maanantai 31. joulukuuta 2018

Joulunaika

Tämä joulu meni meillä sinänsä erilaisissa merkeissä, että Koda pääsi sukuloimaan kun muut kisut jäivät (tyytyväisinä) kotiin. Koda lähti mukaan siksi, että se on usein uteliaana uusissa paikoissa, joten ajattelin sen viihtyvän vierailuillakin.

Ensin kävimme isäni luona Kodan perspektiivistä katsottuna suuressa omakotitalossa; neliöitä on n. tuplat totutusta. Isäni luona on Erittäin Hyvä lintutelkkari, mutta Koda ei rauhoittunutkaan vierailun aikana lainkaan edes katsomaan lintuja, vaan kiersi asuntoa naukuen ottamatta meihin suuremmin kontaktia. Leikki ja herkut maistui, mutta heti niiden loputtua alkoi taas vaeltelu. Uskon, että rauhattomuus johtui suuren neliömäärän ja avaran tilan lisäksi totuttua viileämmästä sisälämpötilasta, onhan poitsu asunut koko ikänsä kerrostaloasunnossa. 

Isäni jälkeen vierailimme mummoni ja pappani luona rivitalossa ja siellä Koda oli paljon rennompi, hakien huomiota ja pysytellen meidän ihmisten seurassa. 

Olin tänä vuonna ajatellut, etten osta kisuille lahjoja. Niillä on jo kaikkea, osaa vähän liikaakin, ja jouluspesiaalina oli jo tiedossa keitettyä lohta menuuseen. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kun eräällä kauppareissulla eksyin Mustin ja Mirrin leluhyllyn ääreen ja näin siellä Jackson Galaxyn  kehittelemiä kalaleluja, Marinatereja. Niiden suutuntuma näytti hyvältä, joten ajattelin kisujen rakastuvan niihin. Ainakin poikien.

Kalat eivät kuitenkaan saaneet aikaan spesiaalia tykästymistä, vaan Koda leikkii niillä kuten muillakin lattialla olevilla leluilla. Muiden en ole nähnyt kiinnostuneen.

"Meh, ihan ok."

Kisut saivat myös uuden aktivointimaton. Tähän idea tuli kun jälleen kiertelin muuten vain Mustissa ja Mirrissä ja harmittelin myyjälle, ettei aktivointimattoa ole isommassa koossa. Maton koko ei tarjoa kovinkaan paljon haastetta nenätyöhön, edes yhden kissan kanssa, saatika kolmen tai neljän.

Siinä samalla kun sanat lipuivat suustani, vastasin omaan ongelmaani ja sain aihetta kunnon naamapalmuiluun. Jos ei ole isompaa kokoa, niin alueen saa suuremmaksi yhdistämällä kaksi mattoa. D'oh!

Niinpä kisut saivat toisen maton entisen rinnalle. 


Nyt on tilaa!

Nuuuuuh

Nuuuuh

Kisut saivat mummiltaan lahjaksi ihanan leluhiiren! 

"Kyllä. Se on hiiri."

Nyt on kulunut lähes 2 viikkoa Rakun hampaanpoistosta. Suun paraneminen on sujunut hyvin, mutta poitsu otti harmillisen kiinnostuksen tassussa olevaan karvattomaan kohtaan, mikä sheivattiin siihen kanyylia varten. Raku on nuollut alueen vereslihalle. Kokeilin viime viikon alussa laittaa Bepanthenia, mutta se tuntui pahentavan asiaa ja poitsu nuoli aluetta pitkään ja hartaasti sen jälkeen kun olin pyyhkinyt voiteenjämät pois. 

Sen jälkeen jätin alueen rauhaan ja niin Rakukin. Kunnes la-su yönä alue oli jälleen märkivänä vereslihana liian runsaan nuolemisen seurauksena. Kävin eilen apteekissa katsomassa tähän lohduketta. Ensinnäkin ostin uuden Bepanthen-voiteen siltä varalta, että edellinen olisi ärsyttänyt ihoa viimeisen käyttökuukautensa vuoksi (12/2018). Lisäksi harkitsin uutta kauluria, mutta päätin kokeilla meillä olevaa ennen sitä. Ostin myös pahanmakuista No chew-sidettä, jos kauluri ei toimi.

