maanantai 23. maaliskuuta 2020

Kodan keksimä temppu

Koda keksi tässä eräs päivä itselleen uuden tempun. Meillä oli herkku-/treenihetki meneillään ja poitsun piti mennä tolpan petiin herkun perässä. Kodan vuoron jälkeen heittelin herkkuja lattialla olevalle kolmikolle ja olin varma, että Koda ryntäisi takaisin alas vaatimaan osansa, mutta sen sijaan Koda asettuikin petiin makaamaan etutassut pedin ulkopuolella ja odotti kärsivällisesti tarjoilua. Mikä ei ole lainkaan Kodan tapaista.

Tästä kehittyi idea "poseeraa"-temppuun, missä Koda menee petiin makaamaan niin, että vähintään yksi etutassu on pedin ulkopuolella. Jottei temppu olisi liian helppo, se alkaa lattialta, jolloin petiin meno on osa temppua. 

Poitsu sai heti ideasta kiinni, onhan se sen itse keksimä. On sydäntälämmittävää, miten normaalisti herkkujen perässä häsläävä poitsu on niin omistautunut temppuun, mikä vaatii paikallaanoloa ja palkkana on sentään se superista superin; herkku.

Alla video Kodan ekasta treenikerrasta.



Ohjaajan unelma on yksilö, joka ei vain ole motivoinut tekijä, vaan myös puolestaan insipiroi ohjaajaa. Sitä Koda, ja muutkin, todella on. ♥

Pose

Poseee

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Toipilaat

Pian on kulunut jo kaksi viikkoa kisujen eläinlääkärireissusta ja Kodan astmadiagnoosista. Raku ja Haiku saivat 2 viikon antibioottikuurin reissun tuliaisena ja kuuri on tulossa päätökseensä. Viimeinkin, sillä se on ihmisvauvoille suunnattu makuantibiootti, jota annetaan ruiskulla suuhun aamuin illoin. Haju on sen verran voimakas (persilja-mango, jos oikein muistan), ettei sitä voi peittää ruuan joukkoon. Kisut ovat onneksi suhtautuneet lääkkeeseen sen verran suopeasti, ettei ruokailuhetkien jälkeen sijoittuvat lääkehetket ole aiheuttaneet oppimista, että ruokailun jälkeen olisi tarpeellista piiloutua tai paeta lähestyvää mamia.

Itse lääkkeen anto on sujunut nopeasti; kissa syliin ja sen kun vain truuttaa annoksen suun perälle. Tai näin oli sunnuntaihin asti.

Maanantaina tullessani töistä kotiin, odotti kiipeilytolpan korkeimmalta pediltä lattialle asti tehty oksu. Siellä nukkuu vain Nora ja Raku, joten syypää on ollut jompi kumpi niistä. Samaisena yönä, juuri kun olin jo kömpimässä sänkyyn, Raku oksensi iltapalan ja antibioottiannoksen kirjahyllyn päältä lattialle välttäen juuri ja juuri sängyn. Mutta ystävällisesti hyppäsi sen jälkeen radan alimmalle hyllylle ja oksensi sieltä pienen jälkioksun, joka sitten osui myös sänkyyn.

Kun tiistaiyönä tuli 3 oksua iltapalan ja lääkkeenannon jälkeen juuri kun olin jo päässyt sänkyyn, aloin miettimään onko asioilla yhteys. Rakullahan oli vuosia sitten niin herkkä masu, että klo 22 jälkeen annettu ruoka aiheutti pahaa oloa. Aamuiset lääkkeet ei ole aiheuttaneet oksentelua.

Annan iltapalan pääsääntöisesti klo 0.30 - 1 yöllä, joten keskiviikkona kokeilin aikaistaa iltapalan ja lääkkeen annettavaksi 21.30. Se pysyi sisällä. Myös torstainen. Viime yönä venähti ja kisut saivat iltapalan lähempänä klo 00. Se ja lääke oksennettiin.

