maanantai 16. lokakuuta 2017

Noran kuvionmuutos

Viime kuussa Luleån näyttelyssä Nora kävi tuomarin suosituksesta värintarkastuksessa ja tytön kuvio todettiin täplikkääksi entisen tabbyn sijaan. Sain näyttelykonkareilta ohjeen ilmoittaa muutoksesta Omakissaan maksukuitti- ja tuomarien päätöskuvan kera ja ajattelin asian olevan siinä. Muutos paljastuikin hitusen laajemmaksi tehtäväksi.

Olin lähettänyt liittoon väärän maksukuitin (värintarkastus n. 15 €). Kuvion muuttamista varten tulikin maksaa vielä erillinen 17 € suuruinen maksu Kissaliittoon, josta myös kuitin tuli olla muutospyynnön mukana ja lähettää kissan senhetkinen rekisterikirja sinne heille.

Rekisterikirjassa on eläinlääkärien allekirjoittamia todistuksia mm. mikrosirusta, steriloinnista ja rokotuksista, joten odotin suurella mielenkiinnolla miten nämä näkyvät uudessa rekisterikirjassa. Muuttuisiko eläinlääkärien allekirjoitukset Kissaliiton työntekijän kuittauksiksi ja päivämäärämerkinnöiksi vai miten tällaiset muutosasiat hoidetaan?

Lähetin rekisterikirjan 21.9. ja Noran kuvio muutettiin 27.9. Vähän jännitti lähettää rekisterikirja postitse, joten otin varalta jokaisesta sivusta kuvat katoamisen varalta. Onneksi posti kuitenkin toimi kuten kuului. 

Kuun vaihteessa sain jännityksellä odotetun kirjeen Kissaliitolta. 


Rekisterikirjan muutos oli niin simppeli, etten osannut edes odottaa tällaista. Nora sai alkuperäisen rekisterikirjansa takaisin jokaisessa sivussa olevilla Copy-merkinnöillä ja sukutaulusivun mitätöinnillä. Uudessa rekisterikirjassa on joka sivulle muutettu Noran uusi EMS ja nyt olen myös saanut oman nimeni Omistaja-kohtaan. Uudessa sukutaulussa on myös mainittuna Noran näyttelytitteli tytön nimen edessä. 

Eläinlääkärin merkintöjä vaativat kohdat ovat tyhjillään, joten niiden todisteeksi minun tulee ottaa näyttelyihin molemmat rekisterikirjat mukaan. Vanhassa näkyy rokotusten yms. ajantasaisuus ja uudessa näkyy todiste EMS-koodista. Uuteen on myös merkitty (etukansi), että alkuperäinen alkuperäisine tietoineen on olemassa ja siksi oleellisia eläinlääkärintodistuskohtia on siinä tyhjillään.

Oli hauska miten Noran väri oli saanut nimenpidennyksen matkalla. 

Vanha

Uusi

Kilpikonna on nyt ruskeakilpikonna. Ilmeisesti "kilpikonna" on vain lyhenne tuosta perusväristä eli ruskeasta, joka on jossain vaiheessa alkanut ehkä yleistyä virallisessa kielessä. Minulle ruskeakilpikonna-nimitys oli uusi ja hämmentävä, joten piti vähän googlailla onko se todella käytössä ja juuri tuolla f-koodilla. Nähtävästi on.

Ennen kuin sain tietää, että minun tuli lähettää liittoon myös rekisterikirja, olin ihmetellyt Kissaliiton vaatimaa 17 € maksua, sillä ulkomaalaisten näyttelytulosten kirjaus on ilmainen palvelu. Mutta katsoessani rekisterikirjoja ymmärsin perusteen hyvin. Ei mikään pieni työ.

Vanhan rekisterikirjan sukutaulu mitätöitynä.

Luleån näyttely onnistui siis tarjoamaan uusia mielenkiintoisia kokemuksia itse reissun jälkeenkin. Mielenkiintoista oli myös nähdä Kissaliitton muuttunut ulkoasu rekisterikirjalle, huima ero vuoden 2012 kirjalle. 

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Uusivanha huiska

Tämän julkaisun tapahtumat sijoittuvat niinkin kauas kuin elokuun lopulle, mutta mm. näyttelyvalmistelujen vuoksi julkaisu on jäänyt roikkumaan.

