tiistai 14. elokuuta 2018

Uudella eläinlääkäriasemalla

Alueemme asukkaiden toiveisiin ja tarpeisiin vastattiin tänä vuonna viimein kun huhtikuussa naapurikuntaan (meistä n. 10 km päähän) avattiin yksityinen eläinlääkäriasema tuomaan lisää lääkäriaikoja, osaamista ja mikä tässä tapauksessa tärkeintä: nykyaikaisempaa kalustoa. Mm. pahasti tarpeessa ollut röngtenlaite on nyt viimein käytettävissä lähempänäkin kuin 100 km päässä!

Ehdin ennen  aseman avautumista käyttää tytöt hammashuollossa meidän vakilääkärillä, mutta päätin, että veisin Rakun uudelle asemalle näin syksymmällä, jos käyttäjäkokemukset ovat hyviä. Ja nehän ovat olleet.

Raku kävi viimeksi hammaslääkärissä viime vuoden elokuussa, jolloin siltä myös poistettiin ensimmäistä kertaa hampaita kirurgisesti. Olin tähdännyt, että veisin poitsun ennen Kodan tuloa ja niinhän siinä kävi, mutta hieman ikävemmissä merkeissä kuin perus rutiinitarkastuksessa.

Rakulta nimittäin irtosi juhannuksen aikaan toinen alakulmahampaista poitsun leikkiessä yksinään lelulla. Raku oli hämmentynyt tapahtuneesta, mutta ei näyttänyt kivuliaalta. Poitsulta on tippunut itsekseen melkein kaikki pienet etuhampaat, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun jotain isompaa tippuu itsekseen, ainakaan todistetusti. Koska myöskään hampaita harjatessa käytöksessä tai itse harjauksessa ei ollut mitään muutoksia (esim. verta harjassa) eikä ikenet punoittaneet, en liikoja panikoinut, mutta päätin aikaistaa hammaslääkärikäyntiä ja soitin uuteen asemaan.

Tippunut kulmuri

Ja kysyntää röngtenpalvelulle oli todella ollut, sillä jonotusaika oli 1 kk! Heinäkuun alussa varatessa ensimmäinen vapaa hammasröngtenaika oli elokuun alussa. Aiemmin mainitusta oireettomuudesta johtuen päätin odottaa tämän kuukauden sen sijaan, että lähtisin taas viettämään 3 tuntia aikaa pelkästään hammaslääkärimatkoihin meidän vakilääkärille. Olin myös varsin utelias millainen meidän uusi eläinlääkäriasema olisi kun niin moni on sitä kehunut puskaradion kautta.

Tänään oli viimein meidän vuoro. Oli kerrassaan ihanaa, ettei lääkärimatkaa tarvinut aloittaa klo 7 aamulla, vaan lähdimme puoli tuntia ennen liikenteeseen eli 11.30. 

"Et nää meitä kun mekään ei nähä sua!" Tytöt ei halunneet mukaan

Aseman tilat olivat siistit, mutta vastaanoton jälkeinen esitutkimushuone (tms) oli varauksellinen, sillä sen ja vastaanottoaulan välissä ei ollut lainkaan ovea. Jos lemmikki säikähtää ja karkaa pöydältä, se saattaa juosta suoraan muiden eläinten sekaan vastaanottotilaan. 

Raku oli onneksi kiltti eikä inahtanutkaan lääkärin laittaessa rauhoituspiikin. Raku jäi hoidettavaksi ja me lähdimme pariksi tunniksi liikenteeseen. Kotiinkin olisi voinut kerrankin mennä, mutta meillä oli shoppailtavaa. 

Noutaessamme Rakun poitsulle oltiin annettu herätyspiikki. Lääkäri kävi läpi Rakun tilanteen ja tehdyt toimet - ei poistoa vaativia syöpymiä ja itsestäänirronnut kulmahammaskin oli irronnut siististi juurineen. 

Mistä tulin todella iloiseksi oli, että lääkäri pyysi tulemaan katsomaan röngtenkuvia ruudulta samalla kun hän kertoi kunkin hammasalueen tilanteen. Kuvat olivat todella tarkkoja ja niistä kävi ilmi, että samalta puolelta mistä Rakulta on poistettu hampaita, 2 hammasta alkaa olemaan tiensä päässä ja niitä tulee tarkkailla erityisen hyvin. Nämä hampaat saattavat olla suussa vielä vuoden päästä, mutta saattaa myös olla, että vaativat poistoa jo aiemmin. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan katsottu kannattavaksi lähteä poistamaan. 

