mahtuukin istua. Onneksi Raku kuitenkin kävi pissalla ennen kuin lähdettiin kohti näyttelyä.

Olttiin muutama minuutti myöhässä aikataulusta, mutta se ei haitannut. Halusimme varata aikaa mahdollisten eksymisten varalta, vaikkakin hotellista saimme ohjeet mihin suuntaan lähteä ja kartan suunnistuksen avuksi. Loppujen lopuksi näyttelypaikka, kaapelitehdas, oli nopea löytää eikä eksytty kertaakaan. :D Kasvattaja ja setäpuoli Donnien perhe tulisivat meitä hieman myöhemmin, joten jännitti osaanko toimia näyttelypaikalla ennen heidän tuloaan.

Eläinlääkäritarkistus oli myös yksi huolen aihe. Putsattiin Rakun korvat aamulla ennen lähtöä, mutta en yhtään tiennyt miten tarkkoja tarkastuksessa oltiin. Ei jouduttu kauaa odottamaan ja ennen meidän vuoroa vedin Rakun ulos kopasta tarkistuksen nopeuttamiseksi. Päästiin kunnialla läpi ja vahvistuskirjeen tilalle saatiin näyttelyluettelo. Lähdettiin etsimään tyhjiä häkkipaikkoja. Sunnuntaille sai mennä mihin tahansa vapaaseen häkkiin, kunhan se oli oman rodun joukossa. Me löydettiin vapaita häkkejä vain kategoria I keskeltä sekä coonien ja norskien joukosta. Paniikkihiki meinasi jo alkaa virrata, joten soitin äkkiä kasvattajalle että mitäs tehdään. Oltiin sovittu että varaamme häkkipaikat myös kasvattajan kissoille (myös Donnielle), mutta neljää tyhjää vierekkäistä häkkipaikkaa ei oikein löytynyt. Helpotus oli suuri kun kasvattaja ohjeisti, että curlien häkkipaikat on yläkerrassa, missä myös erikoisnäyttely pidettäisiin. Suunnistettiin siis sinne ja laitettiin häkki pystyyn. Pian kasvattaja ja Donnien perhe saapuikin.

Raku ei arvostanut näyttelyyn tuomista, joten se kyhjötti pitkään häkin perällä naama seinää vasten piilotettuna. Päivän aikana se kuitenkin alkoi rentoutumaan.

Meillä ollut tuomari oli huippunopea arvostelujen kanssa ja ei tarvinut kovinkaan kauaa odotella kun Rakun sai jo hakea häkistään jonottamaan. Raku oli tosi jäykkänä sylissä ja olisi tahtonut takaisin häkin turvaan, mutta muuten oli hienosti, ei sähissyt, murissut tai elämää suuremmin rimpuillut. 

Meidän tuomari oli kyllä ihan elementissään! Näki että hän nautti työskennellä kissojen parissa ja itseäkin helpotti tuomarin rento asenne, hymy, rauhoittavat ja kehuvat sanat. Tiesin Rakun olevan hyvissä ja ymmärtävissä käsissä, päättipä poika miten käyttäytyäkään. Meidän vuoron tullessa en edes yrittänyt venyttää Rakua, sen verta pelokas poika oli ettei siitä mitään olisi tullut. Laskiessani Rakun pöydälle tuomari tutki kissan, nosteli ja kommentoi sekä minulle että Rakulle. Raku oli oikein kiltisti ja tilanteeseen nähden rentona, ei protestoinut käsittelyä Kun tuomari alkoi kirjoittamaan arvostelua, pidin Rakusta kiinni ettei se karkaisi. Tuomari välillä pysäytti kirjoittamisen ja silitti Rakua ja kehui miten hienosti se on vaikka jännittääkin. Saatiin kehuja turkista ja luonteesta, kritiikkiä tuli liian kippuraisista korvista ja kapeasta päästä (ei kolliposkia). Serti kuitenkin saatiin! :)




Minulta meni ohi halusiko tuomari meidät vielä TP-valintaan, koska hän selitti yllättävän pitkään asiasta ja sanoi jotain että kaikki ei pääse. Joten minun tarvi vielä tulla myöhemmin takaisin kuulemaan ketkä on valittu.

Erikoisnäyttelyn aikataulusta ei ollut tietoa. Olin odottanut sen alkavan vasta varsinaisen näyttelyn jälkeen, joten yllätys oli suuri kun se tulisikin tapahtumaan muun näyttelyn ohella. Erikoisnäyttely oli leikkimielinen, palkintoja oli paras häntä, turkki, kuvio, ilme ja hurmaavin luonne sekä yleisöäänestyksessä hassuimmat korvat. Kissan sai halutessaan ilmoittaa kaikkiin luokkiin. Erikoisnäyttelyyn osallistui n. 40 curlia, joten arvostelut toteutettiin niin että erikoisnlytuomari kiertelee häkit läpi ja valitsee finaaleihin haluamansa kissat, jolloin siis kissa tulee ottaa häkistä ulos tarkempaa vertailua varten.

