Tehosterokotuksella

Kävimme tänään ottamassa Kodalle viimeisen tehosterokotuksen. Paljon on muuttunut siitä kun viimeksi on saanut touhuta pennun kanssa, sillä uutena asiana tuli rokotekertojen määrä. Haiku, Raku ja Nora ovat pentuna saaneet kaikki vain 2 penturokotuskertaa, mutta penturokotuskertoja on yhteensä 3, jos rokotukset on aloitettu alle 12 viikon iässä kuten suositus on. 

Niinpä meille jäi 16-20 ikäviikon rokotus tehtäväksi. Loppukuun näyttelyn vuoksi rokotus tuli ottaa viimeistään 14.9., vaikka rokotuskortissa lukisikin myöhäisempi aika. 

Menimme taas samalle läheiselle eläinlääkäriasemalle kuin Rakun hammashoidoissa. Heillä on mukavat työläisiä suosivat aukioloajat, sillä arkisin asema on auki klo 19 asti. Meidän aika oli 17.45 ja moni muukin oli hyödyntänyt ilta-aikoja.

Koda huusi matkan, mutta minusta aika vienosti ja vastaanottoaulassa aloitti äänekkään kehräyksen kun viimeinkin keskityimme Kodaan kunnolla odottaessamme henkilökuntaa.

"Huomiotaaaa minulleee! Kuuleeko kukkaan?!"

"Huomiota kovemmin!!!"

Päästyämme eläinlääkärin huoneeseen Kodaa ärsytti suunnattomasti - koska ei päässyt heti kopastaan pois ihmisten luo. Huudon volyymi nousi heti kun eläinlääkäri pyysi laskemaan kopan tutkimuspöydälle ja siirryimme hieman kauemmas pöydästä eläinlääkärin täyttäessä tietoja. Avasin kopan ja Kodan tullessa ulos otin poitsun syliin. Huuto loppui ja alkoi äänekäs kehräys ja laajaeleinen ilmaleivonta.

Eläinlääkäri ei saanut kuunneltua Kodan sydäntä kun kehräys oli niin kovaa. Eläinlääkärin valmistellessa rokoteannosta Koda teki pienen tutkimusretken tutkimuspöydällä ja lattiallekin olisi haluttanut. Rokotepiikkiä ei edes huomattu ja sitten olikin paluu maailman tylsimpään koppaan.

"Tuolla ylhäällä! Mikä se on?!" toim. huom: kello

"En halua!!"

Koda oli kotona heti muiden moikkauksen jälkeen odottamassa leikkihetkeä lelupiilon edessä. Ei reissu näemmä tuntunut missään.