Painajainen majapaikassa

Viime viikonlopun Luleå-reissu lyötiin lukkoon Kempeleen näyttelyssä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Samoihin aikoihin avautui myös ilmoittautuminen kyseiseen näyttelyyn ja heti Kempeleen reissun jälkeen aloimme katsomaan hotelleja. Olimme kuulleet Kempeleellä, että parhaimmat olivat jo menneet, mutta halusimme vielä yrittää. Lemmikkihuoneet olivat kadonneet varaussivustoilta, mutta päätin vielä yrittää soittaa. Tuloksetta.

Meidän oli tarkoitus reissata erään toisen kissaharrastajan kanssa ja aloimme yhdessä katsoa muita hotellivaihtoehtoja. Booking.com oli ainut, joka antoi hakea lemmikit sallittu -täpillä, joten katsoimme sieltä.

Hotelleja oli yhä vapaana Luleån alueelta/lähettyviltä vähän kauempana hallista, mutta huomasimme myös halvemman vaihtoehdon: First Camp -hostellimökit leirintäalueelta ja matkaa oli vain 500 m näyttelyhallilta! Hinta ei ollut lainkaan paha ja päätimme matkakumppanimme kanssa, että otamme yhteisen 2 makuuhuoneen mökin säästääksemme kuluja. Varauksen teimme heti samalla kertaa 5. heinäkuuta. Hintaan lisättiin lemmikkimaksu 200 SEK eli n. 21 €.

Olimme ihan täpinöissämme onnistuneesta varauksesta. Oli helpotus, että saimme majoituksen noin läheltä, ettei tarvinut lähteä testailemaan suunnistusvaistoa ja navigaattorin toimivuutta tuntemattomalla alueella. Lähempänä matkaa (elokuun lopulla) matkakumppanimme joutui harmillisesti perumaan tulonsa. Olin tehnyt varauksen ilman peruutusmahdollisuutta, joten jännittynein tunnelmin laitoin Luleån First Campiin viestiä ja pyysin mahdollisuutta vaihtaa yhden makuuhuoneen sisältävään mökkiin. Tämä onnistui ilman lisämaksuja (majoitus tuli maksaa etukäteen, mutta olin ehtinyt maksaa vasta n. 16 € etukäteisvarausmaksun, loput pystyi maksamaan lähempänä reissuajankohtaa). Kaikki hyvin siis! Paitsi... Viestin loppu oli kuitenkin jotain, mikä sai niskakarvat nousemaan pystyyn ja kylmän hien nousemaan otsalle. 

"Muista, että sinun tulee pitää kissasi kylpyhuoneessa tai häkissä oleskelunne ajan." 

Ei tästä ollut aiemmin mainintaa missään! Ei edes varausvahvistuksessa, jossa muutoin oli ollut varsin laajasti ohjeita ja informaatiota.

Alle kuukausi lähtöön, joten siinä vaiheessa oli turha enää alkaa katsomaan toista majapaikkaa ja olisin joutunut kuitenkin maksamaan täyden hinnan mökistä, koska en ollut hoksannut ostaa mukaan peruutusturvaa.

Pienen panikoimisen jälkeen päätin uhmata sääntöä ja päästää Noran vapaaksi. Läheisyydenkaipuinen ja aktiivinen Nora ei ole luonteeltaan sopiva kylpyhuonemajoitukseen. Mistä he tietäisivät onko kissa ollut vapaana vai ei?

Viikkoa ennen matkaa (7.9.) sain joukkoviestin koskien kaikkia kissan kanssa tulevia. Viestissä kerrottiin tästä säännöstä ja sanottiin, että jos lemmikki on ollut vapaana mökissä tai on pissannut väärään paikkaan, peritään 2000 SEK (n.210 €) lisämaksu. Tässä vaiheessa paniikki nousi jälleen. Samoin suuttumus. Olin onnistunut saada tietää tuosta jo elokuun lopulla viestittelyni ansiosta, mutta kuinka moni kuuli tästä nyt ensimmäistä kertaa, vain viikkoa ennen näyttelyä?

210 € oli myös turhan kova pala lähteä testailemaan. Laitoin First Campiin viestiä ja selitin Noran tilannetta ja pyysin lupaa pitää tyttöä kanssamme valjaissa. Emme saaneet lupaa. Mökit ovat puumateriaalia ja heillä on kuulemma kokemusta näyttelykissojen vääriin paikkoihin pissailuista, karvojen olosta joka paikassa (verhot, pöydät yms) ja perustelivat myös, että allergikoille huono, että kissa kulkee mökissä vapaana. Jälkimmäinen olikin looginen, sillä allergikko varmasti valitsee juuri sen lemmikit sallivan mökin.

