Tapaturma

Blogi kissojen aktivoinnista ja ruokinnasta? Voisi muuttaa sairausblogiksi. Tässä 3 vuoden aikana meidän blogissa on päästy ihmettelemään ja murehtimaan erilaisia lääketieteellisiä tapauksia ja lisätään joukkoon vielä yksi. Nimittäin meidän huono onni jatkuu. Toissasunnuntaina 19.6., seuraavalla viikolla Rakun keuhkopöhöstä, sattui tapaturma. Kodalla oli riehakas hippaleikki Minhon kanssa ja sen päätteeksi poikku loukkasi jalkansa pahasti. 

En nähnyt tilannetta, mutta kuulin sitä edeltävän juoksuryminän. Jostain syystä riehumisen aikana Koda oli päättänyt juosta terraariotornin kautta, vaikka paikka on kissoilta kielletty eikä Koda ole sinne yrittänytkään. Rytinässä takajalka oli jotenkin onnistunut jäämään terraariotornin tukikiinnikkeen rakoon kiinni ja jalka oltiin riuhtaistu irti tuhoisin seurauksin.

Jälkeen jäänyt karva paljasti tapaturmapaikan

Olin tekemässä hellan äärellä ruokaa kun Koda tuli esittelemään vaurioitunutta jalkaansa. Poika itse suhtautui tilanteeseen tyynesti, vaikka jalassa oli syvän näköisiä aukinaisia kohtia. Pihaustakaan en ollut kuullut merkkinä tapahtuneesta. Soitin heti paniikki-itkuisen puhelun päivystävälle eläinlääkärille ja eläinlääkäri lupasi soittaa takaisin kun voitaisiin tulla.

Haavaan laitettiin sideharso ensiapuna ja onneksi kaapista löytyi käytettävissä olevaa Metacam -kipulääkettä, jonka antoon saatiin päivystävältä lupa. Sitten ei auttanut kuin odotella ja toivoa parasta. Ettei haavat olisi niin syviä, että edessä olisi isompi remontti ja että poika malttaisi pysyä paikoillaan odotuksen ajan. Poika kun pyrki kulkemaan normaalisti, vaikka askeleessa olikin ontumista. Onneksi poika rauhoittui pian makuulle.

Kun soitto viimein tuli, Minho olisi halunnut lähteä mukaan. Pettyneenä tyytyi antamaan bestikselleen rohkaisevat läpsyt boksin kaltereita vasten.

Syviltä näyttäneet haavat eivät onneksi olleetkaan niin syviä; jännevaurioita ei ollut tullut ja tikeillä selvittiin. Diagnoosina 2 viiltohaavaa. Toinen haava on syvempi kuin toinen ja eläinlääkäri varoitti, että sillä saattaa olla vaikutusta uloimman varpaan toimintaan. Tästä ei todennäköisesti olisi kuitenkaan isompaa haittaa eikä varvasta tarvitsisi operoida, vaikkei kunnolla toimisikaan.

Koda sai mukaansa uuden pullon kipulääkettä (meillä ollut oli jo ylittänyt avaamisen jälkeisen käyttöikänsä, vaikkei paljolla), antibioottikuurin ja kaulurin. Kauluria oli määrä pitää koko tikkien ajan, 12 vrk. Tikit on poistettavaa mallia.

Kotona poikku toipui hienosti ja näytti, että hyväksyy kaulurin. Mutta kun rauhoitusaineen vaikutus päättyi kunnolla myöhemmin illasta, alkoi vaarallinen paniikkijuoksentelu ja kauluri sai lähteä. Poika antoi onneksi hienosti siteen olla rauhassa. 

Hyvä suojaisa paksu side

Poika osasi hienosti lepuuttaa jalkaa

Yöt ja työpäivät poika vietti suljettuna keittiöön, ettei pääse vahingossa avaamaan tikkejä olohuoneen seikkailuradalla. Hyppykieltoa ei onneksi ollut tullut, mutta hyppimistä pitäisi välttää mahdollisimman paljon. Eristys oli onneksi kaikille sopiva ratkaisu, eikä murtautumisyrityksiä suuntaan eikä toiseen ilmaantunut. Työpäivinä kävin kotona syömässä, jotta poika saa vähän enemmän jaloitella.