Eräällä Musti&Mirri -käynnilläni huomasin valikoimiin palanneen jotain vanhoja klassikkoleluja. Yksi niistä oli riikinkukonsulkahuiska. Sitä ei näy Mustin ja Mirrin verkkosivuilla, mutta toivottavasti on yhä valikoimissa myymälöissä eikä vain tehnyt kuukauden-parin pikapaluuta.

Kyseinen lelu on ollut Noran suosikki jo vuosia. Meidän kaapissa pyörinyt yksilö tuhottiin sulistaan tehokkaasti varsin nopeassa ajassa, mutta vasta sen jälkeen kun Musti ja Mirri lopetti lelun myymisen. Rähjääntyneisyydestään huolimatta Nora on rakastanut lelua syvästi eikä uudelle lelulle ole ollut tarvetta. Lelun virkaa toimittaa musta tappi, jossa sulka on ollut kiinnitettynä.

"Mitä sulla on meille?"

Halusin ostaa Noralle tuliterän huiskan ja nähdä miten tyttö reagoi.

"Mulle ainakin kelpaa!"

"Miks tolla on tommonen pyrstö? Iha outo!"

"Nora se pyrstö on just paras!"


"Ihan mahtava!"

"Anna mie tapan sen!"

Vastoin odotuksia, Nora ei innostunutkaan lelusta kuin vasta varsin pitkän houkuttelun jälkeen. Haiku taasen oli innoissaan. Nora ei meinannut ymmärtää miksi hänen lempilelunsa oli yhtäkkiä tylsän pitkä, mutta leikki jonkin aikaa kohteliaisuuttaan.

Tässä parin kuukauden aikana Nora on innostunut sulasta hieman enemmän, mutta leikkii kuitenkin mieluummin rähjääntyneemmällä versiolla.

"Täähän on ihan tyhmä kun menee solmuunki! Haiku mitä sää teit tälle?"

"Tappi!"

"Aukeshan se solmu."

"Siellä se lentää."

Muitakin kivoja klassikoita oli palannut, mutta tällä kertaa otimme vain tämän. Mutta kohtahan on jouluaatto, kuten kauppoihin ilmestyneet jouluhyllyt jo muistuttelevat....

torstai 28. syyskuuta 2017

Norrskenskattenin lahjakassi

Luleån näyttelyssä saatu järjestävän yhdistyksen, Norrskenskattenin, 30-vuotis lahjakassi ansaitsee minusta oman julkaisunsa. Emme olleet huomanneet lainkaan, että näyttely oli tuplajuhla: sen lisäksi, että lauantaina oli Norrskenskattenin 40. näyttely, juhlittiin myös yhdistyksen 30-vuotisia!

En ole varma kuinka usealle kasseja oli varattu, sillä kovin montaa kerrallaan niitä ei ollut esillä ilmoittautumispisteen vieressä, mutta koska olimme paikalla hyvissä ajoin, onnistuimme saamaan sellaisen. Kassiin oli kerätty monesta eri paikasta pieniä mukavuuksia:

"Hei taas meille jotain kivaa!"

"Näytä, näytä!"

"JEEEEE!!"

Royal Caninit olivat molempina päivinä lahjoitettu häkkien päälle näytteilleasettajille eli näyttelyyn osallistuneille. Kotona kisujen onni oli lyhyt, sillä tästä meille jäi vain osa partypilleistä sekä pienet herkkutikut (Haikulle). Lähes kaikki loput lähtivät esylle, yksi "karkkipussi" ja partypilli äitini kisuille.

Nuo partypillit olivat tosi hauska keksintö! Nora ei ole erityisen innostunut, mutta Haiku ja Raku tykkäävät kahisevasta pillistä.

"No tietty!" Huom. Haiku taustalla kiroaa kun Raku on TAAS tiellä.

"Tää on ihan paras!"

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Painajainen majapaikassa

Viime viikonlopun Luleå-reissu lyötiin lukkoon Kempeleen näyttelyssä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Samoihin aikoihin avautui myös ilmoittautuminen kyseiseen näyttelyyn ja heti Kempeleen reissun jälkeen aloimme katsomaan hotelleja. Olimme kuulleet Kempeleellä, että parhaimmat olivat jo menneet, mutta halusimme vielä yrittää. Lemmikkihuoneet olivat kadonneet varaussivustoilta, mutta päätin vielä yrittää soittaa. Tuloksetta.

