torstai 27. syyskuuta 2018

Mummi lellii

Kisujen mummi on innostunut tekemään kissanleluja. Myös lapsoset saivat osansa ja mitä ihanimmassa pakkauksessa!

Tutun näköinen kisu

"Nammmm!"

Kun mummi tekee se on varmasti rakkaudella tehty



Kisut kiittää mummia! Etenkin Koda, joka vietti pitkät tovit pomppien ja pyörien lelun kanssa.

tiistai 25. syyskuuta 2018

Kodan monet ilmeet

Koda osaa ilmaista itseään selkeästi. Tähän kuuluu myös moninainen variaatio eri ilmeitä:

Raivoisa

Nälkäinen

Väsynyt

Yllättynyt

Iloinen

Veikeä 

Tylsistynyt

Hämmentynyt

Innostunut

Närkästynyt

Ylpeä

Nauttiva

Huomionkipeä

Niin ilmeikäs.

torstai 20. syyskuuta 2018

Oli näyttelyssä muitakin kisuja

Etenkin sunnuntaina tuli kierreltyä paljon häkkejä ja ihasteltua upeita kissuja. Ehdottomat tärpit olivat tietenkin omat rodut eli curli, somppu ja haaverotu balineesi. Jokainen kisu tuli kuitenkin moikattua ja jälleen kerran sai ihmetellä miten tuomarit pystyvät valitsemaan parhaat niin upeista ilmestyksistä. Luleå on ilmeisesti mukavan matkan päässä myös Norjasta, sillä monien kissujen nimissä komeili Norjan maatunnus.

Curleilla oli hyvä päivä lauantaina, sillä molemmat olivat Tuomarin Parhaita! Siinä missä Nora valmistui GIP:ksi lauantaina, Kiwi valmistui Grand International Championiksi sunnuntaina.

GIC FI*Siriuksen KiwiCurl paneelissa lauantaina

Somppuja oli edustamassa 2 kisua eri väriryhmistä. Sininen somppu oli TP ja Best In Show lauantaina ja riistanvärinen oli samat sunnuntaina. Molemmat tiettävästi kotoisin Norjasta.

Riistasomppu

Sininen somppu. Tämä oli sosiaalinen ja kova juttelemaan!

Tämä kisu oli hiljaisempi, mutta tuli edustalle ihmettelemään kun sille jutteli

Niin söpö!

Kohtasin näyttelyssä uuden rakkauden ja sitä se oli heti ensisilmäyksellä: upeimmista upeimman mustahopea abessinialaisen! Tämä aby oli kokonaisuutena niin harmoninen ja luonne täyttä kultaa (tuomarille pääsyä odotellessa leipoi omistajansa sylissä suurin elein ja antoi hänelle pusuja), etten voinut olla palaamatta ihastelemaan sitä uudestaan ja uudestaan. Sattuikin, että tämän abyn omistaja oli sama, joka omisti ylempänä olevan sinisen sompun. Harmikseni ja suureksi ihmetyksekseni hopea-aby ei tullut valituksi kumpanakaan päivänä Tuomarin Parhaaksi.

Hello handsome!

Balineeseja saikin metsästää, sillä näyttelyssä sai valita paikkansa ihan itse. Kissan häkkirivin kirjain tuli kuitenkin käydä merkkaamassa sihteeristön pöydällä olevaan listaan, mutta balineeseja ei oltu käyty merkitsemässä. Paikalla oli myös suklaanaamiobalineesi, joten halusin ehdottomasti käydä ihastelemassa näitä. Pitkän etsinnän jälkeen ne viimein löytyivät nukkumasta piilossa pesässään upeasti sisustetussa, mutta hämärässä häkissä. Omistajaa ei näkynyt. Jäin odottamaan tilaisuutta ottaa kuva arvostelun yhteydessä. Tässäkin vaikeaksi oli tehty se, että tuomarin pöydällä ei ollut sunnuntaina nähtävillä listoja kaikista arvosteltavista kissoista, vaan numerot ilmoitettiin muutama kerrallaan. Sattumoisin kävelin ohitse päivän loppuolella kun toinen balineeseista oli odottamassa arvosteluun pääsyä.

