Näyttelyyn

Kuukausien odottelu on kohta viimein saatu päätökseen, sillä tänä viikonloppuna on taas näyttelyviikonloppu! Ilmoittauduimme äitini kanssa Kempeleen näyttelyyn heti kun se oli mahdollista eli maaliskuun alussa. Hauska ja vilkas viikonloppu jälleen tiedossa enkä malta odottaa, että pääsen taas tapaamaan tuttuja kissuja ja heidän omistajiaan! Äidiltäni lähtevät mukaan hänen molemmat maatiaiskisunsa, Tuisku ja Elmo.

Tämä on nyt toinen kerta kun Nora matkustaa Kempeleelle ja tällä kertaa tyttö kilpailee Premior-luokan serteistä, eli asteen korkeamman kuin edellisellä kerralla. Todella jännittävää nähdä miten tyttö pärjää ja kävi miten kävi, se ei tule tunnelmaa latistamaan. Edelliskerrasta poiketen olemme tällä kertaa molemmat päivät paikalla. Jos hyvin käy, jatkamme syksyllä Ruotsiin hakemaan valmistumiseen tarvittavaa ulkomaan sertiä.

Nora on molempina päivinä ensimmäisten joukossa arvosteltavana. Aamuarvosteluissa on hyvä, ettei omaa vuoroa tarvitse jännittää kauaa, mutta harmi, että arvostelu tapahtuu yleisöajan ulkopuolella. Ovet avautuvat puoli tuntia arvosteluiden alkamisesta.

Aamuarvostelut tarkoittavat myös, että olemme paikalla jo hyvissä ajoin eläinlääkäritarkastuksessa, jotta ehdimme rauhassa sisustaa häkit ja Nora tottua uuteen ympäristöön. Lauantaina herätyskello tulee soimaan jo aamuneljältä. 

Voi olla, että maanantaina olo on aika tööt kun koko viikonlopun riittää ohjelmaa aamusta iltaan, mutta ensi viikolla alkaa kissujen iloksi L O M A. 

Toivottavasti tavataan Kempeleellä!

Näyttelymainosta pääsi koristamaan ihana Norton

Jalkapalloilua

Vierailin viime viikonloppuna viereisellä paikkakunnalla ystäväni luona. Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni, että olisi hauskaa opettaa kissoille jokin jalkapallotemppu.

Shoppailukierroksella kävimme pientavarakaupassa Flying tiger copenhagenissa. Aavistinkin, että se olisi liike, josta jalkapallorekvisiittaa kannattaisi etsiä, enkä pettynyt. Mukaan liikkeestä lähti Finger football -peli tuliaisiksi kisuille.

Kaikki kolme ovat olleet kiinnostuneita pelistä, vaikkakin Raku on kovasti yrittänyt varastaa muidenkin treenivuoroja.

Olemme treenanneet jalkapalloa nyt 3 kertaa, tytöt 2 kertaa. Joka kerralla kisut ovat päässeet enemmän jyvälle pelistä sekä pallon tarkoituksesta ja sitä myöten myös innostus on kasvanut. Kuvasin eilen juhannuksen kunniaksi videon Rakun treeneistä.

Temppu on helppo oppia ja rekvisiitaksi käy mikä vain palloa ja maalia muistuttava, esimeriksi foliopallo ja pahveista tehty maali.

Facebookin puolella kysyttiin miten opetin tempun. Olemme soveltaneet seuraavanlaista etenemistä:

1. Herätä kissan kiinnostus palloon tarjoamalla sitä nuuskittavaksi ja palkkaamalla kiinnostumisesta.
2. Aseta pallo maahan ja palkkaa tassukosketuksesta.
3. Palkkaa, kun kissa laittaa pallon liikkeelle.

4. Palkkaa, kun kissa koskettaa oikealla tassulla palloa (eli sillä tassulla, minkä avulla kissa saa pallon vieritettyä oikeaan suuntaan).

5. Palkkaa, kun kissa laittaa oikealla tassulla pallon liikkeelle.

6. Aseta pallo niin lähelle maalia, että onnistumisprosentti on mahdollisimman korkea ja palkkaa kun pallo menee maaliin. 