"Ei minun vika..."

Toinen ongelma on ollut myös, että Raku on alkanut kuolaamaan lääkkeen ulos, sekä aamuiset että iltaiset. Tämä alkoi oksentelujen jälkeen. Vaikka truuttaan lääkkeen suun perälle, poitsu ei niele, vaan tuottaa valtavat määrät kuolaa. Vaikea sanoa, meneekö mitään masuun asti vai tuleeko kaikki ulos. Huoh.

"Parhaani yritän. Mutta on pahaa ja yh. Riittäisi jo."

Haikulla taasen suu on tarkkailussa. Tytöllä oli ollut hieman verenvuotoa hampaita harjatessa ennen lekurille menoa ja minusta yhden hampaan ympärillä on ollut erityisen herkkää ja punertavaa. Lääkäri kertoi röngtenin olevan ok, mutta ei voinut antaa satavarmaa tulosta tulehduksen vuoksi. Vaikka antibioottikuuria on kestänyt jo kohta 2 vk, Haikun toinen puoli suusta punoittaa vähän yhä ja suu tuoksahtaa. Joudumme mahdollisesti menemään uudestaan lääkärille, mutta tällä kertaa lähempänä olevalle, tuplasti kalliimmalle asemalle. Tähän syynä on aseman täsmällisempi röngtenlaite ja lisäksi minun ei tarvitsisi ottaa koko päivää töistä vapaata, vaan voisin viedä Haikun asemalle ja hakea töiden jälkeen. Seuraillaan.

"Ei kai taas.."

Koda on ottanut uuden lääkerutiinin todella hyvin vastaan. Ihan niin hienosti ei mene kuin treenivideolla, jossa totuteltiin inhalaatiolaitteen tuntuun ja kehitettiin positiivisia kokemuksia. Laitetta tulee pitää suun ympärillä n. 10 s, jos ei pysty laskemaan hengityksiä. Aluksi poitsu koitti poistua tilanteesta muutaman sekunnin jälkeen, mutta muutamassa päivässä tottui ja tänäänkin poitsu alkoi kehräämään laskennan puolessavälissä (lasken aina ääneen). Lääkehetkiin tullaan juosten kun tiedetään, että sen jälkeen saa herkun. On se hieno poika.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Kodan astmadiagnoosi

Tiistaina oli taas aika viedä kisut hampaiden vuosihuoltoihin 100 km päähän luottoeläinlääkärimme luokse. Tällä kertaa otin kaikki kisut mukaan ja halusin myös kaikille hampaiden röngtenkuvauksen; Haikulle ja Rakulle syöpymätaustan vuoksi, Noralle iän vuoksi ja Kodalle, koska sairasti loppuvuodesta ientulehduksen ilman sen suurempaa hammaskiveä alueella, joten oli hyvä kurkata ettei pinnan alla ole ikäviä yllätyksiä.

4 kissaa ei ole helppo saada toisiltaan huomaamatta kiinni. Lukitsin kisut keittiöön helpomman kiinnioton vuoksi. Kopat olin laittanut jo paria päivää ennen.

Halusin Kodalle myös keuhkoröngtenin. Viime syksynä Kodan sukua kohtasi syvä suru ja järkytys kun Kodan sisko menehtyi yllättäen sairaskohtaukseen ilman mitään ennakkovaroitusta. Sittemmin ilmeni, että kyseessä oli ollut harvinaisen vakava astmakohtaus. Loki-siskolla oli ollut elämänsä aikana astmaoireita, mutta ne olivat olleet niin harvassa, etteivät lääkärit yleisestikään aloita vielä sen pohjalta lääkitystä. Oireet olivat olleet samat kuin mitä Kodalla on ollut pennusta asti: helposti hengästymistä ja satunnaista yskää.