Kaverit tukena

Juhannuksena kokeilin ottaa siteen pois, sillä haavojen tulisi saada myös ilmaa, jonka vuoksi kauluri määrättiinkin. Kodaa kuitenkin kiinnosti liikaa tikit, joten poika sai uuden siteen paikoilleen. Tämäkin side on saanut olla hienosti paikoillaan.

3 päivää tapahtuneesta poika hyppi kiipeilypuuhun nukkumaan ja askelkin jo normaalia

Mitä varpaaseen tulee, sen kohtalo on vielä selviämättä. Eläinlääkärin laittama side ympäröi myös varpaat, joten ottaessani siteen pois poika pesi anturat läpi oikein antoisasti. Kaikki muut varpaat harottivat, paitsi se yksi. Palautuuko toiminta paranemisen edetessä, jää nähtäväksi. Varvas ei kuitenkaan vaivaa poikaa. 

Toipuminen meillä on mennyt hyvin ja nyt juhannuksesta eteenpäin poika on saanut olla koko ajan entiseen tapaan vapaana asunnossa, sillä keittiö on olohuonetta kuumempi näin helteillä, aurinko aloittaa paistamisen sinne.

Minho hoitaa

Onneksi ei käynyt pahemmin. Luonnehdin itseäni isomman luokan turvallisuusfriikiksi, mutta tapaturmapaikkaa en ollut osannut mieltää vaaranpaikaksi. Kisujen ja tornin yhteiseloa ehti tulla melkein 11 vuotta ilman haavereita. Torni sijaitsee huoneessa, mihin kissoilla ei ole pääsyä valvomatta (yöt ja poissaolot kotoa).

Keuhkopöhö

Ihan ensimmäisenä pitää sanoa, että Rakulla on nyt kaikki hyvin. Mutta kyllä poika pääsi säikäyttämään.

Rakulla oli viime viikon maanantaina aika hammashoitoon. Aika oli alunperin varattu Noralle hampaiden kuvausta ja putsausta varten, mutta kun hampaita harjatessa Rakun hammasharja tuli verisenä takaisin ja yhden hampaan juuresta löytyi punainen pyöreä alue, vaihtui aika Rakulle. Vaikka tiedossa oli todennäköinen hampaanpoisto, varattua aikaa ei tarvinut pidentää Rakun jäljelläolevien hampaiden vähyyden vuoksi. Röntgenkuvien otossa menee vajaa aika.

Vein Rakun eläinlääkäriin ruokatuntini aikana. Rauhoitusaine antoi odottaa vaikutustaan ja n. puolen tunnin odotuksen jälkeen paha olo otti vallan ja Rakulta tuli oksennus. Poika oli poissaoleva, muttei kuitenkaan vieläkään kunnolla aineen vaikutuksen alainen. Minun piti palata töihin siinä vaiheessa kun eläinlääkäri otti Rakun takatilaan lisäannosta varten.

Tästä n. parin tunnin päästä eläinlääkäri soitti ja kertoi, että Raku oli heräämössä jo heräilemässä. Hampaat oltiin kuvattu ja putsattu, mutta poistoja ei oltu tehty. Kahdesta hampaasta oli löytynyt syöpymää (10 kk sitten kun Raku kuvattiin edellisen kerran nämä hampaat olivat vielä kunnossa). 

Sitten ilmeni syy miksi nukutus ei ollut kestänyt sen pidempään eikä syöpyneitä hampaita poistettu. Rakulle oli tullut rauhoitettuna ennen intubointia keuhkopöhö, joka ilmeni kouristeluna ja vakavana hengitysvaikeutena. Niin vakavana, että eläinlääkäri oli pelännyt jo pahinta. Veren happiosapaine oli laskenut alhaiseksi. Kiitos tarkkaavaisen, nopeatoimisen ja osaavan henkilökunnan, Raku saatiin onneksi pelastettua. 