7. Ota mukaan käskysana, esim. "maali".

8. Siirrä vähitellen palloa kauemmas maalista ja palkkaa kun pallo menee maaliin.

Lisäsin kisuille haastetta aloittamalla treenit heti kentän keskiviivalta. Tempun vaikeustasoa voi säätää myös maalin koon avulla, meidän osalta tuon pelin maali oli juuri sopivan haasteellinen.Välillä Raku on mennyt hämilleen ja alkanut kaatamaan maalia pallon liikkeellelaiton sijaan, mutta jo tuossa 3. treenikerralla poitsu selvästi alkoi keskittymään enemmän maalitykkeilyyn kuin maalin kaatamiseen. Kun temppu on valmis, halutessaan haastetta voi tuoda vaihtelemalla maalin suuntaa.

"Testaan vaan tän pitävyyden!"

Temppupoika Raku

Maanantaina meillä oli taas tempputreenit. Rakun uusin temppu, ympyrä/pyöri, on käsimerkistä poisoppimista vaille valmis ja Noran temppu on vielä opetteluvaiheessa. Noran temppu on sellainen, ettei tyttö jaksa kovin montaa toistoa kerralla, joten teenihetki menikin lähes täysin Rakun kanssa. Haiku pysyttelee suosiolla kauempana pois innokkaan kaksikon tieltä.

Temppuhetken piti olla nopea kahvinkeittymisen mittainen sessio, mutta alle 5 min kestäväksi tarkoitettu treenihetki venähtikin 15 - 20 minuuttiin. Poitsu oli koko tuon ajan niin tunteella mukana, etten malttanut olla kuvaamatta sitä myös videolle.

Volyymia isolle niin kehräys kuuluu selvemmin. ♥

"Ympyrä" on Rakun 19. osaama temppu, joka tulee kuitenkin valmiina numerolla 18, sillä toiseksi uusin on vielä käsimerkkien varassa ja kaipaa loppuhiomista. Missä vaiheessa se on ollut jo ainakin puoli vuotta.

Maksan maistuvuusongelma

Haiku on nirsoillut maksan kanssa viime vuoden lopusta lähtien. Haiku ja Raku saavat broilerinmaksaa kerran viikossa A-vitamiinin lähteenä ja ennen se oli Haiku-ahmatin yksi suosikkiruuista. Tosin, sille listalle on helppo päästä. Yhtäkkiä Haiku laittoi stopin maksan syönnille ja siitä lähtien viikottaiset maksa-annokset ovat olleet enemmän tai vähemmän taistelun aiheena. Olemme kokeilleet erilaisia keinoja maksanirsoilun voittamiseen:

1. Vähäisellä ruokinnalla oleminen

"Terve kissa ei tapa itseään nälkään täyden ruokakupin edessä" ja "Nälkä on paras mauste", sanotaan. Nirsoilun alettua ensimmäinen keino olikin tarjota ainoastaan maksaa niin kauan kunnes lautanen on syöty tyhjäksi. Kun aamupalalla tarjottu maksa ei maistunut, laitoin sen kelmun alle jääkaappiin odottamaan päiväruoka-aikaa. Haikulle maistuu normaalisti ruoka niin hyvin, ettei aterioita ole tarvinut jättää välistä nirsoilun vuoksi. Ajattelin, ettei Haiku-ahmatti kauaa jaksa nirsoilla.

Haiku kesti yllättävän pitkään, jopa 3 päivää, ennen kuin minä luovutin ensin. Tuona aikana se oli saanut n. teelusikallisen verran muuta ruokaa päivässä, että saisi edes jonkin verran energiaa. Paaston vaikutuksia kissaan ei ole tutkittu kovin laajasti ja yleinen liikkuva tieto onkin, että edes jotain pitäisi syödä päivän aikana, jottei kissalle pääse kehittymään rasvamaksaa kehon joutuessa käyttämään omia rasvavarastojaan ruuasta tulevan sijaan. Ylipainoiset kissat ovat rasvamaksan kehittymisessä suurimmassa riskiryhmässä, mutta niillekään ei ole tutkimuksen mukaan kehittynyt rasvamaksaa kuin vasta 5 viikon paaston jälkeen. Tutkimusten vähyydestä ja kapeudesta johtuen on kuitenkin suotavaa noudattaa ohjetta, että kissa saa syödäkseen edes vähän päivän aikana.