Olen pitänyt Kodan yskäkerroista kirjaa viime kesästä lähtien siltä varalta, että ne tihentyvät ja olisi aika mennä lääkäriin. Tiheimmät yskäkohtaukset, 1-2 krt/kk, ovat sijoittuneet kesäaikaan. Syyskuun jälkeen olen merkinnyt vain yhden yskäkerran ja se oli helmikuussa. Pentuajan pahimman villivaiheen jälkeen ollaan pidetty leikitykset sen verran rauhallisina, ettei hengästymistä tule. Kodan riehuessa itsekseen se ei hengästy, mutta leikittäessä hengästyminen tapahtuu nopeiden ja lyhyiden spurttien jälkeen.

Joten vaikka poitsu oli ollut oireeton jo kuukausia, oli nyt hyvä katsoa keuhkojen tilanne ja tärkeäkin, huomioden samanlaiset oireet siskon kanssa. Luottolääkärimme otti tilanteen todella vakavasti, mitä arvostan yli sanojen ja hän halusikin tutkia Kodan ennen kuin siirtyisi muihin. Senkin vuoksi, että jos keuhkoista jotain löytyisi, anestesia olisi turhan suuri riski otettavaksi kun lääkitystä ei oltu vielä aloitettu.

Odotushuoneessa. Koda kehräsi ja naukui, kovasti olisi pitänyt päästä kopasta pois.

Keuhkoröngten otetaan kissan ollessa hereillä ja pääsin siihen kaveriksi. Rauhattomasta ja jännittyneestä pojasta saatiin onneksi heti ensimmäisellä kerralla hyvä kuva, mutta kuva kertoi, että keuhkossa todella oli astmamuutoksia: keuhkot olivat laajentuneet ja niissä näkyi tiivistymiä. Laajentuma on seurausta siitä, että keuhkot ovat täynnä liikaa ilmaa, sillä ilma ei pääse kunnolla kiertämään ulos ahtautuneiden keuhkoputkien vuoksi. Verikoetuloksia jouduimme odottamaan seuraavaan päivään.

Joten, Kodalle koitti pitkä päivä kun se joutui olemaan hereillä muiden ollessa hammashoidoissa. Lääkäri sanoi, ettei normaalisti olisi Kodan oireilla ja röngtentuloksen perusteella aloittanut lääkitystä, mutta taustat huomioiden aloitetaan lääkitys, mutta tarkemmin se selviäisi vasta verikoetulosten jälkeen.

Sivuhuom, että vaikka poitsu onkin todella hoikka, röngtenissä näkyi, että vähän turhan paljon on läskiä alavatsassa ja että se jo painaa vähän sisäelimiä. Hups. Poitsun paino oli 4,8 kg. Poitsu on saanut hoikkuutensa vuoksi varsin vapaita ruoka-annoksia, mutta pitää nyt alkaa seuraamaan tarkempaa määrää.

Keskiviikkona eläinlääkäri soitti, että verikoetulokset olivat ok, mutta lääkitys tosiaan aloitetaan. Astma on parantumaton sairaus, joten myös lääkitys on loppuelämän. Koda saa 2 krt/pv kortisonia inhalaationa. Koska röngtentulosten myötä Kodan hammashoidot jäivät välistä, niitä katsotaan uudestaan joskus kesän tienoilla.

Lääke ja väline

Nuuuuuh

Minulla on vähän outo olo siitä, miten tyynesti olen ottanut diagnoosin vastaan. Astma itsessäänhän on varsin yleinen, sitä tavataan lähteiden mukaan ainakin 1 % kissoista. Diagnoosi ei oikein tuntunut missään, vaikkakin päällimmäisenä tietenkin oli helpotus. Helpotus siitä, että nyt poitsu saa hoitoa, joka toivottavasti ehkäisee tulevat kohtaukset. Ja helpotus siitä, ettei enää tarvitse miettiä missä menee raja lääkäriin viennin suhteen. Ehkä reaktioon tai sen puutteeseen vaikuttaa sekin osaltaan, että onhan tässä jo useampi vuosi käyty kahden allergikon kanssa erilaisia testailuja niin ruokavaliossa kuin ympäristöllisesti (Nora) tasapainoisen ruokavalion ja ympäristöärsykkeiden minimoinnin saavuttamiseksi (molemmat ovat nyt viimein ok). Astma sentään on suoraan selkeä hoidoltaan ja täten nopeahoitoinen elämänlaadun parantamiseksi.

