sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kun mami ei tajuu!

Koda:

"Mami anto mulle puheenvuoron kun halusin kertoa tuohtuneisuudestani tästä mahottoman korkeasta kielimuurista! Mamin mielestä on hirveen hauskaa kun se ei ymmärrä minua näinkään pitkän ajan jälkeen, mutta ei ole hauskaa! Onko teidänkin mamit tyhmiä? 

Kerron monta kertaa päivässä mamille mitä haluaisin tehdä ja kun kerron, niin mami silti kyselee, että mitä se Koda nyt tahtoo tai että mitä siellä on, aivan kuin se ei tietäisi... Miehän koko ajan kerron! Siskoja ja veljeä mami ymmärtää heti, niiden ei tarvi kuin katsoa mamia ja mami menee lepertelemään. Kun minä koitan sanoa mamille, että haluan leikkiä, se tulee silloinkin lepertelemään. Ja kyselemään tyhmiä!

Kyllä mami sitten yleensä lopuksi tajuu kun olen tarpeeksi kauan sille selittänyt, mutta luulisi, että tulisi jo ihan suoraan. Ei voi olla niin vaikeaa mami!

Mami on jopa kuvannut sitä kun se ei tajuu. Ehkä se kuvasi nämä toiseen tarkoitukseen, mutta mie nimesin videot ihan vinkiksi! Viimiseen mami laitto oman lisäyksen ku oon kuulemma niin söpö."









"Miu! Leikkiä!"

torstai 13. joulukuuta 2018

Irtohäntä

Raku ja sen häntä, siinä vasta pari. Raku harvoin käyttää häntäänsä esimerkiksi ärsyyntyneisyyden ilmaisuun (ehkä koska se on varsin tuntematon tunne poitsulle), vaan hännällä ilmaistaan rauhallisia tunnetiloja tai iltavillien aikaan latautunutta energiaa puretaan viuhtomalla  hitaasti häntää ennen karjaisua ja vauhtiinlähtöä. 

Yleensä häntä on kiedottuna kauniin patsasmaisesti jalkojen ympärille, mutta toisinaan häntä on kuin ei kuuluisi joukkoon ja vain seuraisi mukana ylimääräisenä outona koristeena. Kuten näissä:









keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Ystävykset

Koda ja Raku aloittivat lokakuun n. puolessavälissä painit ja myöhemmin Raku otti tavaksi pestä Kodan peppua (poitsu kun ei heti pese itse vessakäynnin jälkeen toisin kuin muut talouden kisut), mutta sitä yhtä ystävyyden kulmakiveä eli yhteisiä pesuja ei näkynyt. 

Kunnes, viimein 12.11. eli 2,5 kk päästä kotiutumisesta oli ensimmäinen pesu! Voi sitä onnea ja oli Kodakin varsin tyytyväinen.

Sen jälkeen pikkupoika on nauttinut säännöllisistä kylvyistä, jotka yleensä johtavat painiin. Toisinaan jompikumpi tytöistä tulee vaatimaan oman osansa Rakun huomiosta ja poikien välinen hetki keskeytyy. Tämä on Kodalle täysin ok. 

Välillä Rakun täytyy sanoa "pikkuveljelleen" ei, mutta suurin osa paineista käydään hyvässä hengessä ja toisen jaksamisen kestoa kunnioittaen. 

"Oot likanen, anna ku autan."

"Painitaan!"

Raku: "Tää leikki on ihan tyhmä!"

"Ai säkin täällä?"

Tämä on lähekkäin miten pojat ovat nukkuneet

NUUH

Koda ottaa koossa Rakua koko ajan kiinni!


Koda: "Sää oot kyllä tosi tylsä painikaveri nyt! Laita vastaan!"

"Heimoi me otettas herkkuja!"

Haikun kanssa Koda ei edes yritä painia ja poitsu on jo oppinut ex-kuningattaren eleet milloin voi lähestyä ja milloin kannattaa jättää omaan rauhaansa. Haiku ei pese Kodaa, mutta hippaleikkejä näillä on. Ne eivät kuitenkaan koskaan pääty painiin. Ehkä, koska Koda tietää, että Haiku suuttuu siinä helposti.


Noran kanssa Koda ei ole vielä päässyt tekemään oikein mitään. Ei pesuja eikä varsinaisia leikkejäkään. Nora kuitenkin hyväksyy poitsun lähelleen, seuraa uteliaana pennun touhuja ja on jokusen kerran hoitanut peppupesun.

