Raku 11 v!

Rakas Ragnar täytti eilen 11 vuotta! Paljon onnea höpsölle ja aina iloiselle, vilkkaalle kehräilijälle!

Synttäreitä vietettiin oikeana päivänä, vaikka julkaisu tuleekin hieman myöhässä. Päivä oli hyvin Rakun näköinen. Synttäreitä vastaisena yönä riehuttiin tuttuun tapaan ja onnistuin taltioimaan sitä videollekin (alla). Poikku ei selvästikään ole saanut memoa iästään: hän on nyt virallisesti seniori, mutta se ei vauhtia hidasta.

Synttäripäivänä oli ruokana aamu- ja iltapalana Rakun lempparia: broilerin paistisuikaletta. Tein itselle katkarapusalaattia ja kisut Noraa lukuunottamatta (allergia) saivat huuhdelluista katkaravuista itselleen useammatkin suupalat. Rakullekin uskaltauduin antamaan ja hyvin pysyi sisällä. Uudet kokeilut ovat aina riski kun pojalla on ollut viimeisen vuoden ajan herkkyyttä normaalista saannista poikkeavien suuhunpantavien kanssa. Niin ruoka-, ravintolisä-, kuin lääkerintamallakin.

Päivä meni hyvinkin rennoissa tunnelmissa paria leikkihetkeä ja yhtä tempputreeniä lukuunottamatta. Poikku nautti sängyn pehmeydestä ja siellä saaduista pusu-, silitys- ja halihetkistä. Myös syliin tultiin ollessani telkkarin ääreellä. Aika rento päivä, mutta varmasti poikun mieleen.

11 v komistus

 

Tänään ollaankin oltu vähän eri tunnelmissa. Ensi viikon torstaina matkaamme viimein hammaslääkäritädin luo ja olemme testailleet eri esiannettavia lääkkeitä reissua varten. Elokuisesta sydänultrasta saimme mukaan gabapentiiniä esirauhoittavaksi valmisteeksi, jota meidän tuli testata ennen reissua tietyin vaikutusodotuksin. Ensimmäisellä testillä mentiin pienemmällä annostuksella, mutta koska se ei tuonut riittävän suurta vaikutusta, kokeilimme parin viikon päästä tupla-annostuksella. Sekään ei kuitenkaan tuonut toivottua tulosta, ei oikeastaan tuntunut olevan edes eroa pienempään annostukseen. Positiivista, että pysyi kuitenkin sisällä. 

Soitin eläinlääkäriasemalle ja eläinlääkäri pähkäili meille toisen lääkkeen testattavaksi, joka ymmärtääkseni oli ainut jäljelläoleva mahdollinen Rakun kriteereillä. Tuote on tuore markkinoilla, nimeltään Bonqat. Sen kaveriksi saatiin myös pahoinvoinninestolääke Cerenia.

Cereniaa testasimme pari viikkoa sitten ja pysyi hyvin sisällä, tänään oli Bonqatin vuoro suurin odotuksin. On pysynyt sisällä ja toimii!

Minho täyttää vuoden!

Minho täyttää tänään kokonaisen 1 vuotta! Uuden kissan ottaminen joukkoon on aina jännittävää, sillä ei pelkästään kissan ja omistajan tarpeiden ja toiveiden tule kohdata, vaan huomioon tulee ottaa myös yhteensopivuus talouden muiden kissojen kanssa. Minho on alusta alkaen sulautunut meidän joukkoon aivan täydellisesti, poika tulee erinomaisesti toimeen kaikkien kanssa. Eikä ihme, sillä Minhon luonne on puhdasta kultaa. Kissankielentaidoista puhumattakaan, jotka saa täydet pisteet 11/10. Poika on toisia kunnioittava, mutta myös puoliaan pitävä. Antaa tilaa (paitsi mamille), mutta on myös aina valmis leikkiin. Riehakas, puhelias, rohkea, todella fiksu ja oppivainen. Syliin/selkään tulee päästä monta kertaa päivässä. Poikamaista rämäpäisyyttäkin löytyy: poika ihan rennosti hyppii melkein katon korkeudesta suoraan lattialle mamin kauhisteluista huolimatta eikä vauhdin aikana ehditä katsoa milloin ne jarrut olisi hyvä laittaa päälle. Kova on luotto oman luuston lujuuteen. 

Kalliolla kukkulalla, vuorella korkealla!

Minhon myötä ollaan myös siirrytty alueelle, mille en ikinä olisi uskonut astuvani. Mutta niin vain kun se täydellinen yksilö tulee vastaan, voi mieli muuttua. Minho on yhä leikkaamaton ja myös pysyy niin jonkin aikaa. Isoin syy miksen ole koskaan edes harkinnut leikkaamattoman kissan pitämistä on leikkaamattomuuden vaikutus laumakemioihin. Toinen on merkkailu. Somput ovat onneksi merkkailun suhteen yksiä helpoimmista roduista kun merkkailu ei yleensä ala kovin nuorena. Näin on onneksi ainakin vielä Minhonkin kanssa, pisut tulee oikeaan paikkaan. Myöskään laumakemioista ei ole tarvinnut stressata, Minho on herrasmies eikä hormonit ole viilentäneet välejä kenenkään kanssa. Välillä saadaan nauttia pienistä laulunäytteistä, ei muuta. Aika näyttää tuleeko maailmaan joskus pikkuminhoja.

"Ai pikkuminuja?! Apujoukoista oisi kyl hyötyä!"

Ei ole paikkaa missä Matonen olisi turvassa.

Punainen väri on alkuperäinen haaveeni sompuissa ja Minhon väri on omaan silmään mitä kaunein, upea leiskuvan punainen. Poika todella elää nimelleen (Vulpes Fearless Firefox).

"Tää on varmaan jokin harvinainen Matonen-laji kun noin lentelee!"

Synttäreitä ollaan vietetty railakkaasti, poikku sai valita joululahjaksi tilatuista Yugie-onkilelun syöteistä itselleen mieleisen ja ylläripylläri huippusuosion saanut Matonen sai itselleen uuden värikaverin! Aiemmin ollaan leikitty mustalla ja rakkaus leluun näkyy jo kunnossa. Nyt kuvioihin astui kirjavan vihreä, jonka perässä painettiin ihan samaa hurjaa vauhtia! Kisujen pappa kävi myös kylässä ja kaikki saivat masun täyteen herkkuja. Iltapalaksi on vielä spessua luvassa.

"Oi iloa kun pappa on käymässä!" Pappa on Kodan lemppareita

Paljon onnea rakkaalle vauhtihirmulle ja suuri kiitos Minttu- kasvattajalle upeanupeasta pojasta!! ❤️