Meidän oli tarkoitus reissata erään toisen kissaharrastajan kanssa ja aloimme yhdessä katsoa muita hotellivaihtoehtoja. Booking.com oli ainut, joka antoi hakea lemmikit sallittu -täpillä, joten katsoimme sieltä.

Hotelleja oli yhä vapaana Luleån alueelta/lähettyviltä vähän kauempana hallista, mutta huomasimme myös halvemman vaihtoehdon: First Camp -hostellimökit leirintäalueelta ja matkaa oli vain 500 m näyttelyhallilta! Hinta ei ollut lainkaan paha ja päätimme matkakumppanimme kanssa, että otamme yhteisen 2 makuuhuoneen mökin säästääksemme kuluja. Varauksen teimme heti samalla kertaa 5. heinäkuuta. Hintaan lisättiin lemmikkimaksu 200 SEK eli n. 21 €.

Olimme ihan täpinöissämme onnistuneesta varauksesta. Oli helpotus, että saimme majoituksen noin läheltä, ettei tarvinut lähteä testailemaan suunnistusvaistoa ja navigaattorin toimivuutta tuntemattomalla alueella. Lähempänä matkaa (elokuun lopulla) matkakumppanimme joutui harmillisesti perumaan tulonsa. Olin tehnyt varauksen ilman peruutusmahdollisuutta, joten jännittynein tunnelmin laitoin Luleån First Campiin viestiä ja pyysin mahdollisuutta vaihtaa yhden makuuhuoneen sisältävään mökkiin. Tämä onnistui ilman lisämaksuja (majoitus tuli maksaa etukäteen, mutta olin ehtinyt maksaa vasta n. 16 € etukäteisvarausmaksun, loput pystyi maksamaan lähempänä reissuajankohtaa). Kaikki hyvin siis! Paitsi... Viestin loppu oli kuitenkin jotain, mikä sai niskakarvat nousemaan pystyyn ja kylmän hien nousemaan otsalle. 

"Muista, että sinun tulee pitää kissasi kylpyhuoneessa tai häkissä oleskelunne ajan." 

Ei tästä ollut aiemmin mainintaa missään! Ei edes varausvahvistuksessa, jossa muutoin oli ollut varsin laajasti ohjeita ja informaatiota.

Alle kuukausi lähtöön, joten siinä vaiheessa oli turha enää alkaa katsomaan toista majapaikkaa ja olisin joutunut kuitenkin maksamaan täyden hinnan mökistä, koska en ollut hoksannut ostaa mukaan peruutusturvaa.

Pienen panikoimisen jälkeen päätin uhmata sääntöä ja päästää Noran vapaaksi. Läheisyydenkaipuinen ja aktiivinen Nora ei ole luonteeltaan sopiva kylpyhuonemajoitukseen. Mistä he tietäisivät onko kissa ollut vapaana vai ei?

Viikkoa ennen matkaa (7.9.) sain joukkoviestin koskien kaikkia kissan kanssa tulevia. Viestissä kerrottiin tästä säännöstä ja sanottiin, että jos lemmikki on ollut vapaana mökissä tai on pissannut väärään paikkaan, peritään 2000 SEK (n.210 €) lisämaksu. Tässä vaiheessa paniikki nousi jälleen. Samoin suuttumus. Olin onnistunut saada tietää tuosta jo elokuun lopulla viestittelyni ansiosta, mutta kuinka moni kuuli tästä nyt ensimmäistä kertaa, vain viikkoa ennen näyttelyä?

210 € oli myös turhan kova pala lähteä testailemaan. Laitoin First Campiin viestiä ja selitin Noran tilannetta ja pyysin lupaa pitää tyttöä kanssamme valjaissa. Emme saaneet lupaa. Mökit ovat puumateriaalia ja heillä on kuulemma kokemusta näyttelykissojen vääriin paikkoihin pissailuista, karvojen olosta joka paikassa (verhot, pöydät yms) ja perustelivat myös, että allergikoille huono, että kissa kulkee mökissä vapaana. Jälkimmäinen olikin looginen, sillä allergikko varmasti valitsee juuri sen lemmikit sallivan mökin.

