Kissapäivä Mustissa ja Mirrissä

Lauantaina 29.4. vietettiin Kissapäivää Kemin Mustissa ja Mirrissä. Meitä ja äitiäni kisuineen oltiin pyydetty osallistumaan ja tottakai haluttiin tulla! Siinä ohella kun pääsee esittelemään rotua ja kissoja ylipäätään, tapahtuma on mahtavaa näyttelytreeniä Noralle. Muut jäivät jälleen talonvahdeiksi.

Tapahtuma alkoi klo 10 ja olimme paikalla n. puoli tuntia aiemmin, jotta ehdimme laittaa häkit ennen yleisön saapumista ja kisutkin ehtivät tottua uuteen tilanteeseen. 

"Missä me ollaan? Mitä tuolla on?"

Noraa uusi tilanne ei jännittänyt juuri lainkaan. Heti häkkiin päästyään se jo kurkisteli kaula pitkänä ympärilleen, että mihinkäs sitä on tultu. Pian otin tytön syliini ja siinä Nora vietti pitkälti koko tapahtuman ajan. Aluksi sylissä jännitti ja tärisytti, mutta päivän myötä rentouduttiin niin, että tärinä häipyi ja pari kertaa melkein kehrättiin. 

Olen ihan superylpeä Norasta miten hyvin se käyttäytyi tapahtumassa. Yleisöä kävi paikalla mukavasti ja ikähaitari oli n. 2-vuotiaasta vaariin. Lapsiperheitä oli paljon, mutta myös muutama vanhus kävi tutustumassa kissoihin. Lähes kaikilla vierailijoilla oli itselläänkin kissa ja olin positiivisesti yllättynyt, miten hienosti pienetkin lapset osasivat käyttäytyä. Eivät juosseet tai huutaneet ja silityskin tapahtui lempeästi. Pari kertaa vanhemman piti ohjeistaa lasta, esimerkiksi pitämään tapahtumasta saatu ilmapallo kauempana kissasta. Liikeessä vieraili myös muutama koira, nekään eivät aiheuttaneet isompaa reaktiota. Yhden koiran kohdalla tyttö käpertyi vähän tiukemmin syliin.

"Kamera ei näytä, mutta mami leikkii mun hännällä."

"No, mikäs siinä, kunhan saan huomiota."

Noraa ei hetkauttanut ihasteleva ja silittävä yleisö ja tyttö pysyi pitelemättäkin sylissä. Kun päästin Noran taukoilemaan häkkiin, tyttö hyppäsi itse lattialle ja siitä nopeasti häkin sisään. Yhdessä välissä Nora lähti mukaani hakemaan kahvia taukohuoneesta.

Nora sai paljon huomiota osakseen ja kuten arvata saattaa, eniten kiinnostusta herätti korvat. Nora edusti curleja aivan loistavasti ja onnistui saamaan yhden nuoren kiinnostumaan hankkimaan curlin itselleenkin. 

Noran taukoillessa häkissä kävin moikkaamassa muita paikalla olleita kisuja ja heidän omistajiaan. Noran lisäksi paikalla oli 7 muuta kissaa: sfinx, norjalainen metsäkissa, 3 siperiankissaa ja äitini 2 maatiaista. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän tuttuja. Sfinxin omistajan kanssa tutustuin jo vuoden 2014 esittelynäyttelyssä, siperiankissojen omistajat (Tunturikissan-kasvattajat) olivat meidän häkkinaapureita tammikuisessa näyttelyssä ja norskinkin taisin nähdä siellä. Tapahtumassa oli aivan loistava ilmapiiri, niin omistajat kuin yleisökin tuntui viihtyvän. Oli hauska jutella toisten omistajien kanssa ja ihastella hurmaavia kisuja. 

Äitini Elmo-kisu

Tuiskua jännitti ja poitsu majailikin hiekkalaatikossa koko ajan

Tuisku pääsi oleskelemaan myös sylissä

Hurmaava sfinx Kielo, hänkään ei turhia jännittänyt. Pääsin silittämään, todella pehmeä ja kuuma ihanuus.

Rapsuja! 

Hurmurinorski Mauno ja miten suloiset verhot!

Komea sipukka!

Ja kaverit

Poitsu olisi halunnut lähteä tutkimusmatkalle, mutta joutui tyytymään rapsutuksiin, ei suuremmin haitannut.

Halla-kisun väri hurmasi minut täysin. Luulin aluksi kullaksi, mutta olikin sininen.

Vähän ujostutti...

... Mutta rapsuista nautittiin

Kolmas sipukkaihanuus!

Chill