Myös toinenkin kulmahampaista tulee todennäköisesti tippumaan, sillä syöpymää oli havaittavissa juuressa. Se oli kuitenkin paremmassa tilanteessa kuin edellä mainitut hampaat.

Nora: "Ooks sä se tyyppi joka asuu meillä?"

Toinen äärimmäisen iloinen yllätys oli, että Raku sai nyt ensimmäistä kertaa hammaskartan mukaansa! Se oli mielenkiintoista katsottavaa ja sain sitä kautta uutta informaatiota. Kuten sen, että Rakulla on enää hampaista jäljellä 12/30. Eli peräti 18 hammasta on jo lähtenyt, mutta toisaalta niistä 10 on tarpeettomampia etuhampaita.


Kotiinpäästyämme Raku haparoi pari askelta ja on sen jälkeen kävellyt ongelmitta. Rakulle tyypillisiä anestesian jälkeisiä pissavahinkoja on ollut pyöreä 0 (poitsu tosin onneksi kävikin pisulla ennen kuin lähdettiin) eikä ole oksettanutkaan. Ruokaa uskalsin tarjota jo 3 h jälkeen kotiutumisesta ja ainakin toistaiseksi ruoka on pysynyt sisällä.

"Ei täs mitään hätää!"

Uudesta asemasta jäi kaikenkaikkiaan todella hyvä fiilis ja ottavat kuulemma vastaan myös liskopotilaita, joten vastedes suuntaamme ensisijaisesti sinne sekä kisujen että lismujen ollessa kyseessä.

Eilinen iltapala: emokanan reisilihaa. Yleensä kokonaisena palana, mutta nyt lääkärikäyntiä edeltävästi pilkottu, jotta varmemmin söisi enemmän. Lisäksi pienempiin paloihin oli kivempi ujuttaa lohiöljy.

Mutta, on tämä syöpymä jälleen kerran sanottuna niin viheliäs sairaus. Raku on pian 7-vuotias, mikähän mahtaa olla hammastilanne 9-vuotiaana....

lauantai 4. elokuuta 2018

Nora 6 v!

Vielä vähän aikaa joukon nuorin -titteliä kantava Nora täytti eilen 6 vuotta! Mamin päikkärit venyivät hieman turhan pitkiksi eikä synttäreitä muistettu juhlia aamuista synttäripusua pidemmälle. Joten pidimme juhlapäivän tänään.

Aamuöinen kaulurinesittely/synttäripose


Tänään ajelin kisujen mummin kanssa hakemassa eri paikoista kisuille ruokaa. Ensin vuorossa oli Vauhti-Raksun pysäkkipaikka, sitten Postista Zooplus-paketti, Citymarketista lohta (ja minulle peli) ja Mustin ja Mirrin kautta kotiin.

Saaliiksi tuli 21,3 kg ruokaa, isompi Salmopet -lohiöljypullo tulevaan lisääntyvää kulutusta odottelemaan ja osittain extemporena häkkituuletin sekä siihen viilentäjä näyttelyitä ja miksei kotiolojakin varten. Vauhti-Raksun pakettiin kuuluu myös hiirenpinkkejä Kodalle, hauska nähdä tuleeko poitsu pitämään niistä. Tällä hetkellä hiiret maistuu vain Noralle eikä niitä tule enää juuri ostettua vähäisen syöjämäärän vuoksi. Pinkkien innoittamana otin Noralle aikuisia hiiriä pitkästä aikaa. 



Lohi on kisujen mummin synttärilahja ja mummi halusi myös sponssata häkkituulettimen, kiitos mummille! Mustissa ja Mirrissä on muuten vielä huomisen ajan 20 % alennus mistä tahansa tuotteesta kantiskortilla. 

Meidän tuuletusikkunasuodattimen vuoksi ilma ei ole enää yhtä raikas sisällä kuin ilman sitä, vaikka ilmanvaihdon mainostetaankin olevan hyvä. Halusin ottaa tuulettimen heti testiin etenkin kun edessä oli iso lihojenpussitusurakka. 