Ei auttanut muu kuin niellä kohtalonsa ja toivoa, että Nora olisi sen verran uupunut päivän jälkeen, että nukkuisi illan ja yön tyytyväisenä. Onhan joillakin kasvattajillakin kissoja kylppäreissä näyttelyreissulla, jos on kisuja 2 eri taloudesta, niin eiköhän mekin pärjätä tämä 1 yö?

Näyttelyaikataulujen viivästyminen 2 tunnilla oli tältä osin meille onni. Mutta se ei auttanut. Noralla oli väsymyksen sijaan hurjasti energiaa ja se ei pitänyt lainkaan siitä, että se joutui olemaan kylpyhuoneessa meidän muiden ollessa viereisessä huoneessa. Tyttö itki oven takana, mutta meidän ei auttanut kuin toivoa, että satunnaiset silittelyhetket ja aika rauhoittaisi tytön.

Nora kylppäriyksiössään. Lelu on kadonnut kuvasta.

Näin ei käynyt. Nora itki kylpyhuoneessa puoli yötä. Itse olin niin väsynyt, että nukahdin ennen aikojani enkä herännyt itkuun, mutta n. klo 2 yöllä äitini herätti minut ja sanoi, että hän on herännyt vähän väliä Noran itkuun eikä kestä enää. Menin Noran luokse kylpyhuoneeseen ja tyttö oli aivan stressaantuneena. Silmät suurina se pyöri ympärilläni puskien ja kehräten voimakkaasti selvästi anoen, etten jättäisi sitä enää yksin. Äitini ehdotti, että menisin nukkumaan kylpyhuoneeseen Noran kanssa, mutta siellä oleva ilmastointilaite(?) piti sen verran meteliä, etten edes harkinnut asiaa. Se saattoi myös olla yksi syy, miksei Nora saanut unta. Myös putkiston äänet kuuluivat selvästi.

Nora oli stressistään huolimatta käynyt pissalla ja kakalla, joten rohkenin ottaa tytön kuljetuskoppaansa ja sijoittaa kopan tyynyni viereen. Tämä rauhoitti Noraa hieman, mutta se silti naukui ja koitti päästä ulos kopasta. Harkitsimme tässä kohtaa vahvasti riskeerata 210 € lisämaksun, mutta jonkin ajan kuluttua tyttö hiljeni ja nukahdin uudestaan.

Aamulla herätessämme äitini kertoi, että oli yhä välillä herännyt yöllä Noran itkuun ja tyttö oli selvästi yhä kovassa stressissä aamulla. Se murisi minulle kun kurkkasin kopan sisään. Nora. Murisi. Minulle! Vein Noran kylpyhuoneeseen, jotta tyttö saisi hieman jaloitella ja käydä tarpeillaan, ennen kuin matka jatkui näyttelyhallille. Kylppäriin päästyään Nora oli jälleen lautassilmineen puskemassa, mutta tällä kertaa murinan kera. Tyttö ei tiennyt mitä ajatella, joten se murisi ja puski yhtä aikaa pyörien ympärilläni rauhoittumatta lainkaan.

Olin ihan varma, että sunnuntain näyttelypäivästä tulisi katastrofaalinen Noran ollessa pahalla päällä huonosti nukutun ja stressintäyteisen yön jälkeen, mutta voi kultaa, se oli oma iloinen itsensä heti päästyään näyttelyhäkkiinsä, pois kamalasta mökistä.

Meidän huone

Eteinen

Kirjoittaessani kokemuksestamme Facebook-sivulleni sain kuulla, että ruotsalaiset ovat pitäneet meteliä First Camp Luleån toimintatavoista ja ovat soitelleet koko ketjufirman johtajalle joka on sanonut, ettei Luleån toiminta ole heidän toimintaperiaatteidensa mukaista. Jostain syystä heidän käytäntönsä on silti saanut jatkua, mutta toivottavasti tähän tulee muutos ja pian. Aiemmin Luleåssakin on saanut pitää kissoja vapaana, mutta joku vuosi sitten tämä on muuttunut.

