torstai 25. toukokuuta 2017

Jos...

Sain viime viikolla hyvän turvallisuusmuistutuksen. Olen supervarovainen mitä tulee turvallisuuteen, etenkin paloturvallisuus on itseäni syvältä koskettava aihe. Aivan liikaa uutisissa näkyy juttuja palaneista taloista, osassa tuhot ovat onneksi jääneet materiatasolle, osassa ei ole selvitty ilman nelijalkaisia uhreja.

Silloin kun en ole valvomaan kisujen tekemisiä, kuten yöt ja poissaolot, pidän riskilaitteista joko jatkojohdon pääkytkintä kiinni tai nappaan töpselin pois seinästä, etteivät kisut vahingossa työnnä mitään sähkövirtaista alas tai kuumuvan laitteen virtanappia päälle. Pidän uunin sulaketta pois paikoiltaan silloin kun se ei ole käytössä. 

Tänä 5,5 vuoden aikana, mitä olen kissanomistajana ollut, kisut eivät ole laittaneet vahingossa päälle muuta kuin astiakoneen, se taisi olla vuonna 2012. Viime viikolla oli mahdollisuus paljon pahempaan.


Joku kisuista oli vahingossa vääntänyt hellan nuppia yön aikana, ihan yhtä hyvin suunta olisi voinut olla oikealle. Erinomainen muistutus, miten vahinko ei tule kello kaulassa. Ja samana päivänä Raku oli taas pitkästä aikaa tunkemassa tassuaan (kylmään) leivänpaahtimeen....

Haiku: "Ei jestas sun kanssa. Onneksi en ollut näkemässä."

lauantai 20. toukokuuta 2017

Zooplus-tilaus

Vihreänauhaiset paketit tietävät aina hyvää. Tällä kertaa paketti olikin normaalia isompi, sillä tein yhteistilauksen äitini kanssa. Tilasimme Thriven herkkuja, kuljetuslaukkuja, pedin, ruokaa, leluja ja kissanruohonsiemeniä.

Olen viimeksi tehnyt tilauksen Zooplussaan maaliskuussa ja sen jälkeen toimituspalvelussa ja -nopeudessa on otettu aimo harppaus eteenpäin. Tein tilauksen sunnuntaina illalla ja otin tilauksen laskulla (uusivanha ominaisuus). Sain maanantaina paketin lähetysilmoituksen arvioidun saapumispäivän kera (uusi ominaisuus!). Arvioitu toimitusaika oli perjantaille, mahdollisuus myös lauantaille.

Torstaina töistä tullessani kotona oli odottamassa postin saapumisilmoitus. 



Kävin noutamassa paketin äitini ja hänen miesystävänsä kanssa. Kisut olivat innokkaina avaamassa pakettia kanssamme. Päällimmäisenä oli meille tullut uusi kuljetuslaukku, jolta löytyi painoa varsin mukavasti. Tukevan oloinen laukku, joka ansaitsee myöhemmin oman julkaisunsa.

Äitini tilasi kisuilleen pedin näyttelyhäkkiin ja kahdenlaisia reppuja pyöräretkiä varten. Näistäkin tulee myöhemmin oma julkaisunsa, vaikuttavat tosi hyviltä!

Kasa pienenee

Selkäreppu

Tavaraparatiisi

Sneak peek toiseen reppuun, jota Rakukin pääsi kokeilemaan

Meidän laukku, joka viettää tällä hetkellä aikaa parvekkeella tuulettumassa. Käsittelyaineiden (?) haju oli todella vahva ja sai Noran silmänkin hetkeksi umpeen kutinasta kun tyttö oli testannut laukkua.

Meidän muut ostokset

Minun oli tarkoitus tilata vain herkkuja ja ruokaa, mutta heräteostoksena mukaan lähtivät myös laukku ja pari lelua. Kisujen Cat Dancer on jo niin kulunut, että ajattelin niiden innostuvan uudesta. Ostin myös uuden huiskan, mikä jäi tästä kuvasta pois.

Thriven herkut näyttävät olevan Noran ykkösherkku. Menimme hetken toisella kalaherkulla kun Thrive pääsi loppumaan kaapista, mutta tämä toinen ei enää sytyttänyt samalla tapaa kuin ennen. Tyttö söi niitä nihkeästi ja temppuilukin oli hetken sen vuoksi tauolla. Nyt kun Thrive on taas mukana kuvioissa, innokkuus on palannut.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Devoted sopivuustestissä

Kerroin huhtikuussa Noralla olleen poikkeuksellisen paljon kutinaa siinä kuussa. Yhdeksi syyksi epäilin maaliskuussa meille tullutta Devoted-kuivaruokaa ja Kissapäivän jälkeen aloin testaamaan sopivuutta tarkemmin.

Nora söi alkuun viikon Thrivea ja Porta 21 -märkäruokaa eli ruokia, joilla olemme menneet ongelmitta jo vuosia. Sen jälkeen vaihdoin kuivaruuan Devotediin. 2-3 päivän jälkeen Nora alkoi rapsuttelemaan korviaan. Ei jatkuvasti, mutta selkeästi normaalia enemmän ja korvat alkoivat haista, joten lopetimme testaamisen siihen. Tulos on todella harmillinen, sillä Devotedin maistuvuus ja ravintoarvot (eläinperäisyys) ovat Thrivea parempia. Loput Devotedista lahjoitin äitini kisuille.

