Luleån näyttely

Näyttelyseikkailumme käynnistyi varhain lauantaiaamuna kun lähdimme ajamaan kohti tuntematonta. Minulle kyseessä oli ensimmäinen noin pitkän matkan ulkomaan matka varmaan 15 vuoteen eikä äitinikään, matkakumppanini, ollut käynyt koskaan Luleåssa asti. Olimme molemmat naurettavan innoissamme kun poistuimme tutulta Ruotsin alueelta ja lähdimme matkaamaan syvemmälle. Navigaattori oli koko ajan valmiina apuun otettavaksi, vaikka reitti oli helppo sisältäen lähinnä suoraa. Tullin ohi olimme päässeet pysäytyksettä.

Suomessa olemme käyneet aina Pohjoisen Rotukissayhdistyksen näyttelyissä ja saimmekin kokea heti näyttelyhallin ovella kulttuurierot. Näyttelyn järjestäjällä, Norrskenskattenilla, ensimmäinen pysäkki näyttelyhallissa oli näyttää rokotustodistus yhdelle henkilölle -joka tarkisti myös sirut ilmeisesti pistokokeina-, siirtyä siitä eläinlääkärintarkastukseen ja sen jälkeen vielä varsinaiseen ilmoittautumiseen, josta pystyi myös ostamaan näyttelyluettelon. Ilmoittautuminen piti tehdä myös seuraavana päivänä. Norrskenskatten viettää tänä vuonna 30 vuotisjuhlaansa ja osallistujat saivat tämän kunniaksi tuotepaketit.

Seuraava erilaisuus oli, että häkin paikan sai valita itse, mutta häkin rivi piti käydä merkkaamassa sihteeristön viereiseen listaan molempina päivinä, jotta yleisö voi halutessaan tarkastaa etsimänsä kisun/rodun rivin. Tämä tosin vaatii näyttelyluettelon ostoa, sillä lapussa oli ainoastaan kissojen numerot ja numeroa vastaavan kissan voi tarkastaa luettelosta. 

Lauantaina sisääntulo oli klo 6.30 - 8.30 paikallista aikaa. Olimme perillä klo 7, joten meillä jäi hyvin aikaa tutkailla paikkoja ja syödä ennen arvostelujen alkamista. Tuttuun tapaan otin Noran ulos häkistään hyvissä ajoin ennen arvostelujen alkamista, jotta tyttö rentoutuisi ennen tuomarille menoa. Arvostelujen oli määrä alkaa klo 9 ja Nora oli meidän tuomarilla toisena vuorossa, paikalla oli myös toinen american curl.

Menimme tuomarin pöydän läheisyyteen odottelemaan. Arvostelut alkoivat yli tunnin myöhässä. Paikalla oli tuttuja suomalaisia aktiiveja ja saimme kuulla, että kiireettömyys on tuolla yleinen tapa ja arvostelut alkavat aina myöhässä. Koska emme tienneet oikeasta alkamisajasta, odotimme tuomarin pöydän lähellä sen tunnin. Pisteet Noralle kärsivällisyydestä.

"Joko alkaa?"

Tuomarina meillä oli lauantaina Magdalena Kudra, joka ihastui Noraan kovasti. Tyttö sai erityisesti kehuja lihaksistaan ("uu la laa"), silmiensä vihreästä väristä (curleilla ei tule pisteitä silmien väristä, joten ei sinänsä vaikutusta) sekä turkin kunnosta ja värin syvyydestä. Nora oli kärsivällinen oma itsensä ja sai arvosteluseteliin yleisvaikutelmaksi "sweet temper DIVA". Silmistä "super expression ♥".

"Mun leuka on hyvä just näin, kiitos." Magdalena kaipaisi isompaa ja profiililtaan suorempaa leukaa

"Muusta ollaanhan samaa mieltä, että hyvää on?"

