torstai 31. heinäkuuta 2014

Askel kohti luomua

Yksi ikuisuusprojekteistani on ollut vaihtaa virike- ja vapaan kanan munat luomukananmuniin. Kynnys siirtymiselle on ollut luomumunien korkeampi hinta, mutta nyt viimein kynnys on ylitetty. Eilen kisut saivat viimein luomumunaa ja odotin innolla pääsyäni vertailemaan koostumusta ja maistuvuutta ei-luomumuniin. Olen kuullut, että luomun maku voi viedä mennessään eikä tuote meinaa enää kelvata tavallisena. Eikä ihme, onhan luomu ravinnerikkaampaa verraten tehotuotantoon sen lisäksi, että se eettisempi valinta.

"Ulkomaisissa tutkimuksissa luomumunien on myös ravitsemukselliselta koostumukseltaan todettu olevan parempia kuin tavanomaisten munien. Luomumunat sisältävät enemmän omega-3-rasvahappoja, vitamiineja ja hivenaineita. Tavanomaisista munista on lisäksi löydetty antibiooteille resistenttejä bakteereita. Luomumunissa niitä ei ollut." - Luomuliitto: Luomumunista kannattaa maksaa

Se mikä luomumunan ja tavallisen munan selkeänä erona oli, että luomun valkuainen oli paljon juoksevampaa. Valkuaisen poistamisessa minua on ärsyttänyt kovasti sen klönttimäisyys, toisinaan kestää ikuisuus ennen kuin se valuu ulos kuoresta. Joskus jos avaa kuorta enemmän toimen nopeuttamiseksi, keltainen luiskahtaa roskakoriin valkuaisen mukana... Luomumunissa valkuainen oli hetkessä ulkona, vaikka avasinkin kuorta vain vähän.

Haiku ei ole suuri keltuaisen ystävä, mutta on viime aikoina alkanut syödä sitä paremmin. Tämän se söi mukisematta, tosin ensimmäisenä lautaselta katosi kivipiirat. Enemmän luomumunan maistuvuudesta jännitin Rakun kanssa, iltapalana kun oli sen inhokkia: kivipiiraa. Vaikka keltuainen on Rakun yksi suosikkiruuista, poika on vähän kuin vaihtanut osia Haikun kanssa, sillä keltuaisen suhteen siitä on alkanut tulla nirso. Esimerkiksi jos en ole saanut kaikkea valkuaista pois ja sitä on jäänyt hieman keltuaisen sekaan, Raku saattaa jättää syömättä. Tai jos sekoitettu liha ei olekaan sillä hetkellä mieleen, Raku ei välttämättä koske edes keltuaiseen. 

Haikun annos vasemmalla, Rakun oikealla. Rakulle livahti hieman valkuaistakin.

Tälläkin kertaa näytti ensin siltä, että Raku jättää syömättä. Se pohti pitkään vaihtoehtojaan ja kävi katsomassa Haikun lautaselta olisiko siellä maistuvampaa. Viimein se kuitenkin aloitti syömisen, yllätyksekseni kivipiirasta. Raku söi ison palan kivipiiraa ja sen jälkeen latki suurimman osan keltuaisesta, vaikka siinä oli myös valkuaista mukana. Ilmeisesti kuitenkin kivipiira(a) oli liikaa ja loppu jäi lautaselle. Loppuruoka jäi Haikulle aamupalaksi.

Haiku söi ensin kivipiirat

Hampaille töitä

Keltuainen maistui Rakulle valkuaisen mukanaolosta huolimatta. Nämä jäi Haikulle aamupalaksi

Jos kiinnostuksesi luomua kohtaan heräsi, F-animal -barffikaupasta on mahdollista ostaa monipuolisesti luomulihaa eläimille suunnattuna! Liike sijaitsee Järvenpäässä. Olen niin kateellinen niille jotka sielläpäin asuu. :) Peruskaupoista löytyy luomumunien lisäksi kokonaista luomubroileria pakastehyllyiltä.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kuumuus ja Rakun kaksi puolta

Perjantaina Nora koomasi niin pahasti kirjahyllyn päällä, että oli pakko keksiä jotain kunnolla viilentävää. Hätä keinot keksii ja viilensin pakastimen kautta kaura(?)pussin ja laitoin sen tasaisesti Noran kyljen päälle (varmasti viilennetty käsipyyhe tms tehoaisi myös). Huomasi heti, että se oli tarpeen. Noran ummisti silmiään eikä yhtään vierastanut outoa painoa. Kokeilin samaa myös Haikulle ja Rakulle, mutta ne eivät innostuneet. Raku tosin tuli sitten makaamaan pussin päälle. 

