Vihreänauhainen paketti

Eilen maanantaina rantautui taas pitkästä aikaa Zooplussan paketti. Tähän pakettiin päätyi perusostojen lisäksi mukaan jotain spesiaalimpaa, johon kisut pääsevät tutustumaan myöhemmin.

21 kg kivaa

Oli siinä teippauksilla pitämistä!

Noralle ruokaa ja raakailijoille laiskanruokaa (Portan purkit). Lisää herkkuja, uusi merileväpurkki ja palkkiopisteillä ostettu huiska.

Harmikseni tähän tilaukseen päätyi ensimmäistä kertaa 7-vuotisen asiakashistoriani aikana väärä tuote. Ostin Noralle 2 kpl 24 x 100 g Porta 21 -säästöpakkauksia makuna ainut maku mitä Nora voi syödä: tonnikala&surimi. Minulla on tapana tarkastaa tilauksen sisältö moneen kertaan ennen tilauksen tekoa, joten olen varma, että tein tilauksen oikein. Jossain vaiheessa tilausta tilaukseen oltiin muutettu nimeksi "säästöpakkaus lajitelma" ja toinen tonnikala&surimeista muutettu kanaksi. Lähetyksen saavuttua kävin myös tarkastamassa Zooplussan säästöpakkaustuoteet 24 x 100 g Portan tuotteista varmistaakseni, etten kuitenkin ollut tehnyt virhettä ja sieltä oli häipynyt tonnikala&surimi valikoimasta kokonaan.... Lähetin Zooplussaan palautetta ja pyysin tuotevaihtoa, koska kanaversio on meille hyödytön.

Olemme siirtyneet Noran kanssa isompiin Thrive-kuivaruokapakkauksiin. 800 g kestää Noralla n. 1,5 kk ja vaikka säilytän sitä jääkaapissa, niin loppuvaiheessa ruuan rasva alkaa olla jo härskiintynyttä eikä ruoka maita niin hyvin kuin tuoreempien raksujen kanssa. Ostin alkuvuodesta tuon isomman 1,5 kg säkin testiin pakastinsäilytyksen osalta. Otan pakkauksesta 2 viikon ruuat kerrallaan jääkaappiin ja avatun pussin säilytän pakastimessa. Siellä ruoka ei jäädy, vaan pysyy hitusen jääkaappia kylmempänä. Pystyisi silti tarjoamaan lautaselle suoraan pakastimestakin. Ensimmäisen ison säkin ostin helmikuun lopulla ja Nora söi sen loppuun pari päivää sitten. Maistuvuudessa ei ollut ongelmia missään vaiheessa, joten pakastinsäilytyksen voi todeta toimivan. Kiva näin, onhan isommassa säkissä pienempi kilohinta, joten säästöä tulee hieman.

Huiskan perässä mennään niin että purkit kolisee!

Väijy-Haiku!

Salamurhausyritys!

Salamurhaaja asemissaan

Raku auttaa täyttämään ruoka- ja herkkukaapin:

Kuningattaresta mammantytöksi

Haiku luovutti kruununsa Noralle vuosia sitten, mutta on silti säilyttänyt joukon kovis -statuksensa. Iän karttuessa tyttö on kuitenkin pehmentynyt ihmisille jatkuvasti, mistä olen myös ajan saatossa raportoinutkin.

Viimeisimmät raportoinnit koskivat Haikun lisääntynyttä sylissäoloa ja siinä olemisen sietämistä (aiemmin Haiku on singonnut pois kun vähänkin liikahtaa, mutta nykyään tyttö kestää jonkin verran asennon parantamisia, etenkin jos samalla pitää Haikusta kiinni, ettei se tulkitse liikettä väärin). 

Marraskuussa kerroin miten Haiku on alkanut viettämään aikaa kanssani tietokoneen äärellä ja on siedättynyt erilaisiin nosteluihin.

