sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Koda 4 v!!

Koda täytti tiistaina 17.5. 4 vuotta, suuret onnittelut hassulle puheliaalle ekstroverttipojalle!! Lähdin reissuun keskiviikkona, joten synttärijulkaisu tulee näin hieman myöhässä. 

On hurjaa ajatella, että siitä on jo 4 vuotta kun syntyi ihana pieni riistapoika, joka toteutti yli vuosikymmenen kestäneen haaveeni omasta somalikissasta. 

Miten monet ihmiset poika onkaan hurmannut puheliaalla ja sosiaalisella luonteellaan, miten hyvin poika on osa meidän porukkaa ja miten huippu harrastuskaveri hän onkaan. Miten näitä ihania kettukissoja asustaa meillä jo kaksi kappaletta. Ja miten Koda on saanut Minhosta itselleen parhaan kaverin.

Synttäripose

On harrastuskaveri

Ja on bestis (huom. tassut! ♥)


sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Evakossa

Meillä päättyi huhtikuun alussa putkiremontti ja heti perään alkoi viemäreiden sukitus. Tämä sukitus ilmenikin olevan vähän isompi remppa, sillä melutason luvattiin olevan isompi ja asunnosta on viemäreiden käyttö kielletty 2 vk ajan silloin kun on oman asunnon vuoro.  Lisäksi asuntoihin tullaan laittamaan muovisuojat lattiaan työskentelyn ajaksi.

Ja tämä yhdistelmä: viemäreiden käyttökielto ja muovisuojattu lattia tiesi ettemme pysty jäämään asuntoon. Haiku ja Minho ovat molemmat kiinnostuneita muovin järsimisestä, Minho jopa syömiseen asti ja Haiku taasen mieluummin repii. Lisäksi asunnon postiluukusta tullaan johdattamaan letku, mikä taasen voi houkuttaa etenkin Noraa pureskelupuuhiin. 

Meidän vuokranantaja - joka on myös ystäväni äiti - omistaa myös meidän viereisen asunnon, tyhjillään olevan kalustetun yksiön. Hän oli ihana ja tarjosi sitä meidän käyttöön sukituksen ajaksi.

Saimme huhtikuun ajan olla kotona normaalisti (luvattua melutasoa en ole havainnut silloin kun olen ollut kotona työmiesten työaikaan) ja meidän asunnon vuoro koitti maanantaina 9.5. Siirryimme yksiöön jo lauantaina 7.5., jotta ehdin olla yhden aamun kissojen kanssa uudessa paikassa.

Siirtyminen sujui hyvin; laitoin kissat koppeihinsa (paitsi Noran, sillä huomasin ison puutteen: minulla on kissoille vain 4 koppaa) ja vein asuntoon kisuille tuttuja asioita tuomaan kodin tuoksuja ja myös käytännön syistä. Mukaan lähti olohuoneen matto, yksi tunneli, jokunen lattialla oleva lelu, vessoja ja raapimatynnyri. Lisäksi toin toki meidän petivaatteita ja päiväpeiton, selkätyynyn sekä sohvan suojaksi lakanan. Feliwaykin siirtyi mukana.

Kopeissa olevat kisut vein ensin ja Noran kannoin asuntoon perästä. Nora sujahti heti sohvan alle, mutta kun muut pääsivät vankiloistaan ja lähtivät reippaana tutkimaan asuntoa, Norakin pian uskaltautui.

Kisut odottavat vielä vapauttaan, Koda ja Minho vaativasti ja innoissaan naukuen

Muuttaminen on kisuille jo niin tuttua, tämäkin paikka onneksi otettiin heti hyvin vastaan

On se hommaa käydä kaikki paikat läpi

"Juu eli täällä on raapimispaikka" "Juu ja täällä piilopaikkaa"

"Keittiö, tärkiä!"

"Katselupaikka!"

"Joko on turvallista tulla?"

"Vessat!"

"Ehkä myöhemmin..."

"Siis mitkä näköalat! Ja molempiin suuntiin!"

Tietenkin heti tutkittiin myös asunnon korkeat paikat

Jääkaapin ja viereisen seinän välissä tiedettiin olevan kissojen mentävä tyhjä tila, joka on näkösuojattu laudanpätkällä. Olin varma, ettei tyhjä tila kissoja kiinnostaisi ja jääkaapin päällinen olisi täten turvallinen paikka, mutta n. tunti siirtymisestä alkoi kuulua vaimeaa miukunaa eikä Minhoa näkynyt, vaikka vasta poika oli vielä ollut tutkimuskierroksellaan. Äänenpaikannut johti, minnekäs muualle kuin sinne tyhjään tilaan... Lauta on irrotettavissa, mutta työmiehet olivat käyttäneet sitä remontin aikana pois ja laittaneet sen niin tiukasti paikoilleen, etten saanut sitä hievahtamaan. Olin hakenut kaapista porrastikkaat ja tuijasin puhelimen taskulampulla alas Minhoa kohti, samalla kuin puhuin paniikkipuhelua vuokranantajan kanssa. Pian Minho kyllästyi odottamaan ja kiipesi rakeista betoniseinää pitkin itse pois. Tilanne oli jotenkin niin koominen, ettei sille voinut kuin nauraa, isolta osin myös helpotuksesta. Mutta kun näytti, että Minho oli menossa heti takaisin, aukko sai äkkiä esteen kantokopasta ja -laukusta.