Viilennetty kaurapussi

Tuo pussi kuuluu tyynyyn, jonka ostin aikoinaan Zooplussasta, mutta tyyny ei ole viilennyskäytössä saanut suurta suosiota osakseen ja toimii nyt pehmusteena parvekkeen pöydällä. Ehkä sille voisi vielä antaa tilaisuuden oikeassa käyttötarkoituksessaan. Olohuone tuntuu nyt kuitenkin paljon viileämmältä kun suljin sieltä sälekaihtimet (normaalisti koko ajan lähes kokonaan nostettuna ylös), joten olo helpottui ainakin vähäsen.

Kooma-Nora

"Kyllä me ehkä tänä vuonna voitaisiin tätä käyttää"


Iltaisin kun kuumuus vähän hellittää, kisuihin tulee hieman uutta pontta. Tänä iltana Rakulla oli kunnon vauhti päällä ja se juoksenteli jellonakarjahdusten ja norsuntöminöiden saattelemana ympäri asuntoa. Harrastipa myös estehyppyä tytöillä, niiden ilmeet oli näkemisen arvoiset. Ja toki poika oli myös apuna kun valitsin sarjakuvia kirpparille myytäväksi. Naurattaa niin kovin miten Raku pystyy muuttumaan sekunnissa komeasta poseeraajasta omaksi supersöpöksi hömelö-itsekseen. :D

Malli-Raku

Raku omana itsenään

"Hei linnut, ei täällä ole kissaa, vain ystävällinen mangusti"

"Liian kuuma ympäriinsä hyppimiselle!"

Viimeisessä kuvassa Raku lopetti juuri parkourkierroksensa häntä pörröllään, taisi olla vauhti liikaa Haikulle kun piti käydä läppäisemässä (ilman sähinää tai muita ääniä kuitenkin). Haiku ei oikein tänä iltana innostunut leikeistä.

Toivoton yritys

torstai 24. heinäkuuta 2014

Varainkeruukampanja: Kissatalo Medgidiaan!

Vaikka Suomessakin on parantamisen varaa kissa-asenteissa, on täällä sikäli hyvä tilanne, etteivät kadut pursua kulkukissoista toisin kuin monissa muissa maissa. On aina harmillista kuulla matkailijoilta miten paljon kissoja kaduilla, ihan keskustoissakin, liikkuu ja nähdä kissoista otettuja kuvia. Toki kaikki kuvien kissat ovat todella kauniita, mutta joistakin näkee selvästi, että elämä kaduilla on kovaa. Se saa mielen surulliseksi, että on niin paljon kissoja, joilla ei ole kattoa päänsä päällä, mahaa täynnä ruokaa ja rakastavaa kättä, joka silittää. Mitä enemmän kaduille syntyy kissoja, sitä pahemmaksi tilanne käy sekä kissojen, ympäristön että ihmisten kannalta. Monissa maissa eläinsuojelujärjestöillä onkin käytössään sterilointiohjelma, jonka avulla hillitään kulkukissakantojen kasvua. On ihanaa, että löytyy niitä, jotka ovat halukkaita näkemään vaivaa suurien kissapopulaatioiden hillitsemiseksi ja koittavat auttaa niitä muutenkin parhaansa mukaan. Eläinsuojelujärjestöjen toimintaa rahoitetaan lahjoituksilla, joten ilman niitä tällainenkaan ei ole mahdollista.

Tähän asti olen konkreettisesti auttanut vain suomalaisia kissoja, lahjoittamalla niille ruokaa/tavaroita/rahaa vähintään pari kertaa vuodessa. Tällä kertaa päätin antaa apuni myös hieman pidemmälle, nimittäin Romaniassa sijaitsevan Medgidian kissoille. :)

Kodittomien koirien ystävät ry kerää varoja kissatalon rakentamiselle Medgidiaan, jonka heidän kattojärjestönsä Save the Dogs aikoo rakentaa. Talolle on suuri tarve, sillä Medgidian tarhalla on aina noin parikymmentä kissaa, mutta kissoille tarkoitettuun tilaan mahtuu vain 6. Uuden kissatalon myötä paikkoja tulisi 20-25 ja talo toimisi pääasiassa toipumispaikkana steriloiduille kulkukissoille ja väliaikaisena asumispaikkana adoptoitaville kissoille (Suomeen ei valitettavasti pysty adoptoimaan).

