Aamunälkä

Noralla oli vielä alkusyksystä tapana nuolla aamuisin seiniä odottaessaan aamupalaa. Tapaa ei ilmennyt muina ruoka-aikoina, vaan jostain syystä Nora omaksui tavan sijoittumaan vain aamuihin eikä sillä ollut väliä miten monta tuntia iltapalan ja aamupalan välissä oli. Tapa alkoi aikoinaan vessan seinän nuolemisella ja laajeni siitä keittiön seinän ja yhden pöytätason nuolemiseen. Tapa päätyi kissojen päivä -videollekin. Nuolemisen jälkeen Nora siirtyi monesti puremaan pötkölelua.

Syksyn aikana nuolemistapa onneksi katosi itsekseen ja jäljelle jäi vain lelun pureminen ja Rakun kanssa painiminen. Noran henkiselle hyvinvoinnille on erittäin tärkeää, että se saa pureskella. Mieluiten ruokaa tietysti, mutta myös lelu käy. Pötkölelu rauhoittaa Noraa parhaiten, ilmeisesti sen pureminen muistuttaa lähiten lihan paloittelua eikä Nora oikeastaan muita leluja tuohon tarkoitukseen käytäkään. Pötkö onkin ainut lattialla pyörivä lelu, minkä saa uusia säännöllisin väliajoin. Puremisen seurauksena pötkö alkaa ajan myötä purkautua ja Norasta on hauskaa ohentaa/hajottaa lelu säie kerrallaan.

Aamutapa ilmenee oli kyseessä sitten mikä ruoka tahansa. Yhdessä vaiheessa aamupalan virkaa toimitti toinen päivän raksu- ja märkäruoka -annoksista, mutta sittemmin vaihdoin sen ja raakaruoka-aterian paikkaa, sillä raakaruoka tarjoaa parhaiten pureskeltavaa ja on täten sopivin ateriamuoto Noran aamutarpeisiin.

"Olisipa ruokaa..."

N: "Raku, mitä?!" R: "Painitaan!"

N: "Painitaan sitten."

N: "No, eikö?" R: "Ei huvita enää."

"Viimeinkin!" Mikään ei vedä vertoja ruokapurulelulle. Tässä työn alla poronsydänannos.

Etu pötköön verrattuna on, että lihan saa purtua poikki ja se kelpaa ravinnoksikin. Nora antaa arvosanaksi 10/10.