Hetki ennen lisäseikkailua ja esteen asettamista. Tyhjä tila on tuossa Minhon etutassujen alla.

Koko porukka

Olin vähän jännittänyt miten tämä aktiivinen viisikko pärjää yksiössä, mutta meillä on mennyt todella hyvin! Noraa ahdistaa villien aikaan korkeiden paikkojen puute, mutta muuten asunnossa on mahtunut hyvin ralleilemaan yksin ja kaverin kanssa. Ja mikä tärkeintä, muutoin kisut ovat viihtyneet erinomaisesti. Makuu- ja piilopaikkojen runsauden vuoksi ei myöskään ole ollut erisoputilanteita. Ikkunasta pääsee katselemaan päiväsaikaan ja leikitykset ja aktivoinnit ovat kuten meidän kotonakin. Iltaisin sängyssä kaverina on tutut kisut Nora kainalossa ja Raku jalkopäässä.

Ruokapaikkojen suhteen oli alkuun vähän hakeminen kun en ottanut kisujen ruoka-alustoja mukaan eikä tokikaan kunkin paikatkaan olleet vielä selvillä. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena toin kisujen ruoka-alustat yksiöön ja se rauhoitti tilannetta ja kolmannella kerralla paikatkin olivat jo niin tuttuja, että ruokailu meni melkeinpä leikiten verrattuna ensimmäisen kerran kaaokseen. 

Auringonpalvojat

Ruokapaikkoja, Haikun on syrjemmässä eikä mahtunut kuvaan (lieden sulake on otettuna pois, en luota etenkään näin pienessä tilassa, etteikö kisut saattaisi sitä vahingossa naksauttaa päälle villien aikaan)

Koda on käyttänyt raapimatynnyriä ahkerasti. Kodan kehuminen aiheuttaa hauskan reaktion, sillä silloin Minhokin hakeutuu vierelle raapimaan ja sitten molemmat pojat raapivat yhdessä ja nauttivat kehukylvystä

Rennosti

Minusta on ollut omituista elää vähän kuin kahden asunnon väliä. Viihdepuoli ja liskot ovat kotona, joten täällä meidänkin asunnolla tulee oltua aika paljon. Ensi viikonloppuna jo kuitenkin onneksi pääsemme palaamaan kotiin.

Jossain välissä Minhosta on kasvanut teini

Eteisen kiva lipasto, viltti tuotu kotoa

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Suu kuntoon

Perjantaina teimme taas tutun 100 km/suunta -matkan läheiseen kaupunkiin. Eläinlääkäriasemalle, josta on muodostunut vakipaikkamme mitä tulee mm. somppujen anestesioihin.

Tällä kertaa eläinlääkäritätiä pääsi moikkaamaan Koda. Kodalla on ikenet punoittaneet etenkin vasemman puolen ylhäältä kahden hampaan kohdalta. Pojalla on ollut myös haluttomuutta pureskella broilerinsydämiä ja nielisi niitä kokonaisina, jos niitä ei paloittelisi valmiiksi.

Matka meni hyvin, Koda ilmaisi mielipidettään matkan alussa, mutta nopeasti torkahti ja perillepäästessämme alkoi kova kehräys kun auto oli saatu parkkiin ja poikakin sai taas huomiota.

"Rrrrakastan! Parasta!"


Eläinlääkärin tutkiessa Kodaa kävimme läpi myös sairaushistoriaa ja eläinlääkäri ehdotti, että voisimme ottaa hammashoidon yhteydessä myös astmakontrollin reseptien ylläpitämiseksi. Tämä sopi aivan erinomaisesti, eipä tarvitse varata uutta aikaa sitä varten. Koda oli tässä vaiheessa jo nukutettuna, mutta koska pojan oireissa ei ole tapahtunut muutosta sitten viime kontollin (heinäkuu 2020), niin tämä ei niin haitannut. Normaalisti keuhkoröntgen olisi parhain ottaa kissan ollessa hereillä. Myöskään verikokeita ei katsottu tarpeelliseksi, koska astma ei ole niissä Kodalla näkynyt.