Nora: "Älä koske, hyi!!" Koda: "??? En ees yrittäny!"

Opetin Rakulle "kuka on kaveri" -tempun, jossa poitsu laittaa tassunsa Kodan päälle (temppu on Rakun 23.) ja Norakin innostui kun huomasi siitä seuraavan herkkuja. Ehkä tälläkin kaksikolla vielä suhde kehittyy ajan kanssa.



sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Lahjoitus Zooplus-yhteistyönä, osa 2

Ensimmäiset Zooplus-yhteistyön hedelmät saimme liikkeelle helmikuussa ja kiitos kaikkien teidän Zooplus-linkimme kautta ostaneille, saimme nyt seuraavan lahjoituksen eteenpäin kipeästi apua kaipaaville kisuille! 

Homma toimii näin: Ostaessasi meidän sivuilla olevan Zooplus-linkin kautta (linkki löytyy blogin oikeanpuoleisesta reunasta) tuotteita Zooplussasta, ostosi verottomasta myyntihinnasta 4 % tulee kauttani esykissojen käyttöön. Rahat tilitetään tililleni aina kun 25 € tulee täyteen. Komissio ei vaikuta tuotteiden hintoihin, eli shoppaat Zooplussassa normaalisti, paitsi sillä lisukkeella, että ostoistasi hyötyy myös esykissat, vaikket heille mitään suoranaisesti ostaisikaan!

Olemme keränneet jo 55 € esykissoille pelkästään shoppailemalla Zooplussassa!

Suuret eläinlääkärikulut, kissojen loukuttaminen ja ylläpito kuormittavat eläinsuojeluyhdistyksien resursseja ympäri vuoden ja apua tarvitaan ihan koko ajan. Auttaa voit myös omien mahdollisuuksiesi puitteissa suoraan haluamiasi eläinsuojeluyhdistyksiä, eurokin on eteenpäin!

 Lahjoituskohteiksi valikoitui tällä kertaa Rekku Rescue ja Porvoon Eläinsuojeluyhdistys.



Kiitos esykisujen puolesta! Meillä ilta jatkuu broilerinsydänurakan äärellä, ensimmäistä kertaa Kodan aikana. Pieni aavistus, että urakka valmistuu hitaammin kuin aiemmin.

NUUH

"Täällä tuoksuu hyvä!"

"Mie tiiän mitä siellä on. Eiks me voitas saada jotain hyvää mieluummin?"

"Ruokaa pöytään! Ilman tyhmiä kuoria!"

"Millon toi AUKEE?!"

perjantai 23. marraskuuta 2018

Vähän yksityisyyttä, kiitos!

Nora ei ole koskaan ennen käynyt vapaaehtoisesti näyttelyssä vessassa, vaan mieluummin pidättää niin kauan, että ollaan päästy joko hotellihuoneen tai kodin rauhaan. Ensimmäinen kerta vessakäynnille oli tänä syksyllä Luleån näyttelyssä kun tytöllä oli parin kakan verran vatsa löysällä ja hätä yltyi ilmeisesti niin suureksi, että oli pakko käydä. Kyseessä oli Noran 15. näyttely.

Nora kuitenkin syö näyttelyissä märkäruokaa (yleensä vähintään 100 g näyttelypäivän aikana), mutta ei ole koskaan ilmaissut epämukavuutta vessakäynnittömyydestä. Hiekkalaatikko on ollut aina tytön saatavilla, mutta se on jäänyt koskemattomaksi.

Näyttelyhäkkejä kierrellessä olen monesti ihaillut joissakin häkeissä näkyviä vessojen näkösuojaverhoja ja ajatellut, että sellaista olisi todella hyvä kokeilla Norallekin. Se on kuitenkin jäänyt aina ajatustasolle.

Tänä syksynä ajatus sai entistä enemmän tuulta alleen kun ihailin kisujen mummin kanssa Luleån näyttelyssä häkkinaapurimme näyttävää vessaverhoa. Myöhemmin samana kuuna Koda osoitti ensimmäisessä näyttelyssään, miten mukava on käydä huolettomasti vessassa päivän aikana. Koda ei välitä onko sillä yleisöä, vaan tosi reippaasti kävi kakilla ja pisulla molempina päivinä suojaamattomassa vessassa. Aloin pohtimaan entistä enemmän onkohan Noralla ollut missään vaiheessa tukalaa oloa, vaikka ei sitä ulospäin olisi näyttänyt.

