keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Rakkaudesta jauhomatoihin

Haiku rakastaa liskojen ruokana olevia jauhomatoja ja ne toimivat Haikulle supersuperherkkuna. Olenkin kerran tai pari kertonut täällä, miten Haiku on monesti mukana liskojen ruokintatilanteessa odottamassa toiveikkaana omaa osaansa saaliista.

Meille tuli eilen pitkästä aikaa matotäydennystä Matkahuollon kautta. Pidän yllä omaa matofarmia ja hankin silloin tällöin tarvittavat täydennykset viereisen paikkakunnan kivijalkaliikkeestä. Meillä uhkasi pitkästä aikaa loppua madot kesken (eivät ilmeisesti tykänneet joutua poikkeuksellisesti pienempään purkkiin, sillä eivät lisääntyneet siellä juuri lainkaan) ja tällä kertaa katsoin helpommaksi ostaa isomman satsin netin kautta. Samalla sain mukavan nostalgiaryöpyn, sillä ennen kivijalkaliikkeen tuloa ostin monesti hyönteiset netistä.

Lähetys tuli eilen ja Haiku oli jälleen syöttöapuna liskojen ruokintahetkellä. Juhlistimme uutta matosatsia ja sen nostalgisuutta temppujen muodossa, matopalkalla tietenkin:

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Ystävänpäivä

Tänä vuonna meidän ystävänpäivän teemana oli herkuttelu. Kisut eivät saaneet minulta lahjaa, mutta saivat mummultaan eli äidiltäni senkin edestä.

Hauhaun ostin Haikulle ja Rakulle hammastyöksi jo aiemmin, kaksi muuta ovat äidiltäni.

Äitini oli ostanut kisuille Cat Stickit yhteiseksi, mutta vaikka makuna olikin Noralle sopiva kala, tikuista löytyi myös nautaa, possua ja siipikarjaa. Tämä tarkoitti, että Haiku sai syödä tikut yksin, mikä sopikin tytölle oikein hyvin.

Paketissa tuli superi nauha mukana!

"Mami jätti herkkukaapin oven auki, mitä sieltä Haiku löytyy?"

"Hei kaverit täällä ois tarjolla herkkuja! Tossa on nyt eka."

"Tosta lissää!"

Cat Stick -paketissa oli myös pattereilla toimiva leppäkerttulelu.

Hai: "Hei älä nyt tule siihen, mami sano että nää on mun!"

Haikulla oli niin kiire napata herkut, ettei kamera ehtinyt tarkentamaan.

Hai: "Nora älä nyt sinäkin, minun tikut!"

Sillä välin Rakun kaapintyhjennysprojekti jatkui...

Haiku sai syödä kerralla kaikki 3 tikkua, sillä yhteisten herkkuhetkien järjestäminen monella eri herkulla on vähän vaivalloista. Samalla herkutteluhetkellä treenasin Rakun kanssa uutta temppua, joten myös poitsu ja tottakai Norakin saivat oman (ison) osansa herkkuja.

"Viimeinkin tänne suuntaan!"

"Ei tarvi antaa mami, saan itsekin!"

Jottei herkkuja ihan liikaa masun täydeltä, kisut tutustuivat myös uusiin hiirileluihin.


"Leikitään nyt sitten mamin iloksi."

Ja vielä vähän herkuttelua: kuivattua kana"pizza" (100 % kanaa). Raku ei halunnut edes maistaa, Haikua ei haittaa syödä Rakunkin osuus.

Jättipala Thriven tonnikalaa!

Ystävänpäiväkortti Tuiskulta ja Elmolta ♥

Herkutteluhetken aikaan kisut eivät olleet erityisen kiinnostuneita uusista leluistaan, mutta yllättävä kyllä Nora innostui illemmalla leikkimään hiirellä oikein kunnolla. Leikkasin pitkähäntäisestä hiirestä hännän pois, ettei kukaan keksi alkaa pureskelemaan sitä (hännän solmin narulelun jatkoksi). Noraa tuntui kiinnostavan erityisen paljon juuri tämä hännätön kaveri. Yleensä Nora ei välitä palloleluista, mutta jälleen kerran äitini on onnistunut löytämään kisuille huippulelun.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Mami, anna ruokaa!