Tuostakin raportoinnista tyttö on ottanut askelia eteenpäin:

• Nykyään Haiku on tuttu näky sängyssä aamulla kun herään: joko tyttö on nukkumassa tyynyni vieressä tai jalkopään pedissä.

Huomenta!

• Haikun yksi pahimpia inhoja on ollut "vangituksi tuleminen", tarkoittaen että poistuminen tilanteesta ei ole täysin Haikun hallinnassa. Tästä syystä Haiku ei ole nauttinut samasta tavasta mitä teen monesti curlien kanssa; rapsutuksesta missä otan kropan ns. lukitukseen itseäni vasten ja rapsutan toisella kädellä. Nykyään Haiku nauttii siitäkin. 

• Haiku on ottanut tavaksi vaatia rapsutuksia vetämällä tassuillaan käden poskeaan vasten:

• Tyttö on horjuuttanut myös julkisempaa kovis-statustaan hyppäämällä syliin rapsutettavaksi vieraiden nenän edessä 

On se ihana kovispehmo.

"Moi mami!"

"Et viittis lopettaa kuvaamista..."

"No iha sama"

"Rapsuta!"

Löytynyt aarre

Siivouspäivä tarkoittaa kissojen lelukarkkipäivää kun sohvan, sängyn, pakastimen ja uunin aluset pääsevät tarkastukseen. Joskus kisuja onnistaa ihan kunnolla kun mami viimein vaivaantuu syynäämään koko sohvan alusen, sillä jotkut lelut löytävät sohvan alta kuolleita kulmia eivätkä tartu huiskanvarren matkaan.

Meidän viimeisin kaivuu-urakka tienasi kisuille taas lukuisia "uusia" leluja, kuten tämä Rakun uusi lemppari: jäniksenkarvalelu, joka on ostettu kisuille 2 vuotta sitten yhdessä toisen karvalelun kanssa. Lelu lienee myös viettänyt tuon 2 vuotta sohvan alla, koska olin jo unohtanut sen olemassaolon kokonaan.

Videolla hyvin onnellinen karvalelun omistaja:

"Mie ja mun bestis"

Vierailulla

Kävin eilen tapaamassa Diivaelämää-sivun hurmaavia sankareita! Poppoon somalipoika Norton on ollut tämän mamin ihastus jo viime vuoden tammikuun näyttelyn ensikohtaamisesta asti ja norski Gabykin on näyttelyistä tuttu. Odotin innolla kolmikon tapaamista kotioloissa ja tottakai kissa-aiheisia keskusteluja heidän mamin kanssaan.

Punainen hurmuri Norton piti meille kahviseuraa ja kuunteli tarkkaan keskustelua

Gabylla on aivan lumoavat vihreät silmät ja niin rakastava luonne! Puskuja jaettiin erittäin anteliaasti.

Toinen norskityttö Iines on joukon diiva ja yleensä jättää vieraat omaan arvoonsa. Nyt onneksi seura kelpasi kauniille, pehmeälle ja ihanalle tytölle! Tämä mami on erittäin onnessaan kun sai pari pusuakin. Huom taustalla tarkkaileva Norton :D

Vähän innostuttiin hupsuttelemaankin!

Ilmassa huokuu actionin odotus. Gaby vinkkaa, että aktivointilelu olisi aktivoivampi täytettynä.

Jellona nimeltä Iines

Valmiina syöksyyn!

Oli todella ihana käydä moikkaamassa kissuja ja heidän mamiaan, juteltavaa olisi riittänyt vielä vaikka kuinka pitkään! Kiitos Diivaelämää-mamille kun sain käydä! 

Mielenkiintoinen yksityiskohta kotiintullessa: Nora haisteli molemmat käsivarteni tarkkaan läpi. Yleensä kisut eivät ole kiinnostuneita vieraiden eläinten hajuista, mutta liekkö leikkaamaton kolli ollut erityisen mielenkiintoinen haju. Norton oli sylissäni muutamaan otteeseen ja heruipa myös poitsulta pusuja käsivarteen. Noran kehräys jatkui kun hajut oli sisäistetty ja kuitattu. Ei vaaraa, mutta peitetäänpä silti hajut omilla, tuumi kuningatar.

