Tervetuloa, ihana Koda!

Meidän aiemmat tutustuttamiset ovat menneet niin, että tulokas on saanut n. tunnin  tutustua asuntoon rauhassa ennen kuin muut kisut on päästetty vapaaksi tulokkaan joukkoon hajujenvaihdon/ristiinsilitysten jälkeen. Tällä kertaa, koska edellisestä tulokkaasta on jo 5 vuotta, halusin edetä hissukseen, oikeaoppisesti. Tällä varmistettaisiin, että Koda hyväksyttäisiin mahdollisimman sujuvasti joukkoon mukaan.

Luonnossa tulokaskissa pyrkii yhteisön joukkoon jättämällä hajumerkkejä reviirin reunoille ja täten pikkuhiljaa ujuttaa itsensä sisään joukkoon hajujen sekoittuessa ja kissojen totuttua tulokkaan hajuun.

Kotioloissa tätä voi soveltaa niin, että tulokas on omassa huoneessaan ja pikkuhiljaa hajuja sekoitetaan muiden kissojen kanssa. Eduksi on myös, jos kissat pääsevät välillä vaihtamaan huoneita ja katsekontatkit luodaan hissukseen, kun kisut ovat sinut uuden hajun kanssa. Kun katsekontakti onnistuu ilman aggressioita tai jännittyvyyttä, kisut voi päästää yhteen. Prosessi voi viedä päivästä useaan viikkoon, riippuen kissojen persoonallisuuksista ja kemioista. Perusteellisemmat ohjeet löytyy mm. täältä.

Meillä kisut ovat uteliaita ja sosiaalisia, mutta odotin Haikulta hidasta lämpeämistä aiempien epäonnistuneiden (aikuis)uroskokemusten perusteella, vaikka yleensä pennut onkin huomattavasti helpompi tuoda joukkoon kuin toista aikuista. 

Kodan tulo

Lähdimme kohti etelää yöjunalla lauantaina ja paluu oli iltapäiväjunalla sunnuntaina. Käydessämme tutustumassa Kodaan viime kuussa, olin vienyt poitsulle fleeceviltin hajuja keräämään kotimatkaa varten. Täten toivottavasti junamatka ja kotiutumisprosessi ei tuntuisi niin pelottavalta, kun tutut hajut seuraisivat perässä.

Koda on todella (maailman ihanin!) puhelias pikkupoika ja teki itsensä selväksi jo automatkalla asemalle, ettei kopassaolo ollut hänestä lainkaan hauskaa. Huuto jatkui odottaessamme junaa ja vielä junassakin. Kun junassa puoleen tuntiin huudosta ei tullut loppua, otin Kodan valjaisiin ja syliin. Siinä poitsu hiljeni huomattavasti, mutta oli nopeasti aina kommentoimassa, jos rapsutuksia ei tullut odotettuun tahtiin. Onneksi poitsu viihtyy sylissä eikä 7 tunnin sylissämatkustaminen haitannut.

Kun on niin paljon asiaaa!

Kotiintultuamme sunnuntaina klo 22 livahdin nopeasti Kodan kanssa tietokonehuoneeseen. Vaikka poitsun uni oli jäänyt matkalla katkonaiseksi, se oli heti uteliaana häntä pystyssä tutustumassa huoneeseen. Jonkin ajan kuluttua poitsu haistoi toiset kisun oven takana ja pientä pörhistymistä lukuunottamatta ei noteerannut niitä, vaan jatkoi tutkimista. 

"Mitä täällä?"

"Mitä täällä?"

"Mitä TÄÄLLÄ?!"

Tutustumiskierroksen jälkeen maistui leikki!

Ennen kuin päästin Kodan kopastaan vapaaksi, olin käynyt moikkaamassa kisut ja jättänyt hupparini oven eteen haisteltavaksi. Kodan tutkiessa huonetta vein kisuille myös kopan pohjaviltin ja itse kopan.

"Mitä mami sää NYT oot tänne tuonu?"

"Kuka siellä?"

Ruokailun päätin järjestää kuitenkin kisujen omilla paikoillaan. Rakua jänskätti tilanne niin, että se mieluummin tuijotti ovea eikä ruoka maistunut. Muiden ruokahalussa ei ollut muutoksia. 

Ei maistu

Pitkän ja jännittävän matkan jälkeen ruoka oli aika kiva juttu!

Ruokalepo ♥

Koska kaikki olivat uteliaita toisistaan, päätin jo avata katsekontaktimahdollisuuden ainakin hetkeksi. Elettiin tässä vaiheessa jo maanantain puoleista aamuyötä.

"Huhuu?" Oven takana Haiku

Siitä vähän ajan päästä päätin vaihdattaa kisujen huoneita ja vein Kodan vessaan ja päästin muut kisut tietokonehuoneeseen. Ovi kiinni ja Koda vapaaksi asuntoon. Pieni kurkkimisreikä ovessa säilyi.