"MIKSI?"

"Mitä oon tehny ansaitakseni tällasta kohtelua?"

Aktiivisen kissan päässä kauluri on aikas.... vaarallinen viritelmä. Alkuun Raku yritti hieroa kauluria eri pintoihin ja koittipa hypätä myös vaatekaapin ylähyllylle. Kun laitoin esteitä oven eteen, poitsu yritti silti saada ovea auki. Oli sanomattakin selvää, että kauluri olisi liian vaarallinen jätettäväksi paikoilleen valvomatta.

Annoin kaulurin olla paikoillaan 2 tuntia ja heti kun kauluri otettiin pois, poitsu alkoi nuolemaan karvatonta kohtaa. Kokeilin no chew-sidettä, mutta no chew-ominaisuus ei ollutkaan erityisen tehokas: Haiku varasti sideharsorullan pöydältä ja alkoi repimään sitä. Ei mennyt muutamaa minuuttiakaan kun Raku oli saanut harson irti tassun ympäriltä ja ennätin juuri ajoissa paikalle pelastamaan irronneen harson Haikun hampaista. 

Erävoitto Rakulle. Katsellaan taas jättääkö poitsu alueen rauhaan (on jättänyt tuon jälkeen), mutta jos ei, niin sitten pitää ostaa pahanhajuista Cothivet-haavasuihketta ja toivoa, että se riittää.


Ihanaa uutta vuotta 2019 kaikille!

torstai 20. joulukuuta 2018

Rakun FORL etenee

Raku kävi viimeksi elokuussa hammashuollossa röngtenkuvauksineen. Marraskuussa oikeanpuoleisen ylähampaan ien alkoi vuotaa verta harjatessa. Pidin muutaman päivän paussia harjauksesta, mutta koska ien ärsyyntyi uudella harjauskerralla jälleen, konsultoin eläinlääkäriä. Huomasin, että vuotavan ikenen hampaaseen oli myös ilmestynyt tummempi piste, mikä vuonna 2016 todettiin Haikun tapauksessa reiäksi ja hammas piti poistaa.

Olin "onneksi" kuullut jo aiemmin tapauksesta, jossa syöpymä oli edennyt alle puolessa vuodessa edellisestä käynnistä uutta käyntiä vaativaksi, muuten olisi ollut vaikea uskoa, että jo nyt pitäisi mennä takaisin ja hyvin todennäköisesti poistattaa hammas.

Koska Raku ei oireillut hammasta eikä suu haissut, eläinlääkäri halusi kokeilla vielä desinfioivaa suugeeliä ennen uutta nukutusta röngtenkuvauksineen.

Hampaidenharjaus oltiin jätetty pois siinä vaiheessa kun totesin, ettei kyse ole pelkästä ikenien ärsyyntyneisyydestä. Geeliä laitoin joka päivä 2 vk ajan ja sillä poistui ikenen punoitus, mutta kun kokeilin harjata, niin verta tuli yhä.

Yö ennen uutta röngtenkuvausta, Raku peliseurana. Poitsu näki omia aktiivisa uniaan ja välillä heräsi kehräämään.

Eilen kävimme lääkärissä ottamassa uudet röngtenkuvat ja poistamassa syöpynyt hammas. Niitä löytyikin 2.

Yllä elokuun huomiot ja sen jälkeen tämänhetkinen tilanne, numerot kertovat mikä hammas kyseessä

Vuotavan ienkohdan hammas poistettiin, kuten myös toiseksi viimeinen vasemman puolen hammas, joka saikin elokuussa erityisvaroituksen, mutta ei ollut tuolloin vielä poistoa vaativassa tilassa.

Hammas 108 merkittiin poistoa vaativaksi lähitulevaisuudessa. Toivottavasti se kuitenkin kestää seuraavaan vuositarkastukseen asti. Poitsulla on enää 10 hammasta jäljellä 30:stä.