Reaktio on voinut johtua rauhoiteaineesta, mutta taustalla on voinut olla myös sydän- tai keuhkosairaus. Raku on tutkittu näiden osalta helmikuussa kun pojalla oli ollut n. puolen vuoden ajan yskää jonkin verran. Tutkimuksista ei löytynyt mitään, mutta sydäntä ei ole ultrattu. Tämä on suosituksena seuraavaksi ennen uutta anestesiaa. Rakun hoidot jatkuu samassa paikkaa missä Kodankin anestesiat tehdään, siellä on vielä tehokkaampi anestesiavalvonta.

Ongelmat eivät onneksi jatkuneet tuosta pidemmälle. Herääminen sujui hyvin, tosin poika oli kotona poissaoleva ihan iltamyöhään asti. Seurasin poikaa silmä tarkkana ja sormi valmiina yhdistämään lähimpään eläinsairaalaan. Yhdessä välissä kun poika alkoi kehrätä silittäessä, kehräysääni oli märkää ja päättyi märkään yskäisyyn. Sen jälkeen ei triggeröity kehräystä kuin vasta kun poika oli kunnolla karistanut aineiden vaikutukset. Kehräys oli jälleen normaalin kuuloista.

Seuraavana aamuna kun heräsimme työaamuun, Raku tuli sänkyyn kehräämään äänekkäästi. Poikaa silitellessäni en voinut olla ajatellematta miten lähellä oli, ettei tätä hetkeä olisi ollut. 

Poika on ollut täysin normaali oma itsensä, mutta uusi koetus on väistämättä edessä. Pienen toipumisen jälkeen. Tätä rauhoitusainetta ei Rakulle enää suositella.

Rakulle annettiin helmikuussa kevyt rauhoitus (eri aine) ja Rakulle tuli siitä todella paha olo. Tuolloin kotiinpäästyämme Raku oli selvästi pahoinvoiva ja tuntien jälkeen paha olo tuli ulos kuolemalta haisevana oksennuksena. 

On siis hyvin todennäköistä, ettei Rakun kroppa oikein enää siedä ylimääräisiä aineita. Oksennusta on aiheittanut myös ripuliin auttava Promax ja myös ihan tavallinen psyllium-kuitu, mitä kerran annoin kisuille (miinus Nora) kun olin antanut sitä Minholle ja ilmeni, että se on Minhosta ihan paras maku.

Nämä yliherkkyydet ovat tosin ilmeentyneet meidän taloyhtiön putkiremontin ja viemärisaneerauksen aikana, mikä on jatkunut jo joulukuusta ja päättyy nyt viimein juhannuksena. Ilman Feliwayn apua Rakulla menee vatsa sekaisin johtuen kovista remonttiäänistä, vaikka muuten poika vaikuttaakin ihan stressittömältä. 

Pidän mahdollisena, että Rakun yliherkkyys on yksi stressin ilmenenisen muoto, mutta onhan Rakulla myös ikääkin, vaikka kuinka nuorekkaasti käyttäytyykin. Niin tai näin, toivon, että sitten kun syöpyneet hampaat poistetaan, poistetaan kerralla kaikki jäljelläolevat hampaat. Hampaita on jäljellä enää niin vähän (6 tervettä) ja syöpymä on ollut jo vuosia nopeasti etenevä, kuvaustarve on vuosittainen.

Nyt kuitenkin keskityn hetken nauttimaan siitä ihanuudesta, mitä Raku on.

Koda 4 v!!

Koda täytti tiistaina 17.5. 4 vuotta, suuret onnittelut hassulle puheliaalle ekstroverttipojalle!! Lähdin reissuun keskiviikkona, joten synttärijulkaisu tulee näin hieman myöhässä. 

On hurjaa ajatella, että siitä on jo 4 vuotta kun syntyi ihana pieni riistapoika, joka toteutti yli vuosikymmenen kestäneen haaveeni omasta somalikissasta. 