PS. Nortonin ja Gabyn yhteiskuvassa kurkkiva uusin Kissafani saattaa pitää sisällään tuttuja kissuja... :)

Aamuinen hetki kiipeilyseinällä

Haiku on nukkunut seinällä molempina öinä. Nora ja Raku taasen käyvät siellä silloin tällöin pistäytymässä pitkin päivää. Tänään aamulla herätessäni tytöillä oli seinäleikki menossa.

Tämä on kylläkin eilen yöllä otettu kuva, mutta Nora on niin söppänä!

"Haikuuuu..... Hei Haikuuu...."

"Pitäskö meän käydä keskustelua aamupalasta? Sen aika niinku ois jo?"

Aamupalan jälkeen....

"Massu täys, hyvä hyppiä!"

Raku the sattumalta-tähyilen-kaukaisuuteen-poseeraavasti-kun-satuit-siihen-kameran-kanssa

Seikkailuseinä

Myönnän, että viime kuun kissanäyttelyssä Helsingissä en kiinnittänyt huomiota Ananimalabin messuosastoon. Kiipeilyseinä, huippua, mutta hankala meille kun kovimmista kovin betoniseinä ei houkuta poraamaan.

Onneksi TrioMiuMaun ja Herra Nilssonin mami Taru oli avomielisempi ja osti seinän. Teki siitä myös blogijutun, joka johti jutun lukemisesta seuraavana päivänä allekirjoittaneen tilaukseen. Tämä seinä on erikätevä siitä, että kiinnitys tapahtuu tarroilla, jotka saa jopa ilman jälkiä poistettuakin!

Seinä on win-win meille: olen haaveillut täyttää seinää kissojen kiipeilyelementeillä myös sisustusmielessä ja kisut saavat siitä mahtavan seikkailuradan. 

Ananimalabin sivuilta voi ostaa joko valmiita kokonaisuuksia tai koota omanlaisensa kiipeilykeskuksen eri elementeistä. Myös väreissä on paljon valinnanvaraa, pelkästään niiden valitsemiseen minulla kului n. puoli tuntia, sillä suositeltavaa on käyttää eri värejä eri elementeissä elävämmän visuaalisen kokonaisuuden aikaansaamiseksi.

Elementtienkään valinta ei sujunut sormia napsauttamalla, jokainen elementti on harkittu:

• Nämä akrobaattiapinat nauttivat haasteista, joten en halunnut helppoa seikkailurataa. Seinä ei ala lattiasta, jotta kisut joutuvat käyttämään ponnistusvoimaa radalla liikkuessaan.
• Umpikujan välttämiseksi kiipeilyseinästä on 3 poistumisreittiä: sänky, sohva ja tv-taso. Sängylle ja tv-tasolle on omat askelelementit ja teoriassa kisut pääsevät mistä kohtaa vain hyppäämään sohvalle, joskin se on vähiten toivottava reitti etenkin seinän ylimmästä kohtaa.
• Toinen askelelementti mahdollistaa makoilun ja toinen pystysuuntaan raapimisen (mitä Haiku suosii) 
• Tunnelielementistä on olemassa 2 vaihtoehtoa: 1 kissan mahduttava ahtaampi piilo ja 2 kissaa mahduttava avoimempi piilo. Meille valikoitui isompi curlien aktiivisen luonteen (malli alempana videolla) sekä turvallisuudentunteen vuoksi: korkeammasta piilosta kaverit eivät pääse mäiskimään yläpuolelta ja kisulla on mahdollisuus vaihtaa helposti suuntaa, jos haluaa paeta
• Tyhjä elementti on antamassa kiipeilytukea sekä mahdollistaa suoran kiipeilyn

Toimitus tuotteille oli huippunopea: tilasin seinän viime sunnuntaina ja jo keskiviikkona se oli noudettavissa läheisestä matkahuoltopisteestä. Sivuilla toimitusajaksi mainitaan n. 2 viikkoa, joten en millään osannut odottaa sitä vielä saapuvaksi! Seinälle rata pääsi eilen perjantaina.