Raku sai klinikalla herätyspiikin. Kotiinsaapuessamme poitsu oli kuolannut voimakkaasti ja kauhukseni kuolaus ei ottanut loppuakseen. Koskaan aiemmin Raku ei ole kuolannut kotiinpäästyä ja jouduin laittamaan poitsun vessaan, jottei se levottomana kuolaa koko asuntoa. Menin poitsun seurauksi sinne, käsi monta kertaa päivystävän eläinlääkärin numeron kohdalla, vaikka koitin vakuutella itselleni, että kuolaus on ymmärrettävää kun on paha olo. Sankkaa kuolaa vain tuli ja tuli. Meni 4 tuntia ennen kuin kuolaus oli lakannut kokonaan ja sen jälkeen poitsu oli pitkälti normaali hellyydenkipeä itsensä. 

Ruoka maistui erinomaisesti. 2 viikkoa mennään pehmeällä ruualla, kunnes tikit ovat sulaneet ja Metacam-tulehduskipulääkekuuri 3-5 pv. Metacam on käytännössä sama kuin Loxicom (jota meillä on tähän asti käytetty), mutta Loxicomin on sanottu olevan munuaisystävällisempi. Olen aiheesta löytänyt ristiriitaista tietoa ja toisaalta myös suomalaisilla kissoihin erikoistuneilla klinikoilla käytetään Metacamia. Lisään silti varalta ruokaan myös vettä.

Syöpymien tilanne olisi jäänyt huomaamatta ilman hampaiden harjaamista, joten jälleen; harjauksen tärkeyttä ei voi kylliksi korostaa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kun mami ei tajuu!

Koda:

"Mami anto mulle puheenvuoron kun halusin kertoa tuohtuneisuudestani tästä mahottoman korkeasta kielimuurista! Mamin mielestä on hirveen hauskaa kun se ei ymmärrä minua näinkään pitkän ajan jälkeen, mutta ei ole hauskaa! Onko teidänkin mamit tyhmiä? 

Kerron monta kertaa päivässä mamille mitä haluaisin tehdä ja kun kerron, niin mami silti kyselee, että mitä se Koda nyt tahtoo tai että mitä siellä on, aivan kuin se ei tietäisi... Miehän koko ajan kerron! Siskoja ja veljeä mami ymmärtää heti, niiden ei tarvi kuin katsoa mamia ja mami menee lepertelemään. Kun minä koitan sanoa mamille, että haluan leikkiä, se tulee silloinkin lepertelemään. Ja kyselemään tyhmiä!

Kyllä mami sitten yleensä lopuksi tajuu kun olen tarpeeksi kauan sille selittänyt, mutta luulisi, että tulisi jo ihan suoraan. Ei voi olla niin vaikeaa mami!

Mami on jopa kuvannut sitä kun se ei tajuu. Ehkä se kuvasi nämä toiseen tarkoitukseen, mutta mie nimesin videot ihan vinkiksi! Viimiseen mami laitto oman lisäyksen ku oon kuulemma niin söpö."









"Miu! Leikkiä!"

torstai 13. joulukuuta 2018

Irtohäntä

Raku ja sen häntä, siinä vasta pari. Raku harvoin käyttää häntäänsä esimerkiksi ärsyyntyneisyyden ilmaisuun (ehkä koska se on varsin tuntematon tunne poitsulle), vaan hännällä ilmaistaan rauhallisia tunnetiloja tai iltavillien aikaan latautunutta energiaa puretaan viuhtomalla  hitaasti häntää ennen karjaisua ja vauhtiinlähtöä. 

Yleensä häntä on kiedottuna kauniin patsasmaisesti jalkojen ympärille, mutta toisinaan häntä on kuin ei kuuluisi joukkoon ja vain seuraisi mukana ylimääräisenä outona koristeena. Kuten näissä:









keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Ystävykset

Koda ja Raku aloittivat lokakuun n. puolessavälissä painit ja myöhemmin Raku otti tavaksi pestä Kodan peppua (poitsu kun ei heti pese itse vessakäynnin jälkeen toisin kuin muut talouden kisut), mutta sitä yhtä ystävyyden kulmakiveä eli yhteisiä pesuja ei näkynyt. 

Kunnes, viimein 12.11. eli 2,5 kk päästä kotiutumisesta oli ensimmäinen pesu! Voi sitä onnea ja oli Kodakin varsin tyytyväinen.

