torstai 18. lokakuuta 2018

Let's painitaan!

Yhteiset pesu- ja leikkihetket pennun kanssa ovat antaneet odotuttaa itseään. Olin jo aivan varma, että muutos tapahtuu vasta kastroinnin myötä (mikä on ensi viikolla), mutta iloinen yllätys tapahtui tiistai-aamuna kun Koda sujautti itsensä aamupalaa odotellessa Noran paikalle Rakun pestäväksi ja se muuttuikin heti painiksi. 

Koda oli jo muutaman päivän ajan rohkaistunut Rakun leikkiinkutsujen kanssa ja hyppinyt poitsun niskaan roikkumaan, mikä päättyi aina Rakun sähinään ja Kodan poisjuoksemiseen. Tiistai-aamusta lähtien painit ovat tapahtuneet hyvässä hengessä ja tänä aamuna oli jopa nelikon joukkoleikki kun kukin jahtasi vuoroin toisiaan mamin koittaessa saada itseään hereille. 

Raku: "Älä edes kuvittele!"

"Olen isompi ja vahvempi!"

"Kuulitko?"

"Aarg!"

"Syön sun pään!"

"Bluffasin."





Eilen Koda täytti 5 kk! Painoa poitsulla on 2,8 kg.

Skoda on parkkeerannut itsensä vakiopaikalleen lelukätkön eteen

"Wassup?" Raku muistuttaa, että häntä ei saa unohtaa!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Skoda

Tietokone-/liskohuone on kisuilta kiellettyä aluetta silloin kun en ole vahtimassa ja myös työaamuina kun käyn vain pikaisesti vaihtamassa vaatteet. Kodan mielestä tämä sääntö on todella typerä ja hän päättäväisesti haluaa mukaan joka aamu. Varmistaakseen sisäänpääsyn hän oven äänen kuullessaan juoksee sisään niin lujaa kuin pääsee, jottei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin päästää poitsu sisään.

Tästä kehittyi nopeasti poitsun lempinimi: Skoda.





Kodan mielestä on myös äärimmäisen typerä sääntö, että vain mami saa poistua Isosta Ovesta aamuisin ja siitäkin käymme joka työaamu keskustelua lähteekö Koda mukaan vai ei. Sentään tässä keskustelussa mami on onnistunut saamaan aina viimeisen sanan. *kopkopkop*

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Sukukokous

Askolan näyttelyssä oli lauantaina paikalla peräti 8 Vulpes-perheeseen kuuluvaa somppua: Kodan (Vulpes Blood & Fire) lisäksi Isla-emo, Olaf-isi (on toisen kissalan omistuksessa), Kuura-veli, Dorian-veli, Raili-sisko, Puuka-eno sekä tulevaisuuden emo syötävän suloinen Hilla.

Kotoamuutosta oli ehtinyt kulua näyttelyn aikaan kuukausi ja oli ihana miten sisarukset tunnistivat toisensa uusista tuoksuista huolimatta! Koda "heitti tassut" Railin ja Kuuran kanssa (Dorian oli sturdissa cooni-bestiksensä kanssa, joten heitä ei häiritty), sekä nenutteli emonsa ja uskomattomasti ensikohtaaminen/nenuttelu isukin kanssa meni kuin olisivat tunteneet jo pitkään! Puuka-enokaan ei välittänyt, vaikka ensimmäistä kertaa tapaamansa siskonpoika läimäytti sitä nenulle leikkisästi Puukan kurkkiessa avoimesta sturdistaan Kodan häkkiin. Suku on rakkain!

Isla-emon (IC FI*Vulpes Aletheia) bravuuri on hypätä sylistä tuomarinpöydälle nopeuttaakseen huomion saamista

Eikä poseerausta unohdeta!

Saksasta kotoisinoleva hurmuri-isukki Olaf (CH Olaf von Gulda)

Kuura-veli (Vulpes Black No. 1) jäi kasvatukseen eikä selvästi jännitä esiintymistä hänkään!

Kuura ♥

Upea Dorian-veli (Vulpes Bloody Kisses). Olen kovaa vauhtia rakastumassa sinisiinkin, hjälp!

Raili (Vulpes Burnt Flowers Fallen) tuomarin sylissä. Raililla tummuu väri kovaa vauhtia! Vielä kuukausi sitten sen väri oli selvästi riistasisaruksiaan vaaleampi, mutta nykyään alkaa olla jo vaikea erottaa toisistaan nopealla vilkaisulla.

Nätti tyttö!

Punainen "nätti kuin karkki"-Hilla (CH SE*Vesselkattens Stina)

Puuka-enokomistus (IC Vulpes Aither)!

Ei omena kauas puusta putoa! Koda ja Puuka

Oli aivan ihana nähdä sukulaisia, toivottavasti törmäillään taas! 

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Askolan somppuparatiisissa

Viime viikonloppuna, 29.-30.9, oli Uudenmaan Rotukissayhdistyksen, tuttavallisemmin Urkin, järjestämä näyttely Askolassa. Matkasimme sinne iki-ihanien Diivaelämää-mamin ja Norton-sompun kyydissä.