Raku rohkeana ensimmäisenä tutkimassa

"Miten tästä oikeen on tarkotus tohon päästä?"

Ei yllättänyt, että ensimmäinen varsinainen testaaja oli Nora

"Missä muut?!"

Haiku: "Et ois tullu tän tason kautta ja näyttäny miten tohon pääsee?"

Nora: "No eihän ollu vaikeeta?"

"Ei mitään vaikeuksia ollu missään vaiheessa!"

Nora: "Eipä niin..."

"PÖÖ!"

"Koitas päästä tähän!"

"Heleppoo."

Maisemat kohdillaan

Mites alas?

Sitä vaikeinta...

....reittiä tietenkin

Raku antoi muille hyvän etumatkan ennen kuin testasi seinän

Näin kätevästi onnistuu hyppy!

"Joo kyl hyvin näkkee!"

"Miten täältä pääsee alas?"

Seinä on ollut tykätty, Haiku jopa nukkui tunnelissa muutaman tunnin viime yönä. Molemmat curlit kävivät radan läpi aamupalaa odotellessa. Elementit ovat kevyitä, joten ne eivät ole painonsa puolesta vaaraksi, jos sattuisivat tippumaan seinästä. Tämän pitäisi kuitenkin olla erittäin epätodennäköistä jos ja kun kiinnitys on tehty oikein. Toki omistajalla on velvollisuus seurata, ettei tarrojen pitävyys heikkene ajan saatossa. 

Meidän poppoolta suuret suositukset seinälle, todella innovatiivinen ja kaunis puuharata! Ja kaiken lisäksi suomalaista tekoa.

Patalappuja esykisujen hyväksi

Me saatiin yllärinä aivan hurmaavat patalaput kiitokseksi raakaruokinnan alkuun auttamisessa ja ehdottomasti haluttiin kertoa näistä täällä blogissa, koska kyseessä ei ole mitä tahansa patalappuja! Näillä patalapuilla on patalappuilun ohella todella tärkeä tehtävä, sillä niistä tuleva raha menee Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi. Patalappuja on myyty reilusti yli 300 kpl ja ne ovat keränneet rahaa Pesun kisuille pyöreästi jo 1750 €! Aivan huimaa ja tarpeen jokaikinen sentti! Eikä ihme, että laput ovat olleet suosittuja: laatu on tottakai yksi, mutta lisäksi muotona on valittavana joko kissa tai pöllö ja väreissä riittää valinnanvaraa, sillä myös omia toiveita saa esittää käytettävissä olevien lankavärien puitteissa. Saatavilla on myös lasinalusia.

Meille valikoitui lila ja vihreä patalappu, kuvassa Haiku ilmaisee suosikkinsa

Patalapun hinta on 5 €/kpl ja tai jos ostaa useamman, niin 4 €/kpl. Mahtava keino samalla auttaa esykisuja ja somistaa kotia. Lasinaluset taasen maksavat 2 €/kpl tai 10 €/6 kpl. Tilaukset ja kyselyt osoitteeseen: hannamj71@gmail.com.

Täältä voi lukea projektin taustoista.

Kiitos vielä kerran Hanna upeista patalapuista ja iso hatunnosto projektillesi!

"Mitä täällä tapahtuu?"

Nora valikoi oman suosikkinsa.

PS. Muistattehan, että yksi tapa yleisesti tukea esykisuja on tehdä Zooplus-tilauksia sitoutuneen yhteistyöblogin kautta, jolloin 4 % tilauksen verottomasta myyntihinnasta päätyy esykisujen käyttöön. Esyä tukevia tilauksia voit tehdä mm. meidän blogin kautta tästä.