Kuvasin vastikään videon Rakun hassusta tavasta vaatia ruokaa. Tapa alkoi jo meidän ensimmäisessä asunnossa yli 2 vuotta sitten ja se on niin suloinen! 



Videota sivuten, meillä on mennyt viimepäivät ruoka- ja vähän näyttelyasioitakin miettiessä. Noralla on ollut taas poikkeuksellisen runsasta kutinaa ja epäilen, että ainakin yksi aiheuttaja on uudesta paikkaa ostettu poronjauheliha. Sieltä ostin onneksi vain vähän päälle kilon valikoiman pienuuden vuoksi ja meidän vakipaikasta sain täytettyä porovarastoja runsaammin.

Toisena päivänä uuden jauhelihan antamisesta Nora rapsutteli korviaan tiheämmin. Pidin paussia ja syötin poronsydäntä, jonka jälkeen annoin taas pari päivää, eli yhden annospussillisen verran, jauhelihaa. Viimeisimmän satsin toisena päivänä Noralla meni toinen silmä umpeen kutinan vuoksi, mutta tokikaan jonkun toisen tekijän vaikutus ei ole poissuljettu. Testaillaan ja tutkaillaan. Äitini osti samasta uudesta paikkaa hirveä ja sanoi siinä olevan normaalia rautaisempi maku eli mahdollisesti porossakin on jotain poikkeavaa.

Nora oli onnellinen kun meillä oli yli kuukauden mittaisen paussin jälkeen jälleen poronsydäntä. 

Näyttelyasioiden suhteen meillä on paljon päätöksiä avoimena. Olen pohtinut äitini kanssa lähtisimmekö jo tänä vuonna Ruotsiin yrittämään Noran seuraavaan titteliin vaadittavaa ulkomaansertiä ja äitini ottaisi toki omat kissansa mukaan. Jos Noralla menee kesällä Kempeleellä hyvin, niin olisi ihan mukava jatkumo käydä tänä vuonna myös ulkomaan näyttelyssä. Toisaalta asialla ei ole mikään kiire ja ilmoittautumisiin on vielä aikaa. Jännä nähdä montako näyttelypäivää tälle vuodella kertyy ja monenko kissan kanssa ollaan liikenteessä.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Ruokakulut 2016

On taas vuosittaisen ruokakulukatsauksen aika. Viime vuonna minua harmitti, sillä olin laskenut kaikkien kisujen ruokakulut yhteen, vaikka Nora on allergioidensa vuoksi täysin erilaisella ruokavaliolla kuin Haiku ja Raku (Haiku ja Raku täysraa'alla, Nora puoliraakaruokinnalla sisältäen päivittäin raakaruokaa, raksuja sekä märkäruokaa). Kuukausikohtainen keskiarvo kissojen kesken ei täten antanut todellista lukemaa.

Viime vuonna laskin eri ruokavalioiden kulut erikseen (sis. ruuat ja lisäravinteet) ja merkitsin erikseen myös yhteiset ruuat eli sellaiset, jota sekä Nora että ainakin jompikumpi raakailijoista syövät yhdessä. Tähän lukeutuu lähinnä lisäravinteet.

Meidän vuoden 2016 kirjanpito lähti hyvin käyntiin. Tarkennettuna, hyvin laiskasti. Minulla on ollut tapana laskea edellisen kuukauden kuitit aina seuraavan kuun ensimmäisellä viikolla, mutta viime vuonna työt verottivat aikaa ja jaksamista sen verran, etten saanut aikaiseksi pysähtyä tutkimaan ja laskemaan kuitteja. Johtaen siihen, että kuittivuori kasaantui kasaantumistaan, ihan vuoden loppuun asti. 