Sen jälkeen pikkupoika on nauttinut säännöllisistä kylvyistä, jotka yleensä johtavat painiin. Toisinaan jompikumpi tytöistä tulee vaatimaan oman osansa Rakun huomiosta ja poikien välinen hetki keskeytyy. Tämä on Kodalle täysin ok. 

Välillä Rakun täytyy sanoa "pikkuveljelleen" ei, mutta suurin osa paineista käydään hyvässä hengessä ja toisen jaksamisen kestoa kunnioittaen. 

"Oot likanen, anna ku autan."

"Painitaan!"

Raku: "Tää leikki on ihan tyhmä!"

"Ai säkin täällä?"

Tämä on lähekkäin miten pojat ovat nukkuneet

NUUH

Koda ottaa koossa Rakua koko ajan kiinni!


Koda: "Sää oot kyllä tosi tylsä painikaveri nyt! Laita vastaan!"

"Heimoi me otettas herkkuja!"

Haikun kanssa Koda ei edes yritä painia ja poitsu on jo oppinut ex-kuningattaren eleet milloin voi lähestyä ja milloin kannattaa jättää omaan rauhaansa. Haiku ei pese Kodaa, mutta hippaleikkejä näillä on. Ne eivät kuitenkaan koskaan pääty painiin. Ehkä, koska Koda tietää, että Haiku suuttuu siinä helposti.


Noran kanssa Koda ei ole vielä päässyt tekemään oikein mitään. Ei pesuja eikä varsinaisia leikkejäkään. Nora kuitenkin hyväksyy poitsun lähelleen, seuraa uteliaana pennun touhuja ja on jokusen kerran hoitanut peppupesun.

Nora: "Älä koske, hyi!!" Koda: "??? En ees yrittäny!"

Opetin Rakulle "kuka on kaveri" -tempun, jossa poitsu laittaa tassunsa Kodan päälle (temppu on Rakun 23.) ja Norakin innostui kun huomasi siitä seuraavan herkkuja. Ehkä tälläkin kaksikolla vielä suhde kehittyy ajan kanssa.



sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Lahjoitus Zooplus-yhteistyönä, osa 2

Ensimmäiset Zooplus-yhteistyön hedelmät saimme liikkeelle helmikuussa ja kiitos kaikkien teidän Zooplus-linkimme kautta ostaneille, saimme nyt seuraavan lahjoituksen eteenpäin kipeästi apua kaipaaville kisuille! 

Homma toimii näin: Ostaessasi meidän sivuilla olevan Zooplus-linkin kautta (linkki löytyy blogin oikeanpuoleisesta reunasta) tuotteita Zooplussasta, ostosi verottomasta myyntihinnasta 4 % tulee kauttani esykissojen käyttöön. Rahat tilitetään tililleni aina kun 25 € tulee täyteen. Komissio ei vaikuta tuotteiden hintoihin, eli shoppaat Zooplussassa normaalisti, paitsi sillä lisukkeella, että ostoistasi hyötyy myös esykissat, vaikket heille mitään suoranaisesti ostaisikaan!

Olemme keränneet jo 55 € esykissoille pelkästään shoppailemalla Zooplussassa!

Suuret eläinlääkärikulut, kissojen loukuttaminen ja ylläpito kuormittavat eläinsuojeluyhdistyksien resursseja ympäri vuoden ja apua tarvitaan ihan koko ajan. Auttaa voit myös omien mahdollisuuksiesi puitteissa suoraan haluamiasi eläinsuojeluyhdistyksiä, eurokin on eteenpäin!

 Lahjoituskohteiksi valikoitui tällä kertaa Rekku Rescue ja Porvoon Eläinsuojeluyhdistys.



Kiitos esykisujen puolesta! Meillä ilta jatkuu broilerinsydänurakan äärellä, ensimmäistä kertaa Kodan aikana. Pieni aavistus, että urakka valmistuu hitaammin kuin aiemmin.

NUUH

"Täällä tuoksuu hyvä!"

"Mie tiiän mitä siellä on. Eiks me voitas saada jotain hyvää mieluummin?"

"Ruokaa pöytään! Ilman tyhmiä kuoria!"