"Raapusta sitten paljon kehuja"

"Ei kiirettä"

Nora sai viimeisen tarvittavan sertinsä ja valmistui International Premieriksi!!! Tyttö sai myös kutsun Tuomarin Parhaaseen.

Näyttelyn toinen curli: suomalaissyntyinen, mutta Norjassa asuva IC FI*Siriuksen KiwiCurl

Kaunis tyttö! Kiwi on Norjan ainut curli

Tuomarin Parhaassa Noralla oli vastassa 13-vuotias upea norski.

Kisa oli hyvin tiukka ja olin jo varma, että tuomari kallistuisi norskin puoleen. Lopulta pitkien vertailujen jälkeen NOM-ruusuke ojennettiin Noran suuntaan. Nora oli Tuomarin Paras ja pääsi täten jatkamaan Best In Show-kilpailuun!!! Kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain tärinäni loppumaan. 

NOM!!!

Alkoi paneelin odottelu. Paneelin oli tarkoitus alkaa klo 15, mutta se oli jopa 2 tuntia myöhässä. Kokeneempien mukaan tämäkään ei ollut uutta ja suomalaiset harrastajat joutuivat menemään avuksi, jotta saatiin asioihin vauhtia. Näyttelyn oli määrä loppua klo 18, mutta paneeli aloitettiin vasta n. klo 17. 

Harmillisesti näyttelyssä kaikki kuulutukset olivat ruotsiksi, joten jouduimme kysymään tulkkausapua muilta harrastajilta. Paneeli pyöri aikalailla omalla painollaan, joten piti itse huolehtia, että kissa on paikalla ajoissa. Alkaneista kategorioista ei ilmoitettu. Tässä näyttelyssä Noran kategoria eli kategoria 2 oli viimeisenä.

Nora sai hellyyskohtauksen kesken harjailun

Ja taas odoteltiin

Paneelissa Noralla oli vastassaan jopa 7 muuta kissaa eikä tytöllä ollut mitään mahdollisuuksia ääniin. Noran esittelijänä toimi Kiwi-curlin omistaja ja vaikka Nora käyttäytyikin erinomaisesti paneelissa, oli onni, että hänellä oli samanhenkinen esittelijä, joka oli heti rauhoittelemassa kun tyttöä alkoi jännittämään jatkuva nostelu ja tutkiminen.

"Nyt niinku riittäs se nostelu!" Salainen ase: lötköpötköksi muuttuminen

"Ai, ei tää ookkaan niin paha ennää."

"Kattokaa kaikki kun mää poseeraan!"

Päivä ylitti silti odotukset ja erittäin hyvä mieli jäi näyttely-yhteisön hyvästä hengestä. Kokeneemmat suomalaiset olivat näyttelyssä korvaamaton apu useammassakin asiassa (esim. kuka olisikaan uskonut, että ulkomaalaisen näyttelytuloksen ilmoittaminen Kissaliittoon on niinkin yksinkertaista, että tarvitsee vain lähettää arvostelusetelistä kuva suoraan Omakissan tietoihin. Kaikki tulokset tulee ilmoittaa sinne itse, myös NOMit ja BISit.) ja uusia tuttavuuksiakin tuli tehtyä ja vanhoja oli yllättävän paljon paikalla. Pääsimme lähtemään majapaikkaamme kellon ollessa lähempänä seitsämää eli lähes tunti sen jälkeen kun näyttelyn piti loppua. Paneeli jatkui vielä jonkin aikaa meidän lähdön jälkeen.