Tämä ihanuus on kotoisin Ruotsista


Lisäksi paikalla oli kaveri uuden pentunsa kanssa! Myös vanhempi kisu (sfinx) oli paikalla, mutta siitä en hoksannut ottaa kuvaa. Niilo oli Tuomarin Paras pentu sunnuntaina! Onnea asianosaisille!

Hurmaava 5 kk ikäinen cornix rex Niilo. Kyllä harmitti reippaita pentuja katsellessa, että Koda oli liian nuori osallistumaan. Uskon, että Koda viihtyy näyttely-ympäristössä kun on niin paljon ihmeteltävää ja HUOMIOTA.

Myös toisella kaverilla meni upeasti kun hänen norjalainen metsäkissansa oli Tuomarin Paras sunnuntaina! Onnea!

Ihana GIC FI*WitSarin Kyösti

Noran arvostelussa sunnuntaina takana oli odottamassa 2 maine coonia. Lienivät kavereita kun niin tuttavallisesti moikkailivat toisiaan.

"Heiiii, tuu tänne miun luo."

Herkkä hetki lauantaina paneelissa. Kisua jänskätti ja piteli assaria kädestä kiinni. Sitä ahdisti assarin paidassa oleva numerolappu ja assari otti sen pois niin kisukin rauhoittui. Näyttelyssä oli jopa 2 miesassaria, joista toinen oli pääassistentti.

Pari vierailijaa kertoi, että olivat tulleet näyttelyyn saadakseen lääkettä arjen stressiin. Voin todellakin allekirjoittaa tämän, kissanäyttely ihanine kissoineen on zen-puutarha.

tiistai 18. syyskuuta 2018

Näyttelymatka ruskan keskelle

Ruotsin Luulajaan on kaunis matkata syksyisin. Muulloin emme kyllä ole siellä käyneetkään, mutta viime vuoden tapaan ympäristöllinen kulttuurishokki iski heti kun etenimme tutusta Suomen rajan kyljessä olevasta kaupungista syvemmälle Ruotsiin. Erikoisten nopeusrajoitusten ja kapeiden teiden lisäksi vastaan iskee todella kauniiksi ehtinyt ruska. Ja mäet ja upeat kalliomaisemat. Saimme myös nauttia aamu-usvasta.

Lauantai


Järjestävän yhdistyksen aikataulut eivät pitäneet tälläkään kertaa ja arvostelut alkoivat tunnin myöhässä, klo 9.30-10 kun ilmoittautumiset olivat loppuneet jo klo 8. Yhdistys tarjosi ilmaiset kahvit niin kauan kun ilmoittautuminen oli vielä käynnissä, mikä oli todella mukava. Perjantaina tulin töistä vasta klo 20.30 ja nukkumaan menin niin, että yöunet jäivät 2 tuntiin. Onneksi ei väsyttänyt suuremmin, mutta kahvi tuli tarpeeseen ja yhdistystä tulikin sponsoroitua mukavasti niiden osalta viikonlopun aikana.


Noran tuomarilla oli ensin arvosteltavanaan kategoria 1, joten meillä oli jonkinverran luppoaikaa ennen Noran vuoroa. Viime vuoden tapaan paikalla oli vain 2 curlia: Nora ja Norjassa asuva Kiwi (GIC FI*Siriuksen Kiwicurl). Kiertelin ihastelemassa kisuja ja juttelemassa tuttujen kanssa. Suomalaisia oli todella paljon paikalla, suomenkielistä puhetta kuuli jatkuvasti.


Noran tuomarina toimi sympaattinen ja selvästi täydellä sydämellään kissoja rakastava Hanne-Sofie Sneum. Hanne-Sofie rakasti Noraa ja kehui erityisesti silmiä, turkinlaatua ja kehon tasapainoisuutta. Ainut mistä tuli sanomista oli leuka, saisi olla vahvempi.


"Jahas, tässä taas."

Tällä tuomarilla oli sanelukäytäntö, mikä oli minusta aika näppärä. Tuomari sai tutkittua kissaa samalla kun assistentti kirjoitti arvosteluseteliä. Pari toimi hyvin yhteen ja assistentin käsiala oli todella selkeä.

Todella, todella sydämellinen tuomari!


