Tervetuloa rakas Minho!

Lauantaina meidän perhe kasvoi yhdellä kun saimme Puuttuvan Viidennen Kissan, unelmieni punanutun Minhon (FI*Vulpes Fearless Firefox, SOM o) kotiin. ♥

"Hellou minä!"

14 vk ikäinen Minho on ollut alusta asti aivan upea ja rohkea persoona! Minho sai meillä aluksi oman huoneen, joka tutkittiin häntä pystyssä väristen. Leikki maistui heti.

Kun Minho huomasi, että oven takana on muuta maailmaa, poitsu halusi heti laajentaa tutkimusretkeään. Oven takana oli muut kisut ihmettelemässä uusia tuoksuja ja ääniä. Tosin, kun annoin käteni ja Minhon kopan pohjalla olleen viltin niille haisteltavaksi, ei uudet hajut olleetkaan mielenkiintoisia.

Kuitenkin aina huoneen oven kanssa sain pitää isot pääsemästä sisään ja etenkin pikkuista pääsemästä ulos. Minun oli tarkoitus tehdä tutustuttaminen hitaasti, mutta Minholta oli selvästi jäänyt ne ohjeet saamatta. Oven avatessa Minho oli pakko päästää oven raosta hieman isojen puolelle, että sain otettua poitsun syliin ja takaisin omaan huoneeseen.

"Huh mitä?"

Hyvää vettä!

Yön Minho sai olla omassa huoneessaan. Yö meni ilmeisesti hyvin, nau'uttiin kun poistuin huoneesta pitkän leikin ja nukkumaanasettumisen jälkeen, mutta poitsu oli niin väsynyt, että pian huoneessa hiljeni kun uni vei voiton.

Aamulla Minhon oli yhä vaikeampaa pysytellä omassa huoneessaan ja kesken leikkienkin mentiin ovelle tutkimaan ja  juttelemaan toisella puolen oleville kavereille. Koda välillä vastasi miukunoihin. Aloitimme tutustumiset ovenraosta ja kun ne menivät hyvin, päätin päästää halukkaita yksitellen huoneeseen tutustumaan. Tällöin muut kissat eivät pääse vaikuttamaan tutustumiseen ja huoneesta on helppo poistaa vierailija, jos ilmapiiri on jännittynyt tai vierailija itse haluaa pois tilanteesta.

Kaikki muut paitsi Raku kävivät tutustumassa ja tutustumiset menivät erittäin hyvin! Minho puhuu ihan loistavasti kissaa, minkä vuoksi aikuisilla oli helpompaa tutustua omaan tahtiinsa. Minho olisi ollut valmiina olemaan kaveri heti, mutta kunnioitti toiveita ja malttoi olla myös huomioimatta huoneessa olevaa aikuista.

"Voisko tuon oven avata, mie haluan poies!"

Jos yksinolo oli ollut vaikeaa Minholle jo ennen tutustumisia, se oli mahdotonta niiden jälkeen. Päästin Minhon isojen puolelle puolen päivän aikaan, taas pienen kynnyksen valmiudella palaamaan askel taaksepäin. Minho oli aivan onnessaan ja tutki asunnon häntä innostuksesta pystyssä väristen. Aikuiset suhtautuivat asiaan suopeasti ja tyttöjen kanssa Minho pääsi jopa nenuttelemaan ystävällisissä merkeissä. Pojat suhtautuivat pentuun varauksellisemmin, mutta kuitenkin pystyen jatkamaan täysin normaalia arkea pennun ulkopuolella.

"Mie tästä pikaisesti vilahdan!"

"Isoveikka! Leikittäiskö?"

Lepohetki

Tänään tutustumiset ovat jatkuneet, pojat ovat yhä varauksellisia, mutta paljon vähemmän kuin eilen. Minho vietti viime yön muiden kanssa ja kaikki sujui hienosti.

Minho on luonteeltaan aivan upea persoona: utelias, puhelias, vauhdikas, leikkisä, rohkea. Poitsulla on hurjan paljon energiaa ja maailmanvalloitustakin on tehty; poitsu on jokuseen kertaan kiivennyt olohuoneen kiipeilypuiden korkeimpiin peteihin. Minho leikkii myös itsekseen, hyppii selkään/olkapäille etenkin ruoka-aikaan ja on kaikkiaan mitä hurmaavin pikkupoika! Myös temppuharrastuksen osalta poitsu on näyttänyt lupaavia merkkejä.

En olisi millään uskonut, että oltaisiin tässä vaiheessa jo näin pian. Olin varautunut eristyksen kestävän ainakin loppuviikkoon asti. Aivan huima poika.

Eilen illalla: kissapuu

Spidercaat!