Ei auttanut muu kuin niellä kohtalonsa ja toivoa, että Nora olisi sen verran uupunut päivän jälkeen, että nukkuisi illan ja yön tyytyväisenä. Onhan joillakin kasvattajillakin kissoja kylppäreissä näyttelyreissulla, jos on kisuja 2 eri taloudesta, niin eiköhän mekin pärjätä tämä 1 yö?

Näyttelyaikataulujen viivästyminen 2 tunnilla oli tältä osin meille onni. Mutta se ei auttanut. Noralla oli väsymyksen sijaan hurjasti energiaa ja se ei pitänyt lainkaan siitä, että se joutui olemaan kylpyhuoneessa meidän muiden ollessa viereisessä huoneessa. Tyttö itki oven takana, mutta meidän ei auttanut kuin toivoa, että satunnaiset silittelyhetket ja aika rauhoittaisi tytön.

Nora kylppäriyksiössään. Lelu on kadonnut kuvasta.

Näin ei käynyt. Nora itki kylpyhuoneessa puoli yötä. Itse olin niin väsynyt, että nukahdin ennen aikojani enkä herännyt itkuun, mutta n. klo 2 yöllä äitini herätti minut ja sanoi, että hän on herännyt vähän väliä Noran itkuun eikä kestä enää. Menin Noran luokse kylpyhuoneeseen ja tyttö oli aivan stressaantuneena. Silmät suurina se pyöri ympärilläni puskien ja kehräten voimakkaasti selvästi anoen, etten jättäisi sitä enää yksin. Äitini ehdotti, että menisin nukkumaan kylpyhuoneeseen Noran kanssa, mutta siellä oleva ilmastointilaite(?) piti sen verran meteliä, etten edes harkinnut asiaa. Se saattoi myös olla yksi syy, miksei Nora saanut unta. Myös putkiston äänet kuuluivat selvästi.

Nora oli stressistään huolimatta käynyt pissalla ja kakalla, joten rohkenin ottaa tytön kuljetuskoppaansa ja sijoittaa kopan tyynyni viereen. Tämä rauhoitti Noraa hieman, mutta se silti naukui ja koitti päästä ulos kopasta. Harkitsimme tässä kohtaa vahvasti riskeerata 210 € lisämaksun, mutta jonkin ajan kuluttua tyttö hiljeni ja nukahdin uudestaan.

Aamulla herätessämme äitini kertoi, että oli yhä välillä herännyt yöllä Noran itkuun ja tyttö oli selvästi yhä kovassa stressissä aamulla. Se murisi minulle kun kurkkasin kopan sisään. Nora. Murisi. Minulle! Vein Noran kylpyhuoneeseen, jotta tyttö saisi hieman jaloitella ja käydä tarpeillaan, ennen kuin matka jatkui näyttelyhallille. Kylppäriin päästyään Nora oli jälleen lautassilmineen puskemassa, mutta tällä kertaa murinan kera. Tyttö ei tiennyt mitä ajatella, joten se murisi ja puski yhtä aikaa pyörien ympärilläni rauhoittumatta lainkaan.

Olin ihan varma, että sunnuntain näyttelypäivästä tulisi katastrofaalinen Noran ollessa pahalla päällä huonosti nukutun ja stressintäyteisen yön jälkeen, mutta voi kultaa, se oli oma iloinen itsensä heti päästyään näyttelyhäkkiinsä, pois kamalasta mökistä.

Meidän huone

Eteinen

Kirjoittaessani kokemuksestamme Facebook-sivulleni sain kuulla, että ruotsalaiset ovat pitäneet meteliä First Camp Luleån toimintatavoista ja ovat soitelleet koko ketjufirman johtajalle joka on sanonut, ettei Luleån toiminta ole heidän toimintaperiaatteidensa mukaista. Jostain syystä heidän käytäntönsä on silti saanut jatkua, mutta toivottavasti tähän tulee muutos ja pian. Aiemmin Luleåssakin on saanut pitää kissoja vapaana, mutta joku vuosi sitten tämä on muuttunut.

Ties mitä olisi käynyt, jos yhteinen majoitus matkakumppanimme kanssa olisikin toteutunut. Pyysin First Campia lisäämään varoituksen käytännöstä varaussivustoille, se on vähintä mitä voivat tehdä. Emme olisi ikikuuna päivänä harkinneet tuota paikkaa, jos olisimme tienneet heidän säännöistään. 200 SEK lemmikkimaksu on myös varsin mielenkiintoinen, sillä sen lisäksi, ettei lemmikki saa viettää aikaa vapaana tai edes kytkettynä perheensä kanssa, majoittujien tulee itse siivota jälkensä lähtiessään.

Onneksi Noran aurinkoinen luonne on myös anteeksiantava. ♥ Näistä opitaan ja tästäedes pysymme kaukana First Campista, etenkin niin kauan kuin tuo sääntö on voimassa. Toivottavasti tästä varoituksesta on hyötyä muille, etteivät tee samaa virhettä.