"Mitä vesikuppi tekee täällä?"

"Hei te siellä!" Oven takana Nora

"Mihin se nyt meni?"

"Tere!"

Yllättävän sopuisat tutustumiset johtivat siihen, että Koda ja Nora nenuttelivat pari kertaa ovenraosta - ilman sähinöitä! Pian kuitenkin vaihdoimme huoneet takaisin entiselleen ja siirryin Kodan seuraksi nukkumaan tietokonehuoneeseen. Liukuovi oli yön visusti kiinni.

Maanantaiaamuna avasin rakoa hieman isommaksi ja siinä leikittäessäni Kodaa en huomannut, että Haiku oli onnistunut puristamaan itsensä ovesta sisään. Nora huomasi, että Haiku oli mennyt läpi ja seurasi perässä. Huoneessa kun Noran katse osui Kodaa tuijottavaan Haikuun, tyttö kääntyi nopeasti ja luikahti takaisin oven toiselle puolen.

Haiku lähestyy hitaasti

Haiku otti Kodan yllätttävän hyvin vastaan, tyttö ei ole juurikaan sähissyt eikä ole lainkaan nostanut tassua. Nora sen sijaan on suhtautunut koko ajan Kodaan avoimen uteliaasti ja sähinä on ollut todella minimaalista. Koda sen sijaan on murissut Haikulle (muille ei), mutta Haiku osaakin olla vakuuttava olemuksensa kanssa ja siitä varmasti huokuu tietynlainen auktoriteetti, vaikkei kuningattaren roolissa enää olekaan.

Hups, Nora pääsi hipsimään ihan lähelle!

Rauhassa... nuuh....

Nuuuh

Ei hirveästi jaksa välittää noista ympärillä pörräävistä aikuisista kun uniland kutsuu!

Tämän jälkeen, maanantaina n. klo 11.30 eli n. 13 h kotiutumisesta, liukuovi avattiin ja kisut pääsivät vapaasti kulkemaan asunnossa.

Ruokahetki pian ovenavautumisen jälkeen

Tytöillä ei ole ollut lainkaan ongelmaa hyväksyä Kodaa joukkoonsa, mutta yllättävästi Rakulla on ollut vaikeampaa sulattaa tilannetta. Sähinä oli varsin herkässä ja ruokahalu katosi tiistai-iltaan asti herkkuhetkiä lukuunottamatta. Välillä myös nenuttelivat, mutta ne hetket päättyivät monesti sähinään.

"Moi!" "Moi"

Tiistaiaamu ensimmäisen yhteisen yön jälkeen. Koda nukkui tiettävästi koko yön tuossa.

Kodan erinomaiset sosiaaliset taidot ovat varmasti tehneet osansa tutustumisessa. Olen ihan äimistynyt ja onnellinen miten herkästi Koda reagoi ja ennakoi kohtaamisissa aikuisten kanssa. Katsekontaktit kestävät juuri niin kauan, ettei ehdi alkaa ahdistamaan ja jos Koda vaistoaa, että toinen alkaa jännittymään, poitsu joko lysähtää maahan makaamaan tai sitten vaihtaa suuntaa. Kohtaamisiin suhtaudutaan kuristen.

Rakukin on jo alkanut lämmetä poitsulle ja tiistai-iltana oli ensimmäisiä epäsuoria leikkiinkutsuja, mitä myös Nora on jo aiemmin tehnyt. Leikittäessäni poitsua curlit aloittavat vuorollaan ralleillemaan yksinään, juosten monta kertaa meidän leikkipaikan vierestä ja välillä pysähtyen katsomaan Kodaa odottavasti. Poitsu ei ole kuitenkaan vielä rohjennut vastata kutsuun. 

Koda: "Einäämua, einäämua!" Kjeh!

Eilen illalla myös kun Koda juoksi yksinään tietokonehuoneesta keittiöön, Raku lähti ravaamaan perään pää pystyssä kiinnostuneena. 

En voisi olla onnellisempi ihanasta ja taitavasta Kodasta enkä siitä miten hyvin tutustuminen on mennyt!! ♥ Rakun ruokahaluttomuutta lukuunottamatta mikään ei ole muuttunut arkirutiineissa tai kissojen tavoissa ja aikuiset ovat alusta asti pystyneet olemaan Kodan kanssa lähekkäin ilman turhaa jännittämistä tai kyttäilyä. Ehkä näistä syistä johtuen onkin todella vaikea käsittää, että Koda on ollut meillä vasta kohta 3 vuorokautta. Rakukin vähentää sähinää jatkuvasti, tänään tuli jopa vapaaehtoisesti makaamaan meidän viereen sängylle kun leikitin Kodaa eikä Raku ollut moksiskaan siitä, että Koda kellahti pari kertaa niin, että takajalat nojasivat Rakun peppua vasten.

Ja Kodan ihanuudesta voisi toki kertoa ummet ja lammet, mutta jätetään vähän tulevillekin julkaisuille!