Onneksi on kädentaitoinen ja avulias mummi! Mummi oma-aloitteisesti laittoi tuumasta toimeen ja teki Noralle vessaverhot Maailmannäyttelyyn Tampereelle. Verhot ripustetaan vaijereilla häkin kattoon.

Vessa? Ei näy mitään vessaa.

Ja kas: Nora kävi tarpeillaan molempina päivinä! En nähnyt yhtäkään vessakäyntiä, mutta ainakin toisena päivänä sain putsata vessaa kahdesti, ensin pisun ja sitten kakin jäljiltä. Kakki oli täysin normaali eli verho teki tehtävänsä ja tarjosi Noralle kaivattua vessarauhaa. Tyttö oli käynyt molempina päivinä hotellissakin pisulla ennen lähtöä.

Lämpimät suosittelut vessaverhoille kaikille kisuille, jotka eivät tykkää käydä näyttelyissä vessassa!




lauantai 17. marraskuuta 2018

Koda 6 kk!

Kliseisesti täytyy taas todeta, että aika lentää! Toteenkäynyt pitkäaikainen unelmani täytti tänään puoli vuotta ja Rakukin saavutti 7 vuoden iän 29.10.! Synttäreitä juhlittiin herkkujen muodossa.

Koda on kasvanut valtavasti ja kasvaa yhä tohinalla. Eilen puntarin mukaan painoa on 3,4 kg. 

Kovasti olisi poitsusta kerrottavaa, mutta olen säästellyt niitä omiin julkaisuihinsa. Ensi viikolla on taas aikaa kirjoitella ja kahlata läpi nolostuttavan pitkäksi päässyttä blogilukulistaa.

Koda on ollut meillä kohta 3 kuukautta ja sen kunniaksi sain viimein lisättyä poitsun banneriin ja sivupalkkiin, huraa!

6 kk "synttäreiden" satoa: 

"Mami kukkuu! Olen täällä!"

Yksi esimerkki poikien pian olemattomasta kokoerosta vai mahtaakohan Koda kasvaa jopa ohi!

"Herkku!Tänne! Missä?!"

Kaunis tumma puku

"Näen herkun! Anna!"

Suurta keskittymistä herkun vuoksi

"Tässä me vähän niinku edelleen kaivattaisiin tasaista herkkuvirtaa!"

"Ei enää? Phöh!"

Ja vielä Raku-jellonan synttäripose:

7 v komistus!

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Maukas -kissojen raakatäysravinnot


Monen vuoden odotuksen jälkeen ne ovat viimein täällä! Mustin ja Mirrin Maukas-raakaruokasarja on tarjonnut koirille raakatäysravintoja jo hyvän tovin ja nyt kissatkin ovat viimein saaneet omansa!

Pussi on miellyttävän värinen ja helppo erottaa turkooseista koirien täysravintopakkauksista

Tätä odotettua tuotesarjaa ei kuitenkaan ole jostain syystä mainostettu missään eikä sille ole tehty Maukkaan kotisivuille omaa osiotaan. Itse törmäsin tuotteisiin kissojen raakaruokintaryhmässä Facebookissa kun tuotteet oli bongattu paikkakunnan x Mustissa ja Mirrissä.

Tämä kissojen tuotesarja on ollut odotettu erityisesti siitä syystä, että Maukkaan koirien vastaava on todellakin täysravinto ja pätevä ruoka sellaisenaan, joten samaa pystyi odottamaan myös kissojen versiosta.

Sulaneet pullat

Ja todella: Maukas lanseerasi 2 eri makua: kana ja kana-silakka-possu, jotka toimivat täysravintoina sellaisenaankin, mutta suositeltavaa on antaa kanaversiossa D-vitamiinia ja sinkkiä purkista lisää optimin saavuttamiseksi (voi mennä täydellä annostuksella), silakkaversiossa taasen voi olla itsessään jo sen verran D-vitamiinia, ettei erillistä lisää tarvita. Tällöin silakkapullapäivänä riittäisi pelkkä sinkki. Olen kysynyt Maukkaalta silakan osuutta seoksesta ja päivitän sen tänne tekstiin vastauksen saatuani.

Kanan kanssa tulee antaa myös lohiöljyä omega 3:n vuoksi, jos silakkaversio ei ole rinnalla aktiivisesti.