Autetaan Medgidian kissoja saamaan parempi elämä, pienikin apu on suuri! :) Kampanja kestää elokuun loppuun asti ellei pidempäänkin ja auttaa voi myös jakamalla tapahtumasivua, josta löytyy myös tarkemmat tiedot sekä osallistuminen.


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Eloa jälleen

Helteet ovat saaneet kisut ihan raukeiksi. On ollut hirmuisen omituinen olo kun Norakaan ei ole vaatinut äänekkäästi leikkikaveria, vaan on ollut jopa useita tunteja piilossa ammeen alla. Helle on vaikuttanut Rakun ruokahaluun, mutta onneksi nyt broilerisekoituksen avulla ruoka maistuu taas normaalisti.

Vaikka hellettä on yhä, alkupäivät ja illat ovat jo hieman viileämpiä ja kisutkin jaksavat touhuta hieman. Se oli upea tunne kun Nora tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan naukumaan selän taakse, että nyt pitäisi saada leikkikaveri. Niinpä me tietenkin leikittiin. :)

"Siellä se lentää!"

"Ja siellä!"

"Saan sinut!"

"Ja sinut!"

"Levähdystauko"

"Ai miten niin ei jatketa enää?"

Illalla lisää

Helteiden takia ei pystytä leikkimään kovin pitkää aikaa kerrallaan, ainakaan vauhdikkaita leikkejä. Nora-pieni ei vain ymmärrä miksei ja tahtoisi leikkiä hengästymisestä huolimatta. Mutta mamille läähätys on merkki, että viimeistään silloin leikki loppuu.

Raku on löytänyt uuden piilon. Ensimmäistä kertaa kiipeilypuiden piilot pääsevät käyttöön! Tämän piilon lisäksi Raku käyttää toisinaan parvekkeen piiloa.

Rakun uusi piilo

Haiku ja Raku sulattivat mamia entisestään:

Kaverille pesu

Mitenkäs muutenkaan se päättyisi :D

"Tykkään susta"

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Broilerisekoitus

Tähän asti olen tehnyt raakaruokasekoituksia ilman luuta. Broilerisekoitus on ollut haaveenani jo pitkään, mutta kaatunut aina motivaation puutteeseen. Viimein sain otettua itseäni niskasta kiinni. Tein tämän "kokeiluversiona" kolmisen kuukautta sitten, mutta koska yksi tärkeä osa, sydän, jäi uupumaan eläinkaupan ei-oo'n vuoksi, en halunnut tehdä siitä postausta. Sekoituksen tekeminen on hitusen työlämpää kuin jaotella osat eri pusseihin ja tarjoilla vaihtelevasti, mutta omaan silmään sekoitukset näyttävät nätimmältä, jäljentäähän ne myös paremmin luontaisia syömistilanteita, joissa saalis syödään kokonaisena, ei eri osia pitkin päivää. Tarjoilukin on ihanan vaivatonta, aivan kuin teollisella ruokinnalla, sillä valmiin sekoituksen kanssa ei tarvitse pohtia päivän menua tai muistaa ottaa ruokia sulamaan kuin vain kerran päivässä. Jos sekoituksen valmistamisesta tekisi rutiinin, se varmaan sujuisi sutjakkaammin. Vähintään yksi sekoitus per 2 kk, se on nyt tavoitteeni, yhdestä sekoituksesta tulee vajaan kahden viikon ruoka kahdelle kissalle.

Broilerisekoitus


700 g lihaista luuta
1,3 kg lihaa
800 g sydäntä
140 g maksaa
100 g kivipiiraa

1. Paloittele pieniksi, mutta jätä kissalle myös pureskeltavaa
2. Sekoita hyvin
3. Annostele pusseihin/rasioihin
4. Pakasta
(5. Lisäravinteet lisätään normaaliin tapaan tarjoilun yhteydessä.)

