Uudella eläinlääkäriasemalla

Alueemme asukkaiden toiveisiin ja tarpeisiin vastattiin tänä vuonna viimein kun huhtikuussa naapurikuntaan (meistä n. 10 km päähän) avattiin yksityinen eläinlääkäriasema tuomaan lisää lääkäriaikoja, osaamista ja mikä tässä tapauksessa tärkeintä: nykyaikaisempaa kalustoa. Mm. pahasti tarpeessa ollut röngtenlaite on nyt viimein käytettävissä lähempänäkin kuin 100 km päässä!

Ehdin ennen  aseman avautumista käyttää tytöt hammashuollossa meidän vakilääkärillä, mutta päätin, että veisin Rakun uudelle asemalle näin syksymmällä, jos käyttäjäkokemukset ovat hyviä. Ja nehän ovat olleet.

Raku kävi viimeksi hammaslääkärissä viime vuoden elokuussa, jolloin siltä myös poistettiin ensimmäistä kertaa hampaita kirurgisesti. Olin tähdännyt, että veisin poitsun ennen Kodan tuloa ja niinhän siinä kävi, mutta hieman ikävemmissä merkeissä kuin perus rutiinitarkastuksessa.

Rakulta nimittäin irtosi juhannuksen aikaan toinen alakulmahampaista poitsun leikkiessä yksinään lelulla. Raku oli hämmentynyt tapahtuneesta, mutta ei näyttänyt kivuliaalta. Poitsulta on tippunut itsekseen melkein kaikki pienet etuhampaat, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun jotain isompaa tippuu itsekseen, ainakaan todistetusti. Koska myöskään hampaita harjatessa käytöksessä tai itse harjauksessa ei ollut mitään muutoksia (esim. verta harjassa) eikä ikenet punoittaneet, en liikoja panikoinut, mutta päätin aikaistaa hammaslääkärikäyntiä ja soitin uuteen asemaan.

Tippunut kulmuri

Ja kysyntää röngtenpalvelulle oli todella ollut, sillä jonotusaika oli 1 kk! Heinäkuun alussa varatessa ensimmäinen vapaa hammasröngtenaika oli elokuun alussa. Aiemmin mainitusta oireettomuudesta johtuen päätin odottaa tämän kuukauden sen sijaan, että lähtisin taas viettämään 3 tuntia aikaa pelkästään hammaslääkärimatkoihin meidän vakilääkärille. Olin myös varsin utelias millainen meidän uusi eläinlääkäriasema olisi kun niin moni on sitä kehunut puskaradion kautta.

Tänään oli viimein meidän vuoro. Oli kerrassaan ihanaa, ettei lääkärimatkaa tarvinut aloittaa klo 7 aamulla, vaan lähdimme puoli tuntia ennen liikenteeseen eli 11.30. 

"Et nää meitä kun mekään ei nähä sua!" Tytöt ei halunneet mukaan

Aseman tilat olivat siistit, mutta vastaanoton jälkeinen esitutkimushuone (tms) oli varauksellinen, sillä sen ja vastaanottoaulan välissä ei ollut lainkaan ovea. Jos lemmikki säikähtää ja karkaa pöydältä, se saattaa juosta suoraan muiden eläinten sekaan vastaanottotilaan. 

Raku oli onneksi kiltti eikä inahtanutkaan lääkärin laittaessa rauhoituspiikin. Raku jäi hoidettavaksi ja me lähdimme pariksi tunniksi liikenteeseen. Kotiinkin olisi voinut kerrankin mennä, mutta meillä oli shoppailtavaa. 

Noutaessamme Rakun poitsulle oltiin annettu herätyspiikki. Lääkäri kävi läpi Rakun tilanteen ja tehdyt toimet - ei poistoa vaativia syöpymiä ja itsestäänirronnut kulmahammaskin oli irronnut siististi juurineen. 

Mistä tulin todella iloiseksi oli, että lääkäri pyysi tulemaan katsomaan röngtenkuvia ruudulta samalla kun hän kertoi kunkin hammasalueen tilanteen. Kuvat olivat todella tarkkoja ja niistä kävi ilmi, että samalta puolelta mistä Rakulta on poistettu hampaita, 2 hammasta alkaa olemaan tiensä päässä ja niitä tulee tarkkailla erityisen hyvin. Nämä hampaat saattavat olla suussa vielä vuoden päästä, mutta saattaa myös olla, että vaativat poistoa jo aiemmin. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan katsottu kannattavaksi lähteä poistamaan. 

Myös toinenkin kulmahampaista tulee todennäköisesti tippumaan, sillä syöpymää oli havaittavissa juuressa. Se oli kuitenkin paremmassa tilanteessa kuin edellä mainitut hampaat.

Nora: "Ooks sä se tyyppi joka asuu meillä?"

Toinen äärimmäisen iloinen yllätys oli, että Raku sai nyt ensimmäistä kertaa hammaskartan mukaansa! Se oli mielenkiintoista katsottavaa ja sain sitä kautta uutta informaatiota. Kuten sen, että Rakulla on enää hampaista jäljellä 12/30. Eli peräti 18 hammasta on jo lähtenyt, mutta toisaalta niistä 10 on tarpeettomampia etuhampaita.

Kotiinpäästyämme Raku haparoi pari askelta ja on sen jälkeen kävellyt ongelmitta. Rakulle tyypillisiä anestesian jälkeisiä pissavahinkoja on ollut pyöreä 0 (poitsu tosin onneksi kävikin pisulla ennen kuin lähdettiin) eikä ole oksettanutkaan. Ruokaa uskalsin tarjota jo 3 h jälkeen kotiutumisesta ja ainakin toistaiseksi ruoka on pysynyt sisällä.

"Ei täs mitään hätää!"

Uudesta asemasta jäi kaikenkaikkiaan todella hyvä fiilis ja ottavat kuulemma vastaan myös liskopotilaita, joten vastedes suuntaamme ensisijaisesti sinne sekä kisujen että lismujen ollessa kyseessä.

Eilinen iltapala: emokanan reisilihaa. Yleensä kokonaisena palana, mutta nyt lääkärikäyntiä edeltävästi pilkottu, jotta varmemmin söisi enemmän. Lisäksi pienempiin paloihin oli kivempi ujuttaa lohiöljy.

Mutta, on tämä syöpymä jälleen kerran sanottuna niin viheliäs sairaus. Raku on pian 7-vuotias, mikähän mahtaa olla hammastilanne 9-vuotiaana....