Yritys hyvä kymmenen, mutta vanhassa pysytään ja toivotaan, että Thrive säilyy nykyisellään vielä vuosia eteenpäin.




torstai 11. toukokuuta 2017

Vessapäivitystä

Nora hutipissailee laatikon yli silloin kun sitä stressaa. Syy voi olla turhautuminen tekemisen puutteesta, likaisesta tai liian täydestä hiekkalaatikosta. Tyttö käyttää eniten vessassa sijaitsevaa avolaatikkoa kuten muutkin eikä hutipissoja tule onneksi usein. Vessassa on vedenkestävä lattia, joten siellä hutipisut eivät ole yhtä haitallisia kuin muualla asunnossa oleville laminaateille. 

Kisut saivat viime kesän lopulla äidiltäni lahjaksi Mustin ja Mirrin silloisen uutuusvessan MyPet Bertyn. Kyseinen vessa on katon kautta kuljettava ja täten seinät ovat ihanteellisen korkeat estämään hutipissailut. 

Kyseinen hiekkalaatikko vähensi laminaattivaurioriskiä, mutta tietokonehuoneeseen jäi yhä avomallinen riskivessa. Nora mieluummin pissii täyden laatikon reunan yli kuin menisi puhtaaseen toiseen hiekkalaatikkoon, joten suuresta riskistä ei sentään ollut kyse. Mahdollisuus on kuitenkin vaivannut minua ja ostin viime kuussa tietokonehuoneen vessalle korvaajan: toisen Bertyn.

"Mami onks tää nyt ihan oikeessa paikassa?"

"Tähänkö tää jäi?"


Uusi vessa oli suosittu 1-2 päivää käyttöönotosta, mutta sen jälkeen tätä käytetään vain kun toiseen vessaan ei pääse. Mutta ainakaan ei tarvitse enää pelätä pisujen päätymistä laminaatille.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Vauhti-Raksu -tilauksia

Teen parisen kertaa vuodessa broilerinsydäntilauksen kiertävään raakaruoka-autoon Vauhti-Raksuun. 10 kg broilerinsydänlaatikko on kilohinnaltaan erinomainen (3,90 €) ja riittää meillä pitkäksi aikaa. Nyt kun meillä on toinen pakastinkin käytännössä pelkästään kisujen ruokia varten, niin ison määrän tilaus on entistä mutkattomampaa. 

Kun broilerinsydämet alkoivat loppua pakastimesta maaliskuun alkupuolella, tein taas uuden tilauksen. Harmillisesti toimitusviikolla sain puhelun, että sydämet olivat loppuneet, mutta mahdollisesti seuraavaan kierrokseen niitä olisi taas saatavilla. Siirsimme tilausta, mutta seuraavaankaan niitä ei ollut ehtinyt tulla lisää. 

Sydänten viimein saavuttua oli ehtinyt kulua yli kuukausi tilauksesta. Meidän sydämet olivat ehtineet loppua siinä vaiheessa jo hyvä tovi sitten, joten olimme syöneet Maukkaan sydämiä. Täten viivästyksestä ei ollut mitään suurta haittaa, mutta oli iloinen yllätys, että tilaukseeni oltiin laitettu mukaan yksi ylimääräinen pussi Mushin kanapullia (Rakulle lisärasvaa) sekä ns. muuten vain kuivattua broilerinkaulaa, -maksaa, -kivipiiraa ja -filettä. Asiakaspalvelulle iso peukku!

"Kyllä maistuu!"

Sydäntenpaloittelua laadunvalvojan kanssa

Vauhti-Raksulle tuli viime kuun lopulla eräluonteisena broilerin luutonta palalihaa hintaan 4,50 €/kg. Sitä oli heti pakko tilata testiin 6 kg, sillä tuota on odotettu! Toisella kiertävällä raakaruoka-autolla Kennelrehulla on ollut jo pidemmän aikaa valikoimassaan broilerinfilettä hintaan 4 €/kg, mutta kyseinen auto ei kulje paikkakunnallamme. Vauhti-Raksun palaliha on reisiosaa, joten se pystyy olemaan paremmin  isommassa roolissa rasvaisuutensa ja tauriinipitoisuutensa ansiosta. 

Kävin eilen noutamassa palalihat. Sopivasti olin juuri saanut paria päivää ennen tiedon voittaneeni Kissojen raakaruokinta -facebookryhmässä järjestetystä arvonnasta 20 € lahjakortin Vauhti-Raksuun, joten tilauksen lopullinen kilohinta ei päätä huimannut.


