maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ruokaa! Huomiota!

Lauantaina pari ystävääni kävi meillä kylässä. Tällä tapaamiskerralla kisut olivat poikkeuksellisen osallistuvia, yleensä lähinnä Haiku viettää aikaa kanssamme keittiössä. Tapaaminen oli myös poikkeuksellisen kissakuvaustäyteinen.

Kävimme hakemassa hampurilaiset kaupungin parhaasta (imo) hampparipaikasta. Asettuessamme syömään ilmeni, että Haiku löysi uuden rakkauden: barbeque-hampurilaisen. Tähän asti Haikun suurin ihmisruokahimo on ollut pizza, jonka lähelle se koittaa tulla vaivihkaa "haistelu"etäisyydelle. Ystäväni BBQ sai tytön ihan avoimesti kerjäämään, tuloksetta.

"Anna se mulle!" kuva (c) Ren

"Pliis?" Kuva (c) Ren

Kisutkin saivat kuitenkin kissaystävällisen osan meidän herkutteluista. Hamppariaterioiden mukana tuli paperikassi, jonka kisut saivat nukkumapaikaksi. Paperikassit ovat meillä harvinaista herkkua, joten Haiku hyödynsi tilaisuuden heti. 

"Kiitti piilosta!"

"Ugh, riittää jo sen kameran kanssa!"

"En kato sua."

Nora löytyi nukkumasta pöydän alla olleelta penkiltä

"Älkää minusta välittäkö, jatkakaa vaan. Zzzz."

Hampaat ♥

"Mitä, vieläkö kuvaamiset jatkuu?"

"Tuleeko hyvä kuva?"

"Hei miksi te kuvaatte vain tota?! Todellinen tähti on tässä!"

"Noni, viimeinkin!"

Masurapsuja ei sovi unohtaa

"Työni täällä on tehty."

"Vieraat on ihan kivoja, mutta parasta on kun pääsee taas mamin syliin nukkumaan vieraiden lähdettyä."

Ps. Innostuin testailemaan kännykän erilaisia kuvanmuokkaustoimintoja....


perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kaikkien rakastama paketti

Tiistaina koitti taas se päivä muutaman kuukauden tauon jälkeen: kisut saivat vihreällä nauhalla ympäröidyn paketin! Vihreänauhaiset paketit ovat kisuista ekstrakivoja, sillä ne tietävät monenlaista mukavaa Zooplus-verkkokaupasta. Sisältö on lähinnä Noralle, sillä tilaan sieltä Noran märkäruuat, mutta se ei vähennä Rakun tai Haikunkaan intoa olla mukana purkamassa pakettia.

"Paketti! Meille!"

"Avauspalvelu on vaan vähän hidas..."

Itsepalvelu

Paketti sisälsi myös Rakulle ja Haikullekin jotain: Salmopet-lohiöljyä ja kaikille yhteisenä Cosman pakastekuivattuja kalaherkkuja. Haiku sai myös merilevää.

Kauniisti pakattu

Temppumestari Raku oli tuona päivänä oikein omatoiminen

Kisujen saalis

Paketti sisälsi myös harjan äitini kissoille sekä kuukauden palkkiona lunastetun 400 g Concept For Life - kuivaruokapussin. Kyseessä on Zooplussaan aika vasta ilmestynyt kuivaruokamerkki, joka ei harmillisesti loista laadullaan, vaan jää keskikastiin (hiilihydraattipitoisuus n. 30 %). Lunastin pussin paikallisille esykissoille, sillä ruoka voittaa kuitenkin tavalliset markettipöperöt.

Tilaukseen lähti myös mukaan ensimmäistä kertaa Zoolove-ruokaa. Zoolove on Zooplussan hyväntekeväisyysohjelma, jossa jokaisesta ostetusta Zoolove-tuotteesta lahjoitetaan 10 % valittuun hyväntekeväisyyskohteeseen. Tämän hetken kohde on Pelastetaan Koirat ry. 

