Näyttelymatka ruskan keskelle

Ruotsin Luulajaan on kaunis matkata syksyisin. Muulloin emme kyllä ole siellä käyneetkään, mutta viime vuoden tapaan ympäristöllinen kulttuurishokki iski heti kun etenimme tutusta Suomen rajan kyljessä olevasta kaupungista syvemmälle Ruotsiin. Erikoisten nopeusrajoitusten ja kapeiden teiden lisäksi vastaan iskee todella kauniiksi ehtinyt ruska. Ja mäet ja upeat kalliomaisemat. Saimme myös nauttia aamu-usvasta.

Lauantai

Järjestävän yhdistyksen aikataulut eivät pitäneet tälläkään kertaa ja arvostelut alkoivat tunnin myöhässä, klo 9.30-10 kun ilmoittautumiset olivat loppuneet jo klo 8. Yhdistys tarjosi ilmaiset kahvit niin kauan kun ilmoittautuminen oli vielä käynnissä, mikä oli todella mukava. Perjantaina tulin töistä vasta klo 20.30 ja nukkumaan menin niin, että yöunet jäivät 2 tuntiin. Onneksi ei väsyttänyt suuremmin, mutta kahvi tuli tarpeeseen ja yhdistystä tulikin sponsoroitua mukavasti niiden osalta viikonlopun aikana.

Noran tuomarilla oli ensin arvosteltavanaan kategoria 1, joten meillä oli jonkinverran luppoaikaa ennen Noran vuoroa. Viime vuoden tapaan paikalla oli vain 2 curlia: Nora ja Norjassa asuva Kiwi (GIC FI*Siriuksen Kiwicurl). Kiertelin ihastelemassa kisuja ja juttelemassa tuttujen kanssa. Suomalaisia oli todella paljon paikalla, suomenkielistä puhetta kuuli jatkuvasti.

Noran tuomarina toimi sympaattinen ja selvästi täydellä sydämellään kissoja rakastava Hanne-Sofie Sneum. Hanne-Sofie rakasti Noraa ja kehui erityisesti silmiä, turkinlaatua ja kehon tasapainoisuutta. Ainut mistä tuli sanomista oli leuka, saisi olla vahvempi.

"Jahas, tässä taas."

Tällä tuomarilla oli sanelukäytäntö, mikä oli minusta aika näppärä. Tuomari sai tutkittua kissaa samalla kun assistentti kirjoitti arvosteluseteliä. Pari toimi hyvin yhteen ja assistentin käsiala oli todella selkeä.

Todella, todella sydämellinen tuomari!

♥

Nora sai viimeisen tarvitsemansa sertin ja valmistui toiseksi korkeimpaan titteliin: Grand International Premieriks!!! Tuli myös kutsu Tuomarin Parhaaseen, jonka Nora voitti!! Kilpailija oli jälleen kerran todella kaunis (kuinkahan monta kertaa tuli huokailtua ihastuksesta näyttelyssä olleille hopeakilpikonnakisuille...), joten voitto tuli todella yllätyksenä! Tuomari oli selostanut yleisölle ruotsiksi valintaansa ja vietti pitkän aikaa kertomassa coonista. En Noran kohdalla ymmärtänyt muuta kuin, että mainitsi Noran leuasta.

Tuomarin Paras -valinnassa, Noran ainut kilpailija oli tuo upea cooni

Kattokaa nyt totakin kilpparia taustalla, oih!

Best In Show -paneelissa oli todella kova kilpailu eikä Nora saanut ääntäkään, mutta en voisi olla ylpeämpi miten hyvin tyttö käyttäytyi siellä! Ehkä erityisen vilkas näyttelyvuosi on tehnyt tehtävänsä, sillä tyttö ei rimpuillut kertaakaan ja kantoi itseään ylväästi, vaikka sitä venyteltiin ja nosteltiin vuorotellen tuomareiden ja assarin toimesta. Noran kohdalla kävi kuhina, varmasti koska curlit on niin harvinainen näky Ruotsissa.

Miten hienosti tyttö on ylväänä pää pystyssä!

"Rennosti, rennosti vaan..."

Lauantain tulos: EX1 CAGPIB GIP NOM!!!! 

