perjantai 15. joulukuuta 2017

Kissamaista elämää, osa 11

Kännykkään on kertynyt kuvia taas niin paljon, että pakko julkaista pois. Julkaisussa kuvia peräti 38. Meillä on vietetty perusarkea, mutta t o d e l l a ilahduttavalla lisällä, sillä Haiku ja Raku ovat toisinaan nukkuneet lähekkäin! Tähän mennessä kisut eivät ole nukkuneet toistensa vieressä, korkeintaan kiipeilypuun lähekkäisillä pedeillä.

"Nora: "Älä yritäkään!"

"Onko sun pakko lähtee sinne töihin...?"

"Mikä tiputettu laatikko en oo nähny..."

"Poseerata? Näin?"

"Tere!"

"Wassup?"

Jalkajumppa

Nora: "Mami tuu leikkiin!"

"Lehtien oma vika kun oli tiellä."

"Haittaaks jos mä katon tässä kun sää teet ruokaa?"

Haiku: "MUN laatikko!"

"Miekin pelaan!"

Harvinaisen lähekkäin

Parhautta ♥

"Minne se herkku meni?!"

"Minun ISOMPI laatikko! Ei ainakaan Raku-nimisille."

"Mami anna mun maistaaaaaaa!"

"Kuvaa mut niinku sen jonku ranskalaisen pimun."

"Eiku mutpa!"

"Onks sun pakko mennä sinne töihin...? Taas..."

Keppihäntä

"Mami mitä sää teet?"

Koomikkokolmikko pitämässä seuraa vieraille

"TAAS töihin...?"

"Nams tassua!"

"Mami herätys anna ruokaa."

Väsähdys

Erittäin harvinaisen lähekkäin! Haiku sopivan zen-tilassa.

"Suuri ja ylväs minä!"

"Mo!"

"En taatusti liiku tästä mihinkään ennen ku broilerinsydänten päälle ilmestyy kanaherkkukuorrute."

ÄÄRIMMÄISEN HARVINAISEN LÄHEKKÄIN! ♥

Ojennus

"Eks tää on jo vanha juttu? Joo lähekkäin ollaan jee, älä säikytä Haikua."

Apinaorava odottaa ruokaa. Täysin loogisessa paikkaa.

"Ruokaa!"

"Olen äärimmäisen järkyttynyt!! Mamin piti alkaa hippaa, mutta se menikin jo hurisen jutun ääreen. Olin jo valmiina sinkoamaan pakoon, mutta järkytyin niin, että jähmetyin useammaksi sekunniksi. Tyhmä mami!"

Kissojen tasopeli?

Vähän päälle viikko enää jouluun! Onhan kisut olleet kiltteinä...?

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Lisää turvaa

Meidän parvekkeen oven kahva on todella löysä. Ei tarvita kuin pieni töytäisy, niin se on jo puolimatkassa alas ja siitä vain hieman kovempi painallus niin ovi on auki. Olen käyttänyt turvalukkona hakasta, mutta hakasen ruuvi on reiässä, jossa on ollut isompi ruuvi ja reikä on aivan liian iso pitämään ruuvia kolossa, jos oven avaamiseen käytetään vähänkään voimaa. Toisin sanoen, hakanen lähtee oven mukana, jos sitä ei hoksaa irrottaa ennen avaamista.

Tästä ei ole kuitenkaan ollut näiden vuosien varrella ongelmaa, sillä kisuja ei ole kiinnostanut kokeilla avata ovea. Tilanne on sama tähän päivään asti, mutta Raku otti kesällä ikäväksi tavaksi alkaa rämpyttää oven sälekaihtimia, jolloin tassu huitoi vaarallisen lähellä ovenkahvaa. 

Sain viimeinkin aikaiseksi käydä paikallisessa lastentarvikeliikkeessä ostamassa pitävämmän lukituksen.


Tarrasuljin on ollut kätevä. Sen myös muistaa avata paremmin kuin hakasen parin säikähdyskerran jälkeen kun ovi on avautunut hirmuisen räsähdyksen kera tarrapalojen irrotessa toisistaan.

Varmuuden vuoksi sijoitin sulkimen niin korkealle, ettei kisut pysty sitä koskettamaan.

"Mami mitä sää puuhasit täällä?"

"Hei oikeesti, kerro!"


Tarrapalat ovat tukevat eivätkä irtoa kissan voimilla. Raku saa jatkaa rämpyttelyään ilman mamin stressailua asiasta.

torstai 7. joulukuuta 2017

Minä itse -meininkiä

Raku oppi eilen ihan itse uuden tempun! Tai ainakaan en muista, että olisin opettanut tätä. Meillä oli kisujen kanssa yhteinen temppuhetki ja Haikukin liittyi pitkästä aikaa joukkoon. Pyysin Haikua vilkuttamaan, mutta ennen kuin tyttö reagoi, Raku päätti vilkuttaa itse! Ja voi miten onnellinen se oli saadessaan palkkion. Käskysanakin opittiin heti. Poitsu on tempusta aivan innoissaan ja muiden temppuvuorolla vilkuttaa välillä herkun toivossa.

Aluksi luulin poitsun ottaneen Haikusta mallia, mutta sitten muistin, että Rakun ja Noran yläfemma-tempussa käytettiin huitomista oppimisprosessissa, joten liekkö käynyt nyt onnekas sattuma poitsun suunnalta.

