Kissujen mummin muistolle

Meidän kuluva vuosi on ollut elämäni kamalin ja äärettämön raskas. Menetimme rakkaimmista rakkaimman kissujen mummin, eli äitini, 2. pääsiäispäivänä 21.4.

Kissujen mummilla oli ollut etenevää oireilua jo joulukuusta 2024 asti, johon viimein 8.3. saatiin selvyyttä ja pian myös diagnoosi. Diagnoosi oli hyvin vakava, mutta myös toiveikas. Alkoi erittäin tehokkaat sekä vaativat hoidot ja odotus paremmasta ajasta. Vain 5 viikkoa diagnoosista ilmeni vakavia komplikaatioita, joista yksi johti viikossa kissujen mummin nukkumiseen pois vain 59-vuotiaana. 

Kevät on mennyt kuoleman jälkeisten asioiden järjestelyissä. Kuoleman jälkeen asiat eivät odota, vaan on surun keskellä pakko hoitaa. Minulla on onni, että tukea on löytynyt joka suunnasta ja etenkin kotona kissaporukka on pitänyt mammastaan ihan erinomaista huolta. 

Tuntuu hurjalta ajatella miten nopeasti kaikki tapahtui. Marraskuussa 2024 haimme kissujen mummin kanssa Tiituksen 100 km päästä, joulukuussa kävimme yhdessä Tiituksen ja Minhon kanssa suosikkiyhdistyksemme Pohjoisen Rotukissayhdistyksen joulunäyttelyssä 2 päivää, tammikuussa 2025 vietimme päiväreissun läheisessä kaupungissa 4 kissani ollessa hammashoidoissa ja vielä helmikuun lopussa kissujen mummi hoiti kotiinjääneitä kissujani minun ja Tiituksen käydessä kahden yön näyttelyreissulla Tampereella.

Kissujen mummi oli äärettömän eläin- ja lapsirakas. Eläimistä hänen sydäntään lähellä oli etenkin kissat. Hänellä oli miehensä kanssa 2 omaa kissaa, Elmo ja Maija, ja minun kissani olivat hänelle "mummin mussukoita". Eläinsuojelu oli myös hänellä sydäntä lähellä. Mummi oli aktiivinen lahjoittaja eläinsuojeluun ja toinen hänen kissoistaan, Elmo, oli adoptoitu paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä. Mummin kissat jäivät hänen miehelleen.

Näyttelyt olivat meidän yhteinen sydämenharrastus ja kuljimme näyttelyissä yhdessä yli 10 vuoden ajan. Ensimmäinen näyttelyreissumme oli Ragnarin kanssa vuonna 2013. Mummi innostui käyttämään kotikissojaan, Elmoa ja jo edesmennyttä Tuiskua, näyttelyissä ja etenkin Tuisku menestyi erinomaisesti poikien monesti ison kassillisen palkintotavaraa ja -ruokaa näyttelyn tuliaisena. Mummin kissojen eläköidyttyä hän jatkoi näyttelyissäkäymistä minun ja kissojeni kanssa. Näyttelyreissut olivat aina täynnä naurua ja zen-hetkiä kissojen parissa. Kun sain voitettua matkustuspelkoni, mummi alkoi olemaan kotiin jäävien kissojen hoitajana minun tehdessä yksin pitkän matkan näyttelyreissuja, mutta teimme myös yhteisiä näyttelyreissuja 2-3 viikonloppua vuosittain.

Pikku-Ragnar ja mummi. Kuva vuodelta 2012.

Mummin Elämän Kissa Tuisku oli Pohjoisen Rotukissayhdistyksen Vuoden Kotikissa vuonna 2016.

Tuisku oli BIS Kotikissaveteraani Porokin tammikuun 2018 näyttelyssä ja Elmo osallistui agilitykisaan.

Mummin kanssa haettiin Koda 700 km päästä vuonna 2018, kuvassa mummin sylissä.

Vuonna 2018 osallistuimme 1500 kissaa kattaneeseen Fife World Show:hun Tampereella Noran kanssa. Mummin vanha kissa-allergia pääsi kunnolla testiin ja läpäisy oli kirkkain tuloksin.

Koda ja mummi vuonna 2018.

Minho ja mummi vuonna 2022.

Tuisku oli mummin Elämän Kissa. Hoitaja ja sieluntoveri. Tuisku menehtyi syöpään 12-vuotiaana vuonna 2022. Kuva vuodelta 2017.

Mummi sai hautakiveensä seuraksi kissan.

Lepää rauhassa, maailman rakkain mummi. ♥ Mummi omisti miehensä kanssa yhdessä kerrostaloasunnon, josta mummin osuus periytyi minulle. Miehensä ei jäänyt asuntoon, joten pikaisen pohtimisen myötä päätin ostaa osuuden ja kaupat teimme viime sunnuntaina. Muutamme asuntoon itse. Uusi asunto tarkoittaa kissoilla 20 m2 lisää tilaa sekä lasitetun parvekkeen mukavuutena. Asunto on 78 m2 kolmio todella upealla pohjaratkaisulla, joten kisuille tulee ihan kunnolla lisää tilaa riehua ja oleskella. Myös valjasulkoilumahdollisuudet paranevat huomattavasti. Olen jo suunnitellut kissojen tulevaa leikkikenttää ja olen todella onnellinen, että Ananimalab teki juuri sopivasti paluun. Muutamme elokuun aikana.