Tapaturma

Blogi kissojen aktivoinnista ja ruokinnasta? Voisi muuttaa sairausblogiksi. Tässä 3 vuoden aikana meidän blogissa on päästy ihmettelemään ja murehtimaan erilaisia lääketieteellisiä tapauksia ja lisätään joukkoon vielä yksi. Nimittäin meidän huono onni jatkuu. Toissasunnuntaina 19.6., seuraavalla viikolla Rakun keuhkopöhöstä, sattui tapaturma. Kodalla oli riehakas hippaleikki Minhon kanssa ja sen päätteeksi poikku loukkasi jalkansa pahasti. 

En nähnyt tilannetta, mutta kuulin sitä edeltävän juoksuryminän. Jostain syystä riehumisen aikana Koda oli päättänyt juosta terraariotornin kautta, vaikka paikka on kissoilta kielletty eikä Koda ole sinne yrittänytkään. Rytinässä takajalka oli jotenkin onnistunut jäämään terraariotornin tukikiinnikkeen rakoon kiinni ja jalka oltiin riuhtaistu irti tuhoisin seurauksin.

Jälkeen jäänyt karva paljasti tapaturmapaikan

Olin tekemässä hellan äärellä ruokaa kun Koda tuli esittelemään vaurioitunutta jalkaansa. Poika itse suhtautui tilanteeseen tyynesti, vaikka jalassa oli syvän näköisiä aukinaisia kohtia. Pihaustakaan en ollut kuullut merkkinä tapahtuneesta. Soitin heti paniikki-itkuisen puhelun päivystävälle eläinlääkärille ja eläinlääkäri lupasi soittaa takaisin kun voitaisiin tulla.

Haavaan laitettiin sideharso ensiapuna ja onneksi kaapista löytyi käytettävissä olevaa Metacam -kipulääkettä, jonka antoon saatiin päivystävältä lupa. Sitten ei auttanut kuin odotella ja toivoa parasta. Ettei haavat olisi niin syviä, että edessä olisi isompi remontti ja että poika malttaisi pysyä paikoillaan odotuksen ajan. Poika kun pyrki kulkemaan normaalisti, vaikka askeleessa olikin ontumista. Onneksi poika rauhoittui pian makuulle.

Kun soitto viimein tuli, Minho olisi halunnut lähteä mukaan. Pettyneenä tyytyi antamaan bestikselleen rohkaisevat läpsyt boksin kaltereita vasten.

Syviltä näyttäneet haavat eivät onneksi olleetkaan niin syviä; jännevaurioita ei ollut tullut ja tikeillä selvittiin. Diagnoosina 2 viiltohaavaa. Toinen haava on syvempi kuin toinen ja eläinlääkäri varoitti, että sillä saattaa olla vaikutusta uloimman varpaan toimintaan. Tästä ei todennäköisesti olisi kuitenkaan isompaa haittaa eikä varvasta tarvitsisi operoida, vaikkei kunnolla toimisikaan.

Koda sai mukaansa uuden pullon kipulääkettä (meillä ollut oli jo ylittänyt avaamisen jälkeisen käyttöikänsä, vaikkei paljolla), antibioottikuurin ja kaulurin. Kauluria oli määrä pitää koko tikkien ajan, 12 vrk. Tikit on poistettavaa mallia.

Kotona poikku toipui hienosti ja näytti, että hyväksyy kaulurin. Mutta kun rauhoitusaineen vaikutus päättyi kunnolla myöhemmin illasta, alkoi vaarallinen paniikkijuoksentelu ja kauluri sai lähteä. Poika antoi onneksi hienosti siteen olla rauhassa. 

Hyvä suojaisa paksu side

Poika osasi hienosti lepuuttaa jalkaa

Yöt ja työpäivät poika vietti suljettuna keittiöön, ettei pääse vahingossa avaamaan tikkejä olohuoneen seikkailuradalla. Hyppykieltoa ei onneksi ollut tullut, mutta hyppimistä pitäisi välttää mahdollisimman paljon. Eristys oli onneksi kaikille sopiva ratkaisu, eikä murtautumisyrityksiä suuntaan eikä toiseen ilmaantunut. Työpäivinä kävin kotona syömässä, jotta poika saa vähän enemmän jaloitella.

Kaverit tukena

Juhannuksena kokeilin ottaa siteen pois, sillä haavojen tulisi saada myös ilmaa, jonka vuoksi kauluri määrättiinkin. Kodaa kuitenkin kiinnosti liikaa tikit, joten poika sai uuden siteen paikoilleen. Tämäkin side on saanut olla hienosti paikoillaan.

3 päivää tapahtuneesta poika hyppi kiipeilypuuhun nukkumaan ja askelkin jo normaalia

Mitä varpaaseen tulee, sen kohtalo on vielä selviämättä. Eläinlääkärin laittama side ympäröi myös varpaat, joten ottaessani siteen pois poika pesi anturat läpi oikein antoisasti. Kaikki muut varpaat harottivat, paitsi se yksi. Palautuuko toiminta paranemisen edetessä, jää nähtäväksi. Varvas ei kuitenkaan vaivaa poikaa. 

Toipuminen meillä on mennyt hyvin ja nyt juhannuksesta eteenpäin poika on saanut olla koko ajan entiseen tapaan vapaana asunnossa, sillä keittiö on olohuonetta kuumempi näin helteillä, aurinko aloittaa paistamisen sinne.

Minho hoitaa

Onneksi ei käynyt pahemmin. Luonnehdin itseäni isomman luokan turvallisuusfriikiksi, mutta tapaturmapaikkaa en ollut osannut mieltää vaaranpaikaksi. Kisujen ja tornin yhteiseloa ehti tulla melkein 11 vuotta ilman haavereita. Torni sijaitsee huoneessa, mihin kissoilla ei ole pääsyä valvomatta (yöt ja poissaolot kotoa).