Miten monet ihmiset poika onkaan hurmannut puheliaalla ja sosiaalisella luonteellaan, miten hyvin poika on osa meidän porukkaa ja miten huippu harrastuskaveri hän onkaan. Miten näitä ihania kettukissoja asustaa meillä jo kaksi kappaletta. Ja miten Koda on saanut Minhosta itselleen parhaan kaverin.

Synttäripose

On harrastuskaveri

Ja on bestis (huom. tassut! ♥)

Evakossa

Meillä päättyi huhtikuun alussa putkiremontti ja heti perään alkoi viemäreiden sukitus. Tämä sukitus ilmenikin olevan vähän isompi remppa, sillä melutason luvattiin olevan isompi ja asunnosta on viemäreiden käyttö kielletty 2 vk ajan silloin kun on oman asunnon vuoro.  Lisäksi asuntoihin tullaan laittamaan muovisuojat lattiaan työskentelyn ajaksi.

Ja tämä yhdistelmä: viemäreiden käyttökielto ja muovisuojattu lattia tiesi ettemme pysty jäämään asuntoon. Haiku ja Minho ovat molemmat kiinnostuneita muovin järsimisestä, Minho jopa syömiseen asti ja Haiku taasen mieluummin repii. Lisäksi asunnon postiluukusta tullaan johdattamaan letku, mikä taasen voi houkuttaa etenkin Noraa pureskelupuuhiin. 

Meidän vuokranantaja - joka on myös ystäväni äiti - omistaa myös meidän viereisen asunnon, tyhjillään olevan kalustetun yksiön. Hän oli ihana ja tarjosi sitä meidän käyttöön sukituksen ajaksi.

Saimme huhtikuun ajan olla kotona normaalisti (luvattua melutasoa en ole havainnut silloin kun olen ollut kotona työmiesten työaikaan) ja meidän asunnon vuoro koitti maanantaina 9.5. Siirryimme yksiöön jo lauantaina 7.5., jotta ehdin olla yhden aamun kissojen kanssa uudessa paikassa.

Siirtyminen sujui hyvin; laitoin kissat koppeihinsa (paitsi Noran, sillä huomasin ison puutteen: minulla on kissoille vain 4 koppaa) ja vein asuntoon kisuille tuttuja asioita tuomaan kodin tuoksuja ja myös käytännön syistä. Mukaan lähti olohuoneen matto, yksi tunneli, jokunen lattialla oleva lelu, vessoja ja raapimatynnyri. Lisäksi toin toki meidän petivaatteita ja päiväpeiton, selkätyynyn sekä sohvan suojaksi lakanan. Feliwaykin siirtyi mukana.

Kopeissa olevat kisut vein ensin ja Noran kannoin asuntoon perästä. Nora sujahti heti sohvan alle, mutta kun muut pääsivät vankiloistaan ja lähtivät reippaana tutkimaan asuntoa, Norakin pian uskaltautui.

Kisut odottavat vielä vapauttaan, Koda ja Minho vaativasti ja innoissaan naukuen

Muuttaminen on kisuille jo niin tuttua, tämäkin paikka onneksi otettiin heti hyvin vastaan

On se hommaa käydä kaikki paikat läpi

"Juu eli täällä on raapimispaikka" "Juu ja täällä piilopaikkaa"

"Keittiö, tärkiä!"

"Katselupaikka!"

"Joko on turvallista tulla?"

"Vessat!"

"Ehkä myöhemmin..."

"Siis mitkä näköalat! Ja molempiin suuntiin!"