Tuulettimessa on kohtuuvaimea hurina, mutta kisut väistivät laitetta ja siitä tulevaa ilmavirtaa. Laite ei ollut kuitenkaan niin epäilyttävä, etteikö namien perässä mentäisi suoraan käynnissäolevan laitteen eteen. Pian laite jo yhdistettiin herkkuihin eikä kisut enää välittäneet ilmavirrasta. Kun Nora tuli nukkumaan viereiselle penkille pussitusurakan tueksi, suuntasin tuulettimeen myös Noraan.



Iltapalana herkutellaan keitetyllä lohella. Oikein paljon onnea rakas hupsu Nora-orava! ♥

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Meille on tulossa perheenlisäystä!


(VAROITUS: Julkaisussa on liuta pentukuvia!)

Meille tulee pentu!!! Ja samalla viimein toteutuu n. 12-13 vuoden pituinen haaveeni omasta somalikissasta... ♥

Lähdin kisujen mummin eli äitini kanssa kohti Tikkurilaa yöjunalla perjantaina tapaamaan näitä maailman ihanimpia 10-viikkoisia pentuja. Saanen esitellä meidän tulevan perheenjäsenen: FI*Vulpes Blood & Fire (sain itse valita kahdesta nimivaihtoehdosta!) aka Oberon aka tulevalta nimeltään Koda! Hän on riistanvärinen somalipoika Vulpesin B-pentueesta, kuten Ragnarkin aikoinaan on tullut kasvattajansa B-pentueesta.


Ihanista ihanin Koda

Tässä vaiheessa osalla pidempiaikaisista lukijoista varmaan raksuttaa, että hetkinen, eikös sen värin pitänyt olla punainen? Piti, olen ollut useamman vuoden vannoutunut punaisen ja hopean kannattaja. Kunnes menin ja vahingossa rakastuin riistatyttöön; pentueen emoon Islaan.

Isla

Neljännen kissan ottaminen tuli mahdolliseksi vuoden 2016 lopussa ja realismiksi 2017 tammikuussa kun tapasin Nortonin näyttelyssä. Punaiset poikapennut ovat kuitenkin todella harvassa ja punaiset somput ylipäätään. Tämän vuoden alussa selasin rotuyhdistys Somakissin pentulistaa ja se oli täynnä riistapentusuunnitelmia. Riista ei minua kiinnostanut, joten en niihin reagoinut ja jatkoin päivystystä. Kunnes, Vulpesin pentueen kohdalle oli ilmestynyt lisäys ”mahdollisuus muihinkin perusväreihin”. Pentueen molemmat vanhemmat ovat riistoja, joten todennäköisyys punaiseen poikaan oli todella pieni, mutta yhteydenoton arvoinen, sillä olin ihastunut kyseisen kasvattajan kissalaan. Huhtikuun alussa laitoin kasvattajalle viestiä ja ilmaisin kiinnostukseni punaiseen poikapentuun, jos sellainen sattuu syntymään.

Koda

Koda

Kasvattajan vastausta odotellessani vierailin hänen kotisivuillaan ahkerasti ihailemassa kissujen kuvia. Ja mitä enemmän katsoin Islan kuvaa, sitä enemmän rakastuin sen riistasävyyn ja ylipäätään ulkonäölliseen kokonaisuuteen. Mikä johti siihen, että 4 pv ensimmäisen sähköpostini jälkeen huomasin jo laittavani kasvattajalle viestiä, että olisin kiinnostunut myös riistapojasta, jos punaista ei tule. Nykyään näen muutkin värit eri valossa.

Sisko ja veli

Huhtikuun kissanäyttelyssä tapasin Islan sijoituskotimamin ja tarkempi luonnekuvaus kasvattajalta saamani lisäksi sekä kotioloista että näyttelystä oli se ”viimeinen naula”. Isla on aivan unelma ja mikä onni olisi saada Islan pentu! Syntymän odotus muuttui entistä tuskaisemmaksi. Mahdollistahan oli, ettei sieltä minulle asti poikaa edes syntyisi, koska olin ns. kolmantena jonossa.

Koda

Pennut syntyivät 17.5: 2 riistapoikaa, 2 riistatyttöä ja 1 sininen poika. Alkoi jännittävä odotus, kunnes sain kasvattajalta varmistuksen, että toinen riistapojista tulee minulle! Siitä pikakelaus tähän hetkeen enkä voisi olla onnellisempi Kodasta! Poika on niin söpö, reipas, ihana ja hurmaava sompunalku, etten tiedä miten päin olisin! Kovasti olen jo kuiskutellut kisuille tulevasta kaverista ja ensi kuun lopulla pentujen ollessa 14-viikkoisia haemme Kodan kotiin ja samalla jään töistä pitämään osaa kesälomastani. ♥

Illusia-sisko

Siskokset Illusia (edessä) ja Titania

Titania äitinsä kanssa

Pentueen ainut muunvärinen: sininen Legolas-veli

Suuri saalis, jota ei jaeta!