Ties mitä olisi käynyt, jos yhteinen majoitus matkakumppanimme kanssa olisikin toteutunut. Pyysin First Campia lisäämään varoituksen käytännöstä varaussivustoille, se on vähintä mitä voivat tehdä. Emme olisi ikikuuna päivänä harkinneet tuota paikkaa, jos olisimme tienneet heidän säännöistään. 200 SEK lemmikkimaksu on myös varsin mielenkiintoinen, sillä sen lisäksi, ettei lemmikki saa viettää aikaa vapaana tai edes kytkettynä perheensä kanssa, majoittujien tulee itse siivota jälkensä lähtiessään.

Onneksi Noran aurinkoinen luonne on myös anteeksiantava. ♥ Näistä opitaan ja tästäedes pysymme kaukana First Campista, etenkin niin kauan kuin tuo sääntö on voimassa. Toivottavasti tästä varoituksesta on hyötyä muille, etteivät tee samaa virhettä.

torstai 21. syyskuuta 2017

Valmistujaislahja

Olimme sopineet äitini kanssa ennen näyttelyreissua, että jos Nora valmistuu, niin sitten juhlitaan. International Premier on titteli, jonka eteen on nähty paljon vaivaa, mikä tekee valmistumisesta sitäkin merkittävämmän. 

Niinpä Noran saatua puuttuvan sertinsä lauantaina, oli riemu katossa. Tätä varten olimme valmistautuneet jo parin kuukauden ajan ennen reissua, tätä varten lähdimme seikkailulle tuntemattomaan keskelle monenlaisia uusia kokemuksia.

En osannut lainkaan aavistaa, että äitini oli hankkinut meille valmistujaislahjan. Ja miten hieno se onkaan! Olin ihan sanaton ja olen oikeastaan yhä. Muki, joka muistuttaa meitä saavutuksestamme. ♥


Sain mukin jo näyttelypaikalla, mutta kuvat siitä on otettu majapaikassamme. Taustalla myös muuta juhlintaan liittyvää.

Kiitos vielä kerran upeasta lahjasta!



tiistai 19. syyskuuta 2017

Luleån näyttely

Näyttelyseikkailumme käynnistyi varhain lauantaiaamuna kun lähdimme ajamaan kohti tuntematonta. Minulle kyseessä oli ensimmäinen noin pitkän matkan ulkomaan matka varmaan 15 vuoteen eikä äitinikään, matkakumppanini, ollut käynyt koskaan Luleåssa asti. Olimme molemmat naurettavan innoissamme kun poistuimme tutulta Ruotsin alueelta ja lähdimme matkaamaan syvemmälle. Navigaattori oli koko ajan valmiina apuun otettavaksi, vaikka reitti oli helppo sisältäen lähinnä suoraa. Tullin ohi olimme päässeet pysäytyksettä.

Suomessa olemme käyneet aina Pohjoisen Rotukissayhdistyksen näyttelyissä ja saimmekin kokea heti näyttelyhallin ovella kulttuurierot. Näyttelyn järjestäjällä, Norrskenskattenilla, ensimmäinen pysäkki näyttelyhallissa oli näyttää rokotustodistus yhdelle henkilölle -joka tarkisti myös sirut ilmeisesti pistokokeina-, siirtyä siitä eläinlääkärintarkastukseen ja sen jälkeen vielä varsinaiseen ilmoittautumiseen, josta pystyi myös ostamaan näyttelyluettelon. Ilmoittautuminen piti tehdä myös seuraavana päivänä. Norrskenskatten viettää tänä vuonna 30 vuotisjuhlaansa ja osallistujat saivat tämän kunniaksi tuotepaketit.

Seuraava erilaisuus oli, että häkin paikan sai valita itse, mutta häkin rivi piti käydä merkkaamassa sihteeristön viereiseen listaan molempina päivinä, jotta yleisö voi halutessaan tarkastaa etsimänsä kisun/rodun rivin. Tämä tosin vaatii näyttelyluettelon ostoa, sillä lapussa oli ainoastaan kissojen numerot ja numeroa vastaavan kissan voi tarkastaa luettelosta. 

Lauantaina sisääntulo oli klo 6.30 - 8.30 paikallista aikaa. Olimme perillä klo 7, joten meillä jäi hyvin aikaa tutkailla paikkoja ja syödä ennen arvostelujen alkamista. Tuttuun tapaan otin Noran ulos häkistään hyvissä ajoin ennen arvostelujen alkamista, jotta tyttö rentoutuisi ennen tuomarille menoa. Arvostelujen oli määrä alkaa klo 9 ja Nora oli meidän tuomarilla toisena vuorossa, paikalla oli myös toinen american curl.

