Tervetuloa rakas Minho!

Lauantaina meidän perhe kasvoi yhdellä kun saimme Puuttuvan Viidennen Kissan, unelmieni punanutun Minhon (FI*Vulpes Fearless Firefox, SOM o) kotiin. ♥

"Hellou minä!"

14 vk ikäinen Minho on ollut alusta asti aivan upea ja rohkea persoona! Minho sai meillä aluksi oman huoneen, joka tutkittiin häntä pystyssä väristen. Leikki maistui heti.

Kun Minho huomasi, että oven takana on muuta maailmaa, poitsu halusi heti laajentaa tutkimusretkeään. Oven takana oli muut kisut ihmettelemässä uusia tuoksuja ja ääniä. Tosin, kun annoin käteni ja Minhon kopan pohjalla olleen viltin niille haisteltavaksi, ei uudet hajut olleetkaan mielenkiintoisia.

Kuitenkin aina huoneen oven kanssa sain pitää isot pääsemästä sisään ja etenkin pikkuista pääsemästä ulos. Minun oli tarkoitus tehdä tutustuttaminen hitaasti, mutta Minholta oli selvästi jäänyt ne ohjeet saamatta. Oven avatessa Minho oli pakko päästää oven raosta hieman isojen puolelle, että sain otettua poitsun syliin ja takaisin omaan huoneeseen.

"Huh mitä?"

Hyvää vettä!

Yön Minho sai olla omassa huoneessaan. Yö meni ilmeisesti hyvin, nau'uttiin kun poistuin huoneesta pitkän leikin ja nukkumaanasettumisen jälkeen, mutta poitsu oli niin väsynyt, että pian huoneessa hiljeni kun uni vei voiton.

Aamulla Minhon oli yhä vaikeampaa pysytellä omassa huoneessaan ja kesken leikkienkin mentiin ovelle tutkimaan ja  juttelemaan toisella puolen oleville kavereille. Koda välillä vastasi miukunoihin. Aloitimme tutustumiset ovenraosta ja kun ne menivät hyvin, päätin päästää halukkaita yksitellen huoneeseen tutustumaan. Tällöin muut kissat eivät pääse vaikuttamaan tutustumiseen ja huoneesta on helppo poistaa vierailija, jos ilmapiiri on jännittynyt tai vierailija itse haluaa pois tilanteesta.

Kaikki muut paitsi Raku kävivät tutustumassa ja tutustumiset menivät erittäin hyvin! Minho puhuu ihan loistavasti kissaa, minkä vuoksi aikuisilla oli helpompaa tutustua omaan tahtiinsa. Minho olisi ollut valmiina olemaan kaveri heti, mutta kunnioitti toiveita ja malttoi olla myös huomioimatta huoneessa olevaa aikuista.

"Voisko tuon oven avata, mie haluan poies!"

Jos yksinolo oli ollut vaikeaa Minholle jo ennen tutustumisia, se oli mahdotonta niiden jälkeen. Päästin Minhon isojen puolelle puolen päivän aikaan, taas pienen kynnyksen valmiudella palaamaan askel taaksepäin. Minho oli aivan onnessaan ja tutki asunnon häntä innostuksesta pystyssä väristen. Aikuiset suhtautuivat asiaan suopeasti ja tyttöjen kanssa Minho pääsi jopa nenuttelemaan ystävällisissä merkeissä. Pojat suhtautuivat pentuun varauksellisemmin, mutta kuitenkin pystyen jatkamaan täysin normaalia arkea pennun ulkopuolella.

"Mie tästä pikaisesti vilahdan!"

"Isoveikka! Leikittäiskö?"

Lepohetki

Tänään tutustumiset ovat jatkuneet, pojat ovat yhä varauksellisia, mutta paljon vähemmän kuin eilen. Minho vietti viime yön muiden kanssa ja kaikki sujui hienosti.

Minho on luonteeltaan aivan upea persoona: utelias, puhelias, vauhdikas, leikkisä, rohkea. Poitsulla on hurjan paljon energiaa ja maailmanvalloitustakin on tehty; poitsu on jokuseen kertaan kiivennyt olohuoneen kiipeilypuiden korkeimpiin peteihin. Minho leikkii myös itsekseen, hyppii selkään/olkapäille etenkin ruoka-aikaan ja on kaikkiaan mitä hurmaavin pikkupoika! Myös temppuharrastuksen osalta poitsu on näyttänyt lupaavia merkkejä.

En olisi millään uskonut, että oltaisiin tässä vaiheessa jo näin pian. Olin varautunut eristyksen kestävän ainakin loppuviikkoon asti. Aivan huima poika.

Eilen illalla: kissapuu

Spidercaat!

Putkiremontti

Meidän taloyhtiössä alkoi marraskuun viimeisinä päivinä putkiremontti. Tiesin, että remontti on tulossa jossain välissä; kartoituksia oltiin tehty asunnoissa useamman kerran viime vuoden puolella. Olin kuitenkin ajatellut remontin tapahtuvan vasta aikaisintaan kesällä. 