Käytin tässä luuna jauhettua broilerinsiipeä, sillä Raku ei tykkää kauloista ja on nihkeä syömään siipipaloja, riippuen niiden koosta. Ilman luiden pätkimistä säästin myös aikaa. Lihoina käytin rintafilettä, fileesuikaletta ja jauhelihaa. Fileesuikale ja jauheliha olivat sellaisessa muodossa, ettei niitä tarvinnut erikseen paloitella, mutta rinnan leikoin pureskeltaviksi paloiksi. Monesti raakaruokareseptit/sekoitukset sisältävät vain jauhettuja ainesosia, mikä toki helpottaa osien (liha, luu, sisäelin + mahd. lisukkeet) tasapainoista sekoitusta, mutta toisaalta se jättää arvokkaan hammastyön pois. Raakaruokinnallakin voi kertyä hammaskiveä, joten kannattaa panostaa hyvään hammashuoltoon.

Valmiina urakkaan. Fileesuikale unohtui jääkaappiin

"Saanko maistaa?"

Laittamalla pakastepussin ison juomalasin sisään pussittaminen on helpompaa ja vähemmän sotkuista.

Tähän lasiin mahtui n. 300 g

Ahkerat siivousapulaiset

Pussit odottamassa pakastusta

Ateria viimeistelty lohiöljyllä

Muokattu 7.5.2015: Osien suhteita muokattu

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Heihei entinen asunto

Sain entiseltä vuokranantajaltani viestin, että entinen asuntomme on myyty. Se meni nopeaa eikä ihme! Saan käydä kurkkaamassa mahdollisesti huomenna miltä asunto näyttää sinne tehdyn myyntiremontin jälkeen.

Tuntuu hassulta, että entiseen rakkaaseen asuntoomme muuttaa joku toinen. Ei sillä, tämäkin on ollut oikein hyvä eikä, ihme kyllä, minulla ole ollut sanan varsinaisessa merkityksessä ikävä entistä asuntoamme. Tunnearvoa sillä toki on kovasti.

Olin ajattelut postata jo viime kuussa viimeiset asunnolla kuvatut videot, mutta kännykän näyttöön tuli jostain särö ja kosketusnäyttö lakkasi toimimasta, joten lähetin puhelimen huoltoon. Vinkki: 10-20 € suojakotelosta ei ole paljon, näytön korjaaminen tuli maksamaan lähes uuden puhelimen verran, yli 200 €, onneksi vakuutus korvasi yli puolet kuluista. Harmitti silti, olihan puhelin vasta 2 kk vanha, mutta toivottavasti nyt pysyy ehjänä suojapussinsa ansiosta.

Kosketusnäyttöviasta huolimatta sain onneksi puhelimen varmuuskopioitua tietokoneelle, en ollut viimeisten päivien kuvia ja videoita vielä ehtinyt kopioida turvaan. Tässä meidän viimeiset dokumentaatiot asunnosta. Videot on kuvattu päivää ennen kuin kävin nykyisen asuntomme esittelyssä. :)

Pehmopoika onkin bebamies

Rakulla on hassu tapa läimiä laatikon kansia, jos ne ovat sepposen selällään. Joskus se tekee niin muuten vain, mutta joskus koittaa viestiä sen avulla, että vatsa kurnii jo.



Reaktiovideo kissojen ruoka-aikamerkkiin "Onko nälkä?". Tällöin tiedetään juosta keittiöön ruokalautasten eteen (tai hyppimään pöydältä toiselle ja toistensa yli kunnes ruoka on lautasella). Nämä ovat älykkäitä ja tietävät että ruokaa tulee vasta kun sanon molemmat sanat. Tosin ruoka-ajan lähestyessä ne nykivät jo pelkän "onko" kohdalla, valmiina sinkoamaan ympäriinsä jos sanon seuraavankin sanan. Kerran vahingossa kysyin Haikulta "Onko hätä?" lähellä ruoka-aikaa. Kissat lähtivät sinkoilemaan ympäriinsä, mutta jo parin sekunnin kuluttua rauhoittuivat kun tajusivat, että loppuosa meni väärin. :D Videolla nähtävä reaktio on oikeastaan laimea verraten vastaanottoon, minkä sanat saavat nykyisessä kodissamme. Pitäisi kuvata se joskus.