Olen jo pitkään halunnut ostaa Zoolove-tuotteita, mutta mitään meille sopivaa ei ole tullut sieltä vastaan. Märkäruokaa toki, mutta Nora syö märkää vain kuivaruuan maun parantajana, joten sitä kuluu vähän (keskimäärin n. 20 g/pv). Tämä tekee 140 g purkeista harmillisesti meille epäkäytännöllisiä. 

Töiden saamisen myötä olen kuitenkin aktivisoitunut löytöeläinten tukemisessa nyt kun siihen on paremmin mahdollisuus, joten halusin laittaa tähän tilaukseen mukaan myös Zoolove-tuotteita. Otin kalamärkäruokapakkauksen Noralle, mutta ehkä Haiku ja Rakukin saavat siitä maistiaisia. On tuossa 140 g purkissa aikamoinen urakka yksinsyötäväksi, sillä vähärasvaisena ruokana se ei voi olla Noralla isossa osassa päivän menua.

Eiköhän näillä pärjätä taas jonkin aikaa

Ps. Sain äidiltäni aivan ihanan säästökissan! ♥ Törmäsimme kisuun Prismassa, tämä oli viimeinen hyllypaikallaan. Selvästi ollut kysyntää eikä ihme! Possu saa väistyä, tästä suloisuudesta tulee kisujen (ja lismujen) uusi sairaskassalipas.



Makoisaa pääsiäistä!

torstai 17. maaliskuuta 2016

Hankintoja

Meinasin, meinasin, tehdä Uutenavuotena epävirallisen lupauksen, että tänä vuonna rajoitan tavarahankintoja kisuille. Krhm, niin... Tämä alkuvuosi on ollut hyvin tavarapainotteinen eikä loppua näy.

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni kuljetuslaatikon suojan hankkimista. Meillä on onneksi niin hyvä tilanne, että pääsääntöisesti pääsen matkustamaan kisujen kanssa henkilöautolla. Mutta joskus tulee tilanteita kun pitääkin matkustaa julkisilla ja silloin on kurjaa kävellä ulkolämpöön tottumattoman kissan kanssa useita satoja metrejä ulkona etenkin, jos on huono sää tai kisu joudutaan nukuttamaan eläinlääkärissä. Vaikka kisu saisikin heräillä rauhassa ennen kotiinlähtöä, kotimatka menee silti yhä väsyneenä ja pökkyrässä, jolloin ulkoinen extralämpö olisi erityisen suotavaa. Koska kuitenkaan suojuksen tarve ei ole ollut ajankohtainen, hankinta on aina jäänyt vain ajatustasolle.

Tammikuun puolella Purrmurr-blogin Anniina julkaisi jutun itsetehdystä suojuksesta. Olin ajatellut käyttää curlit hammastarkistuksessa/-putsauksessa helmi-maaliskuun aikaan, joten mahdollinen tarve omalle suojukselle nousi taas pintaan. Otin asian puheeksi äitini kanssa ja kisut saivat tämän kuun alussa suojuksen isompaan kantokoppaan. Nora ja Raku tulevat matkustamaan samassa kopassa.

Äitini teki upean suojuksen vanhasta paksusta fleecehuovasta, joten se on varmasti lämmin ja suojaisa. En onnistunut saamaan aikaa vakipaikkaamme tälle kuulle, joten menemme moikkaamaan lekuria ensi kuussa kunhan sopiva aika löytyy. Edessä on bussimatka, joten suojus tuleekin heti tarpeeseen.