Menimme tuomarin pöydän läheisyyteen odottelemaan. Arvostelut alkoivat yli tunnin myöhässä. Paikalla oli tuttuja suomalaisia aktiiveja ja saimme kuulla, että kiireettömyys on tuolla yleinen tapa ja arvostelut alkavat aina myöhässä. Koska emme tienneet oikeasta alkamisajasta, odotimme tuomarin pöydän lähellä sen tunnin. Pisteet Noralle kärsivällisyydestä.

"Joko alkaa?"

Tuomarina meillä oli lauantaina Magdalena Kudra, joka ihastui Noraan kovasti. Tyttö sai erityisesti kehuja lihaksistaan ("uu la laa"), silmiensä vihreästä väristä (curleilla ei tule pisteitä silmien väristä, joten ei sinänsä vaikutusta) sekä turkin kunnosta ja värin syvyydestä. Nora oli kärsivällinen oma itsensä ja sai arvosteluseteliin yleisvaikutelmaksi "sweet temper DIVA". Silmistä "super expression ♥".

"Mun leuka on hyvä just näin, kiitos." Magdalena kaipaisi isompaa ja profiililtaan suorempaa leukaa

"Muusta ollaanhan samaa mieltä, että hyvää on?"

"Raapusta sitten paljon kehuja"

"Ei kiirettä"

Nora sai viimeisen tarvittavan sertinsä ja valmistui International Premieriksi!!! Tyttö sai myös kutsun Tuomarin Parhaaseen.


Näyttelyn toinen curli: suomalaissyntyinen, mutta Norjassa asuva IC FI*Siriuksen KiwiCurl

Kaunis tyttö! Kiwi on Norjan ainut curli

Tuomarin Parhaassa Noralla oli vastassa 13-vuotias upea norski.


Kisa oli hyvin tiukka ja olin jo varma, että tuomari kallistuisi norskin puoleen. Lopulta pitkien vertailujen jälkeen NOM-ruusuke ojennettiin Noran suuntaan. Nora oli Tuomarin Paras ja pääsi täten jatkamaan Best In Show-kilpailuun!!! Kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain tärinäni loppumaan. 

NOM!!!

Alkoi paneelin odottelu. Paneelin oli tarkoitus alkaa klo 15, mutta se oli jopa 2 tuntia myöhässä. Kokeneempien mukaan tämäkään ei ollut uutta ja suomalaiset harrastajat joutuivat menemään avuksi, jotta saatiin asioihin vauhtia. Näyttelyn oli määrä loppua klo 18, mutta paneeli aloitettiin vasta n. klo 17. 

Harmillisesti näyttelyssä kaikki kuulutukset olivat ruotsiksi, joten jouduimme kysymään tulkkausapua muilta harrastajilta. Paneeli pyöri aikalailla omalla painollaan, joten piti itse huolehtia, että kissa on paikalla ajoissa. Alkaneista kategorioista ei ilmoitettu. Tässä näyttelyssä Noran kategoria eli kategoria 2 oli viimeisenä.

Nora sai hellyyskohtauksen kesken harjailun

Ja taas odoteltiin

Paneelissa Noralla oli vastassaan jopa 7 muuta kissaa eikä tytöllä ollut mitään mahdollisuuksia ääniin. Noran esittelijänä toimi Kiwi-curlin omistaja ja vaikka Nora käyttäytyikin erinomaisesti paneelissa, oli onni, että hänellä oli samanhenkinen esittelijä, joka oli heti rauhoittelemassa kun tyttöä alkoi jännittämään jatkuva nostelu ja tutkiminen.



"Nyt niinku riittäs se nostelu!" Salainen ase: lötköpötköksi muuttuminen

"Ai, ei tää ookkaan niin paha ennää."

"Kattokaa kaikki kun mää poseeraan!"