Matkasimme ensin bussilla Diivaelämää-mamin luokse ja odotusten mukaisesti Koda huusi koko matkan. Onneksi kyydissä ei ollut juurikaan porukkaa ja toivottavasti tien melu peitti suurimman osan Kodan valitusvirrestä. Istuimme tarkoituksella mahdollisimman takana. Juuri muutamaa minuuttia ennen perille pääsyä Koda oli viimein rauhoittunut sen verran, että melkein nukahti.

Kun Team Pohjoisen Somput starttasi matkaan, Koda naukui hieman alussa ja hiljeni kohteliaana poikana sitten lähes koko n. 8 tunnin ajomatkan ajaksi. Kiitos Koda, että toit itsesi kuuluviin julkisilla liikkuessamme ja olit hiljaa seurassa, jossa oltaisiin oltu satavarmasti ymmärtäväisempiä huutoon. Arvostan.

SC FI*Amajan Norton Norberto ja Koda. Norton valmistui lauantaina korkeimpaan titteliin Supreme Championiksi!

Kissajuttujen ja muiden äärellä ajomatka oli ohitse ennen kuin kunnolla ehti tajutakaan ja oli aika siirtyä hotelliin. Koda tutki hotellihuoneen epäröimättä ja häntä pystyssä. Outo ympäristö ei jännittänyt, mutta ruoka oli sen verran pahaa, että sitä meni alas vain 1/4 normaalista määrästä. Raakaruokamyönteisyyden ja märkäruokavastaisuuden huono puoli.

Kassissa Kodan tavarat ja repussa minun. Näinhän se menee.

"Mitätäällon?!"

Koda on mahtavan rohkea tutkimusseikkailija ja onnistui lauantaina aamulla livahtamaan hotellin käytävään mennessä ja tullessa käydessäni hakemassa respasta aamukahvin ja aamupalapussin. Näyttelyyn lähtö oli ennen hotellin aamupala-aikaa.

Lauantai


Urkin näyttely itsessään oli jo täysin uusi kokemus minulle ja oli aivan parasta miten paljon somppuja siellä oli paikalla! Yhteensä 22!! Oli todella havainnollistavaa nähdä erilaisia todella upeita riistavärejä ja miten ihanaa oli tavata taas Kodan sukulaisia! Uutena tuttavuutena paikalla oli Kodan isi Olaf ja eno Puuka.

Somput olivat melkein kaikki samassa rivistökulmassa ja kuinkas ollakaan, Koda oli joukon äänekkäin, pitäen meteliä muidenkin puolesta. Häkissä oli niiiiiin kamalan tylsää, että sieltä onnistuttiin livahtamaan päivän aikana peräti 3 kertaa, joissa kaikissa onneksi onnistuin saamaan poitsun heti kiinni ennen kuin se ehti pidemmälle seikkailemaan, koska siinä Koda ei olisi epäröinyt sekuntiakaan.

Poitsu oli onnessaan kun sitä leikitti häkin kaltereiden läpi, mutta kovasti oli haluttanut käydä tutkimassa paikkoja muutenkin kuin sylistä katsomalla.

"Enon huiska on niin hyvää!"

Somput ovat yleensä arvosteluvuorossa päivän viimeisten joukossa ja näin kävi nytkin. Riistaväri oli näyttelyssä ylivoimaisesti hallitseva ja poikapennuissa EX-kilpailu oli jopa 3 pennun välillä: Koda, Kuura-veli ja toisen kasvattajan veljeksiä 2 kk vanhempi kisu.

Kodan ihkaensimmäinen tuomari oli Noran pari kertaa arvostellut ihana Eric Reijens. Hänellä oli tällä kertaa tuomarioppilas kanssaan.

Koda kävi kirjoittamassa tähän kuvaan kommentin:" ++-" Varmasti tarkoittaen: + huomiota!! + jännää!! - ei vieläkään päässyt tutkimaan mitä haluaa!!

"Terve! Leikiks mun kaa?!"

"Jeeeeee!!"

"Tykkään susta ja tästä sulasta aika paljon nyt!"

Eric tykkäsi erityisesti Kodan lihaksikkaasta kropasta, turkin tekstuurista ja väristä.

Koska pelkästään poikapentuja oli riistavärissä 3 ja lisäksi Kodan Raili-sisko, pennuille saatiin oma Värin Paras -kisa. EX-kilpailun lisäksi Värin Paras oli minulle täysin uusi kokemus, josta kertoo myös se, että olin tuohon näyttelyyn asti luullut kisan tarkoittavan kirjaimellisesti sitä kenellä on paras väritys, kun todellisuudessa siinä kisataan kuka on kokonaisuudessaan väriluokan paras. Eli käytännössä se on kilpaluokkarajojen yli tehty EX-kisa. 

Värin Parhaassa oli siis 4 pentua ja BIV meni toisen kasvattajan kisulle, joka oli myös poikien EX1. Koda oli EX2.

Meidän osalta näyttelypäivän kilpailut päättyivät täten siihen. 