Kana-silakka-possu tosin herätti ihmetystä kalsiumpitoisuudellaan, sillä raaka-ainelistan mukaan kanan luuta on vähemmän kuin possunmaksaa, jolloin sitä pitäisi olla niin vähän, ettei analyysin mukainen kalsiumpitoisuus täyty millään. Kanapullissa luuta on enemmän kuin maksaa ja kanapullien maksa on miedompaa A-vitamiinipitoisuudeltaan kuin silakkaversion possunmaksa. Silakkakaan ei tarjoa erityisen paljon kalsiumia. Tästä on lähetetty kyselyä Maukkaalle. Vastausta odotellessa. Siihen asti en uskalla luottaa silakkaversion kalsiumpitoisuuteen.

Vaikka pullat ovat näppärä ruoka, on niiden miinus itsekoostettuun ruokavalioon aina ruuan koostumus. Jauheliha ei auta plakin irrottamisessa taikka pureskeluhalun tyydyttämisessä.

Nämä pullat voittavat kuitenkin teollisen ruuan, sillä eihän märkäruokakaan tarjoa isommin pureskeltavaa. Pullissa etu on raaka-aineiden tuoreus, laatu ja kotimaisuus.


Lisätyt ravintoaineet ovat määrältään samaa kuin yleisesti näkee märkäruuissa (pakkauksiin on päätynyt painovirhe: arvot on ilmoitettu ”/100 g” kun siinä pitäisi lukea ”/1 kg”) ja n. 100 g pullaa/pv on sopiva määrä 4 kg kissan tarpeiden tyydyttämiseksi. Yhden pullan paino on 10 g.

Merilevän vuoksi emme voi käyttää sarjaa kunnolla edes satunnaisesti, sillä Raku ei pysty syömään näitä. Muuten nämä olisivat aivan loistava ruoka hoitajan työn helpottamiseksi reissujen ajaksi ja miksei muuten vainkin silloin tällöin tarjottavaksi. Laiskanruokana aivan loistavia.


Itsekoostettu ruokavalio palalihoja runsaasti hyödyntäen on kuitenkin yhä kissalle se paras ruokintavaihtoehto.

torstai 8. marraskuuta 2018

World Show 2018

Terveisiä Tampereelta viimein! Matkasimme 26.10. Noran kanssa toista kertaa Suomessa järjestettyyn Maailmannäyttelyyn, johon todella tuli kissoja aivan joka kolkasta! Peräti 11 kissaa olivat matkanneet Kiinasta saakka ja 32 Brasiliasta. Paikalla oli kissoja 27 eri maasta. 

Avajaisseremoniaa

Nora selvästi nautti matkan alusta asti meidän kahdenkeskeisestä (+ mummi) reissusta. Lähdimme matkaan jo perjantaiaamuna ja tyttö käytännössä tarjosi itsensä mukaanotettavaksi tullessaan kiipeilyseinän tasolle istumaan kun oli aika lähteä. Bussissa tyttö kehräsi ja leipoi kun sille jutteli ja ensimmäistä kertaa nautti olla kopasta ulkona matkan aikana. 

Matkasimme Tampereelle Pohjoisen Rotukissayhdistyksen järjestämällä bussikuljetuksella ja oli mukava matkata kissamaisessa seurassa, vaikka vähän ahdasta olikin. Nora koppansa kanssa oli sen verran pieni, että pidin koppaa sylissäni matkan ajan. Tytön kevyt paino oli rauhoittavan lämmin sylissä ja välillä mummikin halusi osansa.

Nora nauttii huomiosta bussissa

Olimme Tampereella klo 19.30 aikoihin ja ilta kului mukavan rennosti hotellilla. Kerrankaan seuraavana päivänä ei myöskään tarvinut olla aivan kukonlaulun aikaan ylhäällä, sillä lähtö näyttelypaikalle oli vasta klo 8. Toki varhaisella aamiaisella olimme jo 6.30. 

Ah autuutta kun saa hetken olla ainut kisu ja paistatella huomiossa!

Lauantai - arvostelut


Maailmannäyttely on hyvin pitkälti kuin tavallinen näyttely, mutta yhdellä isolla erolla: Siinä arvostelut on vain yhtenä päivänä ja seuraavana päivänä on Best In Show -loppukilpailu, jossa on läsnäolopakko myös niillä kissoilla, joita ei loppuhuipennukseen valittu.