Olin odottanut sulien palojen olevan suikalekokoisia, mutta ne ovatkin kunnon paloja! Tuotteet ovat siirtyneet ihmispuolelta eläinkäyttöön päiväysten vuoksi eikä palojen ulkonäkö yllä tuoreiden ihmislaatuisten reisipalojen tasolle. On selvää, ettei näitä voi käyttää enää ihmisille, mutta eläinkäyttöön ovat oikein sopivia. Minua vähän huolestutti lihoihin tarttuneen pahvin hajun vaikutus maistuvuuteen, mutta jopa nirso Raku syö näitä hyvällä ruokahalulla.

Vauhti-Raksun luutonta broilerin palalihaa


Onneksi on 2 pakastinta, sillä tätä lähtee lisää tilaukseen!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Kissapäivä Mustissa ja Mirrissä

Lauantaina 29.4. vietettiin Kissapäivää Kemin Mustissa ja Mirrissä. Meitä ja äitiäni kisuineen oltiin pyydetty osallistumaan ja tottakai haluttiin tulla! Siinä ohella kun pääsee esittelemään rotua ja kissoja ylipäätään, tapahtuma on mahtavaa näyttelytreeniä Noralle. Muut jäivät jälleen talonvahdeiksi.


Tapahtuma alkoi klo 10 ja olimme paikalla n. puoli tuntia aiemmin, jotta ehdimme laittaa häkit ennen yleisön saapumista ja kisutkin ehtivät tottua uuteen tilanteeseen. 

"Missä me ollaan? Mitä tuolla on?"


Noraa uusi tilanne ei jännittänyt juuri lainkaan. Heti häkkiin päästyään se jo kurkisteli kaula pitkänä ympärilleen, että mihinkäs sitä on tultu. Pian otin tytön syliini ja siinä Nora vietti pitkälti koko tapahtuman ajan. Aluksi sylissä jännitti ja tärisytti, mutta päivän myötä rentouduttiin niin, että tärinä häipyi ja pari kertaa melkein kehrättiin. 

Olen ihan superylpeä Norasta miten hyvin se käyttäytyi tapahtumassa. Yleisöä kävi paikalla mukavasti ja ikähaitari oli n. 2-vuotiaasta vaariin. Lapsiperheitä oli paljon, mutta myös muutama vanhus kävi tutustumassa kissoihin. Lähes kaikilla vierailijoilla oli itselläänkin kissa ja olin positiivisesti yllättynyt, miten hienosti pienetkin lapset osasivat käyttäytyä. Eivät juosseet tai huutaneet ja silityskin tapahtui lempeästi. Pari kertaa vanhemman piti ohjeistaa lasta, esimerkiksi pitämään tapahtumasta saatu ilmapallo kauempana kissasta. Liikeessä vieraili myös muutama koira, nekään eivät aiheuttaneet isompaa reaktiota. Yhden koiran kohdalla tyttö käpertyi vähän tiukemmin syliin.

"Kamera ei näytä, mutta mami leikkii mun hännällä."

"No, mikäs siinä, kunhan saan huomiota."

Noraa ei hetkauttanut ihasteleva ja silittävä yleisö ja tyttö pysyi pitelemättäkin sylissä. Kun päästin Noran taukoilemaan häkkiin, tyttö hyppäsi itse lattialle ja siitä nopeasti häkin sisään. Yhdessä välissä Nora lähti mukaani hakemaan kahvia taukohuoneesta.



Nora sai paljon huomiota osakseen ja kuten arvata saattaa, eniten kiinnostusta herätti korvat. Nora edusti curleja aivan loistavasti ja onnistui saamaan yhden nuoren kiinnostumaan hankkimaan curlin itselleenkin. 

Noran taukoillessa häkissä kävin moikkaamassa muita paikalla olleita kisuja ja heidän omistajiaan. Noran lisäksi paikalla oli 7 muuta kissaa: sfinx, norjalainen metsäkissa, 3 siperiankissaa ja äitini 2 maatiaista. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän tuttuja. Sfinxin omistajan kanssa tutustuin jo vuoden 2014 esittelynäyttelyssä, siperiankissojen omistajat (Tunturikissan-kasvattajat) olivat meidän häkkinaapureita tammikuisessa näyttelyssä ja norskinkin taisin nähdä siellä. Tapahtumassa oli aivan loistava ilmapiiri, niin omistajat kuin yleisökin tuntui viihtyvän. Oli hauska jutella toisten omistajien kanssa ja ihastella hurmaavia kisuja. 

Äitini Elmo-kisu


Tuiskua jännitti ja poitsu majailikin hiekkalaatikossa koko ajan



Tuisku pääsi oleskelemaan myös sylissä

Hurmaava sfinx Kielo, hänkään ei turhia jännittänyt. Pääsin silittämään, todella pehmeä ja kuuma ihanuus.


Rapsuja! 

Hurmurinorski Mauno ja miten suloiset verhot!



Komea sipukka!

Ja kaverit

Poitsu olisi halunnut lähteä tutkimusmatkalle, mutta joutui tyytymään rapsutuksiin, ei suuremmin haitannut.


Halla-kisun väri hurmasi minut täysin. Luulin aluksi kullaksi, mutta olikin sininen.

Vähän ujostutti...

... Mutta rapsuista nautittiin

Kolmas sipukkaihanuus!



Chill