perjantai 30. kesäkuuta 2023

Huhtikuinen näyttelyseikkailu Karkkilassa

Palataanpa näin helteillä hetkeksi huhtikuuhun, sillä meillä on vielä näyttelymatka kertomatta! Tämän vuoden Seikkailuna nostin panoksia viime syksystä, jolloin voitin suuren matkustusjännitykseni ja matkasin kahdestaan Minhon kanssa Seinäjoelle näyttelyyn. Nyt nousi kisumäärä ja matkan pituus, sillä matkasin sekä Minhon että Kodan kanssa vielä pidemmälle, Tikkurilaan asti, josta matka jatkui näyttelypäivänä Karkkilaan! Näyttely oli 23.4.

Matkasimme junalla ja oli hauska miten junaa odotellessamme satoi lunta eikä ruohon vihreydestä ollut tietoakaan. Juna oli myöhässä ja kylmä ehti tulla odotellessa. Perillä Tikkurilassa taasen oli 17 astetta lämmintä ja ruoho vihersi joka puolella. Tuntui kuin olisi tullut ulkomaille, vaikka välimatkaa oli "vain" useampi sata kilometriä!

Itse junamatka meni odotettua paremmin! Koda ja Minho matkasivat samassa sturdilaukussa. Alkuun pojat olivat laukun väliseinällä erotettuna, mutta junaan päästyämme päästin pojat yhteen, jotta Kodallakin olisi pääsy Minhon puolella olevaan matkahiekkalaatikkoon. Pojat olivat uteliaina ihmettelemässä ääniä ja tuoksuja, rapsutukset kelpasivat erinomaisesti. Matkan edetessä rentouduttiin vielä entisestään ja pienikin huomio sai molemmissa pojissa aikaan pitkän kehräystuokion.

Chillailua sturdissa. Hiekkis ei tullut käyttöön kun Minho otti sen pedikseen

Perille päästyämme meitä oli vastassa Kodan kasvukodin mami sekä Kodan eno mami (samalla myös Minhon velipuolen mami). Veimme kisut hotellille ja siiryimme ulos syömään.

Hotellilla pojat olivat herkkinä kaikenlaisille äänille kuin vahtikissat konsanaan, etenkin Minho. Syöminen oli pojilla haastavaa kun pienikin ääni sai huomion kiinnittymään pois ruuasta ja kerran sängyllä loikoillessamme Minho juoksi muristen ja sähisten ovelle kun ilmavirta liikautti ovea niin, että siitä kuului ääni. Oli turvallinen olo. Yö nukuttiin hyvin.

Vahtikisut hommissaan


Sunnuntai: näyttelypäivä


Matkasimme näyttelypaikalle Kodan enon mamin kyydillä. Paikalla oli jo somppuväkeä ja lisää tuli meidän jälkeen. Paikalla oli paljon kisusukulaisia ja muita somppututtuja! Vulpes-perheen kissoja oli  yhteensä 8, joista 7 oli Vulpes-kasvattia ja yksi tuontinaaras. Paikalla oli sukulaisista myös Minhon isä ja velipuoli.

Kodan veli Kuura (GIC FI*Vulpes Black No. 1). Sukulaisille tyypillisesti asiaa riittää

Eno Puuka (SP SC FI*Vulpes Aither DVM) hurmaa

Kodan emo Isla (SP SC FI*Vulpes Aletheia DVM)

Minhon isä Ismo (IP IC Kisompa`s Gizmo von der Stoffelburg*D)

Minhon velipuoli isän puolelta, Nestori (FI*Kisompa's Primo)


Päivä meni hyvin nopeasti jutustellen sekä kissoja ihaillen ja kuvaillen. Kodalla oli harmillisesti varmaan ensimmäistä kertaa elämässään kiukkupäivä; masu oli vähän huonona ja sekös kiukutti. Häkkinaapurille, myös toisella puolella olleelle Minholle, vihoiteltiin. Rauhoitin häkin laittamalla kattoviltin näköesteeksi. Se helpotti. Poika kävi molemmilla tuomareilla saaden sertin. Eritoten mittasuhteet ja korvat olivat tuomareiden mieleen. Kovan kilpailun vuoksi matka ei jatkunut TP-valintoihin asti.

Minho oli koko näyttelyn todella nätisti ja hänkin sai sertinsä. Tuomarit pitivät eritoten päästä, mittasuhteista ja väristä. Minhollakaan ei kuitenkaan jatkunut matka TP-valintoihin asti kovan kilpailun vuoksi.

Väsynyttä menoa

Paitsi naapurihäkissä. "Äääää!!"


Päivän ehdoton kruunaus oli, kun Kodan emo Isla (SP SC FI*Vulpes Aletheia DVM) valittiin molemmissa näyttelyissä Tuomarin Parhaaksi ollen myös molemmissa Best In Show!! Näiden myötä Isla sai nimeensä kunniakkaan, upean uuden tittelin: DSM. Tämä tarkoittaa, että Isla on ollut Best In Show vähintään 10 kertaa vähintään 2 vuoden aikana. Miten upeaa oli olla paikalla kun Isla saavutti tittelin! Myös muuta menestystä tuli: toisessa näyttelyssä Minhon velipuoli FI*Kisompa's Primo oli BIV NOM BIS ja Vulpesin uusimmasta sukupolvesta nuori Usva (FI*Vulpes Galadriel) oli toisessa näyttelyssä NOM ja toisessa näyttelyssä BIV. Vulpes oli paras kasvattaja 4. kategoriassa molemmissa näyttelyissä!

Tuore DSM-kaunokainen


Näyttelyn päätyttyä matkasimme kohti Tikkurilaa Kodan kasvukodin mamin, Jutan, kyydissä. Meillä oli paljon luppoaikaa ennen junan lähtöä ja ihana Jutta majoitti meidän siksi aikaa luokseen. Koda ja Minho majailivat vessassa. Kotona olevat kisut suhtautuivat hyvin uusiin ääniin ja tuoksuihin sekä vieraaseen ihmiseen, iltapäivä vierähti sekin nopeasti ja oli aika lähteä asemalle.

Meillä oli yöjuna ja vanhasta kokemuksesta halusin meille mukavuutta matkaan makuuhytin muodossa. Omalla vessalla, jottei tarvitse kulkea ovesta ja jännittää seikkailunhaluisia kisuja. Tämä osoittautui täysin oikeaksi ratkaisuksi, sillä pojat olivat todella uteliaina tutkimassa ja osallistumassa, nauttien kun saivat olla vapaana hytissä. Koda halusi kertoa konduktöörille matkasta runsain sanoin ja sai rapsuja kiitokseksi hyvästä tarinasta.

"Olen matkatavara, mau"

"Asiaa!!"

Ihana vapaus pitkälle matkalle



Matka meni hyvin ja kisut malttoivat myös nukkua, Koda nukkui kanssani yläpedillä ja Minho katseli paikoin, ainakin pysähdyksissä, maisemia. 

Reissu oli erittäin hauska, kiitos kaikille osallisille!! 

Tulokset:

Koda 2 x CAGPIB
Minho 2 x CACIB


Seuravaana meillä onkin nyt tänä viikonloppuna Minhon kanssa osallistuminen Pohjoisen Rotukissayhdistyksen näyttelyyn Kempeleellä, tervetuloa ihastelemaan kisuja jos olette alueella!