Sisääntuloaika oli klo 10 asti ja klo 10.30 alkoi avajaisseremonia. Suomessa ihanaa on, että täällä toimii yleensä kaikki ja niin nytkin: avajaisseremenonia oli tunnelmallinen ja kaunis ja aikataulut pitivät. 

Curleja oli paikalla 18, joista harmillisesti 4/5 leikatuista naaraista oli samalla tuomarilla. Kastraattinaarascurleista oli siis vain kahdella mahdollisuus edetä loppukilpailuun. Lisäksi curlit oltiin jaoteltu monelle eri tuomarille, joista osan pöytä oli todella pitkän matkan päässä mikä teki kaikkien arvostelukuvaamisesta mahdottoman, sillä curlit myös aloittivat tuomareidensa arvostelut. Nora oli tuomarinsa, Magdalena Kudra (joka on nominoinut Noran viime vuonna Ruotsissa), vuorossaan toinen arvosteltava. Ensimmäisenä oli moninkertainen Best In Show-voittaja Pinkki-curli (SP SC FI*Trollin Pinky DSM).

Magdalena tykkäsi Norasta kovasti, etenkin kehon harmoniasta (mittasuhteet ja lihaksikkuus), ihastuttavasta ilmeestä sekä turkinlaadusta ja näyttelypesusta. Yleisvaikutelma: "Super lovely temper ♥"

Tässä taas, ihan rutiinisti

*suuret simmut -moodi aktivoitu* 



Koska Magdalenan 6 kastraattinaaras -kilpailijasta 4 oli curleja, hän halusi tehdä jo heti alussa curlien kesken karsinnat. 2 naaraista oli pitkäkarvoja ja 2 lyhytkarvoja, joten Nora kävi heti arvostelunsa jälkeen Tuomarin Parhaan esikarsinnan Pinkkiä vastaan. 

Nora ja Pinkki

Olin aivan varma, että karsinta olisi läpihuutojuttu Pinkin hyväksi, mutta tuomari vertasikin tyttöjä pitkään luetellen vuorotellen hyvät ja huonot puolet molemmista. Noran eduksi nousi mm. vähäisempi aluskarva, mutta Pinkki on kokonaisuutena standardinmukaisempi ja ikääkin on Noraa enemmän (Pinkki on 9 v nuori), joten Pinkki eteni iltapäivän Tuomarin Paras -valintaan ja Noralta näyttely päättyi siihen viimeisten kehujen saattelemana.

 Noran viikonloppu päättyi siis lauantaina jo ennen klo 12 (näyttelypäivä kesti klo 18 asti), mutta tämä ei haitannut. Minusta on niin ihanaa kun curliharrastajien keskuudessa on niin hyvä yhteishenki, että käytännössä sillä ei ole mitään väliä kuka pärjää, kunhan on curli. Pinkin meriiteillä ja show-luonteella olikin aivan loistava mahdollisuus päästä etenemään paneeliin asti.

Paikalla olikin paljon uusia curlituttavuuksia ja minun sydämeni vei meidän häkkinaapuri GIP FI*Debals KappasVaan eli Kake. Kake on todella utelias ja huomionhakuinen punahopeatabby pitkäkarvacurli. Niin rakastettava! Kake tuli monesti nojailemaan sturdinsa seinään kun juttelin Noralle.

Kake upean värinsä kanssa

"Heiiii huomioi muakin!"

Curlirivistöä. Maailmannäyttelyssä jokaisen häkkipaikan kohdalla oli koristeruusuke, jonka sai omaksi näyttelyn jälkeen. Näyttelyssä ei ollut perinteisiä sertiruusukkeita lainkaan.

"Mami älä unohda kuka on sun ykkönen täällä!"

"Raksutan sua!"

Noran Maailmannäyttelyn tulos: EX1 CAPS

Vaikka meidän päivä oli jo ohitse, näyttelyssä riitti koko lauantain ja sunnuntain ajan ihmeteltävää. Oli uusia ja vanhoja kavereita (tapasin mm. turistina olleen JustKittying-blogin mamin!), todella runsas määrä erilaisia myyntikojuja ja tottakai kissuja!

Paikalla oli mm. Kodan 2 enoa ja emo.

Askolan näyttelystä tuttu Puuka-eno

Onko epäilystäkään? Kodan emo Isla :D

Isla

Ikki-eno (PR FI*Vulpes Alfeios)

Sukulaisillahan meni niinkin superhienosti, että komistusten komistus Puuka oli BIV NOM eli Värin Paras ja pääsi sunnuntain paneeliin kisaamaan World Winner -tittelistä!!

