tiistai 19. maaliskuuta 2019

Brittiseurassa

Kokkolan näyttelymatkalla sain kunnian päästä tapaamaan brittiläisiä lyhytkarvoja Mimmiä ja Alfredia Tassulinnan mamin kanssa.

Suklaatäplikkään Mimmin (FI*Aurantia´s Theory Of Relativity) vangitsevassa katseessa on sekoitus kuninkaallisuutta ja tietynlaista villeyttä

Juuri sopivasti tämän vuoden ensimmäisessä Kissa-lehdessä (Kissaliiton jäsenlehti) juhlittiin Suomen Brittikissat ry:n 20-vuotistaivalta ja lehdestä löytyi pitkä ja mielenkiintoinen artikkeli brittien moninaisesta historiasta. Rodun juuret ulottuvat jopa 1800-luvulle saakka. Olen monesti näyttelyissä ihastellut brittien nallekarhumaista ulkonäköä, mutta aina eri on päästä tutustumaan rotuun kotioloissa.


Mimmi-neiti tiesi miten hurmata vieraat pelkällä läsnäolollaan. Olemus on kuninkaallisen ylväs ja läheisempi tutustuminen jätettiin seurallisen ja uteliaan Alfredin hoidettavaksi. Mimmi tarkkaili vieraita sopivan välimatkan päästä ja lumosi allekirjoittaneen katsellaan täysin. 

Alfred (FI*Chatamin Anton) ei arkaillut tutustumisessa, kaikki uusi tutkittiin ja nuuskittiin

Yksi nuuskuteltu, toinen jäljellä

Alfredin väri on silver tipped ja siinä missä Mimmin katse vangitsi, Alfredin pehmeisiin silmiin ja pumpulimaiseen olemukseen upposi

Suloinen Alfred kertakaikkiaan hurmasi seurallisuudellaan ja kajaalikehyksisillä lempeillä vihertävillä silmillään. Kisut seurasivat tarkkaan vierailun ajan meidän puuhia ja Alfred antoi myös pieniä leikkinäytteitä. Kissajuttujen äärellä aika lensi huomaamatta ja pian oli jo aika lähteä takaisin hotellille ja Tassulinnan mamin omien kisujensa luo.

Kirjaimellisesti syötävän suloinen Alfred-kakku

Oli aivan ihana päästä tutustumaan kaksikkoon ja heidän mamiinsa!! Kiitos kun saatiin tulla vierailulle! 

torstai 14. maaliskuuta 2019

Kokkolan näyttelyssä

Osallistuimme Kodan kanssa viime sunnuntaina Pohjanmaan Kissayhdistyksen järjestämään tuplanäyttelyyn Kokkolassa. Lähtö oli jo lauantaina ja kerrankin meillä oli koko päivä aikaa oleskella ja tutustua kaupunkiin, sillä meidän junan oli määrä olla perillä jo aamupäivästä. Mutta, VR näytti taas taitonsa ja juna oli myöhässä meidän asemalta 107 minuuttia eikä lopulta saanut aikataulua kiinni ennen Kokkolaa, kuten oli tarkoitus.

Olimme Kokkolassa 2 tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Lauantain näyttelyvierailu jäi välistä. Sen sijaan onneksi ehdin yhä kuitenkin moikata Tassulinnan mamia ja Mimmin & Alfredin mamia, jonka luona myös kävimme. Siitä lisää omassa julkaisussaan.

Tapaamisen jälkeen kävin äitini kanssa kiertelemässä kaupunkia ja oleskelimme hotellihuoneessa. Koda tykästyi omaan peilikuvaansa.

Tuntemattomasta syystä lasit siirtyivät kuvanoton jälkeen toiseen paikkaan

"Mummi rapsuttaa, ihanata!"

"Hei kukas sie oot?"

"Alaks leikkiin ku noi ei ala?"

Näyttely


FIN


Näyttelyssä sai itse valita häkkipaikan mihin mennä, me suuntasimme Puuka-enon viekkuun. Olin jännittänyt päivän kulkua, sillä kissajaon mukaan meidän oli määrä olla käytännössä yhtä aikaa kahden tuomarin pöydällä, sillä olimme molemmilla tuomareilla päivän viimeisten joukossa. Onneksi kuitenkin paikan päällä kävi ilmi, että toisen tuomarin järjestys oltiin muutettu päinvastaiseksi ja olimme siis aamun ensimmäisten joukossa hänen luonaan.