Tietenkin heti tutkittiin myös asunnon korkeat paikat

Jääkaapin ja viereisen seinän välissä tiedettiin olevan kissojen mentävä tyhjä tila, joka on näkösuojattu laudanpätkällä. Olin varma, ettei tyhjä tila kissoja kiinnostaisi ja jääkaapin päällinen olisi täten turvallinen paikka, mutta n. tunti siirtymisestä alkoi kuulua vaimeaa miukunaa eikä Minhoa näkynyt, vaikka vasta poika oli vielä ollut tutkimuskierroksellaan. Äänenpaikannut johti, minnekäs muualle kuin sinne tyhjään tilaan... Lauta on irrotettavissa, mutta työmiehet olivat käyttäneet sitä remontin aikana pois ja laittaneet sen niin tiukasti paikoilleen, etten saanut sitä hievahtamaan. Olin hakenut kaapista porrastikkaat ja tuijasin puhelimen taskulampulla alas Minhoa kohti, samalla kuin puhuin paniikkipuhelua vuokranantajan kanssa. Pian Minho kyllästyi odottamaan ja kiipesi rakeista betoniseinää pitkin itse pois. Tilanne oli jotenkin niin koominen, ettei sille voinut kuin nauraa, isolta osin myös helpotuksesta. Mutta kun näytti, että Minho oli menossa heti takaisin, aukko sai äkkiä esteen kantokopasta ja -laukusta.

Hetki ennen lisäseikkailua ja esteen asettamista. Tyhjä tila on tuossa Minhon etutassujen alla.

Koko porukka

Olin vähän jännittänyt miten tämä aktiivinen viisikko pärjää yksiössä, mutta meillä on mennyt todella hyvin! Noraa ahdistaa villien aikaan korkeiden paikkojen puute, mutta muuten asunnossa on mahtunut hyvin ralleilemaan yksin ja kaverin kanssa. Ja mikä tärkeintä, muutoin kisut ovat viihtyneet erinomaisesti. Makuu- ja piilopaikkojen runsauden vuoksi ei myöskään ole ollut erisoputilanteita. Ikkunasta pääsee katselemaan päiväsaikaan ja leikitykset ja aktivoinnit ovat kuten meidän kotonakin. Iltaisin sängyssä kaverina on tutut kisut Nora kainalossa ja Raku jalkopäässä.

Ruokapaikkojen suhteen oli alkuun vähän hakeminen kun en ottanut kisujen ruoka-alustoja mukaan eikä tokikaan kunkin paikatkaan olleet vielä selvillä. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena toin kisujen ruoka-alustat yksiöön ja se rauhoitti tilannetta ja kolmannella kerralla paikatkin olivat jo niin tuttuja, että ruokailu meni melkeinpä leikiten verrattuna ensimmäisen kerran kaaokseen. 

Auringonpalvojat

Ruokapaikkoja, Haikun on syrjemmässä eikä mahtunut kuvaan (lieden sulake on otettuna pois, en luota etenkään näin pienessä tilassa, etteikö kisut saattaisi sitä vahingossa naksauttaa päälle villien aikaan)

Koda on käyttänyt raapimatynnyriä ahkerasti. Kodan kehuminen aiheuttaa hauskan reaktion, sillä silloin Minhokin hakeutuu vierelle raapimaan ja sitten molemmat pojat raapivat yhdessä ja nauttivat kehukylvystä

Rennosti

Minusta on ollut omituista elää vähän kuin kahden asunnon väliä. Viihdepuoli ja liskot ovat kotona, joten täällä meidänkin asunnolla tulee oltua aika paljon. Ensi viikonloppuna jo kuitenkin onneksi pääsemme palaamaan kotiin.

Jossain välissä Minhosta on kasvanut teini

Eteisen kiva lipasto, viltti tuotu kotoa

Suu kuntoon

Perjantaina teimme taas tutun 100 km/suunta -matkan läheiseen kaupunkiin. Eläinlääkäriasemalle, josta on muodostunut vakipaikkamme mitä tulee mm. somppujen anestesioihin.

Tällä kertaa eläinlääkäritätiä pääsi moikkaamaan Koda. Kodalla on ikenet punoittaneet etenkin vasemman puolen ylhäältä kahden hampaan kohdalta. Pojalla on ollut myös haluttomuutta pureskella broilerinsydämiä ja nielisi niitä kokonaisina, jos niitä ei paloittelisi valmiiksi.