Nora sai viimeisen tarvitsemansa sertin ja valmistui toiseksi korkeimpaan titteliin: Grand International Premieriks!!! Tuli myös kutsu Tuomarin Parhaaseen, jonka Nora voitti!! Kilpailija oli jälleen kerran todella kaunis (kuinkahan monta kertaa tuli huokailtua ihastuksesta näyttelyssä olleille hopeakilpikonnakisuille...), joten voitto tuli todella yllätyksenä! Tuomari oli selostanut yleisölle ruotsiksi valintaansa ja vietti pitkän aikaa kertomassa coonista. En Noran kohdalla ymmärtänyt muuta kuin, että mainitsi Noran leuasta.

Tuomarin Paras -valinnassa, Noran ainut kilpailija oli tuo upea cooni

Kattokaa nyt totakin kilpparia taustalla, oih!

Best In Show -paneelissa oli todella kova kilpailu eikä Nora saanut ääntäkään, mutta en voisi olla ylpeämpi miten hyvin tyttö käyttäytyi siellä! Ehkä erityisen vilkas näyttelyvuosi on tehnyt tehtävänsä, sillä tyttö ei rimpuillut kertaakaan ja kantoi itseään ylväästi, vaikka sitä venyteltiin ja nosteltiin vuorotellen tuomareiden ja assarin toimesta. Noran kohdalla kävi kuhina, varmasti koska curlit on niin harvinainen näky Ruotsissa.

Miten hienosti tyttö on ylväänä pää pystyssä!

"Rennosti, rennosti vaan..."


Lauantain tulos: EX1 CAGPIB GIP NOM!!!! 


Yövyimme Naran Hotellissa (Naran, melkein kuin Noran, heh), mikä oli tosi viihtyisä paikka. Ainoat moitittavat oli kylmä vesi ja Noran erityinen kiinnostus huoneen maton tuoksuihin eli onkohan milloin viimeksi se siivottu perusteellisemmin. Noran käydessä yöllä vessassa sillä oli masu ekaa kertaa näyttelyreissujen aikaan puoliripulilla, joten epäselväksi jää tuliko se näyttelystä vai hotellihuoneesta. Kovasti jäi myös jänskättämään jatkuisiko löysyys kotonakin.

Muuten hotellihuoneessa oli aivan ihana olla mukavan sängyn ja ison tilan kanssa. Norakin nautti täysin siemauksin kun sai olla vapaana minun ja kisujen mummin kanssa ilman muita kissoja. Kävimme mummin kanssa seikkailemassa Luleån kaduilla hakemassa pitsaa ja kaupasta pikkusyötävää. Juhlinnan kohteena Noran valmistuminen ja mummin tulevat synttärit. Mielenkiintoinen huomio muuten, että kahden luleålaisen pizzerian perusteella Ruotsi näyttäisi enemmän olevan pitsojen osalta nautiskelu- kuin mässäilykulttuuria. Pitsat ovat pieniä ja ohuita, mutta todella täyttäviä. Tämänkertainen pizzeria oli jopa leikannut pyytämättä pitsat valmiiksi siivuiksi.

Nora nauttii

Näin sen kuuluu ollakin: perheenjäsenenä ihmisten seurassa eikä pakotettuna olemaan suljettuna vessassa erillään muista. Vaikka ikävät majoituskokemukset saimme karistettua jo tammikuun näyttelyssä, en voinut olla pakahtumatta onnesta kun viimein saatiin yöpyminen kohdilleen myös siinä maassa, missä ikävä kokemus oli ollut.


Sunnuntai


Hotellissa oli niin monta näyttelyvierasta, että olimme onneksi saaneet aikaisen aamupalan. Aamupala alkoi klo 6.30 kun normaalisti sunnuntaisin se olisi klo 8. Syötyämme matkasimme hallille ja alkoi taas arvostelujen alkamisen odotus. Tällä kertaa Nora oli vuorossaan toisena meidän tuomarilla.

Sekä lauantaina että sunnuntaina Nora herätti kovasti kiinnostusta yleisössä. Ihmekös se, sillä Ruotsissa curleja on alle 20, Suomessa sentään n. 600. Uskoisin, että ainakin kolminumeroinen yleisömäärä pysähtyi Noran kohdalle, sillä sekä minä että äitini jouduimme molempina päivinä välillä poistumaan häkin luota ihan vain siksi, että tarvitsimme puhumisesta pienen paussin. Ihmiset kyselivät, ihastelivat ja moni otti kuviakin. Myös paikallinen lehti ihastui Noraan ja tyttö pääsi heidän näyttelyraporttiinsa kuvamateriaaliksi.