Sunnuntai

Sunnuntaina meidän päivä lähti käyntiin värintarkastuksella. Magdalena oli arvostelunsa yhteydessä maininnut, että hänen mielestään Nora ei ehkä olisikaan tabbykuvioinen ja suositteli värintarkastusta ennen uuden tittelin sertikeräystä, sillä pahimmillaan värinmuutos voi mitätöidä saadut sertit kyseisestä luokasta. Saatuja titteleitä ja niiden sertejä muutos ei kuitenkaan voi kumota. Koska curleilla on vähän erilainen värikäytäntö kuin monilla muilla roduilla, pohdimme usean eri henkilön kanssa mitä curlien ja niiden väriryhmien osalta muutos käytännössä tarkoittaisi. Jos väriryhmättömässä rodussa kissalla vaihtuu väri, sertit mitätöidään, mutta oli epäselvää oliko näin väriryhmällisten kanssa, jos väriryhmä ei kuitenkaan muutu. Pohdinnassa oli mukana väriryhmättömien rotujen kasvattajia niin Suomesta (2) kuin Ruotsistakin (1), joten jäimme odottamaan siltäkin osin jännityksellä tarkastusta ja asiantuntijan kuulemista.

Värintarkastuksessa

Tarkastajana toimivat Pia Nyman ja Magdalena. Noran väri muutettiin täplikkääksi ja Pia vahvisti, että väriryhmän sisällä muutokset eivät vaikuta kerättyihin serteihin, vaikka Nora olisikin ollut tämän asian suhteen turvassa edellisen päivän valmistumisen myötä. 

Nora osallistui siis sunnuntaina ensimmäistä kertaa arvosteluun kilpikonnahopeatäplikkäänä. Tästäkin muutosilmoitus Kissaliiton suuntaan onnistui kätevästi nappaamalla kuva allekirjoitetusta vahvistuksesta ja lisäämällä Omakissaan.

Sunnuntain arvostelussa

Sunnuntain tuomarina meillä oli Nurit Pahl. Tämä tuomari oli pidättyväisempi ja puheesta jäi kuva, ettei tyttö oikein ollut häneen mieleensä. Tyttö sai taas kehuja turkistaan, mutta tuomari kiinnitti paljon huomiota pään vikoihin eli viistoon ja pieneen leukaan sekä matalaan otsaan ja korviin. Seteliin tuli kuitenkin paljon Excellentiä ja yleisvaikutelmana "lovely lady!" Tyttö ei saanut sanallista kutsua TP-valintoihin, mutta myöhemmin meidän rauhassa syödessä eväitä ja naputellessa viestejä, meitä tultiin hakemaan valintaan. Olisimme käyneet kurkkimassa joka tapauksessa, mutta arvostelut olivat edenneet nopeammin kuin oletimme. Nora kainaloon ja äkkiä paikalle.

Tuomarin Paras -valinnoissa Noralla oli vastassaan 2 siperiankissaa. Nora sai vielä erityiskehut turkkinsa kunnosta, mutta tyttö putosi pois profiilin vuoksi. Tuomarin Paras oli kuvan vasemmanpuoleisin kisu. 

Meidän näyttelypäivä sujui kuitenkin toiveiden mukaan eli Nora oli EX1 CAGPIB ja saimme lähteä aikaisemmin pois, koska emme osallistuneet paneeliin. Suuntasimme kotia kohti vähän jälkeen klo 2. Noralla on nyt tassuissaan tarvittava ulkomaan serti seuraavaan titteliin ja nähtäväksi jää keräämmekö loput sertit Suomi/Ruotsi -akselilta vai lähdemmekö käymään myös Tallinnassa.

Ensi vuonna meillä on näillä näkymin 4 näyttelyä Suomessa.

Ensimmäinen serti luokassa 6!

Tuntui hassulta lähteä kotia kohti ja samalla jättää taakse kauan jännitetty reissu. Viikonloppu sisälsi hurjan paljon uusia kokemuksia ja uuden oppimista. Yleisö oli mukavan kiinnostunut curleista ja ilmapiiri oli kokonaisuudessan ystävällinen. Näyttelyssä pääsin ihastelemaan upeita riistasomaleita sekä la perm -rotuista kisua. Totesin myös, ettei näyttelyt ole lainkaan kissakuumeisen paikka. Niin paljon hurmaavia ja kauniita kissuja.