perjantai 11. heinäkuuta 2014

Tuliaisia näyttelystä

Pitihän se ottaa näyttelystä jotain matkaan hyvitykseksi mamin poissaolosta. Olin ajatellut katsoa Noralle joitain mukavia ruokia eliminaatiodieettiin ja yllätyin positiivisesti, että Power Of Nature oli näyttelyn sponsorina ja toki sen ruokiakin oli myynnissä. Arvostan PONia, vaikken kuivaruokia kannatakaan. Minua kiinnosti PONin märkäruoka ja siellä olikin yksi sopiva maku (jänis), mutta se jäi kuitenkin hyllyyn kasvisten vuoksi. Muutkin myytävät ruuat olivat eri syistä sopimattomia, joten jäljelle jäi leluosasto. 

Mukaan tarttui pari sulkalelua, joista toinen oli näyttelyhäkkiin kiinnitettävä lelu ja toinen normaali keppihuiska. Leikkasin häkkilelusta koukun irti ja solmin lelun narun kuminauhan päähän. Molemmat lelut olivat todella kauniita, häkkilelu ei vain ollut kovin kestävä, Haiku tappoi sen muutamassa minuutissa. Keppilelukaan ei kestävyydellään rehentele, mutta on kuitenkin parempi kuin häkkilelu ja yhä elossa.

"Sulkia! Tykkään!"

Sulkamaisteri työssään

"Tuus vähän alemmaksi"

Niin lähellä, mutta niin kaukana

Välillä muidenkin vuoro

Tunnelimonsteri


Itse sain automatkasta tuliaisiksi flunssan. Onneksi tämä on näitä matkailun jälkeisiä pikaflunssia ja se on käytänössä mennyt jo ohi. :) Flunssan takia pääsin Haikun kanssa nauttimaan lämpöaallosta ulos asti vasta eilen ja voi sitä leipomisen määrää nurmikolla! Helle on imenyt kisuista melkoisesti mehuja ja aika kuluu lähinnä lintubongailujen parissa ja viileässä makoillen (Nora tosin on toiminut oivana flunssankarkottimena lämmittämällä minua tulemalla jatkuvasti syliin vaikka tänne muutenkin paistuu).

Huh hellettä!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Sukulaisia Kempeleen näyttelyssä

Viime viikolla oli Pohjoisen Rotukissayhdistyksen järjestämä näyttelyviikonloppu Kempeleellä. Curleja sinne tuli edustamaan Rakun kasvattaja Dezzi kissoineen ja kasvatteineen. Lauantaina mukana oli myös Rakun veljenpoika (Ramandan Nahuel) omistajineen ja ainakin sunnuntaina yksi ulkomailta näyttelyyn tullut curli.

En tällä kertaa osallistunut näyttelyyn erinäisistä syistä johtuen, mutta halusin kuitenkin käydä moikkaamassa Rakun kasvattajaa ja sukulaisia. Paikalle kun tuli myös Rakun veli Bixi (Dezzicat's Brilante BixCurl), jota en ollut vielä nähnyt kuin kuvissa. Minun oli tarkoitus mennä lauantaina, jolloin Bixillä olisi mahdollisuus valmistua korkeimpaan titteliin, Supreme Championiksi, ja sen kunniaksi olisi juhlat tiedossa, mutta pappani 85-vuotis syntymäpäiväjuhla sattui osumaan juuri sille päivälle, joten jäljelle jäi vain sunnuntai. Äitini lupasi tulla mukaan, joten sain kyydin eikä tarvinnut alkaa säätämään bussiaikataulujen kanssa. Äidin avomiehen tytär lähti myös mukaan.

Saavuimme sunnuntaina kahdeltatoista paikalle, jolloin curleilla oli jäljellä enää lähinnä Tuomarin Paras -valinnat. Rakun isopapan veteraaniarvostelu oli ainut jäljellä oleva arvostelu. Kävin pikaisesti kiertämässä salin läpi (paikalla oli mukavan paljon abessinialaisia, harmikseni ei taaskaan yhtään somalia) ennen kuin lähdin kunnommin etsimään curlihäkkejä. Dezzi tulikin sattumalta käytävällä vastaan ja menimme moikkaamaan kissoja. 