Sunnuntain tuomarina toimi Laura Scholten. Tämä tuomari oli kriittisempi ja bongasi Norasta monia kehityskohteita ja lähinnä kehut kohdistuivat asioihin mihin itse voi vaikuttaa: lihaksisto ja turkin kunto, mistä molemmista Laura piti kovasti. Tosin silmät veivät Laurankin mukanaan. Yleisvaikutelma: "Attractive lady, well presented!"

"Hetkinen, mitä se tekee?"


Nora sai kutsun Tuomarin Parhaaseen, mutta sen voitti näyttävä maine coon. Tämä sopi meille, sillä se tarkoitti, että pääsisimme lähtemään aikaisemmin! Varhainen poistuminen myönnettiin n. klo 14.30 paikallista aikaa eli klo 15.30 Suomen aikaa. Kävin sanomassa kavereille heipat ja läksimme kohti kotia.

Punainen kisu oli TP



Sunnuntain tulos: EX1 CAPS!!

PS. Nora kävi sunnuntaina kakalla näyttelyssä mitä se ei ole ikinä tehnyt. Tuotos oli löysä, minkä vuoksi tyttö ei varmasti pystynytkään pidättelemään kotiin asti. Eli reissun aikana tuli 2 löysää kakkendaadelia, mutta onneksi löysyys ei jatkunut kotona eikä tarttunut muihin.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Tehosterokotuksella

Kävimme tänään ottamassa Kodalle viimeisen tehosterokotuksen. Paljon on muuttunut siitä kun viimeksi on saanut touhuta pennun kanssa, sillä uutena asiana tuli rokotekertojen määrä. Haiku, Raku ja Nora ovat pentuna saaneet kaikki vain 2 penturokotuskertaa, mutta penturokotuskertoja on yhteensä 3, jos rokotukset on aloitettu alle 12 viikon iässä kuten suositus on. 

Niinpä meille jäi 16-20 ikäviikon rokotus tehtäväksi. Loppukuun näyttelyn vuoksi rokotus tuli ottaa viimeistään 14.9., vaikka rokotuskortissa lukisikin myöhäisempi aika. 

Menimme taas samalle läheiselle eläinlääkäriasemalle kuin Rakun hammashoidoissa. Heillä on mukavat työläisiä suosivat aukioloajat, sillä arkisin asema on auki klo 19 asti. Meidän aika oli 17.45 ja moni muukin oli hyödyntänyt ilta-aikoja.

Koda huusi matkan, mutta minusta aika vienosti ja vastaanottoaulassa aloitti äänekkään kehräyksen kun viimeinkin keskityimme Kodaan kunnolla odottaessamme henkilökuntaa.

"Huomiotaaaa minulleee! Kuuleeko kukkaan?!"

"Huomiota kovemmin!!!"

Päästyämme eläinlääkärin huoneeseen Kodaa ärsytti suunnattomasti - koska ei päässyt heti kopastaan pois ihmisten luo. Huudon volyymi nousi heti kun eläinlääkäri pyysi laskemaan kopan tutkimuspöydälle ja siirryimme hieman kauemmas pöydästä eläinlääkärin täyttäessä tietoja. Avasin kopan ja Kodan tullessa ulos otin poitsun syliin. Huuto loppui ja alkoi äänekäs kehräys ja laajaeleinen ilmaleivonta.

Eläinlääkäri ei saanut kuunneltua Kodan sydäntä kun kehräys oli niin kovaa. Eläinlääkärin valmistellessa rokoteannosta Koda teki pienen tutkimusretken tutkimuspöydällä ja lattiallekin olisi haluttanut. Rokotepiikkiä ei edes huomattu ja sitten olikin paluu maailman tylsimpään koppaan.

"Tuolla ylhäällä! Mikä se on?!" toim. huom: kello

"En halua!!"

Koda oli kotona heti muiden moikkauksen jälkeen odottamassa leikkihetkeä lelupiilon edessä. Ei reissu näemmä tuntunut missään.