Kaiken muun leikin ohella ei saa unohtaa paineja!

Pessi-veli

Titania

Tuskaiset 4 viikkoa odotettavaa... ♥

Koda


torstai 26. heinäkuuta 2018

Noran uudet rutiinit

Luulisi, että näin kesäisin sitä viihtyisi  peruskontaktilla ja talvella läheisyydenhalu nousisi. Toista se on Noralla, joka on ottanut tänä kesänä itselleen 2 uutta rutiinia: rapsujen vaatiminen pesukoneen päällä ja öisin kainaloon tuleminen toivottamaan hyvät yöt. Joka yö kun laitan pään tyynyyn Nora hyppää sänkyyn kehräämään ja pyörii hetken ennen kuin asettuu kainaloon. Montaa minuuttia tyttö ei kuitenkaan pysy siinä ennen kuin matka jatkuu kohti viileämpää nukkumapaikkaa.

Pesukonerutiini sai alkunsa suihkua edeltävästä hetkestä. Kun Nora huomasi minun vievän pyyhkeen kylppäriin, se nopeasti seurasi perässä, hyppäsi pesukoneen päälle eikä malttanut millään lähteä siitä. Monta kertaa olen saanut ottaa nopeuskisan Noran kanssa kun vien sen olohuoneen raapimatynnyrin petiin ja koitan ehtiä kylppäriin takaisin ennen Noraa. Tyttö käyttäytyi kuin pesukoneesssa olisi magneetti ja palasi aina suorintatein pesukoneen päälle vaatimaan rapsutuksia.

Nyt pesukonerutiini on muotoutunut pois suihkuhetkistä, mutta tyttö hyppää koneen päälle aamuisin ennen töihinlähtöäni ja iltaisin juuri ennen nukkumaanmenoa.

Hurr rapsuja purr

Ja kuka voisi vastustaa....

.... tätä nassua?

Tai näitä söpötassuja?

Ihana Nora

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Aktiivisuutta helteen keskellä

Nyt kun helteet on hellittäneet edes hieman, meidän asunto on alkanut olemaan siedettävässä lämpötilassa. Enää ei tarvitse hikoilla aamusta iltaan ja se on tuonut energiaa minulle ja kisuille puuhastella enemmän.

Ensimmäinen video on aiemmalta viileähköltä päivältä ja kuvaa minusta aivan loistavasti ainakin meidän talouden sukupuolten eron: Nora liikkuu elegantisti, vaivatta ja äänettömästi. Kun taas Raku lähtee sutien juoksuun niin, että varmasti kaikki hänet kuulee.



Tänään minulla oli vapaapäivä ja pidimme sen ja viilentyneen asunnon kunniaksi tempputreenihetken, jonka päätin ottaa myös videolle. Sain viime yönä idean opettaa Noralle jalkojen välistä pujottelun (minkä Raku jo osaa) ja halusin kerrankin tallentaa ihan tempun "ensiaskeleet"kin videolle. Lähinnä halusin kuitenkin kuvata sen vuoksi, että halusin videoida ihan arkista tempputreenihetkeä ilman, että video on täynnä vain onnistuneita otoksia. Haiku tapansa mukaan pysytteli pois innokkaiden curlien tieltä.

Temppuilimme 16 minuuttia ja videoon päätyi yhteensä 11 eri temppua. Video sisältää myös väärän kissan reagointia kutsuun, temppusabotaasia, väärän tempun tarjoamista, Raku haluaa estradin itselleen jne. Niitä arkisia temppuilutilanteita. Videolla on myös Noran ensiaskeleet uuden tempun opettelussa ja täytyy sanoa, että ensikertalaiseksi tytöllä meni ihan äärimmäisen hyvin! Täten julistaen videolta löytyy siis myös Noran 14. osaama temppu! Varmasti on auttanut, että tyttö osaa jo samankaltaisen tempun, mikä sekin näkyy videolla. 


lauantai 21. heinäkuuta 2018

Tuuletus allergiavapaaksi

Ulkoa tulee jotain, mikä aiheuttaa Noralle oireita. Yli 10 minuutin tuuletuksen jälkeen ressukan ohimo muuttuu päivän aikana märkiväksi raapimisen seurauksena, etenkin vasen puoli. Tutkin jo viime kesänä ratkaisua tähän, mutta viileän kesän vuoksi parveketta tai tuuletusta ei sen kummemmin kaivannut, sillä meillä on sisällä viileät betoniseinät n. 20 asteen ulkolämmössäkin ja viileät seinät pitävät koko asunnon lämpötilan siedettävänä.