Remontista ilmoitettiin kolme päivää ennen sen alkamista. Remontti aloitettiin kellarikerroksesta ja kuulin vuokranantajalta, että siitä jatkuu rappukäytävään ja asuntoihin tullaan vasta näin tammikuussa joulurauhan antamiseksi.

Näin ei ihan mennyt, sillä seuraavana päivänä remontin alusta tuli viesti, että 1.12. käydään asuntojen sisällä merkkaamassa läpimenoreiät ja siitä seuraavana päivänä alkaa poraukset. Lemmikkieläimet tulee olla suljettuna johonkin huoneeseen tai pois asunnosta.

Merkkauksien osalta sain sovittua työmestarin kanssa, että meidän asunnon merkkaus tehdään kun olen päässyt töistä, jotta voin olla varmistamassa ettei kukaan karkaa tai jää loukkuun merkkauksien aikana. Jännitin huoneisiin sulkua, koska meillä ei ole mikään ovellinen huone varsinaisesti kissavarma. Tietokonehuoneessa on terraarioita (huoneen ovi on kiinni poissaolojeni ajan ja kun nukutaan) ja keittiössä hella, vaikkakin ajastimella toimiva. Hellan sulaketta ei voi ottaa pois.

Porauksien alkaessa kissat tuli kuitenkin olla suljettuna toiseen huoneeseen, koska asunnolla tullaan käymään epäsäännöllisinä ajankohtina. Valitsin keittiön kisujen päiväkodiksi.

Porauspäivän koittaessa suljin kissat keittiöön, olin päivää ennen siirtänyt sinne valmiiksi hiekkalaatikon. Lähdin töistä taas vähän aiemmin kuten merkkauspäivänä, sillä kisut eivät olleet ennen olleet päivää suljettuna pieneen tilaan. Kisuilla ei onneksi kuitenkaan ollut mitään hätää; hellan nappuloita ei ollut kääntyneenä eikä kisut olleet turhautuneina pieneen tilaan sulkemisesta. Eikä porauksiakaan oltu vielä aloitettu. Sen sijaan oli tullut lappu asukasinfon järjestämisestä 8.12. Varalta pidin kisut työpäivien ajan keittiössä, mutta porauksia ei aloitettu. 

Asukasinfossa selvisi aikatauluja. Poraukset käytävältä asuntoon aloitetaan 9.12, sen tekee toinen firma, joka myös todennäköisesti aloittaa alhaalta ja me asumme ylhäällä, joten ei siis kiirettä meidän kanssa.

Onneksi myöskään asunnoista ei tarvitse missään lähteä pois. Putkien asennuspäivänä on vesi asunnosta poikki, mutta muuten ei vaikutusta.

Seuraavana päivänä töihinlähtiessäni jätin kisut vapaaksi asuntoon. Ja eikös tietenkin töistätullessani vastassa ollut reiät meidän oven yläpuolella. Myös Zooplus-paketti oli ovella odottamassa. 

Olin varautunut piilotteleviin kisuihin, meteli on varmasti ollut melkoinen, ressukat. Mutta yllätyksekseni Haiku, Nora ja Koda tulivat ovelle hännät pystyssä vastaan kuin päivään ei olisi kuulunut mitään ihmeellistä. Rakulla oli silmät melko pyöreänä kun löysin poitsun keittiön penkiltä, missä usein on, mutta poitsukin tuli moikkaamaan kun juttelin sille.

Reikiä nyt vain ilmestyy, ei täs mitään.

Näin remppa-aikana meidän asunnon täydellisyys on korostunut entisestään: ulko-oveen kuuluu väliovi, seinät ovat hyvin äänieristetyt eikä rappukäytävässä ole isoa kaikua. Yhtenä päivänä poraukset ehdittiin aloittaa ennen kuin lähdin töihin ja 2 kerrosta alempana tehty poraus kuulosti siltä kuin joku vain imuroisi käytävällä äänekkäällä keskusimurilla. Porauksen yhteydessä käytettiinkin imuria. Kisut eivät olleet moksiskaan, päinvastoin Koda ja Nora istahtivat olohuoneen lattialle katse ovelle päin, kuunnellen.

Läpimenoreikien jälkeen remontti suuntautui rappukäytävään. Kisut ovat saaneet olla täysin normaalisti eikä remontti ole niihin onneksi vaikuttanut. Rakulla on äänekkäimpinä päivinä masu löysällä, mutta muuten käytöksessä tai muussakaan ei ole muutoksia.

Remontti kieltämättä vaikutti omaan joulufiilikseen, mutta kun lomaviikollani jouluviikolla remontti suuntautui kokonaan kellarikerrokseen ja ainakaan meidän asuntoon ei kantautunut lainkaan remppaääniä, pääsi joulumielikin valloilleen. 

Viime viikolla 12.1. koitti taas päivä kun meidän asuntoon tultiin. Tällä kertaa poraamaan kiinnikkeitä ja koteloita. Asuntoon tultaisiin timanttiporan kanssa, joten halusin olla kisujen tukena ja saimmekin sovittua työmiesten kanssa, että tulevat meille vasta työpäiväni päätteeksi, lähdin taas töistä aiemmin. 