Ei tunnu missään, tuumii Puuka. Kun on komea niin on komea.

Tuomarin Parhaiden aikaan yleisöä alkoi olla tuomaripöytien ympärillä niin, että sai melkein edetä kyynärpäätaktiikalla.

Sunnuntai - loppuhuipennus


Sunnuntaina matkattiin lauantain tapaan Porokin bussilla näyttelypaikalle hyvissä ajoin. Myös sunnuntain näyttelypäivän oli määrä kestää klo 18 asti. Edessä oli meille rauhallinen päivä, mitä nyt oli jännitettävää tuttujen kisujen puolesta paneelissa. Mm. 2 curlia (Siriuksen-kissalasta) oli päässyt paneeliin asti. Lauantai oli mennyt kokonaan jalkojen päällä kahden hallin väliä kulkiessa (kategoriat 1,2 ja kotikissat olivat Halli C:ssä kun taas kategoriat 3 ja 4 Halli D:ssä) ja kissuja kuvatessa, mutta sunnuntaina ehti kiertää kojuja ja olla rauhassa häkkien luona. 

Näyttelyssä oli molempina päivinä aivan mahtava tunnelma niin osallistujien kuin yleisönkin osalta. Joka puolella oli kauniita kissoja, ihastelevia katseita ja hymyileviä kasvoja. Oli rotuja ja värejä, joita ei ehkä niin usein näe. Kuten burmilla. 

Kissa kuin lumipallo

Tämä burmillakisu keskittyi leikin hurmaan häkkinsä päällä

Paneelia pystyi seuraamaan hyvin myös jättiruuduilta. Lauantain arvostelusetelit jaettiin vasta sunnuntaina eikä niitä pystynyt ottamaan itse, vaan toimihenkilöt jakoivat setelit.

Puuka paneelissa (eka kisu)

Erityiskiitos Suomen Kissaliitolle, että paneelin voittomusiikit olivat todella siedettävällä volyymilla! Viime vuonna Hollannissa voittomusiikki pauhasi niin kovaa, että eräs kissa säikähti todella pahasti ja karkasi lavalta. 

Kissaliitto toteutti todella laadukkasti paneelin, sillä kissat eivät olleet edes lavalla voittajan julistukseen asti, vaan ääntenlaskun alkaessa kisut vietiin pois ja sen jälkeen ainoastaan voittaja palasi lavalle. Tämän vuoden Maailmannäyttely oli myös historiallinen, sillä tämä oli ensimmäinen häkitön paneeli!! Kissoja ei siis viety häkkeihin odottamaan vuoroaan kuten normaalisti on ollut tapana, vaan Suomen yleistä näyttelytapaa mukaillen kissat tuotiin aina suoraan assistentille. Todella moni ulkomaalainen olikin käynyt kehumassa järjestelyä, joten toivottavasti Kissaliiton esimerkillä tapa yleistyy tulevissa Maailmannäyttelyissä. Kissat ovat paljon vähemmän stressaantuneita tällä tavoin.

Kiitos Kissaliitolle elämyksellisen, todella laadukkaan ja kissaystävällisen näyttelyn järjestämisestä! Kiitos myös kaikille tunnelman luomisesta! Oli ihana nähdä, tutustua ja kokea ja niin se viikonloppu vain hurahti niin, niin nopeaa. Ja 2 World Winner -voittajaa oli somaleita (molemmat Kharn-Ka -kissalasta), wuhuu!! 

Ihana mustahopea Morrison-somali (S*Saivokattens Hopea Fina-Anselmiina)

Näyttävä myyntipiste!

Näyttely oli eurotyylinen eli 2 sivua häkistä oli avoinna. Toisella puolen riviä oli yleisö ja toisella omistajat.

Somakissin rotupöytä ja punainen Dean-kisu (GIC FI*SunnyPace Galega) hurmaamassa yleisöä.

KIITOS

Olimme kotona takaisin maanantain puolella klo 1.30 yöllä. Valitettavasti sain matkasta tuliaisena kovan kuumeen, josta muodostui flunssa ja paha yskä. Viikkosuunnitelma meni uusiksi kertaheitolla ja mitä parhaimman Koda-hoitajan avustuksella kuume selätettiin viime viikon keskiviikkona. Nyt vasta kuitenkin yskäkin alkaa vasta laantua.