Niin eläimen kuin vauvojenkin, eli niiden olentojen, jotka eivät osaa tehdä käskystä tarvittavaa syvää hengitystä, inhalaatiolääkitykseen tarvitaan inhalaatiolaite. Kissoille on omansa, mutta koska meidän lähiapteekissa ei ollut sitä, saimme vauvojen version, jonka jossain vaiheesssa tulevaisuudessa vaihdamme kissaversioon.

Koda on onneksi lähtökohdiltaan helppo lääkittävä: se rakastaa kuonotemppua, jossa kuono laitetaan sormista tehdyn ympyrän läpi. Joten ajattelin poitsun oppivan nopeasti inhalaatiolaitteeseenkin ja oikeassa olin! Alla video ekoista treeneistä, jotka teimme tyhjällä laitteella. Seuraavana päivänä eli torstaina olikin jo ensimmäinen lääkintäpäivä.



Tukikeinoja astmaoireiden helpottamiseen on ilmankostutin, joka menee meillä hankintalistalle. Lisäksi kalaöljyn omega 3 voi auttaa vähentämään astmaoireita aiheuttavia vasta-aineita, joten kalaöljyä on suositeltavaa antaa päivittäin. EPA-rasvahappo auttaa myös tulehdusten hillitsemisessä. D-vitamiinin puutteen on todettu olevan yhteydessä astmaoireisiin, joten D-vitamiinia kannattaa antaa korkeinta suositusannosta eli 1 µg/painokilo/pv. Olen itse suositellut allergiaan ja astmaan 1,25 µg/painokilo/pv perustuen poikkeavaan immunologiseen tilaan ja osaan ihmistutkimuksista, mutta D-vitamiinin hyödyt vaikuttavat kiistellysti olevan siinä, että tutkituilla on lähtökohtaisestikin ollut puutosta ja saannin nosto vastaamaan nykysuosituksia helpottaisi astmaoireita. Täten jo ennestään virallisen tarpeen ylittävän suosituksen ylitys ei mahdollisesti tuo lisähyötyä.



Harmillisesti suomeksi ei kovin paljon löydy virallista luettavaa aiheesta etenkään eläimiä koskevana, tässä lähteitä ja lisää luettavaa:

Asthma in Cats
Feline asthma
Feline Asthma: What You Need To Know
Evidence Points to Fish Oil to Fight Asthma
Omega-3 and omega-6 fatty acids may play opposite roles in childhood asthma
Astma ja D-vitamiini
A Review on the Role of Vitamin D in Asthma
High quality evidence suggests Vitamin D can reduce asthma attacks


Mitä tulee näihin meidän hammaspotilaisiin, kaikilta putsattiin hampaat. Rakulta poistettiin yksi silminnähdenkin syöpynyt hammas, Haikulla oli ientulehdus, mutta röngten ok, vaikkakin tulehduksen vuoksi ei voinut sanoa satavarmaa tulosta. Noralla moitteeton suu.



maanantai 2. maaliskuuta 2020

Muuntautumiskykyinen Koda

Koda on aiemmin esitellyt monipuolisuuttaan äänen muodossa.

Viime aikoina Koda on kokeillut erilaisia muotovariaatioita.

Pallo-Koda

Somalihylje

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Huvinsa kullakin

K: "Jotain tekemistäääää"

K: "Jotain tekemistäääää!" R: "Mä keksin!"

R: "Tuijotetaan. Ota musta mallia"

K: "Ihan tyhmä leikki"

"..."

