Haiku

Historia

Haiku on huhtikuussa 2011 syntynyt maatiaiskissanaaras, väriltään kilpikonna. Haikusta kissaharrastukseni viimein lähti käyntiin kipeän 7 vuoden odotuksen jälkeen. Äitini on allerginen (tosin on siedättynyt ja hänellä itselläänkin on nykyään kissa) eikä meille voinut ottaa karvaisia lemmikkejä.

Vuoden 2011 kesällä jäin viimein yksinäni asumaan tähän 62 m kolmioon, jossa minä ja äitini vuoden yhdessä asuimme. Pystyin siis viimein ottamaan kauan kaipaamani kissan. Alunperin sen piti olla american curl, mutta sosiaalisina ja aktiivisina kissoina ne kaipasivat kaveria seurakseen, joten rahatilanteeni vuoksi päädyin ensin ottamaan maatiaisen ja sitten myöhemmin, ehkä vasta opintojeni loputtua, toisen kissan kaveriksi.

Haikun ilmoituksen löysin elokuussa 2011, jossa pian puolivuotta täyttävälle kissanpennulle etsittiin uutta kotia sen turhan aktiivisen luonteen vuoksi. Perheen toinen rauhallisempi kissa koki Haikun jatkuvan häiritsemisen ahdistavaksi ja perhe oli päättänyt etsiä Haikulle uuden kodin. Oikeastaan Haikun nimi oli silloin Ninni. Oltiin omistajan kanssa ensin sähköpostiyhteydessä, kyselin varovasti kissan luonteen hyviä ja huonoja puolia, sukulaisista, sairauksista yms. Ilmoituksessa ei kerrottu kissan väriä, joten pidin sormia ristissä, että Ninni olisi kilppari tai punatabby, lempivärini. Ja kun myöhemmin illalla sain kuvan pikku-Ninnistä, olin ihan myyty! Tein päätökseni, Haiku kuulosti juuri sellaiselta kissalta mitä etsin ja oli vielä lempivärini edustaja!

5.9.2011 haettiin isän kanssa Haiku 100 km päästä. Haiku oli pieni ja arka, varmaan aavisti että ollaan tulossa hakemaan se pois kun se juoksi meitä karkuun pesukoneen taakse eikä meinannut tulla ulos piilostaan. Viimein omistaja kuitenkin sai sen pois piilostaan ja laittoi sen mukanatuomaani koppaan ja päästiin lähtemään uutta kotia kohti.

Uudessa kodissaan Haiku oli heti reipas, söi ja tutki paikkoja. Myöhemmin illalla kehräsi ja halusi olla lähellä. Haiku kotiutui hyvin äkkiä, oli reipas ja utelias, oppivainen temppujen kanssa ja leikkisä. Unelmakissa. Ainut huono mikä Haikulla oli, oli hiivatulehdus korvissa. Käytettiin sitä eläinlääkärissä ja saatiin lääkkeet. Haiku ei ollut sylikissa eikä minulla ollut kunnon kokemusta kissoista, joten aluksi tippojen laitto oli ongelmallista, mutta sain netissä hyviä neuvoja siihen, miten kissan saa pidettyä paikoillaan toimen ajan. Haiku oli kiltti ja tyytyi vain murisemaan ja hieman rimpuilemaan, vaikka syliin joutuikin ja inhottavia aineita laitettiin korviin neljästi päivässä.

Haiku puolivuotiaana

Haiku puolivuotiaana

Tulehdus parani ja elämä jatkui. Lokakuussa 2011 Haiku steriloitiin. Sitä ennen sillä ehti olla pari kiimaa ja valitettavasti Haiku kuului niihin naaraisiin, jotka merkkaavat kiimassa. Uhreiksi ehti joutua sänky ja matto.

Aktiivisen ja ihanaluonteisen kissan kanssa päivät (no, suurin osa) kului mukavasti, leikkien, temppuillen ja vain ollen. Haiku oli kuitenkin liian seurankipeä ja aktiivinen ainoaksi kissaksi. Sen kanssa sai leikkiä vaikka tuntitolkulla ja silti se tahtoi lisää. Ei mennyt kuin alle puoli vuotta muutosta luokseni, kun Haiku sai tarpeeksi yksinäisyydestä ja masentui. Leikit ei enää kiinnostaneet juuri lainkaan, selkeästi suurin osa päivästä meni nukkuen. Tein päätökseni. Jos Haikun onnellisuus sitä vaati, ottaisin toisen kissan jo nyt.