Päivä ylitti silti odotukset ja erittäin hyvä mieli jäi näyttely-yhteisön hyvästä hengestä. Kokeneemmat suomalaiset olivat näyttelyssä korvaamaton apu useammassakin asiassa (esim. kuka olisikaan uskonut, että ulkomaalaisen näyttelytuloksen ilmoittaminen Kissaliittoon on niinkin yksinkertaista, että tarvitsee vain lähettää arvostelusetelistä kuva suoraan Omakissan tietoihin. Kaikki tulokset tulee ilmoittaa sinne itse, myös NOMit ja BISit.) ja uusia tuttavuuksiakin tuli tehtyä ja vanhoja oli yllättävän paljon paikalla. Pääsimme lähtemään majapaikkaamme kellon ollessa lähempänä seitsämää eli lähes tunti sen jälkeen kun näyttelyn piti loppua. Paneeli jatkui vielä jonkin aikaa meidän lähdön jälkeen.

Sunnuntai


Sunnuntaina meidän päivä lähti käyntiin värintarkastuksella. Magdalena oli arvostelunsa yhteydessä maininnut, että hänen mielestään Nora ei ehkä olisikaan tabbykuvioinen ja suositteli värintarkastusta ennen uuden tittelin sertikeräystä, sillä pahimmillaan värinmuutos voi mitätöidä saadut sertit kyseisestä luokasta. Saatuja titteleitä ja niiden sertejä muutos ei kuitenkaan voi kumota. Koska curleilla on vähän erilainen värikäytäntö kuin monilla muilla roduilla, pohdimme usean eri henkilön kanssa mitä curlien ja niiden väriryhmien osalta muutos käytännössä tarkoittaisi. Jos väriryhmättömässä rodussa kissalla vaihtuu väri, sertit mitätöidään, mutta oli epäselvää oliko näin väriryhmällisten kanssa, jos väriryhmä ei kuitenkaan muutu. Pohdinnassa oli mukana väriryhmättömien rotujen kasvattajia niin Suomesta (2) kuin Ruotsistakin (1), joten jäimme odottamaan siltäkin osin jännityksellä tarkastusta ja asiantuntijan kuulemista.

Värintarkastuksessa

Tarkastajana toimivat Pia Nyman ja Magdalena. Noran väri muutettiin täplikkääksi ja Pia vahvisti, että väriryhmän sisällä muutokset eivät vaikuta kerättyihin serteihin, vaikka Nora olisikin ollut tämän asian suhteen turvassa edellisen päivän valmistumisen myötä. 

Nora osallistui siis sunnuntaina ensimmäistä kertaa arvosteluun kilpikonnahopeatäplikkäänä. Tästäkin muutosilmoitus Kissaliiton suuntaan onnistui kätevästi nappaamalla kuva allekirjoitetusta vahvistuksesta ja lisäämällä Omakissaan.

Sunnuntain arvostelussa

Sunnuntain tuomarina meillä oli Nurit Pahl. Tämä tuomari oli pidättyväisempi ja puheesta jäi kuva, ettei tyttö oikein ollut häneen mieleensä. Tyttö sai taas kehuja turkistaan, mutta tuomari kiinnitti paljon huomiota pään vikoihin eli viistoon ja pieneen leukaan sekä matalaan otsaan ja korviin. Seteliin tuli kuitenkin paljon Excellentiä ja yleisvaikutelmana "lovely lady!" Tyttö ei saanut sanallista kutsua TP-valintoihin, mutta myöhemmin meidän rauhassa syödessä eväitä ja naputellessa viestejä, meitä tultiin hakemaan valintaan. Olisimme käyneet kurkkimassa joka tapauksessa, mutta arvostelut olivat edenneet nopeammin kuin oletimme. Nora kainaloon ja äkkiä paikalle.


Tuomarin Paras -valinnoissa Noralla oli vastassaan 2 siperiankissaa. Nora sai vielä erityiskehut turkkinsa kunnosta, mutta tyttö putosi pois profiilin vuoksi. Tuomarin Paras oli kuvan vasemmanpuoleisin kisu. 

Meidän näyttelypäivä sujui kuitenkin toiveiden mukaan eli Nora oli EX1 CAGPIB ja saimme lähteä aikaisemmin pois, koska emme osallistuneet paneeliin. Suuntasimme kotia kohti vähän jälkeen klo 2. Noralla on nyt tassuissaan tarvittava ulkomaan serti seuraavaan titteliin ja nähtäväksi jää keräämmekö loput sertit Suomi/Ruotsi -akselilta vai lähdemmekö käymään myös Tallinnassa.