Lämpöpussi

Suojapussi

Tilasin äidiltäni myös näyttelyverhot. Olin ajatellut viedä Noran ensimmäiseen varsinaiseen näyttelyynsä vasta ensi tammikuussa kun Pohjoinen rotukissayhdistys järjestää kissanäyttelyt Kemissä ensimmäistä kertaa 18 vuoteen. Tähän asti meidän paikkakunnalta lähin kissanäyttely on ollut Kempeleellä yli 100 km matkan päässä, joten minulla oli äitini kanssa alunperin puhe jättää nyt tämän vuoden Kempeleen näyttely väliin ja mennä seuraavaksi vasta "hieman" lähempänä pidettävään Kemin näyttelyyn. Mutta äitini päättikin viedä maatiaiskissansa Tuiskun ja Elmon Kempeleelle yhdeksi päiväksi (kisut olivat siellä viime vuonna ensimmäisessä varsinaisessa näyttelyssään, Tuisku oli 2. paras lyhytkarvainen uros ja Elmo tuli viimeiseksi (4.) tuomarin pöydällä iskeneen ujouden vuoksi, vaikka häkkinsä luona poitsu käyttäytyi kuin vanha konkari), joten päätin minäkin viedä sinne Noran. Olen äitini kanssa Kemin näyttelyssä molemmat päivät, joten jos Nora saa sertin nyt Kempeleeltä ja sitten 2x Kemistä, se valmistuu ensimmäiseen titteliinsä. Serti ei ole kuitenkaan lainkaan itsestäänselvyys, vaikkei kilpailijoita olisikaan, sillä Nora on lemmikkitasoinen. Katsotaan mitä tuomarit tykkää. Kempeleeltä Nora ehtii saada hitusen kokemusta ennen Kemin näyttelyitä.

Koska olen antanut Rakun 2013-vuoden näyttelyverhot äitini kissoille ja 2014 vuonna Rakulla ja Noralla oli esittelynäyttelyssä tuplahäkki, oli tarvetta uusille verhoille. Äitini tekee Noralle verhot samasta kankaasta ja väristä kuin mitä kisujen tuplahäkkiverho on.

Noraa ja minua pääsee siis moikkaamaan lauantaina 2.7 Kempeleellä. :) Sinne on tulossa muitakin curleja, Rakun sukulaisia! Raku sen sijaan jää kotiin, sillä se stressaa näyttelyistä todella paljon.

Toinen - tai kolmas, miten sen ottaa - hankinta on tapahtumien summasta johtuvaa. Kun kisut saivat tammikuussa upean apinapuunsa, Nora alkoi hyppimään kirjahyllyn päältä puuhun. Tämän seurauksena kirjahyllyt piti ruuvata yhteen kaatumisten estämiseksi.

Samoihin aikoihin Haikulla heräsi syvempi kiinnostus tietokonehuoneen hiekkalaatikkoa kohtaan. Kisut ovat jo kuukausia suosineet syystä tai toisesta vain vessassa sijaitsevaa hiekkalaatikkoa, kahdessa muussa on käyty vain harvakseltaan. Lähinnä silloin kun vessan hiekkis on päässyt täyttymään liiaksi. Tähän ei vaikuttanut kahden muun hiekkiksen pesu tai hiekkojen vaihtokaan, silti kisut suosivat vessan hiekkistä.

Jokin sai kuitenkin Haikun tekemään muutoksen kaavaan ja tyttö alkoi käyttämään tietokonehuoneen hiekkistä silloin kun hätä yllätti eikä Haiku jaksanut kävellä viereisen huoneen suosikkivessaan. Koskemattomana ollut hiekkis sai itselleen tarkoituksen muutaman kerran viikossa ja luonnollisesti ajan myötä laatikon hiekkatilanne kaipasi täyttöä. Täytön jälkeen hiekkiksen suosio nousi yllättävään ja korkeaan nousuun. Yhtäkkiä hiekkistä käyttivät myös Raku ja Norakin ja käytöstä tuli päivittäistä. 

Valitettavasti tällä oli myös kääntöpuolensa. Kuten olen kertonut, Noralla on tapana pissiä hiekkalaatikon laidan yli silloin kun sitä stressaa tekemisenpuute tai hiekkalaatikko on sen mieleen epäpuhdas/liian täynnä. Vessassa on vedenkestävä lattia, joten siellä yliruikkimiset eivät haittaa niin paljoa (mutta tapa ei tietenkään missään nimessä ole toivottava ja teenkin parhaani, ettei näitä tilanteita pääsisi syntymään), mutta laminaattilattia on paljon ikävämpi kohde. Lattia on onneksi kuitenkin kestävä ja ennen kirjahyllyä oli helppo siirtää kun pissa oli valunut sen alle, mutta nyt kun 3 kirjahyllyä on ruuvattuna yhteen, asia ei olekaan enää niin helppoa. Harmillista kyllä ei mennyt kauaakaan, kun Nora jo pissasi laidan yli sen jälkeen kun kisut aktivoituivat vessan käytössä.