Erikoisnäyttelytuomari vertailemassa curleja, finaalit toteutettiin curlihäkkialueen keskellä

Surkeaksi onnekseni erikoisnäyttely alkoi juuri silloin kun minun pitäisi ihan pian lähteä alakertaan seuraamaan TP-valintailmoituksia. Äitini jäi ylös kun lähdin alakertaan, joten toivoin hänen esittävän Rakun jos tarve vaatii. Näyttelytuomari otti aikansa ennen kuin päätti TP-valintaan päässeet kissat, kyllä siinä hiki jo virtasi kun piti olla kahdessa paikkaa yhtä aikaa eikä tuomarilla näyttänyt olevan lainkaan kiirettä! Muutaman minuutin se siinä pähkäili ja viimein ilmoitti kissat. Rakua ei valittu, joten pääsin juoksemaan takaisin yläkertaan. Sain kuulla, että Raku oli valittu paras turkki-finaaliin ja onneksi äiti oli toiminut esittelijänä siinä. Voitto meni kuitenkin Donnielle. :)

Meidän osalta päivä oli siis siinä. Muihin erikoisnlyfinaaleihin ei päästy, mutta saatiin ääniä hassuimmat korvat-kisassa. :) 

Raku häkissään
Loppupäivä meni kuvaillen, oleskellen ja shoppaillen. Paria kissapuolen nettituttuakin tuli nähtyä. Kisuille ostin 3 uutta keppilelua, joista yksi tulee Noralle synttärilahjaksi. Lisäksi ostin kissa-aiheisen käsipyyhkeen ja otin monta Surokin ilmaislehteä mukaan luettavaksi. Jokainen erikoisnäyttelyyn osallistunut sai 100 g pussin primacatin ruokaa ja voitettiin arvonnassa pussin primacatin pakastekuivattuja kanapaloja. Lisäksi Raku sai kasvattajalta ensimmäisen sertin kunniaksi lahjaksi kissanmintulta tuoksuvan kalalelun. :)

Rakun setäpuoli Donnie menestyi loistavasti! Valmistui Championiksi ja pääsi BIS-paneeliin, jossa sai yhden ääneen (paneelissa 8 kissaa, joista 4 sai ääniä). Lisäksi voitti erikoisnäyttelyn paras turkki ja paras kuvio, toiseksi paras ilme sekä oli paras pitkäkarva aikuinen uros. :) Rakun isä Raider sai näyttelyssä kunniamaininnan ja isopappa Figaro myös sekä pääsi TP-valintaan ja erikoisnäyttelyssä oli toiseksi paras häntä ja turkki sekä oli paras pitkäkarvainen kastraattiuros. :) Jännittämistä ja seurattavaa siis riitti, vaikka oman kissan puolesta ei tarvinnut. :D

Donnie Best in show-paneelissa

Päivän päätyttyä lähdettiin hieman poistumisluvan jälkeen. Me suunnattiin äidin kanssa takaisin hotellille, oltiin päätetty jäädä vielä yhdeksi yöksi ettei tarvi stressata lähdön kanssa ja on muutenkin mukavampi matkustaa päiväjunassa. Raku oli enemmän kuin tyytyväinen päästyään takaisin hotellille ja poitsu nukkuikin useamman tunnin siitä eteenpäin.

Junamatkan kotiin poika oli hiljaa, kerran maukui ja sekin loppui lyhyeen. Kotona kaikki kisut käyttäytyivät kuin oltaisiin oltu Rakun kanssa vain muutama minuutti pois. Olin varautunut sähinään ja ainakin muutaman tunnin vieroksumiseen, mutta Haikukin vain nuuskaisi pikaisesti Rakua ja meni sitten tutkimaan matkakasseja. Hyvä tietenkin näin. :D Kisut tykkäsivät kovasti tuliaisista eikä Rakullekaan näyttänyt jääneen traumoja matkasta.

Matka oli kaikkiaan tositosi mukava ja toi kaivattua vaihtelua arkeen, mutta kyllä me taidetaan jättää näyttelyt enemmän lähiseutuville. :D Olisi tarkoitus pysytellä Kempeleen näyttelyissä. Yritetään päästä jo ensi vuonna mukaan. :) Silloin saatan ottaa sekä Rakun että Noran matkaan. Nora on lemmikkitasoinen, mutta haluaisin käydä testaamassa mitä tuomarit sanoo. :)

Kiitokset kaikille mahtavasta viikonlopusta!