Koska Haikuun ei näyttänyt aterioiden skippaaminen vaikuttavan lainkaan, niin päätin siirtyä seuraavaan kikkaan meidän molempien parhaaksi.

2. Ruokahoukutin maksan vieressä

Toisena keinona oli laittaa maksan viereen nokare muuta ruokaa. Ajatuksena, että Haikun päästyä ruuan makuun se söisi paremmalla tuloksella myös vieressä olevaa maksaa. Tämä keino toimikin jonkin aikaa jopa niin hyvin, että hetken Haiku söi maksaa myös ilman houkutinta.

3. Maksan marinointi

Kissa päättää ruuan syömäkelpoisuuden sen hajun perusteella. Yksi keino nirsoilun voittamiseen onkin marinoida ruoka jollain toisella ruualla tai herkulla, mitä kissa syö mielellään. Vaikka tavallinen maksa ei maistuisi, moni kissa rakastaa pakastekuivattua maksaa. Helposti murenevan pakastekuivatun herkun avulla marinointi on helppoa. Raksupersoilla kissoilla raakaruokaan siirtymistä helpottaa nirsoilutilanteissa ruuan marinointi murskatuilla raksuilla.

Haluaisin mahdollisimman vähän käyttää ns. ylimääräisiä houkuttimia, joten marinoin maksan lohiöljyllä, jota kissat olisivat saaneet normaalisti myöhemmän aterian mukana. Lohiöljyä varten paloittelin maksan pieniksi suupaloiksi oman mukavuuteni turvaamiseksi, sillä Haikulla on tapa nostaa ruoka pois lautaselta ja lohiöljy sotkee lattian herkästi.

Lohiöljy on ollut tehokas maistuvuuden nostattaja. Rakukin on alkanut viime aikoina nirsoilemaan maksan kanssa, Haikun esimerkkiä noudattaen. Myös sillä tehoaa kastikkeena oleva lohiöljy, jota silloin tällöin herkistyn antamaan kuten myös muita houkuttimia, mitä kulloinkin käytän Haikun kanssa. Yleensä riittää, että poitsun jättää huomiotta. Kun Raku huomaa, ettei tule saamaan samoja etuuksia kuin Haiku, se tyytyy syömään maksan sellaisenaan.

Raku: "Hei mulle kans!"

Lohiöljykastike

Kuivattujen maksojen murskaus morttelilla

Maksan kuorrutus maksalla

4. Maksan kypsennys

Moni raakaa maksaa inhoava rakastaa kypsää maksaa. Kypsässä tuoksu muuttuu ja se pääsee kunnolla valloilleen. Myös Haiku söisi moitteetta kypsää maksaa, mutta mieluummin tarjoilen maksan muulla tavoin. Kypsennetyn maksan A-vitamiini ei poikkea oleellisesti raa'asta, joten määrä voi pysyä entisellään. Meillä on kokeiltu mikrokypsennystä sekä keittämistä, keitetty ei maistunut. Mikrokypsennys sotkee herkästi ja joillekin kissoille riittääkin pelkkä lämmitetty maksa.

5. Ruokaseos

Maksa pieniksi paloiksi silputtuna tai paloina ja sekoitettuna muuhun ruokaan (esim. yhdistää kaksi tai puolitoista ateriaa, riippuen kuinka monta ateriaa kisu saa päivän aikana) voi toimia myös. Haiku söisi mielellään Maukkaan sisäelinseosta, jossa on yhdistettynä maksa, sydän ja kivipiira. Seos ei kuitenkaan kaksi kertaa testattuna pysynyt kummallakaan Rakun sisällä, joten kokeilupötkön jälkeen sitä ei enää ostettu. Raku on aikoinaan syönyt seosta moitteetta, mutta jostain syystä ei kestä sitä enää.