Ostin Kodalle Luleåsta taskukokoa olevan huiskan. Nora ei välitä leikkiä näyttelyissä, joten oli erityisen ihanaa miten innokkaasti Koda leikki lelullaan! Sisäinen materialistini myhäili tyytyväisenä. Myös Urkin näyttelyssä oli myynnissä niin houkuttelevan upeita minihuiskia, mutta onneksi budjetti kuiski, ettei saa mennä överiksi näiden kanssa.

"TYYYYLSÄÄÄÄ!! Päästäkää miut tutkimaan! Haluaa seikkaillaaaa!!"

Koda reippaana poikana kävi päivän aikana vessassaan sekä pissillä että kakilla eikä jännittänyt yhtään, että muut näkee! Nora taasen pidättää näyttelyissä viimeiseen asti ja käy vessassa vasta kotona tai hotellilla. Noralle pitäisikin kehittää jonkinlaiset katseenestoverhot, niin ehkä tyttökin pystyisi käymään rennommin asioillaan näyttelyssä.

 Sunnuntai


Sunnuntaina oli vuoronvaihto. Vulpes-perhe oli paikalla vain lauantain, joten Koda sai edustaa sunnuntain yksinään. Tilalle tuli Amajan-perhe sekä uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Somppuluku oli kaunis 23.

Kodan edellispäivän EX-kilpailija oli paikalla nytkin. Tämän päivän tuomarina toimi meille uutena tuttavuutena Helene Reiter. Myös hänellä oli tuomarioppilas.

Helene tykkäsi todella kovasti Kodasta ja arvosteluseteli oli täynnä ex-merkintöjä.Ticking on erinomaisessa kehityksessä ja pentukarva on lupaava. Otsa voisi olla parempi, mutta profiili on erinomainen. Erinomainen show-luonne. 

"Leikitään?!"

"Joko kohta leikitään?!"

"Hei nyt!! Leikkiä!!"

"Viimein!"

"Wii!"

"Tääkin on ihan kiva!"

"Tän jälkeen leikitään?!"

Kilpakumppani voitti EX-kilpailun ikänsä puolesta, joten Kodan päivä päättyi jälleen EX2-tulokseen. Vaikka tulimme pitkän matkan päästä, voittaminen ei ollut missään vaiheessa reissun päätavoite, vaan elämykset sekä erityisesti kokemuksen kerääminen Kodalle. Ja sen osalta en voisi olla onnellisempi, poitsu on täysin oma itsensä näyttelyhälinässäkin: leikkii ja kehrää häkissä ja sen ulkopuolella, viihdyttää yleisöä, syö (Primacat sponsoroi näyttelyn ja antoi molempina päivinä reilut tuotenäytteet, joihin kuului myös märkäruoka. Nähtävästi Primacatin tonnikala on pakollinen osa meidän näyttelyreissuja, niin hyvin se maistui) ja käy vessassa, nauttii uusista kohtaamisista ja sylissä maisemien tarkkailusta. Täytyy vain toivoa, että luonne säilyy aikuisiälläkin. Tosin Isla-emon tuntien se tuskin tulee olemaan ongelma.

"Arrr! Tästä saat, mikä lienetkään!" Somppu elementissään tappamassa somali-rotutarraa.

Lauantaina Koda oli ilmeisesti käyttänyt suurimman osan äänestään, sillä sunnuntain häkkielämä meni hiljaisesti ja suurimmaksi osaksi torkkuen. Koska sekä Koda että Norton eivät päässeet paneeliin sunnuntaina (mutta Norton oli BIV!),  niin pääsimme lähtemään varhaisen poistumisen aikaan kahdelta. Kotimatka sujui samalla tavoin silmänräpäyksessä ja ehdimme hyvin vielä illan viimeiseen bussiin. Kotona olimme klo  23 ja Koda kurvasi heti kopasta päästyään venyttelyn jälkeen huoneet läpi ja parkkeerasi keppilelukätkön eteen.

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Temppuileva pikkupoika

Ei riiviöintiä sentään! Koda pääsi jo varhaisessa vaiheessa testaamaan keskittymiskykyään kun aloitimme pienesti tempputreenejä. Ensimmäiseksi tempuksi valikoitui "femma".

19.9. kuvasin ensimmäisen temppuvideon, missä Koda osasi 2 temppua. Video oli kuitenkin hetken mielijohteena kuvattu, mikä näkyi myös laadussa: heiluva ylhäältäpäin kuvaava kamera eikä vaatteetkaan olleet ne edustavimmat. Niinpä halusin odottaa otollisempaa ajankohtaa ja mieluusti valoisaa aikaa.

Syksy asettaa omat haasteensa valoon ja Koda oppii vauhdilla. En millään jaksanut odottaa sunnuntaihin -seuraavaan mahdollisuuteen kuvata valoisalla -, joten kuvasimme temppuvideon tänään samalla kun pidin paussia viikonlopun kuvien käsitttelystä. Näyttelyraporttia on siis tuloillaan, mutta myöhemmin viikolla! 

Koda osaa nyt 3 temppua ja neljännen treenin aloitimme videolla. Videolla näkyy myös miten temppuilu sujuu 2 innokkaan curlin liittyessä seuraan!