Aluksi olin eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotiehdokkaana, mutta koska pariin kuukauteen ei kissaa meille asti päässyt, päätin palata alkuperäiseen suunnitelmaani ja ottaa curlin. Ja niin Raku meille päätyi helmikuussa 2012. :) Oli onni että sain curlini vieläpä samalta kasvattajalta ja samasta pentueesta, josta minun piti aluperinkin pentu ottaa. Haiku piristyi silminnähden ja oli selvästi onnellinen uudesta kaveristaan.

Kaverin kanssa

Luonne

Haiku on seurankipeä tyttö. Se ei viihdy sylissä, mutta kaipaa kuitenkin lähelle. Istuessani tietokoneen ääressä Haiku nukkuu näytön vieressä, käydessäni vessassa se usein on odottamassa oven takana kun tulen pois. Kotiintullessani se on aina ovella vastassa. Välillä öisin se nukkuu sängyssä ainakin osan ajasta ja aamuisin tulee kehräämään kun huomaa minun heräilevän.

Haiku ei välittänyt vieraista minulle tullessaan, vaan mieluummin vältteli heidän kosketustaan. Sinnikkäällä sosiaalistamisella Haikusta kuoriuitui kissa, joka kipittää ovelle heti kun joku pimpottaa tai koputtaa ja on usein kissoista myös ensimmäinen, joka nuuskii vieraat läpi.

Haiku on myös hyvin älykäs kissa. Se osaa avata ovet, jonka vuoksi meillä on muutamaan oveen asennettuna hakaset, ettei Haiku mene ominluvin sisään. Haiku osaa tällä hetkellä 15 eri temppua ja tunnistaa jotain sanoja: leekataanko (=leikitäänkö), onko nälkä, mennäänkö ulos, heitetäänkö, (leikin) loppu, varo, alas, kieltosanat. Haiku on myös suhteellisen miellyttämishaluinen ja usein kehukin riittää palkaksi tai kitkemään pahaa tapaa pois.

Temput tehdään tunteella :D

Aktiivinen Haiku on myös. Se on kova juttelemaan ja riehumaan. Seiniä yleensä käytetään vauhtikimmokkeina. Noran kanssa on mukava leikkiä hippaa tai sitten vain seurata toisten kisujen leikkimistä, mutta myös omistajan kanssa leikitään oikein mielellään. Leikkiseuraksi vaaditaan kovaa naukumalla ja sen oven edessä istumalla, jonka takana säilytän keppileluja. Leikkikaluiksi kelpaa parhaiten lelut, jossa on esim. aito sulka. Niistä Haiku menee ihan villiksi ja hyppäisi varmaan 3 metrin korkeuteen jos sen pyydystäminen sitä vaatisi. Nämä lelut ei ole meillä kestäviä ja menevät yleensä rikki alle vuorokaudessa, vaikka niitä ei jätetäkään kissojen ulottuville leikin päätyttyä. Haiku myös rakastaa laservaloa ja ikivanhaa kalaleluaan, joka on ainut lelu, jolla se leikkii myös yksinään.

"Huido"

Lelun perässä


Temput

Temput mitä Haiku osaa:

1. Istu
2. Koske
3. Nuole
4. Tassu
5. Toinen
6. Femma
7. Kymppi
8. Vilkuta
9. Huido
10. Ali (menee koukussa olevan jalan ali)
11. Kiinni
12. Kaada
13. Vieritä
14. Koppaan
15. Taputusleikki
16. Mitä Haiku sanoo?
* Ympyrä

*= harjoittelussa

"Kiinni"

4 kommenttia:

  1. Moikka! Miten olet opettanut esim. vilkutus tempun Haikulle? Toinen kissani osaa nyt istua ja antaa tassua käskystä (toinen innostuu liikaa ruuasta eikä pysty keskittymään :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mui! Ihana innostuja. :D Meilläkin Rakulla on superherkkujen aikaan välillä käynnistymisvaikeuksia keskittymisen suhteen. Vilkutustempun opetin niin, että pidin namia kissan edessä niin ettei se yltänyt siihen suullaan. Kun namia yritettiin kurotella tassulla, naksautus ja palkka. Lopulta palkka vaati vähintään 2 tassunheilautusliikettä.

      Poista
  2. U-p-e-a..... Ajattelin että on jotain hienoa rotua mutta ihan tavallinen maatiainen? ja täytyyhän hienon neidin olla hankalasti tavoitettava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Kilpikonna ilman valkoista on hieman harvinaisempi näky ainakin maatiaiskissapuolella, mutta niihinkin aina välillä törmää. :)

      Poista