Matka meni hyvin, Koda ilmaisi mielipidettään matkan alussa, mutta nopeasti torkahti ja perillepäästessämme alkoi kova kehräys kun auto oli saatu parkkiin ja poikakin sai taas huomiota.

"Rrrrakastan! Parasta!"

Eläinlääkärin tutkiessa Kodaa kävimme läpi myös sairaushistoriaa ja eläinlääkäri ehdotti, että voisimme ottaa hammashoidon yhteydessä myös astmakontrollin reseptien ylläpitämiseksi. Tämä sopi aivan erinomaisesti, eipä tarvitse varata uutta aikaa sitä varten. Koda oli tässä vaiheessa jo nukutettuna, mutta koska pojan oireissa ei ole tapahtunut muutosta sitten viime kontollin (heinäkuu 2020), niin tämä ei niin haitannut. Normaalisti keuhkoröntgen olisi parhain ottaa kissan ollessa hereillä. Myöskään verikokeita ei katsottu tarpeelliseksi, koska astma ei ole niissä Kodalla näkynyt.

Kodalla oli 2 syöpynyttä hammasta: suun oikealla puolella ylä- ja alaleuoissa P3-hampaat. Syöypymä oli kattanut nämä hampaat jo kokonaan juuresta kruunuun, vaikka viime vuonna röntgenissä ei ollut vielä ollut alkavaakaan syöpymää. Lisäksi pojalta poistettiin taas ikenen liikakasvua. Alkavaa syöypymää oli kahdessa kulmahampaassa, mutta ne jäivät vielä tarkkailuvaiheeseen. Vuosittainen käynti tarpeen ainakin toistaiseksi.

Kodan aiemman kontrollin tehnyt eläinlääkäri katsoo Kodan keuhkokuvat myöhemmin, mutta poika sai nyt reseptit pitkäksi aikaa ja olen niin iloinen, että poika sai nyt myös reseptin 250 mg -vahvuudelle kesäksi, jolloin astma on aina ollut pahimmillaan. Normaalisti poika saa 125 mg-vahvuudella, mutta kesäisin olen antanut tuplaa kohtausten ympärillä. Tupla-annoksia olen antanut kesäisin kuureittain, mutta nyt olisi tarkoitus antaa enemmän ylläpidon muodossa.

Kotiintullessa Koda oli heti hyvin paljon normaali itsensä pientä huojumista lukuunottamatta. Ruokaa sai yhdessä muiden kanssa ja tästä Koda oli hyvin onnellinen. 

Tässä parin päivän aikana on huomannut hyvin miten poika on puhjennut kukkaan mitä tulee leikkisyyteen, puheliaisuuteen ja hellyydenkipeyteen. Kun poika kehrää, se tulee joka kerta kunnolla syvältä. Hampaiden on ollutkin pakko olla olleet kipeät jo jonkin aikaa kun niin olivat jo syöpyneet, voi olla melkoisen kevyt olo nyt...

Resting bitch faceen ei kuitenkaan ole parannuskeinoa

Puolivuotias pikkukettu

Minho täytti viime viikon lauantaina puoli vuotta. Ai mahroton miten iso hänestä onkin jo tullut! Painoa on 2,7 kg, näyttää jo niin aikuiselta.

Poikun upea pitkä punaturkki

Minho on sosiaalinen ja rohkea poika. Erittäin hyväkäytöksinen, paitsi mitä ruokarauhan antamisiin tulee. Toisten kissojen on erittäin helppo tulla poikun kanssa toimeen, sillä Minho kuuntelee ja kunniottaa toisten tilantarpeita olematta kuitenkaan varsinaisesti alistuva. Esimerkiksi jos kissakaveri suutahtaa Minholle, Minho tekee itsestään mahdollisimman epäuhkaavan teeskentelemällä olleensa kiinnostunut jostain toisesta asiasta muualla tai laittamalla maaten ja odottamalla, että toinen ottaa itse tilaa siirtymällä kauemmas. Minho uskaltaa kuitenkin myös pitää puoliaan.

