Kastraattikerholainen

Matkasimme maanantaina Kodan kanssa 100 km päähän vakkarieläinlääkärillemme kastraatiopuuhiin. Olin toivonut näin perusoperaation onnistuvan lähempänäkin, mutta koska meidän uusi läheinen eläinlääkäriasema sai ensimmäisen miinuksensa 6 kk leikkuuikärajan vuoksi, viereisen paikkakunnan ell oli epävarma anestesia-aineyliherkän rodun kanssa ja julkisille en mene tässä tapauksessa, niin katse kääntyi hyvin äkkiä vakkarimme suuntaan. Hänellä on kokemusta anestesioista aby-som-itämaisrintamalla, joten luotin syvästi, että uskallan jättää Kodan hänen hoteisiinsa. Riskejä en halua ottaa yhtään.

Olemme käyneet viimeksi kyseisen eläinlääkärin luona helmikuussa tyttöjen hammasputsauksessa ja oli ihana, miten hän vielä muisti meidät niinkin hyvin, että heti ovesta astuessa sain kuulla ihmettelyjä rodun vaihtumisesta ja juttelimme jonkin aikaa paikallisen eläinkaupan söpöistä uusista liskoista. 

Koda otti totuttuun tapaan reissun todella reippaasti. Poitsu kehräsi ja leipoi jo odottaessamme vastaanottoaulassa vuoroamme ja jatkoi leipomista kun otin sen syliin niitä näitä lääkärin kanssa jutellessamme. Sydämen kuuntelu ei onnistunut nytkään. Lääkärin puntari kertoi, että Kodan paino on jo tasan 3 kg.

"Mamii, on ihan hurjan kivaa kun huomioit!!"

Oli selvästi oikea ratkaisu viedä Koda vakkarillemme, sillä pystyin lähtemään täysin huolettomin mielin kaupungille Kodan jäädessä operoitavaksi. Sain hakea Kodan 3 tunnin päästä kotiin ja kuten arveltua ja hartaasti toivottua, kaikki oli mennyt hyvin! Kotiintultuamme Koda oli liimattuna minuun koko illan toipuessaan anestesialääkkeen vaikutuksesta. Aamulla poitsu oli jo täysin reipas itsensä.

Tänä aamuna Koda oli hetken hukassa