Näyttelyt oli jaettu nimiksi FIN ja SWE. Kodalla oli molemmissa suomalaistuomari ja ensimmäisenä oli vuorossa FIN-näyttelyn Jaana Jyrkinen.

Ensin tunnusteltiin...

"On kaikki luut tallella, mami sano sille!"

"Tän asennon nimi on "pakkolasku""

"No ni, nyt rauhassa..."

"ÄÄÄÄÄÄÄÄ!!"

Jaana kehui turkin värin ja ticking-kuvion olevan erittäin hyvät ikään nähden ja korvat ovat myös hyvin kehittyneet ja sijoittuneet. Korvien päässä olevat minitupsut saivat myös kehuja. Kodalla on "baby face", kuono on vielä kehittymässä ja aika kapea. Ilme "hämmästynyt". Yleisvaikutelma: "reipas nuorimies".

"Miekö babyface??"

No ehkä vähän

Veeeeenytellen leikkimään superhuiskalla


Heti Kodan arvostelun jälkeen otettiin Värin Paras -valinta. Kastraatit ja leikkaamattomat kilpailevat tässä aina erikseen, mutta koska Koda on junioriluokassa, se laskettiin vielä leikkaamattomien joukkoon. Vastassa oli Puuka-eno sekä 2 kovan tason Kharn-Ka -kissalan kisua, joista toinen myös voitti.

Me ollaan kuvassa team Tukka Samaa Sävyä. 

Iltapäivällä oli vuorossa Tuomarin Paras -valinta ja siinä Kodalla oli vastassaan upea punainen itämainen lyhytkarva. Valinta oli tehty selvästi jo ennen varsinaista vertailuarvostelua ja itämainen jatkoi paneeliin.

Tämä itämainen oli myös Best In Show

FIN-näyttelyn tulos: EX1

SWE


Kun Jaanan Värin Paras -kisa oli suoritettu, meillä oli monta tuntia luppoaikaa ennen SWE-näyttelyn Sara Ojaniemelle pääsyä.  Aika ei ehtinyt kuitenkaan missään vaiheessa käydä pitkäksi, sillä yleisö oli todella kiinnostunut sompuista ja hyvin moni pysähtyi ihastelemaan Kodaa ja Puukaa sekä kyselemään rodusta. Isolle osalle rotu oli täysin tuntematon. Pojat kylpivät huomiossa ja nauttivat leikityksistä. Koda tarjosi halukkaille kämmenhierontaa. Kunnon edustuspäivä siis. 

Puuka-eno on kiltti poika ja sen sturdia pystyi pitämään leppoisin mielin auki

Koda taasen joutui tyytymään leikkimään kaltereiden läpi

Jostain syystä

THE lelu; Maailmannäyttelystä ostettu huiska, johon sai valita kaikki osat itse

Sylissä osattiin olla nätisti

Vielä odotellessamme vuoroa Saran arvosteltavaksi, yleisöä kerääntyi ympärille kyselemään ja silittämään. Koda nautti jokaisesta saamastaan huomiosta ja erään yleisöläisen käden se veti itse poskeaan vasten kun käsi lähestyi liian hitaasti.

"Ja taas kopeloidaan"

Toistuuko näissä kuvissa....

... jokin kaava

En minäkään usko

Tässä vaiheessa päivää ei enää jaksettu mennä niin pirteästi superhuiskankaan perässä

Myös Sara tykkäsi todella kovasti Kodan väristä ja tickingistä. Kropan koko ja mittasuhteet ovat hyvät. Myös Sara sanoi pään mittasuhteiden vielä kehittyvän, vaikka tykkäsikin monista asioista siltä alueelta. Yleisvaikutelma: "calm, friendly & sweet boy". Hyvä, että tästä yleisvaikutelmasta saatiin mustaa valkoisella, koska kuvista välittyy ehkä eri kuva. Myös Kodan äiti Isla on sellainen, josta ei saa näyttelyissä kovin montaa suu kiinni -kuvaa kun asiaa on niin paljon.

Värin Parhaassa oli jälleen samat kisut vastakkain, mutta voitto meni toiselle Kharn-Ka -kisulle. 