Vuodenvaihteen tienoilla otin viimein itseäni niskasta kiinni ja aloin laskemaan kuukausia läpi pikkuhiljaa yksi kerrallaan. Tänään sain viimeinkin viimeisen kuukauden laskettua.


Haikun ja Rakun keskiarvoksi tuli 32,30 €/kissa/kk. Oikeasti Rakun on Haikua isompi, sillä poitsu syö enemmän. Noran keskiarvoksi tuli 37,14 €/kk.

Näihin lukuihin kuuluu myös epäonnistuneita ruoka- ja lisäravinnekokeiluita. Mm. useampi yhteiseksi tarkoitettu sinkkilisä ja Rakua varten täysraakailijoille ostettu lähes 30 € maksanut E-vitamiinilisä Multicatin tilalle. Tilasin Noralle 60 €:lla allergisille kissoille tarkoitettua lohimärkäruokaa, mikä ei sopinutkaan. Syötän sen Haikulle pois hissukseen ja silloin tällöin lahjoitan purkkeja esylle. Märkäruuan syöttämiselle on vaikea löytää sopivaa väliä, sillä iso purkki (190 g) sotkee raakailukuvioita. Vaikka tilasin ruuat alunperin Noralle, laskin ne raakailijoiden kuluihin, koska ne ovat nyt Haikun "urakkana". Märkäruoka näkyy marraskuun huomattavan korkeassa kululaskelmassa. Saatan kokeilla märkäruokaa Rakullekin, mutta epäilen sopivuutta kun se ei sopinut Norallekaan.

Noran kulut hyppivät, koska ostan tytön ruokia kerralla isompina satseina. Raakaruokaa pitää varastoida keväällä koko loppuvuoden tarpeisiin, sillä tyttö syö raakana pitkälti vain poronlihaa ja sitä myyvä auto käy lähipaikkakunnalla vain muutaman kerran vuodessa: alkuvuodesta, keväällä ja joulun alla. Märkäruuan tilaan Zooplussasta.

Tammikuun alussa oltiin kesäisissä muistelmissa

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kissamaista elämää, osa 4

Viime kuussa tuli otettua paljon kännykkäkuvia. Arki sujui tuttuun tapaan, poikkeuksena näyttelyviikonloppu ja sitä seurannut Noran virkistyminen.

Perinteinen yhteinen koneellaolohetki

"Mami sanoo, että aina vaan makaan kuvissa,mutta oma vika kun ei kuvaa kun juoksen kovaa! Tässä istun ja mietin juoksemista."

Stranger Things ja Stranger Haiku

"On lepposaa!"

Liityin Somakiss ry:hyn, Nora vaatii vastauksia. Tunnistatteko lehden kannen kisun? ;)

Näyttelykuvien käsittelyä, Noraa kiinnostaa hirmuisesti

Pengoin kaappia ja sieltä löytyi vanha "aktivointilelu" eli jonkun pakkauksen suojapahvi. Nora omi lelun itselleen

Pitkästä aikaa kananmunankeltuaista (ja broilerinjauhelihaa). Sen syönti lopetettiin aikoinaan maistuvuusongelman vuoksi, mutta pitkä paussi oli tehnyt tehtävänsä.

Rakun kanssa Assassin's Creediä

"Mene vain töihin, älä minusta välitä..."

"Kato mami, ilman kaulaa!"

Uusi pöytäliina, Nora testaa

Närkästynyt, mutta puhdas kisu

Tyttöjen kanssa AC:ta ennen kyläilijöiden tuloa.

Tyttöjen (vieras)sosiaalisuuserot: Haiku oli meidän lähellä koko ajan....

.... Kun taasen Nora vietti aikaa asunnon toisessa päässä. Rapsutuksista nautittiin, oli rapsuttajana sitten mami taikka kyläilijä

maanantai 30. tammikuuta 2017

Tummia pilviä ennen näyttelyä

Viimeinen julkaisu Kemin näyttelystä. Haluaisin vielä kertoa meidän edesottamuksesta ennen näyttelyä, jonka vuoksi Noran osallistuminen melkein jouduttiin perumaan.