"Millon toi AUKEE?!"

perjantai 23. marraskuuta 2018

Vähän yksityisyyttä, kiitos!

Nora ei ole koskaan ennen käynyt vapaaehtoisesti näyttelyssä vessassa, vaan mieluummin pidättää niin kauan, että ollaan päästy joko hotellihuoneen tai kodin rauhaan. Ensimmäinen kerta vessakäynnille oli tänä syksyllä Luleån näyttelyssä kun tytöllä oli parin kakan verran vatsa löysällä ja hätä yltyi ilmeisesti niin suureksi, että oli pakko käydä. Kyseessä oli Noran 15. näyttely.

Nora kuitenkin syö näyttelyissä märkäruokaa (yleensä vähintään 100 g näyttelypäivän aikana), mutta ei ole koskaan ilmaissut epämukavuutta vessakäynnittömyydestä. Hiekkalaatikko on ollut aina tytön saatavilla, mutta se on jäänyt koskemattomaksi.

Näyttelyhäkkejä kierrellessä olen monesti ihaillut joissakin häkeissä näkyviä vessojen näkösuojaverhoja ja ajatellut, että sellaista olisi todella hyvä kokeilla Norallekin. Se on kuitenkin jäänyt aina ajatustasolle.

Tänä syksynä ajatus sai entistä enemmän tuulta alleen kun ihailin kisujen mummin kanssa Luleån näyttelyssä häkkinaapurimme näyttävää vessaverhoa. Myöhemmin samana kuuna Koda osoitti ensimmäisessä näyttelyssään, miten mukava on käydä huolettomasti vessassa päivän aikana. Koda ei välitä onko sillä yleisöä, vaan tosi reippaasti kävi kakilla ja pisulla molempina päivinä suojaamattomassa vessassa. Aloin pohtimaan entistä enemmän onkohan Noralla ollut missään vaiheessa tukalaa oloa, vaikka ei sitä ulospäin olisi näyttänyt.

Onneksi on kädentaitoinen ja avulias mummi! Mummi oma-aloitteisesti laittoi tuumasta toimeen ja teki Noralle vessaverhot Maailmannäyttelyyn Tampereelle. Verhot ripustetaan vaijereilla häkin kattoon.

Vessa? Ei näy mitään vessaa.

Ja kas: Nora kävi tarpeillaan molempina päivinä! En nähnyt yhtäkään vessakäyntiä, mutta ainakin toisena päivänä sain putsata vessaa kahdesti, ensin pisun ja sitten kakin jäljiltä. Kakki oli täysin normaali eli verho teki tehtävänsä ja tarjosi Noralle kaivattua vessarauhaa. Tyttö oli käynyt molempina päivinä hotellissakin pisulla ennen lähtöä.

Lämpimät suosittelut vessaverhoille kaikille kisuille, jotka eivät tykkää käydä näyttelyissä vessassa!




lauantai 17. marraskuuta 2018

Koda 6 kk!

Kliseisesti täytyy taas todeta, että aika lentää! Toteenkäynyt pitkäaikainen unelmani täytti tänään puoli vuotta ja Rakukin saavutti 7 vuoden iän 29.10.! Synttäreitä juhlittiin herkkujen muodossa.

Koda on kasvanut valtavasti ja kasvaa yhä tohinalla. Eilen puntarin mukaan painoa on 3,4 kg. 

Kovasti olisi poitsusta kerrottavaa, mutta olen säästellyt niitä omiin julkaisuihinsa. Ensi viikolla on taas aikaa kirjoitella ja kahlata läpi nolostuttavan pitkäksi päässyttä blogilukulistaa.

Koda on ollut meillä kohta 3 kuukautta ja sen kunniaksi sain viimein lisättyä poitsun banneriin ja sivupalkkiin, huraa!

6 kk "synttäreiden" satoa: 

"Mami kukkuu! Olen täällä!"

Yksi esimerkki poikien pian olemattomasta kokoerosta vai mahtaakohan Koda kasvaa jopa ohi!

"Herkku!Tänne! Missä?!"

Kaunis tumma puku

"Näen herkun! Anna!"

Suurta keskittymistä herkun vuoksi

"Tässä me vähän niinku edelleen kaivattaisiin tasaista herkkuvirtaa!"