Turhaan taas jännitin. Menin kissojen kanssa evakkoon keittiöön ja kuulimme kolmenlaista poran ääntä. Metelistä huolimatta yksikään ei kisuja pelottanut, Koda kuulosteli yhtä korvat höröllä ja koitti livahtaa työmiesten puolelle kun yksi heistä yhdessä välissä avasi keittiön oven.

"Kummia äänejä"

"Mitä siellä tapahtuu päästäkää miutki mukaan!!"

Taas on vähäksi aikaa meidän osalta asunto-osuus tehty. Seuraavan kerran varmaan vasta helmikuun lopulla tai jopa maaliskuun puolella, mikä sopisi meille erittäin hyvin. Minho kotiutuu viikon päästä ja ehtii kotiutua hyvin ennen isompaa melua. Onneksi Minho on luonteeltaan hyvin rohkea, joten remonttimelun ei pitäisi olla missään vaiheessa ongelma. Feliway Optimum on nyt kuitenkin seinässä pehmentämässä tulevaa tutustumista ja myös toivottavasti helpottamassa Rakun remonttistressiä. Olen ottanut Minhon tulosta seuraavan viikon mammalomaksi. Hajujen vaihtoa isommat tutustuttamiset tullaan tekemään aina vasta työmiesten päivän päätyttyä, ettei vahingossakaan pääse yllättävä iso ääni vahingoittamaan välejä.

_____________________________________

Jännitin todella paljon tätä remonttia: miten kissat reagoi ja tuleeko meidän koittaa löytää jostain joku toinen asuinpaikka rempan ajaksi. Onneksi nykyaikana on mahdollista tämä remonttitapa mikä mahdollistaa asunnossa pysymisen ja onni on myös erinomaiset äänieristeet. En tiedä miten olisi käynyt, jos seinät olisi ohuemmat tai väliovea ei olisi, väliovella on yllättävän suuri merkitys. Kissojen reaktio on ylittänyt villeimmätkin toiveeni, olin varautunut työpäivien aikaiseen keittiöasumiseen lisä-äänieristyksen ja pienemmän alueen tuovan turvan kannalta.

PS. Enää VIIKKO! ♥

Joulu 2021

Hyvää, parempaa alkanutta vuotta! Meidän jouluinen julkaisu tulee hiukkasen myöhässä kun mami tuli kipeäksi vuodenvaihteessa ja on nyt vasta kunnommin tervehtymään päin. Koronaa ei ollut, liekkö influenssa?

Uuden Vuoden vaihde meni paksun viltin alla palellen, kolmen mahtavan karvahoitajan aktiivisen hoivan alaisuudessa. Joulu on minulle vuoden odotetuin juhla ja se onneksi vietettiin täysin normaalisti, riemuiten.

Kísut olivat olleet viime vuonna todella kilttejä ja pukki oli muistanut monilla mieluisilla lahjoilla! Kisut pääsivät maistamaan uusia herkkujakin.

Pukki oli saanut vinkin, että nämä ovat hyviä. Nora ei voi näitä syödä, mutta muut ovat täysin samaa mieltä pukin lähteen kanssa.

Fileitä! Joulupöytä on katettu!

Muille kanaa, Noralle tonnikalaa. Maistuvuus 10/10. Nämä fileet ovat kosteita ja mukavan kiinteitä eivätkä räiskyneet avatessa, mikä iso plussa. Terveiset kulissien takaa: mamilla sai olla useampi silmä ohimolla, ettei kukaan päässyt apajille ennen aikojaan.

Pukki oli muistanut myös aidolla kaninkarvalelulla! Tämä on Ruohotuvan potkutyyny, mikä sisältää myös valeriaanaa. Tästä ovat tykänneet erityisesti Haiku ja Raku.

Vähän kuin sätkivä kala, mutta parempi! Tämä ladattava pallo pyörii itsekseen ja palloon on kytkettynä pari naruosaa.

Eritoten Haiku ihastui tähän leluun, mutta harmillisesti narun päässä olevan sulan kiinnike on liian ohut lukko-osaan ja sulka irtoaa jatkuvasti. Lelun toinen naruosa on tiukupäinen, mutta se ei ole kisujen mielestä yhtä hauska kuin sulka.

Sulista puheenollen! Pukki toi myös aitoja kanansulkia à la Ruohotupa.

Tarkoitus on tehdä näistä hauskoja naruleluja. Yksi sulista on erityisen pitkä.

Kodan lemppari oli yllätysvalinta, tai ehkä ei ainakaan kissakonkareille. Lempparileluksi tuli lelu, joka ei ollut lelu ollenkaan, vaan yhden paketin lahjanaru!

Witsit on kiva.

Myös mamia oltiin muistettu ja teemaa oli joukossa selkeästi nähtävillä. Hyvin tunsi pukki mamin maun!

Jääkaappimagneetit mussukoista

PS. Enää 3 viikkoa... ♥