Leikki ja muu tekeminen on Minholle lempparia ja poika on sylikissa isolla s:llä! Minho kiipeää itse syliin kehräämään ja mitä lähemmäs kasvoja sen parempi. Sylissä jaksetaan olla pitkiäkin aikoja. Välillä saatetaan käydä pois, mutta pian tullaan jo takaisin. 

Vauhdin hurmaa, tähän kamerakin ehti mukaan

"Onko viimeisiä sanoja?"

Meillä on työarkena muodostunut tapa, että kun minä herään sulkemaan yhtä monista herätyskellon herätyksistä, niin poikku hyppää olkapäälle kehräämään. Pidän herätyskelloa sen verran kaukana, että joudun aina nousemaan ylös asti siihen yltääkseni. Palaan kuitenkin aina torkkujen väliksi takaisin peiton alle. Ja sitten kun viimein nousen, niin aamu alkaa leikkihetkellä. Minho jaksaa myös keskittyä paremmin syömiseen sen jälkeen ja mikäs olisikaan parempi tapa aloittaa aamu?

"Puikula!"

Minholla on jokunen lempparilelu, mutta ei ole kuitenkaan leluista nirso

"Lisää! Heitä lisää!"

Minho on kova juttelemaan ja asiaa löytyy paljon etenkin syliintullessa. 

Paksu puuhkahäntä, jota poikku kantaa komeasti

Minho on kaikinpuolin aivan täydellinen pikkupoika. Eritoten olen onnellinen siitä miten hyvät ystävät Koda ja Minho ovat keskenään. Koda ei välitä leluista, mutta hippaa ja painia leikkii Minhon kanssa mielellään.

"Katoin sängyn alta, ei ollu lelua siellä!!"

Viisikon vanhimmat eläinlääkärissä

Meillä on jäänyt pari alkuvuoden eläinlääkärireissua kertomatta, koskien joukon vanhimpia: Haikua (käynnin aikaan 10 v) ja Rakua (10 v). Haikun kanssa mennään niinkin pitkälle taaksepäin kuin aikaa ennen Minhon tuloa.

Haiku 17.1.

Haiku alkoi joulukuun puolivälissä nirsoilemaan broilerinsydänten kanssa. Tämä on tytöllä aina yhdistynyt kipeään suuhun. Haiku jätti joko sydämet syömättä kokonaan tai söi todella hitaasti, välillä tiputtaen ruuan suusta. 

Hammaslääkäriajat ovat tiukassa ja saimme sen vasta tammikuun loppupuolelle, onneksi kuitenkin ennen Minhon tuloa, ettei uutta perheenjäsentä vastaanoteta kivuissa suin. Haikulla oli jäljellejäänyt yläkulmahammas minun silmääni tosi pahana ja varasinkin ajan suoraan hampaanpoistoon.

Puoli hammasta värjääntynyt

Koitti eläinlääkäripäivä ja sieltä tulikin hyvin yllättäviä uutisia: koko suu oltiin röntgenkuvattu eikä hampaissa ollut mitään vikaa, edes alkavia syöpymiä! Ell oli myös vilkaissut kurkkuun eikä sieltäkään ollut löytynyt syytä huonolle syömiselle. Pahannäköinen hammas oli vain värjääntymää, jonka ell muiden hampaiden lisäksi putsasi.

Päädyimme ottamaan myös laajat verikokeet, myös ikänsä puolesta kun nuorekkaalla tyttösellä ikää kuitenkin jo on, mukamas. Niistäkin tuli erittäin hyvät tulokset: veriarvot ihanteelliset! Ainoastaan verensokeri koholla, mutta sekin virtsanäytteen avulla varmistettiin stressiperäiseksi. 

Syömättömyyden syy jäi epäselväksi, mutta eläinlääkäri epäili syyn olevan henkinen. Ruuan pureskelu on hankalampaa kun toinen puoli suusta on melkein hampaaton. Aloin sen jälkeen tarkkailemaan Haikun syömiskäytöstä tarkemmin ja todentotta: Haiku pudottaa sydämen silloin kun paloittelu siirtyy hampaattomalle puolelle suuta.