Rakun 21.temppu: vilkuta:

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Höpötatti ja muut höpölelut

Marraskuun lopussa suomalaisessa kissamaailmassa tapahtui. Aivan yhtäkkiä ja arvaamatta jokaisesta Mustista ja Mirristä loppui tietty lelu: MadCat Sieni, toiselta nimeltään höpötatti. Ihmiset ajoivat jopa satojen kilometrien matkoja lelun perässä ja ilman jääneet huhuilivat olisiko kellään myydä. Sarjan muut lelut; mm. hai, viikset sekä pekoni ja muna, jäivät hyllyyn, ellei joku ostanut kun tattia ei saanut.

Mistä tässä on kysymys? Somen voimasta. Kaikki lähti siitä, kun eräs someaktiivinen kissanomistaja alkoi julkaisemaan n. 25 000 hengen Kissanomistajat-facebookryhmässä kuvia, missä hänen Simppa-kissansa leikki hurmaantuneena tatin kanssa ja missä tatti oli nopeasti saatu kuluneeseen kuntoon leikkien seurauksena. Simppa ja Sannan muut kissat olivat tuttu näky ryhmässä ja he ovat keränneet taustalleen suuren fanijoukon. Sannalla on mukaansatempaiseva julkaisutapa ja hänen kissansa, etenkin perheen tuorein jäsen, esytaustainen koko ajan rohkaistuva Simppa-kissa, ovat valloittaneet kissaihmisten sydämet niin erilaisine haasteineen kuin onnistumisineenkin.

Mikä varmasti on syynä siihen, miksi yhtäkkiä kaikki halusivat saman tattilelun, mikä saa ihanan Simpan niin hurmaantuneeksi. Höpötatti-ilmiö herätti niin suuren aallon, että se päätyi uutisiinkin. Olen itse seurannut Sannan kissojen elämää pienemmästä Kissanviikset-ryhmästä ja uutisen nähtyäni minusta tuntui, että elän syvällä metsässä kun tämä buumi oli jäänyt kokonaan huomaamatta.

Pääsin todistamaan buumia myös paikallisessa Mustissa ja Mirrissä käydessäni siellä torstaina jouluostoksilla. Buumi oli levinnyt tänne Lappiin asti: leluhyllyssä oli ammottava aukko tattilelun kohdalla, kun taas sarjan muita leluja oli vielä hylly täynnä. Myyjä kertoi, että sama tilanne oli naapurikaupungissa.

Ostin huvikseni meillekin testiin saman sarjan hai-lelun. Lelun avainominaisuus on sen tuoksu: kissanmintun lisäksi siinä on matatabia, jolloin lelu voi vaikuttaa myös niihin kissoihin, jotka eivät välitä kissanmintusta. Hai valikoitui, koska arvelin Haikun ihastuvan tuohon eniten. Haikun kaikkien aikojen rakastetuimmat lelut ovat olleet kaloja.



Kuten odotettua, Haiku rakastui kalaan heti ja piehtaroi sen kanssa jonkun aikaa. Myös Nora kokeili vuoroaan, mutta ei viihtynyt lelun parissa kovin kauaa. Ehkä meillä kisut on niin tottuneita tuoksuleluihin, etteivät hurmaannu siitä niin paljon.




"Saatasko mekin? Ees nuuskia?"


Luettuani uutisen päätin ottaa henkisen riskin ja liityin uteliaisuuttani Kissanomistajiin. Olen välttänyt ryhmää, sillä siellä on todella sekalainen joukko kissanomistajia. Oman mielenrauhan turvaamiseksi olen halunnut välttyä ulkokissa- ja markettiruoka -kiistelyiltä. 

Liityttyäni ryhmään yllätyin positiivisesti. Etenkin aktiivisina kirjoittajina on paljon vastuullisia omistajia, joten ryhmää on ollut mukava selata ja ottaa osaa keskusteluihin. Noin isossa ryhmässä ei kuitenkaan voi välttyä konflikteilta ja näin kävi myös höpötatin kanssa. On ymmärrettävää, että kun noin suuri buumi on saatu käyntiin ja kuun vaihteessa suurin piirtein joka toinen julkaisu ryhmässä koski tattia, niin joillakin ilmiö meni väärällä tapaa tunteisiin. Nämä vastustajat sanovat ilmiötä turhaksi, mutta se on ollut kaikkea muuta. Ilmiö on tuonut mukanaan paljon hyvää: yhteisöllisyyttä ja ennen kaikkea: kissojen aktivointia. Monet ovat kertoneet heidän kissansa leikkineen höpölelulla jopa tunteja ja osa on sanonut, että ilmiön myötä heidän kiinnostuksensa kissansa aktivointiin on lisääntynyt. Lisäksi, suomalaiset kivijalkaliikkeet ovat saaneet hyvät rahat ilmiöstä ja toivon mukaan myös aktiivisia uusia asiakkaita, jotka eivät ole aiemmin asioineet eläinkaupassa. Ei missään nimessä turha ilmiö.

Käydessäni eilen paikallisessa liikkeessä uudestaan, sieltä olivat menneet jo lähes kaikki loputkin sarjan tuotteet. Äitini osti viimeisen irtolelun. 2-3 kpl oli vielä saatavilla joululahjapaketissa.

Raku: "Tuliks mun häntä sun tielle? Oho, soooriiii. Ihan vahinko."

Nora: "Että sää oot TYHMÄ!"

Löytyykö lukijoista höpölelun hankkineita ja miten kisut ovat ottaneet lelun vastaan?