Tämän kesän helleaalto on pakottanut pitämään tuuletusikkunaa auki koko päivän sillä omatunnon pistoksella, että Noralla on taas märkivä ohimo. Koska helteet eivät ole hellittämässä vielä hetkeen eikä Noran tilanne voi jatkua, tilasin Allergia-apu -verkkokaupasta suodattimen tuuletusikkunaan. Suodatin saapui tänään ja sen pitäisi suodattaa pois kaikki siitepölystä katusaasteisiin ja silti päästää ilmaa hyvin sisään. Toivotaan, että tämän avulla saamme nauttia allergiavapaasta tuuletuksesta!

Huh hellettä

Raavittu ohimo, lievempänä oikealla puolella

Raato-Raku

Helpotusta helteeseen: kosteana pakastimessa käynyt pyyhe

Raato-Haiku


Ei kovin nätti, mutta jos ajaa asiansa...

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kissapetoja viidakossa ja palmumaisemissa

Pohjoinen Rotukissayhdistys tarjosi kissanäyttelykansalle ainutlaatuisen elämyksen järjestäessään heinäkuisen näyttelyn safariteemalla. Näyttelyn yhteydessä oli leikkimielisiä kilpailuja, joista automaattinen osallistuminen oli seuraaviin luokkiin:

  • Paras asu
  • Paras häkkisisustus
  • Viidakon kuningatar
  • Viidakon kuningas

Lisäksi vapaaehtoiset, paikanpäällä ilmoittautumisen vaatineet luokat olivat:

  • Paras leijona
  • Paras tiikeri
  • Paras pantteri

Kolmeen viimeisimpään olin veikannut rotuvoittajia, jotka ilahduttavasti eivät pitäneetkään paikkaansa. Esimerkiksi Paras leijona -palkinnon voitti leijonanharjalla varustettu singapura. Näyttelyssä nähtiinkin POROKin mittapuulla uusia rotuja, jotka olivat tai eivät olleet teeman houkuttelemia: singapura (en muista aiemmin nähneeni) ja egyptin mau. Ilahduttavasti myös somaleita oli paikalla enemmän kuin normaalisti: 3 kpl! Minun aikanani (vuodesta 2011) ei ole kertaakaan ollut noin "montaa" paikalla, vaan tähän asti Norton on saanut edustaa tätä ihanaa rotua yksinään ja hänkin aloitti vasta 2017. Toista se on etelässä: viime sunnuntaina näytti olevan SUROKin näyttelyssä Keravalla 20 somalia. 

Riistanvärinen somali, GIC FI*SunnyPace Fritillaria

Punainen somppu, GIC FI*Amajan Norton Norberto

Beige somppu, IP FI*SunnyPace Cosmos

Suuri kiitos SunnyPacen henkilökunnalle tulivat pitkän matkan takaa tuomaan lisää somppuedustusta näyttelyyn! Ja vieläpä myös vähän harvinaisempaa väriä, beigekin on huippukaunis värimuoto.

Somppujen kanssa olikin jännitettävää sunnuntaina, sillä kaikki 3 olivat Tuomarin Parhaassa 2. sijalla tiukan kisan jälkeen! 

Myöskään curleja ei tällä kertaa onni suosinut nominointien suhteen, sillä lauantain 8 ja sunnuntain 5 curlista vain 1 pääsi koko viikonloppuna paneeliin. Tämä kisu oli Rakun kasvattajan, Dezzin, kaunis kilpikonnavärinen ACL Plusha, joka oli lauantain paneelissa.

Plusha  (CharmingCurl Ada Lavelace)

Plusha oli ensimmäisessä näyttelyssään, kuten oli myös Dezzin toiseksiuusimman pentueen upea naamiopoika Louiz (FI*Dezzicat's Lusingando LouisCurl).