Yövyimme Naran Hotellissa (Naran, melkein kuin Noran, heh), mikä oli tosi viihtyisä paikka. Ainoat moitittavat oli kylmä vesi ja Noran erityinen kiinnostus huoneen maton tuoksuihin eli onkohan milloin viimeksi se siivottu perusteellisemmin. Noran käydessä yöllä vessassa sillä oli masu ekaa kertaa näyttelyreissujen aikaan puoliripulilla, joten epäselväksi jää tuliko se näyttelystä vai hotellihuoneesta. Kovasti jäi myös jänskättämään jatkuisiko löysyys kotonakin.

Muuten hotellihuoneessa oli aivan ihana olla mukavan sängyn ja ison tilan kanssa. Norakin nautti täysin siemauksin kun sai olla vapaana minun ja kisujen mummin kanssa ilman muita kissoja. Kävimme mummin kanssa seikkailemassa Luleån kaduilla hakemassa pitsaa ja kaupasta pikkusyötävää. Juhlinnan kohteena Noran valmistuminen ja mummin tulevat synttärit. Mielenkiintoinen huomio muuten, että kahden luleålaisen pizzerian perusteella Ruotsi näyttäisi enemmän olevan pitsojen osalta nautiskelu- kuin mässäilykulttuuria. Pitsat ovat pieniä ja ohuita, mutta todella täyttäviä. Tämänkertainen pizzeria oli jopa leikannut pyytämättä pitsat valmiiksi siivuiksi.

Nora nauttii

Näin sen kuuluu ollakin: perheenjäsenenä ihmisten seurassa eikä pakotettuna olemaan suljettuna vessassa erillään muista. Vaikka ikävät majoituskokemukset saimme karistettua jo tammikuun näyttelyssä, en voinut olla pakahtumatta onnesta kun viimein saatiin yöpyminen kohdilleen myös siinä maassa, missä ikävä kokemus oli ollut.

Sunnuntai

Hotellissa oli niin monta näyttelyvierasta, että olimme onneksi saaneet aikaisen aamupalan. Aamupala alkoi klo 6.30 kun normaalisti sunnuntaisin se olisi klo 8. Syötyämme matkasimme hallille ja alkoi taas arvostelujen alkamisen odotus. Tällä kertaa Nora oli vuorossaan toisena meidän tuomarilla.

Sekä lauantaina että sunnuntaina Nora herätti kovasti kiinnostusta yleisössä. Ihmekös se, sillä Ruotsissa curleja on alle 20, Suomessa sentään n. 600. Uskoisin, että ainakin kolminumeroinen yleisömäärä pysähtyi Noran kohdalle, sillä sekä minä että äitini jouduimme molempina päivinä välillä poistumaan häkin luota ihan vain siksi, että tarvitsimme puhumisesta pienen paussin. Ihmiset kyselivät, ihastelivat ja moni otti kuviakin. Myös paikallinen lehti ihastui Noraan ja tyttö pääsi heidän näyttelyraporttiinsa kuvamateriaaliksi.

Sunnuntain tuomarina toimi Laura Scholten. Tämä tuomari oli kriittisempi ja bongasi Norasta monia kehityskohteita ja lähinnä kehut kohdistuivat asioihin mihin itse voi vaikuttaa: lihaksisto ja turkin kunto, mistä molemmista Laura piti kovasti. Tosin silmät veivät Laurankin mukanaan. Yleisvaikutelma: "Attractive lady, well presented!"

"Hetkinen, mitä se tekee?"

Nora sai kutsun Tuomarin Parhaaseen, mutta sen voitti näyttävä maine coon. Tämä sopi meille, sillä se tarkoitti, että pääsisimme lähtemään aikaisemmin! Varhainen poistuminen myönnettiin n. klo 14.30 paikallista aikaa eli klo 15.30 Suomen aikaa. Kävin sanomassa kavereille heipat ja läksimme kohti kotia.

Punainen kisu oli TP

Sunnuntain tulos: EX1 CAPS!!

PS. Nora kävi sunnuntaina kakalla näyttelyssä mitä se ei ole ikinä tehnyt. Tuotos oli löysä, minkä vuoksi tyttö ei varmasti pystynytkään pidättelemään kotiin asti. Eli reissun aikana tuli 2 löysää kakkendaadelia, mutta onneksi löysyys ei jatkunut kotona eikä tarttunut muihin.