Technicolor-kantolaukku

Ostin viime Zooplus-tilauksen yhteydessä osittain heräteostoksena kisuille kantolaukun. Aikaisemmin olin vuosia kuljetusboksien vankkumaton kannattaja ja pidin laukkuja epäturvallisina. Mitä jos laukku repeää itsekseen tai kissa riehuu itsensä verkko-ovesta läpi? Ja kissasta on varmasti epämukavaa kun pohja painuu painon alla.

Ajan kuluessa lukemani kokemukset ovat olleet pikemminkin päinvastaisia. Täällä blogipuolellakin on ollut tarinoita bokseista, joista ihan yhtäkkiä on rikkoontunut katon kiinnikkeet ja kissa sitä myöten karannut, onneksi vain muutamaksi minuutiksi. Näiden tarinoiden jälkeen en ole enää mielelläni kantanut boksia ilman, että tuen pohjaa toisella kädellä. Tätä romahtamispelkoa on lieventänyt suojapussit, mitkä ainakin hidastaisivat karkaamista.

Ajatukseni ovat siirtyneet hiljalleen laukun suuntaan myös sen käytännöllisyyden vuoksi. Käytän kisuja hammaslääkärissä 100 km päässä ja matka taittuu lähes aina bussilla, joka tarkoittaa useiden satojen metrien kävelymatkaa. Tavararepun kanssa on varsin helppo vaihtaa kättä (olkalaukun kanssa todella hankalaa) kun toinen puutuu, mutta boksin kova neliskanttinen muoto ja kahvan kovuus tekevät pitkistä kävelyistä silti hieman epämieluisaa.

Niinpä kun lisäilin äidilleni hänen repputilauksiaan ostoskoriin, päädyin tutkailemaan myös meidän käyttöön sopivia laukkuja. Löysin kaksi silmääni miellyttävää laukkua, joista toinen karsiutui heti pois muovisten kiinnikkeiden vuoksi (Mustissa ja Mirrissä näyttää olevan pitkälti samanlainen metallikiinnikkeillä). Toisessa, Technicolor-kantolaukussa, plussaa oli myös vedenkestävä nailon-kangas ja tämä päätyi meille.

Laukku saapui litistettynä muovipussissa. Suljetussa pussissa käsittelyaineiden(?) haju oli päässyt voimistumaan huumaavaksi ja harmillisesti aiheutti Noralle kutinaa. Alkututustumisten jälkeen laukku majaili 9 päivää parvekkeella tuulettumassa.

Tuuletuksen jälkeen siirsin laukun tietokonehuoneeseen ja kissojen totutus laukkuun pääsi alkamaan.

"Herkkuja!"

"Tahtoo ulos!"

"No tän voin ottaa."

Aloitin totuttamaan kisuja laukkuun palkitsemalla siellä olosta. Ensin sinne menosta, sitten siitä kun kisu pysytteli kiltisti laukussa sen ollessa suljettunakin ja sitten sen jälkeen kun kisu ja laukku oli kuljetettu toiseen huoneeseen. Erityisen herkkuperso Raku on ollut todella innoissaan tästä uudesta leikistä ja menee laukkuun oma-aloitteisesti tietäessään, että sen jälkeen tulee herkku (ja aivan kuin poitsu tietäisi mistä kirjoitan, se meni juuri laukkuun makoilemaan kaavittuaan pohjaa hetken). Poitsu myös kehrää kun sitä kuljettaa huoneesta A huoneeseen B. Laukun pohja on jämäkkä eikä painu painon alla.

"Siellä se herkku on."

Sivuovi

Edestä

Olin ajatellut laukun pääsevän ensimmäiseen varsinaiseen käytännön testiin heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kun lähdemme Noran kanssa näyttelyyn. Nora ei ole kuitenkaan ainakaan vielä yhtä innoissaan laukusta kuin Raku ja minun pitää myös olla varma, ettei pidempi olo laukussa tule aiheuttamaan kutinaa.

Metallikiinnikkeet, tärkeä plussa.