Koska oltiin jo hyvällä mallilla iltapäivää, pian olikin vuorossa Tuomarin Paras -valinnat. Tämä oli jännä, sillä jouduimme vastakkain Kermakupin mamin Lunan kanssa. 8 kk ikäinen Luna ehti hetken aikaa esiintyä myös kissablogistaniassa Kermakupin blogissa, mutta nykyään Kermakupin poppoo kirjoittaa facebookin ja instagramin puolella.

Koda: "En katso tuomariin, en katso tuomariin, en katso..."

Koda sai paljon kehuja, mutta hurmaava Luna (FI*Redcheetah's Erin) vei voiton tasaisimmilla mittasuhteillaan. Luna oli NOM myös FIN-näyttelyssä. Saman syntymänpäivän jakava serkkunsa Chili (FI*Kermakupin Feel The Thunder) oli NOM SWE-näyttelyssä. Luna ja Chili kilpailivat siis toisiaan vastaan SWE-paneelissa, mutta voiton vei toinen kisu.

SWE-näyttelyn tulos: EX1

Päivän loppupuolella iski jo väsy

Poh-Kisin supernätit ruusukkeet

Komea Puuka-eno (GIC FI*Vulpes Aither) oli molemmissa näyttelyissä EX1 CACS

Näyttely päättyi klo 16. Näyttelyssä oli aikaisen poistumisen kielto, sillä osallistujia oli ollut sunnuntaina sen verran vähän ja näyttely tiedettiin saatavan nopeasti pakettiin. Osa lähti silti aiemmin, mistä seuraa puolen vuoden näyttelykielto. Muistakaa olla tarkkoina noiden kanssa. Lähteä saa vasta jos/kun kuulutetaan lupa. Tässä tosin oli alunperin tarkoitus olla aiempi poistumislupa, mutta hyvissä ajoin kuulutettiin, että näyttely vedetään loppuun asti kaikkien kissojen läsnäololla. Kissoja oli paikalla sunnuntaina suurinpiirtein vain n. 150.

Aivan ihana oli nähdä paikalla myös kaneli-balineesi Uljas (CH FI*Willicon Dracarys!, joka oli NOM toisessa näyttelyssä) ja yllärinä pohjoisemmista näyttelyistä tuttu cornish rex Niilo (FI*Telltail's Undercover).

Uljas

Niilo

Oli mielenkiintoista kokea tuplanäyttely. Yhden kissan kanssa se vielä menee ja kätevä näin pidemmänmatkan tulijalle hotelliyöpymisen suhteen, mutta kahden tai useamman kanssa tuskin lähtisin osallistumaan. Tulisi aivan liikaa stressiä aikataulujen kanssa. 

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Valmistelua

Kohta mennään kohti Kokkolaa ja näyttelyä! Laukkujen pakkaus on jo hyvällä mallilla, kuten muutkin to do -listalle kuuluneet asiat. Kisut ovat olleet ahkerana apuna näiden parin touhupäivän ajan.

Ilme kun aamupalaa ei näy eikä kuulu, koska mami jumitti chattaamaan sängynlaidalle

"Olen pieni Koda-kukka, joka kukkii herkkumatosta. Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää."

"Mami koska en saa palkkaa mun ahkerasta ja työläästä valvojanhommasta, niin vaadin tullia! Keittiöönpääsy maksaa 5 herkkua!"

Koda pakkasi itsensä heti mukaan kun heitin kassin lattialle

"Joko mennään?"

"Ilman minua ei kuitenkaan lähdetä!"

Oletteko huomanneet, että Haikulla on mustat varvassukat toisessa etutassussa?

Koda: "Haiku tuutsä mukaan?"

Hirveästi kinostaa, tuumaa Haiku

Raku: "Hei kaverit, mikä meininki?"

Nora-jellona tarjosi viihdykettä ennen tämän päivän to do -listan läpikäymistä

"Mami avaa kaappi haluan kaappiin!"

Koda: "Miekin olen saanut tommosen seinän mimmonen Norallakin on! Mami toivoo, että siihen saatais täytettä tulevalla reissulla."

"Ja sain tommosen taulunki matkalle mimmonen on kuulemma Norallakin! Mut jotain eriäkin meillä on, sillä kuulemma Noran harja ei sovi mulle. Mulla on ihan ikioma harja mimmosta Nora ei käytä!"

Otin videota Noran aamuvillistä. On se hassu. Ja outo. Ja hassu.



Niin ja oikein ihanaa naistenpäivää!

Kuvassa erittäin vahva ja arvonsa tunteva nainen