Koska laatikko on suoraan kirjahyllyn vieressä, jouduin tyhjentämään hyllyjä saadakseni ruuvattua kaksi hyllyä irti toisistaan, jotta pääsen putsaamaan lattian kirjahyllyn alta. Tilanne ei ollut missään nimessä mieluisa eikä toivottava, joten aloin jälleen kerran miettimään korkeamman hiekkiksen mahdollisuutta. Kannelliset hiekkikset eivät kuulemma tuossa tilanteessa toimi, joten sen pitää olla ihan vain reunoiltaan korkea. Meidän tarpeita vastaavaa hiekkistä on kuitenkin tosi vaikea löytää, mutta onneksi Mustista ja Mirristä löytyi yksi hyvän kuuloinen. Kyseisen hiekkiksen reunat ovat korkeat juurikin ylipissimistilanteiden ehkäisemiseksi. Laitoin hiekkiksen tilaukseen ja se saapui viime viikon lopulla.

Hiekkis ei ollutkaan niin korkea kuin olin toivonut ja kuvitellut, mutta sen etuna on hyvä pohja-ala. Entiseen hiekkikseen verrattuna se on leveämpi, mikä parantaa käyttömukavuutta vaativalle Noralle.

Vanha vs uusi


Toistaiseksi onneksi hiekkis ei ole päässyt todelliseen testiin pisumuurina toimimisesta, mutta jos hiekkis ei palvele kunnolla tarkoitustaan, pitää miettiä uusi strategia. Joko jostain korkeampi hiekkis tai sitten alle jotain semmoista, mitä kisut eivät pysty kuitenkaan repimään.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Aktivointiviikon päivä 7: Monenlaista aktivointia

Päivät 1 ja 2, 3 ja 4, 5 ja 6

Niin se vain viikko vierähti ja aktivointiviikkohaaste tuli päätökseensä.

Päivä 7: Henkistä ja fyysistä aktivointia


Viimeisen aktivointiviikkohaastepäivän kunniaksi kisut saivat päivän aikana erilaisia aktivointeja. Päivällä kisut saivat pitkästä aikaa työn alle Brain Moverin. Raku alkoi tottuneesti availla helpoimpia piiloja, kunnes Nora otti ohjat. Nora on tarkka siitä, että silloin kun on hänen vuoronsa tuon pelin kanssa, niin muiden kisujen on turha yrittää lähelle. Uhkarohkeat saavat maistaa tassua. Niinpä keksin ottaa Rakulle ja Haikulle työstettäväksi toisen aktivointilelun siksi aikaa kun Nora puuhastelee BM:n kanssa. Haiku-parka ei halunnut mennä kovin lähelle Rakuakaan, vaikka Raku jakaa lelut kiltisti. Mahtipontisesti nameja kaiveleva tassu oli kuitenkin Haikulle liikaa ja se päätti pysyä takavasemmalla.

Norakin koitti pian apajille, mutta nappasin sen syliin, jotta Raku saa touhuta rauhassa. Lopulta pitelin myös Rakua kauempana, jotta Haikukin saa vuoron aktivointipeleihin. Itselleni päivän haaste tuli siinä kun pitelin kahta innokasta curlia kauempana naminlähteestä, mutta lopulta onneksi curlit tyytyivät katselijan rooliinsa.

R: "Hei mää otan nää jookos? Kiitosta."

"Tämän piilon namit on kokonaan minun, Raku ei saa luukkua auki, vaikka yrittäisi."

"No joo, mutta tässä onkin sitten suuaukkoa senkin edestä!"

R: "Enkö saa edes pikkuisen tulla kaveriksi?"