Laukku kapenee hieman kannettaessa kahvasta

Lisäturvaa: valjasremmi

4,5 kg kissan kanssa etenkin pitkillä matkoilla olkaremmi painaa sen verran, että suosin jo kotonaollessakin enemmän kahvaa. Kahva on miellyttävän tuntuinen kädessä ja siitä on helpompi saada hyvä ote kuin muovisten boksien kahvoista. Suuri iso plussa on myös valjasremmi, mikä tuo huomattavasti lisäturvaa. Remmi on lyhyt eikä kissa yllä tulemaan laukusta ulos.

Kokeilin remmiä Rakun ja Noran kanssa. Raku pelkää ulkona eniten, joten en ole tilannut sille omia Vänttisten valjaita, joten käytimme Haikun. Yllätyin miten hienosti poika käveli valjaatkin päällä ja herkkujen avulla ei aristanut lainkaan turvaremmiäkään. Nora taasen oli eri tapaus.

Valjaisiin totuttelua

Kivaa kun kaveri syö kaikki treeniherkut!

"Kiitti vaan hirveesti pöllö..."

"Mut hei, jos sä syöt kaikki namit niin mun ei tarvi enää pitää näitä valjaita?"

"Äääh."

 Laukussa hyvää on myös sivuovi, siitä on tosi näppärä ottaa kissa ulos silloin kun se on etukautta hankalaa.

"Mun vuoro!"

"Herkkua tänne suuntaan, kiitos!"

"Lisää!"

Remmi kiinni

Laukun ollessa maassa sisällä on hyvin tilaa

Pohja on irrotettava, helppo pestä

Kotikäytön perusteella olen tosi tyytyväinen laukkuun. Katsotaan, josko päästäisiin ulkoiluttamaan tuota kuukauden päästä. Sillä ehdolla, että Norakin alkaa viihtymään laukussa paremmin.

Tiivistettynä

+ Sivuovi, josta helppo ottaa yhteistyöhaluton kissa ulos

+ Turvaremmi, johon saa valjaat kiinnitettyä

+ Turvaremmin lyhyys

+ Vedenkestävyys

+ Olkaremmi ja kantokahva, varaa valita

+ Metallikiinnikkeet olkaremmissä

+ Tukeva pohja

+ Irrotettava pohjapehmuste

- Menee sivuilta lyttyyn nostettaessa, mikä voi hätäännyttää kissaa (mahtuu silti kääntymään)

- Boksia vaikeampi siivota esim. pissavahingon sattuessa

- Voimakas haju ostettaessa

- Ilman valjasremmin käyttöä riski karkaamiselle, kaipaa lukkoja vetoketjuihin

Kissamaista elämää, osa 7

1,5 kk aikana kerääntyneitä kännykkäkuvia. Kännykällä on niin ihanan helppo räpsiä kuvia, ettei millään jaksaisi alkaa käynnistämään kameraa parempien kuvien saamiseksi. Siitä olen kuitenkin koittanut alkaa ottaa itseäni enemmän niskasta kiinni.

Nora viimein keksi kolojen käyttötarkoituksen. Tuon kerran jälkeen kiinnosti taas yhtä vähän kuin ennenkin.

Hyvä nukkupaikka

"Zzzz"

"Mami, huomioiiiiii!"

"Siellä se Nora juoksee. Pitäskö lähtä perään, siinäpä pulma."

Veikkausliigaa Noran kanssa

"Ai minä söpö? No, olenhan minä. Ota kuva!"

Haiku: "Toi ruoka on varmasti tosi pahaa. Hyi, en söis. Mutta jos jätät vähän niin voin uhrautua. Pliis jätä."

Villipörrö

Raku löysi laatikkoparatiisin

"Zzz"

"Mami, mitä teet? Ai ruokaa? Anna auttaa! Mitä täällä on? Entä täällä? Tän pussin sää varmaan halusit? Hups, se tippu." 

Tytöt apuna poronsydämien paloittelussa

Ruokaa!

Viikonloppufiiliksissä

Ja toinen. Busted!

"Et mee sinne töihin! En päästä! Pysyt täällä ja rapsutat."

"Hyvä keli oleskella parvekkeella pari minuuttia."

Haiku peliseurana ♥

:p

Enää 1 kk kauan odotettuun näyttelyviikonloppuun!