Kaikki alkoi uudenvuoden jälkeen 1.tammikuuta eli 2 viikkoa ennen näyttelyä kun Noralle tuli todella paha kutina korviin. Tyttö raapi korvia koko päivän tunkien kynsiä syvälle korvaan ja ropsuttaen reippaasti myös korvien juurista. En keksinyt kutinalle mitään syytä eikä auttanut kuin toivoa, että tyttö olisi onnistunut tarkkaavaisuudestani huolimatta syömään jonkun epäsopivan ruuanmurusen ja että kutina laantuisi itsestään seuraavaan päivään mennessä.

Tuon päivän jälkeen kutina laantui hieman, mutta ei kaikonnut. Kutinan myötä karvaa oli alkanut lähtemään korvientaustoista ja pelkäsin, että sitä lähtisi niin paljon, ettemme pystyisi osallistumaan kauan odotettuun näyttelyyn. Huomasin myös, että Raku oli rapsutellut pyöreän karvattoman kuopan oikeanpuoleiseen poskeensa. 

Meille oli tullut uusi hieno pyykkikori keskiviikkona 28.joulukuuta ja kutina alkoi muutama päivä sen jälkeen. Koska yhä tiistaina 3. pv Noran korvat kutisivat, kokeilin heivata pyykkikorin parvekkeelle, jos syy olisi siinä (esim. käsittelyaine).

Kun pyykkikori oltiin saatu pois sisätiloista, Noran kutina alkoi rauhoittumaan. Tiistai-illan tyttö joutui kuitenkin pitämään hetken kauluria. Keskiviikkoaamuna oli vielä hieman kutinaa, mutta töistä tullessani oli kutinaton Nora vastassa. 

Isäni haki pyykkikorin luokseen ja kokeilemme jossain vaiheessa palauttaa korin tänne, josko pintapesu auttaisi. Kori ei ollut halpa ja se on niin hieno ja käytännöllinen, että mieluusti pitäisin sen täällä meillä. Mutta kissojen ehdoilla mennään.

Meidän vuosi ei siis alkanut ihan toivotulla tavalla, mutta onneksi näyttelyynpääsy ei estynyt ja siellä meni paremmin kuin uskalsin toivoa. Allergikkojen kanssa nämä edustushommat ovat välillä normaalia jännempiä.

"Näin pääsi käymään, mutta loppu hyvin kaikki hyvin."

Näyttely virkistää

Pari viikkoa sitten olleen näyttelyviikonlopun myötä Nora on piristynyt huomattavasti. Aktiivinen tyttö on ollut koko ajan, mutta jossain vaiheessa leikkiinhakemiset alkoivat vähentyä ja nyt näyttelyn jälkeen oma-aloitteisuus leikkihetkien hakemisessa on lisääntynyt takaisin entiselle tasolle. Mahtoiko piristymisen syynä olla parin päivän keskipisteenä oleminen vaiko poikkeama arkeen, mutta muutos on otettu avosylin vastaan.  Ajan myötä Norasta on tullut vaativampi lelujen suhteen ja lempileikiksi on muodostunut hippa, mutta näyttelyn jälkeen on kelvannut myös vanhat suosikkilelut.

Etenkin entinen pitkäaikainen kestosuosikki Cat Dancer saa nykyään Noran sinkoilemaan sen perässä sen sijaan, että sitä katsottaisiin paheksuvasti. Leikin jälkeen ei mene kauaa kun tyttö haluaa jo leikkiä uudestaan.

Ei leikkihetkeä ilman Rakua

"Hyökkäykseen!"


"Älä huoli pikku kasa, en minä sinua vaani. Kjeh kjeh."

"Mayday, se hyökkää takaisin!"

"Odotas vain!"


"RAAAAR!"


"Taas se Raku tunkee mukaan..."