Kodalla oli 2 syöpynyttä hammasta: suun oikealla puolella ylä- ja alaleuoissa P3-hampaat. Syöypymä oli kattanut nämä hampaat jo kokonaan juuresta kruunuun, vaikka viime vuonna röntgenissä ei ollut vielä ollut alkavaakaan syöpymää. Lisäksi pojalta poistettiin taas ikenen liikakasvua. Alkavaa syöypymää oli kahdessa kulmahampaassa, mutta ne jäivät vielä tarkkailuvaiheeseen. Vuosittainen käynti tarpeen ainakin toistaiseksi.

Kodan aiemman kontrollin tehnyt eläinlääkäri katsoo Kodan keuhkokuvat myöhemmin, mutta poika sai nyt reseptit pitkäksi aikaa ja olen niin iloinen, että poika sai nyt myös reseptin 250 mg -vahvuudelle kesäksi, jolloin astma on aina ollut pahimmillaan. Normaalisti poika saa 125 mg-vahvuudella, mutta kesäisin olen antanut tuplaa kohtausten ympärillä. Tupla-annoksia olen antanut kesäisin kuureittain, mutta nyt olisi tarkoitus antaa enemmän ylläpidon muodossa.

Kotiintullessa Koda oli heti hyvin paljon normaali itsensä pientä huojumista lukuunottamatta. Ruokaa sai yhdessä muiden kanssa ja tästä Koda oli hyvin onnellinen. 

Tässä parin päivän aikana on huomannut hyvin miten poika on puhjennut kukkaan mitä tulee leikkisyyteen, puheliaisuuteen ja hellyydenkipeyteen. Kun poika kehrää, se tulee joka kerta kunnolla syvältä. Hampaiden on ollutkin pakko olla olleet kipeät jo jonkin aikaa kun niin olivat jo syöpyneet, voi olla melkoisen kevyt olo nyt...

Resting bitch faceen ei kuitenkaan ole parannuskeinoa


sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Puolivuotias pikkukettu

Minho täytti viime viikon lauantaina puoli vuotta. Ai mahroton miten iso hänestä onkin jo tullut! Painoa on 2,7 kg, näyttää jo niin aikuiselta.

Poikun upea pitkä punaturkki

Minho on sosiaalinen ja rohkea poika. Erittäin hyväkäytöksinen, paitsi mitä ruokarauhan antamisiin tulee. Toisten kissojen on erittäin helppo tulla poikun kanssa toimeen, sillä Minho kuuntelee ja kunniottaa toisten tilantarpeita olematta kuitenkaan varsinaisesti alistuva. Esimerkiksi jos kissakaveri suutahtaa Minholle, Minho tekee itsestään mahdollisimman epäuhkaavan teeskentelemällä olleensa kiinnostunut jostain toisesta asiasta muualla tai laittamalla maaten ja odottamalla, että toinen ottaa itse tilaa siirtymällä kauemmas. Minho uskaltaa kuitenkin myös pitää puoliaan.

Leikki ja muu tekeminen on Minholle lempparia ja poika on sylikissa isolla s:llä! Minho kiipeää itse syliin kehräämään ja mitä lähemmäs kasvoja sen parempi. Sylissä jaksetaan olla pitkiäkin aikoja. Välillä saatetaan käydä pois, mutta pian tullaan jo takaisin. 

Vauhdin hurmaa, tähän kamerakin ehti mukaan

"Onko viimeisiä sanoja?"

Meillä on työarkena muodostunut tapa, että kun minä herään sulkemaan yhtä monista herätyskellon herätyksistä, niin poikku hyppää olkapäälle kehräämään. Pidän herätyskelloa sen verran kaukana, että joudun aina nousemaan ylös asti siihen yltääkseni. Palaan kuitenkin aina torkkujen väliksi takaisin peiton alle. Ja sitten kun viimein nousen, niin aamu alkaa leikkihetkellä. Minho jaksaa myös keskittyä paremmin syömiseen sen jälkeen ja mikäs olisikaan parempi tapa aloittaa aamu?

"Puikula!"

Minholla on jokunen lempparilelu, mutta ei ole kuitenkaan leluista nirso

"Lisää! Heitä lisää!"

Minho on kova juttelemaan ja asiaa löytyy paljon etenkin syliintullessa. 

Paksu puuhkahäntä, jota poikku kantaa komeasti

Minho on kaikinpuolin aivan täydellinen pikkupoika. Eritoten olen onnellinen siitä miten hyvät ystävät Koda ja Minho ovat keskenään. Koda ei välitä leluista, mutta hippaa ja painia leikkii Minhon kanssa mielellään.

"Katoin sängyn alta, ei ollu lelua siellä!!"