Keuhkopöhö

Ihan ensimmäisenä pitää sanoa, että Rakulla on nyt kaikki hyvin. Mutta kyllä poika pääsi säikäyttämään.

Rakulla oli viime viikon maanantaina aika hammashoitoon. Aika oli alunperin varattu Noralle hampaiden kuvausta ja putsausta varten, mutta kun hampaita harjatessa Rakun hammasharja tuli verisenä takaisin ja yhden hampaan juuresta löytyi punainen pyöreä alue, vaihtui aika Rakulle. Vaikka tiedossa oli todennäköinen hampaanpoisto, varattua aikaa ei tarvinut pidentää Rakun jäljelläolevien hampaiden vähyyden vuoksi. Röntgenkuvien otossa menee vajaa aika.

Vein Rakun eläinlääkäriin ruokatuntini aikana. Rauhoitusaine antoi odottaa vaikutustaan ja n. puolen tunnin odotuksen jälkeen paha olo otti vallan ja Rakulta tuli oksennus. Poika oli poissaoleva, muttei kuitenkaan vieläkään kunnolla aineen vaikutuksen alainen. Minun piti palata töihin siinä vaiheessa kun eläinlääkäri otti Rakun takatilaan lisäannosta varten.

Tästä n. parin tunnin päästä eläinlääkäri soitti ja kertoi, että Raku oli heräämössä jo heräilemässä. Hampaat oltiin kuvattu ja putsattu, mutta poistoja ei oltu tehty. Kahdesta hampaasta oli löytynyt syöpymää (10 kk sitten kun Raku kuvattiin edellisen kerran nämä hampaat olivat vielä kunnossa). 

Sitten ilmeni syy miksi nukutus ei ollut kestänyt sen pidempään eikä syöpyneitä hampaita poistettu. Rakulle oli tullut rauhoitettuna ennen intubointia keuhkopöhö, joka ilmeni kouristeluna ja vakavana hengitysvaikeutena. Niin vakavana, että eläinlääkäri oli pelännyt jo pahinta. Veren happiosapaine oli laskenut alhaiseksi. Kiitos tarkkaavaisen, nopeatoimisen ja osaavan henkilökunnan, Raku saatiin onneksi pelastettua. 

Reaktio on voinut johtua rauhoiteaineesta, mutta taustalla on voinut olla myös sydän- tai keuhkosairaus. Raku on tutkittu näiden osalta helmikuussa kun pojalla oli ollut n. puolen vuoden ajan yskää jonkin verran. Tutkimuksista ei löytynyt mitään, mutta sydäntä ei ole ultrattu. Tämä on suosituksena seuraavaksi ennen uutta anestesiaa. Rakun hoidot jatkuu samassa paikkaa missä Kodankin anestesiat tehdään, siellä on vielä tehokkaampi anestesiavalvonta.

Ongelmat eivät onneksi jatkuneet tuosta pidemmälle. Herääminen sujui hyvin, tosin poika oli kotona poissaoleva ihan iltamyöhään asti. Seurasin poikaa silmä tarkkana ja sormi valmiina yhdistämään lähimpään eläinsairaalaan. Yhdessä välissä kun poika alkoi kehrätä silittäessä, kehräysääni oli märkää ja päättyi märkään yskäisyyn. Sen jälkeen ei triggeröity kehräystä kuin vasta kun poika oli kunnolla karistanut aineiden vaikutukset. Kehräys oli jälleen normaalin kuuloista.

Seuraavana aamuna kun heräsimme työaamuun, Raku tuli sänkyyn kehräämään äänekkäästi. Poikaa silitellessäni en voinut olla ajatellematta miten lähellä oli, ettei tätä hetkeä olisi ollut. 

Poika on ollut täysin normaali oma itsensä, mutta uusi koetus on väistämättä edessä. Pienen toipumisen jälkeen. Tätä rauhoitusainetta ei Rakulle enää suositella.

Rakulle annettiin helmikuussa kevyt rauhoitus (eri aine) ja Rakulle tuli siitä todella paha olo. Tuolloin kotiinpäästyämme Raku oli selvästi pahoinvoiva ja tuntien jälkeen paha olo tuli ulos kuolemalta haisevana oksennuksena. 

On siis hyvin todennäköistä, ettei Rakun kroppa oikein enää siedä ylimääräisiä aineita. Oksennusta on aiheittanut myös ripuliin auttava Promax ja myös ihan tavallinen psyllium-kuitu, mitä kerran annoin kisuille (miinus Nora) kun olin antanut sitä Minholle ja ilmeni, että se on Minhosta ihan paras maku.

Nämä yliherkkyydet ovat tosin ilmeentyneet meidän taloyhtiön putkiremontin ja viemärisaneerauksen aikana, mikä on jatkunut jo joulukuusta ja päättyy nyt viimein juhannuksena. Ilman Feliwayn apua Rakulla menee vatsa sekaisin johtuen kovista remonttiäänistä, vaikka muuten poika vaikuttaakin ihan stressittömältä. 

Pidän mahdollisena, että Rakun yliherkkyys on yksi stressin ilmenenisen muoto, mutta onhan Rakulla myös ikääkin, vaikka kuinka nuorekkaasti käyttäytyykin. Niin tai näin, toivon, että sitten kun syöpyneet hampaat poistetaan, poistetaan kerralla kaikki jäljelläolevat hampaat. Hampaita on jäljellä enää niin vähän (6 tervettä) ja syöpymä on ollut jo vuosia nopeasti etenevä, kuvaustarve on vuosittainen.

Nyt kuitenkin keskityn hetken nauttimaan siitä ihanuudesta, mitä Raku on.