Leikkisä pieni Louiz

Myös Louizin hurmuri-isä oli paikalla:

IC FI*Debals Michigan

Muita paikallaolleita curleja olivat:

PR FI*Willicon Sailor Jerry

FI*Siriuksen XueCurl

Upea kokomusta FI*Siriuksen TitusCurl

FI*Siriuksen VegaCurl

Lisäksi paikalla oli Kermakupin mami Ruusun kanssa! 

Ruusu (IP SC FI*Redcheetah's Ruusu) the luontainen poseeraaja!


Oli ihana nähdä miten osallistujat olivat heittäytyneet mukaan safariteemaan! Hallissa nähtiin monenlaista teemarekvisiittaa aina kasvomaalauksiin asti. Kissanhäntäisiä ihmisiä oli paljon liikenteessä. Tässä muutama upea häkkisisustus:

Ruusun häkki! Huom myös rekvisiitta häkin päällä

Viidakkoteema jatkuu

Kukkuu!




Pikkueläimet!


Parhaan häkkisisustuksen voittaja

Asukki sattui olemaan sama, joka voitti Parhaan leijonan palkinnon

Arvostelupöydät oli koristeltu teeman mukaisesti


Teemaan pukeutuneet tuomarit saivat palkinnon

Yksi tuomari sai kiikarit, muille taisi mennä hattu

Innostuimme äitini kanssa myös duunaamaan häkkisisusteemme teeman mukaiseksi. Noran häkki oli näytillä edellisessä raportissamme, tässä vielä äitini kotikisujen Tuiskun ja Elmon häkit:


Tuiskulla upea ja näyttävä leopardiverho


Elmolla lapsekas ja harmoninen eläinverho

Näyttelyviikonloppu oli osaltaan jälkifiiliksenä haikea, sillä se oli kaksikon viimeinen. Kumpikaan ei erityisesti nauti näyttelyistä ja murisevat/sähisevät tuomarin luona sekä arvosteluja odotellessa. Tuisku myöskin stressaa automatkoista. Kumpikin pojista saivat upeat arvostelut, mutta tippuivat Tuomarin Paras -valinnassa käytöksen vuoksi. Tuisku oli kuitenkin molempina päivinä Best In Show -veteraani (ilman kilpailua)! Hieno ura Tuiskulla (9 v) ja Elmolla (5 v) takana, nyt alkaa ansaitut eläkepäivät.

Sain kunnian olla molempina päivinä kummipoikani Elmon esittelijänä



Molemmat osallistuivat myös Paras tiikeri -kisaan, jossa 3 valittua epävirallista tuomaria valitsivat aina kahdesta ehdokkaasta toisen jatkoon. Kuvassa Tuisku.

Epävirallinen kisa käytiin lauantaina ennen paneelia. Paras tiikeri-, leijona- ja pantteri-kisassa osallistujat muodostivat parit, joista aina toinen pääsi jatkoon. Parijono eteni niin kauan kunnes vain 1 kisu oli jäljellä. 

Sen sijaan Paras häkkisisustus ja asu valittiin kiertelemällä hallia tyylituomareiden toimesta ja asukisan finaaliin päässeet saivat sen merkiksi lapun, jotta tietäisivät tulla paneelipaikalle kutsuttaessa.

Viidakon kuningas ja kuningatar -nominoinnit tehtiin oikean tuomariston toimesta arvostelujen yhteydessä. Jokainen valitsi omista arvosteltavistaan ehdokkaat, jotka sitten kerääntyivät arvostelupäivän ja muiden leikkimielisten kisojen jälkeen paneelipaikalle loppukilpailuun. Tuomaristo teki päätöksen kiertelemällä ehdokkaat läpi ja eniten ääniä saanut voitti, kuten normaalissa paneelissakin. Poikkeuksena, että omistajat saivat esittää kissansa itse ja suostuttelut ja äänitehosteet (naukumiset, karjahtelut) olivat sallittuja. Tuomaristo teki päätöksen fiilispohjalta kuka kissa heidän mielestään oli kyseisen tittelin arvoinen. 

Viidakon kuningatar -finalisteja

Viidakon kuningatar -tittelin voitti itämainen lyhytkarva

Viidakon kuningas -tittelin voitti bengali

Kiitos kaikille superhauskasta viikonlopusta ja POROKille jälleen kerran upeista näyttelyistä!