Pureskelu on kuulunut Haikun lempipuuhiin, mutta nyt tyttö saa sydämensä pienemmäksi, helpomminsyötäväksi paloiteltuna. Tämä on toiminut, paitsi välillä tyttö kaipaa spesiaaliherkkua (Noran märkäruokaa) kaveriksi.

Haiku muuten täytti tässä kuussa 11 vuotta, onnea rakkaalle!! ♥

Raku 28.2.

Raku lähti mukaan Minhon rokotuskäynnille astmatutkimuksiin, sillä Rakulla oli esiintynyt viime syksystä lähtien ajoittaista yskää, n. kerran kuukaudessa. Nyt kuitenkin kohtaukset olivat tihentyneet ja kohdentuivat tietyssä pedissä tapahtuviksi. Viikon sisään kohtauksia oli tullut kolme ja kaikki pidempikestoisia kuin Rakulla aiemmat. Peti ei ole ollut kenelläkään erityisen aktiivisessa käytössä, mutta ei myöskään ole aiheuttanut kenellekään ennen yskäkohtausta. Muuten Rakun yleiskunto on ollut koko ajan normaali eikä esimerkiksi helposti hengästymistä ole ollut.

Eläinlääkäri kuunteli sydämen (Minhon naukuessa äänekkäästi taustalla). Rakua jännitti paljon. Eläinlääkäri löysi sydämestä lievän systolisen sivuäänen, voimakkuudeltaan 2/6. Sivuääni kuului sykkeen ollessa rauhallisempi (160/min) ja katosi sykkeen noustessa. Eläinlääkäri ei ollut erityisen huolissaan löydöksestä, sillä myös stressi voi aiheuttaa sivuäänen. Viattomat sivuäänet ovat vaimeita, yleensä asteikkoa 1-2 eivätkä aiheuta oireita. Esimerkiksi pennuilla voi löytyä vaimea sivuääni, joka katoaa iän myötä. Muuten Rakulla oli hengitys ja hengitysäänet normaalit.

Sovimme kuitenkin eläinlääkärin kanssa, että laajan verenkuvan lisäksi otetaan myös sydänmarkkeri ProBNP. Tämä arvo kertoo sydämen senhetkisen venyttymisen/kudostuhon ja auttaa sydämen vajaatoiminnan diagnosoinnissa. Korkea arvo ei vielä kerro sairauden laatua, mutta matala kertoo, ettei sydämessä ole sillä hetkellä vajaatoimintaa. Sydänmarkkeri lähetettiin ulkopuoliseen labraan ja tulos oli huojentava: Rakun arvo oli <24 pmol/l kun <100 pmol/l on ylärajana matalalle tulokselle.

Myös Rakun muut veriarvot olivat normaalit! Näin myös puna- ja valkosoluarvot. Rakulta röntgenkuvattiin rintaontelo kolmesta eri suunnasta ja tulokset erinomaiset: sydämen muoto ja koko normaalit, keuhkoissa ei epänormaalia tiivistymää, trakea normaali. Ei astmaan viittavia löydöksiä. Myös vatsaontelon elinten varjot normaalinkokoiset ja -muotoiset.

Rakukin sai siis sinänsä terveen paperit, yskä ei ainakaan löydösten mukaan johdu astmasta. Yskää Rakulla ei olekaan nyt ollut, edes siinä tietyssä pedissä nukkuessa. Sydämen sivuääni tulee kontrolloitua vielä tämän vuoden puolella kun käyntitarpeita tulee mm. Rakun vuosittainen hammaslääkärikäynti.

Vaikkei kummaltakaan kisulta löytynytkään mitään, niin huojentavaa, että ovat kuitenkin terveiksi todetut ja molemmista on nyt otettuna senioritarkastuksiin kuuluvat verikokeet ja löydökset normaalit.

Mitä Minhon rokotuskäyntiin tulee, poikku oli oma reipas ja hurmaava itsensä. Rokotuspiikkiä ei edes huomattu ja huomiota vaadittiin taukoamatta.