Illemmalla pidettiin lyhyt temppuiluhetki, harjoiteltiin pitkälti samoja temppuja kuin torstainakin (pv 4). Torstain tapaan Raku tuli taas häiritsemään Noran temppuilua, mutta oli selvästi rennommalla asenteella liikkeellä.

Myöhään illalla oli vielä vuorossa leikki narulelulla. Haiku ja Raku vetivät selkeää pääroolia leikissä, mutta myös Nora osallistui, vaikkei kameran eteen osunutkaan.

Puussa roikkuu epäilyttävä naru!

Ei leikkiä ilman söpöilyä

Haiku Karhuntassu

R: "Haiku sulla menee tsiljoona vuotta kun vaanit, se on tuli ja liike mikä merkkaa!"

"Tunkelija pedissä!"

Tämä haaste oli tosi mukava niin kissoista kun minustakin, kiitos Millalle sen keksimisestä! Tein haastetta edeltäneenä sunnuntaina viikon aktivointisuunnitelman, mitä onnistuin noudattamaan ilahduttavan hyvin ja tuli kehitettyä myös hieman ekstratekemistä (aktivointipallo ja yhden aamun leikkihetki). Ainoastaan perjantaina oli pakko muuttaa toimintamallia kun väsytti niin paljon ja itse asiassa viimeisenä päivänä temppuiluhetken piti olla pidempi, mutta yllättävä väsymys iski kesken kaiken. Kaiken kaikkiaan viikko oli todella antoisa ja olen tosi tyytyväinen kisujen osallistuvuuteen sekä uusiin haasteisiin vastaamiseen. Eiköhän piakkoin taas kokeilla Nose Workin laajempaa sisäetsintää.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Aktivointiviikon päivät 5 ja 6: Leikkiä ja lisää haastetta nenäilyyn

Päivät 1 ja 2, 3 ja 4

Päivä 5: Aivansanana leikki


Perjantaiaamuna innostuin kokeilemaan jotain uutta. Tai ainakin sellaista, mitä harvoin kisujen kanssa teen. Yleensä olen aamuisin ennen töihinlähtöä liian väsynyt leikittämään kisuja, mutta tuona aamuna minulla sattui olemaan virtaa, joten pidin kisujen kanssa lyhyen leikkihetken.

Ainoastaan Raku jaksoi innostua leikistä niin paljon, että sitä pystyi kutsumaan liikunnaksi. Haikua ei kiinnostanut lelu lainkaan eikä Noraakaan sen suuremmin kuin mitä lelu kurkisteli Noran piilon suuaukolta.

Tuolit tarjoaa mahtavan leikkipaikan. Paljon houkuttelevia kurkistuspaikkoja lelulle.

Nora on alkanut viime aikoina oleskelemaan työaamuina laatikkopesässä. Ja miten niin karvainen?

Töihinlähtiessäni jätin vielä Haikulle keskiviikkoisen aktivointipallon pyöriteltäväksi. Sinne oli jäänyt jokunen herkku ja Haiku ryhtyikin heti pelastamaan niitä vankilastaan. Pitää muistaa hyödyntää palloa useamminkin, sillä Haiku palasi päivän aikana monta kertaa pyörittelemään palloa. Osa nameista pysytteli sitkeämmin sisällä.

Torstain tavoin perjantain oli tarkoitus olla temppupäivä, mutta töiden jälkeen en vain millään jaksanut alkaa temppuilemaan kisujen kanssa. Kisut leikkivät kiitettävästi keskenäänkin, joten päätin tehdä perjantaista ihan vain leikkipäivän. Kisut saivat vähän "lepuuttaa aivojaan" lauantain koitosta varten. Pidimme yöllä pitkän leikkihetken narulelulla.

Mattokissa


Päivä 6: Hajuaisti testiin


Tänään lauantaina heittelin päivällä kisuille nameja pyydystettäväksi erilaisille tasoille ja huoneisiin. Lisäksi kisut saivat palloksi rytätyn folionpalan leikittäväkseen. Siitä innostui lähinnä Haiku ja kunnolla innostuikin.