Bixi oli odotetustikin valmistunut jo lauantaina ja juhlapoika otti rennosti sturdissaan. Sunnuntainakin se oli käynyt arvostelussa ja saanut kunniamaininnan. Bixiä katsoessa ei voinut erehtyä sen ja Rakun veljeydestä. Bixi on leikkaamaton ja jykevämpi kuin Raku, mutta rakenne ja kollinposkia lukuunottamatta kasvot ovat samat. Sain pidellä Bixiä sylissäni ja yllätyin kovasti miten rauhallinen se oli, jopa nautti huomiosta. Toki Bixi onkin jo näyttelykonkari, ehkei saisikaan verrata Rakun ensimmäiseen näyttelykokemukseen, Rakuparka oli silloin ihan peloissaan. Bixi puski kun sitä rapsutti ja viihtyi pitkään sylissä.

Bixi ja minä

Kasvattajamamilta rapsuja

"Lisää rapsuja kiitos!"

Rakun isopapan Figaron (Siriuksen LeoCurl) näinkin ensimmäistä kertaa viime vuoden Helsingin näyttelyssä. Figaro otti nytkin huomion nautinnolla vastaan lämmitellen meidän kanssamme ennen tuomarin hurmaamista. Figaro on 7-vuotias ja osallistui veteraaniluokkaan, lauantaina ollen Best In Show-veteraani (naaraat ja urokset yht) ja sunnuntaina toiseksi paras veteraaniuroksista.

Figaro nauttimassa ihasteluista

Rakun mummo Safiira (Siriuksen UmaCurl) ja täti Luna (Dezzicat's Amabile AyaCurl) jakoivat saman strudin. Molemmat olivat juuri nukkumassa kun tulimme niitä katsomaan ja Lunasta en saanut strudissa yhtään kuvaa kun Safiira tahtoi kaiken huomion, tuli jopa Lunan eteen pörräämään kun koitin kuvata sitäkin. :D Luna sai kunnolla huomiota sitten kun sitä laitettiin valmiiksi TP-valintoja varten, se oli oikein nätisti paikoillaan kantoboksin päällä jakelemassa rakastavaisia pääpuskuja ja käveli hetken lattiallakin. Oikea näyttelykonkari sekin ja selkeästi viihtyi ihmishulinassa, leipoi TP-valinnassakin.

Safiira oli lauantaina kolmanneksi paras siitosnaaras ja sunnuntaina Best In Show-siitosnaaras. Luna lauantaina Värin Paras.

Safiira juuri heränneenä, valmiina ottamaan ihastelut ja rapsut vastaan

Luna TP-valinnassa, tuli toiseksi tiukan kisan jälkeen

Dezzin omien kissojen lisäksi paikalla perheineen oli Rakun setäpuoli Donnie (Dezzicat's Dimolto DonCurl), jonka tapasin ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja Donnien tytär Feia (Dezzicat's Fuocoso FloCurl) sekä tätipuoli/velipuolentytär Evy (Dezzicat's Enfatico EvyCurl) perheineen.

Donnie oli sunnuntaina Tuomarin Paras ja Värin Paras, Feia lauantaina Tuomarin Paras ja Evy sunnuntaina Tuomarin Paras. Dezzi oli lauantaina neljänneksi paras kasvattaja ja sunnuntaina toiseksi paras. Vau! :)

Donnie TP-valinnassa 

Donnien tytär Feia TP-valinnassa, tyttö oli kuulemma nukahtanut lauantaina kesken valinnan. :D Sunnuntainakin nuokkui

Evy TP-valinnassa

Äitini olisi halunnut tuoda jo tähän näyttelyyn oman kotikissansa ja innostui nyt näyttelyistä entistä enemmän, luvaten tuoda Tuiskun ensi vuonna. Jos näin käy, reissu on tuloillaan silloinkin. Ehkä otan mukaan Rakun ja/tai Noran. :)

Onnea Dezzille, Annelle perheineen ja Anjalle perheineen upeasta näyttelymenestyksestä! Oli hurjan mukava nähdä teitä (plus Evyn veljen Egon omistajia) ja kissoja! <3

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Söpöilyä

 Kissat - nuo nautiskelun ja söpöilyn mestarit. :)

Laiskottelu - venyttely 6-1

Kellistys mukavustus

Rapsuja

Valmiina syöksyyn!

Haum

Laatikkotarkkailija