"..."





torstai 20. helmikuuta 2020

Nora ja matatabitikku

Kisut saivat joululahjaksi superlelun; pussillisen matatabitikkuja. Niillä innostui leikkimään jopa Nora, joka ei hirmuisesti välitä leluista. Nora on rakastanut tikkuja niin paljon, että on leikkinyt niillä vauhdikkaita heittohyppypomppuleikkejä itsekseenkin.

Koska tikut ovat leluja, joissa on riskinsä etenkin valvomatta, otin tavaksi ottaa tikut pois yöksi tai kun poistuin kotoa. Mikä johti siihen, että hyvin pian joulun jälkeen unohdin tikkujen annot kokonaan, kunnes parisen viikkoa sitten laitoin ne taas tarjolle tuloksella, että Nora vietti hurjia leikkihetkiä niiden kanssa.



Minulla oli tuolloin vapaaviikko töistä, mikä tarkoitti pidempiä tikkuaikoja ja useammin, koska muistin niitä tarjota. Meniköhän pari tikkupäivää kun Noran toista silmää alkoi kutittamaan kovasti. Eikä se mennyt itsekseen ohi, vaan seuraavana päivänä siitä oli jopa pahentunut. Korvat eivät kutisseet, mikä olisi silmäoireiden kanssa selvä allergian merkki. Ainut uusi asia oli kuitenkin matatabitikut, joten otin tikut takaisin laatikkoon. Jos ei sillä rauhoittuisi, olisi eläinlääkärikäynnin paikka. 

Seuraavana päivänä silmä alkoi olla parempi ja siitä seuraavana täysin terve ja kutiamaton. Noralle ei ole tullut aikaisemmista matatabileluista oireita, mutta nähtävästi luonnontikku oli nounou. Harmi.


lauantai 8. helmikuuta 2020

Treeniherkkujen aatelia

Meillä on treeniherkuille 2 vaatimusta:
  1. Noran allergioiden vuoksi tulee olla 100 % kalaa, jotta kaikki voivat sitä syödä
  2. Täytyy olla pakastekuivattua, koska maistuvuus on huomattavasti tavallista kuivattua parempi

Käytämme aina Maxi Tube -versioita niiden pienemmän kilohinnan vuoksi. Meillä oli pitkään käytössä Thriven tonnikala, kunnes siirryimme hetkeksi Cosman XXL -tuubeihin, joihin myös jäimme niiden Thriveä halvemman kilohinnan vuoksi.

Vastikään ostimme Cosman tavallisen Maxi Tuben, koska sen hinta on nyt halvempi säästöpakkauksissakin kuin XXL Maxi Tuben. Ja nyt vähän harmittaa kun en hoksannut tätä aiemmin. XXL-herkut tulee aina rikkoa sopivimmiksi suupaloiksi kun taasen tavallisessa versiossa ne ovat sitä jo valmiina. Ajattelin aina, että XXL viittaa vain suurempaan purkkikokoon.

"Kattokaa mikä meri herkkuja!"

"Trimmaan tästä päältä, oota hetki!"

"Mulle, mulle ja mulle!!"


Treenasimme eilen pitkästä aikaa kolmen kissan yhtäaikaista ympyrä-temppua, minkä otin viime vuoden puolella puolivitsinä treenin alle. Kaikki 3 osaavat kyseisen tempun, mikä johti temppuilutilanteessa välillä siihen, että kaveritkin alkoivat tekemään kun pyysin jotain tiettyä kisua tekemään tempun. Synkronoitu liike taasen sai minulle mieleen "you spin me round"-biisin, joten lähdimme treenaamaan tarkoituksenmukaisesti synkronoitua liikettä. Tulos on vielä vaihtelevaa, joten treeniä riittää vielä pitkäksi aikaa.

Kuvasin eilen treenihetkeä ja kameraan tallentui pieni "turma". Ei ole aina niin turvallisia nämä yhteistemput, selvästi (äänet päälle).