Sain myös viimein Haikun seinäninjailun videolle. Muistini mukaan olen viimeksi onnistunut siinä vuoden 2012 puolella. Haikulla on ollut tämä hassu tapa niin kauan kuin muistan, mutta se tapahtuu aika satunnaisesti mikä on tuonut runsaasti haastetta sen taltioimiseen. Harmittaa kun videosta tuli niin heiluva. Haiku rakastaa ottaa vauhtia seinästä ja kun huomasin tilanteen olevan otollinen seinäninjailulle, laitoin nopeasti videokuvauksen päälle. Ajattelin ensin napauttaa autofocuksen pois päältä ja vasta sitten kohdistaa kuvan kunnolla Haikuun, mutta tulikin kiire kun huomasin Haikun jännittyvän hyppäämään oletettua aiemmin.



Illemmalla oli vuorossa Nose Workia, tällä kertaa haasteellisempana kuin koskaan. Tällä kertaa rata ulottui jopa kolmeen huoneeseen. Suljin kisut tietokonehuoneeseen, mikä on yleensä toiminut Nose Work -huoneena, ja asetin yhteensä 7 namia erivaikeustasoisiin paikkoihin. Yksi näistä nameista toimi helposti löydettävänä aloitusnamina.

Kisut vastasivat rohkeasti haasteeseen, ensimmäisenä vuorossa oli Nora. Nora löysi 4 namia, joiden jälkeen aikansa kierreltyään asettui sohvalle makaamaan merkiksi, että hänen vuoronsa oli siinä.

"Tämä löytyi aika helposti."

"Mami lasketaanko tää?"

"Hassua miten en haistanut tätä herkkua aiemmin, vaikka kiertelin monesti ympärillä."

"Nyt huijaat, ei täällä ole enää nameja. Olen haistellut ympäriinsä vaikka kuinka kauan."

Haikun vuoron tullessa tyttö heti alkuunsa vaati äänekkäästi tietää mikä juttu se tämä on kun huoneet menee väärinpäin. Sitten kun Haiku huomasi aloitusnamin, alkoi ahkera etsiminen. Haiku löysikin kaikki 7 namia. Kaikilla kisuilla näytti olevan eniten hankaluuksia niiden namien kanssa, mitkä olin ajatellut yhdiksi helpoimmista: eteisen tuolin päällä oleva nami ja keittiön pedin reunan alla oleva nami. Haiku haisteli niistä suunnista monesti, mutta haju ei näyttävän tarttuvan nokkaan. Lopulta pitkän tuloksettoman kiertämisen jälkeen annoin pieniä suullisia vihjeitä, joiden avulla Haiku löysi viimeiset namit.

"Hmmm"

Tämä nami oli yllättävän vaikeasti löydettävissä huomioonottaen miten nopeasti Haiku löysi kiipeilypuun namit tietokonehuoneessa. Haiku kierteli aikansa ennen kuin tämä haju tarttui nenuun.


Raku löysi 5 namia seitsämästä. Löytämättä jäi eteisen tuolin ja olohuoneen sohvan namit. Kiipeilypuun nami löytyi aika helposti. Raku löysi myös helpoiten keittiön petinamin, mikä jäi Noralla kokonaan löytämättä. Olin ajatellut sen piilon olevan helppo kun se lattialla ja muistuttaa tyyliltään laatikkoetsintää. Kisut kävelivät monesti ohi melkein nenä namia hipoen ilman, että olisivat pysähtyneet miettimään saivatko vainun vai eivät. Farkkujenkaan ei pitäisi blokata hajua, joten löytämisen vaikeus on mysteeri.

*nuuhnuuh*

"Tuolla, ihan varmana!"


Kaiken kaikkiaan etsinnät menivät hyvin ja kisuilla riitti kärsivällisyyttä kiertää laaja alue monta kertaa namien löytämiseksi. Ensi kerralla voisin kuitenkin jättää radan hieman helpommaksi, ihan myös itseni vuoksi. Oli aika puuduttavaa seurata ja odottaa kisujen löytävän namit. :D