"Ei enää? Phöh!"

Ja vielä Raku-jellonan synttäripose:

7 v komistus!

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Maukas -kissojen raakatäysravinnot


Monen vuoden odotuksen jälkeen ne ovat viimein täällä! Mustin ja Mirrin Maukas-raakaruokasarja on tarjonnut koirille raakatäysravintoja jo hyvän tovin ja nyt kissatkin ovat viimein saaneet omansa!

Pussi on miellyttävän värinen ja helppo erottaa turkooseista koirien täysravintopakkauksista

Tätä odotettua tuotesarjaa ei kuitenkaan ole jostain syystä mainostettu missään eikä sille ole tehty Maukkaan kotisivuille omaa osiotaan. Itse törmäsin tuotteisiin kissojen raakaruokintaryhmässä Facebookissa kun tuotteet oli bongattu paikkakunnan x Mustissa ja Mirrissä.

Tämä kissojen tuotesarja on ollut odotettu erityisesti siitä syystä, että Maukkaan koirien vastaava on todellakin täysravinto ja pätevä ruoka sellaisenaan, joten samaa pystyi odottamaan myös kissojen versiosta.

Sulaneet pullat

Ja todella: Maukas lanseerasi 2 eri makua: kana ja kana-silakka-possu, jotka toimivat täysravintoina sellaisenaankin, mutta suositeltavaa on antaa kanaversiossa D-vitamiinia ja sinkkiä purkista lisää optimin saavuttamiseksi (voi mennä täydellä annostuksella), silakkaversiossa taasen voi olla itsessään jo sen verran D-vitamiinia, ettei erillistä lisää tarvita. Tällöin silakkapullapäivänä riittäisi pelkkä sinkki. Olen kysynyt Maukkaalta silakan osuutta seoksesta ja päivitän sen tänne tekstiin vastauksen saatuani.

Kanan kanssa tulee antaa myös lohiöljyä omega 3:n vuoksi, jos silakkaversio ei ole rinnalla aktiivisesti.

Kana-silakka-possu tosin herätti ihmetystä kalsiumpitoisuudellaan, sillä raaka-ainelistan mukaan kanan luuta on vähemmän kuin possunmaksaa, jolloin sitä pitäisi olla niin vähän, ettei analyysin mukainen kalsiumpitoisuus täyty millään. Kanapullissa luuta on enemmän kuin maksaa ja kanapullien maksa on miedompaa A-vitamiinipitoisuudeltaan kuin silakkaversion possunmaksa. Silakkakaan ei tarjoa erityisen paljon kalsiumia. Tästä on lähetetty kyselyä Maukkaalle. Vastausta odotellessa. Siihen asti en uskalla luottaa silakkaversion kalsiumpitoisuuteen.

Vaikka pullat ovat näppärä ruoka, on niiden miinus itsekoostettuun ruokavalioon aina ruuan koostumus. Jauheliha ei auta plakin irrottamisessa taikka pureskeluhalun tyydyttämisessä.

Nämä pullat voittavat kuitenkin teollisen ruuan, sillä eihän märkäruokakaan tarjoa isommin pureskeltavaa. Pullissa etu on raaka-aineiden tuoreus, laatu ja kotimaisuus.


Lisätyt ravintoaineet ovat määrältään samaa kuin yleisesti näkee märkäruuissa (pakkauksiin on päätynyt painovirhe: arvot on ilmoitettu ”/100 g” kun siinä pitäisi lukea ”/1 kg”) ja n. 100 g pullaa/pv on sopiva määrä 4 kg kissan tarpeiden tyydyttämiseksi. Yhden pullan paino on 10 g.

Merilevän vuoksi emme voi käyttää sarjaa kunnolla edes satunnaisesti, sillä Raku ei pysty syömään näitä. Muuten nämä olisivat aivan loistava ruoka hoitajan työn helpottamiseksi reissujen ajaksi ja miksei muuten vainkin silloin tällöin tarjottavaksi. Laiskanruokana aivan loistavia.


Itsekoostettu ruokavalio palalihoja runsaasti hyödyntäen on kuitenkin yhä kissalle se paras ruokintavaihtoehto.