Ensi vuonna meillä on näillä näkymin 4 näyttelyä Suomessa.

Ensimmäinen serti luokassa 6!

Tuntui hassulta lähteä kotia kohti ja samalla jättää taakse kauan jännitetty reissu. Viikonloppu sisälsi hurjan paljon uusia kokemuksia ja uuden oppimista. Yleisö oli mukavan kiinnostunut curleista ja ilmapiiri oli kokonaisuudessan ystävällinen. Näyttelyssä pääsin ihastelemaan upeita riistasomaleita sekä la perm -rotuista kisua. Totesin myös, ettei näyttelyt ole lainkaan kissakuumeisen paikka. Niin paljon hurmaavia ja kauniita kissuja. 

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ruotsin reissu lähenee

Jännittäminen on mennyt meillä tänä vuonna näemmä näyttelystä näyttelyyn. Ensin jännitettiin tammikuun näyttelyä, sen jälkeen alkoi heti pitkä odotus heinäkuun näyttelyyn ja nyt viimein on taas yksi ja tämän vuoden viimeinen näyttelyjännitys tulossa päätökseensä, sillä tänä viikonloppuna on meidän ensimmäinen ulkomaan näyttely!

"Takanaolevasta kaapista voisi kaivaa vaikkapa sellaisen kivan lelun, kiitos."

Lähtö ulkomaille näyttelyyn, etenkin maahan, jossa on eri valuutta, ei käykään yhtä helposti kuin näyttelyssäkäyminen koto-Suomessa. On paljon, mitä tulee ottaa huomioon. Olen kirjoittanut Ruotsin näyttelyyn valmistautumisesta täällä. Kirjoituksen jälkeen selvisi vielä sellaisia yksityiskohtia, että tähän näyttelyyn tulee olla tulostettuna vahvistuskirje (mitä ainakaan POROKin näyttelyissä ei ole tarvinut tehdä) sekä jos kissan on mahdollista valmistua uuteen titteliin lauantaina ja se osallistuu myös sunnuntaina, tulee ottaa aikaisemmat sertitodistukset mukaan kyseisestä luokasta, jotta valmistuminen saadaan varmennettua ja kisu rekisteröityä seuraavalle päivälle seuraavaan luokkaan. Tämä on toki loogista, ettei heiltä löydy ulkomaalaisten kissojen aiempia näyttelytuloksia, onhan kyseessä eri keskusliitto ja tietokannat, mutta näin ensikertalaisena tämä ei olisi tullut itsestään mieleen.

Maksuvälineenä Ruotsissa käy luottokortti, mutta kävimme vaihtamassa kruunuja käteisvaraksi.

Kävin vähän aika sitten katsomassa huviksena Ruotsin keskusliitto Sverakin sivuilta mikä on curlien rekisteröintitilanne naapurimaassamme. Paljastui, että on se on varsin karu. Viimeisin american curl pitkäkarva on rekisteröity vuonna 2009 ja lyhytkarva 2007. Tähän näyttelyyn tulee Noran lisäksi ainakin 1 curli. Ei ihme, että Ruotsissa tuntuu curlit pääsevän hyvin esiin näyttelyissä ainakin mediallisesti. Harmillisen harvinaista herkkua sielläpäin.

Jännitystä reissua odotellessa on riittänyt kaikin puolin ja nyt kun on enää 3 päivää aikaa pakata ja varautua, alkaa olotila olemaan aikalailla tämä:

AAAAAAAAAAA!

AAAAAAAAAAA!!

AAAAAAAAAAAAA!!!

Itse Huomion Keskipiste on ottanut tilanteen rennommin pitämällä myös mamin ajatuksia välillä muualla leikkivaatimusten muodossa.

"Tästä meidän "uudesta" lelusta tulee juttua tänne kunhan mami saisi aikaan kirjustaa."

Joka tapauksessa, taas superjännä ja hauska viikonloppu tiedossa. Näyttelyyn meillä ei ole matkaa kuin alle 300 km, mutta se on samalla kilometrillisesti pisin ulkomaanmatka minkä olen tehnyt varmaan 15 vuoteen. Elämyksiä tulee siis riittämään!